Tyttäreni muutti kolme vuotta sitten miehen kanssa yhteen. Seurustelua oli kestänyt noin puoli vuotta.
Ennen lapsuudenkodista muuttoa välimme olivat mutkattomat ja voisin sanoa jopa läheiset.
Tytärtä on aina kannustettu ja kehuttu, ehkä hän sai liikaakin huomioita, ainoa lapsi kun on. Olen yksinhuoltaja.
Jo ensitapaamisella tyttäreni avomiehen kanssa intuitioni sanoi, ettei mies ole paras mahdollinen vävyehdokas. Huonotuulinen ja komenteleva. Mielipidettäni tyttären avomiehestä en ole ikinä tyttärelle sanonut enkä näyttänyt.
Nyt olen miettinyt pääni puhki, mistä voi johtua tyttären ilkeys ja ylimielisyys minua kohtaan? Ei pidä yhteyttä muutoin kuin jos heidän kolme koiraansa tarvitsee hoitajaa.
Olen jopa kysynyt tätä asiaa tytöltä, mutta hän ei edes vastaa viesteihini.
Miehen vanhempia nuoret huomioivat, omien sanojensa mukaan hienoilla lounailla ym. Minä olen saanut jätteen roolin. Minulle ei tarvitse edes vastata tms.
En todellakaan ole tuppautunut mitenkään heidän elämäänsä. Kolmen vuoden aikana minut kutsuttu kerran heille kylään, enkä ole sinne sitten tietenkään muutenkaan mennyt
Olen ymmälläni ja hyvin surullinen tästä tilanteesta. En tiedä pitäisikö olla kokonaan välittämättä ja olla itsekin soittamatta?
tunnekylmä tytär
29
1548
Vastaukset
- marttyyriäitikö
Tässäkin,kuten kaikissa ihmissuhteissa on vähintään kaksi puolta.
Sinä kerroit nyt oman versiosi, toisen osapuolen kertomus on kuulematta!
Miten siis ottaa kantaa asiaan?- Ronja91
Aivan, huomasin itsekin asian yksipuolisen näkökulman tekstin luettuani.
Virheitä olen varmastikin tehnyt, mutta osaan pyytää anteeksi niitä. En juo eikä mitään väkivaltaa ole ollut.
Luonteeltani olen kyllä hiukan äkkipikainen ja puoleni pitävä. Nämä epätoivotut luonteenpiirteet ovat hieman vielä voimistuneet, kun olen yrittänyt pärjätä.
Tyttären ollessa aivan pieni, pientä perhettämme arvosteltiin vähän joka suunnasta. Olen puolustanut sekä isätöntä tytärtä että itseäni arvostelulta ja halunnut näyttää että pärjäämme. Ja olemmekin pärjänneet.
Tytär on sanonut minulle, että olen ollut hyvä äiti. Uskon, että hän on ollut vilpitön.
Ehkä tytär haluaakin ottaa todellisen irtioton minusta ja tästä lapsuusympyröistä. Se on todellakin ymmärrettävää ja erittäin toivottavaa. Minulla ei ole tarkoitus eikä halua roikkua hänessä kiinni.
Haluankin aloittaa oman itsenäisen aikuisen elämän.
Välillä tulee vaan mieleeni, miksi tytär on niin ilkeä kommenteissaan minulle.
Ja sitten tulee mieleeni, mikä osuus puolisolla on tähän, ettei minulle voi esim.soittaakaan muuten kuin puolison poissa ollessa.
Pelkään , että kontrolli puolison suunnalta on kova.
Haluan vielä sano, että tyttäreni puoliso on varmastikin ihan hyvä mies muuten kuin mitä olen huomannut tämän luonteen epävakauden ja kontrollinhalun. Ja eihän mies minulle ole tarkoitettu. Eikä minulle kuulu minkälaisen miehen tytär on itselleen valinnut.
Kiitos jos joku on jaksanut lukea nämä jaaritukset. - jokuemonen
Valitettavasti et voi tehdä muuta kuin odottaa että tytär joskus "palaa" luoksesi.
Mies ehkä pitää sinua/teitä vähän toisen luokan kansalaisina juuri yksinhuoltajuutesi takia. Näin se vain on, ydinperhe se korkeammalla jalustalla loistaa edelleen ihmisten mielissä ja arvomaailmassa, varsinkin jos ovat kahdestaan kyenneet enemmän äveriäisyyttä ja statusta keräämään ympärilleen. Tällä en halua missään nimessä arvostella sinua, itse olen suunnilleen samoista asemista paria lasta kasvattamassa.
