Työkyvyttömyyseläkkeestä kysymys

Kiitos vastauksestasi.

Moni täällä kirjoittelee, ettei ole edes päässyt työkyvynarviointiin. Minullekaan ei ole virallisesti ilmoitettu milloin sinne pääsen. On vain suullisesti "luvattu", että joskus tammikuussa. Eli en tiedä pääseekö sinne. Saa nähdä miten kauaksi pitää lähteä. Aika paljon käytännön asioitakin huolehdittavana. Hoidan 90-vuotiasta äitiäni ja sitten minulla on ala-asteikäinen lapsi, joten joudun työkykyarviointijakson ajaksi järjestämään hoitajan äidilleni ja en sitten tiedä, voiko ala-asteikäistä lasta jättää yksin pariksi viikoksi kotiin. Oletettavasti hän pärjäisi. Minulla ei ole ketään tuttavia tai sukulaisia tässä asiassa tueksi.

Niinpä. Tässä on sitten se ongelma, että jos tai kun en sitten pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ja olen nyt työttömyyspäivärahalla niin ottavatko sitten työttömyyspäivärahankin pois. Jollakin tavalla pitäisi kuitenkin pärjätä.

Ammatillinen kuntoutus? Mitä se itse asiassa sisältää tai tarkoittaa?

Se minulle on kyllä tehty selväksi työvoimaviranomaisen ja muidenkin taholta, että olen ns. heikkolahjainen eli selviytymiseni yksinkertaisestakin työtehtävästä olisi minulle työlästä.

Epäilen nyt, että kutsua työkuntotestiin ei edes tule...

Jatkan vielä, kun sinulla nähtävästi uudelleenkoulutus on poissuljettu ja tarkan työn tekeminen myös, niin pääset varmaan sairaspäivärahalle tai kuntoutustuelle ja se kunt.tuki muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi jossain vaiheessa, kunhan saavat sen päätettyä:)
Joka tapauksessa, noita maksetaan 6 pv viikossa (lauantaistakin), niin ovat hiukan suuremmat kuin työmarkkinatuki.
Kunt.tukihan vastaakin työkyvyttömyyseläkettä summaltaan. Nimike vain muuttuu eläkepäätöksen jälkeen.
Pyydä lomakkeiden täyttöapua työkkäristä tai kelalta, jos on hankalantuntuista.

Ja taitaa olla niinkin, että diagnoosien saamiseen lääkäriltä menee helposti seuraavat 10 vuotta, jos niitä edes saan, ja sitten saankin jo vanhuuseläkettä, eli mahtaako KELA tai mikään muu instanssi ryhtyä työkykyäni testaamaan. Masentunut kyllä olen, mutta siitäkään minulla ei ole diagnoosia ja miten sitä pystyy todistamaan. Sitä paitsi kuten kerroin, ei minulla ole vara käydä psykiatrin juttusilla kun työmarkkinatuki juuri ja juuri riittää asumiseen ja elämiseen (työmarkkinatuen lisäksi saan lapsilisän alaikäisestä lapsesta ja etävanhempi maksaa minimielarin).

Kai sitä pitää sinnitellä tässä vielä 10 vuotta vanhuuseläkkeelle. Mielelläni menisin työkykytesteihin, mutta kun tietää jo valmiiksi mitä lausuntoja on tulossa niin aika huono motivaatio on päällä.

tervesairas kirjoitti:

Jatkan vielä, kun sinulla nähtävästi uudelleenkoulutus on poissuljettu ja tarkan työn tekeminen myös, niin pääset varmaan sairaspäivärahalle tai kuntoutustuelle ja se kunt.tuki muuttuu työkyvyttömyyseläkkeeksi jossain vaiheessa, kunhan saavat sen päätettyä:)
Joka tapauksessa, noita maksetaan 6 pv viikossa (lauantaistakin), niin ovat hiukan suuremmat kuin työmarkkinatuki.
Kunt.tukihan vastaakin työkyvyttömyyseläkettä summaltaan. Nimike vain muuttuu eläkepäätöksen jälkeen.
Pyydä lomakkeiden täyttöapua työkkäristä tai kelalta, jos on hankalantuntuista.

Lue lisää

Mitä tarkoittaa termi "tarkan työn tekeminen"?

Camomilla61 kirjoitti:

Kiitos vastauksestasi.

Moni täällä kirjoittelee, ettei ole edes päässyt työkyvynarviointiin. Minullekaan ei ole virallisesti ilmoitettu milloin sinne pääsen. On vain suullisesti "luvattu", että joskus tammikuussa. Eli en tiedä pääseekö sinne. Saa nähdä miten kauaksi pitää lähteä. Aika paljon käytännön asioitakin huolehdittavana. Hoidan 90-vuotiasta äitiäni ja sitten minulla on ala-asteikäinen lapsi, joten joudun työkykyarviointijakson ajaksi järjestämään hoitajan äidilleni ja en sitten tiedä, voiko ala-asteikäistä lasta jättää yksin pariksi viikoksi kotiin. Oletettavasti hän pärjäisi. Minulla ei ole ketään tuttavia tai sukulaisia tässä asiassa tueksi.

Niinpä. Tässä on sitten se ongelma, että jos tai kun en sitten pääse työkyvyttömyyseläkkeelle ja olen nyt työttömyyspäivärahalla niin ottavatko sitten työttömyyspäivärahankin pois. Jollakin tavalla pitäisi kuitenkin pärjätä.

Ammatillinen kuntoutus? Mitä se itse asiassa sisältää tai tarkoittaa?

Se minulle on kyllä tehty selväksi työvoimaviranomaisen ja muidenkin taholta, että olen ns. heikkolahjainen eli selviytymiseni yksinkertaisestakin työtehtävästä olisi minulle työlästä.

Epäilen nyt, että kutsua työkuntotestiin ei edes tule...

Lue lisää

Äidin saat kyllä hoitoon johonkin "intervallipaikalle" kuntoutuksen ajaksi.
Ei ainakaan minulta katkennut työmarkkinatuki muuten kuin siltä ajalta, kun sain kuntoutusrahan, jatkui automaattisesti kunt. loputtua. Ilmoitin vain niitten päivien kohdalla työttömyysilmoituksessa, että "kuntoutus"
Eikä katkennut myöskään eläkkeenhakuajalta, päätöstä jouduin odottamaan 4-5 kk, sitten kun soitin Eteraan, niin pari viikkoa meni siitä, kun kielteinen päätös tuli.
Tuo lapsi juttu on hankalampi, ei mielestäni vielä pärjää yksin esim. kahta viikkoa. En jättäisi.
Googletappa, missä saa asuinpaikastasi lähintä ammatillista kuntoutusta.
Pystyykö käymään kotoa käsin jne.
Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tuo ammatillinen kuntoutus kestää pidempään, 3 kk tai jotain...siinä on työharjoittelua ym. Jos ei ole harjoittelupaikkaa, niin se kuntoutuslaitos pitää työharjoittelussa kuntoutettavan.
Onkohan se yksilöllistä tuo aika ja kaikki muukin, aika monimutkainen juttu, eihän noita ymmärrä Erkkikään.
Ei varmaan sinun henkilökohtaiseen tilanteeseen sovi (hoidettavat).

Oletko tavallisessa työkkärissä vai TYP:ssa?
Itse siirryin TYP:n puolelle, (vajaakuntoisten työvoimapalvelukeskus tai sen tapainen), siellä varmaan osaavat neuvoa, kun kerrot tilanteen.
Itse hain eläkettä suoraan, kun sairasloma evättiin.
(Se oli mahdollista tuon kelan kielteisen päätöksen jälkeen)
Yleensähän sitä haetaan/ saadaan 300 sairauspäivärahan jälkeen.

