Suomi oli hyvin varustautunut Talvisotaan

"Suomi oli suhteellisesti käyttänyt 1930-luvulla puolustukseen enemmän kuin suurvalta Iso-Britannia. Valtion budjetista 20-30% meni puolustukseen. Enempää ei olisi voitu käyttää."
Ongelma oli pikemminkin siinä, että Suomi aloitti armeijansa aseistuksen parantamisen liian myöhään. Vaikka panostukset olivatkin Suomen näkökulmasta suuria esim. Jyväskylän tykkitehdas (ja muita tehtaita) ei niillä ehditty saada kunnollisia parannuksia aikaan tykistön osalta. Vuonna 1938 päätettiin armeijan hankintamäärärahoista vuoteen 1944 asti mutta sota ennätti alkaa aikaisemmin.
Kaiken lisäksi Suomella ei ollut kovaa valuttaa, jolla olisi voinut ostaa aseita ulkomailta ja siinä vaiheessa kun Ruotsi myönsi Talvisodan sytyttyä 200 kr (n. 2,4 mrd. mk) lainan oli vaikea enää löytää aseiden myyjää.

Kaikki nuo asiat on tutkimuksissa moneen kertaan selvitetty.

Totuus on, että valtion budjetin pienuuden takia prosentit eivät kerro totuutta varustautumisesta.

Jos taso oli hyvä, niin miksi Suomella ei ollut yhtään ajanmukaista hävittäjää, ei yhtään uutta kenttätykkiä. erittäin puutteellinen ilmatorjunta, vanhentunut tykkikalusto vähin a-tarvikkein jne.
Panssarikalusto ostettiin ilman aseita, optiikkaa ja viestivälineitä, jopa ajajien penkkejä.

Miehille riitti kokardi ja vyö. Suojeluskunnat pelasti osittain pahimmista puutteista.

Menestyksellinen puolustustaistelu oli paljolta sen ansiosta, että YH:n myötä oltiin valmiiksi puolustusryhmityksessä. Kiitos tästä ennen kaikkea Mannerheimille.
Lopun hoitivat puolustustahtoiset ja kenttäkelpoiset suomen soturit. Kiitos heille.
Kiitos myös tehokkaalle ja kyvykkäälle Rytin-Tannerin hallitukselle ja kotirintaman uhrautuvalle väelle.
Aseistusta oli hankittu säästeliäästi. Sen puutteet maksoivat. Tehokkaammalla, mutta kalliimmalla, oikein valitulla aseistuksella olisi Puna-armeija pysäytetty Mannerheim- linjalle. Suuret rahat aseisiin olisivat kuitenkin hajottaneet kansaamme, eli hinta siitä olisi ollut liian kova.
Panssarilaiva-rahat olisi kyllä pitänyt laittaa tykistöön, sen ammuksiin ja panssarintorjuntatykkeihin ja Blenheimien sijaan hankkia hävittäjiä.
Tulos kuinka se toteutui oli silti suurimpia saavutuksia koko maailmansodassa.

Paljon oli surkimusvaltioita:
Saksan ja Neuvostolan lisäksi hävetkööt erityisesti Tanska, Norja, Belgia, Hollanti. Surkeita resursseihinsa nähden olivat lisäksi Puola ja Ranska ja sodan alussa Britannia.
Baltiaa on vaikea syyttää, mutta virheellisesti se valitsi. Ovat nyt ottaneet opiksi.
USA:n olisi syytä vähintään anteeksipyyntöihin: Talvisodan aikana se aseisti salaa omalta kansaltaan Neuvostolaa ja polttoaineisti tämän hävittäjäkoneita - mm. nykyään KGB-agenteiksi osoitettujen ministeriensä (kuten Wallace) ja toiseksi ylimmän johtohenkilönsä (Hopkins) avulla. Näiden kätyrit sabotoivat myös Suomen kovalla rahalla ostamien hävittäjien lähetystä niin, että koneet myöhästyivät Talvisodasta.

Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939 . Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:

Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:

"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."

"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."

Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!

Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939

Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.

Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939

s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."

Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.

Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:

s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.

Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."

Niin hyvin kuin neljämiljoonainen kansa voi idän jättiläistä vastaan. Baltian maat oli aikahelpponakki tuolle. Mielestäni Linnoitus oli virhe mutta oli ainakin strategia.

Prosenteilla ei voi elää !
Täyttä hölynpölyä koko väite.
Eikö Pietarissa parempia aloituksia keksitä ?

oli ehdoton maanpuolustustahto.

Sen voimalla sodasta selvittiin.

Ansio kuului paljolti suojeluskunnille ja Lotta Svärdille, jotka olivat rakentaneet mahtavat maanpuolustusjärjestöt.

Ei ihme, että NL vasemmiston tuella halusi ne hajottaa.

Suomen väkiluku oli n. 3.5 miljoonaa 1939 ja nl n. 170 miljoonaa.

Ryti oli pahin rahan tulppaaja. Suomi maksoi usalle velkojaan muttei saanut aseita. Ryssät maksoi kullalla ja Talvisodan alettua oli sotaa käyvä maa. Suomen ostamista aseista vain pieni osa ehti Talvisotaan. Suurin osa asehankinnoista saatiin Suomeen 1940 kesällä ja niistäkin Saksa takavarikoi 9 laivalastia Norjan satamista. Niistä saatiin osa takaisin syksyllä 1940 ja osan Saksa korvasi sotasaaliilla Ranskasta ja Puolasta jne. saamillaan aseilla.