Uskon että olet taistellut kuin leijonaemo oman pikku perheesi eli tyttäresi puolesta. Uskon että olet tehnyt parhaasi, enemmän kuin moni tavallinen pulliainen jolla on aina puoliso ja suku auttamassa jos apua kaipaa.
Rakenna omaa hyvää aikuista elämääsi, ties vaikka se elämäntoverikin vielä polullesi tupsahtaisi. Tytär on aikuinen jo, ja hänen on aika rakentaa oma elämä. Mies voi olla vääränlainen, hän huomaa asian siinä tapauksessa itse ennemmin tai myöhemmin. - ronja91
Kiitos vastauksestasi!
Olen nyt pikkuhiljaa ymmärtmässä että ei auta kuin odottaa, jos en nosta kissaa pöydälle. Jonka voisinkin tehdä, kunhan saadaan sovituksi tapaaminen. .
Voi olla, että vävypoika pitää minua hieman nolona mummona kaikkine koirineni.
On suuri ilo ja voimaannuttavaa huomata, että minulle vieras ihminen sai hymyn huulilleni.
Toivon sinulle ja lapsillesi hyvää ja elämänmakuista jatkoa!
- ihmissuhteet
Miten olet reagoinut, kun tytär on ollut ilkeä ja tyly sinua kohtaan? Oletko sanonut heti samantien, että tuo tuntui pahalta, olet surullinen, että tuntuu, että suhteenne on huonontunut, onko sinulla jotain josta haluaisit puhua kanssani? Viesti ei mielestäni ole hyvä tapa korjata asioita, niihin on niin helppo jättää vastaamatta.
Kerroit olevasi äkkipikainen ja puolesi pitävä, onko tyttären mies vähän samanlainen, jolloin saattaa olla vaikea tulla toimeen? Monesti puolison valinnalla on tekemistä lapsuudenkodin kanssa tavalla tai toisella.
Jos tyttäresi on kokenut sinut turvalliseksi ja kannustavaksi vanhemmaksi, jonka seurassa on helppo olla oma itsensä, niin miten voit jatkaa sillä tiellä tässäkin tilanteessa? Jäin miettimään, että miksi olet määritellyt tyttäresi tunnekylmäksi (otsikko)? Tuollaisen käytöksen takana on varmasti paljon tunteita, joita ei ole käsitelty oikeaan aikaan.
Minusta sinulla on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Joko annat ajan kulua tai sitten koetat selvittää, onko jotakin asiaa, joka on jäänyt tytärtäsi vaivaamaan. Hän haluaa etäisyyttä, mutta en oikein usko, että sen takana on miehen määräys tms. Aikuistumiseen kuuluu tarkastella omaa lapsuutta eikä kukaan näe sitä samalla tavalla kuin omat vanhempansa. Kestätkö sen, että tyttäresi näkemys lapsuudesta ei välttämättä ole nyt sellainen kuin toivoisit sen olevan? Parhaimmillaan asiat voidaan selvittää ja päästä aikuisempaan suhteeseen. En tarkoita vihjata, että olisit ollut huono äiti, mutta ei myöskään kannata takertua siihen, että olisit ollut hyvä äiti, vaan tarkastella asiaa vähän laajemmin kuin tällaisten kliseiden kautta.
Pelkästään koiran hoitajaksi ei kannata ryhtyä, jos se tuntuu sinusta jotenkin pahalta. Komenteleva ja tyly tyyli ei sovi ihmissuhteisiin, joten sen voi ainakin ottaa puheeksi, jos sinulla on taitoa ja malttia kuunnella mistä oikeasti on kysymys puolustelematta ja keskeyttämättä. Jo se voi auttaa parantamaan välejä. Ihmissuhteet käyvät läpi erilaisia kehitysvaiheita, tämä on niistä yksi.- Ronja91
Kiitos kommenteistasi! Piti oikein miettiä sanomaasi.
En ole juurikaan reagoinut tyttären kiukutteluun, tilanne ei ole ollut ikinä siihen sopiva. Kahdenkeskeisiä tapaamisia ei ole ollut lähes vuoteen.
Olen ajatellut, että hän purkaa pahaa oloaan minuun. Pitänee ottaa asia puheeksi, kun sopiva tilanne tulee.
Minä jos kukaan tiedän, että en todellakaan luule olevani virheetön , toivon vaan, että riittävän hyvä kuitenkin. Tytär tosiaan on kokenut lapsuuden tietenkin omasta näkökulmastaan ja kestän myös sen, että kuulen jotain, mitä olen ehkä alitajuntaisesti aina" pelännyt" kuulevani. En vaan osaa eritellä mitä "pelkään".
