Seminaari Oulussa 2.12.2015

Kovin on paljon puheaikaa suotu niille, joille vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ei tunnu kelpaavan mikään. Jos ei kelpaa, niin onhan muunlaista opetusta. Suomessahan on vapaus valita. Uskonnonvapaus. Vanhoillislestadiolainen ei soimaa sinua valinnastasi.

Jos nättiä Rebekkaa haluat nähdä, niin ilmoittaudu.

Hengessä mukana, Joona on kovin yksin siellä...

ten kaulailutilaisuus:

13:00-13:30 Seminaarin avaus, Joni Valkila, toiminnanjohtaja, Uskontojen uhrien tuki UUT ry

13:30-14:00 Hengellinen väkivalta ja ratkaisun mahdollisuuksia, Aini Linjakumpu, politiikantutkija, Lapin yliopisto

14:00-14:30 Holistinen pragmatismi tutkimuksen lähtökohtana, Johanna Hurtig, sosiaalityön apulaisprofessori Lapin yliopisto

14:30-15:00 Hengelliset pelot lestadiolaisuudessa, Aila Ruoho, teologi, tietokirjailija

15:00-15:30 kahvitauko

15:30-16:00 Hengellisen väkivallan käsite vanhoillislestadiolaisuuden sisältä käsin katsottuna, Joona Korteniemi, teologian opiskelija, blogisti

16:00-16:30 Seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden kohtaaminen vanhoillislestadiolaisuudessa, Eetu Kejonen, teologian tohtori, tutkijatohtori Helsingin yliopisto

16:30-17:45 paneeli, johon liittyvät mukaan esiintyjien lisäksi Rebekka Naatus, tiedottaja, Oulun seurakuntayhtymä ja Vuokko Ilola, kouluavustaja, tietokirjailija.

17:45 seminaarin päätös
###'
Mutta jo tämä Joona Korteniemi on uskovainen niin hänhän voisi jättäytyä sieltä pois. Voihan sitä tietysti omasta mielestään yrittää olla vahva, mutta herkästi käy niin kuin Mari-rievulle, joka ensin jossakin Voimala-ohjelmassa puolusti JUmalan valtakuntaa ja sitrten jätti sen. Joonahan voisi silloin olla vaikka flunssassa.

Onko kilometrinmittaisen kirjeen kirjoittanut sirkus-tyyppi myös mukana? Jos on, niin voisin ilmoittautua mukaan piristääkseni pitkäksi venähtänyttä mustaa syksyä hänen kustannuksella. Näyttää olevan jatkotkin tulossa.... ;)

Nainen vailla uus-panoa.

Huvittavin yksityiskohta tuossa on se, että A.Ruoho tiluleerataan tietokirjailijana ja Vuokko ylipäänsä kirjailijana.

Ailahan haukkui tällä foorumilla uskovaiset sillä perusteella että uskovaiset käyttävät niin halveksivaa kieltä tällä foorumilla. Hän jäi valheesta ja rienauksesta kiinni, kun joku kopio tänne pitkän listan törkeyksiä jotka olivat Ailan tukijoiden ja Ailan informanttien oksentamia ja nimenomaan uskovaisia vastaan.

Tuon jälkeen Aila ei koskaan enää kirjoittanut tälle foorumille omalla nimellään. Kirjoittelu siis loppui sekunnilleen siihen hänen solvaukseensa ja solvausväitteeseen.

Ps. Mainittu käyty "keskustelu" tai pikemminkin oksennus löytyy edelleen tältä foorumilta.

"". Hän vain katsoi JUmalan valtakunnan halvaksi ja lähti meuhkaamaan muualle. ""

Haluaisin tietää, missä on Jumalan valtakunta. Eikö kukaan tiedä osoitetta. Jos puhutaan Jumalan valtakunnasta ja sen löytymisestä, niin on kumma, että ei kukaan tiedä missä se on? Vanhoillisilta kysyin, että onko se täällä meidän Ry:llä, niin eivät uskaltaneet sanoa, koska Raamattu kieltää sanomasta, että se on näkyvä ja siellä tai täällä. Sitä ei voida osoittaa, mutta kuitenkin sanotaan Vuokosta: ". Hän vain katsoi JUmalan valtakunnan halvaksi ja lähti meuhkaamaan muualle."

Uskomatonta sanon minä!

laiset seminaarit, nimikin on naurettava... muka vanhoillislestadiolaisuus murroksessa!

