Siitä on nyt pari viikkoa aikaa, kun mieheni ilmoitti, että ei ehkä halua olla enää kanssani. Hän haluaa olla yksin. Olemme olleet 13 vuotta yhdessä ja naimisissa 8. Nyt hän kyseenalaistaa koko yhteisen elämämme: miksi edes alun pitäen olemme alkaneet olemaan yhdessä? Minä luulin, että ihastumisen ja myöhemmin rakkauden vuoksi. Miksi olemme edes muuttaneet yhteen? Jälleen tyhmänä olen ajatellut, että rakkauden vuoksi. Siksi, että olemme halunneet olla yhdessä ja jakaa elämämme toistemme kanssa. Nyt olen saanut ikäviä kommentteja: ajatus tyttöystävästä oli ehkä kiva, taloudellisesti kannattavampaa asua yhdessä... Onko hän koskaan rakastanut minua? Onko koskaan halunnut olla kanssani? Vanheta kanssani? Kestää myötä- ja vastamäet? Jakaa elämänsä kanssani? Hyväksyä ja rakastaa minua epätäydellisenä itsenäni, kuten minä häntä rakastan, epätäydellisenä mutta minun kumppaninani?
Se, ketä on suhteeseen emotionaalisesti vähemmän sitoutunut, pitää käsissään kaiken vallan. Kaiken vallan ja voiman tuhota toisen ihmisen, kun siltä tuntuu. Miten olen ollut niin tyhmä, etten ole tajunnut tätä? En ole tajunnut hänen haaveilevan ja suunnittelevan eroa! Koska minulle hän ei ole vahingossakaan puhunut... Jokainen mitätöivä sana elämästämme on kuin puukon isku selkään. Puukottaisi! Kestäisin sen tuskan paremmin kuin tämän!! Miten tästä selviää? En tiedä selviänkö. Onko minulla taitoa ja kykyä päästää irti, unohtaa ja mustamaalata kaikki. Mietin vain, miten voisin päästää itseni tästä tuskasta. Lopullisesti.
Hän ei ole vielä lopullista päätöstään tehnyt. Löysässä hirressä roikun yhä ja vain odotan sitä lopullista kuolemanlaukausta. Odotan, että hän päättää, voiko olla joskus kanssani onnellinen.
Sattuu, että kaikista ongelmistamme syytetään minua. Hän ei tunnu ottavan vastuuta mistään. Hän haluaa vain olla yksin. Ilman minua. Eikö se silloin tarkoita, että kaikki vika on minussa? Jos ei ole, niin ei hän käsitystäni vahingossakaan ole korjannut. Minä en riitä. Minä en ole hänelle riittävän hyvä. Minä en ole tarpeeksi. Minä en ole tehnyt suhteemme eteen riittävästi työtä, että hän voisi olla siinä onnellinen. Eikö parisuhteeseen tarvita molempien panosta?
Kaikki on kiinni miehestäni. Minä odotan. Kidun. Kuolen hiljaa pois. En jaksa enkä pysty tähän. En tiedä mitä tehdä... Olen hukassa.
Miten selviän avioerosta hengissä?
69
468
Vastaukset
- aviossa20v
Hei! Vahvoja tunteita, pettymystä, epätoivoa. Kirjoitat hyvin tuntemuksistasi. Voin vain kuvitella millaisessa tilanteessa olet. Älä kuitenkaan ajattele että vika on sinussa. Totuus on se että olemme erilaisia, ikääntyessä muutumme jokainen ja joskus käy niin että vuosien vieriessä huomaa ettei enää olekaan se ihminen joksi itseään luuli tai pso ei ole sellainen kuin haluaisi. Toisen takia itseään ei voi muuttaa. Yhdessä jatkaminen niin että toinen ei sitoudu on turhaa. Ero on kova paikka kaikille osapuolille.
Kuitenkin siitä pääsee eteenpäin. Tärkeintä on osata seistä omilla jaloillaan sellaisena aitona ihmisenä kuin on.
Heli Thorenin erokirja voisi olla suositeltava luettava - itsekin sen haluaisin lukea ihan kirjoittajan haastattelua kuunnelleena.
Itse olen reilu 40-v nainen ja eron mahdollisuus leijuu ilmassa. Minun toiveesta.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista päiviisi. Toivottavasti on edes yksi luotettava ystävä jolle voit kertoa tunteistasi ja vaikka tarvittaessa soittaa koska tahansa kun kaipaat kuuntelijaa.- SomebodyKillMePlease
Kiitos sanoistasi. Henkinen kipu on kamala ja itkusta ei tule loppua. Hän on lopulliseen päätökseensä päätynyt: ero. Yritän uskotella itselleni, että kaikki järjestyy. Ehkä vielä joskus pystyn uskomaan siihen oikeasti.
- Sannnna_
"Odotan, että hän päättää, voiko olla joskus kanssani onnellinen."
Olet antanut oman onnesi miehesi taskuun. Ei hyvä. Väistelet vastuuta suhteestanne. Jos oma puolisoni sanoisi, ettei tiedä onko onnellinen kanssani, hakisin varmaankin itse eroa. En halua tuhlata elämääni mieheen, joka epäröi olla kanssani suhteessa.
Miehesi ei voisi käyttää valtaa sinuun, ellei olisi huomannut sinun olevan kovin riippuvainen hänestä. Mahdollistat vallankäytön, koska heikoin lenkkisi on riippuvuus. Eli älä sinäkään odottele mitä mies päättää, vaan hae eroa. Tai ainakin sano heti miehelle, ettet väkisin halua jatkaa suhdettanne. Kerrot myös, ettet jatka liittoanne miehen ehdoilla. Miehellä on x aikaa miettiä haluaako jatkaa vai ei. Sitten tulee ero, ellei hän suostu ehtoihisi, tai jos hän haluaa jatkaa miettimistä.
Ero on juuri niin vaikea kuin millaiseksi sen itse tekee. Kannattaisi harjoitella positiivisempaa ajattelua, ja olla hellämielisempi itselle. Opettele rakastamaan itseäsi, silloin olet jo varsin pitkällä, ja elämä alkaa maistua. Itselläni myös leijuu avioeron uhka ilmassa. Yhteisä rakkaudentäyteistä matkaa on tehty jo 10 vuotta. Nyt kuitenkin mieheni on kyllästynyt t. paremminkin väsynyt minuun itsetuhoisia piirteitä sisältävän masennuksen takia.
Elämässäni on viimee vuosina ollut valtavaa myllerrystä siirryttyäni julkiselta puolelta miltei kokonaan yksityisenpuolen ihmissuhdetyöhön.
Olen miettinyt sitäkin välttäisimmekö avioeron, jos toimisin parhaan ystäväni Tuulan tavoin. Hän on yhä nimellisesti yhdssä miehensä kanssa, vaikka asuvatkin eri osoitteissa.- entäsepahinvaihtoehto
Ei tuollainen ajatus suusta pääse keneltäkään ilman pitkää miettimistä. Jotkut ihmiset vaan ei osaa pukea sanoiksi omia mietteitään ennenkuin ovat päätöksen tehneet ja kun tuntuu itsestä tosi kurjalta. Jostain syystä mies haluaa elää yksin. Se ei ole sinun syy, vika ei ole sinussa. Minkä ikäinen hän on? Liittyisikö nuo miehesi ajatukset aikuistumiseen, siihen että on alkanut miettiä, mitä elämältään todella haluaa? Hän voi olla hukassa itsensä kanssa ja siihen oloon sulla ei myöskään ole osaa ei arpaa.
Älä nyt jää odottamaan mitä mies tahtoo. Kuulostaa siltä, että olet elänyt koko elämäsi vain miehellesi. Olet kadottanut oman itsenäisyytesi. Kenenkään tehtävä ei ole tehdä toista onnelliseksi, ei sun miestäsi eikä hänen sua. Onni lähtee ihmisestä itsestään ja kun liitossa on kaksi onnellista, se sujuu hyvin.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se pahempi skennaario, hänellä on toinen, johon on ainakin ihastunut. Onko mahdollista? - KokemustaOn
Suosittelen sinulle eroseminaaria omasta kokemuksestasi, toivottavasti paikkakunnaltasi löytyy. Hanki itsellesi kirja Jälleenrakennus - kun suhteesi päättyy. Kirjaa käytetään perusteoksena Fisher eroseminaareissa. Voit lainata kirjastosta tai ostaa, nettikaupastakin sitä saa. Saat tarvitsemasi työkalut käsitelläksesi riittävän perusteellisesti suhdettanne, voit oppia siitä ja ennen kaikkea itsestäsi, voit löytää itsesi jälleen ja eheytyä vahvemmaksi kuin mitä ehkä koskaan olet ollut. Näin teet parisuhdekriisistäsi/erostasi kasvun kokemuksen.
- linra
Hei
Monesti hän joka saa tiedon, että parisuhde on loppumassa pelottaa yksin jäämisentunne. Hylkäys vie itsetunnon ja elämän halun. Suru tuntuu fyysisenä kipuna ja lisäksi on harmina taloudelliset huolet.
Omasta erostani aikaa 18vuotta ja ei ole enää pitkään aikaan vaivannut, mutta sen vaikutukset ovat jääneet simpääni ja koskaan en ole halunnut miestä elämääni vaan päätin että selviän kaikesta yksin loppuelämäni.
