Inhimillinen tekijä: upea Anna

Toivottavasti ei ole mitään päänauontaa. Todellakin hienosti esiintynyt nainen siinä IBD- sairauksia valottavassa ohjelmassa "Inhimillinen tekijä", samaten kuin se kiekkolija joka samassa ohjelmassa kertoi sairaudesta. Sattuu itselläni olemaan colitis ulcerosa, ja voin kertoa, että mikään ei koskaan ole ollut niin raskasta, kuin se, että täysin terveet fyysisiä vakavia sairauksia vailla elävät ihmiset eivät kertakaikkiaan ymmärrä, ettei sellainen sairaus parannu pelkillä ruokavalioilla, vaan on ELINIKÄISEN läkityksen vaativa vakava fyysinen sairaus. Mikäli joskus ikinä liityn potilasjärjestöön ja menen mukaan toimintaan, haluaisin kyllä jutella esimerkiksi sen fiksun tv- ohjelmassa esiintyneen naisen kanssa: minulla ja hänellä on varmasti keskimääräistä ihmistä kovempi fyysisen kivun sietokynnys, samoin kuin sillä kiekkoilijallakin ja kaikilla IBD- sairauksista kärsivillä. Pitäisi ymmärtää, että kaikki fyysisesti terveeltä näyttävät eivät ole samanlaisia, kuin ne joiden suurin kipu on kynnen katkeaminen tai finni nenässä.


Voin kertoa - näin kun nimettömänä kerron, että kaikkein raskainta colitis- ulcerosaa sairastavana pitkän sairastamiseni aikana mulle ainakin on ollut joutua sellaisten ihmisten tyystin tuntemattomien satunnaisten sormenheristäjäihmisten paheksunnan kohteeksi esimerkiksi kaduilla, joiden mielestä tupakoivat ihmiset ovat vastuuttomia: voin kertoa, että sairastuin aikoinaan colitis ulcerosaan juuri sen jälkeen, kun olin pyrkinyt tupakoinnista eroon ja ollut pidemmin tupakoimatta eikä minulla ole koskaan tupakoinnin lopettaminen ollut ainakaan itsekurista kiinni. Lisäksi ennen kun sairastuin tähän elinikäiseen colitis ulcerosaan olin saanut vastuuttomilta ylioppilasterveydenhuollon ( puoskari..anteeks..) lääkäreiltä pikkuflunssiin yhden ainoan vuoden aikana liikaa antibioottikuureja, jotka omasta mielestäni nykyajattelullani tyhmänä olin suostunut syömään: jos on valinta,että vuotaako perseestä verta letkuissa ja istuu sairaalapedissä vaiko että onko fyysisesti toimintakykyinen, tupakoisitteko siinä tapauksessa vaiko lopettaisitte - ainakin colitista sairastava röökaisi, koska parempi sekin kuin p*skoa verta ja olla vuoteen omana...


Hyvin totuudenmukaisesti kertoi se nainenkin IBD- sairauksista siinä ohjelmassa "Inhimillinen Tekijä": näissä sairauksisssa katsokaas fyysiset kivut voi pahimmillaan olla niin kovia, että ainoastaan morfiini sairaalassa on pelastava lääke: kokenut itse sen ja joo kaikki verensiirrot ja kuoleman rajalla olemisen ja kortisonipöhötykset ja kaikki, enkä siten pysty pitämään IBD- sairauksina vaan verrannollisina mihinkään "kevytsairauksiin" tyyliin laktoosi- intoleranssit tai keliakiat ja mitä niitä on. Lisäks IBD- potilailla vaikka sairaus on yksi vaarallisimmista syövän jälkeen, ei tämän kyseisen potilasryhmän sairauksiin ole ikinä saanyt mitään erityisiä yhteiskunnan tukia,ei ole hyysätty. Monia useimpia myös kehotetaan salaamaan se sairaus, koska vaikka sairaus ei sairastavan vika olekaan, yhteiskunta ei aina valitettavasti suhtaudu kovin suopeasti ihmisiin joilla on jokin fyysinen sairaus. Itsekään en saisi varmaan yhtäkään työpaikkaa, jos sanoisin,että sori baitövei mulla sitten on tällainen elinikäinen solusalpaajalääkitys. IBD-sairauksia n kuitenkin usein kutsuttu ns.johtajan taudiksi: sairaudesta kärsivät ovat erittäin hyvin elintavoistaan huolta pitäviä, IBD- sairaudet EIVÄT OLE elintapasairauksia ja niihin sairastuu moni esimerkiksi urheilija, joka noudattaa ajatusta, että syö vain elääksesi ja liiku. Oma colitukseni rauhoittui, kun aloin syödä roskaruokaa ja v*tut piitata ravitsemussuosituksista. Tosin se, että en pasko verta johtuu vain siitä, että on solusalpaajalääkitys - kaikki kunnia minun kohdallani ainakin lääkäreille, keskussairaalatason sellaiset aikoinaan pelasti mun hengen ja pystyi toteamaan tän harvinaisen länsimaalaisten sairauden.