Kellotapulin kosto elää

Sunnuntait on kauheita kovan ryyppäämisen jäljiltä!! Koko päätä särkee ja kauhee jano. Mene hakee parii vironkaljaa krapulajanoks Arvolta niin helpottaa!!

Joo, se oli kovaa peliä silloin kapinan -18 aikaan. Isojen ökytalojen mulkut suojeluskuntaan kuuluneet työläisiä kiusaavat isännät oli lihottaneet itsensä sian ihralla ja läskillä semmoisiksi talipalloiksi, että vyön pituus oli vähintään 1,60 metriä ja kilot lähti 160 kg:sta ylöspäin. Siinä täytyi silloin nälkäisellä punakaartin soturilla olla pistimessä pituutta, kun tältä kävelevältä suojeluskunnan Lainapeitteeseen verhotulta sialta lähdettiin peräämään vanhoja saatavia. Onneksi kunnon bolshevikeilta saatiin näitä pitkiä rotanhäntäpistiä, joka upposi tarvittaessa paksuimmankin ökytalon isännän ihroista läpi. http://media.tori.net/image/big/03/0346998027.jpg

Jämsän punikeille kellotapuli on vieläkin katkerapaikka hehheee hehhhee

Olen täysin kyllästynyt 1918 paskaan. Tapettu mikä tapettu. Ihmisiä kuoli ideologiansa takia puolin ja toisin. Toiset voitti ja toiset hävisivät. Minkäs teet. Jos häviäjä osapuoli olisi vottanut, ei täällä kovin moni punaistenkaan jälkeläinen kirjoittelisi. Stalin ja lenin olisivat kyllä hoitaneet suomi tsuhnat tasapuolisesti kulag leireille ja teloituskommpanioiden eteen, siitä voimme olla varmoja. Pelkkä suomalainen olisi riittänyt syyksi laitta nappi otsaan. Joten vittumaisesta ja vääryyksiä, julmuuksia sisältäneestä kansalais sodasta pitäisi oikeasti myös jämsäläis junttien päästä eteenpäin. Ruumiit on laskettu ja siil hyvä niitä ei takaisin saa vaikka tappaisi kaikki ei punaiset. Kukaan nykyään hengissä oleva ei ole ampunut yhtään punaista tai valkoista joten onko teloitettavat sitten kaivettava haudoista ylös jotta jotkun punaiset saavat tyydytyksen kostoelää mentaliteetilleen. Olen itse sekaperheestä joten pitäisikö minun tappaa vanhempani jotta kaikki voisivat olla tyytyväisiä? Mikä ratkaisuksi tähän ongelmaan?

Se on tämä Jämsän suojeluskunta-maajussi-lahtarien nykyinen jälkikasvu (joka vielä tyhmyyttään maajussiksi jäi) juntattu jo niin polvilleen punaisessa paperi-Jämsässä, että ihan koiran osassa on entisen ökytalon maajussi pelloillaan tänä päivänä. Pää harmaana ja niskat kumarassa jatkuvien nivelsärkyjensä kanssa yksinään jyystää vielä yli 10 000 tuntia möyrineen traktorin resunsa pölyisessä hytissä. Yhtään ilmaista renkiä ei näy pelloilla apuna millään suunnalla, niin kuin vielä Jallun aikaan oli. Kovasti on muuttunut maailma huonompaan suuntaan sadassa vuodessa maajussin kannalta. Pappavainaan suojeluskuntamanttelikin kului puhki jo 60-luvulla, kun kiero Hankkijan konekauppias sai ovelalla myyntipuheellaan lahtari-papan ostamaan oikein kultamaha-Fergusonin 60-luvulla. Silloin oli siihen aikaan maajussille Kekkonen jumala ja Hankkija oli uskonto. Jos sen kultamaha-Fergun erehtyi kesällä heinänteon lomassa varjoon ajamaan ja sammutti sinne, niin se papan vanha kapinan aikuinen kirkon mäellä kellotapulissa vereentynyt ja kiviseinistä kimmokkeina tulevien luotien repimä suojeluskuntamantteli piti aina traktoriin konepellin päälle heittää, jos sen meinasi saada heinäpellolla juotujen kahvien jälkeen käyntiin. Mantteli kului riekaleisi siinä leikissä jo ihan muutamassa vuodessa. Kiertävä lumppujen ja lehmän häntäjouhien ostaja sen vei, mutta antoi sen kuulemma työväentalon ulkopaskahuussin eteen hakojen korvikkeeksi, että työläiset sai pyyhkiä siihen kenkiään paskahuussiin mennessään. Osa jälkikasvusta oli kyllä älyllisesti omia maajussi-vanhempiansa huomattavasti viisaampia ja lähti paperitehtaille hyväpalkkaisiin hommiin. Samalla vaihtoivat aina vaaleissa antamaan äänensä punaiselle vasemmistolle, kun sieltä puolelta tuli helpot hommat, hyvä palkka ja komeat uudet autot... vanhoja traktorinresuja ei ollut sillä porukalla kenelläkään enää edes terapiatraktorina.

ompas lada kuskilla jutut.

