Apua järjettömään ahdistukseen!

ja jos ei ole mitää asiallista sanottavaa niin jättäkää mieluummin sanomatta...vertaistukikin sopii jos muuta ei oo kellää tarjota:((

Kuulostaapa ikävältä :( Osaatko eritellä ollenkaan mikä sinua ahdistaa esim. roskia viedessä? Onnettomuudet, ihmiset, epämääräinen pelko?

Vaikka lääkkeet ja rentoutusmenetelmät onkin kokeiltu älä luovu toivosta, lääkärin kanssa voitte kokeilla muokata lääkitystä ja renoutusmenetelmätkin vaativat aikaa ja keskittymistä toimiakseen. Näkisin yhdeksi vaihtoehdoksi oireiden lievittämisen sijaan nimenomaan tonkia niiden syytä. Meditointi voi auttaa, vaatii hetken harjoittelua että pystyt irtaantumaan omista ajatuksista ja seuraamaan niiden virtaa ikään kuin ulkopuolisena. Siinä tilassa on helpompi kohdata omia pelkoja ja outojakin piirteitä itsessään, jonka jälkeen niitä on helpompi työstää.

Ymmärrys siitä mitä on meneillään yleensä auttaa kanssa, tutki ahdistusta (mekanismina, psyykkisenä selviytymiskeinona..)

Vähän pelottaa ehdottaa mutta jos ei helpota ja sinulla on jossain kohtaa tilaisuus kokeilla psykedeelistä terapiaa, voi esim. ohjattu mdma kokemus olla todella terapeuttinen. Muualla euroopassa moista apua voi saada ainakin post traumaattiseen stressiin ja pahoihin fobioihin. Toistuvasti lääkkeeksi tuommoiset ei missään nimessä sovi, siinä on äkkiä syvällä suossa.

Ehkä kannattaisi kokeilla magnesiumia, jos edes vähän helpottaisi. Ei ole vitsi, googleta itse lisää.

pari siiderii tai pari bissee.lääkkeeks ensi hätään.ei koko mäyristä.

mitäköhä mä sanoisin...en halua nyt alkaa aukoo päätä kellekää enkä mitää mutta ootteko tosissanne varsinkin kaks viimestä...???mitä helvettiä oikeesti...joo syön magnesiumia joka päivä ja ei pahalla mutta ei nyt ainakaa auta tähän ahdistukseen ja näihin pelkoihin...ja jotainjeesaa juon jonkin verran mutta eikai sitä aina ja joka päivä voi olla jotain juomassa että ahdistus pysyis vähä aikaa poissa??palaten kauheampana krapulassa...

09 oik nuo sun neuvot ja mietteet kuulostaa vähä että jotain sinnepäin...ehkä sulla oli edes jotain yritystä noihin kahtee verrattuna mutta silti näistä kaikista viesteistä tuli iha heti mielee että jos avut tässä ja näin kauhee olo niin parempi vetää ittensä narunjatkoksi...:((( ja tuo mdma terapia vai mikä lie joo sitä onkin varmaan suomessa???tai jos on niin ehkä vaa jossain hesassa ja en asu siellä....eipä oo varaa lähtä eurooppaa kiertelee kun ei oo varaa edes yhtee yksityislääkäri käyntiin.D

Jos olisin psykiatri ja kertoisit minulle sen mitä täällä. Määräisin Xanoria tai Diapamia heti. Eikä mitään lasten annoksia vaan reilusti. Niihin toki jää koukkuun, mutta niin moni jää esim. tupakkaan joka on paljon vaarallisempaa ku pari nappia rauhottavaa. Ja pystyt elämään normaalia elämää, ilman pelkotiloja. Kannattaa mennä yksityiselle vaikka maksaakin enemmän. Ja sanoa esim. että olet syönyt vuosia Xanoria 2x2mg päivässä mutta sun edellinen lääkäri lopetti ne. 90% varmuudella saat reseptin saman tien nimimerkillä kokemusta on.

Juttelu jonkun sinulle luotettavan ja ymmärtäväisen elämää kokeneemman kanssa voisi rauhoittaa. Kun tuntuu että pallo on hukassa, niin sitä hämmentyy ja ahdistuu entistä enemmän. Kannattaisi varmaan nyt hakeutua pitempiaikaiseen säännölliseen terapiaan.
Ei tunnu asiaton kommentointi mukavalta. En ymmärrä ilkeitä neuvoja.
Kyllä asiat ja elämä vielä kuntoon tulee.

Pahoittelut, että sinunkin noin nuoren aivot on rusikoitu tuohon ikään mennessä piloille noilla kamoilla. Mikäli olet saanut jonkinasteisen aivovaurion, mikä on todennäköistä, ei auta muu kuin pidättäytyä lisämyrkyistä, antaa ajan kulua, jotta aivosi voivat sen korjata mitä vielä korjata voi ja opetella sen jälkeen ajan kanssa elämään oireiston kanssa. Mitä enemmän vedät "mielialalääkkeitä", sitä pahempaan fyysiseen kuntoon aivosi laitat. Kognitiosi kärsii, kykysi tuntea tunteita ja mielihyvää kärsii. Kognition ongelmat näkyvät vaikeutena ajatella selkeästi, muistaa, keskittyä, hahmottaa ja niin ees päin. Tunteiden turtuma näyttäytyy muun muassa apatiana, passiivisuutena, välinpitämättömyytenä, merkitsettömyytenä ja estottomuutena. Ihmiset kuvaavat aivovauriokokemustaan sanoin; kuin olisi sisältä tyhjä ja lasiseinä silmien edessä. Lisäksi käyttäjistä ja entisistä käyttäjistä tulee monesti impulsiivisia, helposti turhautuvia ja siten suuttuvia ja agressiivisempiakin.

