Poikaystäväni ei ole minusta mustasukkainen

Mustasukkaisuus ei ole merkki välittämisestä, se kuvastaa vain ihmisen huonoa itsetuntoa. Miehesi rakastaa sinua ja luottaa sinuun. Älä tee ongelmaa asiasta, jossa ei ole ongelmaa.

Huoh. Taas näitä vääristyneitä parisuhdemalleja, jotka on tietysti otettu tositv-realitysarjoista.

Mustasukkaisuus on epävarmuutta, pelkoa ja huonoa itsetuntoa, joten ole tyytyväinen, että miehelläsi ovat nämä asiat tasapainossa. Mustasukkaisuus ei kuulu terveeseen parisuhteeseen, vaikka kuinka niin väitetäänkin.

Tuo on täysin normaalia tai jopa tavallista hienompaa. Se ettei miehesi tunne mustasukkaisuutta ei liity millään tavalla siihen ettäkö hän pitäisi sinua millään tasolla 'vastenmielisenä' vaan juuri päinvastoin - hän kunnioittaa ja luottaa sinuun niin hyvin että tietää ettet lähtisi toisen matkaan vaikka kaikki kaupungin kollit tulis iskemään. Kun miehesi aidosti välittää sinusta ja myös tietää että sinä välität hänestä ei siihen jää tilaa saati tarvetta mustasukkaisuudellle.

Mun mielestä parisuhteessa pitää olla vähän mustasukkasuutta ettei pidä toista itsestäänselvyytenä.

En siis väitä,että Mies sua sinä pitäisi.

Voithan sä testata onko miehes mustasukkanen jos vaikka kerrot saanees baarista huomiota joltain mieheltä tai että menet vaikka miespuolisen työkaveris kanssa kahville? Mut tietenkään toista ei pidä tehä liian mustasukkaiseksi.

Kyllä ainakin itse tykkään,että Mies on terveellä tavalla mustasukkanen musta,jos lähden vaikka viettämään tyttöjeniltaa. ;)

Mustasukkaisuus on pahe. Se on yksinkertaisesti omistushalua, joka on rakkauden vastakohta.

Moni kadehtisi sinua! Varsinkin ne, joiden ongelmana on mustasukkainen puoliso. Välittämistä voidaan osoittaa muilla tavoin kuin omistavalla mustasukkaisuudella. Haluat siis tulla enemmän omistetuksi, mutta onko se todellista rakkautta? Ehkä poikaystävässäsi on muita puolia kuin mustsukkaisuuden puute, jotka häiritsevät sinua? Haluatko enemmän huomioimista häneltä? Onko hänen persoonansa liian viileä, onko hän puhumaton? Vai onko ongelma lähinnä sinun omassa epävarmuudessasi, että haluat paljon vakuutteluja ja todisteluja välittämisestä?

Kerro, millaisissa tilanteissa olisit kaivannut hänen osoittavan mustasukkaisuutta, niin on ehkä helpompi ymmärtää miksi hänen luottamuksensa sinuun on ongelma.

Ihmiset ovat erilaisia. Joidenkin on helpompi luottaa kun toisten. Poikaystävälläsi on jalat maassa ja terve itsetunto, ja jos vielä kokee saavansa sinulta sitoutumisen merkkejä, niin hän ei koe mitään syytä olla mustasukkainen. Mun aviomies on samanlainan. Itse olen epävarmempi, mikä osaltaan selittää heikolla itsetunnollani, sekä sillä että aiemmissa suhteissani olen tullut kahteen kertaan pahasti pepetyksi. Jättää jälkensä. Mutta opettelen mustasukkaisuudestani eroon, ja mies on onneksi aika ymmärtäväinen.:) En siis saa mitään "raivokohtauksia" älyttömistä jutuista, mutta herkistyn ja mietin turhia toisinaan.

Kyllä mun mies mua rakastaa, ja minä rakastan häntä. Se onko mustasukkainen vai ei, ei liity asiaan mitenkään. Mieheni joskus sanoi, että varmasti hän olisi mustasukkainen, jos joskus olisi AIHETTA. Aivan, hyvin sanottu... En ole koskaan ihastunut toiseen mieheen tms, joten miehen ei ole tarvinnut olla mustasukkainen. Ei edes silloin, kun eräs mies kovasti kiinnostui minusta, koska mies luotti minuun, tai tiesi ettei minua kiinnosta. Vahvaa luottoa. Voi kun itse pystyisin samaan... No, opettelen sinnikkäästi.:)

Jos ei ole ryppyä rakkaudessa, on sellainen ehdottomasti rypistettävä.
Liian kiltti, liian luottavainen, varmaan se ajattelee, että sinua ei kukaan muu edes huoli.
Kehitä siitä hyvä riita.
Kipinää!

No, tämäkin on, miten asian ottaa.
Meillä oli aihetta mustasukkaisuuteen, kun asiat saatiin lopulta hoidettua niin huomasin, että minä en enää viitsi olla mustasukkainen. Jos mies päättää vielä alkaa sähläämään, niin kävelen vaan pois.

Minulla tuo on välinpitämättömyyttä nykyään. En tiedä, jos uuteen parisuhteeseen menisin, seuraisiko välinpitämättömyys mukana.

