Erosin reilu vuosi sitten lasteni äidistä hänen jäätyään kiinni luottamukseni pettämisestä hyvän ystäväni kanssa.
Hommasin itselleni samasta kaupunginosasta asunnon ja lapseni ovat heti eron jälkeen olleet vuoroviikoin luonani.
Olen järjestellyt opiskeluni, työni ja harrastukseni niin,että lasteni ollessa minulla teen klo 8-16 päivää ja tyttöjen ollessa äidillään 14-16 tuntista. Ymmärrän että nyt kun lasten äiti haluaa uusperheen tieltä lapsista eroon ja minä todella mielissäni otan päiväkoti ikäiset tyttöni luokseni tulee minun luopua pitkistä päivistä.
Olen sopimassa opiskelun kanssa lykkäystä ja harrastuksen ajaksi saan tytöille lastenvahdin naapurin teinistä. Mutta...
pitkän selonteon jälkeen kysyn sukupuoleen riippumatta teiltä kaltaisiltani, joilla ei ole sosiaalista turvaverkkoa vinkkejä arjen pyörittämiseen...
Tuleva yh-isä ihmettelee
27
68
Vastaukset
- Äippävm73
Omalta osaltani ratkaisu on ollut luopua harrastuksista toistaiseksi. Kaikki aika ja rahat menee lasten tarpeisiin. Ehtii sitä muuta touhuta kunhan tenavat tuosta kasvavat.
- ihymetellenpockodf
No ihan ensiksi, miksi olet edes tehnyt niin pitkiä työpäiviä joka toinen viikko? Ei ole pidemmän päälle terveellistä tai suotavaa.
Itse harrastin yh-äitinä vain sellaisia juttuja, joihin voin ottaa lapset mukaan. Esimerkiksi käyn perjantaisin pelaamassa sählyä, ja lapsen katsovat sillä välin läppäriltä leffan. (Nykyisin tätä tehdään yhdessä uuden puolisoni kanssa.)
Hyvä periaate on, että ihminen pystyy huolehtimaan kaksi iso pompsia hyvin ja itseään tappamatta. Esimerkiksi lapset työ =onnistuu. Lapset opiskelu=onnistuu. Työ opiskelu=onnistuu. Todella vaativa ja aikaa vievä harrastus työ=onnistuu. Jne. Mutta kolmea tai jopa neljää asiaa ei pidä edes yrittää. Jos et siis pysty luopumaan töistä, tai tekemään töitä osa-aikaisesti, luovu opinnoista. Niin minäkin tein. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Sinun ja lastesi tapauksessa en ole kuitenkaan niin huolissani sinusta ja jaksamisestasi. Eniten minua huolettaa lapset. Oletko pohtinut, miten he pärjäävät ilman äitiään, jos äiti kerran totaalisesti katoaa heidän elämästään? Voisin kuvitella, että äiti on heille hyvin rakas ja merkittävä ihminen. Millaiset arvet äidin ratkaisu jättää lasten sieluun? Pystyisitkö vaikuttamaan asioihin siten, että äiti tekisi erilaisen päätöksen?
Minullakin on nykyään uusperhe. Elin lasten kanssa itsekseni pari vuotta, mutta sitten tapasin upean miehen. Perustimme perheen, ja saimme myös yhteisen lapsen. Se ei ole millään tavalla saanut minua miettimään, että hylkäisin kaksi vanhempaa lastani. Sitä en tekisi koskaan. Ja puolisostani on myös tullut lapsille korvaamaton toinen aikuinen elämässään.- LAPSELLAONOMAISÄKIN
YHRUIKKU!!!!
OLETKO ITSE POHTINUT, MITEN YHTEISET LAPSENNE PÄRJÄÄVÄT
ILMAN OMAA ISÄÄNSÄ, JOS ISÄ KERRAN TOTAALISESTI KATOAA
HEIDÄN ELÄMÄSTÄÄN OLLESSASI YHÄRIRUIKKU??? VOISIN KUVI
TELLA, ETTÄ ISÄ ON HEILLE HYVIN RAKAS JA MERKITTÄVÄ IHMINEN. MILLAISET ARVET RATKAISUSI JÄTTÄÄ LASTEN SIELUUN? PYSTYISIT
KÖ ITSE VAIKUTTAMAAN ASIOIHIN SITEN, ETTÄ ÄITINÄ TEKISIT ERI-LAISEN PÄÄTÖKSEN ILMAN YHÄRIRUIKKUUTTA?
LAPSELLA ON OIKEUS VANHEMPAANSA/ ISÄÄNSÄ!!! - ihymetellenpockodf
LAPSELLAONOMAISÄKIN kirjoitti:
YHRUIKKU!!!!
OLETKO ITSE POHTINUT, MITEN YHTEISET LAPSENNE PÄRJÄÄVÄT
ILMAN OMAA ISÄÄNSÄ, JOS ISÄ KERRAN TOTAALISESTI KATOAA
HEIDÄN ELÄMÄSTÄÄN OLLESSASI YHÄRIRUIKKU??? VOISIN KUVI
TELLA, ETTÄ ISÄ ON HEILLE HYVIN RAKAS JA MERKITTÄVÄ IHMINEN. MILLAISET ARVET RATKAISUSI JÄTTÄÄ LASTEN SIELUUN? PYSTYISIT
KÖ ITSE VAIKUTTAMAAN ASIOIHIN SITEN, ETTÄ ÄITINÄ TEKISIT ERI-LAISEN PÄÄTÖKSEN ILMAN YHÄRIRUIKKUUTTA?
