Miksi nainen pyrkii muuttamaan miestä?

Sinunlaistasi sössöttäjää ei kaksaisi kuunnella kukaan.

Hmm.

Pikkuisen olen eri mieltä, että se muutos olisi aina pahasta sille miehelle. Tietysti kärjistettynä se muuttamisen halu voi olla ahdistavaa, olipa muutettavana mies tai nainen.
Yleensä tervejärkiset naiset eivät pahaa tarkoita ja hyväntahtoisuuttaan haluavat puuttua mm.pukeutumiseen ja hiusmalliin jne. Muista jutuista en voi ottaa kantaa, koska en ole mielestäni ikinä pyrkinut hallitsemaan miestä ja hänen harrastuksiaan, menoja ym.

Monesti valitetaan, että nainen antaa jo alussa pakit miehelle ulkonäön takia. Jep, on olemassa miehiä joilla on täysin hakusessa se oma tyyli. Monesta ihmisestä saa siistin ja fiksun oloisen pienellä "hienosäädöllä". Osa naisista osaa nähdä pintaa syvemmälle ja miettivät, että siitä miehestä saa ihan mukavan näköisenkin kun vähän tuunaa, heh.

Parille kumppanille olenkin vihjaillut ja vienyt peräti vaatekauppaan (minä maksoin muuten!) hiukan uudistamaan lookkiaan. Olivat kovin tyytyväisiä. Yksi liiankin, sillä kun oppi pukeutumaan ja siisti hiuksensa alko myös naiset vilkuilemaan ja loppu onkin toinen tarina ;)

Ei ole loukkaavaa myöskään esittää toiveita naiselle. Minun mielestäni. Olen mielelläni ottanut huomioon kumppanin mahdolliset toiveet pukeutumisessa ja erityisesti makkarin puolella hepenien suhteen. Joskus jokin vaatekappale on todellakin näyttänyt hyvältä omiin silmiin myös ja eräs hiustyylikin sopii täydellisesti, vaikken sitä olisikaan itse keksinyt ilman vihjettä. :)
Ei ole suurta vaivaa siitä, jos miellyttää toista silloin tällöin. Hyvässä parisuhteessa kummatkin tykkää miellyttää toista vai? Kaikessa toki kohtuus..

Asiat pitää vain osata esittää hienovaraisesti tai suoremmin, sehän riippuu niin millainen persoona on kumppanina.

"kaksaisi"? uusi sana suomen kielessä?

Kai kysymys on naisten itsekkyydestä ja pinnallisuudesta ja siitä, ettei kunnioiteta toista sellaisena kuin hän on, vaan pyritään muuttamaan mieleisekseen. Oudoksuttaa myös se, että miksi miehet alistuvat tällaiseen, myyvät selkärankansa ja itsekunnioituksena naiselle? Ei ole todellakaan sen arvoista.

Yritin miettiä kohdallani syitä. Syyllistyin itse tuohon joskus nuorempana, lähinnä vaatetuksen ja hiustyylin kohdalla. Tuohon ei varmaankaan ole sen syvällisempää syytä kuin se itsekäs motiivi, että toinen näyttäisi muuttajan mielestä paremmalta hieman muuntautuneena. Itse tuunaan mielessäni vieläkin erityisesti hiustyyliä. Joitain ikuisia poikamiehiä haaveilen tuunaavani jotta he etenisivät naismarkkinoilla;).
Tekisin kuitenkin selvän eron siitä, mitä halutaan muuttaa. On
ko kyse harrastus- tai musikkimieltymyksistä tai toisaalta syvemmistä luonteenpiirteistä, arvomaailmasta tai elämänvalinnoista kuten lapsentekohalukkuudesta/milloin niitä tehdään. Näitä ei saa tai voi muuttaa. Ehkä tässä on kyse siitä, että on toinen ei sovi ihannepartnerin muottiin ja pyritään vaivihkaa muuttamaan toista. Elämänarvojen sun muiden kohdalla olen päätellyt kyseen olevan siitä että ennen vakavan seurustelupäätöksen tekemistä ei ole keskusteltu ns. vakavista asioista etukäteen - tässä voi kumpikin sukupuoli katsoa peiliin.
Se, missä ihmisen pitää kyetä muuttumaan on oman käyttäytymisen muuttaminen muuttuneen elämäntilanteen mukaan ja henkinen kasvaminen. Kotitöiden jakaminen, yleinen siisteys,se perheen perustamisen jälkeen ei voi enää harrastaa ja mennä yhtä antaumuksella kuin poikamiehenä. Tällaisiin asioihin voi ja saa puuttua. Samoin voi toiselle sanoa esim. hygienian laiminlyömisestä.
Miksi sitten naiset ovat kärkkäimpiä muuttamaan miehiä (jos näin on) ? Luulen, että naiset ovat vain keskimäärin kärkkäämpiä sanomaan asioita ääneen, miehet taas jurottavat taaskin keskimäärin ja miettivät asioita mielessään. Onko naisille parisuhde yleensäkin painoarvoltaan merkitsevämpi? Joskus olen huomannut sen, että tällainen käytös voi olla turhautunutta sijaistoimintaa, jos suhtessa on kommunikaatio-ongelmia. Väärinhän se on.
Ehkä vaatii jonkinlaista vastuuta myös yksilöltä, miten pitkälle hän suostuu muuttumaan. Toisen mieliksi voi tehdä jotain myönnytyksiä, mutta en jaksa kunnioittaa vaikeiden miesten seinään hukkuvia alisettuja vaimoja enkä niitä miehiä, jotka suostuvat hävittämään älppärikokoelmansa kun nainen vaatii sitä (käsittämätöntö). Mitäs suostuvat.