En jaksa ymmärtää kuin ihmiset pystyvät toistamiseen aloittamaan uusia parisuhteita
vaikka vanhan loppumisesta on hyvin vähän aikaa.
Oma selviytymiseni on perustunut harrastuksien lisäämisen.
Luottamus toisiin ihmisiin on vähäinen enkä puhu omista asioistani kellekään.
Yksinäisyys on jokapäiväinen olotila mutta parempi kuin huono suhde.- Sadro
Jos ero vie itsetunnon ja elämänhalun mennessään, ei ole kyse niinkään erosta. Vaan hyvin pitkälti omista perustavanlaatuisista itsetuntoon ja elämän hallintaan perustuvista ongelmista. Stressiä, yksinäisyyttä ym. aiheuttaa ennen kaikkea ihmisen omat negatiiviset ajatukset, käsitykset, asenne jne. Ei mikään yksittäinen asia tai tapahtuma.
Sinä linra koit erotessasi suuren pettymyksen, ja päätit yrittää sen jälkeen suojata itseäsi muilta pettymyksiltä jatkamalla elämää yksin. Vältellessäsi ihmissuhteita, vältyt pettymyksiltä. Mutta hei, ennen muuta vältyt elämän tarkoitukselta, itse elämältä, sellaiselta hyvältä ja antoisalta elämältä, jota sinullakin voisi olla. Kaikki eivät haluakaan parisuhdetta, ja toiset viihtyvät vallan mainiostikin omissa oloissaan. Silti ihmisillä on tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen. Heidän terveydelleen ei ole hyväksi heittäytyä kaiken sosiaalisen toiminnan ulkopuolelle, toisia ihmisiä vältellen. Ja olla puhumatta omista asioista kenellekään. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla vähintään yksi ystävä, jolle voi puhua mistä vain. Toivottavasti saat kerätyksi itsellesi rohkeutta ja uskallusta, ja saat sitä kautta itsellesi ystävän. Älä haaskaa elämääsi menneiden ja tulevien murehtimiseen.
Hei SomebodyKillMePlease.
Kerrot voimakkaasta emotionaalisesta ahdistuksesta ja toivottomuuden ja menetyksen tunteistasi. Olet kriisissä ja tarvitset tukea.
Oletkin saanut jo monia vastauksia ja ymmärrystä. Moni on suositellut sinulle kirjallisuutta tai eroryhmää. Kuitenkin sellaisen uudelleenrakentumisen aika on vasta, kun kriisistä on selvinnyt. Tähän akuuttiin vaiheeseen saattaisit merkittävästi hyötyä ammattimaisesta tuesta. Esim. perheasiain neuvottelukeskukset ja yksityiset pari- ja perheterapeutit tarjoavat osaamista ja tukea avioeron prosessointiin. On tärkeä, että koet tulevasi kuulluksi ja ymmärretyksi ja tunteesi otetaan vastaan ja vakavissaan.
Kuten kirjoitit, lähtevällä puolisolla on suurempi 'valta', parisuhteessa 'ei' on voimakkaampi kuin 'kyllä'. Asiat kuitenkin aniharvoin ovat mustavalkoisia. Voi olla, että teillä on ollut vuosikausia tyytymättömyyttä tai kohtaamattomuutta tai että ette ole avoimesti viestineet tunteistanne, tarpeistanne tai odotuksistanne. Voi olla, että nyt moni asia otetaan päivänvaloon, josta olisi pitänyt puhua jo kauan sitten. Eroprosessista voi olla siis myös hyötyä. Joskus puolisot löytävätkin ytheisen sävelen ja pystyvät vielä jatkamaan liittoa uudelta pohjalta ja muuttuneena. Joskus päädytään eroon. Sekin on hellävaraisempaa, jos asioista puhutaan ja ilmiöitä ymmärretään.
Voimia ja purkumahdollisuuksia sinulle toivottaa
diakoni Merja- pettynytolenteihin
Kirkko syyllistää taas jätettyja ja ajaa eroamisen ilosanomaa.
"Voi olla, että teillä on ollut vuosikausia tyytymättömyyttä tai kohtaamattomuutta tai että ette ole avoimesti viestineet tunteistanne, tarpeistanne tai odotuksistanne. "
Sano yksikin parisuhde, jossa kaikki asiat olisi niin hyvin ruodittu? Onko niihin kirkon suositus ero, aina kun asioita ei ruodita mieleistänne määrää, joka kuin itse itsensä alittava määränä oikeuttaa toisen jättämään ja pettämään.
En ymmärrä miten vanhoja mummoja olette? Olettteko eläneet vanhoissa välivaltaisissa ja alistavissa uskonnollisissa parisuhteissa, ja nyt sitten riemulla julistatte eron ilosanomaa ja jätettyjen ihmisten parisuhteiden huonoutta.
Nykyään erotaan perushyvistä suhteista, vain koska halutaan olla onnellisia. Teidän jos keiden pitäis ymmärtää onnellisuuden harha.
Miksi ihmeessä jätetyn on opittava ymmärtämään virheet? Jättäjälläkö niitä ei olisi? Näinkö mielestänne on, että parisuhteen vika on siinä jätetystä, jota pitää korjata?
- paluutaeiole
voi onnisuakkin, jos mies ei ole kerenny rakastua toiseen naiseen..
- ei_ole
Jo nimimerkkisi kertoo, että tarvitset ulkopuolista apua. Nyt ja heti. Ei vasta 15. päivä. Liitto ei ikinä saisi olla tuollaista valtataistelua, suhteenne ei ole terve.
Toipumisesi alkaa siitä, kun itse ilmoitat ottavasi eron.
Suhteenne ei pelastu ainakaan sillä, että jäät odottamaan lammasmaisesti kohtaloasi. Miehesi pelaa nyt valtapeliä ja luultavasti nauttii saadessaan nöyryyttää sinua. Vaikka miehesi armollisesti jäisikin, ei suhteenne tule enää ikinä ehjäksi.- mirziina
Aivan kuin minun kirjoittamaa, sama kokemus, se vaan paljon pidempi liitto. Minut mitätöitiin täysin ja yhteiselämä.
Mikä suomalaisia miehiä vaivaa, onko elämä liian helppoa että on tuoolaiseen venkoiluun varaa.- pettynytkirkkoon
Pettävät ja jättävät miehet ovat vain marginaaliryhmä. Koska suurin osa naisista (ja naispapeista) on niitä jättäjiä itse, niin eipä meidän tuskan tunteilla ole paljon painoarvoa.
- Mahdoton.mies
Lähes päivittäin on nettilehdissä (jaettuna miljoonaan kertaan somessa) joku testi tai ns. tutkimus, jonka avulla voi päätellä että nyt on parisuhde kriisissä tai peräti tiensä päässä. Harvemmin liputetaan kestävän parisuhteen puolesta tai elinikäisen kumppanuuden tai kuolemaan saakka kestävän avioliiton nimissä. Vapaus on päivän sana. Ennen kun oltiin rakkauden haudalla toivottiin kumppanin pelastavan kun itse oltiin hukassa kaiken kanssa. Nyt lauletaan kohta (vihdoinkin) koittavasta vapaudesta. Mikä se vapaus on muuta kuin suuri vankila? Ei ero mitään helpota. Tulee toki uusia kokemuksia, jos niitä kaipaa. Voisi niitä tulla ilman eroamistakin.
- Haloohaloo
"Ei ero mitään helpota"
Kukkua ainakin minun kohdalla. Ero jos mikä helpotti, nyt voi taas hengittää ja olla oma itseni. Parantaa huomattavasti elämänlaatua. Uusi mieskin on, mutta hän on mies. Ei mikään "kokemus". - jloyg
pettynytkirkkoon kirjoitti:
Pettävät ja jättävät miehet ovat vain marginaaliryhmä. Koska suurin osa naisista (ja naispapeista) on niitä jättäjiä itse, niin eipä meidän tuskan tunteilla ole paljon painoarvoa.
Nimim pettynytkirkkoon.
Sanot että pettävät ja jättävät miehet ovat marginaaliryhmä. Olet väärässä. Miehet pettävät kyllä mutteivat jätä. He haluavat pitää rakkaansa salassa ja roikottavat vaimoa kuolleessa suhteessa.
Ja kyllä, naiset hakevat useimmiten eroa. Miksi? Koska haluavat kuolleesta suhteesta eroon kunhan ensin hoksaavat missä mennään. Sitten pettäjämieskin usein rupeaa vinkumaan että kun vaimo ''hajotti perheen ja vei lapsilta isän''.
Totuus on se, että pettävä mies on se joka tappoi avioliiton. Vaimo vaan hakiessaan eroa osti ruumiille arkun. - Mahdoton.mies
Haloohaloo kirjoitti:
"Ei ero mitään helpota"
Kukkua ainakin minun kohdalla. Ero jos mikä helpotti, nyt voi taas hengittää ja olla oma itseni. Parantaa huomattavasti elämänlaatua. Uusi mieskin on, mutta hän on mies. Ei mikään "kokemus".Haloohaloolle ei muuta kuin onnea onnea onnea vaan, ihan kädestä pitäen.