Tuo Tules -kuntoutus kestikin 3 viikkoa, 7 pv tammikuussa ja 13 pv toukokuussa.

Käypä ottamaan asioista selvää, työkkärin kautta, kelan sivuilta ja hanki b-lausunto tai useampi...jos mahdollista.
Kasaa paperit, mitä vaaditaan (työkkärin lausunto mukaan, saattaa olla suurin apu eläkkeen saannissa tuo "järkyttävä" lausunto) ja laita hakemukset vireille...jos hyvin sattuu, pääset suoraan eläkkeelle tai sairaslomalle tai kunt.tuelle...jos ei niin jonkun ajan päästä haet uudelleen.
Yritä saada selvää näistä selostuksistani, toivottavasti en mitään väärin neuvo...nämä ovat omia kokemuksia, jollakin voi olla toisin.

Työmarkkinatuesta...jostain muistelen lukeneeni, että jos on 58v. työmarkkinatukea saa eläkeikään asti (samoin liiton päivärahaa), mulla pahimmoilleen loppui liitonpäivät vuotta liian aikaisin:), sitä ei katkaista hakuprosessien aikana.

Camomilla61 kirjoitti:

Mitä tarkoittaa termi "tarkan työn tekeminen"?

Esim. toimistoissa kirjanpitotyöt, muutkin lomakepohjaiset työt, jotka vaativat tarkkuutta ja keskittymiskykyä, ei saa olla virheitä.
Hoitoalalla lääkkeidenjako ja moni muu työ on tarkkaa.
Hyvää keskittymiskykyä vaativat työt.

Kiitos taas kun jaksoit vastata. Olen ihan tavallisessa työvoimatoimistossa asiakkaana. Huh, onhan tuo kolme viikkoa pitkä aika, mutta toisaalta oletan, että lapsen voin ottaa vaikka mukaan ja hän voi opiskella yksityisesti kouluaan tuon kolmiviikkosen jakson aikana. Tänä päivänä tuntuu tosiaankin turvattomalta jättää lasta yksin kotiin. Nimittäin lähin paikka, jossa testejä tehdään sijaitsee yli 200 km päässä, joten ilmeisesti siellä pitäisi asua.

Työkokeilupaikkoihin minua ei ole laitettu, koska se on jo etukäteen tiedetty mikä lopputulos on.

Keskittymiskyky tai nimenomaan sen puute on suurin ongelmani. Perusluonteeltani olen pedanttisen pikkutarkka (esim. olen suorastaan neuroottinen; kaikki pitää olla järjestyksessä ja helposti löydettävissä, kirjat kirjahyllyssä "oikeassa" järjestyksessä jne. mutta ongelmat keskittymiskyvyssäni tuottavat toisinaan ongelmia.

Camomilla61 kirjoitti:

Ja taitaa olla niinkin, että diagnoosien saamiseen lääkäriltä menee helposti seuraavat 10 vuotta, jos niitä edes saan, ja sitten saankin jo vanhuuseläkettä, eli mahtaako KELA tai mikään muu instanssi ryhtyä työkykyäni testaamaan. Masentunut kyllä olen, mutta siitäkään minulla ei ole diagnoosia ja miten sitä pystyy todistamaan. Sitä paitsi kuten kerroin, ei minulla ole vara käydä psykiatrin juttusilla kun työmarkkinatuki juuri ja juuri riittää asumiseen ja elämiseen (työmarkkinatuen lisäksi saan lapsilisän alaikäisestä lapsesta ja etävanhempi maksaa minimielarin).

Kai sitä pitää sinnitellä tässä vielä 10 vuotta vanhuuseläkkeelle. Mielelläni menisin työkykytesteihin, mutta kun tietää jo valmiiksi mitä lausuntoja on tulossa niin aika huono motivaatio on päällä.

Lue lisää

Älä luovuta! Jos sinulla ei ole muita tuloja, niin sosku maksaa lääkärikulut, niin olen lukenut...en tiedä pitääkö se sitten paikkansa.
Tilaat ajan terveyskeskuslääkärille B-lausuntoa varten( sairaslomaan tai eläkkeenhakuun), meilläpäin sen ajan saa 3kk päästä.
Sinulla on rauhassa aikaa laittaa paperille asiat, mistä lääkärille puhut...niitä ei muista kumminkaan kaikkia sitten vastaanotolla, annat sen paperin lääkärille. Aikaa tilatessa sanot, mitä varten menet lääkäriin, ajanvarauksessa oleva henkilö osaa valita lääkärin, joka kirjoittaa sen lausunnon tutk.tulosten mukaan.
Kerrot masennuksesta, se on melkein yleisin syy eläkkeelle pääsyyn.
Otat vastaanotolle sen työkkärinlausunnonkin mukaan.
Se käynti maksaa jotain 16e ja b-lausunto on yli 30e, en muista tarkkaan, mutta aivan varmasti sosku joutuu maksamaan lääkärikuluja, jos tulosi ovat niin pienet. Vaatii hirveän paperikasan, mutta sinulla on aikaa muutama kuukausi koota niitä valmiiksi, yksi kerrallaan, niin ei hermot mene:)
Ammattilainen (lääkäri) kyllä huomaa/tunnistaa masennusoireet, olet vain oma itsesi, et esitä sairaampaa tai terveempää kuin olet.
Ja onhan heillä tiedot halvauksesta ym. aiemmista jutuista.
Mitään et menetä, kun haet noita, mutta jos onni potkii, voit saada lottovoiton: eläkkeen!
Vaatii vaan noita mainitsemiani paperihommia.
Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin. ajattelen noin omallakin kohdallani.

tervesairas kirjoitti:

Älä luovuta! Jos sinulla ei ole muita tuloja, niin sosku maksaa lääkärikulut, niin olen lukenut...en tiedä pitääkö se sitten paikkansa.
Tilaat ajan terveyskeskuslääkärille B-lausuntoa varten( sairaslomaan tai eläkkeenhakuun), meilläpäin sen ajan saa 3kk päästä.
Sinulla on rauhassa aikaa laittaa paperille asiat, mistä lääkärille puhut...niitä ei muista kumminkaan kaikkia sitten vastaanotolla, annat sen paperin lääkärille. Aikaa tilatessa sanot, mitä varten menet lääkäriin, ajanvarauksessa oleva henkilö osaa valita lääkärin, joka kirjoittaa sen lausunnon tutk.tulosten mukaan.
Kerrot masennuksesta, se on melkein yleisin syy eläkkeelle pääsyyn.
Otat vastaanotolle sen työkkärinlausunnonkin mukaan.
Se käynti maksaa jotain 16e ja b-lausunto on yli 30e, en muista tarkkaan, mutta aivan varmasti sosku joutuu maksamaan lääkärikuluja, jos tulosi ovat niin pienet. Vaatii hirveän paperikasan, mutta sinulla on aikaa muutama kuukausi koota niitä valmiiksi, yksi kerrallaan, niin ei hermot mene:)
Ammattilainen (lääkäri) kyllä huomaa/tunnistaa masennusoireet, olet vain oma itsesi, et esitä sairaampaa tai terveempää kuin olet.
Ja onhan heillä tiedot halvauksesta ym. aiemmista jutuista.
Mitään et menetä, kun haet noita, mutta jos onni potkii, voit saada lottovoiton: eläkkeen!
Vaatii vaan noita mainitsemiani paperihommia.
Kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin. ajattelen noin omallakin kohdallani.

Lue lisää

No paperihommat minulta ainakin sujuu (tein lyhyen työurani tilastotutkijana) ja kuten tuossa aiemmin kerroin niin te-toimisto teki vasta kaksi viikkoa sitten aktivointisuunnitelman minulle, koska aiemmin olin tehnyt ne itse. Ja nytkin viimeksi vein 10-sivuisen selvityksen terveydentilastani ja elämäntilanteestani siihen liitteeksi.