Kaikkien miesten tulisi HETI JA VÄLITTÖMÄSTI jättää nainen, joka rupeaa "muokkaamaan" miestä mieleisekseen.

Ekana tulee mieleen, että omassa päässä on visio "täydellisestä miehestä", joka sitten pitäisi muovata siitä "epätäydellisestä" vähän täydellisemmäksi. Perustuu vain ja ainoastaan itsekkyyteen.

Tuohon samaan olen itsekin joskus nuoruudessani syyllistynyt, mutta huonostihan siinä aina on käynyt eikä ole onnistunut. Hyvä niin. Nykyään jo annan miehen olla sellainen kun on, vaikka joku asia joskus potuttaisikin. Kun se asia ei ole sen suuruinen, että olisi kyse mistään vakavasta. Mistään mikä vaikuttaisi terveyteen tai heikentäisi jotenkin mun ihmisoikeuksiani.

Tuli mieleen Egotripin biisi: "Älä koskaan ikinä muutu". Miehet olisivat tyytyväisiä, kun nainen pysyisi aina tyttömäisenä. Kun näin ei käy, pyritään vaihtamaan nuorempaan.

Naiset sen sijaan haluavat, että elämässä on muutosta ja osana sitä aloitetaan muutosleikit puolisonkin puolesta. Tärkeäähän ei ole päämäärä vaan liike. Ja jos lopputulos ei miellytä, aina voi tilalle ottaa uuden koulutusprojetkin. ;-)

Eihän nyt tahdoton taikina pidä kenenkään olla mutta kai nyt jotakin vaihtelua voi joskus edes kokeilla?
Tietenkin miesten juttuja tulee katsottua, josko oma rakas tykkäisi jostakin. Oli sitten vaikka erilaisen partaveden valinta.
Eikä ole alkuunkaan huonoa, kun mies on kiinnostunut musta muutenkin kuin ilman vaatteita.

http://cdn.twentytwowords.com/wp-content/uploads/Man-I-fell-in-love-with.jpg?ec2d3d

:D paljon oli jo tullut hyviä vastauksia joille annan loppumarmatuksen että on kans tosiaan vastaavia miehiä jotka tykästyy naiseen sellaisena mitä alussa on mutta sitte alkaa kaikenmaailman vittumaiset huomauttelut sun muut milloin mistäki.. huippuna se jos semmonen oottaa ja toivoo samaan aikaan että nainen muuttais sitä jotenki paremmaksi.

viimeisin kumppanin tapainen oli sellainen ja täys kaaokseenhan se päättyi. kyllä sen mahdollisen muutoksen on lähdettävä ihan itsestä, tässä viitsi eikä oo halua kellekkään miksikään justiinaksi tai äidiksi ruveta, kaikkein vähiten aikuiselle ihmiselle.

tyyppi sellaisenaan ku on, just parasta.. niitä pieniä hienosäätöjä laskematta :P

Siksi että täydellinen mies olisi niiin ihana. Ja myös aivan eri asia kuin "lammas ja lapanen". Miksi mies ei kestä kritiikkiä? Vaikuttaako siihen mieäheys, lammas- vai lapasmaisuus?