Mustasukkaisuus on terveessä mittakaavassa tärkeä, välittämisestä kertova tunne (vaikka täällä jotkut urpot toista väittääkin -> varmaan törmänneet vain niihin äärimustasukkaisiin, joilla taas on selkeä ongelma asian kanssa). Tosin kaikki ihmiset eivät tätä tunnetta koe, syystä tai toisesta. Ihmisiä on erilaisia.

Minäkin luotan mieheeni täysin ja tiedän satavarmaksi, ettei hän koskaan pettäisi. Silti olisin jonkin verran käärmeissäni, jos joku random akka tulisi häntä iskemään. Mutta taas mieheni, kun häneltä joskus kysyin "Oletko koskaan mustasukkainen minusta?" hän sanoi "En." ja kun kysyin "Mikset?" vastaus oli "Onko minulla syytä olla?" Vastaus oli asiallinen ja asia oli sillä loppuunkäsitelty. :) Ihmiset vain ovat erilaisia. Ei siitä kannata olla pahoillaan, jos joku ei ilmennä jotain luonteenpiirrettä samalla tavalla kuin muut; välittämistähän voi ilmaista monella muullakin tapaa! :)

Suuremmissa ongelmissa olisit, jos mies olisi äärimmäisen mustasukkainen (=epätervettä), muttei silti millään muilla tavoin ilmineeraisi välittävänsä.

Sorry, olet tyttö nro 2 tai 3. Voi hyvin olla niinkin, että poikaystäväsi on naimisissa. Kannattaa tsekata!!!

Ei helewetin kuustoista! Jos elämästä puuttuu niin iso ja inhottava ongelma kuin kumppanin mustispipi eli omistus- ja luulosairaus ja jos pitää sitä ongelmana ja pahana asiana, niin mikä on nimeltään aloittajan kipeän pipin nimi.

aloittajan kans samaa mieltä kyllä kuuluu pieni keskisuurikin mustius jos rakastaa aidosti

Kyllä pieni mustasukkaisuus kuuluu suhteeseen. Kun toista rakastaa paljon, voi joskus pelätä menettävänsä hänet. Pieni mustasukkaisuus on ihan hyväksikin suhteessa, se tarkoittaa ettei pidä toista itsestäänselvyytenä ja muistuttaa huolehtimaan suhteesta, tai toinen voi oikeastikin alkaa vilkuilla muualle.
Itseäni kyllä harmittaisi, jos mies ei olis tippaakaan mustis minusta.

Todennäköisesti aloittajankin poikaystävä tuntee mustasukkaisuuden tunnetta, mutta viisaana miehenä ei vaan näytä sitä päällepäin.
Jos suhde on muuten reilassa niin en suosittelisi "koettelemaan" kumppania tuon asian tiimoilta, vahingon määrä saattaa jälkeenpäin yllättää.

Ymmärrän kyllä tunteesi. Itse olen nelissäkymmenissä. Edellinen mies sairaalloisen mustasukkainen ja niin on nykyinenkin. Minä en ole miehestä mustasukkainen millään tavalla vaikka hänellä vientiä on varmasti viisi kertaa enemmän kuin minulla. Mitkään entiset hoidotkaa ei ole minua vaivanneet ja osa on tullut kavereiksikin minulle ja yhdestä jopa sydänystävä, mutta auta armias kun vahingossa lipsautti telkkaria katsoessaan että totakin on tullut pantua eräästä naisartistista niin minä varmaan muutin rotua! Siinä meni minulta iso pala suomalaista musiikkia :D Nytkin vääntää vatsasta ajatella asiaa. Eli olen mustasukkainen kyllä kunhan sopiva vastus löytyy. Minulla on niin heikko itsetunto että minua lähinnä hyvittaa kun mies on tällaisesta rupuisesta ämmästä mustasukkainen. Vastaan kiltisti aikatauluselvityksiin ja hymyilyttää kun tulee selkeä tarkistussoitto. Välittämistä tai sairasta omistushalua. Ihan sama. Rakastan häntä.

Terve, pieni mustasukkaisuus saattaa kuulua välittämiseen, mutta ehkä se on juuri niin pientä, ettei sitä tarvitse näyttää. Sen voi käsitellä omassa mielessään ja antaa sitten olla. Usein kyse on pelosta: menettämisen pelosta, yksin jäämisen pelosta.

Toisen tunteiden "testaaminen" on typerää. Kannatan enemmän suoraa sanallista viestintää ja ennen kaikkea omien tunteiden tunnistamista: millaisia tunteita toisen teot herättävät ja miksi.

Itse en ole ollut juurikaan mustasukkainen miehestäni. Seurusteluaikana tuumin, että jos joku muu on hänen mielestään parempi, menköön - emme selvästikään sovi toisillemme. Myöhemmin on tullut vastaan ihmisiä, jotka eivät ole suhdettamme kunnioittaneet, ja se on kyllä ärsyttänyt. Ei kuitenkaan niin, että olisin alkanut vahdata miestäni. Luotan, ja jos paljastuisi, ettei mies ole luottamukseni arvoinen, tuntisin luultavasti enemmän surua ja pettymystä kuin mustasukkaisuutta.