Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Ihan sama mitä syöt loppuelämäsi. Jos seuraat LCHF-ohjaajien ruokavaliota niin loppuelämäsi jää valitettavan lyhyeksi. Ei hiilareilla pidäkään alkaa mässäilemään kuten ei proteiineilla eikä rasvallakaan. Kohtuus kaikessa.

Olen syönyt koko ikäni (50 v) kaikenlaista, enkä ole sairastunut diabetekseen. Minulla on nähtävimmin hyvät geenit. Olen aina pitänyt liikunnasta, sekä terveellisestä ruuasta, en koskaan ole voinut sietää mitään rasvaisia ruokia, makeisia olen syönyt ensimmäiset 30 vuotta minkä olen elänyt noin 1 kg/pvä ja tämä on totta. Verensokeriarvot ovat kunnossa yhä ja olen ihannepainoinen vaikken nykyisin enää ole harrastanutkaan juurikaan liikuntaa kävelyä lukuun ottamatta. Käytän vain pehmeitä rasvoja, voihin enkä kananmuniin koske, punaista lihaakin tulee syötyä vain pari kertaa vuodessa, ei maistu. Muutkin veriarvoni ovat kunnossa.

VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio, jota myös karppaukseksi kutsutaan) on yli 200 vuotta vanha ruokavalio, jolla saa verensokerin hallintaan, ihminen laihtuu, pysyy hoikkana ja energisenä sekä pääsee eroon elitapasairauksien oireiden hoitoon käytetyistä "turhista" lääkkeistä (kolesteroli, masennus, verenpaine, närästys, nesteenpoisto, II-tyypin diabeteslääkkeet jne...).

Media ja virallinen taho sekä heidän edustajansa (mm. viralliset ravitsemusterapeutit) virheellisesti väittävät, että VHH olisi rasva- ja/tai proteiinidieetti, jossa syödään elimistön tarpeisiin nähden enemmän rasvaa ja/tai proteiinia, vaikka näin ei ole.

Miksi?

Mistä näitä "asiantuntijoita" riittää?

Ihmiset pudottavat painoa ja voivat paremmin - mutta virallisten asiantuntijoiden mukaan se on väärin, kun lautaselta puuttuu vilja ja lasista maito.

Ravitsemustieteen dosenttien sekä professorien ja muiden virallista linjaa edustavien asiantuntijoiden (VIRALLISET RAVITSEMUSTERAPEUTIT) mielestä suomalaisten tulisi syödä suolatonta, rasvatonta ja runsaasti täysjyväviljaa sisältävää ruokaa runsaalla prosessoiduilla kasvirasvoilla (margariinit, levitteet, kasvirasvakermat jne...) höystettynä ja rasvatonta maitoa päälle. Nämä ovat henkilöitä, jotka sanovat, mitä heidän on käsketty sanoa. Nämä virallista linjaa edustavat "asiantuntijat" kertovat virheellistä tietoa mm. rasvoista, lihasta, maidosta ja viljoista.

Joko ravitsemustieteen koulutuksessa on vikaa tai sitten alalle hakeutuu Suomen pohjamuta, ne jotka eivät minnekään muualle pääse opiskelemaan, he menevät lukemaan ravitsemustiedettä.

VHH:ssa syödään ihan virallisen suosituksen mukaan rasvoja ja proteiinia, joka keskivertonaisella on lähes 100 grammaa rasvoja ja proteiinia päivässä. Kasviksia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, papuja, linssejä, herneitä ja marjoja syödään 500-1000 grammaa päivässä. Ruokavaliosta jätetään pois paljon hiilihydraattia ja/tai tärkkelystä sisältävät elintarvikkeet eli sokerit, viljat, riisit ja peruna.

Näinollen verensokeri pysyy vakaana. Herkkujakin voi syödä kerran pari viikossa. Joten elämä on ruokavalion suhteen todella nautinnollista, eikä mistään tarvitse luopua.

