Poliiseilla oikeus tietää totuus pedo-tutkinnassa?

Pedofiilit eivät ole erotettuja jehovalahkosta. Contin tapauksessa USA:ssa oikeus määräsi vahingonkorvauksen itsensä vartiotorniseuran maksettavaksi, koska paikallisseurakunnassa oli toimittu juuri seuran ohjeiden mukaan, pedofiilia suojellen, antaen hyväksikäytetystä lapsesta tulla ihmisraunio.

Itse asiassa paljastui aikaisemmin, että vartiotorniseura piti kortistoa lahkon pedofiileistä. Kerropa sinä, rehellisyyttä matkiaksesi montako nimeä tuolloin paljastumishetkellä vartiotorniseuran pedofiilikortistossa oli.

Hyväksikäyttötapausten ja epäilyjen tallentaminen seurakunnan arkistoon on vielä tätäkin päivää ja vanhinten opaskirjan, kuten myös aloituksessa mainitun checklistin vahvistama käytäntö.

Sieltä voisi löytyä kaikenlaista jännää, jos poliisilla olisi aikaa käydä katsomassa.

Lukaseppas tämä niin ymmärrät miksi on kortistoitu ja myös kenen etu on että kortisto olisi jota vastaan hyökkäät. Ettet vai aja omaa asiaasi?
Vartiotorni 1/1/1997