Toisaalta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä ja kun tyttö on riittävästi ottanut etäisyyttä, palautuu välimme paremmiksi. Ei samanlaisiksi kuin ennen, mutta juuri niin kuin sanoit" kahden aikuisen suhteeksi".
Oikein odotan sitä aikuista suhdetta, en enää halukaan huolehtia liikaa tai edes ollenkaan.
Perheeseemme kuului ainoastaan tytär, minä ja kolme koiraa. Ei ainoatakaan sukulaista. Ystäviä sitten senkin edestä. Meillä oli avoimet ovet ystäville ja hauska rento meininki. Ystävien mukaan, välini tyttären kanssa olivat mutkattomat ja läheiset.
En osaa sanoa, miksi otsikoin jutun niin kuin otsikoin. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki menneisyyden mahdolliset tunnelukot tulee avatuksi.
Ei tytär varmaankaan ole tunnekylmä, käytös minua vaan on välillä kylmää ja jokseenkin tunteetonta.
'
Ehkä se ongelma olenkin minä, toiveineni, joita en sano ääneen. Olenkohan minä se kuuluisa marttyyriäiti. - ihmissuhteet
Ronja91 kirjoitti:
Kiitos kommenteistasi! Piti oikein miettiä sanomaasi.
En ole juurikaan reagoinut tyttären kiukutteluun, tilanne ei ole ollut ikinä siihen sopiva. Kahdenkeskeisiä tapaamisia ei ole ollut lähes vuoteen.
Olen ajatellut, että hän purkaa pahaa oloaan minuun. Pitänee ottaa asia puheeksi, kun sopiva tilanne tulee.
Minä jos kukaan tiedän, että en todellakaan luule olevani virheetön , toivon vaan, että riittävän hyvä kuitenkin. Tytär tosiaan on kokenut lapsuuden tietenkin omasta näkökulmastaan ja kestän myös sen, että kuulen jotain, mitä olen ehkä alitajuntaisesti aina" pelännyt" kuulevani. En vaan osaa eritellä mitä "pelkään".
Toisaalta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä ja kun tyttö on riittävästi ottanut etäisyyttä, palautuu välimme paremmiksi. Ei samanlaisiksi kuin ennen, mutta juuri niin kuin sanoit" kahden aikuisen suhteeksi".
Oikein odotan sitä aikuista suhdetta, en enää halukaan huolehtia liikaa tai edes ollenkaan.
Perheeseemme kuului ainoastaan tytär, minä ja kolme koiraa. Ei ainoatakaan sukulaista. Ystäviä sitten senkin edestä. Meillä oli avoimet ovet ystäville ja hauska rento meininki. Ystävien mukaan, välini tyttären kanssa olivat mutkattomat ja läheiset.
En osaa sanoa, miksi otsikoin jutun niin kuin otsikoin. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki menneisyyden mahdolliset tunnelukot tulee avatuksi.
Ei tytär varmaankaan ole tunnekylmä, käytös minua vaan on välillä kylmää ja jokseenkin tunteetonta.
'
Ehkä se ongelma olenkin minä, toiveineni, joita en sano ääneen. Olenkohan minä se kuuluisa marttyyriäiti.Niin, voi olla, että hän purkaa pahaa oloaan sinuun, ainakin voidaan sanoa, että hän kokee sinut riittävän turvallisena voidakseen kiukutella. On tosi raskasta sinulle, että et tiedä syytä muuttuneeseen käytöseen, joten varmasti kannattaa puhua asiasta hänen kanssaan niin ettei tarvitse elää epätietoisuudessa. Vastaustesi perusteella uskon, että osaat kuunnella häntä ja kiittää että kertoi, olipa syy mikä tahansa, se sulattaa jäätä aivan varmasti.
Minusta mikä tahansa tilanne on hyvä puhua asiasta, jos sen tekee siihen tyyliin, että "minusta tuntuu, että olet minulle vihainen tai mieltäsi painaa joku? Voidaanko puhua siitä?" Ei hän ehkä heti vastaa, mutta kuitenkin on hyvä, ettei huono käytös jää tavaksi, vaan se otetaan ystävällisesti esille. Tällä hetkellä käytöksesi häntä kohtaan on liian kilttiä, ehkä siksi, että olet pelästynyt uutta tilannetta, etkä ole tiennyt miten toimia. Vanhempien ja lasten etääntyminen on mielestäni tuossa vaiheessa aika yleistä, se on hyvä asia, että tyttö uskaltaa vastustaa sinua ja ilmaista itseään (vaikkakin epäkypsästi eikä puhumalla siitä mikä painaa). Äidistä ja isästä otetaan irtiotto yleensä murrosiässä, oliko hän silloin kovin kiltti? Kylmä ja tunteettomalta vaikuttava käytös on yhtä paljon hänelle itselleen tarkoitettua niin että hän saa itsensä irti sinusta eli kovettaa itsensä.
