Mustasukkaisuus julkkiksille

Eihän se mukavalle tuntuisi. Fiksu ihminen ei välttämättä möläyttele kommentteja ääneen puolisolleen, vaikka olisi kuinka hyvännäköinen julkkis kyseessä.
Saatan itsekin joskus ohimennen ajatella, että siinäpä hyvännäköinen mies, mutten kommentoi ääneen. Intohimoinen ihailu kuulostaa jotenkin teini-ikään kuuluvalta.

Jos hän kuolaisi jotakuta ihan vain ulkonäön vuoksi julkisesti, niin tuntisin luultavasti lähinnä myötähäpeää. Tiedän kyllä miesystäväni ihailevan mm. erästä naispuolista säveltäjä-sanoittaja-laulajaa hänen lahjakkuutensa takia, mutta kun en itse ole kyseisen musiikkigenren tuntija, niin en saa hänen äänestään tai lauluistaan yhtä paljon irti.

Ei häiritse eikä puolisoanikaan häiritse se, että ihailen paria näyttelijää todella paljon, erityisesti heidän ulkonäkö''. En ymmärrä, miksi tuollainen kaukoihailu häiritsisi mitenkään?

Ei siinä pahaa ole! Molemmat pari suhteessa tietää ettö julkkis on ns. Harmiton ihastus juttu:D tiedän tarkkaan mistä julkkiksista mieheni tykkää ja toisin päin! Mielummin mieheni sanoo että wau megan fox on kuuma ku että kääntyisi kadulla katsomaan muijia. Ja yhdyn aina mukaan! Nainen on kymppi xD julkkikset on ns fantasiaa. Itsekkin välillä ihastun johonkin brad pittiin tai tatumiin, nii miksi mies ei saisi?
Minusta täysin harmitonta ja välillä ihan hauskaa kommentoida että huhhu taas on kyllä nätti nainen tai komea mies telkussa:)

Jos tuo ihailu ei häiritse normaalia elämää (johon parisuhde kuuluu) niin ei ongelmaa minun puolelta. Ihan rauhassa. Mutta jos alkaa häiritsemään, niin tottakai se sitten myös on ongelma.

Meidän alkuaikoina 8v sitten mies oli palavasti ihastunut erääseen erotiikkamalliin ja hänen kuviaan oli vähän kaikkialla - paidasta lähtien. Koin ihan uskomatonta myötähäpeää, kun melkein kolmikymppinen mies kulkee alaston nainen paidassa keikkuen kaupungilla ja piilottaa paidat kaappiin, kun tyttö tulee isin luona käymään.

Tästä vaiheesta päästiin yli, nyt nuo ihailut on järkevissä mittakaavoissa meneviä, oman pään sisäisiä (tosin pisteeseen päästiin vasta, kun minä aloin haalimaan samanlaista sisustusta ja paitavalikoimaa kuin mieheni...)

Riippuu mitä tarkoittaa "intohimoinen" tässä tapauksessa. Jos se on pakkomielteenomaista kuten teineillä niin kyllä se ainakin häiritsisi.

Jokainen aikuinen tietänee ettei se taiteilija siellä roolin takana ole yleensä todellisuudessa lainkaan roolinsa "näköinen". Kaikilla on murheensa ja ongelmansa. Että yyberfanitus yleensä ärsyttää mua jonkin verran ihan vain koska se on niin lapsellista.

No kyllä häiritsisi. Ei niinkään siksi, että olisin varsinaisesti mustasukkainen, vaan siksi, että siinä tapauksessa kokisin olevani liian erilainen puolisoni kanssa. Itse en pysty kiinnostumaan/ihailemaan ihmistä, jota en tunne. Siksi jonkun tuntemattoman julkkiksen ihailu herättää lähinnä minussa hämmennystä, ihmetystä ja myötähäpeää. Itse ihastun ulkonäköönkin enemmälti vasta sitten, kun ihmisen tunnen.

Ja lisäksi parisuhdenäkövinkkelistä mielestäni se, että kiinnostuu eroottisessa tai romanttissävyisessä mielessä toisesta ihmisestä, on hyvin ikävää. Jos niin käy, siitä EI todellakaan olla avoimesti kertomassa, koska se saakin loukata. Joskus (toivottavasti harvoin) niin voi toki pitkässä suhteessa kenelle tahansa käydä, mutta sellaiset ihastukset tuppaavan menemään aika nopsaa ohi, kun niille ei anna omassa mielessään tuulta purjeiden alle. Itsekin muistan joskus aiemmassa suhteessani, joka kesti 8 vuotta, ihastuneeni toiseen mieheen (mieheni kaverin kaveri). Silloin ajattelin, että huh kun on komea herrasmies... No, aikaa kului puolisen vuotta, kun huomasin, että tuossa miehessä ei loppupeleissä olekaan mitään sellaista, mikä herättäisi minussa ihastumisen tunteita. Olin silloisen puolisoni kanssa onnellisessa parisuhteessa siinä vaiheessa, joten ihastuminen kuoli hienosti. Juuri niin sen kuuluu mennäkin. Exälleni en koskaan tuosta ihastumisesta kertonut, tai kenellekään muullekaan. Ei ollut syytä, koska kunnioitin puolisoani.:)

Nykyinen liittoni on kestänyt nyt 7 vuotta, eikä (tietääkseni) kumpikaan ole koskaan siinä mielessä ihaillut ketään toista. Miehenikään ei koskaan ihaile julkkiksia, koska tiedostaa heidän olevan ihan tavallisia tallaajia, kuten muutkin. Hän on minun kanssani samasta syystä kuin minä hänen -koska emme usko, että on meille sopivampaa kumppania. Ei siis ole syytä ihailla muita. Jos puolisoni ihastuisi johonkin toiseen, oli se sitten julkkis tai tuttu, en haluaisi siitä tietää. Vasta jos ihastuksen suhteen asia menisi niin, että mies haluaisi edetä asian kanssa, eikä haluaisikaan enää sitoutua ensisijaisesti minuun, mun pitäis siitä tietää.

Kavereita voi toki olla vastakkaista sukupuolta, ja muilla osa-alueilla voi ihmisiä ihailla. Esimerkiksi mieheni harrastuksen tiimoilta ihailemme molemmat erästä hyvin asiaan panostanutta ja menestynyttä naista -mutta ei siis ulkonäön tms takia. Sellaiset intiimit asiat on varattu omalle puolisolle. Mutta siis laulajan tai näyttelijän ihailu heidän lahjojensa ja osaamisensa takia on ihan ok.