LAPSELLA ON OIKEUS VANHEMPAANSA/ ISÄÄNSÄ!!!Minun entinen mieheni ajoi hirvikolarin työreissulla ja kuoli, kun odotin toista lasta. Erittäin ikävää että lapset menettivät biologisen isänsä. Sille asialle en mitään mahda. Sinun asenteesi yh-vanhempia kohtaan on uskomattoman törkeä.
Suhteeni edesmenneeseen mieheeni ei ollut erityisen hyvä ennen hänen kuolemaansa. Erokin olisi jossain vaiheessa ollut mahdollinen, ja siitä oli keskusteluja ollutkin esikoisen syntymän jälkeen. Yhdessä kuitenkin pysyttiin. Jos suhteemme olisikin loppunut eroon, olisi hänellä tietenkin ollut oikeus pysyä lasten elämässä. Töidensä puolesta hän kuitenkin reissasi vähintään 4-5 päivää viikossa, joten hän ei olisi pystynyt vuorovanhemmuuteen, täysin minusta riippumattomista syistä.
Lapsista siis toinen ei ole koskaan tavannut biologista isäänsä, eikä esikoinenkaan häntä enää muista. Isän poistuminen heidän elämästään ei siis ole verrattavissa siihen, että aloittajan lasten äiti aikoo poistua lasten elämästä. Äiti, joka on hoitanut lapsia paljon.
Valokuvat lapsilla kuitenkin on, ja pari kotivideota, joita katsellaan isänpäivinä, ikään kuin historian havinaa, mistä on lähtöisin. Isänsä äiti on yhä elossa, ja lapset tapaavan mummaa kerran kuukaudessa. Muita sukulaisia ei sillä puolella sukua heillä juurikaan ole. Täti asuu ruotsissa, kerran ovat tavanneet.
Lasten onneksi heillä on uskomattoman ihana isäpuoli. Molemmat sanovat isäpuolta iskäksi, kuten tietenkin yhteinenkin lapsemme, mikä on tässä tilanteessa hyvinkin ymmärrettävää. - Isäpappa
"Eniten minua huolettaa lapset. Oletko pohtinut, miten he pärjäävät ilman äitiään, jos äiti kerran totaalisesti katoaa heidän elämästään?"
Siis mitä? Lapset ovat vuoroviikoin äidillään, joten ei heidän äitinsä ole mitenkään kadonnut lasten elämästä. Kaikkein vähiten totaalisesti.
Mikä sinun ehdotuksesi on? Sekö että isän täytyisi kadota lasten elämästä? - ihymetellenpockodf
Isäpappa kirjoitti:
"Eniten minua huolettaa lapset. Oletko pohtinut, miten he pärjäävät ilman äitiään, jos äiti kerran totaalisesti katoaa heidän elämästään?"
Siis mitä? Lapset ovat vuoroviikoin äidillään, joten ei heidän äitinsä ole mitenkään kadonnut lasten elämästä. Kaikkein vähiten totaalisesti.
Mikä sinun ehdotuksesi on? Sekö että isän täytyisi kadota lasten elämästä?Luitko aloittajan tapauksen... ?? Lasten äiti on luopumassa huoltajuudesta kokonaan, eikä enää olisi lasten kanssa joka toinen viikko, vaan lapset olisivat isän kanssa pelkästään, aina.
- Kolmefemma
Olen tehnyt pitkää työpäivää, koska olen halunnut lapsiviikoilla olla läsnä paremmin lapsilleni. Toki harrastuksessani olen käynyt lajitreeneissä peleissä mutta lapsiviikoilla en tee oheisharjoittelua.
Olisi tietysti hienoa, jos lasten äiti haluaisi olla mukana lastensa elämässä, mutta aikuisena ihmisenä hän tekee omat ratkaisunsa. On myönnettävä että tietyllä tavalla elämämi helpottuisi lasten ollessa pääsääntöisesti minulla, kun loppuisi turhista taisteleminen kyseisen riidankylväjän kanssa.
Kiitos kuitenkin tähänastisista vinkeistä. Mielelläni kuulisin lisää vinkkejä miten olette arkea rakentaneet/aikatauluttaneet.- arkearakennettu
Raision kaupungin perhepalvelun; lastensuojelun, lastenvalvojan valeh-dellessa tuomioistuimessa lapsen olosuhteet, toiveet ja lausunnot asu-misestaan tasavertaisesti molemmilla vanhemmillaan ja mitä oikeasti
on tapahtunut perättömässä lausumassaan ja sairaudessaan. Yrittänyt saada lapsen edun ja oikeudet ratkaistua riidankylväjä äidin ja viran-omaisten kanssa; heidän manipuloidessa, vieraannuttaessa, uhkailles-
sa ja pelotellessa yhteisiä lapsia isästään sairaalla menettelyllään.. - wlpol
Sanot että olet tehnyt toisella viikolla pitkää työpäivää, koska toisella viikolla olet halunnut olla enemmän läsnä... Kuitenkin lapsiviikoillakin olet tehnyt ihan normaalia 8-16 päivää, etkä lyhennettyä päivää. Jos haluaa olla enemmän läsnä, niin voit tehdä lyhennettyä työpäivää siihen saakka että nuorin lapsista menee 2. luokalle koulussa. Eli tekisit aina esimerkiksi klo 8-14. Näin voisit olla lapsillesi enemmän läsnä, jos sitä kaipaat. Itse teen lyhennettyä työviikkoa. Kuopus on 4v ja esikoinen ekaluokkalainen.