MInusta on mielenkiintoista seurata lasten puolison valintoja. Koeta ymmärtää, mikä miehessä kiehtoo, niin pääset ehkä tilanteen tasalle. Parisuhteen ongelmat voivat myös aiheuttaa sen, että tyttäresi haluaa pitää sinut kaukana ja käyttäytyy kuten käyttäytyy (energia menee miehen kanssa selviämiseen). Mutta kaikki tämä on vain arvailua niin kauan kunnes tytär itse kertoo ja sinä kuuntelet. Toivon sydämestäni, että kaikki menisi hyvin ja välinne selviäisivät uuteen vaiheeseen. Ja uskonkin, että niin käy viimeistään, kun tytär saa oman lapsen. - ihmissuhteet
ihmissuhteet kirjoitti:
Niin, voi olla, että hän purkaa pahaa oloaan sinuun, ainakin voidaan sanoa, että hän kokee sinut riittävän turvallisena voidakseen kiukutella. On tosi raskasta sinulle, että et tiedä syytä muuttuneeseen käytöseen, joten varmasti kannattaa puhua asiasta hänen kanssaan niin ettei tarvitse elää epätietoisuudessa. Vastaustesi perusteella uskon, että osaat kuunnella häntä ja kiittää että kertoi, olipa syy mikä tahansa, se sulattaa jäätä aivan varmasti.
Minusta mikä tahansa tilanne on hyvä puhua asiasta, jos sen tekee siihen tyyliin, että "minusta tuntuu, että olet minulle vihainen tai mieltäsi painaa joku? Voidaanko puhua siitä?" Ei hän ehkä heti vastaa, mutta kuitenkin on hyvä, ettei huono käytös jää tavaksi, vaan se otetaan ystävällisesti esille. Tällä hetkellä käytöksesi häntä kohtaan on liian kilttiä, ehkä siksi, että olet pelästynyt uutta tilannetta, etkä ole tiennyt miten toimia. Vanhempien ja lasten etääntyminen on mielestäni tuossa vaiheessa aika yleistä, se on hyvä asia, että tyttö uskaltaa vastustaa sinua ja ilmaista itseään (vaikkakin epäkypsästi eikä puhumalla siitä mikä painaa). Äidistä ja isästä otetaan irtiotto yleensä murrosiässä, oliko hän silloin kovin kiltti? Kylmä ja tunteettomalta vaikuttava käytös on yhtä paljon hänelle itselleen tarkoitettua niin että hän saa itsensä irti sinusta eli kovettaa itsensä.
MInusta on mielenkiintoista seurata lasten puolison valintoja. Koeta ymmärtää, mikä miehessä kiehtoo, niin pääset ehkä tilanteen tasalle. Parisuhteen ongelmat voivat myös aiheuttaa sen, että tyttäresi haluaa pitää sinut kaukana ja käyttäytyy kuten käyttäytyy (energia menee miehen kanssa selviämiseen). Mutta kaikki tämä on vain arvailua niin kauan kunnes tytär itse kertoo ja sinä kuuntelet. Toivon sydämestäni, että kaikki menisi hyvin ja välinne selviäisivät uuteen vaiheeseen. Ja uskonkin, että niin käy viimeistään, kun tytär saa oman lapsen.Vielä unohdin sanoa, että älä turhaan etsi syytä käytöksestä itsestäsi ennen kuin olet kuullut tyttäresi suusta mistä oikein on kyse. Jos suhteenne on ollut aiemmin hyvä, mutkaton ja läheinen, niin on hyvä pohja lähteä keskustelemaan asiasta, kunhan pääset peloistasi ja epävarmuudestasi, jota nyt tunnet. Jos itse et koe tilannetta niin kauheana ja pelottavana, niin silloin sinä olet itsevarmempi ja asioista on helpompi keskustella tasaveroisina eikä niin, että peläten odotat "mitä sieltä tulee". Jokainen vanhempi on tehnyt virheitä ja niiden käsittely luotsaa suhdetta aikuisempaan suuntaan enemmän kuin mikään muu mielestäni vanhempien ja lasten suhteessa. On myös tärkeää antaa armo itselleen. Kertomasi perusteella mitään muuta ei ole tulossa kuin kasvukipuja, vaikka niitäkään ei voi vähätellä. Ellei sitten kyse ole huumeongelmasta? Sekin aiheuttaa muuttunutta käytöstä. Mutta silloin jossain vaiheessa mukaan kuvaan tulee rahantarve. Huumeiden käyttö on nykyisin yleistä, ne aiheuttavat masennusta, joka puolestaan aiheuttaa ärtyneisyyttä, mikä heijastuu koko lähiympäristöön. Mutta et kerro mitään sellaista, että tuo ensimmäisenä tulisi mieleen.
