Hyvä esimerkki

Saman huomannut, joten komppaan!

Olen myös itse huomannut tämän. AMK:n ja yliopiston käyneet ovat olevanssa ns. parempia ihmisiä. No, itse näin vähän koulutettuna (lukio ja oppisopimus) olen kuitenkin tavannut ihmisiä laidasta laitaan. Olen tavannut ns. elämänkoululaisia, lakia lukevia yms. Koulutus ei todellakaan takaa yhtikäs mitään. Olen tullut juttuun niin vähän koulutettujen kanssa, kuin hyvinkin koulutettujen.

Itse olen vähän koulutettu mutta hyvin käyttäytyvä. Poikkeuksellisen fiksu mieheksi, mutta valitettavan harva nainen sitä vaan nettideittisivustolla huomaa kun katsotaan ensimmäisenä koulutusta ja tuloja.

Minä olen amk ja korkeakoulutettu, haaveena tohtorin tutkinto. Miehille korkeasti koulutettu nainen on edelleen haaste ja este tutustumiselle... Vaikka minun kumppaniksi pääsisi reippaalla ja rakastavalla suhtautumisella, koulutus ei ole se ensisijainen valintaperuste.

Hyvä pointti,vaikka olis maisteri,ja tekee ihan toimisto töitä .kuin tekevät yleensä, ei kannata paljon ylpeillä,,, mut kukase kissan hännän nostaa, muu kuin kissa itse !!
Kaveri kertoi kauan sitten, Mitä eroa on työläis naisella ja akateemisesti sivistyneellä;;; )) akateemisesti sivistynyt ei puhu
kalu suussa,,

Akateeminen sivistys ei TAKAA mitään, mutta akateemiset ovat KESKIMÄÄRIN laajakatseisempia. Siksi akateemisuus kannattaa mainita, koska sillä on kysyntää. Tässä vallitsee vain kysynnän ja tarjonnan laki, niin kuin muissakin parinvalinnan kysymyksissä.

Aapee jopa tarjosi maalaisjärkeä. Luulo, että olisi jokin toimivampi järjen laji kuin tavallinen järki, on virvatulta. Maalaisjärki ei ole muuta kuin rajoittuneisuutta ja silkkaa yhteisön tapaan ajattelua, konformismia.

Maalaisen korkein päämäärä on elää tavalla, jolla "ei tule puheita". Akateemisesta tälläinen tuntuu, kuin eläisi länget kaulassa. Lisäksi maalaisen ja muunkin vähän koulutusta saaneen alemmudentunto on hyvin häiritsevä. Alemmuudentunto on paljon häiritsevämpi kuin vähä koulutus.

Miten he nostavat itsensä jalustalle? Kertomalla profiilissaan, että ovat akateemisia?

Valitettavasti akateemisuus ei kerro mitään muuta kuin että vanhemmat ovat sitä painottaneet ja perse kestää istua jotta voi papukaijana heittää takaisin halutut vastaukset.

On toki paljon akateemisia jotka ovat fiksuja ja joiden äo on siedettävällä tasolla normaaliin kommunikointiin (>130 tjsp). Tosin he eivät akateemisuutta korosta.

Minuakin alkoi kiinnostaa, että kuinka he nostavat itsensä jalustalle.

Vaikka en itse ole akateemisesti koulutettu, niin sanoisin, että puhut p*skaa.

Siinä ei paljoa maalaisjärki auta, kun haluaisit puhua esimerkiksi politiikasta ja toista ei kiinnosta ja yhteiskunnallisten asioiden seuraaminenkin on jäänyt iltapäivälehtien otsikkotasolle.

Olen akateemisesti koulutettu nainen ja vaativassa työssä,mielestäni myös katseen kestävä..tämä usein säikäyttää miehet vaikka itse toivoisin mieheltä ihan jotain muuta kuin sivistäviä keskusteluita

Kyllä aapeeta nyt vituttaa. Tunge elämänkoulusi vittuun, akateeminen koulutus aika todennäköisesti tarkoittaa päämäärätietoisuutta, ahkeruutta ja kunnollista tulotasoa.