Terveydentilaani liittyen olen kirjoittanut "epikriisini" sitä mukaa kun asioita on ilmennyt, joten minulla on aika valmis paketti informaatiota vietäväksi mukaan. Ja kaikki paperit ovat järjestyksessä. Elämänasenteeni on se, että pitää varautua siihen, että kuolen tänään (toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä väärin, en ole itsetuhoinen, vaikka olenkin masentunut) ja kaikki asiat/paperit pitää olla järjestyksessä, jottei kuolemani jälkeen muiden tarvitse miettiä mistä mikäkin asiapaperi ym. löytyvät.

Minun paikkakunnallani ei sosiaalitoimisto maksa lääkärikuluja. Tai en ole edes kysynyt, koska olen kuullut, ettei muillekaan makseta. En ole ollut koskaan sosiaalitoimiston asiakkaana ja ensimmäisen kerran kohtasin sosiaalityöntekijän kaksi viikkoa sitten hänen ollessa mukana palaverissa te-virkailijan kanssa.

KELA epäsi minulta asumistuen (olen yhden kerran sitä hakenut) siihen perustuen, että äidilläni on sen verran suuri eläke, että hän voi maksaa myös minun asumiseni. Kuulostaako oudolta? Selitän tämän: me asumme paritalossa. Äitini toisessa asunnossa, minä ja alaikäinen lapseni toisessa asunnosa. ASunnot ovat siis erillisiä muuten ja siitäkin on paperit olemassa. KELA kuitenkin tulkitsi asian niin, että asumme samassa talossa ja siksi äitini tulot vaikuttavat minun tukiini.

Totuus on kuitenkin se, että äitini ei elätä minua eikä hänellä ole siihen minun mielestäni velvollisuus. KELAn mielestä on. Maailma on todella ihmeellinen. En ole edes äitini ainoa lapsi, joten...ja vaikka olisinkin niin ei 90-vuotiaan äidin velvollisuus ole elättää työtöntä lastaan ja tämän jälkikasvua.

Camomilla61 kirjoitti:

No paperihommat minulta ainakin sujuu (tein lyhyen työurani tilastotutkijana) ja kuten tuossa aiemmin kerroin niin te-toimisto teki vasta kaksi viikkoa sitten aktivointisuunnitelman minulle, koska aiemmin olin tehnyt ne itse. Ja nytkin viimeksi vein 10-sivuisen selvityksen terveydentilastani ja elämäntilanteestani siihen liitteeksi.

Terveydentilaani liittyen olen kirjoittanut "epikriisini" sitä mukaa kun asioita on ilmennyt, joten minulla on aika valmis paketti informaatiota vietäväksi mukaan. Ja kaikki paperit ovat järjestyksessä. Elämänasenteeni on se, että pitää varautua siihen, että kuolen tänään (toivottavasti kukaan ei ymmärrä tätä väärin, en ole itsetuhoinen, vaikka olenkin masentunut) ja kaikki asiat/paperit pitää olla järjestyksessä, jottei kuolemani jälkeen muiden tarvitse miettiä mistä mikäkin asiapaperi ym. löytyvät.

Minun paikkakunnallani ei sosiaalitoimisto maksa lääkärikuluja. Tai en ole edes kysynyt, koska olen kuullut, ettei muillekaan makseta. En ole ollut koskaan sosiaalitoimiston asiakkaana ja ensimmäisen kerran kohtasin sosiaalityöntekijän kaksi viikkoa sitten hänen ollessa mukana palaverissa te-virkailijan kanssa.

KELA epäsi minulta asumistuen (olen yhden kerran sitä hakenut) siihen perustuen, että äidilläni on sen verran suuri eläke, että hän voi maksaa myös minun asumiseni. Kuulostaako oudolta? Selitän tämän: me asumme paritalossa. Äitini toisessa asunnossa, minä ja alaikäinen lapseni toisessa asunnosa. ASunnot ovat siis erillisiä muuten ja siitäkin on paperit olemassa. KELA kuitenkin tulkitsi asian niin, että asumme samassa talossa ja siksi äitini tulot vaikuttavat minun tukiini.

Totuus on kuitenkin se, että äitini ei elätä minua eikä hänellä ole siihen minun mielestäni velvollisuus. KELAn mielestä on. Maailma on todella ihmeellinen. En ole edes äitini ainoa lapsi, joten...ja vaikka olisinkin niin ei 90-vuotiaan äidin velvollisuus ole elättää työtöntä lastaan ja tämän jälkikasvua.

Lue lisää

Voi herranjumala, tämäkin piti vielä kuulla.
Kyllä nyt kannattaisi mennä asiaa selvittämään vaikka yleiseen oikeusaputoimistoon, ei varmasti tuloillasi maksa mitään.
Jos kerran selvät paperit on olemassa, niin ei kelakaan voi velvoittaa äitiäsi elättämään sinua, eli eivät saa huomioida äitisi tuloja ja omaisuutta, koska olet täysi-ikäinen omassa asunnossa asuva henkilö.
Ne kuuluvat äidillesi yksin. (jos puoliso on jo kuollut)
Joku tolkku se pitää kelallakin olla.
Ja kunnan täytyisi maksaa omaishoidontukea, kun hoidat äitiäsi.
Nyt ei voi kuin siunailla...mikä laitos tuo kela oikein on????
Eipä tuota apua ole ihmeemmin herunut, jos en usein ole kysynytkään elämäni aikana.
Asumistukea en ole saanut koskaan, nytkin työmarkkinatuella ollessani miehen työkyvyttömyyseläke ylittää sen rajan, ettei mitään saa.
Minimillä eletään.

Kiitos vastauksesta. Mitä enemmän luen teidän muidenkin kokemuksia näistä asioista niin tuntuu kyllä täysin utopistiselta ajatukselta, että minua työkyvyttömyyseläkkeelle saataisiin.

Ei kerta kaikkiaan! On monet asiat tehty vaikeiksi tässä yhteiskunnassa.

Tuo viimeinen lauseesi "työttömille kuuluu lakisääteinen terveydenhoito" ei pidä kutinsa ainakaan siellä missä minä asun. Itselläni on ollut parinkymmenen vuoden ajan kaikenlaisia sairauksia ja olen niiden kanssa sitten sinnitellyt. Meillä terveyskeskuksessa kehotetaan kääntymään yksityisen terveydenhuollon puoleen, ja kun yksityiset lääkäriasemat sijaitsevat 50 km päässä ja ovat NIIN kalliita, että sinne ei ainakaan ole vara mennä niin jotenkin vaan pitään pärjäillä. Ja pärjätty onkin, mutta mitäpä jos tapahtuukin tosiaan jotain todella vakavaa...!

Katsotaan nyt sitten, miten käy hakemukseni työkyvynarviointiin. Tästä on kaksi viikkoa aikaa kun hakemus lähti (sosiaalityöntekijä ja te-viranomainen sen laittoivat ja lupailivat, että varmasti pääseen ensi vuoden alussa, todennäköisesti tammikuussa, tai viimeistään helmikuussa.

Joo, oikeassa olet. Vaikka laissa on säädetty, että työttömän kuuluu saada saman sorttinen terveydenhoito kuin työssäkäyvienkin, todellisuus on usein varsin toisenlainen.
En itsekään saanut lähetettä keskussairaalaan jatkotutkimuksiin, en magneettikuviin enkä edes röntgeniin, vaikka niistä olisi tullut se tarvittava lisänäyttö eläkettä varten. Vakuutuslääkärit ovat kovia luita, joiden päätösvalta menee kaiken normijärjen yli, eivätkä he muutoinkaan lue hakemuksia reilulla meiningillä. Eräskin sanoi, että jos työtön hakee eläkettä, se on todennäköisesti vain huijariluuseri ja juoksee rahan perässä.
Karmivaa!!!