- ronja91
Kiitos taas hyvistä neuvoista. Erityisesti jäin miettimään tuota tasavertaisuus asiaa.
En ehkä kuitenkaan ole ihan 100 prosenttisesti ole ajatellut tätä asiaa myös tyttären kannalta.
Hänellä on tietenkin omat syynsä.
Pitääkin tehdä hyvä suunnitelma. Ajatella itsekin asia kunnolla läpi ja sitten kun tilaisuus on oikea, jutella asiat kahden aikuisen kesken.
Kiitos kauniista ja ajattelevista ajatuksistasi; Otan ne muistiin ja käyttööni. - TulipaVaanMieleen
Ronja91 kirjoitti:
Kiitos kommenteistasi! Piti oikein miettiä sanomaasi.
En ole juurikaan reagoinut tyttären kiukutteluun, tilanne ei ole ollut ikinä siihen sopiva. Kahdenkeskeisiä tapaamisia ei ole ollut lähes vuoteen.
Olen ajatellut, että hän purkaa pahaa oloaan minuun. Pitänee ottaa asia puheeksi, kun sopiva tilanne tulee.
Minä jos kukaan tiedän, että en todellakaan luule olevani virheetön , toivon vaan, että riittävän hyvä kuitenkin. Tytär tosiaan on kokenut lapsuuden tietenkin omasta näkökulmastaan ja kestän myös sen, että kuulen jotain, mitä olen ehkä alitajuntaisesti aina" pelännyt" kuulevani. En vaan osaa eritellä mitä "pelkään".
Toisaalta luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä ja kun tyttö on riittävästi ottanut etäisyyttä, palautuu välimme paremmiksi. Ei samanlaisiksi kuin ennen, mutta juuri niin kuin sanoit" kahden aikuisen suhteeksi".
Oikein odotan sitä aikuista suhdetta, en enää halukaan huolehtia liikaa tai edes ollenkaan.
Perheeseemme kuului ainoastaan tytär, minä ja kolme koiraa. Ei ainoatakaan sukulaista. Ystäviä sitten senkin edestä. Meillä oli avoimet ovet ystäville ja hauska rento meininki. Ystävien mukaan, välini tyttären kanssa olivat mutkattomat ja läheiset.
En osaa sanoa, miksi otsikoin jutun niin kuin otsikoin. Toivottavasti tulevaisuudessa kaikki menneisyyden mahdolliset tunnelukot tulee avatuksi.
Ei tytär varmaankaan ole tunnekylmä, käytös minua vaan on välillä kylmää ja jokseenkin tunteetonta.
'
Ehkä se ongelma olenkin minä, toiveineni, joita en sano ääneen. Olenkohan minä se kuuluisa marttyyriäiti.Tulee mieleen vain sellainen asia, että onko tyttäresi elänyt murrosikänsä läpi? Jos ei, niin hän saattaa elää sitä nyt eli olemalla ilkeä ja kylmä irtautuu äidistään. Ihminen ei voi kasvaa täyteen mittaansa, jos murrosikä on elämättä.
On äitejä, jotka elävät murrosikänsä vaihdevuosi iässä oman tyttärensä käydessä murrosikäänsä läpi.
- osatanysanoatuohon
jospa tyttäresi pelkää sinun olevan kateellinen hänelle, kun hänellä mies, sinulla ei, eikä siksi halua näyttää onneaan sinulle?
kaikenlaistahan tuosta voi ajatuksissaan ja mielikuvituksessaan ajatellas.
mutta hanki sinä oma elämä ja anna tyttäresi elää omaansa.
mielestäni jo sekin kertoo sinusta jotain että tuot asiaasi tänne vieraiden ihmisten luettavaksi.
jos olet kypsä aikuinen, otat asianomaiseen, eli tyttäreesi, yhteyttä ja kyselet asiat suoraan häneltä kuin täältä. outoa vai mitä.- anonyym.lukija
Sinun kannattaisi panostaa luetun ymmärtämiseeen. Aloittajahan kertoi, että on tyttäreltään yrittänyt asiasta kysellä, mutta ei saa vastauksia.