Missä murroksessa se muka voisi olla? Eihän olemassa olekaan mitään muuta pysyvää kuin Jumalan valtakunta.

Olenpa lukenut täällä taas solvauksia puolesta ja vastaan. Harvassa ovat ne, jotka osaavat keskustella fiksusti kuten Joona Korteniemi.

Ei meistä muista sinne olisi.

Olis kiinnostavaa osallistua itekkin, mutta kun täältä Helsingistä on niin pitkä matka.
Olen kipuillut tässä vanhoillislestadiolaisessa uskossani. Olen nähnyt Jumalan valtakunnan minulle hyvinkin arvokkaana. Vanhoillislestadiolainen yhteisö on auttanut minua pysymään kiinni Jumalan valtakunnassa, mutta toisaalta tunnen välillä voimakastakin toiseutta tässä perhekeskeisessä yhteisössä.
Minua, joka en koskaan halua tai kykene miettimään mitään aviosuhteita, ei tahdota ymmärtää. Tiedän, että kaltaisiani on muitakin, koska luin vastikään SRK:n julkaiseman Perspektiivi -kirjan, joka käsittelee sinkkuteemaa eri perspektiiveistä.
Olen syvästi traumatisoitunut ja kokenut vaikean elämän, jonka johdosta minun on vaikeaa sitoutua avioliittoon. Mielessäni kalvavat ajatukset: Saanko perheen pysymään kasassa, voinko osoittaa riittävästi rakkautta puolisolle, jotta se ei väsyisi ja menettäisi uskoaan ja perhettään. Onko minusta ylipäänsä perheen isäksi?

Olen nähnyt, että minun ei ole hyvä miettiäkään perheen perustamisia. Olen sinut sinkkuuteni kanssa ja tämä sopii hyvin minulle. Silti tätä täytyy perustella turhan monelle kaverille. Olen selkeä kummajainen tässä joukossa, niin kuin muutkin kaltaiseni, joita näköjään yhteisössämme on.
Kaipaan silti rakastajaa rinnalleni ja luotettavaa saattoystävää. Sellaista, joka ei lähde. Kaverit tulevat ja menevät, koska he perustavat perheitä ja muuttavat perheen kasvaessa väljemmille vesille. Olen väsynyt siihen, että kaverit vaihtuvat jatkuvasti. Haluaisin pysyvän saattoystävän.

Olen paljon kipuillut sellaisen asian kanssa, voisinko minä uskovaisena mennä naimisiin niin, että pidättäydymme lapsien saamisesta. Voiko onnellista aviosuhdetta elää ilman seksuaalista kanssakäymistä. Entä, jos puoliso kuitenkin kaipaa myös sitä, onko väärin, jos me toimittais niin, ettei raskaukset olisi mahdollisia. Eikö tällaisessa voisi tehdä pieniä vapautuksia. Vai miten pääsen lapsuuden traumoista eroon. Voinko enää kuntoutua "normaaliksi". Olenko kenties hengellisen tai henkisen väkivallan uhri tietämättäni.
Ajatuksia?

Kaippa Melperi ja Kesitas tulisi ja jos saataisiin paikalle joku Seksitas niin olisipa värikäs seminaari.

Sinkkuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa kuten avioliitossakin. Kai meidän täytyy tyytyä jokaisen osaamme, joka tällä hetkellä on suotu, tulevaisuudestahan emme tiedä.

On valitettavaa, kun useat tuntevat yhteisömme liian perhekeskeiseksi, sillä keskuudessamme on myös paljon sinkkuja. Tärkeintä on kuitenkin, että pysymme uskomassa, sillä tämä ajallinen elämä on lyhyt, "kuin kämmenen leveys". Kun se on ohitse, taivaassa ei ole naimisissa olevia ja naimattomia.

seminaarissa kävijät tällä palstalla, millaista seminaarissa oli.

Itse lopputulosta eli loppujulkilausumaa ei tietenkään tarvitse kertoa, koska senhän tiedämme jo etukäteen. Se on tämä:

"Me olemme hyviä ja kelvollisia ja me olemme aina oikeassa. Jumalan lapset ovat huonoja ja kelvottomia ja kaikissa asioissa aina väärässä."