Toinen vinkkini on, että tee ruokia valmiiksi. Itse teen aina kerralla kahden päivän ruuan.
Kaupassa käyn kerran viikossa. Kunnon kauppalista. Näin säästyy aikaa, kun ei tartte vähän väliä juosta kaupassa. Mulla lapset ovat jo sen ikäisiä, että viihtyvät kauppareissun ajan hyvin Prisman leluosastolla ihailemassa.;)
Lasten mentyä nukkumaan siivoan vielä kämpän kuntoon, ja sen jälkeen vietän tärkeää omaa aikaa. Klo 21-22 illalla minä saatatn saunoa, herkutella, jumpata, katsoa mieleistä tv-sarjaa, lukea... Mitä milloinkin, mutta se aika on minulle, jotta jaksan pyörittää arkea.
Lasten harrastukset olen organisoinut niin, ettei tule päällekkäisyyksiä. Ryhmät on pitänyt vähän sen mukaan valita. Esikoisen sählyt on ma ja la, sekä turnaukset toisinaan su. Kuopuksen jumpparyhmä on ke, ja uimakoulu pe.
Noiden lasten harrastusten suhteen myös hyötykäytän ajan. Joko käyn toisen lapsen kanssa hoitamassa sillä välin kauppareissun, tai kuopuksen uimakoulun aikana käyn uimahallin salilla. (Esikoinen kun on ekaluokkalainen, niin pärjää jo tunnin yksin kotona.)
Toisinaan saatan ottaa vaikka läppärin mukaan lapsen harrastuksiin, ja hoidan siinä välillä laskujen maksun, ja muun tarvittavan... Ei sitten jää kotikiireiksi.
Vaateostokset teen aina isossa kauppakeskuksessa ja siten, että kerralla kaikki tarvittava. Esimerkiksi talvivaatteet molemmille samalla reissulla: kengät, takit, housut, hanskat... ja samalla vähän lisää sisävaatetta, kun kaupoilla kerran ollaan.
Lasten kanssa mulla on myös yhteisiä hauskoja rutiineita. Lapset tykkää niistä. Esimerkiksi käymme ulkona retkellä joka sunnuntai yms.
Reissaan lasten kanssa paljon ympäri suomen, koska minulla asuu sukulaisia ja ystäviä kaukana. Sekin onnistuu hyvin, kun matkan suunnittelee. (Eväät, viihdykettä, aikataulu...)
En minä ainakaan koe elämää lasten kanssa erityisen raskaaksi normaali arjessa. Hommat tulee hoidettua ja olemme onnellisia.
Mutta se että haaveilet opinnoista, aktiivisesta harrastuksesta, pitkistä työpäivistä... Se ei tule enää onnistumaan. Nyt etusijalla ovat lapset. Ehdit harrastamaan ja luomaan uraa sitten, kun lapset ovat isoja. Voit toki valita, että mikä on se juttu lasten lisäksi mihin keskityt... Varmaankin työ? Se on yleensä välttämätön. Harrastus ja opinnot jää nyt pois, tai hyvin vähälle.
Muista olla onnellinen, että saat olla lastesi kanssa. Ja muista myös, että lasten äidin mielipide voi vielä muuttua, kun tulee lapsia ikävä... - jasitte
wlpol kirjoitti:
Sanot että olet tehnyt toisella viikolla pitkää työpäivää, koska toisella viikolla olet halunnut olla enemmän läsnä... Kuitenkin lapsiviikoillakin olet tehnyt ihan normaalia 8-16 päivää, etkä lyhennettyä päivää. Jos haluaa olla enemmän läsnä, niin voit tehdä lyhennettyä työpäivää siihen saakka että nuorin lapsista menee 2. luokalle koulussa. Eli tekisit aina esimerkiksi klo 8-14. Näin voisit olla lapsillesi enemmän läsnä, jos sitä kaipaat. Itse teen lyhennettyä työviikkoa. Kuopus on 4v ja esikoinen ekaluokkalainen.
Toinen vinkkini on, että tee ruokia valmiiksi. Itse teen aina kerralla kahden päivän ruuan.
Kaupassa käyn kerran viikossa. Kunnon kauppalista. Näin säästyy aikaa, kun ei tartte vähän väliä juosta kaupassa. Mulla lapset ovat jo sen ikäisiä, että viihtyvät kauppareissun ajan hyvin Prisman leluosastolla ihailemassa.;)
Lasten mentyä nukkumaan siivoan vielä kämpän kuntoon, ja sen jälkeen vietän tärkeää omaa aikaa. Klo 21-22 illalla minä saatatn saunoa, herkutella, jumpata, katsoa mieleistä tv-sarjaa, lukea... Mitä milloinkin, mutta se aika on minulle, jotta jaksan pyörittää arkea.
Lasten harrastukset olen organisoinut niin, ettei tule päällekkäisyyksiä. Ryhmät on pitänyt vähän sen mukaan valita. Esikoisen sählyt on ma ja la, sekä turnaukset toisinaan su. Kuopuksen jumpparyhmä on ke, ja uimakoulu pe.