Eikö ulkomailta tuotu ole se melkein kaikkien halveksima mamu? Maahanmuuttajissa on korkeasti koulutettuja ihmisiä. Miksi eritoten mieähet eivät hyväksy heitä? Mikä ero on korkeasti koulutetulla miehellä ja korkeasti koulutetulla naisella, jonka tähän maahan tuo joku suomalaisnaisen kanssa epäonnistunut mieheksi itseään tituleeraava?

Olen nainen enkä myöskään ymmärrä tuota miehen muuttamista! Toista pitää rakastaa sellaisena kuin hän on, vikoineen kaikkineen. Eihän nainenkaan se täydellisyys ole! Samaa olen myös ihmetelly kaveripiirissäni, et miestä yritetään muuttaa ja sitä et itte ollaan ensin naisellisia jne mutta parisuhteen edettyä unohdetaan itsensä.. Pukeudutaan lököhousuihin, korkkareita käyttävä nainen löytää lenkkarit, lihotaan ja lopetetaan meikkaaminen.. Näin on ainakin monelle mun kaverille käyny enkä voi käsittää sitä. Sit kuitenkin miestä yritetään muuttaa tai rajoittaa hänen menemisiään jne.. Ihmeellistä!

Syitä ja selityksiä on useitakin.
– muuttaja luulee omistavansa miehen
– vallanhimo johtaa aina haluun muuttaa toisia
– nainen ei ymmärrä, että toista ihmistä ei voi muuttaa
– heikko itsetunto tettää inmisellä kummalisia asioita
Komplisoiduimmissa tilanteissa mies on muuttanut tapojaan/tyyliään/tekojaan naisen haluamaan suuntaan ja sitten nainen huomaa olleensa väärässä ja alkaa säätää.

Omasta näkökulmastani katsottuna muokkaukset on menneet aikalailla toisinpäin sukupuolten suhteen, mutta tietysti jos ihan omalla pienellä palkalla koittaa toistakin vaatettaa eikä anna kulkea ikuisesti 80-luvulla ostetuissa vaatteissa niin kai se on rikokseksi laskettava. Se sitten taas on ilmeisesti ihan sivuseikka että omat liikut on pikkuhiljaa poistettu ja minusta on tehty talouskone vaikka en ollut alunperin mitään sinnepäinkään, ihan kaikkea mahdollista muuta. Mutta turhapa näistä on naisena narista sillä yleinen tuomio kuuluu jokatapauksessa että koska tämä elämä muillekin naisille maittaa niin kuuluhan minunkin tykätä.

Jos joku haluaa muuttaa sinua?käske hänen painu vittuun ....

Sitten on tietysti niitä miehiä, joille jo tavalliset, parisuhteeseen ja etenkin perhe-elämään kuuluvat kompromissit ovat kauhea ihmisoikeusloukkaus ja hirveä yritys muuttaa miehen ikiomaa elämää. Mitä, miksei voi olla joka viikonloppu kahta päivää kavereiden kanssa viihteellä? Miks on muija kireenä, kun rantautuu kotiin?

Itsekin olen syyllistynyt muuttamispyrkimyksiin.

Pidempi suhde on itselle opettanut pikku hiljaa että se on väärin ja usein turhaa. Lisäksi se ajaa ristiriitoihin ja eripuraan. Sen jälkeen mies saattaa olla miehisyytensä kanssa hukassa eikä kumpikaan halua enää toista, vaan suhde on kaikessa vähänkin romanttisemmassa mielessä täysin tuuliajolla.

Huomasin että mieluummin annan miehen vikojen olla ja keskityn nauttimaan suhteen hyvistä puolista ja romantiikasta silloin kuin sitä on. Keskityn itseni kehittämiseen ja haaveisiin mitä minulla on. Mies tekee asiat niin kuin tekee ja jätän hänelle tilaa tehdä ne omalla tavallaan silloin ja siten kuin hänelle luonnistuu parhaiten.

