Aarnio asiantuntevana kova vastus syytäjälle

Aarnio tuntee poliisin ja syyttäjien ja oikeuslaitoksen menettelytavat. Siitä on suuri etu kun rakentelee puolustusta.

Aarnio piti suu sopussa alun poliisikuulusteluissa. Odotteli että syyttäjien on pakko iskeä korttinsa pöytään, oikeudessa. Sieltä Aarnio sitten alleviivasi kaikki kiistattomat tosiasiat, joihin syyttäjän laatima syytekirjelmä pohjautuu, ja joidenka tosiasioiden perusteella syttäjä loi oman kuvansa Aarnion tekemisistä.

Näiden syyttäjän esittämien kiistattomien tosiasioiden pohjalta Aarnio rkensi oman täysin erilaisen tarina, kuin syyttäjä, Aarnio kyhäämän tarina mukaan hän on puhdas kuin pulmunen.

Esim. tämä edesmennyt "liikemies" on Aarniolle kuin taivaan lahja. Sillä hän selittää satojen tuhansien selittämättömät rahansa. Tämä Aarnion tarina on mielstäni epäuskottava, mutta ei täysin mahdoton. Näin maallikon arkikielessä sanoisin liian uskomaton ja Arniota palveleva tarina, että olisi syytä uskoa.

Aarnio vähän autteli huorabisneksissä ja kas mis antoi 400 000 yllättäen ja pyytämättä konsulttiavusta. Ja kas kuinka sopivasti tämä "liikemies" on edesmennyt.

Ja sekin vielä että A. kertoi tästä hyvin myöhäisessä vaiheessa, ei aikaisemmin koska oli luvannut "liikemiehelle", olla kertomatta kennellekään. Mutt nyt sitten parinvuoden kuluttua pidättämisestään, katsookin voivansa pettää luottamuksen. Miksi ei A. kertonut tästä jo alun poliisikuulusteluissa. Koska ei silloin vielä ollut tietoinen että tuollaisen tarinan voisi puolustuksekseen kyhätä kasaan. Ei ollut aineksia rakennuspuita A:lla tarinalleen vielä silloin.

Se mahdollistui vasta sitten kun syyttäjän oli lyötävä korttinsa, tietonsa pöytään oikeudessa.

En ihmettele että syyttäjä on huolissaan tästä A:n etulyöntiasemasta. Käsittääkseni syytetyn todistusta, sen uskottavuutta määriteltäessä, oikeus tarkastelee onko se sopusoinnussa kiistattomien tosiasioiden kanssa. Aarnion itsensä puolustukseksi kyhäämä tarina on täysin sopusoinnussa tosiasioiden kanssa, koska A. on tarinansa niiden pohjalta rakentanut, sen jälkeen kun sai ne tietoonsa oikeudessa syytäjän papereista.

Mutta eihän A:n tarinan uskottavuutta e.m. takia lisää se, että se täsmää todistettujen tosiasioiden kanssa. Totta kai täsmää kun A:lla oli mahdollisuus, tilaisuus rakentaa tarinansa niiden pohjalta.

Jos A. olisi kertonut saman tarinan heti pidätyksensä jälkeissä kuulusteluissa poliisille, tarina olis uskottavampi, koska silloin A:lla ei ollut käytössään syyttäjien oikeudessa esittämien todisteiden sisältämiä tietoja, joiden pohjalta A:n oli mahdollista sepustaa tarina puolutuksekseen. Selittää tosiasiat itsensä kannalta viattoman oloisesti.