Noiden lasten harrastusten suhteen myös hyötykäytän ajan. Joko käyn toisen lapsen kanssa hoitamassa sillä välin kauppareissun, tai kuopuksen uimakoulun aikana käyn uimahallin salilla. (Esikoinen kun on ekaluokkalainen, niin pärjää jo tunnin yksin kotona.)
Toisinaan saatan ottaa vaikka läppärin mukaan lapsen harrastuksiin, ja hoidan siinä välillä laskujen maksun, ja muun tarvittavan... Ei sitten jää kotikiireiksi.
Vaateostokset teen aina isossa kauppakeskuksessa ja siten, että kerralla kaikki tarvittava. Esimerkiksi talvivaatteet molemmille samalla reissulla: kengät, takit, housut, hanskat... ja samalla vähän lisää sisävaatetta, kun kaupoilla kerran ollaan.
Lasten kanssa mulla on myös yhteisiä hauskoja rutiineita. Lapset tykkää niistä. Esimerkiksi käymme ulkona retkellä joka sunnuntai yms.
Reissaan lasten kanssa paljon ympäri suomen, koska minulla asuu sukulaisia ja ystäviä kaukana. Sekin onnistuu hyvin, kun matkan suunnittelee. (Eväät, viihdykettä, aikataulu...)
En minä ainakaan koe elämää lasten kanssa erityisen raskaaksi normaali arjessa. Hommat tulee hoidettua ja olemme onnellisia.
Mutta se että haaveilet opinnoista, aktiivisesta harrastuksesta, pitkistä työpäivistä... Se ei tule enää onnistumaan. Nyt etusijalla ovat lapset. Ehdit harrastamaan ja luomaan uraa sitten, kun lapset ovat isoja. Voit toki valita, että mikä on se juttu lasten lisäksi mihin keskityt... Varmaankin työ? Se on yleensä välttämätön. Harrastus ja opinnot jää nyt pois, tai hyvin vähälle.
Muista olla onnellinen, että saat olla lastesi kanssa. Ja muista myös, että lasten äidin mielipide voi vielä muuttua, kun tulee lapsia ikävä...heräsit vieraannuttajana, yhäriruikkuna:)
- epöokwepokepoke
jasitte kirjoitti:
heräsit vieraannuttajana, yhäriruikkuna:)
Hetkinen... miksi et sano noin aloittajalle, mutta kaikille vastaajille kylläkin , heidän taustoista mitään tietämättä? No, aloittaja on mies, joten eihän sinun olisi sopivaa häntä arvostella vieraannuttajaksi, yhäriruikuksi... Vai kuinka? ;)
- kolmefemma
Ihmettelyyni on tullut muutama asiallinen vastaus. Kiitos niistä. Valitettavasti myös muutama vastaus on herättänyt huolta maamme terveydenhuoltojärjestelmän toimimattomuudesta.
Työpäiviä, joudun lyhentämään ja tästä jo keskustellutkin esimiehen kanssa. Harrastuksestani en voi luopua kesken sopimuskauden ilman tuntuvia taloudellisia sanktioita. Mahdollisesti saan joukkueen junioiripuolelta lastenvahdin lajitreenien ajaksi edullisesti. Myöskään opintojen lopettaminen ei tule kyseeseen. Onneksi on vain silloin tällöin lähipäiviä, joten pystynen ilta/yö aikaan tekemään opintoihin liittyvät kirjalliset.
Ruuan laitosmaiset koot ovat hyvä idea ja helpottanee arjenhallintaa. Ostoksilla käyminen on tuskaa, mutta voisi olla varteenotettava idea mennä joku arkipäivä keskellä päivää vaatekaupoille ostamaan lapsille vaatteet myös ensikevään tarpeisiin. hyvä idea ostaa kaikki kerralla ja unohtaa hetkeksi kenkien,vaatteiden yms hinta ja tarjouksien seuraaminen. Myös tuo idea, että ottaisin läppärin mukaan laasten harrastuksiin on hyvä. Voin esim. palloiluhallin kahvilassa tai ulkotreenien ollessa kyseessä autossa tehdä opiskelujuttuja.
- kolmefemma
Uskoisin, että pystyn jotenkin hoitamaan opiskelut loppuun työn ja harrastukseni ohessa. Ei ole enää jäljellä kuin vuoden verran. Mutta työn suhteen en pysty tällä hetkellä vähentämään sillä työnantaja on maksamassa minun hyvin kalliin ja pitkän koulutuksen ja olen sitoutunut tekemään tietyn määrän töitä tai maksan työnantajalle koulutuksen hinnan. Harrastuksestani en myöskään ole valmis luopumaan. Tosin voin harrastaa sarjaporrasta tai kahta alempana, mutta ajatus, että joutuisin itse maksamaan harrastuksestani, kamoista, pelimatkoista yms. tuntuu hyvin vieraalta. Paljon pohdittavaa ja hyvä kun otit esiin että lasten äidin mielei ovi muuttua. Siksi olemmekin tekemässä virallisen tien kautta minusta yksihnhuoltajaa. Tuomioistuimen vahvistettua yksinhuoltajuuteni en onneksi joudu ikinä enään lasten äidin kanssa lasteni asioista riitelemään.