Camomilla61 kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. Mitä enemmän luen teidän muidenkin kokemuksia näistä asioista niin tuntuu kyllä täysin utopistiselta ajatukselta, että minua työkyvyttömyyseläkkeelle saataisiin.

Ei kerta kaikkiaan! On monet asiat tehty vaikeiksi tässä yhteiskunnassa.

Tuo viimeinen lauseesi "työttömille kuuluu lakisääteinen terveydenhoito" ei pidä kutinsa ainakaan siellä missä minä asun. Itselläni on ollut parinkymmenen vuoden ajan kaikenlaisia sairauksia ja olen niiden kanssa sitten sinnitellyt. Meillä terveyskeskuksessa kehotetaan kääntymään yksityisen terveydenhuollon puoleen, ja kun yksityiset lääkäriasemat sijaitsevat 50 km päässä ja ovat NIIN kalliita, että sinne ei ainakaan ole vara mennä niin jotenkin vaan pitään pärjäillä. Ja pärjätty onkin, mutta mitäpä jos tapahtuukin tosiaan jotain todella vakavaa...!

Katsotaan nyt sitten, miten käy hakemukseni työkyvynarviointiin. Tästä on kaksi viikkoa aikaa kun hakemus lähti (sosiaalityöntekijä ja te-viranomainen sen laittoivat ja lupailivat, että varmasti pääseen ensi vuoden alussa, todennäköisesti tammikuussa, tai viimeistään helmikuussa.

Lue lisää

Joo, on näköjään erilaisia käytäntöjä joka kunnassa.
Itse kävin edellisessä paikassa asuessani Peurungassa 2 pv kestävissä tutkimuksissa. Sen jälkeen pääsin kuntoukseen.
Siellä oli kävelytestit ja noita edellä mainituilla asiantuntijoita.
Kyllä varmaan pääset, jos on luvattu, siitä se alkaa.
Ei yksityisillä kannata käydä, se on tosi.
Silloin kun sairauteni iskivät kaikki yhtä aikaa, jalat, selkä, diabetes ym., kävin terv.keskuksen kautta tutkimuksissa ja sain epikriisit niistä ja sairaslomalausunnot. B-lausunnon mukaan sairasloman piti kestää aluksi tammikuusta 10pv.-lokakuun 10:n,(kahdella peräkkäisellä b-lausunnolla) heinäkuussa kelalta tuli kirje, että sairasloma loppuu 31.7...olin heidän mielestään jo terve. Tänä vuonna tuli suora hylky sairaslomasta, ei päiväkään sairaslomaa, ei kai työkyvytön tarvitsekaan:), työnhakijana vaan täytyy olla.
En ole kuullut minkään tuosta lakisääteisestä terv.hoidosta koskaan.
Ja tuo työkyvyn arviointihan olisi hyvä juttu, jos sen saa omassa kunnassa.
Kyllä on monimutkaista.
Tuosta työharjoittelusta keskustelin työkkärissä (itse pitäisi harjoittelupaikka löytää), kysyin kuka ottaa 58 v. mummelia työharjoitteluun, kun en edes pääse työpaikalle, ei meidän naapureissa ole harjoittelupaikkoja ja ajokorttia ei ole.
Mies ei ole velvollinen kuskaamaan töihin ja hakemaan, bussi kulkee kauempaa, kävelyt bussille hankalaa, kotiinpäin tulo vielä hankalampaa, ylämäkeä.
Samaa ihmettelin kuntoutusjaksolla, siellä sanoivat, että ehdottomasti mies ei saa kuskata töihin tässä tilanteessa. (hän oli puoli vuotta kuskannut kymmeniä kilometrejä aamuin illoin viimeisimpiin työpaikkoihini)
Minulla olisi nyt lähin amm.kunt.paikka 85 km päässä, kunt. kävin 200 km päässä eli asuin siellä.
Taistellaan!

Nimenomaan näin ajatellaan!

Nyt muuten tuli sellainen asia mieleen, että kun kaksi viikkoa sitten te-virkailija ja sosiaalityöntekijä lupasivat, että minulle järjestetään työnkyvynarviointi niin pitääkö minun ITSE varata aika lääkäriltä lausuntoja varten? Minä käsitin, että sosiaalityöntekijä/te-viranomainen ottavat minuun yhteyttä. Minä kysyin asiaa silloin palaverissa ja he sanoivat, että nyt vaan sitten odottelet kun tulee ilmoitus milloin pääsen sinne.

Ymmärsinköhän minä väärin? Vaikka niin monta kertaa varmistin asian?

Kysyin vielä senkin, että paljonko työkyvynarviointi tulee minulle maksamaan, koska minulla ei tosiaankaan ole ylimääräistä rahaa yhtään. He sanoivat, että ei tule maksamaan minulle mitään.

Näiden asioiden kanssa en ole ennen ollut tekemisissä. Työttömyyteni on kestänyt kohta 20 vuotta, mutta mitään työvoimapoliittisia toimenpiteitä ei ole tähän mennessä tehty, ja minulle on vain "riittänyt" että KELAlta tulee työmarkkinatuki automaattisesti (tai ei nyt ihan automaattisesti, tottahan minä teen joka neljäs viikko KELAan hakemuksen).

Kiitos kaikista vastauksista. Kaikki ovat olleet asiallisia ja niistä on ollut minulle apua - ja myös vertaistukea tähän kaoottiseen olotilaani.

tervesairas kirjoitti:

Joo, on näköjään erilaisia käytäntöjä joka kunnassa.
Itse kävin edellisessä paikassa asuessani Peurungassa 2 pv kestävissä tutkimuksissa. Sen jälkeen pääsin kuntoukseen.
Siellä oli kävelytestit ja noita edellä mainituilla asiantuntijoita.
Kyllä varmaan pääset, jos on luvattu, siitä se alkaa.
Ei yksityisillä kannata käydä, se on tosi.
Silloin kun sairauteni iskivät kaikki yhtä aikaa, jalat, selkä, diabetes ym., kävin terv.keskuksen kautta tutkimuksissa ja sain epikriisit niistä ja sairaslomalausunnot. B-lausunnon mukaan sairasloman piti kestää aluksi tammikuusta 10pv.-lokakuun 10:n,(kahdella peräkkäisellä b-lausunnolla) heinäkuussa kelalta tuli kirje, että sairasloma loppuu 31.7...olin heidän mielestään jo terve. Tänä vuonna tuli suora hylky sairaslomasta, ei päiväkään sairaslomaa, ei kai työkyvytön tarvitsekaan:), työnhakijana vaan täytyy olla.
En ole kuullut minkään tuosta lakisääteisestä terv.hoidosta koskaan.
Ja tuo työkyvyn arviointihan olisi hyvä juttu, jos sen saa omassa kunnassa.
Kyllä on monimutkaista.
Tuosta työharjoittelusta keskustelin työkkärissä (itse pitäisi harjoittelupaikka löytää), kysyin kuka ottaa 58 v. mummelia työharjoitteluun, kun en edes pääse työpaikalle, ei meidän naapureissa ole harjoittelupaikkoja ja ajokorttia ei ole.
Mies ei ole velvollinen kuskaamaan töihin ja hakemaan, bussi kulkee kauempaa, kävelyt bussille hankalaa, kotiinpäin tulo vielä hankalampaa, ylämäkeä.
Samaa ihmettelin kuntoutusjaksolla, siellä sanoivat, että ehdottomasti mies ei saa kuskata töihin tässä tilanteessa. (hän oli puoli vuotta kuskannut kymmeniä kilometrejä aamuin illoin viimeisimpiin työpaikkoihini)
Minulla olisi nyt lähin amm.kunt.paikka 85 km päässä, kunt. kävin 200 km päässä eli asuin siellä.
Taistellaan!