Entä lasten hyväksikäyttäjä?
Mitä jos kastettu aikuinen kristitty käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen? Onko synnintekijä niin paha, ettei Jehova koskaan anna hänelle anteeksi? Ei välttämättä. Jeesus sanoi, että ’pyhän hengen rienaamista’ ei anneta anteeksi. Ja Paavali sanoi, ettei ole jäljellä uhria syntien edestä sellaiselle, joka tuntee totuuden ja silti harjoittaa tahallaan syntiä. (Luukas 12:10; Heprealaisille 10:26, 27.) Raamattu ei kuitenkaan sano missään, ettei aikuiselle kristitylle, joka on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lasta – joko sukurutsaisesti tai muulla tavoin – voitaisi antaa anteeksi. Hänet voidaan siis pestä puhtaaksi synneistään, jos hän katuu vilpittömästi sydämestään ja kääntyy menettelytavoissaan. Hänen täytyy ehkä silti edelleen kamppailla kehittämiään vääriä, lihallisia halujaan vastaan. (Efesolaisille 1:7.) Lisäksi hänen menettelystään saattaa olla väistämättömiä seurauksia.
Hän voi hyvinkin joutua vankilaan tai hänen pitää kärsiä muita valtion vaatimia rangaistuksia sen mukaan, millaiset hänen kotimaansa lait ovat. Seurakunta ei suojele häntä tältä. Lisäksi mies on paljastanut omaavansa vakavan heikkouden, joka pitää vastedes ottaa huomioon. Jos näyttää siltä, että hän katuu, häntä rohkaistaan edistymään hengellisesti, osallistumaan kenttäpalvelukseen ja jopa pitämään puheita teokraattisessa palveluskoulussa sekä esittämään sellaisia palveluskokouksen ohjelmanosia, joihin ei sisälly opettamista. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän soveltuisi palvelemaan seurakunnan vastuutehtävissä. Mitkä ovat raamatulliset syyt tähän?
Ensinnäkin vanhimman täytyy olla ”itsensä hillitsevä” (Titukselle 1:8). On totta, ettei kenelläkään meistä ole täydellistä itsehillintää (Roomalaisille 7:21–25). Mutta vihkiytynyt, aikuinen kristitty, joka syyllistyy lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syntiin, paljastaa, että hänellä on luonnoton lihan heikkous. Kokemus on osoittanut, että sellainen aikuinen ihminen saattaa käyttää hyväkseen muitakin lapsia. Kaikki lapsen hyväksikäyttäjät eivät välttämättä syyllisty tähän syntiin toistamiseen, mutta monet syyllistyvät. Seurakunta ei voi myöskään tutkia sydäntä ja kertoa, kuka on tai ei ole taipuvainen syyllistymään lasten hyväksikäyttöön toistamiseen (Jeremia 17:9). Paavalin neuvot Timoteukselle soveltuvat näin ollen erityisen voimakkaasti niihin kastettuihin aikuisiin, jotka ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin.” (1. Timoteukselle 5:22.) Jotta voisimme suojella lapsiamme, niin miehen, jonka tiedetään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei katsota soveltuvan seurakunnan vastuullisiin tehtäviin. Hän ei myöskään voi olla tienraivaaja tai palvella missään muussa kokoaikaisessa erikoispalveluksen muodossa. (Vrt. 2. Mooseksen kirjan 21:28, 29:ssä olevaan periaatteeseen.)