- jasitte
heräsit toisena lapsen vieraannuttajana, yhäriruikkuna:)..
kyllä se yksinhuoltajuuskin voidaan muuttaa; tuomioistuimen
ratkaisuunkin saadaan muutosta.. - quuuupis
Siis sinä toivot, ettei lasten äidin mieli muutu?????!!!!! Et ole sellainen ihminen, jota haluaisin auttaa. Itse tekisin mitä tahansa, jos lasteni elämässä olisi toinen vanhempi, joka haluaisi olla lasten elämässä läsnä. Ja ajatus että sen äidin lisäksi sinne äidin luokse on siis tulossa uusia sisaruksia lapsillesi: sisaruksia joita he eivät koskaan saa tuntea, koska et halua jättää äidille mahdollisuutta kasvaa vanhempana, muuttaa mieltään. Mietipä vielä. Äidillä ei ole vielä mitään kokemusta elää ilman lapsiaan. Sinulla ei ole vielä mitään kokemusta olla yksinhuoltaja. Veikkaan että teillä molemmilla vielä mieli muuttuu... ÄLKÄÄ HYVÄT IHMISET TEHKÖ MITÄÄN PERUUTTAMATONTA! Tehdää toki sinusta lähivanhempi yms, mutta huoltajuutta ei ole käsittääkseni mitään syytä ottaa äidiltä pois. Ja vaikka huoltajuuden ottaisi pois, niin äiti voi koska tahansa hakea tapaamissopimusta.
Minun seurustelukumppani ei ole lapsensa huoltaja, mutta hänellä on tapaamissopimus 4 päivää joka toinen viikko. Huoltajuudella ja tapaamisoikeudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Pidä tämäkin mielessä.
Et ole valmis luopumaan harrastuksesta, et ole valmis luopumaan opinnoista, et "pysty" vähentämään töitä... Mieti vielä arvojärjestystäsi. Ehkä selvitä tuon kaiken massan kanssa lasten suhteen, mutta tuskinpa tulee sellainen lapsuus, jota hyvällä muistelevat. Lapsuus joka kuluu pitkissä hoitopäivissä, iskän pelireissuilla katsomossa, satunnaisilla hoitotädeillä, äitiä ikävöiden henkisesti raastavassa tilanteessa erityistä tukea tarvitsevana lapsena mutta isällä ei ole aikaa jne. En usko että sinusta on yksinhuoltajaksi. Sinuna siis vielä neuvottelisin lasten äidin kanssa. Yhteishuoltajaksi olisit varmasti kelpo, ja luultavasti äitikin, kun saa siihen tukea. Voisiko äiti olla lasten kanssa joka toinen vkl? Sinä voisit silloin tehdä töitä ja opiskella, jos paukkuja riittää. - pkdpokfpokor
Kukaan ei ole kommentoinut sinun tapausta, vaan tuo kommentti oli aloittajalle.
Sinä olet sairas. Häivy jo tältä palstalta.
- Kolmefemma
Kovasti täällä kerrotaan miten minä en tule pärjäämään ja kuinka arvojärjestykseni ei ole lasten kannalta toimiva yms. Mutta hakiessani vinkkejä kuinka hektisessä arjessa saa homman toimimaan on tullut vähemmän. Kiitän heitä, jotka ovat kysymiäni vinkkejä kirjoitelleet, sillä ne ovat niitä, joita kaipaan.
Olen yllättynyt muutamasta viestistä, joista näkee, että minun aloitustani ei ole joko viitsitty lukea tai ei ole ymmärretty kirjoittamaani. Kerroin aloitusviestissäni, että lasteni äiti halua lapsistani eroon. En lähde asiaa enempää aukaisemaan, mutta toistan että hän on useamman kerran kertonut että haluaa lapsistani eroon, niiden häiritessä hänen uutta perheonneaan. Voi siis mielestäni aiheellisesti kysyä miten joku voi tulkita asian niin että minä olen vieraannuttamassa lapsia äidistään. Olen jonkun verran tutustunut psykologiaan luettuani psykan appron ja perehdyttyäni kehityspsykologiaan laajemminkin, että hylkäämisenkokemuksia ei lapsille tule järjestää. Vielä vähemmän toistuvia sellaisia.
On totta, että lapsieni tuleva vuosi on sellainen jolloin en pysty olemaan läsnä heidän elämässään haluamallani tavalla. Pacta sunt servanda; Sopimuksista ja sitoutumuksista ei luisteta. Näen, että vanhempana minä tai yleisesti kuka tahansa toimii esimerkkinsä kautta. Mitä se kertoisi minusta lapsilleni, jos jättäisin asioita kesken ja rikkoisin lupauksiani? En ole Opiskelut eivät kestä ikuisesti ja harrastaminen tällä tasolla, kuin missä nyt harrastan on tulossa tiensä päähän niin ikäni kuin myös elämäntilanteeni johdosta. Nykyisen sopimukseni teen loppuun ja sen jälkeen jään lajista "eläkkeelle".