Mutta sen voisitte kertoa, millaisen prosessikaavion jälkeen ja millä aikataululla tähän lopputulemaan tällä kerralla päädyttiin ja käytetitinkö prosessoinnissa avuksi kaikessa tieteessä suosittua nelikenttäanalyysiä ja tarvittiinko lopputuleman hoksaamisessa lopulta konsulttiapua kempeleläiseltä kunnanvaltuutetulta, siltä, jolla on arvosana magna cum laude approbatur jossakin jumaluusopillisessa aineessa. Ei täkään muuten tarvitsi kertoa, mutta ikään kuin ajanvietteeksi ja huviksi meille Jumalan lapsille, jotka joudumme tällä korven matkalla jatkuvasti taistelemaan syntiä ja saastaisuutta vastaan eikä aina ole löydettävissä paljonkaan maailman ainoille oikeille uskovaisille soveltuvia sirkushuveja, niin voisimme nyt Oulun seminaarin tapahtumille hirnua ihan sydämemme kyllyydestä, ja näin sekä iankaikkisella evankeliumilla virvoiterttuina jaksaisimme taas huomiseen.

Ihan kiinnostavalta vaikuttava tilaisuus. Kävisin ehkä kuuntelemassa, jollei tuo päivä olisi jo varattuna jollekin tärkeämmälle.

Olisipa kiinnostava seminaari. Aikaakin olisi mennä, ja Pakkalansalikin kävelymatkan päässä. Taitaa olla tämmöiselle takapekin Taavalle kuitenkin liian korkea-arvoisia nuo esiintyjät siellä. Vuokko olisi kiva nähdä kyllä livenä, kun paljon olen vuosien aikana hänen kirjoituksiaan eri palstoilta lukenut. Eikös Vuokko tykännytkin Dallaspullasta? Niin, ja voipa olla niin paljon ilmottautuneita , ettei tilaisuuteen edes enää mahdu mukaan.

""Kuten jo aiemmassakin kirjoituksessa kerroin, en olisi ikinä uskonut, että porukoissanne on niin empatiakyvyttömiä, toisten hätää vähätteleviä ja ilkeitä ihmisiä, mitä tänne kirjoitetut tekstit osoittavat.""

Samaa ajattelen vanhoillisista ja olen pettynyt heidän kirjoitteluunsa ja tunnen myötätuntoa Vuokkoa kohtaan. Mutta totuuden nimessä on sanottava, että kyllä vielä pahemmin kirjoittavat monet epäuskovaiset.

Arvosta Joonaa todella paljon, yhtä paljon kuin Johannaa Hurtigia. Katson ihan eri silmillä kuin "huoneenhallituksen patriarkat". Minusta on kallisarvoista että Joona, Johanna ja muut ovat samassa tilaisuudessa keskustelemassa, erittäin hyvä.

Mutta, sitten tuli mieleeni, että miten ne todelliset, oikeina uskovaisina itseään pitävät, ajattelevat siitä, että nuo ko. henkilöt ovat samassa tilaisuudessa, koska silloinhan toteutuu heidän mielestään juuri se, mistä huoneenhallitus varoittaa :"Älkää istuko siellä, missä pilkkaajat istuvat".
Ihan selvyyden vuoksi sanon, että itse en pidä Johannaa pilkkaajana, vaan juurikin päinvastaisena. Mutta koska SRK:n johtokunta pitää Johannaa pilkkaajana, ja Joona oikeana uskovaisena (kuten hän onkin), niin millaiset hoitokokoukset tämän tilaisuuden jälkeen tulevatkaan Joonan kohtaloksi, sitä mietin.

Olisi hienoa, jos seminaarin voisi lähettää netin kautta kaikille kiinnostuneille.

Oli ihan hyvä tilaisuus uskovaisellekin. Meitä oli siellä kymmenkunta!

Kesällä 2014 SRK:n puheenjohtajaksi valittu Viljo Juntunen pyysi nöyrimmästi anteeksi sitä, ettei hänellä ollut riittävästi rohkeutta puuttua hoitokokousvääryyksiin toimiessaan Ranuan kirkkoherrana hoitokokousten aikana. Juntusella ei näytä olevan edelläänkään rohkeutta pistää itseään likoon, jotta hoitokokousvääryydet korjattaisiin siinä laajuudessa kuin ne ovat tapahtuneet. Juntunen tukee sitä SRK:n johtokunnan kannanilmaisua (Päivämies Nro 41 12.10.2011 ja Nro 21 23.5.2012), jossa pahoitellaan yksittäisten kristittyjen erehtymistä, vaikka kyseessä oli koko SRK:n harhaanmeno.