Minun mielestäni kukaan tervepäinen vanhempi ei kadehdi lastensa puolisoita, vaikka olisi itse sinkku tai leski. Mutta jotenkin tuntuu, että tervepäisellä ihmisellä ei kateus edes tulisi ensimmäisenä mieleen, kun lukee aikuisten lasten ja vanhempien suhteista.
Taidat olla ajatusmaailmaltasi hieman outo? - ronja91
anonyym.lukija kirjoitti:
Sinun kannattaisi panostaa luetun ymmärtämiseeen. Aloittajahan kertoi, että on tyttäreltään yrittänyt asiasta kysellä, mutta ei saa vastauksia.
Minun mielestäni kukaan tervepäinen vanhempi ei kadehdi lastensa puolisoita, vaikka olisi itse sinkku tai leski. Mutta jotenkin tuntuu, että tervepäisellä ihmisellä ei kateus edes tulisi ensimmäisenä mieleen, kun lukee aikuisten lasten ja vanhempien suhteista.
Taidat olla ajatusmaailmaltasi hieman outo?Juuri näin!
Naurattaa koko ajatus siitä, että olisin jotenkin kateellunen lapseni suhteesta. Heh..
Hyvää jatkoa sinulle! - Anonyymi
anonyym.lukija kirjoitti:
Sinun kannattaisi panostaa luetun ymmärtämiseeen. Aloittajahan kertoi, että on tyttäreltään yrittänyt asiasta kysellä, mutta ei saa vastauksia.
Minun mielestäni kukaan tervepäinen vanhempi ei kadehdi lastensa puolisoita, vaikka olisi itse sinkku tai leski. Mutta jotenkin tuntuu, että tervepäisellä ihmisellä ei kateus edes tulisi ensimmäisenä mieleen, kun lukee aikuisten lasten ja vanhempien suhteista.
Taidat olla ajatusmaailmaltasi hieman outo?Just näin. Oli hyvä vastaus edelliseen kommenttiin.
Täällä on ollut muuten tosi hyviä vastauksia, joita voin miettiä omaltanikin kohdal5a, kun itsellä on samantapainen ongelma.
Hei nimimerkki ronja91
Ikävä tilanne, jossa elät, mutta hyvä juttu on, että mietit ja tahdot asiaan muutosta. Ensiksi sellainen, että meistä jokainen tekee virheitä, kaikissa ihmissuhteissakin, joten sitä omaa osuutta kannattaa toki kriittisesti pohtia, mutta ei tarvitse kokonaan itselleen syyllisen taakkaa ottaa. No, ethän sitä tehnytkään, sanoinpahan vaan. Tyttäresi on aikuinen, joten hänellä on tietysti aikuisen ihmisen vastuu teidän kahden suhteesta. Mielestäni sinä voisit joskus kutsua tyttäresi vaikka syömään kanssasi, ihan kahdestaan tai teatteriin tai kahville tai mihin tahansa kodin ulkopuolelle. Jos hän ihmettelee miksi, kerro että viettäisit mielelläsi hänen kanssaan aikaa. Ei ole lainkaan tavatonta, että äiti ja tytär käyvät kaksistaan jossain.
Voit myös kertoa hänelle tuntemuksistasi, rauhallisesti ja rehellisesti, toki etukäteen miettien mitä oikeasti tahdot sanoa. Älä syyllistä häntä siitä, ettei hän ole pitänyt yhteyttä tms. Kerro mielummin miltä sinusta tuntuu, kun hän on niin etäällä vaikka hän on sinun elämäsi tärkein ihminen, toivoisit jonkinlaista yhteyttä välillenne, mutta vältä vaatimusta tai sitä, että kuulostat hänestä riippuvaiselta, sitähän et kuitenkaan ole. Ja voit sanoa, ettei sen mitä kerrot tarvitse aiheuttaa heti mitään, mutta tahdot hänen tietävän mitä mietit, ja että hän voi miettiä omalta osaltaan. Ja mahdollisesti palaatte aiheeseen joskus.
Kaikkea hyvää sinulle ja teille toivottaen,
Pirkko-pappi- tyhjäpesä
Teillä on luultavasti ollut hyvin läheiset välit, kun olette eläneet kahdestaan. Luultavasti tyttäresi ihan tiedostamattaan pyrkii vain irtautumaan sinusta. Yleensähän tällainen irtiotto tapahtuu jo murrosiässä, mutta ehkä läheinen suhteenne on jotenkin lykännyt tätä kehitystä.