Ilmiöön voi tutustua laajemmin esimerkiksi oheisen kolmiosaisen dokumenttisarjan avulla.

Who Cares In Sweden (parts I-III)
www.whocaresinsweden.com

Moi! Mulla oli ihan samanlainen tilanne parikymppisenä. Jäin kotiin vuodeksi lisääntyvän ahdistuksen ja sydämen tykytysten sekä lisälyöntien vuoksi. Sain avuksi Propral 10 mg, jota otin usein. Olo alkoi hieman helpottaa, kun pääsin kirjastoon työharjoitteluun. Sitten oloni parani entisestään, kun huono seurustelusuhteeni päättyi. Viimeinen ja paras apu oli kolmivuotinen psykodyn. psykoterapia, johon sain Kelan tuen. Pohdi elämääsi, onko sulla kaikki hyvin? Nyt olen 40-vee ja elämäni on ihanaa! Tsemppiä sulle!

sori jos ei pari bissee tai pari siiderii auta.yks kaksvitonen likka mulle opasti ,että joi bissee aamust iltaan ahistukseesa.se oli sen valinta pitää olonsa siedettävänä.jos sä narun jatkeeks meinaat niin onhan toi aika pahan kuulosta.osastolla tarjoovat sulle temestaa ahistukseen.kerran olin kaveril käymäs. siihen tuli kolmas heebo jol oli xanoreita.nää katuapteekkaritkin osaa hoitaa olojaan millon milläkin ryynillä.kovaa touhua.juotii bissee , vedettii xanorit nenään ja poltettiin kukkaa kyyti pojaks.mitään en illast muista vissiin karaokee lauloin ja kun tulin baarista ulos nii se katuapteekkari seiso kuusen alla tupakalla ja kysy multa että mitä vittua?huvittavaa sinänsä.konstit on monet ja jos krapula pelottaa ,niin mä meinasin ettei tarvi vetää lärvejä.se varmaa lisää sitä krapulaa.ei ollu tarkotus vittuilla.enhän mä voi sun oloas tietää ,mutta oon sattunu näkemään ja kuulemaan yhtä jos toista elämän varrella.kunhan et vaivu synkkyyteen.toivottavasti apu jostain löytyy.lääkettä sitten roppakaupalla.

Jostakinhan nuo ovat mukaan tulleet nuo pelot ja ahdistukset. Itse miehenä tiedän että omalla kohdallani kysymyksessä ovat varhaislapsuudessa syntynyt sisarkateus.
Olen leimautunut tutkimaan varhaislapsuuttani. Olin 2½v. kun pikkuveli syntyi.

Muistat varmaan Satuv jotain esikouluiästäsi tai kouluajastasi. Niistä se häikkä ehkä juontuu.
Jos sinulla olisi rahaa, hyvä hypnoterapiaan perehtynyt lääkäri voisi parissa vuodessa saada elämääsi tolkkua. Pitkä juttu se joka tapauksessa tulee olemaan.

Jos sinä olet kokeillut jo useampaa eri masennuslääkettä saamatta mitään apua, niin kyllähän sinulla on oikeus hakea terapiaan. Ei sekään ilmaista ole, mutta jos saat siihen KELA:n tuen, niin kannattaisi ehkä kokeilla? Pidät vain puolesi ja sanot että haluat hakea terapiaan.

Minä olen ainakin saanut terapiasta enemmän apua kuin mistään lääkkeistä. Täytyy vain löytää oikea terapiamuoto ja sopiva terapeutti. Kannattaa myös varautua siihen että se ei ole mikään parin viikon juttu, vaan pidempikestoinen projekti.

Kun kerrotaan että lääkkeet eivät ole auttaneet niin aina herää kysymys kuinka kauan lääkkeitä söit?Tänä päivänä on masennuslääkkeitä jotka poistavat ahdistuksen erittäin tehokkaasti ja ihmiset ovat voineet jatkaa työelämässä täysillä.Jo pienellä annoksella voi pärjätä.Masennuslääkettä kannattaa syödä pitkään ja vasta sitten todeta ettei apua ollut.Vähintään 6kk.Esimerkiksi Venlafax auttaa ahdistukseen pienelläkin annoksella.Alkoholia ja tupakkaa ei kannata käyttää jos on ongelmia mielen kanssa.Uskallan väittää että saat avun lääkkeistä kun jaksat odottaa vaikutuksen alkamista.Jos aloitat niin pidä huoli että voit soittaa lekurille ensimmäisten viikkojen aikana että saat tukea ja uskoa siihen et lääkkeet alkaa vaikuttaa hiljalleen.6 viikkoa niin olosi pitäis alkaa olemaan paljon parempi.Olet nuori ja elämä edessäsi,kaikki hienot asiat odottavat sinua.Nyt uskot itseesi ja siihen että saat avun lääkkeestä.Katso itseäsi peilistä ja sano joka päivä itsellesi et minä selviän tästäkin ikävästä.Ole rohkea ja välitä itsestäsi.Aloita lääkitys ja hae tietoa terapiasta,käy tk kysymässä alkuun neuvoja.