Jotkut saattavat kysyä: ”Eivätkö toiset ole syyllistyneet muunlaisiin synteihin ja ilmeisesti katuneet, mutta sitten vain ovat tehneet saman synnin myöhemmin uudelleen?” Kyllä, näin on tapahtunut, mutta muitakin seikkoja täytyy ottaa huomioon. Jos esimerkiksi joku lähentelee moraalittomasti toista aikuista, tämän tulisi pystyä vastustamaan kyseisen miehen tai naisen lähentelyjä. On paljon helpompaa pettää, hämmentää tai terrorisoida lapsia. Raamattu puhuu siitä, miten lapselta puuttuu viisautta (Sananlaskut 22:15; 1. Korinttilaisille 13:11). Jeesus käytti lapsia esimerkkinä nöyrästä viattomuudesta (Matteus 18:4; Luukas 18:16, 17). Lapsen viattomuuteen kuuluu täydellinen kokemattomuus. Useimmat lapset ovat avoimia, innokkaita miellyttämään ja tämän vuoksi suojattomia sen aikuisen hyväksikäyttäjän juonia vastaan, jonka he tuntevat ja johon he luottavat. Seurakunnalla on siksi Jehovan edessä vastuu suojella siihen kuuluvia lapsia.
Hyvin kasvatetut lapset oppivat tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan, seurakunnan vanhimpia ja muita aikuisia (Efesolaisille 6:1, 2; 1. Timoteukselle 5:1, 2; Heprealaisille 13:7). Miten järkyttävää ja läpeensä kieroa olisikaan, jos yksi näistä auktoriteeteista käyttäisi väärin lapsen viatonta luottamusta voidakseen vietellä tai pakottaa hänet sukupuolisiin tekoihin. Ne, joita on tällä tavoin käytetty seksuaalisesti hyväksi, kamppailevat usein vuosia voittaakseen tästä johtuvan tunneperäisen trauman. Seurakunta joutuu näin ollen kurittamaan ankarasti tällaista lapsen hyväksikäyttäjää ja asettamaan hänelle rajoituksia. Huolen aiheena ei tulisi olla hänen asemansa auktoriteettina vaan pikemminkin seurakunnan moitteeton puhtaus (1. Korinttilaisille 5:6; 2. Pietarin kirje 3:14).

Jatkoa edelliseen
Jos lapsen hyväksikäyttäjä katuu vilpittömästi, hän ymmärtää, miten viisasta on soveltaa Raamatun periaatteita. Jos hän todella oppii inhoamaan pahaa, hän alkaa pitää halpamaisena sitä, mitä hän teki, ja kamppailee sen hyväksi, ettei tekisi samaa syntiä toistamiseen (Sananlaskut 8:13; Roomalaisille 12:9). Hän haluaa varmasti myös kiittää Jehovaa hänen suuresta rakkaudestaan, jonka ansiosta katuva syntinen, kuten hän, voi edelleen palvoa pyhää Jumalaamme ja toivoa olevansa niiden ”oikeamielisten” joukossa, jotka tulevat asumaan maan päällä ikuisesti (Sananlaskut 2:21).
[Alaviite]