- elluhallo
NAINEN
SIINÄ SELVIIT
Ollaan ME MUUTKIN SELVITTY
Mut sinun täytyy repästä itsesi irti vanhasta
ALOITA ALUSTA
KYL SE SIITÄ
Alussa hankalaa ja raskasta
Mut yhtäkkiä huomaat et aurinko paistaa
Huomaat ilon itsessäsi OLEN NAINEN JA VAPAA
ELÄMÄ ODOTTAA
Vastassa voi olla kaikkea kivaa
Itsestä kiinni - ronja-66
Elämästä ei selviä hengissä - mutta avioerosta kyllä selviää. Kuten tuossa edelläkin sanottiin "itsestä kiinni".
- Syvällä
Vastassa on tuskin mitään kivaa, turha semmoiseen itseään uskotella. Kaikki "ME" ei olla selvitty, ne jotka ei ole, eivät täällä kirjoita, osalla henki pihisee, mutta ei olla selvitty, alussa on hankalaa ja raskasta ja sitä se on vielä monta vuotta, aurinko ei ole paistanut, ei pilkahtanutkaan, ei yht'äkkiä eikä muutenkaan. Mutta tätä tää on. Ihan itsestä on kiinni, sen saat kuulla kerta toisensa jälkeen. Ehkä sä kuulut siihen joukkoon, joille ero on loppupeleissä siunaus. Niillä korteilla on joka tapauksessa pelattava, mitkä on saanut. Kun jakoja on vaan yksi, kaipa se kannattaa pelata loppuun asti. Toista mahdollisuutta elää ei anneta.
- Kallionamuille
Aina ei asiat ole kiinni omasta selviämisestä.Itse selviäisi,muut tuskin.
- Erittäinpahajuttuitselle
Ymmärrän tämän,täydellisesti.On parempi ajatella,voiko elää hyvää elämää,jos aiheuttanut muille ja monelle ihmiselle pahaa mieltä.Kaikki se,mitä siitä voi seurata.Itsellä jo ennestään yksi avioero takana ja lapset masentuivat,Kamalaa katsoa,koulukiusaaminenkin alkoi samalla.Aika raakaa peliä oli.
- jjftt
Hyvää elämää voi elämää, jos voi hyvin. Jos voi puolisonsa seurassa huonosti, ei voi elää hyvää elämää. Ja ellei itse elä hyvää elämää, ei läheistenkään osa hyvä ole.
Ex-miehelläni, lasten isällä mielenterveys- ym. ongelmia. Hänen lähellään voimme pahoin koko perhe. Tein eroa aivan liian pitkään. Koko elämä pyöri miehen ongelmien ympärillä. Lapset, tuolloin teini-ikäiset alkoivat jo pyytää "jätä nyt jo se erohakemus, faija ei sitä ainakaan tee, täällä on kamalaa". Kun viimein hakemus oli jätetty, erottu, ja muutettu lasten kanssa, alkoi vasta kunnolla paljastua lasten ahdistus ja kärsimys. Sekä ennen kaikkea isänsä heitä kohtaan harjoittama etenkin henkinen väkivalta, mutta myös fyysinen.
Eroa haluava leimataan täällä usein pahikseksi, joka ikinä ei ajattele muita. Minusta tuo kuva on täysin vääristynyt. Toimivasta liitosta, jossa KUMPIKIN voi hyvin, tuskin erotaan.
- aikansaottaa
Selvii jos haluu selvitä, kukaan ei ole korvaamaton ja onhan se ahdistavaa sille toiselle osapuolelle, jos toisen onnellisuus on hänestä kiinni.
- Kallionamuille
"Muut" tarkoitti montaa.Eikä kyse pelkästään onnellisuudesta,enemmänkin ihan arkielämästä,työstä.asumisesta,taloudesta,harrastuksesta yms.Ahdistavaa,kyllä.Ja kun itse näkee selkeästi,mikä tilanne ja toinen ei missään nimessä halua nähdä.Yritetty on.Ikäviä vastauksia saatu..
- shala
"ahdistavaa sille toiselle osapuolelle, jos toisen onnellisuus on hänestä kiinni."
Totta, juuri noin.
- Yksi_tapa
Miten selvitä avioerosta hengissä on ,että ei tee itsemurhaa,ei sitte millään ,ihan vaan kiusaksi sille mahdollisesti lähtevälle ukolle. Vaan alkaa uuden elämän ja hoitaa uuden rakastavan starbun rinnalle joka rakastaa aidosti. Suosittelen aitoa Stadilaista , ne on kyllä kortilla .Minäkään en voi tulla ,koska olen jo anonyymi kotikiusattu, takana vaimon tossunalla oloa yli 40v. Sitkeesti olen vaan roikkunut rinalla ja koittanut hoitaa velvollisuuteni avioliitossa . Minulle kuuluu töissäkäynnin lisäksi kaupassakäynnit , siivoukset, pyykkien-ja ikkunoidenpesut lisäksi kaikki muu kodinhoitoon liittyvät työt remontit mukaan lukien ja kesämökin hoito . Puolisoni viettää kotirouvan elämää tästä kovasti nauttien . Hän on kyllä säästänyt voimiani tekemällä kaksi lastamme romanin kanssa , pelkäsi kai että saisin puuhastelussa sydärin jolloin elämä turvallisessa täysihoidossa loppuisi. Sitkeästi olen vaan pitänyt kerran antamani lupauksen myötä- ja vastoinkäymisessä kunnes kuolema meidät erottaa.
Voimia sinulle . - pilates
Selviäähän siitä, kuten muistakin elämän suurista muutoksista, tottakai. Itseasiassa noissa elämän suurissa muutoksissa ei piinaa mikään muu kuin ihmisen omat ajatukset ja tunteet. Ei ihan turhaan puhutakaan niiden käsittelystä ja painoteta miten tärkeää se on. Avioero on oiva hetki aloittaa niiden käsittely ja itsetutkiskelu muutoinkin. Ikävimmäksi eron kokeekin ne, jotka eivät ole sinut ja viihdy itsensä kanssa. Niin, ja usein ero tuleekin juuri tämän vuoksi. Jos ihminen ei rakasta ja arvosta itseään, niin hyvin todennäköisesti hänen puolisonsa ottaa eron. Vaikka parisuhteessa on tärkeä rakastaa toinen toistaan, niin kaiken perustana on kuitenkin molempien suhde itseensä.
- Syvällä
Jospa toisella on hiukka liika läheinen suhde itseensä ja suhde puolisoon jää ohkaiseksi?
- shala
Itseensä tuskin voi olla "liian läheinen" suhde. On vain hyvä mitä paremmin tulee itsensä kanssa toimeen, mitä parempi itsetunto jne. Itsestään kun ei voi erota :). Parisuhteessahan on aina lopulta kyse molempien valinnasta ja tahdosta. Jos toinen haluaa erota, niin se on hänen tahtonsa ja valintansa. Asia vain pitää hyväksyä, vaikkei siitä pidäkään. Tuskinpa se eroa haluavakaan tilanteesta nauttii, mutta ihmisen on tehtävä se mikä ihmisen on tehtävä.
Ap:lle toistan sen mitä tuossa edellä kirjoitettiin. Opettele rakastamaan, arvostamaan itseäsi. Luota myös itseesi.
- vapausnro1
Elämä on ihanaa. Vapaana. Joskus luulin itsekin, että onneni on siitä toisesta kiinni. Olisin jäänyt roikkumaan siihen suhteeseen, jos hän olisi huolinut (niin ajattelin silloin) minut. Jälkikäteen harmittaa, että tuhlasin aikaani ja kyyneleitäni sellaiseen henkilöön. Tsemppiä.
- SomebodyKillMePlease
Kiitos kaikille vastauksista. Olen oikeastaan melko ylpeä itsestäni, että olen saanut haettua apua tästä selviämiseen. Yritän parhaani mukaan ohjata itseäni valitsemaan sen polun, jossa hyväksyn tosiasiat enkä syytä itseäni. Koitan ammattilaisen avulla käsitellä tätä asiaa, opetella antamaan itselleni anteeksi, olemaan syyttämättä miestäni liikaa ja näin koittaisin välttää katkeroitumisen.
Olen saanut viesteistänne apua, vaikka en ole löytänyt sanoja, joilla olisin kaikille osannut vastata. Kiitos.
Kuten sanoin, tällä hetkellä uskottelen itselleni kyyneltulvan läpi, että selviän tästä. Ja vielä jonain päivänä oikeasti uskon siihen. Toivon, että jonain päivänä huomaan, että olen selvinnyt, uskallan taas luottaa ihmisiin (mieheen) ja ehkä jopa ihastua. - Glitteri
N. 20 vuotta avioliittoa takana. Mieheni kertoi tänä syksynä ettei enää tunne rakkautta minua kohtaa, on harkinnut eroa vaihtoehtona, sanoo voineensa suhteessamme jo todella pitkään huonosti mutta ei ole tätä ilmaissut. Puhuttu ollaan kyllä mutta asia ei ole tullut minulle selväksi. En ole ymmärtänyt toista joka esittänyt asian liian "fiksusti" ja ilman sen kummempia tunteen purkauksia. Nyt hän on muuttamassa pois koska kokee vointinsa niin huonoksi,haluaa pohtia tunteitaan ja suhteemme jatkomahdollisuuksia. Olen aivan palasina, sairaslomalla ja pää sekaisin. Tulevaisuus pelottaa mutta myös kiukuttaa jäädä odottamaan hänen päätöstään. Tiedän että omaa elämää pitäisi rakentaa ja suunnata ajatuksia muualle mutta tämä liitto ja meidän perhe ollut minulle aina se kaikkein tärkein. Miten sitä osaisi pelätä pahinta ja toivoa parasta?
