Kuinka moni vihaa omaa nimeään?

itse omistan suomen yleisimmän (mies)nimen jota joskus lapsena vihasin mutta nykyään ei haittaa kun on tullut hirveämpiä vastaan ja sopii aikuiselle että vanhukselle.
ongelma tää on vasta jossain ulkomailla jossa kaikki pitää minua maddiena tai matthiaksena, noloin (itseasiassa myötähäpeällisin) oli ranskassa lentokentän starbucksissa kun huusivat maddieta ja joku jenkkityttö tuli noutamaan vaikka juoma oli minulle.

Juu koska 9 kirjainta väliviiva eli ihana kirjoittaa, ärsyttävä lausuakki nii pitkä ja ruma kaksosainen nimi helvetti! Noh veljelleni annettii lyhyt nimi ja nii suurimmalle osalle muillekki. Oon tyttö mut en haluu sanoo sitä nimee ku pelkään et joku tunnistaa ku ei kauhee yleinen oo :D Mut oon tosiaan sitä aina vihannut koko elämäni kiitos vanhemmat :(

Joo, se on kiva ku opettajat ja muut luulee ulkomaalaiseks ja kysyy miten nimi sanotaan..

En vihaa, mutta aion silti vaihtaa. Ei tämä nykyinen kuvaa minua, enkä ole tätä valinnut.

Ei tää kai mikään huono ole, toisaalta niin yleinen (törmännyt aika moneenkin samannimiseen) ja niin.. Onneksi nimessä ei r-kirjainta, sukunimi hoitaa sen.. D':

Mulla on semmone mamma-nimi et on ollu ennen vanhaan tosi paljon mut enää ei

minä vihaan nimeäni no kuka ei jos heillä olisi minun nimi mun nimi on Pipsa mua haukutaan siaksi pipsa possuksi kun kävelen koulussa ihmiset alkaa laulamaan sitä pipsa possu laulua ja vaihdan nimeni heti kun voin minua kiusataan viesteissä erityisesti leireillä ja kun olen riidellyt luokkalaiseni kanssa koska hän on todella rasittava he käyttivät nimeäni vastaan kaikkea mitä sanoin haluan vaihtaa nimeäni ihan miksi vain pirjo / pirkko olisi parempi :( en voi sanoilla kuvata miten paljon vihaan nimeäni olen kateellinen ihmisille keiden nimi on joku ihan basic nimi itken joka yö nimeni takiani

En varsinaisesti vihaa (suku)nimeäni, mutta ajattelin yhdessä vaiheessa vaihtaa sen ja harkitsin sitä tosi pitkään.
Mutta sitten ajattelin että antaa olla, kun tähän nimeen olen syntynyt niin kyllä mä tän nimisenä sitten haluan kuollakin sitten joskus, kun sen aika tulee.
Nimi itsessään on kyllä hieno ainakin omasta mielestäni, mutta se sattuu olemaan mustalaisnimi, siis suojattu sukunimi, mitä ei oikeastaan muulla tavoin saa käyttöönsä, paitsi avioitumalla tai syntymällä tällä nimellä kulkevaan sukuun.
Ihan valkoisena elän vaikka olen puolimustalainen. Eli toisen vanhempani puolella on mustalaisia sen verran, että nimi on jäänyt käyttöön.
Niin se tässä on ärsyttänyt, kun nimestä jotkut hoksaavat nuo mun sukutaustat eikä heille merkkaa hittojakaan, että mä nyt en ole mitään sellaista, miksikä mustalaisia jatkuvasti haukutaan ja mistä heitä syytetään. Niin se vittuilu ärsyttää ja ylipäätään se, että siitä nyt täytyy jatkuvasti tehdä numeroa ja sitä ottaa puheeksi/esille aina kun mahdollista.
Niin sillä harkitsin nimen vaihtamista, että saisi olla ja elää rauhassa.
Mutta en tosiaan sitten viitsinytkään vaihtaa, ajattelin että se nyt ei ole mun ongelmani, vaan niiden, jotka näkee mainitsemaani vaivaa nimestäni johtuen.