Lue lisää

Sinulla ei sitten ollut lastenhoito-ongelmia kun on elämänkumppani siinä tukena ja on pystynyt huolehtimaan lapsista sen aikaa kun olet kuntoutuksessa (mikäli sinulla on lapsia tai jos lapsesi ovat jo aikuisia).

Olettaisin, että inhimillisyyttä löytyy, että voin ottaa ala-ikäisen lapseni mukaan, kun pääsen kuntoutukseen/työkyvynarviointiin, kun kuitenkin nuo ajat, jotka pitää olla poissa kotoa ovat niin pitkät. Ja kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, pystyn varmasti koulun kanssa sopimaan lapseni koulunkäyntijärjestelyt (tiedän että pystyn), mutta miten sitten siellä kuntoutuskeskuksessa mahtavat suhtautua?
Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaiseesta asiasta? Minulla ei ole sosiaalista turvaverkostoa tämänkaltaisen asian varalle ja sitäpaitsi olisin koko ajan vain huolissani, että miten lapsi pärjäilee (muutenkin murehdin - olen yksinhuoltaja, ja lapsen isä asuu TODELLA kaukana eikä ole muutoin tekemisissä lapseni kanssa mutta maksaa minimielarin, ja kiitos siitä, että maksaa).

Ja vielä tuo jäi mietityttämään. Pakkohan ne lastenhoitoasiat on jotenkin järjestää. Kyllä kai työkykymittauksissa tai kuntoutuksissa käy paljonkin ihmisiä, joilla on useita, jopa hyvinkin pieniä lapsia ja olisihan se aika traumaattista, jos lapset joutuisivat johonkin ventovieraaseen paikkaan useiksi kuukausiksi.

Te-toimisto ja sosiaalityöntekijä kirjoittivat aktivointisuunnitelmaani maininnan siitä, että minulla on äiti hoidettavanani, mutta ei mainintaa ala-asteikäisestä lapsestani.

Ai niin, vielä sellainenkin asia, jota en tiennyt aiemmin: aktivointisuunnitelman tekopäivänä työnhakija ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Huomasin sen kun kävin katsomassa Te-sivulla tietojani niin työnhakuni oli päättynyt siksi päiväksi ja jatkui sitten seuraavana arkipäivänä. Eli ikään kuin "karenssi" siltä päivältä, vaikka aktivointipalaveri kesti vain tunnin. No, kaikessa yhteiskunta säästää.

Camomilla61 kirjoitti:

Ja vielä tuo jäi mietityttämään. Pakkohan ne lastenhoitoasiat on jotenkin järjestää. Kyllä kai työkykymittauksissa tai kuntoutuksissa käy paljonkin ihmisiä, joilla on useita, jopa hyvinkin pieniä lapsia ja olisihan se aika traumaattista, jos lapset joutuisivat johonkin ventovieraaseen paikkaan useiksi kuukausiksi.

Te-toimisto ja sosiaalityöntekijä kirjoittivat aktivointisuunnitelmaani maininnan siitä, että minulla on äiti hoidettavanani, mutta ei mainintaa ala-asteikäisestä lapsestani.

Ai niin, vielä sellainenkin asia, jota en tiennyt aiemmin: aktivointisuunnitelman tekopäivänä työnhakija ei ole työmarkkinoiden käytettävissä. Huomasin sen kun kävin katsomassa Te-sivulla tietojani niin työnhakuni oli päättynyt siksi päiväksi ja jatkui sitten seuraavana arkipäivänä. Eli ikään kuin "karenssi" siltä päivältä, vaikka aktivointipalaveri kesti vain tunnin. No, kaikessa yhteiskunta säästää.

Lue lisää

Ei prkl siitä voi mitään karenssipäiviä vetää, minulle on tehty monta aktivointisuunnitelmaa muutamien vuosien aikana, eikä niistä ole mainittu mitään, ettenkö olisi työmarkkinoiden käytettävissä sinä päivänä.
Viimeksi viime vuonna tehtiin se suunnitelma.
Minulla oli lapsi, joka kuoli 8vuotta sitten, lapsen isä kuoli, kun lapseni oli alle vuoden. Nyt on uusi liitto ja mieheni lapset ovat lähes täysi-ikäisiä toisella puolen Suomea nykyisin
Nuo tarinat ovat oma juttunsa, mitä on tapahtunut aiemmin, saisin romaanin kirjoitettua niistä ajoista, miten taistelin näitä päättäjiä vastaan (lapseni oli vaikeavammainen), nyt en jaksaisi ajatellakaan sitä ruljanssia.
Turvaverkosto puuttui minultakin, kun muutin lapsen koulun takia kauemmaksi, soskusta en saanut mitään apua, kun ei ollut lastensuojelutapaus..kerran jouduin pyytämään kouluunlaitto-ja suihkuapua kun itse sairastuin kolmoisshermosärkyyn ja en pystynyt muuta kuin kävelemään tuskissani. Eipä tullut apua.
Tällä hetkellä voin siis keskittyä vain itseeni ja puolisooni, lähisuku on kuollut viimevuosien aikana, yksi vanhempi sisar on elossa (ihme), 2 sydänleikkausta, 2 syöpää (kantasoluhoito pelasti viimeisestä levinneestä syövästä).
Tuosta en tiedä, miten onnistuu lapsen mukaan otto.
Jospa joku kokemuksen omaava kommentoisi asiaa.

Toisinaan ja hyvin useinkin tämä maailma tuntuu murheiden laaksolta ja loputtomien vastoinkäymisten ja surullisten asioiden sotatantereelta ja olemme täällä vain selviytymässä, emme varsinaisesti elämässä. Todellakin, nimimerkki "tervesairas", tuskientaival, ja jostain sitten meille suodaan se palanen onnea, jonka turvin jaksamme taas eteenpäin. En nyt pysty sanoiksi pukemaan mitä haluaisin sanoa tuosta mitä kerroit...

Mutta, noista karenssipäivistä. Tämä oli tosiaan, kuten mainitsin, ensimmäinen kerta kun pidimme aktivointisuunnitelman tiimoilta palaverin. Aiemmin olen kirjoittanut sen itse ja palauttanut. Minulla lukee (kävin äsken tarkistamassa) te-sivullani, että työttömyyskorvauksen saamiseen ei ole estettä se ja se päivä alkaen. Se yksi päivä, eli aktivointisuunnitelmassa käynti - sen kohdalla luki, että "työnhaku ei voimassa".

Kerron vielä toisenkin omalta kohdaltani, jos joku sattuisi samaan tilanteeseen. Tämä tapahtui ollessani työelämässä, se viimeisin tai voidaan kai sanoa viimeinen työpaikkani, jossa olin ollut yli 10 vuotta. Silloin sairastuin, iski halvaus ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Kun palasin työelämään takaisin, huomasin itsekin, että en selviydy niistä tehtävistä, joita aiemmin olin pystynyt hoitamaan. Menin lääkäriin ja kerroin ongelmistani. Sitten palasin takaisin työpaikalleni. Seuraavana päivänä minun työsuhteeni ilmoitettiin loppuneeksi. Olin niin väsynyt, etten jaksanut ryhtyä käymään taistelua ja sitä paitsi enhän minä ollut työkuntoinen. Sitä seuraavana päivänä (toisen luokan postissa) tuli minulle kotiin lääkärin kirjoittama paperi sairaslomasta, josta hän ei ollut maininnut mitään vastaanotolla. Minut siis irtisanottiin päivänä, jolloin olin sairaslomalla. No se siitä... Olin allekirjoittanut työnantajani kanssa paperin, etten "moiti" näitä asioita jälkikäteen, joten...no se siitä. Tämmöistä sattuu.