No sanoisin kyllä että myös työläinen voi olla ahkera, mutta eri tavalla. Kaikkia ei kiinnosta kirjojen lukeminen vaan toiset tykkää tehdä käytännön töitä. Molemmat ovat yhtä arvokkaita. Kaikkia tarvitaan yhteiskunnassa, eikös niin? Toki usein mielenkiinnon kohteet ovat hieman erilaisia. Akateemisia usein kiinnostaa asiat laajemmissa mittakaavoissa ja käytös on asiallista. Duunareilla tuppaa olemaan alapäähuumoria ja rahvaita juttuja, viina maistuu. Maailmat ei välttämättä kohtaa mutta poikkeuksia löytyy aina. Vanhemmilla on suuri merkitys kaikkeen, eli sieltä kannattaa katsella että minkälainen kasvatus ja ympäristö on ollut.

Akateeminen koulutus ei valitettavasti takaa kunnollista tulotasoa. Ehkä jonkunlaista päämäärätietoisuutta voi olla havaittavissa tai sitten äidin/isukin suurta toivetta pikku pirpanan maisterinpapereista. Sillä aikaa kun perheen hikipinko paahtaa gradunsa parissa, niin naapurin amisviiksi pystyy hankkimaan sorvaamlla itsellensä asunnon. Valta-osa akateemisista palkoista ovat kuitenkin keskitasoa tai sen alapuolella ja duunipaikan hankkiminen on nykyisin vaikeaa.

No kyllä samaa harrastavat akateemiset miehetkin, onko mitään tylsempää kuin tyyppi joka jauhaa mahtavasta koulutustaustastaan ja siitä kuinka kielitaitoinen tms on...? Minusta akateemiset miehet ovat olleet aika eri planeetalta kanssani. Viehätyn eniten fyysistä työtä tekevistä miehistä noin yleisesti.

Täällä on nyt useaan kertaan kysytty sitä, että miten me akateemiset nostamme itsemme jalustalle. Yhtään kunnollista vastausta ei ole tullut.

Jos se, että matkustelu ja mahdollinen kielitaito tulee keskustelussa luonnostaan esiin, niin onko se kehumista? Jos puhuu työstään tai opinahjo tulee puheeksi, niin mitä sitten? Miten tulotaso tähän liittyy? Itse olen ikäni ollut pätkätöissä, tulot surkeat. JA huumorini on erittäin alapääpainotteista kuten myös ystävilläni opiskeluaikana, enkä voisi kuvitellakaan olevani jonkun niuhon kanssa. Viini maistuu myös (erotan myös Merlotin Cabernet Sauvignonista, mutta sitähän ei saa sanoa ettei amis pahoita mieltään).

Näitä luokkarasisteja näyttää olevan sekä amiksissa että akateemisissa. Minua, perusmaisteria on pidetty nuorena poikakaverin perheessä avaruusolioon verrattavana ihmeolentona, koska heillä ei kukaan ole käynyt keskiastetta pidemmälle kouluja. Hyvä kun jutella uskalsivat, huvitti. Yläkoulussa pojan sukulainen seurusteli kansanedustajan tyttären kanssa. Pojan äiti halusi tämän lopettavan suhteen, koska "ei me olla sellaisten kanssa tekemisissä". Herraviha jyllää. Erään kaverini tuttavan poikaystävä painosti eroamaan yliopistosta, koska oli itse "vain" AMK:ssa. Itse taas huomaan esim. treffeillä prolemiesten kanssa miten ilme muuttuu, kun kysytään toisen ammattia. Mistä tuo miesten huono itsetunto kumpuaa? Huom. voisin hyvin ottaa mukavan prolen, mutta en voi muuttua kouluttamattomaksi ja vaihtaa juttuani vähemmän akateemisiin. On toki myös akateemisia, jotka haluavat toisen akateemisen: yksi tuttava on fiksoitunut lääkäreihin. Pahimpia ovat luokkanousukkaat, jotka ovat itse kotoisin köyhistä oloista. Jeesus sitä halveksunnan määrää, vaikka ollaan kotoisin savupirtistä. Nämä ovat myös pahimpia muodin perässä juoksijoita, kun kompensoivat alemmuuttaan. Onneksi suurin osa ottaa ihmisen ihmisenä.