Miehen perhe ehkä kiehtoo tytärtäsi erilaisuudellaan. Ydinperheen malli tuntuu tietenkin hienolta ja tavoiteltavalta, erityisesti, jos tyttäresi on kokenut isän puuttumisen ongelmallisena.
Minusta sinun pitäisi nyt ns. antaa aikaa itsellesi. Olet kasvattanut yksin tyttären, mikä varmasti on vaatinut luopumista paljosta. Nyt voisit alkaa huomioiman itseäsi. Hanki uusi harrastus, ota yhteyttä vanhoihin kavereihin, hemmottele itseäsi, ryhdy vapaaehtoistyöhön tms. Veikkaan, että kun saat uutta sisältöä elämääsi, myös suhde tyttäreen tulee muuttumaan.
Ja vielä, kaikille meille tulee jonkinlainen kriisi, kun lapset lentävät pesästä. Et ole yksin! - etvoiehkäauttaa
Aloittaja kertoi vävyn kontrollointihalusta ja erittäin vähäiset kyläilyt, kyllä nyt taitaa tytön äiti olla oikeilla jäljillä ja varmasti sairaana huolesta. Itselläkin oli tuommoinen mies ja vieläkion vituttaa noi "pirkkopappien" selittelyt, siinä mielessä, että olisin lähtenyt karkuun jo aiemmin. Tosin olin kyllä aika nopea muutoinkin.Eli seuraukset minimoitiin, mitä ei voi sanoa seuraavasta uhrista, joka kaiken menettäneenä on psykiatrisella osastolla tämän tästä.
Yksi kyläkutsu kolmessa vuodessa ei ole mitään "itsenäisyystaistelua" ellei teidän väliset suhteet ole olleet täysin solmussa jo sitä ennen (eikä sekään selitä). Vävy vaan pyrkii katkomaan kaikki tyttäresi suhteet ja alistamaan. - etvoiehkäauttaa
Sinänsä Pirkkopapin neuvo keskusteluyhteydestä oli hyvä.
- Törppö43
Tämä keskustelu on vanha, mutta aivan kuin minun elämästäni ja minun oli pakko ottaa osaa keskusteluun.
Tytär muuttanut poikaystävän kanssa yhteen yli 5 vuotta sitten. Poikaystävä on kontrolloiva ja pahantuulinen. Yhteydenotot tyttärnpulelta aivan minimaalisia; lähinnä silloin kun tarvitsee apua.
Olen nyt muutaman vuoden seuraillut tätä poikaystävän kontrollointia, kun olemme tavanneet. Olen jotenkin pystynyt pitämään suuni kiinni, enkä ole puuttunut heidän elämääänsä. Mutta nyt tänä kesänä ilmaisin huoleni tyttärelle huonoin seurauksin. Meni välit poikki.
En syytellyt enkähaukkunut, kysyin vaan onko kohtelu asiallista ja hyvää.
Nyt nuoret vaativat anteeksipyyntöä! En vaan tiedä, mitä pyytäisin anteeksi. Sitäkö, että olen ollut huolissani tyttäreni hyvinvonnista.
Tuntuu, että olen nyt sohaissut arkaan paikkaan heidän suhteessaan. Toivottavasti olen väärässä ja turhaan huolissani. Hei nimimerkki, Törppö43
Et ole mielestäni törppö, kun ilmaisit huolesi tyttäresi elämästä kontrolloivat poikaystävän kanssa. Ikävää, että välit menivät poikki. Ihmissuhteet ovat joskus hankalia, yritämme hyvää toiselle ja tilanne voi muuttua mutkikkaaksi. Jospa yrität jutella tyttärellesi, kertoa miltä sinusta tuntuu ja näyttää tilanne, että olet huolissasija mikä saa sinut huolestumaan... Jos hän sanoo vilpittömän tuntuisesti, että kaikki on hyvin, sitten kai sinun kannattaa luottaa siihen. Tietysti asia on hivenen vaikea, jos tyttäresi ei lainkaan halua tavata, keskustella kanssasi, kun hän on loukkaantunut tai poikaystävä on loukkaantunut. Kuitenkin kannattaa yrittää saada tilanne korjattua mahdollisimman pian, kuten varmasti tahdot itsekin. Ei siinä sinun huolissasi ole anteeksipyydettävää, kun et ole syyttänyt, haukkunut... Jos tilanne ei purkaudu, kohene, et kai voi kuin odottaa toisenlaista vaihetta, mutta kannattaa tietysti sanoa tyttärelle, että sinä odotat ja rakastat ja kaipaat yhteyttä häneen.