- kaisaX
Mies ei enää tunne rakkautta sinua kohtaan, tunsi olonsa niin huonoksi, että muutti pois. "Miten sitä osaisi pelätä pahinta ja toivoa parasta?" Miten niin pelätä pahinta? Pahinhan on tapahtunut: olette eronneet, mutta mies jätti sinut roikkumaan löyhässä hirressä sanomalla pohtivansa tunteitaan ja suhteenne jatkomahdollisuuksia. Haloo kuule, tuo kiukuttaa sinua aivan aiheesta. Kiukkusi tarkoittaa, että sinun pitäisi hyväksyä ero, suunnata tosiaan ajatuksia muualle ja rakentaa omaa elämää. Eikä mitään odotella enää.
- tarkennusta
kaisaX kirjoitti:
Mies ei enää tunne rakkautta sinua kohtaan, tunsi olonsa niin huonoksi, että muutti pois. "Miten sitä osaisi pelätä pahinta ja toivoa parasta?" Miten niin pelätä pahinta? Pahinhan on tapahtunut: olette eronneet, mutta mies jätti sinut roikkumaan löyhässä hirressä sanomalla pohtivansa tunteitaan ja suhteenne jatkomahdollisuuksia. Haloo kuule, tuo kiukuttaa sinua aivan aiheesta. Kiukkusi tarkoittaa, että sinun pitäisi hyväksyä ero, suunnata tosiaan ajatuksia muualle ja rakentaa omaa elämää. Eikä mitään odotella enää.
Kiukku kertoo, että on tullut kohdelluksi väärin. Se tarkoittaa, että sinun on suojeltava itseäsi. Se on täysin normaalia kun läheinen ihminen jonka hyvyyteen olet uskonut js luottanut osoittautuukin toisenlaiseksi. Useimmissa tapauksissa on kyseessä uskottomuus, niin halpamaista kuin se onkin.
- tarinstoisensaperään
tarkennusta kirjoitti:
Kiukku kertoo, että on tullut kohdelluksi väärin. Se tarkoittaa, että sinun on suojeltava itseäsi. Se on täysin normaalia kun läheinen ihminen jonka hyvyyteen olet uskonut js luottanut osoittautuukin toisenlaiseksi. Useimmissa tapauksissa on kyseessä uskottomuus, niin halpamaista kuin se onkin.
Joku tuollainen kaisax on nainut miehesi aivot pellolle, niin ei sille mitään voi kun se on järjestänyt oman erossa ja jakaa vapaasti..
Näin se yleensä menee, miten perheet rikotaan, vaimot hylätään ja tehdään avioerolapsia. - Glitteri
tarkennusta kirjoitti:
Kiukku kertoo, että on tullut kohdelluksi väärin. Se tarkoittaa, että sinun on suojeltava itseäsi. Se on täysin normaalia kun läheinen ihminen jonka hyvyyteen olet uskonut js luottanut osoittautuukin toisenlaiseksi. Useimmissa tapauksissa on kyseessä uskottomuus, niin halpamaista kuin se onkin.
Oikeastaan ei olla erottu sanan varsinaisessa merkityksessä vaan hän muutti pois miettimään. Asumus- tai avioerosta ei olla puhuttu. Sietämätöntä jäädä odottamaan. Kaikki on auki. Toisaalta hän on rakentamassa itselleen kotia. Merkit kertovat eriasiaa kuin sanat. Järki sanoo, että tämä peli on pelattu mutta tunteet kulkevat eri teitä. Tunteet tuottavat pelkoa lopullisesta erosta, pohjatonta surua kun kaikki tapahtui kuitenkin minulle täysin yllättäen. En ole tyhmä mutta totaalisessa kriisissä eikä pää pelitä samoin kuin ennen.
- ryujhvjjv
Glitteri kirjoitti:
Oikeastaan ei olla erottu sanan varsinaisessa merkityksessä vaan hän muutti pois miettimään. Asumus- tai avioerosta ei olla puhuttu. Sietämätöntä jäädä odottamaan. Kaikki on auki. Toisaalta hän on rakentamassa itselleen kotia. Merkit kertovat eriasiaa kuin sanat. Järki sanoo, että tämä peli on pelattu mutta tunteet kulkevat eri teitä. Tunteet tuottavat pelkoa lopullisesta erosta, pohjatonta surua kun kaikki tapahtui kuitenkin minulle täysin yllättäen. En ole tyhmä mutta totaalisessa kriisissä eikä pää pelitä samoin kuin ennen.
Surullista. Ymmärrät hyvin missä mennään, mutta sen näkeminen kääntää puukkoja sydämessäsi. Toisaalta olet kunnioitettavan rohkea ja järkevä. Miehesi menettää sinussa paljon, vaikkei hän ymmärrä sitä. Harva typeristä ihmisistä ymmärtää parastaan. Ei ole sinun vikasi, ettei läheisensä luonnetta tajua etukäteen. Heidän laiset kuvittelevat aina läheisensä kahleista, joka onnea rajoittaa. Et voisi olla muuta, koska sinut tarvitaan näytelmääsi sen takia että olet vaimo ja kuvitteellinen / periaatteessa este onneensa. Olet este onnelleen kuvitelmissaan.
- mahdoton_nainen
tarinstoisensaperään kirjoitti:
Joku tuollainen kaisax on nainut miehesi aivot pellolle, niin ei sille mitään voi kun se on järjestänyt oman erossa ja jakaa vapaasti..
Näin se yleensä menee, miten perheet rikotaan, vaimot hylätään ja tehdään avioerolapsia.Siis taas näitä "toinen nainen varasti mieheni" -juttuja. Yrittäkää nyt ymmärtää, että jokainen ihminen on vastuussa itsestään. Tuollainen "syy muissa" -on toisten ihmisten aliarviointia ja ymmärryksen puutetta. Jos oma rakas mieheni lähtisi toisen naisen perään, ajattelisin vain "hyvä heille". Niinhän sen on pakko olla. Muuten mies pysyisi luonani. Enkä myöskään kovin arvostaisi liittoa, jossa toinen on ns. pitkin hampain. Se on paljon huonompi vaihtoehto kuin ero.
- hankaluuksiako
Ap hei. Noilla antamillasi tiedoilla on vähän vaikea neuvoa, mutta sanoisin, että eroja vaan tapahtuu ja kyllä ihmiset yleensä toisiaan ovat rakastaneet, kun ovat yhteen menneet. Onko teillä ongelmat suhteessa vasta alkaneet ap? Onko teillä lapsia? Jos vastasit noihin kumpaankin kysymykseen kyllä niin mielestäni teillä voi olla järkevääkin mietiskellä asioita tahollanne. Omassa tilanteessa puolisolleni ehdotin tuollaista vuosi, vuosia sitten, mutta hän keksi kakikenmaailman vaikeudet miksi ei voisi toteuttaa. Kun tuon jälkeen asiat eivät selkiytyneet ja suhde vaan voi huonosti ja huonosti välit muuttuivat niin ettei moinen olisi enää ollut mahdollista, eli ero suoraan. Koskaan ei tiedä olisiko se jo ongelmien alkuvaiheessa auttanut, mutta toisaalta elämää ei pidä jäädä tuollain miettimään ja jos kaikkensa on suhteen toimivuuden saavuttamiseksi tehnyt, asiantuntija avuinkin niin voi helpottunein mielin luovuttaa, vaikka pitkän suhteen päättyminen kirpaisisikin.
- mahdoton_nainen
Jos toinen on päättänyt tai vakaasti haluaa erota, ei siinä enää mikään muu auta kuin ero. Toisaalta ero on paljon helpompi kuin jäädä roikkumaan ja odottamaan mitä toinen päättää. Itse en tuollaiseen jahkaamiseen suostuisi. Rakkauteen kuuluu myös luopuminen.
- Syvällä
Mutta jos itse ei halua eroa ja koko eron ajatuskin kouristaa sisuskalut sykkyrälle, voi haluta antaa toiselle aikaa, varsinkin kun toinen saattaa olla vielä oikeasti epävarma. Mutta johonkin se loppuraja kannattaa vetää. Usein kai se mietintäaika on turha. Aina pohdituttaa ne kirjoittajat, niiinkuin mahdoton_nainen, joilla on varma ja selkeä mielipide, minkälaisia kokemuksia heillä on taustalla. Puusta katsoen on helppo heitellä varmoja mielipiteitä, mutta kun on itse siinä samassa sopassa, eikä tulevaisuus näyttäydy, on vaikea tehdä isoja ja nopeita päätöksiä. Jos ei muuta hyötyä vitkuttalusta omalla kohdallani ollut, sain kuitenkin mieleni sen verran kasaan, että pystyin osituksessa pitämään puoleni. Eroa en edelleenkään ymmärrä, ja kai se jää arvoitukseksi. Enkä ikinä tule tapausta unohtamaan, niin se minut rikkoi. Ja tuntuu, ettenn ikinä pysty kenenkään kanssa muodostamaan suhdetta, jossa pitäisi kyetä luottamaan.