No johan pomppasi Jehovan todistaja oikein röyhkeästi puolustamaan järjestöänsä.

niinkenenasialla kirjoitti:

Lukaseppas tämä niin ymmärrät miksi on kortistoitu ja myös kenen etu on että kortisto olisi jota vastaan hyökkäät. Ettet vai aja omaa asiaasi?
Vartiotorni 1/1/1997

Entä lasten hyväksikäyttäjä?
Mitä jos kastettu aikuinen kristitty käyttää lasta seksuaalisesti hyväkseen? Onko synnintekijä niin paha, ettei Jehova koskaan anna hänelle anteeksi? Ei välttämättä. Jeesus sanoi, että ’pyhän hengen rienaamista’ ei anneta anteeksi. Ja Paavali sanoi, ettei ole jäljellä uhria syntien edestä sellaiselle, joka tuntee totuuden ja silti harjoittaa tahallaan syntiä. (Luukas 12:10; Heprealaisille 10:26, 27.) Raamattu ei kuitenkaan sano missään, ettei aikuiselle kristitylle, joka on käyttänyt seksuaalisesti hyväkseen lasta – joko sukurutsaisesti tai muulla tavoin – voitaisi antaa anteeksi. Hänet voidaan siis pestä puhtaaksi synneistään, jos hän katuu vilpittömästi sydämestään ja kääntyy menettelytavoissaan. Hänen täytyy ehkä silti edelleen kamppailla kehittämiään vääriä, lihallisia halujaan vastaan. (Efesolaisille 1:7.) Lisäksi hänen menettelystään saattaa olla väistämättömiä seurauksia.
Hän voi hyvinkin joutua vankilaan tai hänen pitää kärsiä muita valtion vaatimia rangaistuksia sen mukaan, millaiset hänen kotimaansa lait ovat. Seurakunta ei suojele häntä tältä. Lisäksi mies on paljastanut omaavansa vakavan heikkouden, joka pitää vastedes ottaa huomioon. Jos näyttää siltä, että hän katuu, häntä rohkaistaan edistymään hengellisesti, osallistumaan kenttäpalvelukseen ja jopa pitämään puheita teokraattisessa palveluskoulussa sekä esittämään sellaisia palveluskokouksen ohjelmanosia, joihin ei sisälly opettamista. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että hän soveltuisi palvelemaan seurakunnan vastuutehtävissä. Mitkä ovat raamatulliset syyt tähän?
Ensinnäkin vanhimman täytyy olla ”itsensä hillitsevä” (Titukselle 1:8). On totta, ettei kenelläkään meistä ole täydellistä itsehillintää (Roomalaisille 7:21–25). Mutta vihkiytynyt, aikuinen kristitty, joka syyllistyy lapsen seksuaalisen hyväksikäytön syntiin, paljastaa, että hänellä on luonnoton lihan heikkous. Kokemus on osoittanut, että sellainen aikuinen ihminen saattaa käyttää hyväkseen muitakin lapsia. Kaikki lapsen hyväksikäyttäjät eivät välttämättä syyllisty tähän syntiin toistamiseen, mutta monet syyllistyvät. Seurakunta ei voi myöskään tutkia sydäntä ja kertoa, kuka on tai ei ole taipuvainen syyllistymään lasten hyväksikäyttöön toistamiseen (Jeremia 17:9). Paavalin neuvot Timoteukselle soveltuvat näin ollen erityisen voimakkaasti niihin kastettuihin aikuisiin, jotka ovat käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen lapsia: ”Älä koskaan pane käsiäsi hätäisesti kenenkään päälle äläkä ole osallinen toisten synteihin.” (1. Timoteukselle 5:22.) Jotta voisimme suojella lapsiamme, niin miehen, jonka tiedetään syyllistyneen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei katsota soveltuvan seurakunnan vastuullisiin tehtäviin. Hän ei myöskään voi olla tienraivaaja tai palvella missään muussa kokoaikaisessa erikoispalveluksen muodossa. (Vrt. 2. Mooseksen kirjan 21:28, 29:ssä olevaan periaatteeseen.)
Jotkut saattavat kysyä: ”Eivätkö toiset ole syyllistyneet muunlaisiin synteihin ja ilmeisesti katuneet, mutta sitten vain ovat tehneet saman synnin myöhemmin uudelleen?” Kyllä, näin on tapahtunut, mutta muitakin seikkoja täytyy ottaa huomioon. Jos esimerkiksi joku lähentelee moraalittomasti toista aikuista, tämän tulisi pystyä vastustamaan kyseisen miehen tai naisen lähentelyjä. On paljon helpompaa pettää, hämmentää tai terrorisoida lapsia. Raamattu puhuu siitä, miten lapselta puuttuu viisautta (Sananlaskut 22:15; 1. Korinttilaisille 13:11). Jeesus käytti lapsia esimerkkinä nöyrästä viattomuudesta (Matteus 18:4; Luukas 18:16, 17). Lapsen viattomuuteen kuuluu täydellinen kokemattomuus. Useimmat lapset ovat avoimia, innokkaita miellyttämään ja tämän vuoksi suojattomia sen aikuisen hyväksikäyttäjän juonia vastaan, jonka he tuntevat ja johon he luottavat. Seurakunnalla on siksi Jehovan edessä vastuu suojella siihen kuuluvia lapsia.
Hyvin kasvatetut lapset oppivat tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan, seurakunnan vanhimpia ja muita aikuisia (Efesolaisille 6:1, 2; 1. Timoteukselle 5:1, 2; Heprealaisille 13:7). Miten järkyttävää ja läpeensä kieroa olisikaan, jos yksi näistä auktoriteeteista käyttäisi väärin lapsen viatonta luottamusta voidakseen vietellä tai pakottaa hänet sukupuolisiin tekoihin. Ne, joita on tällä tavoin käytetty seksuaalisesti hyväksi, kamppailevat usein vuosia voittaakseen tästä johtuvan tunneperäisen trauman. Seurakunta joutuu näin ollen kurittamaan ankarasti tällaista lapsen hyväksikäyttäjää ja asettamaan hänelle rajoituksia. Huolen aiheena ei tulisi olla hänen asemansa auktoriteettina vaan pikemminkin seurakunnan moitteeton puhtaus (1. Korinttilaisille 5:6; 2. Pietarin kirje 3:14).