Väsyttää...

tässä yksi linkki:
http://www.taloustaito.fi/Elake-ika/Miksi-tyoelakehakemus-hylataan/

Tämä viittaus älynlahjoihini tuli te-toimiston virkailijalta ja sosiaalityöntekijältä ja eräältä kunnan virkamieheltä, joiden mielestä olen kallis työtön, koska kunta joutuu maksamaan 70% minun työttömyyskorvauksestani. He olivat sitä mieltä, ettei minusta ole mihinkään työhön. He ovat oikeassa siltä osin, että en pysty fyysiseen työhön (syynä halvaus). Minulla on kaksi yliopistollista loppututkintoa ja jatkotutkintoa olin tekemässä samoihin aikoihin kuin halvaus iski. Sain lääkäriltä diagnoosit neurologisista sairauksistani, mutta ne eivät ole riittäviä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemiseksi (ADHD, Asperger jne.). Ainakaan Suomessa. Ja asun paikkakunnalla, jossa on korkea työttömyysprosentti. Tällä hetkellä täällä ei ole ainoatakaan työpaikkaa haettavissa. Minulla ei ole autoa, ja sitä paitsi en saisi edes ajaa autoa neurologisten sairauksieni vuoksi. Muutto paikkakunnalta ei parantaisi työllistymismhadollisuuksiani, koska jokaisella kunnalla on omat työttömänsä. Sitä paitsi hoidan äitiäni ja minulla on ala-astetta käyvä lapsi, omistusasunto (ei todellakaan mikään ökyasunto). Se keskittymistä hankaloittava tekijä minulla on ensisijaisesti aivan helvetinmoiseksi äityvä tinnitus - toisinaan. Sitä on vaikea edes kuvailla, mutta sellaisina päivinä ei pysty järkevästi ajattelemaan mitään, ei edes kuule. Ja on tuosta halvauksesta jäänyt muitakin elämää rajoittavia tekijöitä, mutta silti....kun olen lukenut muiden kirjoituksia täällä ja muuallakin netissä niin olen varma, että minun tapauksessani työkyvyttömuuseläkepäätös tulee jäämään kielteiseksi.

Kiitos vastauksestasi ja linkistä, jonka luen kohta.

Lisäys äskeiseen kertomukseeni (luin antamasi linkin). Kuntoutusasiat on käyty sillä tavalla läpi, että minun tapauksessani mistään kuntoutuksesta ei olisi minulle hyötyä. Uudelle alalle minua ei voisi kouluttaa. Tai tokihan sitä voi kouluttautua kuka tahansa mille alalle tahansa, mutta työnsaantia se ei välttämättä helpota ja etenkään tässä iässä. Yleisöpalvelutehtäviin minua ei pysty laittamaan ulkonäköni takia (saan muutenkin kasvoistani ja ulkonäöstäni masentavaa palautetta; kasvohalvaus on jättänyt jälkensä sekä ulkoisesti että myös puheentuottoon. Ja tämä seikka puolestaan on tehnyt minusta niin eristäytyneen, että välttelen niin paljon kuin mahdollista liikkumista julkisilla paikoilla. Täällä tutussa ympäristössä, jossa ihmiset "tuntevat" minun on turvallista olla, koska minua ei tuijoteta samalla tavalla kuin muualla.

Kuten sanottua, työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on kenelle tahansa vaikeaa, niin se tulee olemaan myös minulle. Turhauttavaa edes yrittää, mutta tietysti yritän. Ja parhaiten se onnistuu niin, että lääkäri määrittelee minut vähä-älyiseksi ja heikkolahjaiseksi. Minun yliopistotutkintojeni suorittamisesta on kulunut jo niin pitkä aika, ettei niihin voi vedota (siis, että olisin normaaliälyinen kun olen ne pystynyt suorittamaan) ja ulkonäköni tukee sitä, että "jotakin on vinksallaan".

Muuten, en kuitenkaan aio teeskennellä. Haluan saada suoran ja rehellisen arvion työkyvystäni. Siitäkin huolimatta, että itse tiedän rajani, tiedän mihin pystyn ja mihin en.

Olen samaa mieltä tuon "hirveän vaikean nimimerkin" :) kanssa älynlahjoistasi, ei vaikuta olevan mitään vikaa sillä puolen kirjoitusten mukaan.
Pelkästään stressi vaikuttaa ajatuskykyyn huomattavasti, huonosti nukuttu yö ja moni muu seikka.
Pienoinen jännitys "piinapenkissä" saa hiljaisemman henkilön kipsiin. (kun on monta haastattelijaa ja yksi niistä saattaa olla, ettei kemiat kohtaa:)
Itse olin kelan, työvoimatoimiston ja hoitopuolen edustajan kanssa yhteisessä kokouksessa.
Juuri kun olin selittänyt ongelmani mm.selän viat, kivut selässä (jotka ovat tehneet hermovauriot myös jalkoihin, tutkittu), kävelyongelmat ym., kelan nuori edustaja sanoi: Hae koulutukseen vanhustenhoitajaksi , lähihoitajaksi.
Silloin ärähdin, että miten pystyn siihen työhön, kun omaa isääni ei selkä antanut kunnolla vessanpytylle avustaa silloinkaan, kun jalat ja selkä olivat paremmassa kunnossa. Se työ vaatii jalkoja ja hyvää fyysistä kuntoa.
(Tykkään vanhuksista)
Sanoin etten halua "pudotella" vanhuksia, eikä mikään kohta kropassa tällä hetkellä pysty fyysisesti raskasta työtä tekemään.
Eli vuosia on ollut suuntana, että kaikki raihnaisetkin eläkeikää lähestyvät koulutetaan lähihoitajiksi, varmaan sinullekin esitetään tuota jossain vaiheessa.
Kelan tyttö ei tykännyt, kun vastaan sanoin:), eihän nuori ja terve ymmärrä, mitä "esteitä" voi tulla kropan käyttöön vanhempana.
En minäkään näytä ulospäin sairaalta, enkä valittele vaivojani, jos ei kysytä tai pyydetä jotain tekemään, mihin en pysty.
Nyt on puoli vuotta ollut oikea käsi liikerajoitteinen, ei yhtään kääntöä tai vika asentoa saa tehdä, silloin olkavarresta vihlaisee, että välillä itku pääsee.
Ei vaan muista esim. pukiessa tai astioita kaapista ottaessa, töpseliä alas pistorasiaan laittaessa tms. tehdessä saa monta kertaa päivässä kunnon kipukohtauksen.
Sain nyt fysioterapeutilta jumppaohjeet, tein niitä ja nyt taas kolme päivää tosi kipeänä...tietysti jotain väärin tein:(
Sanoisin sinulle taas sananlaskun muodossa: Yrittänyttä ei laiteta.
Yritä ja hae, eihän ota jos ei annakaan.

Camomilla61 kirjoitti:

Lisäys äskeiseen kertomukseeni (luin antamasi linkin). Kuntoutusasiat on käyty sillä tavalla läpi, että minun tapauksessani mistään kuntoutuksesta ei olisi minulle hyötyä. Uudelle alalle minua ei voisi kouluttaa. Tai tokihan sitä voi kouluttautua kuka tahansa mille alalle tahansa, mutta työnsaantia se ei välttämättä helpota ja etenkään tässä iässä. Yleisöpalvelutehtäviin minua ei pysty laittamaan ulkonäköni takia (saan muutenkin kasvoistani ja ulkonäöstäni masentavaa palautetta; kasvohalvaus on jättänyt jälkensä sekä ulkoisesti että myös puheentuottoon. Ja tämä seikka puolestaan on tehnyt minusta niin eristäytyneen, että välttelen niin paljon kuin mahdollista liikkumista julkisilla paikoilla. Täällä tutussa ympäristössä, jossa ihmiset "tuntevat" minun on turvallista olla, koska minua ei tuijoteta samalla tavalla kuin muualla.

