Kaikki saavutetaan kivun kautta?

Näin se on ollut siitä asti kun ihminen lankesi syntiin paratiisissa. Jumalan suunnitelma ei kärsimys ja paha kuitenkaan ei ollut vaan se oli ja on tänäänkin ihmisen oma valinta.
Ei kannata jatkaa tietoisesti pahaa ja kostoa. Anna mieluummin anteeksi ja jätä kosto. Kannattaa pyrkiä aina hyvää kohti. Silloin on itselläkin vapaa ja iloinen mieli. Ennen pitkää kyynisyys, viha, koska, katkeruus johtaa masennukseen ja lamauttaa.

"Minulle tehtiin tällainen vääryys, nyt minun on tehtävä tuolle toiselle ihmiselle vääryys, ettei hänelle aiheudu kilpailuetua siitä, että minä joudun nuolemaan haavojani."
Mistä tiedät että se oli vääryys?

Näkisin niin, että kuvailemasi juttu on osa henkistä aikuistumista. Se kuuluu osana elämään.
Meillä ihmisillä on mielikuva siitä, kuinka asiat pitäisi olla, kuinka tulisi elää, kuinka selviytyä. Sitten kun yritämme, meille selviää että kaikki onkin huomattavasti vaikeampaa. Elämä viskoo niinkutsutusti kapuloita rattaisiin. Me tuskastumme ja valitamme: Miksi suunnitelmani ja unelmani eivät toteudukaan, eihän tämän näin pitänyt mennä!
Niin se vain on, että me joudumme luopumaan mielikuvista ja unelmistakin. Viisas ihminen tajuaa tässä vaiheessa, että juuri näin sen pitikin mennä, monet suunnitelmat ovat tyhjää täynnä olevia kuplia, ne kun eivät ole elinkelpoisia ja toteutuessaan ehkä veisivät väärälle polulle.
Sinä siis olet mielestäni tuollaisen kuplan puhkeamisen aiheuttaman pettymyksen kourissa. Olet joutumassa vielä vaarallisemmalle tielle, siis katkeroidut.
Suunnitelmasi oli sinulle varmaan rakas, sinulla oli mielikuva pääsi sisällä. Mutta joku siis tuhosi sen? Nyt varmaan sitten piehtaroit uuden mielikuvan kourissa: Se tuhosi mun unelmani, miten kostaisin?
Luovu harhakäsityksistä, siitä että kaikki jutut toteutuvat, että muut ihmiset auttavat, ovat onnellisia puolestasi. Ei se aina niin mene! Herää todellisuuteen. Mutta älä katkeroidu ja lähde kostamaan. Se on täysin hedelmätön ja mieltä myrkyttävä tila. Varo sitä.

Kyllä ja ei. Otetaan esimerkkinä koulunkäynti; joillekin hyvät arvosanat eivät vaadi ihmeempiä ponnisteluja ja joillekin edes välttävien arvosanojen saaminen on tuskan takana. Länsimaisen yhteiskunnan vaatimukset asettuvat pitkälti gaussin käyrän mukaan.

Kyllä. Ilman kipua et koskaan saa mitään. Kärsimys on edellytys menestykselle. Jos täällä aikoo saavuttaa jotain, on itseään ruoskittava ja siedettävä kipua. Jos saat jonkin asian ilman mitään kipua, ei se ole minkään arvoista. Se on silloin vain jokin "elämän pieni ilo" ja täysin arvoton.

Jos tunnet jonkin asian vuoksi kipua ja ahdistusta, on se todennäköisesti tärkeää. Ahdistus on ihmisen aidoin tunne. Ilo ja nautinto voivat olla teeskentelyä, mutta ahdistus ei. Tämän ovat oikeasti viisaat ymmärtäneet aina ja sen vuoksi heidän elämänsä on ollut kärsimystä. Ja he ovat todellisessa viisaudessaan ymmärtäneet myös sen että kivusta ei tule edes luopua, koska se on eteenpäin vievä voima ja ihmisen elämän keskeisin osa.

Joten kun kohtaat kipua, keskity siihen. Kohtaa se ja anna sen vallata koko kehosi ja mielesi. Sitten voit vasta oikeasti ymmärtää ja saavuttaa jotakin. Ja silloin olet jonkin todella arvokkaan asian äärellä. Ihminen ei koe kipua hänelle merkityksettömistä asioista.

Onko kärsimys positiivinen vai negatiivinen asia? Onko se tervetullutta? Tai sitten, ovatko kaikki positiiviset asiat välttämättä tervetulleita? Jos kärsimys on hinta tavoiteltavien asioiden saavuttamisesta, niin silloinhan kärsimys on positiivinen asia samalla tavalla kuin raha, se on ostamisen väline? Kärsimys auttaa kohti tavoitetta? Jos näin on, miksi ihmiset eivät pidä kärsimystä positiivisena asiana?

Buddhalaisten mukaan elämä itsessään on kärsimystä. Buddhalaiset haluavat elämästä eli kärsimyksestä eroon. Onko kärsimys eli elämä buddhalaisten mukaan negatiivinen asia? Vai onko se mahdollisesti positiivinen asia, josta halutaan silti eroon?

Ja sitten tuo negatiivisuuden / positiivisuuden käsite. Olisivatko ne jotenkin kyseenalaistettavissa? Ehkä positiivinen on oikeasti negatiivista ja negatiivinen positiivista? Buddhalaisten mukaan kaikki mikä on positiivisesti olemassa on negatiivista ja sen takia kaikesta positiivisesta pitää päästä eroon, koska se on negatiivista. Tai jotain.

Niin se on kestävyysurheiluharjoituksissakin. Vedät treenejä lähes tajukankaalla,

Nuoria sieluja on täällä paljon.. Vanha sielu masentuu helposti nuorten keskellä. Täytyy vaan ottaa oma tila ja aika, elää omansa näköistä elämää ja harjoittaa ajatuksia; kriya joogaan kannattaa tutustua.

Kärsimys ja ahdistus on syntyy kun olet väärällä tiellä. Ja jos vielä omatuntosi soimaa sinua. Olisi syytä tutkia sisinpääsi ja miettiä elämääsi ja etsiä uusi suunta.

Kyllä ihmisen itseään pitää jonkun verran kiusata, et on hyvä olla.

Olipa asiallinen kirjoitus. Jollain oudolla tavalla jopa lohdullinen, kun se tuntui osuneen niin hyvin hermoon, etenkin tänä aikana kun on synkintä vuodenaikaa, ahdistaa ja masentaa ja tuntuu että hyvät ihmiset ovat loppuneet tyystin.