Niinkuin alottajalla, meilläkin eksä haukkui minut kaikessa, ihan kaikessa maton alle, nekin asiat, jotka luulin olevan hyvin, olivatkin olleet huonosti. Eikä hän ollut minua ikinä edes rakastanut, niin sanoi. Mutta melkein neljäkymmentä vuotta olimme olleet yhdessä. Ei sitten ollut saanut suuta auki aikaisemmin, ja siihenkin olin syypää, ei mulle voinut muka puhua, kun olisin alkanut huutamaan. No ehkä hän löytää sen onnen jota lähti etsimään, minä yritän pysyä hengissä ja löytää jotain valonpilkahdusta.
Mutta me ihmiset olemme erilaisia, eri vahvuuksilla varustettuja, toivon, että aloittaja löytää voiman järjestäMoni kokee eron olleen hyväkin asia, kunhan aikaa on ensin kulunut. Sitä ootellessa.- taujtra
"Mutta jos itse ei halua eroa ja koko eron ajatuskin kouristaa sisuskalut sykkyrälle, voi haluta antaa toiselle aikaa, varsinkin kun toinen saattaa olla vielä oikeasti epävarma."
Useinhan eroa haluava on erittäin varma halustaan erota. Mutta jos eroilmoitus saa puolison sisuskalut kovin sykkyrälle, niin tätä "lieventääkseen" sanoo miettivänsä vielä. Eroa haluava antaa turhaa toivoa kumppanilleen, jotta kumppanin sisuskalut säästyisivät sykkyrältä. Tosiasiassa ne menevät entistä enemmän sykkyrään, koska eron käsitteleminen/kohtaaminen tosiasiana alkaa vasta lopullisesta päätöksestä. - vaieikökukaan
Ei voi puhua muiden puolesta. Ero voi tuntua vapaudelta, mutta se voi irrottaa liikaa rakkaista vaikkei sitä ajatellut. Miksi muuten osa katuisi?
- jättäjänmiete
Aika pieni osa katuu eroaan, alle 10%, mutta sekin liikaa joten asioita kannattaa harkita enemmän. Minulle ainakin on ihan turha tulla sanomaan, että suomalaisten avioliitot olisivat jotenkin onnellisia ja rakkauden täyttämiä. Höpöti, höpöti, moni on yhdessä lasten, rahan, suvun, ystävien, työpaikan ym. vuoksi ja ymmärrettävästi. Siksi tämä tuntuikin niin julmalta asialta, että et enää pysty jatkamaan liittoasi, paha olo niin suuri. Tiedetään, että siinä menee paljon, mutta ei sekään että jätettyä syytin siitä, että miksi ei voinut sitä vähää tehdä, että olisi saanut liitosta jonkinverran inhimillisemmän. Hiljainen hyväksyntä, kun on pakko.
- Syvällä
Onko tuossa 10 % jätetytkin mukana?
- onnenesteet
jättäjänmiete kirjoitti:
Aika pieni osa katuu eroaan, alle 10%, mutta sekin liikaa joten asioita kannattaa harkita enemmän. Minulle ainakin on ihan turha tulla sanomaan, että suomalaisten avioliitot olisivat jotenkin onnellisia ja rakkauden täyttämiä. Höpöti, höpöti, moni on yhdessä lasten, rahan, suvun, ystävien, työpaikan ym. vuoksi ja ymmärrettävästi. Siksi tämä tuntuikin niin julmalta asialta, että et enää pysty jatkamaan liittoasi, paha olo niin suuri. Tiedetään, että siinä menee paljon, mutta ei sekään että jätettyä syytin siitä, että miksi ei voinut sitä vähää tehdä, että olisi saanut liitosta jonkinverran inhimillisemmän. Hiljainen hyväksyntä, kun on pakko.
Minä kritisoin tuota onnellisuutta, koska sillä perustellaan kun ihastutaan toiseen. Se ei ole kestävä tunne, ja aina tulee tilalle uusia. Näin etenkin silloin, jos vakiintuminen ja arkipäiväistyminen on tunne joka ahdistaa.
- onnenesteet
jättäjänmiete kirjoitti:
Aika pieni osa katuu eroaan, alle 10%, mutta sekin liikaa joten asioita kannattaa harkita enemmän. Minulle ainakin on ihan turha tulla sanomaan, että suomalaisten avioliitot olisivat jotenkin onnellisia ja rakkauden täyttämiä. Höpöti, höpöti, moni on yhdessä lasten, rahan, suvun, ystävien, työpaikan ym. vuoksi ja ymmärrettävästi. Siksi tämä tuntuikin niin julmalta asialta, että et enää pysty jatkamaan liittoasi, paha olo niin suuri. Tiedetään, että siinä menee paljon, mutta ei sekään että jätettyä syytin siitä, että miksi ei voinut sitä vähää tehdä, että olisi saanut liitosta jonkinverran inhimillisemmän. Hiljainen hyväksyntä, kun on pakko.
Myös asioita jotka takaavat lapselle, puolisolle ja omille vanhuksille turvatun ja hyvän elämän, kuten varallisuus ja suku, pitäisi osata arvostaa.
Ihmeellistä, että hempukkamaista naikkostelua onnellisuudella perustellaan. Avoerolapset ja yksinhuoltaja, sekä eron myötä lankeava tietty välittämisen puute ei ole onneksi yhdellekään ihmiselle, jota ero koskettaa.
Säälin sinua ja läheisiä, joilta puuttuu oikea rakastaminen. - Syvällä
onnenesteet kirjoitti:
Minä kritisoin tuota onnellisuutta, koska sillä perustellaan kun ihastutaan toiseen. Se ei ole kestävä tunne, ja aina tulee tilalle uusia. Näin etenkin silloin, jos vakiintuminen ja arkipäiväistyminen on tunne joka ahdistaa.
Jep, ja sitten kun jätetty suree ja on onneton, valistetaan, ettei kenenkään onni saisi olla kumppanista kiinni. Kun jattaja perustelee eroaan oikeudella onneen, joka yleensä on uusi ihastus, se on ihan ok.
- ghghdf
Syvällä kirjoitti:
Jep, ja sitten kun jätetty suree ja on onneton, valistetaan, ettei kenenkään onni saisi olla kumppanista kiinni. Kun jattaja perustelee eroaan oikeudella onneen, joka yleensä on uusi ihastus, se on ihan ok.
Se on katsos vain sanonta "oikeus onneen". Mutta tältä pohjalta jätetyllä on aivan samanlainen oikeus uuteen onneen kuin jättäjällä. Minulle on vähän kumma ajatus, että voisin olla onnellinen puolisoni kanssa, joka ei koe kanssani oloaan yhtään onnelliseksi/haluaa erota/on rakastunut toiseen.
Tuosta "oikeus onneen" vielä sen verran, ettei kenellekään ole onneen oikeutta, sen enempää kuin rakkauteen - tai muihin tunteisiin. Tunteet ovat tunteita. Eli kuten sanonta kuuluu, jokaisen onni on omassa taskussa. Onni ei ole jatkuvaa tyytyväisyyttä, loputonta onnentunnetta, iloa ja riemua. Onni on myös, että osaa käsitellä elämän vastoinkäymiset, surut ja murheet, mitä ikinä eteen tuleekin. - gtyhughuhh
Joillekin onni näyttää olevan pieni näpäytys omaa pettämistä puolustavan jutun lopussa.
- Syvällä
gtyhughuhh kirjoitti:
Joillekin onni näyttää olevan pieni näpäytys omaa pettämistä puolustavan jutun lopussa.
Juuri tuota tarkoitin, sillä jättäjäpettäjä perustelee toimiaan, oikeudella onneen. Totta on ettei tyytymättömän ihmisen kanssa kukaan halua elää, ei ketään väkisin pitää, mutta vaikka jätetyllä on oikeus onneen, on se lähinnä lätinää, ei monikaan ikäihminen enää uutta pysyvää parisuhdetta löydä eikä ainakaan jaksa alkaa rakentaa elämää uudestaan jonkun randomin kanssa. Jos lukee ihmisten kokemuksia, synkkiä ne ovat.
On toinen tapa ajatella onni, se onni ei tule itsekkäästä minulla on oikeus ajattelusta, joka nyt on vallalla, vaan siitä, että hyvää tehdessään saa onnen. - da_valonpisaroita
Syvällä kirjoitti:
Juuri tuota tarkoitin, sillä jättäjäpettäjä perustelee toimiaan, oikeudella onneen. Totta on ettei tyytymättömän ihmisen kanssa kukaan halua elää, ei ketään väkisin pitää, mutta vaikka jätetyllä on oikeus onneen, on se lähinnä lätinää, ei monikaan ikäihminen enää uutta pysyvää parisuhdetta löydä eikä ainakaan jaksa alkaa rakentaa elämää uudestaan jonkun randomin kanssa. Jos lukee ihmisten kokemuksia, synkkiä ne ovat.
