Vessaongelma

Ongelmasi on ihan normaalia ja et ole ainoa.

Olen nainen ja minulla oli samanlaista ongelmaa vuosia nuorena.

Kävin silloin vessassa, kun siellä ei ollut ketään.

Edelleen, jos olen kylässä yötä, niin todellakaan kakka ei tule.

Pissa jo nykyään tulee, kun olen jo niin vanha.

Vaivaan auttaa vain ja ainoastaan rentoutuminen ja asian kohtaaminen.

Asiasta stressaaminen vaan pahentaa sitä, mutta tiedän että et osaa olla ajattelematta asiaa.

Itselläni on tietyissä paikoissa vaikea käydä "isolla asialla". Pienemmät saan tehtyä vaikka puistoon. Oudosti joissakin julkisien tilojen vessoissa on helpompi käytä isolla asialla kuin tuttavan vessassa. Kieltämättä ongelma rajoittaa.

Käy vaikka juttelemassa vaikka terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa asiasta. Jotenkin sinun on inttiin varauduttava. Ehkä jokin psykologin keskusteluapu auttaisi?

Mä oon ollut aina semmoinen pidättelijä. Oon kanssa mies ja mä kyllä pystyn kusemaan julkisissa paikoissa mutta en ennen koulussa halunnut mennä vessaan jos joku näkee minun sinne menevän. Ja samalla hoin itelleni että kaikki ihmiset käyvät kusella. No sitten viime keväänä opinahjossani muutettiin talon toiseen päähän opiskelemaan alaani ja siellä vessat on jotenkin niin hyvin sijoitettu että kun on se jokapäiväinen hätä jonka ennen pidättelin kotiin asti niin nyt käyn sen hoitamassa pois. Mutta edelleen huomaan että jos on paljon väkeä käytävällä sillä hetkellä niin en vain pysty sitä liikettä tekemään että avaisin sen vessan oven ja menisin sinne vaan odotan seuraavaan taukoon ja katon kahdesti että ei vaan ketään näy missään ennenkuin sen oven avaan. Joskus kanssa niin hullulta kuin se tuntuukin niin en meinaa uskaltaa astella pois sieltä vessasta ja jään kuuntelemaan että eihän käytävällä vaan liiku ketään ja huomaa että mä tulen vessasta. Toisaalta on sitäkin sattunut että juuri silloin on joku kävellyt siellä ja nähnyt minun tulevan pois ja silloinkin hoen itelleni että ei tässä mitään tää on ihan normaalia käydä tuolla. Sitten kerran olin avaamassa ovea kun toinen jätkä tuli samaan aikaan sinne ja kävi minun jälkeeni vessassa.

Ajan kanssa rauhoittuu.

Pitää vaan yrittää rentoutua siellä vessassa ja käydä silloin, kun muita ei ole.

Tää vaiva on todella yleinen, vaikka siitä ei puhuta.

Olen nainen ja mulla auttoi samaan ongelmaan yksi kokemus lentokentän vessassa:
Siellähän ihmisiä tulee ja menee ja istutaan rivissä seinät vaan välissä, ajoittain on hyvinkin hiljaista ja oven takana jonotetaan, niin ja lentokin on pian lähdössä! Ja siinä nimenomaisessa vessassa oli vielä sellainen lisäpainajainen, että oveen jäi rako, josta joku muksu sitten kurkki joka koppii sillä välin kun mutsinsa oli kusella!
Eipä auttanut muu kuin keskittyä, sillä lennolle en voinut ajatellakaan meneväni niin täydellä rakolla.
Vedin kädet korville, suljin silmäni ja puhalsin ilmaa hitaasti huulten välistä, ja uudestaan, ja uudestaan, kunnes: simsalabim, yhtäkkiä vaan alkoi lorista!
Mikä helpotus! Ja sen jälkeen oli ihan sama vaikka ovi olis auennut, mä en olis enää pysähtynyt, päinvastoin, painanut vain kaasua! ;D Niin helpottunut mä olin.
Eli jännitystä ei laukaista sillä, että vaan kerrataan mielessä kaikkea jännitystä ylläpitävää. Jännitys hellittää kun kääntää ajatukset itsensä avuksi ja lihasjännitys laukeaa kun lihakset rentoutuvat.
Ulos puhaltaminen rentoutti alavatsan lihaksia ihan tuntuvastikin ja kun vaan jatkoin sitä samaa ja keskitin ajatuksetkin rentoutumiseen, avautuivat lihakset ja paine hellitti.
Sen jälkeen ei ole jännitys enää ottanut kaikkea valtaa, vaan pystyn tekemään saman rentoutumisen koska vaan missä vaan ja uskon siihen taitooni, koska se on totta.
Siinä on siis kyse myös itseluottamuksesta, siitä, että TIETÄÄ kykenevänsä kusemaan vaikka lasikopissa, mutta sen estää vain oma pääkoppa ja sen käskyt lihaksille.

Moi vaan kaikille... Tulin kirjoittamaan kuulumisia tämän aloitukseni tiimoilta josta on reilu vuosi. Eipä tuo ole juuri kohentunut tuo virtsaamisasia. Tai ulostus. Asepalvelus keskeytettiin, pari viikkoa onnistuin siellä sinnittelemään ehkä kerran vrk, 1-2 aikaan yöllä vessassa monen kokeilun jälkeen onnistuen, mutta jäin kiinni virtsanäytteen antamistilaisuudessa. Seurasi katetrointi. Peräruiskeen onnistuin välttämään vahvalla ummetulääkkekuurilla (huom. tarvittiin aika monta pussia ja tippaa ennen kun mitään tulosta), ulostetta kun ei reiluun viikkoon ollut tullut ulos. Olisi ollut liian suuri riski omalle terveydelleni pitää siellä. Jäi vain huono fiilis kun en armeijaa voinut läpi suorittaa vaikka halusin, mutta onneksi oli opiskelupaikka ja työtä valmiina odottamassa.

Kävin sitten itse itselleni suivaantuneena puhumassa terkkakeskuksen lääkärille onko mitään konstia mitä voisi vielä yrittää tehdä että pystyisi selviytymään vessakäynneistä normaalisti, ei tarttis edes miettiä koko asiaa. Ainoa asia mitä julkinen terveydenhuolto voi tarjota on näemmä "äärihelppoheille" konsti masennuslääkkeet. Onneksi lääkäri ei itsekkään niitä kannattanut koska en ole todellakaan masentunut.

Sitä haluaisi läkseä vaikka vaihto-oppilaaksi ja matkustella, käydä koulutuksissa ja linja-autoretkillä mutta aina seuraa huoli mitä jos ei saa virtsattua millään ja on puolisumussa sen tukalan pinkeän rakon kanssa tai huolestunut kun ei ulostetta ole saanut ulos moneen päivään... Edes soluasunnossa jaetussa vessassa en suoriudu asiasta aina niin hyvin. Enkä koulussa. Päivästä tulee vain epätoivoista vessassa"koittamista". Ei saisi jännittää eikä ahdistua jos ei saa pissaa esim. kiireessä tulemaan mutta se seuraa väkisinkin kun ei tiedä koskakohan sitä pissaa sais tulemaan seuraavan kerran...

Että olisiko vielä kellään mitään asiallisia hyviä konsteja tai ideoita mitä voisi yrittää tehdä. Ongelma on kuulemma yleinen, näin on monessa paikassa sanottu. Mutta koska asiasta ei puhuta ei mitään hyviä ratkaisujakaan ole tarjota monella.

Muistelen, että itse en kouluaikana käynyt koskaan koulun vessassa asioimassa,