Mitä on vapaus?

Noin puolentoista vuoden tauon jälkeen pääsin taas hiljattain vankilavierailuille. Äkkiseltään vankilaan pääseminen ei kuulosta kovin miellyttävältä ajatuksella. Minusta kuitenkin tuntui pitkän tauon jälkeen mukavalta palata vankeja tapaamaan. Kirjeenvaihtoa on puolentoista vuodenkin aikana ollut paljon, mutta eihän se ole sama kuin olla naamakkain vankien – tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Mieleeni muistuu muutaman vuoden takainen keskustelu erään vangin kanssa. Hän sanoi olevansa vapaa. Moni olisi ajatellut, että on siinä hullu mies tai sanonut hänelle: ”Älä houraile!”

Kristus tekee vapaaksi. Se ei tapahdu vankilan ison portin avauduttua ja pääsemällä muun yhteiskunnan kanssa likeisempään elämään. Vapahtaja vapauttaa meidät Sanan kautta. Kastettuina ja uskovina saamme elää vapaina Jumalan lapsina, olimmepa vankilassa tai vapaalla jalalla. Oikeaa vapautta ei ole ryyppääminen ja rellestäminen, tappaminen ja muu väkivalta. Tällaisia vapauden tekoja saamme nähdä tapahtuvan ympäri maailmaa. Vapautta on syvimmiltään vapaus synnin iankaikkisesta seurauksesta, kadotuksesta. Elää ikuisuus ilman Jumalaa, se olisi pahempaa kuin sata vuotta vankilassa.

Synnistä emme pääse eroon tämän elämän aikana. Jos joku toistaa väittää, hän on auttamatta väärässä. Joudumme myös ajallisesti kärsimään synneistämme ja monista vääristä valinnoista. Kauan tupakkaa polttanut kulkee tervatuilla keuhkoilla hautaan asti ja vanhan merimiehen rommilla rassattu ääni ei enää palaa entiselleen. Huumeiden käyttäjien jäljet näkyvät heissä ja heidän lapsissaan ja HIV on valitettavan monelle lapselle tullut perintönä vanhemmilta. Moni ajattelee vangeista hyvin kielteisesti. Varmasti on niitäkin vankeja, jotka ovat sydämen paatumuksessa eivätkä osoita erityistä katumusta rikoksistaan. On kuitenkin paljon niitä, jotka ovat lopulta hyvin samanlaisia kuin monet meistä. Jumala ei katso henkilöön. Me katsomme.

Martti Luther kirjoitti aikoinaan tärkeän, mutta monelle vaikeasti ymmärrettävän kirjan. Kirjan nimi on Sidottu ratkaisuvalta. Sen johtoajatuksena on se, että pelastuksen asiassa ihmisellä ei ole omaa ratkaisuvaltaa. Ihminen ei voi vapaasti valita Jumalan ja Saatanan väliltä. Ihminen on sidottu aina johonkin vaikutuspiiriin. Tässä maailmassa moni kuuluu siihen porukkaan, joka kulkee kohti kadotusta. Jumalan valtakunnan omaksi ihminen tulee kasteen ja Jumalan sanan kautta. Tässä kasteen armoliitossa hän pysyy Jumalan sanan ja ehtoollisen sakramentin kautta. Nämä Jumalan valtakunnan aarteet eivät ole kaikkialla löydettävissä.

Luterilaisen tunnustuksen mukaan Jumalan sana pitää opettaa puhtaasti ja sakramentit toimittaa Kristuksen asetuksen mukaan. Sellaisen seurakunnan yhteydessä voi elää vapaasti. Ei tarvitse pelätä kadotusta eikä kuulla saarnoja vain tasa-arvosta, linnun kauniista lauluäänestä tai reilun kaupan tuotteista. Kaikenlainen hyväntekeväisyys on hyvä juttu, mutta pelastus on moninkertaisesti tärkeämpi asia. Kristittyinä meidät on kutsuttu elämään totuudessa ja vapaudessa. Jeesus sanoo: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi (Joh. 8:31-32).”

Ville Melanen
Lähetystyöntekijä, Siperia