Kuten sanottua, työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on kenelle tahansa vaikeaa, niin se tulee olemaan myös minulle. Turhauttavaa edes yrittää, mutta tietysti yritän. Ja parhaiten se onnistuu niin, että lääkäri määrittelee minut vähä-älyiseksi ja heikkolahjaiseksi. Minun yliopistotutkintojeni suorittamisesta on kulunut jo niin pitkä aika, ettei niihin voi vedota (siis, että olisin normaaliälyinen kun olen ne pystynyt suorittamaan) ja ulkonäköni tukee sitä, että "jotakin on vinksallaan".

Muuten, en kuitenkaan aio teeskennellä. Haluan saada suoran ja rehellisen arvion työkyvystäni. Siitäkin huolimatta, että itse tiedän rajani, tiedän mihin pystyn ja mihin en.

Lue lisää

Olit kirjoittanut yhtä aikaa:)
Tuo on muuten yksi asia (kasvohalvaus ja sen vaikutukset psyykeen, kuten kirjoituksessasi kerrot, "turvallista olla tutussa ympäristössä"),
kirjoita tuokin hakemuspapereihin juuri noin kuvattuna.
Tällaiset asiat vaikuttavat paljon eläkepäätökseen...alan nimittäin olla varma, että sinulla on hyvät mahdollisuudet päästä asiassa eteenpäin, kunt.tuelle tai eläkkeelle.
Se on melkein tärkein paperi eläkehakemuksessa, mitä itse kerrot vaivojen/sairauksien vaikuttavan jokapäiväiseen elämiseesi.
Siihen paperiin kannattaa panostaa.

Aivan. Noin juuri se menee.

Mietin sitäkin, että valtiolle on nyt aikamoinen taloudellinen "rasite" tai haaste valtavan turvapaikanhakijoiden/maahanmuuttajien kotiuttaminen ja kotouttaminen. Jostakin on valtion säästettävä ja minulla on jonkinmoinen esikäsitys miten se tulee tapahtumaan.

Mitäpä veikkaatte? Pääsenköhän minä edes työkyvynmittaustutkimuksiin?

En sano että toivotaan. Sanon, että tulee päästä!
Sekin on epäreilua, että kun katsoo lähipiirin työkyvyttömyyseläkeläisiä, ovat heistä aika iso määrä nimenomaan niitä muutenkin elämässään onnistuneita voittajia. Vaikka sairaus on aina häviö inhimillisesti, sen kestää paremmin jos muut asiat ovat kunnossa.
En ymmärrä yhteiskunnan kaksinaismoralismia, jossa heikoimmat lyödään maahan kerran jos toisenkin, ja kaikilla mittareilla vatuloitu eläkehakija ajetaan ahdinkoon ja itsetuhon partaalle.
Jos naapurin työeläkeläiset Maija ja Matti matkaavat etelän lämpöön hoidattamaan kiputilojaan, mutta yksinelävä Sirkka Siivooja löytyy köydenjatkona keittiö täynnä maksamattomia laskuja ja reseptejä, joita ei ole edes kyennyt apteekista hakemaan rahapulassaan, onko tämä hyvän sosiaalipolitiikan Suomea?

Vielä jatkan.
Työkyvyttömyyseläkelaissa on maininta "sosioekonominen asema" myös yhtenä painotustekijänä. Tämä on vain sanahelinää, joka jättää pahan maun suuhun hakijalle, jonka asema on todella huono. Jos olet pitkäaikaissairas, yksinelävä ja perheetön, asut syrjäseudulla puulämmitteisessä hometorpassasi, jossa vesi kannetaan sisään osan vuotta kaivo-ongelmien takia, elät ilman läheisten tukea pienellä työmarkkinatuella ainaisissa rahavaikeuksissasi ja ilman julkista kulkuvälinettä, luulisi sellaisen olevan tämän hyvinvointiyhteiskunnan alimmalla porrastasanteella.
Mutta ei, ei vakuutuslääkärin mielestä näin ole. Ei Kelan eikä ylipäänsä koko yhteiskunnan.
TE-toimisto patistaa lukemaan uuden ammatin! Olen 60-vuotias korkeakoulutettu, jonka työelämää on takana 35 vuotta. Ei hyvä tavaton!
Kuten viisaat sanovat, ongelmat kasaantuvat hyvin helposti, ja liian usein yhden pienen ihmisen hartioille. Jep.

Tositarina "lähipiiristä" sen kummemmin yksilöimättä: vuosia sitten eräs työssäkäyvä alle viisikymppinen nainen haki työkyvyttömyyseläkkeelle. Hänellä oli selkävaivoja. Niitä juuri, joita miltei jokaisella tähän ikään ehtineellä on enemmän tai vähemmän. Ja joita on vaikea todistaa. Tuo nainen kävi töissä (työ ei ollut ns. fyysistä työtä) ja köpötteli vaikeannäköisesti lyhyen työmatkansa. Hän sai ensimmäisellä hakuyrittämällä työkyvyttömyyseläkkeen. Eräänä päivänä tapahtui ihmeparantuminen. Hän huseerasi pihassaan, puutarhassaan hyräillen, ja lähipiiri katseli silmät suurina että miten tuo nainen, melkein L-kirjaimen muodossa ennen kävelevä niin suoraryhtisenä ja iloisena käyskenteli puutarhassaan, nosteli painavia saaveja ym. Tuona päivänä hän oli saanut myönteisen päätöksen eläkehakemukseensa.

Kunpa tietäisitte kuinka moni henkilö on minulle sanonut, että menepä hierojalle tai fysioterapiaan hoidattamaan vaivojasi - saattaisi olla apua! En tiedä olisiko, mutta enhän minä työttömänä saa mitään alennuksia noihin järkyttävän isoihin kuluihin, mitä fysioterapia tai hieronta maksaisi. Työssäkäyvä henkilö voi saada lääkäriltä lähetteen (en tiedä onko sekään helppoa, mutta olen kuullut että jotkut ainakin ovat saaneet), mutta työtön ei saa. Tämä on tietysti ymmärrettävää siltä kannalta, että kun ihminen käy töissä niin onhan hänen työkunnostaan pidettävä huolta. Tiedän paljon ihmisiä, jotka tekevät rasittavaa työtä, jossa on esim. selkä ja polvet koetuksella.

Etelän lämmössä minä en ole koskaan käynyt. En ole käynyt edes ulkomailla koskaan. Asun pienellä paikkakunnalla ja täältä ei ole ollut tarvetta lähteä minnekään, joten pienissä ympyröissä pyöritään. Onneksi harrastukseni ovat suhteellisen halpoja. Eikä minulla tarvitse ollakaan kalliuta harrastuksia. Tietokoneen tarvitsen sekä harrastuksiin että virallisten asioiden hoitoon. Sen äitini osti minulle syntymäpäivälahjaksi kuusi vuotta sitten. Ja koululainen tarvitsee myös tietokonetta (me käytämme samaa konetta). Tärkeämpää minun elämäntilanteessani olisi se, että lapseni ei syrjäydy. Onneksi hän pärjää mukavasti koulussa, mutta jää kuitenkin ulkopuolelle monista harrastuksista, joita koulukavereilla on. (Onneksi?) hänellä ei ole suuria vaatimuksia. Hän on fiksu ja tietää mihin meidän varamme riittävät. Eikä hän ole ikinä - ainakaan vielä - marmattanut, että "tuo saa sitä ja minä en" tai "mä haluun ton".

