Olen niin surullinen

Ehkä sinun asiasi ovatkin varsin hyvin ja et osaa antaa sille nyt arvoa. Etsit romanttista rakkautta toisesta miehestä johon olet rakastunut. Rakkauden tunteet ja ihastumiset kertoo tyytymättömyydestäsi parisuhteeseen. Täytyy kuitenkin muistaa että yleensä alkuhuuma haihtuu aina pitemmässä parisuhteessa. Intohimokaan ei kestä. Välillä ne pyrkii pintaan ja toisinaan taas hiipuu. Vanhempana voit arvostaa tasapainoista ja rauhallista parisuhdetta. Vaikuttaa siltä kuin kaipaisit vain intohimoa elämääsi ja olet tyytymätön kun et koe sitä miehesi kanssa. Tehkää asioita yhdessä ja hemmotelkaa toisianne. Hiipuneet tunteetkin voi syttyä uudestaan hieman muuttuneena ja rauhoittuneena.

Jaa-a, valitettavasti neuvoa en osaa, mutta tiedän tuon tunteen niiiin hyvin. Itsekin olen kokenut että jotain puuttuu, vaikea vain pukea sanoiksi. Ahdistavinta on se kun toisen mielestä kaikki on ok eikä tajua....
25 v vietetty yhdessä ja joskus se pieni kipinä on ehkä hetkeksi syttynyt takaisin vain sammuakseen uudelleen. Luulen että yksi syy on se että itse kokee henkisesti kasvaneensa ja toinen taas ei, ei ainakaan samaan tahtiin. Seksiä on, sekin vain puhtaasti fyysistä toimintaa ja olen jo pitkään kokenut ettei siinä ole mitään tunnetta mukana. Tästäkin turha puhua jos se tyrehtyy lauseeseen "ai jaa".
Pitkään aina ajattelin ja kuvittelin että me ollaan varsinainen unelmapari kun arki sujuu ja hommat hoituu... nyt pikku hiljaa on herännyt ajatukseen että ehkä jotain muutakin voisi olla. Ei haluaisi elämän valuvan hukkaan ja eläkeikään, siinä vaiheessa huomatakseen että jotain muutakin olisi voinut olla! Meillä kun vain on tämä yksi elämä ja sen soisi kuluvan niin ettei jälkikäteen tarvitsisi harmitella menetettyjä mahdollisuuksia.
Hokkus pokkus konsteja on muiden turha tulla kertomaan, niitä on jo yritetty. Toista kun ei voi muuttaa, vain itseään ja omia asenteitaan. Joskus vaan sekään ei ikävä kyllä auta.
Voimia sinulle ja kaikille meille samassa tilanteessa oleville.

Jos te olette ap hyvät ystävät ja homma toimii ilman riitoja ja erimielisyyksiä puolisosi kanssa niin jos on lapsia niin kannattaa pysyä yhdessä ja jos ei ole lapsia niin kannattaa erota. Jos on lapsia ja pysyt liitossa niin etsit sitten sen rakkauden ja intohimon mualta ja tietysti lapsettoman on hyvä myös ajatella kokonaisuutta eli tässä tapauksessa puolisoaan ja erota.
Jos on pahempia ongelmia suhteessa tai tapaat ihmisen johon rakastut ja joka rakastaa myös vastavuoroisesti sinua ja sinulla on lapsia niin silloin kannattaa myös erota.

Vähän samoja fiiliksiä. 20 v yhdessä, kaikki periaatteessa ihan hyvin. Arki sujuu, yhteiset intressit, samat arvot. Kuitenkin olen eksynyt vieraaseen sänkyyn, koska se jokin puuttuu. Seksiäkin on, mutta siitä puuttuu jotain. En tunne itseäni halutuksi. Yritin puhua monta kuukautta asiasta, lopulta löysin itseni ihan väärästä vuoteesta. En tiedä jatkosta. ..

Kuule,menepä itseesi! Ja katso peiliin,et ole missään asemassa leikkiä marttyyriä. "Pelkään kestääkö mieheni eron" yep,ihan varmasti. Epäilen tietääkö miehesi edes toista miestä ikinä olleen. Ja jos,niin olet kirjojtusestasi päätellen sanonut sen olevan ohi. Eli pettämistä pettämisen jälkeen. Mies,joka ei halua erota ei sellaista ilmaankaan heittele.

Tän niinku näkee mikä on seuraava iso avautuminen. Siihen sisältyy miehen alkoholismi,väkivaltaisuus sun muuta ja sinun huoli että kuinka haluaisit että lapset näkevät isäänsäkin,mutta....(ja noin vaikka lapsis ei voi omistaa) . Joku tekis teille nyt palveluksen kun kävis sun miehelle näyttään kirjoitukses. Alkaisitte keskustelemaan rehellisemmältä pohjalta. Koska sinä et nyt ole rehellinen.

Kuulehan nainen, nyt on liian myohäistä haaveilla muista miehistä. Joten voit aivan rauhassa karistaa nuo typerät idioottimaisuudet korviesi välistä!

Sinä olet huolellisesti ja hyvin harkiten valinnut miehesi, perustanut hänen kanssaan perheen, kodin jonne olette yhdessä saanet aikaan lapsia.

Oletko sinä todella niin yksinkertainen että uskot saastaelokuvien lässyttämään typeryyteen joissa ainoa ja ihana elämänmuoto or hajalle revitty koti, muiden (miesten - sinun tapauksessa) perässä laukkaaminen?!

Maalataan se nyt tässä taivaalle- sinun kieroutunut ajatusmaailma, jota sinä ruokit harkiten, on aivan liian paljon tuhoa tuottavaa. Kaikille!

Käytä ajatuksesi, taitosi ja energiasi luomaan kotinne ilmapiiriä tasapainoiseen, ystävälliseen ja rakentavaan kanssakäyntiin. Ellei aivoissasi ole ainuttakaan molekyyliä ohjaamaan kuinka se tehdään, hae apua netistä, kirjastosta, seurakuntasi sielunpaimenelta - nuo kaikki ovat helposti saatavissa.

Sinun asiat ovat ilmeisesti liian hyvin joten yksinkertainen ajatusmaailmasi yrittää rautalangasta vääntäen keksiä typerän haavoittavaa tragediaa!!!!!!!