Itselläni on tohtorin tutkinto. Ei kuitenkaan tulisi mieleeni kohdella rakkauteni kohdetta kylmäkiskoisesti, rakastella häntä analyyttisellä otteella kuiskien samalla himokkaasti rakkaani korvaan syvääluotaavaa analyysiä islamilaisen radikalisoitumisen taustoista. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Akaateemisesti koulutettuakin himottaa ja panettaa ja silloin kumppani on otettava väkevästi, intohimon palo silmissä. Muina hetkinä riittää että on läsnä joka hetki ja osoittaa lämpöä ja kiintymystä rakkaalleen, sekä suunnitella ja rakentaa yhteistä tulevaisuutta – yhdessä.

Todellakin, tuon allekirjoitan. Meitähän on joka lähtöön, kaikenlaisia löytyy, sehän on vaan jonkinlaista pätemisen tarvetta tai kypsymättömyyttä... Kyllä se elämä opettaa, sano vanhempi kaarti.

Komeus ei takaa että mies olisi fiksu ja kohtelisi naista hyvin mutta naiset aina valitsee sen ulkonäön perusteella kumppanin.

Mä en ole edes maininnut profiilissani, että olen akateeminen. Mielestäni se kun ei ole mitenkään olennainen tieto. Tutustumisen edetessä asia toki tulee esiin. Olen itsekin törmännyt akateemisiin, jotka nostavat itseään jalustallle ja olettavat, että koulutustaso ja äly liittyvät jotenkin yhteen. Toisaalta olen myös törmännyt ihmisiin, jotka alkavat dissata ja vähätellä minua heti, kun saavat tietää koulutustasoani. Akateeminen koulutus poistaa näiden tyyppien mielestä ihmiseltä maalaisjärjen, tekee pelkäksi kirjaoppineeksi, joka ei tiedä "oikeasta maailmasta" mitään jne.

Henkilökohtaisesti välttelen molempaan kuvaamaani käytökseen syyllistyviä ihmisiä ja päästän elämääni vain ne ihmiset, jotka osaavat nähdä ihmisen ihmisenä.

No ei kyllä pidä paikkansa, että akateemiset niin tekisivät. Ei voi yleistää joidenkin ilmoitusten perusteella noin rankasti. Toisaalta sen olen kyllä huomannut, että yleisesti ihmiset, jotka korostavat menestystään, koulutustaan, tulotasoaan, asemaansa tavalla tai toisella useimmiten kompensoivat jotain. Ei aina, mutta hyvin usein. Nykyinen suoritus- ja tuloskeskeinen työelämäkin tekee varmasti tehtävänsä. Toisaalta tällä suurella ja ihmeellisellä netilläkin on vaikutuksensa. You know! "Koska olen akateeminen tarvitsen akateemisen, koska vain akateeminen voi olla kansani akateemisella tasolla."

Itselläni on AMK-koulutus, joten olen onnellisesti akateemisten ja ns. duunareiden välissä. Kumpikin seura kelpaa hienosti ja molempien kanssa kykenen tulemaan toimeen. Vai onko tämä sittenkään koulutukseni ansiota? Voisiko kyse olla kasvatuksesta ja elämänkatsomuksesta ja toisten ihmisten kunnioituksesta taustasta tai asemasta riippumatta?

Voin kuitenkin ymmärtää helposti joidenkin miesten tai naisten alemmuutta menestyneiden tai korkeasti koulutettujen naisten tai miesten läheisyydessä. Yritin välttää yleistämistä, mutta nyt tulee heti sellainen omalta kohdaltani. Anteeksi.

Elämme yhteiskunnassa, jossa naiset ihannoivat menestyneitä, koulutettuja ja hyvin toimeentulevia miehiä. Jos naiseni on siis minua menestyneempi ja niin edelleen, koen aina olevani altavastaavana ja kilpailuasemassa suhteessa muihin miehiin, koska yleisen käsityksen perusteella naiseni ei voi olla onnellinen kanssani. Silti minun pitäisi olla naiseni silmissä Mies. Miehenä oleminen on siis hetki hetkeltä vaikeampaa, kun ei vain ole kaksi metrinen turvallinen karpaasi eikä tohtorin tutkintoa tai edes sitä vanhaa rahaa, jonka turvin voisi asua Westendissä ja ajella 7-sarjan bemarilla. Mutta enempää en vuodata. Pyydän vain yhtä asiaa. Nainen! Kun seurustelen kanssasi ja kun kerran olet minut valinnut vaikka olet minua menestyneempi, koulutetumpi, älykkäämpi, rikkaampi ja ihanampi, niin kerro minulle mitä minussa arvostat ja miksi olet kanssani, niin minun ei tarvitse vetää mekkoa päälleni seurassasi.

