Hävettää hirveesti

Kuule, kaikille sattuu kömmähdyksiä silloin tällöin, kokeneillekin. Nolot tilanteet yksinkertaisesti ovat osa hevosharrastusta eikä sille voi mitään. Hevoset ovat isoja eläimiä ja ennen kaikkea eläviä olentoja. Ne eivät ole automatisoituja koneita, eikä kaikkiin niiden tekemisiin voi varautua. Kokemus auttaa ennakoinnissa ja siinä että osaa reagoida nopeasti pienimpäänkin liikahdukseen mitä hevonen tekee, mutta mitä vähemmän kokemusta ratsastajalla on, sen vaikeampi on toimia yllättävissä tilanteissa. Joskus unohtuu kiristää satulavyö, ja sitten satula keikahtaa kyljelle kun yrittää kiivetä selkään, ja sitä huomaa istuvansa hevosen mahan alla kuralätäkössä. Tai erilaiset tyylikkäät voltit ja muut valikoidut tipahtelut hevosen selästä eri tilanteissa, tai vaikka taluttaessa, jos jääräpäisempi hevonen yhtäkkiä päättääkin, että viereinen heinäpuska on kiinnostavampi kuin ratsastuskenttä ja koulutunti. Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, turha sitä on nolostella. Naura vain muiden mukana. Jos et tapahtumahetkellä, niin sitten jälkeenpäin. Mene ihmeessä tunneille jatkossakin!

Lueppa palstaa hauskat mokat tai kommelluksia kerrakseen! Siitä näet että kaikkea tapahtuu muillekkin. Jopa kokeneille.

Mannerheimkin on pudonnut hevosen selästä. Luontokappaleet ovat sellaisia. Ryhdikkäästi vain eteenpäin.

Kiitos tsempeistä☺Varasin ensi viikolle 2 tuntia, että pääsisin yli mokastani, eikä mitään kammoa tulisi.

Hienoa! Mokia tulee kaikille, naura vain ja jatka ratsastusta. Mokia tulee jatkossakin, en tiedä ketään joka ei olisi mokannut. Minä mokailen vieläkin vaikka olen ollut hevosten parissa koko ikäni.
Viimeksi laitoin varsan kiinni käytävälle enkä huomannut että äitini villapusero oli roikkumassa vieressä. Varsa sai langanpään irti ja purki puseron niin että siitä ei ollut kuin hihat ja kaulus jäljellä kun tulin sen luo.
Ja kun pusero oli äidin siskon kutoma ja melko uusi niin äiti ei juuri päätä silitellyt.

Hienoa! Mokia tulee kaikille, naura vain ja jatka ratsastusta. Mokia tulee jatkossakin, en tiedä ketään joka ei olisi mokannut. Minä mokailen vieläkin vaikka olen ollut hevosten parissa koko ikäni.
Viimeksi laitoin varsan kiinni käytävälle enkä huomannut että äitini villapusero oli roikkumassa vieressä. Varsa sai langanpään irti ja purki puseron niin että siitä ei ollut kuin hihat ja kaulus jäljellä kun tulin sen luo.
Ja kun pusero oli äidin siskon kutoma ja melko uusi niin äiti ei juuri päätä silitellyt.

No mut laitettiin kerran rästitunnilla johonkin todella kokeneitten ryhmään. Heti tunnin aluksi jouduin satuloimaan uudestaan. Sitten kun en osannut jotain taivutusväistöö, ni se ope vaa rages mulle. Sitten piti laukata ilman jalustimia ja olin oppinut laukan vasta 3 viikkoa sitten. Yhtäkkiä mun tasapaino lähti ja jäin roikkuu siihen kaulaan ja putosin. Sitten se ope vaa huus: - KAIKKI SEIS! ETTE TE VOI PUDOTA NÄIN HELPOSSA TEHTÄVÄSSÄ! NYT TAKAS SELKÄÄN JA VÄHÄN ÄKKIÄ!

Kyllä nolotti koko lopputunnin..... XD

Täällä toinen uudelleen aloittanut 50 v ratsastaja. Mulle kävi kans tällänen tilanne: eri hevonen ja todella herkkä.. en ollut laukannut sitten lapsuusvuosieni. ja ykskaks tunnilla heppa lähti laukalle,kun piti mennä ravia.. pidin satulasta kiinni ja heppa pujotteli keskikentän esteitä.. jalustinkin lähti ja olin jo varma että putoan ,kun se suuntasi korvat pystyssä estettä kohti ...sitten sain ohjat takasin käsiini ja pysäytettyä sen. HUH! Estettä en ole hypännyt koskaan.. enkä nytkään halunnut. Mutta mulla tapahtui tämä saman tunnin aikana vielä kahdesti... tosin kolmannella se ei päässyt ottaan kun kaksi laukka-askelta ,kun sain sen pysähtyyn.
Mutta tämän jälkeen olen joka tunti liinassa sen hepan kanssa :( . Vain käynnin saan mennä " vapaana". Ymmärrän kyllä ,että minua tässä turvataan, mutta olisi se jo kiva oppia tämän hepan kanssa ravaan kaksin ,ilman liinaa.
Muuta hevosta ei ole minun kokoiselle millä voisin ratsastaa.

Mä kerran törmäsin siskon heppaa kaikki katto ja ope huuti:"ei helpolla saa kolaroi! " Vähänkö nolotti

Olen myös aloitteleva aikuisratsastaja. Olen pienikokoinen, 150 cm ja minulle annettiin iso hevonen. Hevonen on kyllä kiltti mutta vahva suomenhevonen.
Olin viemässä hevosta kentälle kun se päätti lähteä kentän vastakkaiselle puolelle jossa oli potkupallon kokoinen tukku heinää. Roikuin ohjissa kiinni ja kompastuin joten hevonen veti minua pitkin maata koko kuraisen kentän läpi. Olin kurainen ja märkä ihan päästä jalkoihin asti.
Nolotti kovin kun ratsiope laittoi satulan suojaksi jonkin pienen loimen etten kurastaisi satulaa. Hän kyllä ehdotti että jättäisin tämän kerran väliin mutta en halunnut.
Nousin siis selkään ja joka kerran kun menin heinätukun ohi niin hevonen pysähtyi haukkaamaan siitä kunnes opettaja otti heinänrippeet pois kentältä.
Noloo!!