Eräällä paikkakunnalla järjestettiin taannoin kurssi pitkäaikaistyöttömille. Kun kurssille ei saatu tarpeeksi väkeä niin otettiin sitten vähemmän aikaa työttömänä olleita. Eräs heistä oli henkilö, joka oli täyttänyt edellisenä vuonna 62 vuotta. Hän oli ollut vain vuoden työttömänä. Hänet laitettiin "työnhakukurssille" ja hän oli aika huonosti motivoitunut kuten ymmärtää saattaa. Hän kävi kolme kuukautta kestäneen kurssin ja jäi vanhuuseläkkeelle kuukausi kurssin päättymisen jälkeen. Kannattiko kurssittaa? Ja hän jopa joutui kurssin aikana hankkimaan työharjoittelupaikan kuukaudeksi!

Camomilla61 kirjoitti:

Eräällä paikkakunnalla järjestettiin taannoin kurssi pitkäaikaistyöttömille. Kun kurssille ei saatu tarpeeksi väkeä niin otettiin sitten vähemmän aikaa työttömänä olleita. Eräs heistä oli henkilö, joka oli täyttänyt edellisenä vuonna 62 vuotta. Hän oli ollut vain vuoden työttömänä. Hänet laitettiin "työnhakukurssille" ja hän oli aika huonosti motivoitunut kuten ymmärtää saattaa. Hän kävi kolme kuukautta kestäneen kurssin ja jäi vanhuuseläkkeelle kuukausi kurssin päättymisen jälkeen. Kannattiko kurssittaa? Ja hän jopa joutui kurssin aikana hankkimaan työharjoittelupaikan kuukaudeksi!

Lue lisää

Järkyttäviä juttuja... ja kun ajattelee nuorisotyöttömyyttä, miten suuri se on tällä hetkellä.
En ymmärrä miksi vanhempia, usein tosi sairaita, kiusataan turhilla kursseilla ja samaan aikaan joukko nuoria "vetelehtii" kotona, eikä pääse mihinkään kursseille edes.
Kyllä vanhemmasta päästä työttömät ja sairaat pitäisi laittaa eläkkeelle ja nuorille annettaisiin työt ja koulutus/kurssipaikat.
Nuo työnhakukurssit ovat naurettavia kymmeniä vuosia töissä olleille ja yleensäkin tuon ikäluokan ihmisille.
Eläkelaitokset sijoittavat miljoonat mikä minnekin ja johtajien palkkoihin/etuihin, sitten säästetään eläkettä tarvitsevilta eli evätään eläke niin kauan, kunnes hakija/potilas kuolee, eikä sitten tarvitse maksaa mitään.
Ja näistä jutuista, mitä jokainen tietää lähipiiristään ja tutuistaan, tulee julki murto-osa.
Kaikki eivät pysty kertomaan, kaikilla ei ole ketään joille kertoisi, kaikilla ei ole tietokonetta, eikä taitoa käyttää sitä, kaikilla ei ole voimia jäljellä...ovat alistuneet hiljaisiksi.

Kiitos vastauksestasi! Olin kaksi viikkoa sitten aktivointipalaverissa te-virkailijan ja sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että hän varaa minulle ajan työkykyarviointiin ja minulle tulee sitten tieto asiasta kun aika järjestyy. Kysyin häneltä, että mitä minä nyt seuraavaksi teen. Hän sanoi, että odottelen ilmoitusta. Eli käsitin, että minun ei nyt olisi tarve tehdä asian eteen mitään. Olenko oikeassa? Vai unohtiko hän mainita jotakin oleellista? Tämän kysyin häneltä useampaan kertaan. Ja vielä soitin te-virkailijalle palaverin jälkeen varmistaakseni asian.

Ja kiitos linkistä. Kävin lukemassa sen.

En ymmärtänyt ollenkaan kommenttiasi. Sehän on täysin ristiriitainen "voit hyvin odottaa ja käydä ensiksi työkykyarvioinnissa". Eihän tuossa lauseessa ollut mitään järkeä.

Soitin eilen sosiaalityöntekijälle ja te-virkailijalle varmistaakseni asian. He sanoivat, että minulle tulee kutsu työkykyarviointiiin ja minun ei tarvitse nyt tehdä muuta kuin odottaa, että se kutsu tulee.

Selitä minulle lause "voit hyvin odottaa ja käydä ensiksi työkykyarvioinnissa". Miten niin "ensin" ja voit hyvin odottaa?

Camomilla61 kirjoitti:

En ymmärtänyt ollenkaan kommenttiasi. Sehän on täysin ristiriitainen "voit hyvin odottaa ja käydä ensiksi työkykyarvioinnissa". Eihän tuossa lauseessa ollut mitään järkeä.

Soitin eilen sosiaalityöntekijälle ja te-virkailijalle varmistaakseni asian. He sanoivat, että minulle tulee kutsu työkykyarviointiiin ja minun ei tarvitse nyt tehdä muuta kuin odottaa, että se kutsu tulee.

Selitä minulle lause "voit hyvin odottaa ja käydä ensiksi työkykyarvioinnissa". Miten niin "ensin" ja voit hyvin odottaa?

Lue lisää

Kysymys on nyt siitä, että minulla ei ole vara saada karenssia ja sen takia pyrin tarkistamaan asiat moneen kertaan ja varmistamaan usealta henkilöltä, jotta varmasti olen ymmärtänyt oikein. Minäkään en aina osaa selkeästi ilmaista itseäni ja saattaa tulla väärinkäsityksiä molemmin puolin.

Tarkoitin odottamisella sitä, että ennen kuin lähdet suoraan hakemaan työkyvyttömyyseläkettä, sinun on hyvä odottaa työkykyarvioinnin tulokset. Jos tulosten perusteella työkyvyttömyyseläkkeen hakeminen on oikea vaihtoehto, niin teet sitten hakemuksen.

Työeläketietäjä ei voi ottaa kantaa henkilökohtaiseen eläkeasiaan ja tällä palstalla on tarkoitus keskustella työeläkeasioista vain yleisellä tasolla. Saat nykyisen toimeentulosi Kelasta, joten käänny Kelan puoleen toimeentuloosi ja mahdollisiin karensseihin liittyvissä kysymyksissä.

Ok. Kiitos vastauksesta. Anteeksi kärsimättömyyteni...

Kiitos linkistä. Luin sen eilen ja luin uudelleen tänään vielä muutaman linkityksen eteenpäin, esimerkiksi sen, jossa kerrottiin miten paljon ihmisiä jää "turhaan" (se oli nimenomaan se ilmaisu/sana) työkyvyttömyyseläkkeelle, kun tilanne olisi ollut vältettävissä jos henkilöt olisi saatu ajoissa kuntoutukseen. No, ainakin minun tilanteessani on sitten toivoa, jos pääsen kuntoutukseen ensi vuonna, jolloin tulee 20 vuotta täyteen siitä kun jäin työttömäksi ja minulla ei ollut vara kuntouttaa itseäni. Tietysti olen pyrkinyt ylläpitämään peruskuntoani siltä osin kuin mahdollista, ja voimieni mukaan, mutta aika moni asia olisi voinut hoitua nopeammin, jos olisin päässyt lääkäriin. Paikkakunnallani ei ole terveyskeskusta, joten sekin on ollut kynnyksenä hoitoon hakeutumiselle - tai on siis terveyskeskus, mutta resurssit ovat heikot, esim. työttömiä ei hoideta eikä heille kirjoiteta lähetteitä jatkotutkimuksiin. Unohdin mainita olennaisen asian. Olinhan minä terveydenhoidon piirissä silloin kun odotin lasta, eli siinä hoidettiin ne asiat, jotka neuvolan piiriin kuuluu. Onneksi sentään ei neuvolan ovelta käännytetä työtöntä pois.

Onnittelut. Uskon tietäväni, mitkä ovat tuntemuksesi tällä hetkellä.
Terveisin henkilö hankalan nimimerkin takaa.