Mies olkoon sellainen kuin on. En vaadi häntä muuttumaan.

Mutta kerron miten haluan itse tulla kohdelluksi.

Jos on jotain mitä en voi sietää, nalkuttaminen ei auta, vaan on mietittävä onko tämä sellainen juttu jonka kanssa en voi elää tai joka on minulle huonoksi, vai onko kohtuullista totutella hyväksymään asia osaksi miestä. Jatkuvasti tai säännöllisesti pahaa oloa tuottava parisuhde ei ole terveellinen kenellekään. Eri asia sitten että eripuraa ei voi välttää missään suhteessa, onhan kahdesta aikuisesta, itsenäisestä ihmisestä kyse.

Minä itse päätän haluanko olla miehen kanssa sellaisena kuin hän on. Jos en voi, miehen on päätettävä haluaako hän muuttaa asian vai lähteä eri teille. Mikään pikkujutuista nipottaminen on kuitenkin mielestäni turhaa.

En itsekään ole täydellinen, joten en voi vaatia sitä mieheltäkään.

Keskityn mieluummin itseni kehittämiseen ja nautin siitä että minulla on joku jonka kanssa voin elää saman katon alla kulkien rinnakkain elämän tietä eteen päin.

Ei parisuhde ole mikään symbioosi, sellaiseen pyrkiminen teki ainakin minut onnettomaksi. Kaksi itsenäistä ihmistä jotka ovat valinneet viettää aikaa yhdessä ja jakaa arjen askareet, mutta joilla on edelleen myös omaakin elämää ja omia juttuja. Se on paljon parempi.

Tajusin että mies tarvitsee ensisijaisesti arvostusta omana itsenään, ihailua ja fyysistä hellyyttä ja huomiointia, siinä missä minä kaipaan eniten hellimistä, rakastetuksi ja turvassa olemisen tuntemista. Onhan kaikkea muutakin mitä suhteelta odottaa ja kaipaa mutta noin perustekijöissään meillä näin.

Ehkä on hyvä kääntää arvioiva katse vaihteeksi puolisosta itseen. Itsensä kehittäminen on sitä paitsi paljon hauskempaa!

Ihan sama toi miesten muuttumisleikki ja siitä uhoominen. Miehiin kyllästyy kumminkin, riippumatta siitä, työntääkö ne likaiset sukkansa jääkaappiin tai peräti pesukoneeseen. Ei nykypäivän naisella ole aikaa alkaa kouluttaa iältään aikuiselle lapselle sisäsiisteyttä, saati jotain muuta, mitä kyseinen olento ei edes rautalangan avulla tajuaisi.

Tosi hyvä juttu siis, että miehet hakee puolisonsa muualta, kun vielä nykyisin on maita, joissa naiset tekee ihan mitä tahansa saadakseen pariutua jonkun suomalaisen sottapytyn kanssa. Suomalaisen naisen ei tarvitse.

Aloittajan täytyy olla joko työtön rahaton tai mielenterveyspotilas. Emme me muuten muuttele ketään mutta nuo ovat ehdottomia hylkäyspointteja.

höpöti höö mies muuttuu vaan ainoastaa kun haluu olla naisen suosikki ja parhain.

Sama homma toimii toisinkin päin, minulla ainakin siitä kokemusta. Itsekkyyttähän se aina on, että saadaan toinen lähemmäs omaa käsitystä ihannekumppanista. Se on ok, että ehdottaa pieniä muutoksia mutta päätäntävalta tulisi aina olla sillä kohteella. Toiset muuttuvat miellyttämisenhalusta ja toiset pelkäävät kumppanin vaihtavan parempaan. Jos muuttaa itseään haluttuun suuntaan niin onhan se kai merkki jostain epävarmuudesta, menettämisen pelosta tai vastaavasta.
Itse tapailin miestä, joka aluksi ei vaatinut minulta ihmeempiä. Ajan kanssa häntä alkoi kuitenkin häiritsemään hiukseni, kynteni, vaatevalintani ja ujouteni. Hän suorastaan vaati, että minun täytyy viilata kynteni siisteiksi ja lakata ne, kun näyttivät niin epäsiisteiltä. No kai ne näyttävät kun työni on sellaista, että käsittelen metallia ja teen jatkuvasti käsilläni töitä. Ei siinä rakennekynsiä voi pitää! Sitten vaatteenikaan eivät enää olleet tarpeeksi sieviä töistä tullessani eikä meikkiäkään ollut, olin epäsiisti miehen mielestä. Ei kukaan tuollaista työtä varten laita mekkoa päälle ja pakkelia naamaan. Vapaa-ajalla taas sain hirveästi kehuja kun panostin vähän. Muuten sainkin kuulla olevani lapsellinen kun en aina ollut edustava. Tietysti jätin hänet myöhemmin kun pieni muutos ei riittänyt ja aloin olla järkyttävän ahdistunut kaikesta.
Tämä tapaus auttoi minua ymmärtämään, ettei toista todellakaan voi muuttaa ja sen vaatiminen on päätöntä. Itse yritin muuttua ihan epävarmuuttani, mies kun sai uskomaan etten kelpaa muuten. Nykyään olen tarkempi ja varovaisempi miesten kanssa mutta toisaalta tiedän kelpaavani myös tällaisena. Kelpuutan myös muut vikoineen.