On toinen tapa ajatella onni, se onni ei tule itsekkäästä minulla on oikeus ajattelusta, joka nyt on vallalla, vaan siitä, että hyvää tehdessään saa onnen.Ei jättäjän eikä pettäjän TARVITSE perustella eroa yhtään mitenkään. Miksi pitäisi? Eropäätös on aina henkilön oma VALINTA. Aivan samoin kuin mikä muu valinta tahansa. Ja tunnetusti toisten valintoihin ei voi vaikuttaa mitenkään. Aivan käsittämätöntä tuollainen jurnuttaminen, että toisen olisi pitänyt jäädä hänelle epätyydyttävään liittoon vain siksi ettei puolisonsa kykene kohtaamaan omia eroon liittyviä ikäviä tunteita. Lapsenomaista tarrautumista. Itseasiassa tuossa on kaikki epäterveen narsismin piirteet. Syytetään eroa halunnutta hylkäämisestä, josta johtui itselle ikäviä hylätyksi tulemisen tunteita, joita ei kykene kohtaamaan. Ero on tosiasia, josta pääsee yli vain kyetessään rakentamaan itselleen mukavan elämän/etsimään toisen ihmisen. Eroon jää satavarmasti jumiin, katkeruus hiipii puseroon, ellei kykene. Ja ellei kykene, se on vain oma ongelma. Ei se pilaa kenenkään muun elämää, ainoastaan oman. Siksi kannattaisi kaikin keinoin keksiä mistä pitää, mitä haluaa - ja sitten vain keinot miten ne toteuttaa. Elämässä tarvitaan päämääriä, strategioita, jotta ei jäisi omaksi uhrikseen.
Löysinpä tällaisen kirjoituksen erotilanteesta:
"Osa avo- ja avioliitoista ei nykyisin purkaudu hetkessä, vaan voi olla jaksoja, jolloin suhteen jatkuminen on epämääräisessä tilassa. Tämänlainen tilanne altistaa myös masennukselle. Läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeää myös surutyön kunnolliselle läpikäynnille - surutyössä menetetystä ihmisestä on päästävä tunteenomaisesti selkeästi eroon. Jos elämässä menettää ihmisen tai epäonnistuu jossain tehtävässä, niin ainoa vaihtoehto on löytää menetetyn ihmisen tilalle uusia rakkauden kohde tai kohteita ja epäonnistuneen työn tilalle uutta tekemistä. Jos vanhasta kohteesta ei pääse irti, kärsii uudelleen ja uudelleen epätoivon tunteen ja pettymyksen kun yrittää tavoitella mahdotonta. "
Ainakin minulle tuli mieleen kirjoituksistasi päätellen "syvällä": sinulla on hylätyksi tulemisen pelko, joka juontaa juurensa lapsuudesta, ja jota et ole vielä käsitellyt missään elämäsi vaiheessa. Eron myötä se on nostanut päätään, ja alkanut hallita elämääsi. Tämä puolestaan on johtanut masennukseen, koska erosi oli käsittääkseni (liian) pitkä prosessi. Kaikesta johtuen etsit jatkuvasti syitä pahaan oloosi ex-miehestä, vaikka sinun pitäisi etsiä syyt itsestäsi, sisältäsi. Kun kykenet anteeksiantoon, armoon, itsellesi/toisille, sallit elämääsi iloisia asioita, ja olet onnellinen. Tuohon "onni löytyy omasta taskusta" sanoisin, että se ei ole niin kaukana... kyllä se ihan omasta sisimmästä löytyy. - rocknrollmama
Syvällä kirjoitti:
Juuri tuota tarkoitin, sillä jättäjäpettäjä perustelee toimiaan, oikeudella onneen. Totta on ettei tyytymättömän ihmisen kanssa kukaan halua elää, ei ketään väkisin pitää, mutta vaikka jätetyllä on oikeus onneen, on se lähinnä lätinää, ei monikaan ikäihminen enää uutta pysyvää parisuhdetta löydä eikä ainakaan jaksa alkaa rakentaa elämää uudestaan jonkun randomin kanssa. Jos lukee ihmisten kokemuksia, synkkiä ne ovat.
On toinen tapa ajatella onni, se onni ei tule itsekkäästä minulla on oikeus ajattelusta, joka nyt on vallalla, vaan siitä, että hyvää tehdessään saa onnen."ei monikaan ikäihminen enää uutta pysyvää parisuhdetta löydä eikä ainakaan jaksa alkaa rakentaa elämää uudestaan jonkun randomin kanssa. Jos lukee ihmisten kokemuksia, synkkiä ne ovat. "
Kommentti tuohon:
Joo, ei varmasti löydä uutta parisuhdetta, JOS ajattelee niin, ja lukee vain ihmisten synkät kokemukset. Ihan toiselle tasolle asia menee, JOS ajattelee "minähän löydän uuden parisuhteen - entistä ehomman ja paremman". Sitten kannattaa lukea vain niitä juttuja miten joku kohtasi onnensa vasta eläkeikäisenä. Nimittäin itse tiedän näitä tapauksia ihan läheltäkin. Mutta valinta sekin, miten haluaa ajatella.
Jo varhain luin Motörheadin Lemmyn aforismiksi muodostuneen ajatuksen:
"If you think you are too old to rock 'n roll then you are."
Tämä sama ajatus pätee kaikkeen muuhunkin. Jos ajattelee, ettei löydä uutta parisuhdetta, niin ei löydä. - epäempatiaonluonne
da_valonpisaroita kirjoitti:
Ei jättäjän eikä pettäjän TARVITSE perustella eroa yhtään mitenkään. Miksi pitäisi? Eropäätös on aina henkilön oma VALINTA. Aivan samoin kuin mikä muu valinta tahansa. Ja tunnetusti toisten valintoihin ei voi vaikuttaa mitenkään. Aivan käsittämätöntä tuollainen jurnuttaminen, että toisen olisi pitänyt jäädä hänelle epätyydyttävään liittoon vain siksi ettei puolisonsa kykene kohtaamaan omia eroon liittyviä ikäviä tunteita. Lapsenomaista tarrautumista. Itseasiassa tuossa on kaikki epäterveen narsismin piirteet. Syytetään eroa halunnutta hylkäämisestä, josta johtui itselle ikäviä hylätyksi tulemisen tunteita, joita ei kykene kohtaamaan. Ero on tosiasia, josta pääsee yli vain kyetessään rakentamaan itselleen mukavan elämän/etsimään toisen ihmisen. Eroon jää satavarmasti jumiin, katkeruus hiipii puseroon, ellei kykene. Ja ellei kykene, se on vain oma ongelma. Ei se pilaa kenenkään muun elämää, ainoastaan oman. Siksi kannattaisi kaikin keinoin keksiä mistä pitää, mitä haluaa - ja sitten vain keinot miten ne toteuttaa. Elämässä tarvitaan päämääriä, strategioita, jotta ei jäisi omaksi uhrikseen.
Löysinpä tällaisen kirjoituksen erotilanteesta:
"Osa avo- ja avioliitoista ei nykyisin purkaudu hetkessä, vaan voi olla jaksoja, jolloin suhteen jatkuminen on epämääräisessä tilassa. Tämänlainen tilanne altistaa myös masennukselle. Läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeää myös surutyön kunnolliselle läpikäynnille - surutyössä menetetystä ihmisestä on päästävä tunteenomaisesti selkeästi eroon. Jos elämässä menettää ihmisen tai epäonnistuu jossain tehtävässä, niin ainoa vaihtoehto on löytää menetetyn ihmisen tilalle uusia rakkauden kohde tai kohteita ja epäonnistuneen työn tilalle uutta tekemistä. Jos vanhasta kohteesta ei pääse irti, kärsii uudelleen ja uudelleen epätoivon tunteen ja pettymyksen kun yrittää tavoitella mahdotonta. "
Ainakin minulle tuli mieleen kirjoituksistasi päätellen "syvällä": sinulla on hylätyksi tulemisen pelko, joka juontaa juurensa lapsuudesta, ja jota et ole vielä käsitellyt missään elämäsi vaiheessa. Eron myötä se on nostanut päätään, ja alkanut hallita elämääsi. Tämä puolestaan on johtanut masennukseen, koska erosi oli käsittääkseni (liian) pitkä prosessi. Kaikesta johtuen etsit jatkuvasti syitä pahaan oloosi ex-miehestä, vaikka sinun pitäisi etsiä syyt itsestäsi, sisältäsi. Kun kykenet anteeksiantoon, armoon, itsellesi/toisille, sallit elämääsi iloisia asioita, ja olet onnellinen. Tuohon "onni löytyy omasta taskusta" sanoisin, että se ei ole niin kaukana... kyllä se ihan omasta sisimmästä löytyy.Valitettavasti sinun kirjoituksesi on epärealistinen. Siinä on työkseen mieliaa kohottavien ja sillä elävien esiintyjien positiivisuus-puppua, jolla kriisitilanteessa päästään pahimman yli. Siitä ei ole kuitenkaan pitkälle eväiksi, ja hokemalla se menettää sen vähänkin voimansa. Olet varmaan nuori, jos et ole nuori niin yksinkertainen ainakin. Eikä elämäsi ole opettanut empatiaa toisia kohtaan, jos sitä nyt pystyy edes opettelemaankaan.
- totuusteoista
da_valonpisaroita kirjoitti:
Ei jättäjän eikä pettäjän TARVITSE perustella eroa yhtään mitenkään. Miksi pitäisi? Eropäätös on aina henkilön oma VALINTA. Aivan samoin kuin mikä muu valinta tahansa. Ja tunnetusti toisten valintoihin ei voi vaikuttaa mitenkään. Aivan käsittämätöntä tuollainen jurnuttaminen, että toisen olisi pitänyt jäädä hänelle epätyydyttävään liittoon vain siksi ettei puolisonsa kykene kohtaamaan omia eroon liittyviä ikäviä tunteita. Lapsenomaista tarrautumista. Itseasiassa tuossa on kaikki epäterveen narsismin piirteet. Syytetään eroa halunnutta hylkäämisestä, josta johtui itselle ikäviä hylätyksi tulemisen tunteita, joita ei kykene kohtaamaan. Ero on tosiasia, josta pääsee yli vain kyetessään rakentamaan itselleen mukavan elämän/etsimään toisen ihmisen. Eroon jää satavarmasti jumiin, katkeruus hiipii puseroon, ellei kykene. Ja ellei kykene, se on vain oma ongelma. Ei se pilaa kenenkään muun elämää, ainoastaan oman. Siksi kannattaisi kaikin keinoin keksiä mistä pitää, mitä haluaa - ja sitten vain keinot miten ne toteuttaa. Elämässä tarvitaan päämääriä, strategioita, jotta ei jäisi omaksi uhrikseen.
