Ruskeaverikkö Tampereelta

Etsin sinua tamperelainen noin 165 - 170 senttiä pitkä nainen, jonka tummat ruskeat hiukset ulottuvat suurin piirtein hartioille. Olet ehkä noin 30 – 35-vuotias. Olet vilahtanut elämässäni ilmeisesti pariin kertaan. Toivoisin sinun lopettavan elämässäni vilahtelun ja pysähtymään. Selvittäisin erittäin mielelläni kanssasi haluaisitko jäädä elämääni ja haluaisitko sinä, että minä jäisin sinun elämääsi..

Toivottavasti tunnistaisit itsesi seuraavasta. Ensimmäisen kerran kohtasimme kesäkuussa 2014 Tampereen rautatieaseman lähettyvillä olevan ruokakaupan tienoilla. Ylitin katua pyörääni taluttaen ja samalla huomasin kadun toisella puolella sinut. Katsoit minua. Kävelin kadun yli silmät naulittuna silmiisi. Ajoit pyörällä takaa ohitseni. Jatkoin matkaani.

Seuraavan risteyksen ylityksen jälkeen katsoin, että kukaan pyöräilijä ei aja päälleni. Pyöräilijä, joka olisi voinut ajaa päälleni, olit sinä. Vaihdoimme uudelleen katseita. Ajoit ohitseni ja pysähdyit sen kaupan eteen, jonne aioin. Taas vaihdoimme katseita.

Menit kauppaan, minä seurasin. Otimme ostoskorit kumpikin. Menimme kumpikin omille teillemme. Vaihdoimme jatkuvasti hyllyjen välistä katseita. Itse keräsin varsin paljon ostoksia koriin. Useamman minuutin kuluttua satuimme lähekkäin ja samalla katsoin sattumalta ostoskoriisi. Sinulla oli muutama ostos. Taas vaihdoimme katseita. Kumpikin meistä jatkoi matkaansa. Tämän jälkeen en nähnytkään sinua hetkeen.

Keräilin lisää ostoksia koriini varsin pitkän aikaa ja hymyilin itsekseni. Olin jo lähdössä kassoja kohti kun huomasin, että yksi artikkeli puuttui. Käännyin palatakseni hakemaan kyseisen tuotteen. Näin sinut jälleen. Olit muutaman metrin päässä tutkimassa tuotteita. Kävelin hymyillen ohitsesi ja huomasin, että sinulla oli edelleen suurin piirtein samat tuotteet ostoskorissasi. Sinulla ei selvästikään ollut tarvetta kiiruhtaa kaupasta pois..

Osuimme yllättäen peräkkäin myös kassajonoon. Vaihdoimme jälleen katseita. Ulkona kumpikin otti pyöränsä. Minä lähdin ensin. Pysähdyin jonkin ajan kuluttua risteykseen ja katsoin taakseni. Olit jälleen siellä. Tämän jälkeen kadotin sinut, kunnes 6.10.2015 vilahdit jälleen elämässäni, samassa paikassa kuin ensimmäisenkin kerran. Ainoa huono puoli oli se, että minä tajusin tämän vasta liian myöhään.

Olet sitten viime näkemän antanut hiustesi kasvaa. Tämän vuoksi en tunnistanut sinua heti. Olimme jälleen kassajonossa peräkkäin. Järjestit kassaneidille mielenkiintoisen tilanteen, jonka kuitenkin hoidit tyylikkäästi ja kohteliaasti. Tässäkään vaiheessa en tajunnut miksi tulit juuri tähän kassajonoon. Kaupasta ulos päästyäni havahduin todellisuuteen. Olit taas vieressäni enkä tajunnut tilannetta. Ehdit kadota!!

Jo ensimmäisellä kohtaamisella olisin halunnut ottaa sinuun kontaktin, mutta jätin sen tekemättä, koska avioeroni oli silloin vielä kesken. Mielestäni silloin ei olisi ollut asiallista ottaa sinuun kontaktia. Sen sijaan nyt voisin ottaa sinuun kontaktin, jos vain voisin. Mistä löytäisin sinut? Oletan, että saattaisimme kohdata vielä uudelleen samassa paikassa kuin kaksi aiempaakin kertaa. Mutta milloin? Itse ajattelin käydä jatkossa kyseisessä kaupassa aiempaa useammin ja suurin piirtein samoihin aikoihin kuin edellisilläkin kerroilla eli noin 18:15 – 18:45 aikoihin. Jospa sattuisit jälleen samaan aikaan paikalle.

Sinä tunnistit minut. Minäkin luultavasti tunnistan sinut nyt. Kun tunnistan sinut seuraavalla kerralla, otan sinuun kontaktin. Jos kävisi niin, että en tunnistaisikaan sinua, mutta sinä tunnistaisit minut, tee meille molemmille palvelus ja ota minuun kontakti. Tiedät, että minä haluaisin kohdata sinut.

Toivon todella, että löydät ja luet tämän etsintäkuulutukseni tai joku muu vinkkaa tästä sinulle. Tapaisin sinut mieluusti. Olet tehnyt vaikutuksen elämääni.