Jos työssäkäyvillä tai opiskelevilla yksinhuoltajilla on käytännönvinkkejä arkeen, niin kiitollisena otan vastaan. Olen jopa miettinyt Aupairin palkkaamista, joten jos OMAKOHTAISIA kokemuksia siitä niin mielelläni kuulisin.- löppönen74
Niin, olen samaa mieltä, että sopimuksista ei luisteta, ja että vanhemmat kasvattavat etenkin esimerkin kautta. Arvomaailmassani kuitenkin vanhemmuus ja läsnäolo ovat sopimuksista tärkeimmät, ja haluan esimerkilläni opettaa lapsilleni, että muut velvollisuudet ovat vähemmän tärkeitä.
Käyn töissä, olen pk-yrityksen toimitusjohtaja. Loppuvaiheessa olevat opintoni kauppakorkeassa jätin kesken, kun jäin yh-vanhemmaksi. En ole hetkeäkään katunut. Voin toki ne suorittaa joskus loppuun, mutta vasta sitten kun lapsen ovat isompia. Tämä velvollisuuteni on nyt tärkeämpi.
Mitään merkittävää toistuvasti aikaavievää harrastusta en halua, koska panostan ennemmin siihen, että lapsillani on mahdollisuus harrastaa. Koen että lasten harrastuksista huolehtiminen on tärkeämpi velvollisuus, kuin omat menoni. Esimerkiksi luovuin erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta omasta halustani, mielelläni. Harrastan toki asioita, että voin sitten itsekin hyvin. En ole mikään marttyyri. Mutta rajansa kaikella... Ei minun tarvitse joka viikko päästä harrastamaan ilman lapsia -ainakaan enempää kuin tuntia viikossa.
Täällä olet saanut kritiikkiä, koska sinun arvomaailmasi on erilainen kuin monella muulla. Ota kritiikki vastaan. Ja tuo yksi joka selittää vieraannuttamisesta on häirikkö... Mutta se on totta, että et vaikuta toivovan sitä, että lasten äiti muuttaisi mielensä. Uskon ja ymmärrän että tilanne on nyt se, että lasten äiti ei halua lapsia enää elämäänsä. Ikävää, eikä se ole ehkä sinun syysi. Mutta miksi et halua jättää sitä mahdollisuutta, että tuo lasten äiti olisi edes pieni osa lasten elämää, jos sitä yrität parhaasi mukaan? Tai että kun hän joutuu elämään ilman lapsia, tuletko vastaan jos hän muuttaa mielensä? Näitä asioita mieti.
Vaikuttaa meinaan vahvasti siltä, että sekä sinä että lasten äiti muistutatte yllättävän paljon toisianne -teille molemmille muut asiat, velvollisuudet ja mielenkiinnot ovat tärkeämpiä kuin omat lapset.
Mutta niitä vinkkejä arkeenkin toki...
-Muista nukkua. Et muuten jaksa. Älä aikatauluta elämääsi siten, että painat hommia aina puoleen yöhän. Sinusta tulee ajan kanssa väkisinkin huono vanhempi yms.
-Jos on saatava aikaa opinnoille tms, niin herää klo 5.30. (mene nukkumaan kli 22.) Tämä rytmi toimii ajan kanssa paljon paremmin suurimmalla osalla ihmisistä.
-Kuten joku muu jo sanoi, käy vain kerran viikossa kunnolla kaupassa. Aina samana päivänä, samaan aikaan ja samassa kaupassa, kauppalistan kanssa. Joku Prista tai Cittari, mistä saat saman katon alta kaikki. Ei mene miettimiseen ja säätämiseen aikaan. Hyväksy se, että ostat sieltä ajan kanssa myös ison osan vaatteistasi, koska näin säästät aikaa.
- Hanki läipiiristä lapsille säännöllinen lapsenvahti, mielellään joku sukulainen, eikä mikään satunnainen teini tai aupairi joka lähtee kokonaan joskus lasten elämästä pois kuten äitikin... (teidän henkiseen tilanteeseen aupairi olisi todella huono ratkaisu, koska lapset tarvitsevat nyt pysyvyyttä!). Onko mummoa, kummivanhempia, hyviä ystäviä...? Sellaisia jotka haluaisivat vaikkapa kerran viikossa käydä lasten kanssa puistossa tms, niin sinä voit opiskella pari tuntia?
-Millaisessa kodissa asut, tai millaisella autolla ajat? Jos asut sellaisessa joka vaatii vaivaa, niin muuta helpompaan asuntoon, vaikkapa kerrostaloon. Hanki auto joka on vaivaton ja edullinen. (Ylimääräinen rahaa menee varmasti lapsiin, lastenvahdeille jne.)
-Onko sinulla elämää helpottavia asioita, kuten kuivausrumpu? Hanki.
-Tapaa ystäviäsi yhdessä lastesi kanssa. Näin seuraelämäsi pysyy hengissä, mutta lastesi ei tarvitse olla erossa aina vanhemmastaan. - vaioikein
löppönen74 kirjoitti:
Niin, olen samaa mieltä, että sopimuksista ei luisteta, ja että vanhemmat kasvattavat etenkin esimerkin kautta. Arvomaailmassani kuitenkin vanhemmuus ja läsnäolo ovat sopimuksista tärkeimmät, ja haluan esimerkilläni opettaa lapsilleni, että muut velvollisuudet ovat vähemmän tärkeitä.
Käyn töissä, olen pk-yrityksen toimitusjohtaja. Loppuvaiheessa olevat opintoni kauppakorkeassa jätin kesken, kun jäin yh-vanhemmaksi. En ole hetkeäkään katunut. Voin toki ne suorittaa joskus loppuun, mutta vasta sitten kun lapsen ovat isompia. Tämä velvollisuuteni on nyt tärkeämpi.