Tämän päivän jämsäläiselle maajussille Jontikka on pelkkä mulkun jatke. Rattorin pitää olla niin viimmesen päälle länsimaista Ameriikan-laatua ja maajussi nauraa kylällä kovaan ääneen, että "eihän normaalilla ihmisellä ole ikinä Tarvikekeskukseen mitään asiaa". Sitten kun ajetaan Jontikalla lumihommia ja kaupunki maksaa työn, niin oma työn jälki on kyllä niin ryssänlaatua kuin olla voi. Ei edes aurausviittoja onnistu laittamaan tien viereen kunnolla sulaan maahan... nyt jo tuuli pyyhkii nurin tien penkoilta siihen vähän aikaa sitten laitettuja aurausviittoja. Se on sitä siirto-karjalaisten meininkiä. "Nii jot ko myö Valkjärvel aikonnaa tultii ja mäntii Puntusjärvel kyllääki iha millo vaa ko hollituppaa..."

Mitä tämä 18 tapahtumien vatvominen ketään hyödyttää. Jossoin tapettiin punaisia jossain valkoisia toisia auttoi ryssät toisia saksalaiset. Sisällissodassa on yleensä vain häviäjiä, mutta toisen puolen on voitettava että tivoli joskus loppuu. Kyllä niitä laittomia teloituksia tehtiin molemmin puolin. Lukekaa kirjat punainen ja valkoinen terrori. Taistelihan molempien puolien miehet yhdessä talvi- ja jatkosodassa. Ei kukaan jaottele sankari vainajia, tai sotaveteraaneja sen mukaan kummalla puolella suku oli 1918.

Itkijät itkee. Älkää turhaan itkekö. Se joka sotaan ryhtyy se myös sodan nautinnoista pääsee onnellisena nauttimaan. Kuolema on vääjäämätön sodan nautinto ja ilo. Sotaan ryhtyneet siis ovat saaneet täyttää unelmansa puolin ja toisin...

Ostin joskus 80-luvun puolessvälissä uuden ladan konelasta ja isoisälleni kerroin, että muuten auto pelaa ihan hyvin, mutta se ladan ominaishaju hieman häiretsee. Kotiin vaarian viedessäni sanoi hän pihaan tultuamme, että odotas hetki. kymmenen minuutin jälkeen hän palasi vanha suokeluskunta aikainen takkinsa mukanaan ja tuumasi, että ajappa rinki tuo mukanasi. Tein työtä käskettyään ja ajoin korttelin ympäri ja kun palasin ei iikorissa haissut lainkaan. Ihmeteltyäni sitä sanoi vaari, että on se ryssän haju ennenkin suojeluskuntaa karkuun juossut! Kiitos siitä jo edesmenneelle isoisälleni.

Tappakkaa toisianne katkerat häviäjät niin olo helpottuu ja jos ei löydy kaveria niin köysi on aina varma kaveri vahvan oksan kanssa. Silloin näiden kaverien avulla voi vapauttaa itsensä olemattomasta katkeruudesa jota ei itse olen kokenut.

Minä tunnen tuon Ohranan. Se on semmoinen norsun-mulkun mallinen paksu pullero Ouninpohjasta Mutasen mutkasta. Naamaltaan ihan metsäsian näköinen. Se oli minulla joskus työmiehenäkin. Helvetin laiska vetkale työmaalla, eikä osaa ilman neuvomista yhtään mitään tehdä. Annoin sille firmasta kenkää ja nyt se on sossun pummina KELA:n peruspäivärahalla. Näkyy ostavan aina peruspäivärahan maksupäivänä 5 litraa bensaa autoonsa.

Hehe onkos sulla enää mitään firmaa??pelkää lepikoo näytää olevan.

Tässä kuvassa Ouninpohjan Ohrana kyselee muilta Mutasen Mutkan lahtareilta, "missä minun suojeluskuntamantteli on, kun pitäis lähteä nuolemaan Jallun persettä kirkonmäelle."

http://photos1.blogger.com/blogger/3640/576/1600/hey-pig-piggy-pig-pig-pig.jpg