Itse kyllä arvostan kouluttautumista. Näin vanhempana miehenä kun seuraa koettaa hakea, miellyttävimmät jutut kyllä useimmiten on tullut maisteritason naisilta. Niissä on syvyyttä ja logiikkaa, jota arvostan. Itse en edes viitsi elämänkoululla juuri mainostaa, me kaikki ollaan mukana siinä, myös korkeasti koulutetut. Treffi-ilmoitukseen laittaisin kaikki avut mitä löytyy, positiivisesti muotoiltuna.

Te akateemiset olette niitä minä minä ihmisiä, jotka torvena huutaa toisten opetamia "totuuksia" joita pidätte ns,totuuksina, harvoin on omia ajatuksia,
Ja suomi treffeillä, kuvat nurinpäin ja nekin nuoruuden kuvia ,tai lainattuja, ks, V-suomen valikoimaa,, voi teitä ,

Veikkaisin, että aloittajalla on ollut vähän samankaltainen ajatus mielessä kuin minullakin. Siis sinänsä koulutuksessa ei ole välttämättä mitään vikaa. mutta kun puhutaan sosiaalisesta toiminnasta esim. Juuri nettideittailussa niin aika usein nämä koulutetut korostavat paremmuuttaan.
Se ei välttämättä tule edes siinä esiin, että tunnistaako eri viinejä vai puhuuko kielillä tai muuta vastaavaa.
Itse olen törmännyt eri tilanteissa, siis useammin kuin kerran, töykeyteen, tökeryyteen ja kerran hmmm en oikeastaan tiedä mihin törmäsin, mutta melkoisen outoon.
Nämä henkilöt eivät välttämättä, edes huomaa alentavansa toista ihmistä, mutta pitävät itseään tietyllä tavalla parempana koulutuksen takia. On aika tökeröä nauraa pienempipalkkaiselle, että juuri siksi on kouluttautunut, ettei tartte tollasia paskahommia tehdä. No se on kyllä hienoa, mutta jäikö käytöstavat opistolle?
Erään hepun kohdalla koin, ettei ollut parin tapaamisen jälkeen kovinkaan fiksu. Ja oli myös viinaan menevä. Kaverinsa sitten yritti jeesata ja pyysi, että alkaisin seurustelemaan tämän tyypin kanssa. Mainostipa vieläpä, että kannattaa kun se on niin hyväpalkkainen ja korkeesti koulutettu. Vastasin, ettei kiinnosta. Vähimmäisvaatimukseni kun on, että osaisi edes vettä keittää. Ilmainen pitopalvelu-paikka ei hirveämmin kiinnostanut.
Erään akateemikon kohdalla olen suorastaan ollut järkyttynyt mielipiteistä joita sosiaalisessa mediassa jakelee. Niistä suorastaan paistaa halveksunta työväkeä kohtaan. kuitenkin taas jälleen kerran se oikea tieto ja kyky ajatella asioita joltain muulta kantilta puuttuu täysin.
Erään hemmon kohdalla oli lisäilona mielenterveysongelmia. Kun en tuntenut oloani mukavaksi hänen seurassaan sain kuulla duunaritaustastani vaikka sun mitä. Hän kun sentään on arvostetussa opinahjossa kouluttautunut. Meissä oli tosin melko suuri ero, minä käyn töissä hän ei. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Lopulta alkoi tulla uhkailuja väkiallalla. No siihen sitten onneksi puututtiin.
Aina sitä voi opetella vaikka kymmenen kirjaa ulkoa ja osata ammattinsa täydellisesti, mutta sosiaalisten ja ihan ihmiselämän perustaitojen hallinta onkin sitten toinen juttu.
Onneksi kuitenkin on harvoja poikkeuksia. Tiedän yhden koulutetun henkilön ikinä, joka on säilyttänyt myös maalaisjärkensä vaikka muualta opittua tietoa on tullutkin lisää.

Moniosaaja olis mielenkiintoinen.

Siistijä, siistijä, siistijä armottomalla huumorintajulla.