Kirjastossa on lukuisia kirjoja, joista voi katsoa ruokaohjeita sekä myös internet on täynnä ruokaohjeita, joilla saat ravitsevaa ja maukasta ruokaa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio normalisoi nopeasti II-tyypin diabeteksen nostamat verensokeriarvot.


Syöthän D-vitamiinia?

Iho muodostaa auringosta D-vitamiinia keskikesällä ja keskipäivällä, jopa 500µg puolessa tunnissa (elimistö hajottaa ylimäärän, joten liikaa sitä ei saa). Ruuasta D-vitamiinia saa muutaman mikrogramman päivässä, riippuen mitä syö.

Suomessa alle 1-vuotias saa tippapullosta D-vitamiinia 10µg / vrk ja korvikkeesta (1dl korviketta sisältää 1,1 - 1,3µg D-vitamiinia) 10-20µg/vrk. Eli yhteensä alle 1-vuotias saa D-vitamiinia 20-30µg / vrk, riippuen paljonko korviketta menee. Ja tämä riittää alle 1-vuotiaalle.

D-vitamiinin tarve kasvaa painon ja iän mukaan. EFSA:n turvallinen D-vitamiinin saanti päivässä on yli 1-vuotiaalle 50µg päivässä ja yli 10-vuotiaalle 100µg päivässä.

Virallisia suosituksia korkeampia D-vitamiinitasoja puoltavia tutkimuksia tulee jatkuvasti, viikoittain. Suomessa ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) matalat (10µg/päivä) D-vitamiinisuositukset näyttävät yhä fossiilisemmilta. Ne riittävät vastasyntyneille sekä kissoille ja pienille koirille.


D-vitamiinin puutos lisää riskiä sairastua myös II-tyypin diabetekseen.



Tämänkin uuden tutkimuksen mukaan seerumin D-vitamiinitasolla on vaikutusta glukoosinsietoon ja insuliiniresistenssiin. Robert Heaney on maailman kokeneimpia ja arvostetuimpia kalsium- ja D-vitamiinitutkijoita. Hänen mukaansa riittävä D-vitamiini parantaa insuliiniherkkyyttä. Elimistön D-vitamiinitaso, joka täytyy saavuttaa insuliiniherkkyyden parantamiseksi, on vähintään 80 nmol/l:

"the results suggest that a level of at least 32 ng/ml (80 nmol/L) must be achieved to ensure small but useful improvements in both blood sugar control and blood pressure."

Viralliset suomalaiset suositukset eivät tämän tason saavuttamiseksi riitä.

http://www.creighton.edu/publicrelations/newscenter/news/2013/june2013/june62013/heaneygrassroots060613/

Olen 50 v siis ja syönyt n. 30 ensimmäistä elinvuottani n. 1 kg makeisia päivässä. Olen ollut aina hyvin liikunnallinen ihminen ja verensokeriarvoni kuten kaikki muutkin veriarvoni ovat edelleen kunnossa. Suolaisista ruuista en ole koskaan pitänyt, eikä rasvaiset ruuat ole koskaan minulle sopineet, en edes niistä ole pitänyt koskaan. Juu, kyllä vain, tämä kaikki on totta. En ole koskaan kärsinyt ylipainosta ja aivan luonnollisesti olen aina pitänyt sellaisista ruuista, jotka minun elimistölleni ovat sopineet, jostain syystä ne ovat olleet pääosin kasvispainotteisia ruokia, koskaan ei ole tarvinnut miettiä juurikaan, mitä syö. Painoindeksini on pysynyt elämäni läpi normaalina. Kummallista? Olen lukenut lähes kaiken kirjallisuuden mitä ihmisen ravitsemuksesta on kirjoitettu, hienoa huomata, että ruokavalioni on minulle soveltunut erittäin hyvin, mutulla. Koskaan en ole noudattanut mitään dieettejä. Syön sitä, mistä tulee hyvä olo.