Löysinpä tällaisen kirjoituksen erotilanteesta:
"Osa avo- ja avioliitoista ei nykyisin purkaudu hetkessä, vaan voi olla jaksoja, jolloin suhteen jatkuminen on epämääräisessä tilassa. Tämänlainen tilanne altistaa myös masennukselle. Läheisten ihmisten tuki voi olla tärkeää myös surutyön kunnolliselle läpikäynnille - surutyössä menetetystä ihmisestä on päästävä tunteenomaisesti selkeästi eroon. Jos elämässä menettää ihmisen tai epäonnistuu jossain tehtävässä, niin ainoa vaihtoehto on löytää menetetyn ihmisen tilalle uusia rakkauden kohde tai kohteita ja epäonnistuneen työn tilalle uutta tekemistä. Jos vanhasta kohteesta ei pääse irti, kärsii uudelleen ja uudelleen epätoivon tunteen ja pettymyksen kun yrittää tavoitella mahdotonta. "
Ainakin minulle tuli mieleen kirjoituksistasi päätellen "syvällä": sinulla on hylätyksi tulemisen pelko, joka juontaa juurensa lapsuudesta, ja jota et ole vielä käsitellyt missään elämäsi vaiheessa. Eron myötä se on nostanut päätään, ja alkanut hallita elämääsi. Tämä puolestaan on johtanut masennukseen, koska erosi oli käsittääkseni (liian) pitkä prosessi. Kaikesta johtuen etsit jatkuvasti syitä pahaan oloosi ex-miehestä, vaikka sinun pitäisi etsiä syyt itsestäsi, sisältäsi. Kun kykenet anteeksiantoon, armoon, itsellesi/toisille, sallit elämääsi iloisia asioita, ja olet onnellinen. Tuohon "onni löytyy omasta taskusta" sanoisin, että se ei ole niin kaukana... kyllä se ihan omasta sisimmästä löytyy.Ei tarvitse ei, ja sillä tuskin pystyvät itsekään itseään ja tekojaan ymmärtämään.
Toisaalta ihminen etsii luonnostaan syitä pahoihin tekoihin. Mitä pahempi teko, sitä enemmän asia vaivaa. Esimerkkinä kansakuntien kohtaamat vääryydet, jotka elävät mielissämme ja joihin vielä vuosikymmenien takaa etsitään vastauksia. Ihan tyypillistä tällöinkin on, että syylliset kieltävät tekonsa ja että asioiden ilmituojaan suhtaudutaan vihamielisesti.
Eivät pahat teot katoa minnekään salaillen. Me kannamme ne aina mukanamme menimme minne tahansa. - da_valonpisaroita
epäempatiaonluonne kirjoitti:
Valitettavasti sinun kirjoituksesi on epärealistinen. Siinä on työkseen mieliaa kohottavien ja sillä elävien esiintyjien positiivisuus-puppua, jolla kriisitilanteessa päästään pahimman yli. Siitä ei ole kuitenkaan pitkälle eväiksi, ja hokemalla se menettää sen vähänkin voimansa. Olet varmaan nuori, jos et ole nuori niin yksinkertainen ainakin. Eikä elämäsi ole opettanut empatiaa toisia kohtaan, jos sitä nyt pystyy edes opettelemaankaan.
Valitettavasti oma analyysisi meni ihan pieleen. Kirjoitukseni ei ollut mitenkään epärealistinen, vaan nimenomaan käytännöllinen. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi käsitellä tunteitaan, ja päästä niiden yli, vaikka kuinka yrittäisi luistaa vastuustaan. Ihminen ei voi myöskään olla empaattinen, ellei ymmärrä ja osaa käsitellä kaikenlaisia omia tunteitaan. Jos puoliso haluaa erota, vaikka itse ei haluaisi, empaattinen ihminen kykenee ymmärtämään tämän. Ja vaikka se herättäisi millaisen tunnemyrskyn tahansa, empaattinen pääsee omien tunteidensa yli tässäkin asiassa.
Olen myös elänyt puoli vuosisataa tällä planeetalla. Kaikenlaista nähnyt ja kuullut. Jos on tunteidensa kanssa hukassa, niin silloin kannattaa ottaa järki käteen ja olla systemaattinen, "ohjelmoida" itsensä uudelleen. Aikuisten oikeasti avioero ei ole maailmanloppu, ellei sitä sellaiseksi itse tee. Tunnen vanhemman ihmisen, joka menetti puolisonsa, lapsensa ja lasten lapsensa tsunamissa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sodassa menettäneet kaikki läheisensä ja oman terveytensä. Oikeastaan hävettäisi tuhlata oma elämä murehtimiseen. Kukaan ei siihen pakota, ellei sitten itse tee niin. - omanavanympärillä
da_valonpisaroita kirjoitti:
Valitettavasti oma analyysisi meni ihan pieleen. Kirjoitukseni ei ollut mitenkään epärealistinen, vaan nimenomaan käytännöllinen. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi käsitellä tunteitaan, ja päästä niiden yli, vaikka kuinka yrittäisi luistaa vastuustaan. Ihminen ei voi myöskään olla empaattinen, ellei ymmärrä ja osaa käsitellä kaikenlaisia omia tunteitaan. Jos puoliso haluaa erota, vaikka itse ei haluaisi, empaattinen ihminen kykenee ymmärtämään tämän. Ja vaikka se herättäisi millaisen tunnemyrskyn tahansa, empaattinen pääsee omien tunteidensa yli tässäkin asiassa.
Olen myös elänyt puoli vuosisataa tällä planeetalla. Kaikenlaista nähnyt ja kuullut. Jos on tunteidensa kanssa hukassa, niin silloin kannattaa ottaa järki käteen ja olla systemaattinen, "ohjelmoida" itsensä uudelleen. Aikuisten oikeasti avioero ei ole maailmanloppu, ellei sitä sellaiseksi itse tee. Tunnen vanhemman ihmisen, joka menetti puolisonsa, lapsensa ja lasten lapsensa tsunamissa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sodassa menettäneet kaikki läheisensä ja oman terveytensä. Oikeastaan hävettäisi tuhlata oma elämä murehtimiseen. Kukaan ei siihen pakota, ellei sitten itse tee niin.Kerroin vain, että sinä itse ole empaattinen. Epäempaattisena ihmisenä mitätöit sinulle kerrottuja tunteita ja ilmaiset tietäväsi vielä pahempia.
Voit löytää kuvauksen oman persoonasi epäempaattisuudestasi netistä, jos tahdot.
Jankuttamalla eivät asiat muutu mihinkään. Jos sinulta menisi puolison pettämisen seurauksena: lapset, koti, irtaimisto, työpaikka, joudut vieraalle paikkakunnalle ilman yhtään tuttua sairastut vakavasti, niin ymmärtäisit lopettaa ymmärtämättömän ahdistamisesi netissä. Sinun tyylisi litistää pahaa kokeneita, enkä edes usko että käsi sydämellä voisit edes väittää haluavasi antaa. - Syvällä
da_valonpisaroita kirjoitti:
Valitettavasti oma analyysisi meni ihan pieleen. Kirjoitukseni ei ollut mitenkään epärealistinen, vaan nimenomaan käytännöllinen. Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi käsitellä tunteitaan, ja päästä niiden yli, vaikka kuinka yrittäisi luistaa vastuustaan. Ihminen ei voi myöskään olla empaattinen, ellei ymmärrä ja osaa käsitellä kaikenlaisia omia tunteitaan. Jos puoliso haluaa erota, vaikka itse ei haluaisi, empaattinen ihminen kykenee ymmärtämään tämän. Ja vaikka se herättäisi millaisen tunnemyrskyn tahansa, empaattinen pääsee omien tunteidensa yli tässäkin asiassa.
Olen myös elänyt puoli vuosisataa tällä planeetalla. Kaikenlaista nähnyt ja kuullut. Jos on tunteidensa kanssa hukassa, niin silloin kannattaa ottaa järki käteen ja olla systemaattinen, "ohjelmoida" itsensä uudelleen. Aikuisten oikeasti avioero ei ole maailmanloppu, ellei sitä sellaiseksi itse tee. Tunnen vanhemman ihmisen, joka menetti puolisonsa, lapsensa ja lasten lapsensa tsunamissa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat sodassa menettäneet kaikki läheisensä ja oman terveytensä. Oikeastaan hävettäisi tuhlata oma elämä murehtimiseen. Kukaan ei siihen pakota, ellei sitten itse tee niin.Jos menettää puolisonsa onnettomuudessa tai sairauden seurauksena, tilanne on aivan eri, kuin jos läheisimmäksi luulemasi ihminen kertoo sinun olleen täysp*ska joka ikisessä asiassa ja hylkää pitkän liiton lopuksi valehdellen. On rajoitettua, miten paljon ajatuksiaan voi ohjata, hyvis jättäjä-pettäjä ei ole siihen kyennyt, jätetyn pitäisi empaattisesti kyetä siihen noin vain vaikeuksitta. Mutta jokaisella meillä on myös omat lähtökohdat. Jos onkin lapsena hylätty ja hylkäämisen tunne tulee erossa esiin, ja ei kykene toipumaan, mitä silloin neuvoksi?