Tsemppiä ja viisautta,
Pirkko-pappi- Epäluotto
Olet huomannut poikaystävän äm ulkuksi joten et voi luottaa siihen jos pimu sanoo kaiken olevan hyvin.
- Käsittämätöntä
Miksi sinä suostut hoitamaan heidän koiriaan?
- Rajansakaikellaon
Tuota on liikkeelä.Minulla on jälkikasvua 2 kpl .Jo nelikymmisiä ovat,mutta toinen ei elätä itseää,vaan ruihnaa rahaa,jota puolisoni erehtyikin antamaan.Nyt ,kun huomautan asiasta ja pyydän maksamaan takaisin, suuttuu,nakkele niskojaa,ei halua olla tekemisissä (en muuten minäkään halua ).Tätä on jatkunut jo kymmenen vuotta.Ei ihminen osaa olla mistään kiitollinen,alussa autettiin asunnon ostossa jne.
Toivon ,että pysyy kaukana meistä.
Toinen jälkikasvu on kyllä mielin kielin ,kun käytännön apua tarvitsee,mutta kaikki hänen ehdoillaan.Tähän saakka olen ilolla auttanut käytännön askareissa,mutta nyt pidän hajurakoa.Paljon saavat anella ja anteeksipyytää ,ennekuin on sovinnon aika.
En ole katkera,vaikka joku tästä jutusta vois niin väittää,mutta kynnymatoksi en ala enää seitsemänkymppisenä. - itsellänionhyvätlapset
Rajansakaikellaon: Todella "nätisti" puhut omista lapsistasi.
Ei omena kauas puusta putoa, sellaisia saa, millaisia itse kasvattaa. - mikänimimerk
Minun miesystäväni ainakin on ollut rajoittamassa vanhempieni ja ystävieni luona käyntejä. Jos mainitsen, että haluaisin mennä huomenna vaikka ystäväni luo, niin keksiikin meille jotain yhteistä "tärkeämpää" tekemistä. Tai jos olen halunnut mennä vanhempieni luokse muutamaksi päiväksi, niin tuleekin hakemaan minut pois paljon sovittua aiemmin. Mulle tulee aina syyllinen olo siitä jos en ole hänen kanssaan.
Mutta siihen tulleepi nyt loppu. En nimittäin halua olla toisen talutusnuorassa! - abondonedgranny
Minun tyttäreni sanoi, että hän sietää minun vierailujani perheessään vain koska annan rahaa hänen lapselleen, minun lapsenlapselleni! - Poikani sanoi, ettei halua enää vierailla luonani sen jälkeen kun muuti rivitalosta kerrostaloon, koska ei pidä uudesta asunnostani (vaikka hänellä on oma huone hänen vieraillessaan).
Mietin, kannattaako minun enää yrittää pitää mitään yhteyksiä lapsiini. Aivan selvästi he, enemmän tai vähemmän menestyvinä kolmekymppisinä nyt väheksyvät minua eivätkä enää tarvitse minua. Ehkä se on tavallaan jopa hyvä merkki... But how cruel can you get...? - aikuisetihmiset
ulkoistetulle mummolle:
Mietipä mitä olet tehnyt väärin lapsiasi kasvattaessasi.
Jos noin huonosti menee lasten kanssa, ehkä olisi hyvä pitää etäisyyttä ja antaa lasten tulla toimeen omillaan. Ei pidä tupata jos he kerran eivät sinua luokseen halua.
Sanot, tyttärellesi että sinä vetäydyt nyt takavasemmalle ja lopetat rahan antamisen tähän päivään. Toteat likalle, että ota yhteyttä sitten kun sinusta siltä tuntuu, että haluat olla tekemisissä ja poistut takavasemmalle. Lapsenlapsellesi toki voit soittaa kerran parissa viikossa 10 minuutin puhelun ja kertoa, että mummi on olemassa ja sinulle kuuluu hyvää, kyselet muksun kuulumiset ja se on siinä.
Mitä poikaasi tulee, niin eihän hänen ole pakko pitää sinun asunnostasi. Sinähän siinä asut, ei poikasi. Ei sinulla ole mitään syytä loukkantua jos toinen on kertonut rehellisesti mielipiteensä.
Olette aikuisia ihmisiä, käyttäytykää sen mukaan! - Anonyymi
Mulla sama rooli nyt tyttären kohdalla,tiedän että se mies ryövää tyttären rahat ym.
- Anonyymi
Samassa venssä ollan oltu jo joku 25 vuotta.terv.äiti
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 535098
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233347Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281482Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1821317- 761016
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna24918Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49867Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259816Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35758Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt482717