Mitään merkittävää toistuvasti aikaavievää harrastusta en halua, koska panostan ennemmin siihen, että lapsillani on mahdollisuus harrastaa. Koen että lasten harrastuksista huolehtiminen on tärkeämpi velvollisuus, kuin omat menoni. Esimerkiksi luovuin erään yhdistyksen puheenjohtajuudesta omasta halustani, mielelläni. Harrastan toki asioita, että voin sitten itsekin hyvin. En ole mikään marttyyri. Mutta rajansa kaikella... Ei minun tarvitse joka viikko päästä harrastamaan ilman lapsia -ainakaan enempää kuin tuntia viikossa.
Täällä olet saanut kritiikkiä, koska sinun arvomaailmasi on erilainen kuin monella muulla. Ota kritiikki vastaan. Ja tuo yksi joka selittää vieraannuttamisesta on häirikkö... Mutta se on totta, että et vaikuta toivovan sitä, että lasten äiti muuttaisi mielensä. Uskon ja ymmärrän että tilanne on nyt se, että lasten äiti ei halua lapsia enää elämäänsä. Ikävää, eikä se ole ehkä sinun syysi. Mutta miksi et halua jättää sitä mahdollisuutta, että tuo lasten äiti olisi edes pieni osa lasten elämää, jos sitä yrität parhaasi mukaan? Tai että kun hän joutuu elämään ilman lapsia, tuletko vastaan jos hän muuttaa mielensä? Näitä asioita mieti.
Vaikuttaa meinaan vahvasti siltä, että sekä sinä että lasten äiti muistutatte yllättävän paljon toisianne -teille molemmille muut asiat, velvollisuudet ja mielenkiinnot ovat tärkeämpiä kuin omat lapset.
Mutta niitä vinkkejä arkeenkin toki...
-Muista nukkua. Et muuten jaksa. Älä aikatauluta elämääsi siten, että painat hommia aina puoleen yöhän. Sinusta tulee ajan kanssa väkisinkin huono vanhempi yms.
-Jos on saatava aikaa opinnoille tms, niin herää klo 5.30. (mene nukkumaan kli 22.) Tämä rytmi toimii ajan kanssa paljon paremmin suurimmalla osalla ihmisistä.
-Kuten joku muu jo sanoi, käy vain kerran viikossa kunnolla kaupassa. Aina samana päivänä, samaan aikaan ja samassa kaupassa, kauppalistan kanssa. Joku Prista tai Cittari, mistä saat saman katon alta kaikki. Ei mene miettimiseen ja säätämiseen aikaan. Hyväksy se, että ostat sieltä ajan kanssa myös ison osan vaatteistasi, koska näin säästät aikaa.
- Hanki läipiiristä lapsille säännöllinen lapsenvahti, mielellään joku sukulainen, eikä mikään satunnainen teini tai aupairi joka lähtee kokonaan joskus lasten elämästä pois kuten äitikin... (teidän henkiseen tilanteeseen aupairi olisi todella huono ratkaisu, koska lapset tarvitsevat nyt pysyvyyttä!). Onko mummoa, kummivanhempia, hyviä ystäviä...? Sellaisia jotka haluaisivat vaikkapa kerran viikossa käydä lasten kanssa puistossa tms, niin sinä voit opiskella pari tuntia?
-Millaisessa kodissa asut, tai millaisella autolla ajat? Jos asut sellaisessa joka vaatii vaivaa, niin muuta helpompaan asuntoon, vaikkapa kerrostaloon. Hanki auto joka on vaivaton ja edullinen. (Ylimääräinen rahaa menee varmasti lapsiin, lastenvahdeille jne.)
-Onko sinulla elämää helpottavia asioita, kuten kuivausrumpu? Hanki.
-Tapaa ystäviäsi yhdessä lastesi kanssa. Näin seuraelämäsi pysyy hengissä, mutta lastesi ei tarvitse olla erossa aina vanhemmastaan.häirikkö ajatellessani lapsen parasta ja tasavertaisia oikeuksia molempiin vanhempiinsa. Miten tuolla asenteella voi päästä peräti pk-yrityksen toi-mitusjohtajaksi ja miten se äiti on jotenkin parempi lapselle kun isä. Äiti saa vapaasti viranomaisten kanssa sabotoida lapsen elämää.. äiti voi ja saisi olla mielestäsi edes pieni osaa lasten elämää, mutta lapsilla ei saisi olla mitään siteitä toiveensa mukaisesti omaan issänsä, isän puoleisiin isovanhempiin ym sukulaisiinsa.
- RAISION KAUPUNKI -
Klikkaa nappia apua ja vastausta jo seuraavana arkipäivänä ei ole
toiminut 8 vuoteen..
- missäpäin
asustelet; mielelläni voisin auttaa, itse kun en saa olla omien kanssa vieranomaisten ja äidin vieraannuttaessa rakkaat lapseni tarkoitus-hakuisesti itsestäni..
- petturitkuoppaan
Rahastahan aloittajalle ei tule ongelmaa kun tuo pettäjä akka alkaa maksamaan elatusapua.