Lue lisää

Just just...v 2012 vanhimmistolle osoitetussa kirjeessä ko. teksti on kumottu. Haaratoimisto voi päättää siitä, voiko lastenhyväksikäyttttöön syylistytnyt kuitenkin saada etuja.

Ja hyvä ihminen: seura kertoo lehdissä yhden totuuden ja toimii itse toisin jos vaaditaan.

Tuosta tuli mieleen oppineen Barclayn lausunto, että seura on väärentänyt Raamatun.
Seura oli sen päälle vielä väärentänyt tuon lausunnon muotoon, että Barclay muka kehuisi lahkon väärennöstä.
Lue Turusesta selvitys. Pasi Turunen: Vartiotorni, valtakunta uudessa valossa

"Tällä lauseellahan kehoitetaan ko. kokonaisuudessa siihen, että valehtelua on myös se, että jättää kertomatta asioita jotka rehellisyyden nimissä on toisen tiedettävä, eli joissakin tilanteissa vaitiolo on myös valehtelua."

Sieltä se Jehovantodistajien palstatrolli tuli ihailemaan lahkon rehellisyysperiaatteita. Sitten kun heidän vartiotornejaan lukee ja ymmärtää ihan sellaisenaan mitä sinne on kirjoitettu ja pitää sitä moraalisesti/eettisesti arvelluttavana tai vääränä, niin sellaiset ihmiset Jehovantodistaja-trollit määrittelevät "raamattua lukeviksi piruiksi". Jehovan todistajien palstatrollit vihjailevat kriittisien lukijoiden harjoittavan valehtelua.

Järjestön materiaalissa kuitenkin kehotetaan pidättäytymään totuuden kertomisesta, jos tiedon vastaanottaja on "jumalan vihollinen". Näin ollen järjestön mukaan oleellista on KENELLE totuus missäkin asiassa (esim. poliisille pedofiliatutkinnassa) kerrotaan.

"We must tell the truth to one who is entitled to know, but if one is not so entitled we may be evasive… for the purpose of protecting the interests of God’s cause, it is proper to hide the truth from God’s enemies."

kieroileva_lahko kirjoitti:

"Tällä lauseellahan kehoitetaan ko. kokonaisuudessa siihen, että valehtelua on myös se, että jättää kertomatta asioita jotka rehellisyyden nimissä on toisen tiedettävä, eli joissakin tilanteissa vaitiolo on myös valehtelua."

Sieltä se Jehovantodistajien palstatrolli tuli ihailemaan lahkon rehellisyysperiaatteita. Sitten kun heidän vartiotornejaan lukee ja ymmärtää ihan sellaisenaan mitä sinne on kirjoitettu ja pitää sitä moraalisesti/eettisesti arvelluttavana tai vääränä, niin sellaiset ihmiset Jehovantodistaja-trollit määrittelevät "raamattua lukeviksi piruiksi". Jehovan todistajien palstatrollit vihjailevat kriittisien lukijoiden harjoittavan valehtelua.

Järjestön materiaalissa kuitenkin kehotetaan pidättäytymään totuuden kertomisesta, jos tiedon vastaanottaja on "jumalan vihollinen". Näin ollen järjestön mukaan oleellista on KENELLE totuus missäkin asiassa (esim. poliisille pedofiliatutkinnassa) kerrotaan.

"We must tell the truth to one who is entitled to know, but if one is not so entitled we may be evasive… for the purpose of protecting the interests of God’s cause, it is proper to hide the truth from God’s enemies."

Lue lisää

Ja Jumalan vihollinen = Vartiotornin vihollinen, ihan yksiselitteisesti sama asia.

Eli lyhyesti: kaikki on sallittua Vartiotorniseuran edun nimissä.

tottakai on aina puhuttava totta
kun terroristit tulee sun taloon ja kysyy missä sun muija ja lapset on piilossa,
sä annat sen tiedon heti ja kakistelematta

AINA.totta.puhuttava kirjoitti:

tottakai on aina puhuttava totta
kun terroristit tulee sun taloon ja kysyy missä sun muija ja lapset on piilossa,
sä annat sen tiedon heti ja kakistelematta

Rauhoitutaanpa vähän. Ihan noin dramaattisista asioista ei ole ollut kyse :)

Vaan esimerkiksi siitä, miksi tiedottaja antaa julkisuuteen väärää tietoa karttamisesta. Eikö ulkopuolisilla ole oikeutta tietää totuutta tuollaisesta asiasta?

Lahkohengellisyys on selvitystä siitä, miksi lahkon valehteleminen ei olisikaan valehtelua, jos vartiotornista kysyttäisiin. Näin tässä tapauksessa.

Linja näkyy sitten olevan, että kristityllä ei saisi olla uskoa Raamatustaan löytämäänsä Jumaluuteen, jota hän sanoo kolminaisuudeksi, mutta lahko ei kuitenkaan ilkeä puolustaa Jeesuksensa nimittämistä Mikaeliksi, joka tapa matkittiin aikoinaan adventisteilta, ja jotka puolestaan ovat sen virheelliseksi todettuaan siitä luopuneet.