- panosta
Minusta paras tuki on yksi kuuma ja monta lämmintä ystävää.
- xzxzxzxz
Nimenomaan, juuri noin.
- kenkäävaan
selvähän se on jos vaikka miehellä salainen kakkos-suhde ollut jo kauan, ei sitä kukaan nainen katso pitkään.
Ainakaan jos jo lapset isoja. - JeesusKuuleeSinua
Kannattaa katsoa noita, niistä saat lohtua:
http://oneway.tv/fi/category/PLdZAghCIk-sH4QxIa77RhiHlecKpbwbjZ
Älä jää yksin suremaan ota yhteyttä johonkin ystävään jonka kanssa voit jakaa asioita.
Itse Uskon Jeesukseen ja Hän auttoi kun käännyin Hänen puoleen..
Lue Uutta testamenttia ja Kerro rukouksessa Jeesukselle asiasi...APU tulee..
älä menetä toivoasi.. - erolle_hintaa
Se että miehesi vasta pohtii asiaa ja tutkiskelee itseään ei vielä ole maailmanloppu. Tietenkin siitä kuuleminen voi olla kuin hyökyaalto joka vie kaiken mennessään. Eikä kuitenkaan vienyt. Vielä.
Me ihmiset (sinäkin) joskus mietimme elämän tarkoitusta ja omaa elämäämme, itseämme. Toiset kyseenalaistaa kaiken radikaalisti, toiset vain hieman pohdiskelevat ihan itsekseen. Jotkut puhuvat asioista avoimemmin ja rakentavalal tavalla. On ihan yksilöllistä miten kukin asiaa kykenee käsittelemään.
Myötä- ja vastoinkäymisissä. Tarkoittaa myös sitä kun toinen on elämässään jonkinlaisessa kriisissä. Naisilla vaihdevuodet aiheuttavat monenlaista kimpoilua. Miehillä asiat jotenkin vain ajautuvat tilanteeseen josta eivät tiedä ulospääsyä. Pettäminen on vielä yksi tekijä jota vain tuntuu tapahtuvan vaikka oikeastaan ei haluaisi. Siitä seuraava sotku ei useinkaan pääty siivoukseen vaan kaaokseen.
Vaikka oma pohdinta onkin ehkä paikallaan niin eihän se saa tarkoittaa sitä että ensimmäisenä suljetaan se kaikkein läheisin ihminen eli puoliso ulos. Sitä kuitenkin tapahtuu. Kun pitäisi muistaa olla polttamatta siltoja takanaan tarpeettomasti. Voihan sitä lähteä seikkailemaan sademetsiin vaikka vuodeksi jos haasteita haluaa. Haaste ei saisi olla se saako puolisolta vielä luottamuksen takaisin kun se on kerran mennyt.
En valitettavasti osaa neuvoa yhtään. Jokainen päivä nyt tuntuu ikuisuudelta ja toivoo että heräisi pahasta unesta takaisin sen päivän aamuun jolloin ikävä asia ilmoitettiin, ja että sitä ilmoitusta ei sitten tulisikaan. Olemme kaikki epätäydellisiä ihmisiä. Näillä vajailla eväillä meidän pitäisi jaksaa ymmärtää muita mutta myös itseämme ja pitää sydän avoinna. Omakin elämä kaaoksen tapaisessa ja ajatukset sen myötäisiä. Itse haluaisin malttia, vähemmän mielikuvitusta ja enemmän rohkeutta. Haluaisin jokainen aamu herätä ilman paniikkia siitä mitä tämäkin päivä tuo tullessaan ja miten siitä selviää. Ehkä kahden vuoden kuluttua, jos hyvin käy. Välillä toivon että olisi jo vuosi 2018 ja välillä toivon paluuta vuoteen 2010. Kun asiat oli vielä mallillaan ja oli mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen. Elämä on kuitenkin tänään.- gujjvjibbl
Olipa hyvin pohdittu ja kaunis kirjoitus. Oma tuskien taival alkoi 2010. Niin moni ajattelee aloittavansa uuden elämän ja jättävänsä huonon suhteen taakseen. Mitä sitten saimmekaan muuta kuin rikkinäisen elämän. Näitä usein pohdin.
- olga_X
"Haaste ei saisi olla se saako puolisolta vielä luottamuksen takaisin kun se on kerran mennyt."
Luottamus ja luotettavuus ovat vaikeita lajeja. Yleensä niitä tarkastellaan turhan subjektiivisesti. Ystäväni tässä taannoin avautui, että hänen puolisonsa nostaa kamalan äläkän, ellei kaikki, joka ikinen pikkuseikkakin suju hänen mielensä mukaan. Jos esim. ystävän ystävän tarvitsee siirtää heidän tapaamistaan vain puolikin tuntia eteenpäin - niin se ystäväni miehelle iso ongelma, kun ystäväni "myöhästyy" kotoa 15 minuuttia, tai vaikka vain 5 minuuttia tämän johdosta. Silloin hän sanoo "sinuun ei voi luottaa". Kuulin useista tällaisista tilanteista, joissa ihan hönkäsen pölkämän syistä mies haukkuu ystäväni lyttyyn ja syyttää epäluotettavaksi, kehotin häntä sanomaan miehelleen ykskantaan "niin, minähän se olenkin näin epäluotettava - se on ainoa mihin voit luottaa" tai "älä nipota". Ystävä ei uskalla, koska hän haluaa olla rakentava. Itse sanoisin, ettei tuollaisen miehen kanssa voi olla rakentava, vaikka mitä tekisi. Pieleen menee kuitenkin. Mies on päättänyt vaimonsa olevan epäluotettava, that's it.
Meinaan siis, että on todella parisuhde kohtaista milloin se luottamus menee ja milloin on oikeasti epäluotettava, milloin ei. Luottamus on tunne, joka parisuhteessa on tai sitä ei ole. Ihmiset haluavat yleensä olla luotettavia kumppanilleen. Eri juttu on millaiset puolisoiden välit on, ja miten kumpainenkin kokee luottamuksen ja luotettavuuden.
Minusta pitkässä liitossa kannattaa katsoa paljonkin sormien läpi, jos yhteiselo tuntuu pääosin hyvältä. Sademetsiin samoilemaan, tai rakastumaan senioritaan, tai ihastus Suomessa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että vain hyvä suhde kestää puolison "irtiotot", elämän tarkoituksen pohtimisen - vaikka sanottaisiin ääneen jotain mikä loukkaa puolisoa jne. Tuo mitä ap kirjoitti "mieheni ilmoitti, että ei ehkä halua olla enää kanssani. Hän haluaa olla yksin. " oli kuten kirjoitettu: mies ilmoitti. Siinä ei enää pohdittu mitään, vaan oli päädytty lopputulokseen. Aika tiukkis kun kuitenkin olen, en itse voisi jatkaa enää montaakaan hetkeä tuossa liitossa. - joskuspakkoerota
Ei ole turhaan sanottu, että luottamus on yksi suhteen peruselemettejä ja sen menettäminen on vaikeaa ellei mahdotonta saavuttaa takaisin. Meillä lukuisten ongelmien keskellä ollut valehtelu. On haettu apuakin ja puoliso myöntänyt ja tiedosti ongelman. Monta kertaa annoin anteeksi, uskoin parempaan ja vakuutteluihin muutoksesta. Todellisuudessa hän ei kuitenkaan ymmärtänyt, vaikka mualtakin kuuli, mitä hän oli tuolla valehtelulla toiselle ihmiselle tehnyt. Ei ymmärtänyt, että luottamus täytyisi ansaita uudestaan eikä valehtelulle ollut yhtään sijaa. Kuinka loukkaavaa tuo käytös oli toista ihmistä kohtaan. Mutta luottamuksen menettäminen on oikeastaan kaksipiippuinen ja suuntainen juttu, sillä ongelma tuli sitten vähitellen siitä, että kun aikansa tuota valehtelua vain jatkoi ja jatkoi niin minä en enää pystynytkään luottamaan, en vaikka kuinka halusin. Ja nyt en sitten enää pitänyt itsestäni, en pitänyt siitä millaiseksi olin muuttunut. Että minusta oli tullut täydellinen toisen epäilijä. Sydän verellä jouduin itsekin toteamaan, että en pysty jatkamaan liittoani, sillä en pysty tuohon ihmiseen nähtävästi rakentamaan enää luottamusta ja toisaalta minusta ei ole oikein toistakaan kohtaan elää niin, että häntä epäilisin vaikkei syytäkään olisi eli toisin sanoen mahdoton tilanne. Puoliso tätä asiaa ei tuntunut ymmärtävän lainkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 4154604
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2472294Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.701710Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1611462Hallitus korottaa yleisen arvonlisäveron 25,5 prosenttiin
Yleisen arvonlisäveron kiristäminen 1,5 prosenttiyksiköllä on hallituksen järein toimi kehysriihessä. Se voi tuoda valti3091399Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu671147Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää1401131Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔791103Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.1671085- 41985