Korjaamattomien hoitokokousvääryyksien esilläpitäminen on aiheellista, kunnes ne korjataan. Toivottavasti tämä seminaari edesauttaa tätä. On nähty, että vasta julkisuuden paine saa aikaan jotain ulostuloa SRK:n taholta.

"" Korjaamattomien hoitokokousvääryyksien esilläpitäminen on aiheellista, kunnes ne korjataan. Toivottavasti tämä seminaari edesauttaa tätä. On nähty, että vasta julkisuuden paine saa aikaan jotain ulostuloa SRK:n taholta. ""

Olet aivan oikeassa Oretna1.

Hengellinen väkivalta vl-porukoissa nousee seminaarissa esille. Se ei ole SRK-laisuuden sisäinen asia. Hengellisen ja laajemmin henkisen väkivallan jäljet korjaa ja maksaa yhteiskunta, sen järjestämät sosiaali-ja terveydenhuolto. Kyse ei ole vain viileästi tarkasteltuna "ihmisoikeusjuridisesta ongelmasta", vaan laajasti inhimillistä kärsimystä tuottavasta tragediasta.

Entisiä lestadiolaisia on karkean arvion mukaan maassamme 200 000. Nykyisiä 100 000-120 000. Kaikkiaan se, mitä on tapahtunut ja tapahtuu SRK-laisuudessa koskee noin 0,5 miljoonaa Suomessa asuvaa. Hyvin usea näissä ryhmissä elävä ihminen on kokenut traumatisoivaa hengellistä väkivaltaa. Suuri osa tarvitsee sen johdosta esim. mielenterveys- ja sosiaalipalveluita.

Ei siis halpaa lystiä veronmaksajille tämä hengellinen väkivalta. Ja inhimillinen kärsimys-- sillehän ei hintalappua voi laittaa...

"" Miksi hoitokokoustollo vastasit itsellesi?
Vaikka Juntunen pyytäisi sinulta kahelilta
anteeksi joka aamu klo 06.15 niin sinä aivoton sankari itkisit anteeksipyyntöä jo iltapäivällä.
Tuossa on se ero, sinun parantumattoman ja terveaivoisen välillä. """

Juuri tuossa on ero sinun ja minun välillä, kun suhtaudut kuten monet sinun kaltaisesi uhreihin syyttämällä heitä hoitokokoustolloiksi, kun taas minä ja Juntunen osaamme pitää heitä uhreina ja olemme valmiit pyytämään anteeksi, ei 7 kertaa, vaan 7 kertaa 7.

Mitäs siellä seminaarissa juteltiin? Oliko tupa täynnä väkeä? Ehtineekö kukaan paikalla olleista kertomaan seminaarista, vai ovatko kaikki nyt illanvietossa?

Salissa ei ollut muita kuin seminaarin esiintyjät jotka toisilleen esiintyivät

Salissa oli n. 100 henkilöä, tunnelma oli leppoisa ja kuskustelut asiallisia, aika vain hyvin rajallinen. Luennot myöskin asiallisia.

Monikin olisi varmasti ollut kiinnostunut, mutta tilaisuus oli keskellä viikkoa ja alkoi jo päivällä, ihmiset oli töissä. Olen sitä mieltä, että kaikki jotka aiheesta lukevat ja kirjoittelevat ovat hyvinkin uteliaita, sinäkin!!

Nimettömänä pysyvä vl. puhuja oli mm. sitä mieltä, että " VL-liike on vammautunut yhteisö, jossa oikean ja väärän käsitys on hämärtynyt"??? Sopii miettiä??

Vähän on alkanut nimettömänä pysyvän vl-puhujan tavoin epäilyttämään oman oppimme ehdoton totuus, että vain me olemme oikeassa. Siihen ei löydy aukottomia perusteita, mutta voimme kuitenkin uskoa jotenkin niin, että uskomme riittää pelastukseen, mutta emme voi estää muitakin pelastumasta vaikkakin suoraan uskomalla lapsen tavoin: "Usko Jeesukseen Kristukseen antaa synnit anteeksi ."

Yksin uskosta, usko se kantaa. jumalan Pojan sovitustyö riittää kantamaan meidät perille. Ei jatkuva uskomisen "suorittaminen". Ihmisen omat työt on Jumalalle kauhistus.