muistu tästä mieleeni kun olin jotain 18-19-vuotiaana silloiselle kumppanuudelle etsimässä synttärilahjaa vaatekaupasta, kävin siinä hyllyjä läpi sillä mielellä et mistä itse tykkäisin.. sit pysähdyin ja aattelin et perkele en kyllä rupea ketään pukemaan! (makutuomarina olen kyllä ollut pyydettäessä,)
hiustyyliin (ynnä muihin muokattavissa oleviin ulkoisiin seikkoihin) pätee sama kuin pukeutumiseenkin, et sanon mielipiteeni jos sitä kysytään, enkä toisaalta edes olisi koskaan aloittanut seurustelua sellaisen kanssa jonka ulkoinen olemus ei mua miellyttäisi (en edes ajatuksella et jos tosta vähän kampaa ja tota vähän tasoittaa ja nuo vaatteet siis menee vaihtoon ehdottomasti..).
mitä taas niihin ei-pinnallisiin seikkoihin tulee, niin elän sillä periaatteella et muutos lähtee vain omasta itsestä. voin kyllä sanoa jos jokin on pielessä, mut äidiksi en kenellekään ryhdy. (enkä kyllä kauaa edes katselisi miestä jonka elämäntavat, maailmankatsomus ym. _huomattavasti_ poikkeaisivat omistani.)

Ja vielä kerran.
Tuota,
Pikkuisen olen erimieltä ja pikkuisen samaa mieltä.
Mies ja nainen tasapainottaa toisiaan. Mutta ongelma on siinä, että molemmat ovat hieman eksyneet Halivuudin yms lumoihin ja eksyneisyydessään tekevät vääriä valintoja.
Nainen ei enää tasapainota, koska ei huomaa eksyneisyyttään vaan yrittää muuttaa miestä unelmiensa mukaiseksi, unelmien joita on syntynyt kun on eksynyt naiseudestaan ja naisen vaistoistaan.

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2016011420959103_lz.shtml

.

Teidän ainoa ongelma on se, että ette ymmärrä, että ihmiset ovat yksilöitä, ei ole mitään homogeenisiä ryhmiä mies ja nainen, miten vitun pihalla voi aikuinen olla. Menee oma elämä ja parisuhteet vituiks, kun uskoo johonkin stereotypioihin.

kärjistetty esim. nainen alkaa parisuhteeseen miehen kanssa, mies ei vastaa naisen sterotyypistä kuvaa miehestä, nainen tuntee, että miehessä on jotain vikaa, nainen päättää suhteen.

Jokainen keskustelunaloitus täällä alkaa tyyliin, miks kaikki miehet sikoja tai miks kaikki naiset huoria, ei vittu...

Seurustelin viimeksi joku 3 vuotta sitten ja silloinen nainen yritti muuttaa minua liikaa. Olis pitänyt ajaa parta ja karvat kaikkialta, paitsi päästä...Siihen loppu suhde

1. Siksi kun nainen on tyhmä eikä ymmärrä, että toistaihmist' ei voi muttaa
2. Siksi kun nainen on valinnut haluamansa miehen ja ymmärtää myöhemmin, että väärin haluttu. Sitten hän yrittää (turhaan) muuttaa miehen sellaiseksi joka olisi pitänyt valita.