- åpråpolåpsl
Et sinä tiedä onko tuolla exällä elatuskykyä... Jos kerran on saamassa lisää lapsia nykyisen puolisonsa kanssa, niin luultavasti kohta äippälomalla ja hoitovapailla. Ei siis maksa mitään elareita. Kelalta lähi-isukki saa n. 150e/kk/lapsi elatustukea.
Tosin tuo työnarkkari luulis jo sen verran tienanneen, että ei heti rahat lopu. Tai sitten täytyy olla todella surkea raha-asioissa. - Kolmefemma
Taas tullut osaksi hyviä vinkkejä, osa taas mielenkiintoista, ja ehkä jopa huvittavaa luettavaa. Ensinnäkin en koe olevani katkera exälleni; jokainen tekee elämässään omat ratkaisunsa, enkä minä varmasti ole maailman helpoin puoliso. Mutta en ole kysynyt apua parisuhdeongelmiin, enkä siihen kuinka pitää lasten toinen vanhempi osana lasteni elämää. Olen kysynyt neuvoja arjen aikataulutuksiin.
En koe, että olisin vieraannuttamassa lapsiani, mutta äitinsä on kertonut haluavansa lapsistani eroon (tietysti myös omistaan) ja lasten hyvinvointi on minulle prioriteeteista tärkein, joten lapset tulevat silloin minulle. Olen nyt muutaman viikon aikana keskustellut lasteni äidin kanssa asiasta useasti ja hän HALUAA että lapset siirtyisivät pois luotaan mahdollisimman nopeasti. Tietysti lapset tulevat näinollen minulle. Heidän ei tarvitse, pidä tai kuulu tuntea itseänsä ylimääräisiksi. Haluan tietysti, että asiasta tehdään kuitenkin kaikki tarvittavat viralliset asiakirjat samalla. Tapaamisoikeutta en aio häneltä kieltää, vaan on mielestäni kaikille eduksi, että lapsilla jää oikeus äitiinsä. Se että käyttääkö äitinsä ikinä tapaamisoikeuttaan on hänen asiansa.
Taloudellisesti on monia minua paremmin toimeentulevia, mutta myös heikommin, enkä välttämättä koe että tarvitsisin lasteni elatukseen heidän äidiltään minkäänlaista tukea. Mihin olen kaivannut vinkkejä on arjen aikataulujen kanssa, sillä olen sitoutunut aika moneen asiaan. Liian moneen. Opiskelua en voi jättää kesken, sillä silloin joutuisin siirtymään pois työstäni (Kyse koulutuksesta jolla saan virallisen pätevyyden työhöni) haluan jatkaa työssä, jossa olen ja joka on lähellä kotiani ja lapsiani. enkä pysty lopettaa harrastusta, sillä en voi jättää joukkuetta pulaan varsinkaan tässä vaiheessa vuotta. Todellakaan ole valmis lopettamaan uraani niin häpeällisesti! Tämä paletti on vain saatava jollain tavalla järjestymään, ja niin minä tulenkin saamaan. Vielä en tiedä miten, mutta kyllä tämäkin järjestyy.
Kiitos siis vinkeistä ja mielipiteistä joita olen saanut.
- Höppänätyttö
Sossusta voi saada tarvittaessa kerran rai 2 kertaa viikosparin tunnin apua :)
- eipäoleapua
kuulunut 8 vuoteen ja klikkaa nappia apua ja vastausta jo
seuraavana arkipäivänä EI RAISION KAUPUNGISSA TOIMI LASTENSUOJELUPALKINNOISTA HUOLIMATTA??? - aiisällemiehelleapua
sossusta vai; älä nyt unta näe, ei ole sitä apua kuulunut, aiheutettu vain riitaa
eron yhteydessä leimaamalla ISÄ kyvyttömäksi vanhemmaksi ja huoltajaksi
yhdessä äidin kanssa valehtelemalla tuomioistuimessa lapsen olosuhteet pe-
rättömässä lausmassaan mitä oikeasti on tapahtunut..
..
- kolmefemma
Tytöt nukkuvat omissa huoneissaan ja tavaransa, jotka tulivat äitinsä luota ovat löytäneet paikkansa. istun saunatuvassa ja pohdin että on se vaan erikoista kuinka kahden, kolmen vuoden sisällä loppuu avioliitto rakastamani naisen kanssa, tulen yksinhuoltajaksi kahdelle tärkeimmälle ihmiselle jotka maa päällään kantaa ja kuinka harrastukseni ei taida päättyäkkään loukkaantumiseen, vaan omasta tahdostani ollessa vielä voimissani.
Vaikka aika ärhäkkäästi olenkin ehkä ottanut kantaa viesteihin, joiden sisältö ei ole vastannut tasoltaan ihmettelyyni elämäntilanteessani, niin olen kiitollinen niistä viesteistä jotka ovat laittaneet minut miettimään tulevaisuuttani ja lasteni tulevaisuutta.
Opiskeluissa pystyn hyvin pitämään muutamaa kirjatenttiä lukuunottamatta taukoa kevään ja syksyllä kun en enää harrasta on minulla mahdollisuus satsata nykyistä enemmän opiskeluihin työn ohessa (ja osin työaikana) ja valmistua tavoiteajassani. Kyllä tämä tästä. Kiitos vinkeistä arjen askareitten kanssa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 676679
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap284320Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei2712740Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei262070MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna311613- 971427
Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee551131Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel3041117Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781104Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..391061