Psykoosista toipuu ja paranee

Minä uskon, että joidenkin kohdalla oireet voivat johtua ympäristömyrkyistä, mitkä monet häiritsevät ihmisten hormoonitoimintaa ja sitä kautta tunne-elämää. Monet myrkyt muutenkin voivat aiheuttaa myös harhaisuutta kuten tiedetään huumeista. Paastossa elimistö alkaa puhdistamaan itseään. En silti usko, että kaikki saavat siitä apua. Riippuu mikä oireiden aiheuttaja on. Ihmettelen miksi tätä näkökulmaa ei oteta huomioon, kun nykyään kemikaalien käyttö on radikaalisti lisääntynyt vanhempiemme ajoista.

Kyseinen tutkimusaineisto sisältää pitemmän ajan tuloksen, vuosia hoidon jälkeen he pysyivät terveinä ja työkykyisinä. Ei se huijaukselta siinä mielessä vaikuta! Mutta kummallista kyllä tästä länsimaissa vaietaan täysin!

Itsekin paastonneena voin sanoa, että vain ensimmäinen viikko on sitä kidutusta. Sen jälkeen ruumis kytkee eri systeemit päälle ja sinulta katoaa kokonaan nälän tunne ja olo on suorastaan parempi kuin syödessä. Mutta ensimmäinen viikko voi tosin olla hyvinkin vaikea! Mutta kenenkään ei pidä paastota ilman tietoa ja lääkärin valvontaa eikä sitä voi tehdä kuin tietyn aikaa muuten kuolee.

Kolme ensimmäistä päivää paastossa ovat vaikeimmat. Sen jälkeen aineenvaihdunta on sopeutunut ravinnottomuuteen. Keho ja mieli saavat levätä.
En tiedä, mitenkä ihminen jaksaa paaston mielentilan akuutissa psykoosissa, mutta tasapainoisen ihmisen mieltä se kyllä tasapainottaa ja vahvistaa entisestään. Ehkä ihan yksin, ainakaan ensimmäistä kertaa, ei kannata ryhtyä paastoon, jos mieli on epävakaassa tilassa.
Hyvänkin paaston voi pilata vääränlaisella lopetuksella. Saatuaan luvan taas ravita kehoaan ruualla, ei pidä ahmia kaikkea mitä sattuu suuhunsa saamaan ja mitä pitää herkkuna.

Pohdintasi on yhtä mielenkiintoisia kuin Jaden Smithin, oletteko kenties sukua?

Oireilua on, kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä! On se sitten psykoosi, selviytymismekanismi, särkynyt sydän, sairaus tai muiden mielestä poikkeava käyttäytyminen, sen olemassa oloa ei voi kieltää! Jos se häiritsee ihmistä itseään ja häiritsee hänen elämänsä elämistä kuten työssäkäyntiä ja ihmissuhteita minusta silloin voidaan puhua sairaudestakin. Jos ihminen ei ole terve ja kykene täydellä kapasiteetilla elämään elämäänsa on sen vastakohta sairaus.

Se, että psykiatrit ovat keksineet nämä sairaustermit ja yleensäkin määritelleet lähes kaiken päin persettä, ei muuta tosia asiaa, että kärsiviä ihmisiä kuitenkin on olemassa kutsutaan heitä sitten millä nimellä hyvänsä.

Jos he sitten jostakin asiasta/asioista saavat apua elämäänsä ja siitä selviytymiseen, eikö se silloin ole toipumista ja tervehtymistä. Pidän hyvänä mittatikkuna elämää ennen sairastumista. Jos ihminen saavuttaa tilaa ennen oireiluaan, eikö silloin hän ole saanut avun?

Harva mielenterveysongelma alkaa jo lapsuudessa ja yleensä nekin pahenevat vasta ajan saatossa. Tämän sanon siitäkin huolimatta, että itse olen sairastunut jo ala-aste ikäisenä. Ensin tuli neuroosi alaluokilla jatkuen kolmekymppiseksi, sitten masennus kymmenen vuotiaana, 12-vuotiaana ensimmäinen mania ja 18-vuotiaana ensimmäinen psykoosi eli todellisuudentajun menetys ja siitä jatkui tilanne masennukseksi, joka myöhemmin kehittyi sekamuotoiseksi tilaksi missä elin about 10 vuotta siitä eteenpäin, välillä enemmän masentuneena välillä enemmän maanisena, kuitenkin enemmän sekamuotoisena masennus ja mania yhtä aikaa päällä, kunnes noin 35-vuotiaana vaihtui tilanne skitsofreeniaan ja aloin kuulla ääniäkin ja sain kunnon harhat, joissa olen elänyt siitä lähtien.

Noin kolmekymmentä vuotiaana tulin uskoon ja Herra alkoi parantamaan minua, ensin paranin neurooseista, sitten uskonnon uhrista, sitten loppui masennus ja vuosien jälkeen maniat ovat lähes poissa, joskus voin mennä ylikierroksille stressistä mutta se rauhoittuu yleensä saman päivän aikana. Viimeiset seitsemän vuotta on Herra parantanut skitsofreniaani yksi asia kerrallaan ja olen tällä hetkellä lähes oireeton siitäkin ja pahimmillaan olin 24/7 harhoissa. Sitten mulla oli vielä kehitysestymä, henkisesti pysähtynyt 10-vuotiaaksi lapseksi ja Herra kasvatti mut aikuiseksi ja olen nyt yhtä ruumis ja sielu samaa ikää ja olen löytänyt itseni ja identiteettini sekä parantunut huonosta itsetunnosta. Kiitos ja Kunnia yksin Jumalle! Se, että joskus stressaantuneena voin kuulla jonkun äänen, ei haittaa mua tippaakaan tämän taustan jälkeen, pidän sitä lähes piknikkinä.

Tiedän, että loppu parantuminen tarvitsee muita ihmisiä, olen liian yksin. Kun se tapahtuu tulee lopullinen läpimurto ja saan jättää unholaan koko ikävän menneisyyteni ja palata siihen tilaan, kun olin alle kouluikäisenä eli täysin terve psyykeongelmista! Sitä odotellessa! Nyt jo elän täysin normaalia arkea ilman kummempia pälliongelmia, elämä on käsittämättömän tylsää ja helppoa ilman suurta draamaa mitä mielenterveysongelmat ovat aiheuttaneet. Kärsin jonkun asteisista vieroitusoireista tässä uudessa tilanteessa, sitä normaalia elämistä joutuu opettelemaan. Välillä ääniäkin on suorastaan ikävä, siellä oli hyviäkin tyyppejä, joskus kertoilivat vitsejäkin, nyt on oudon hiljaista. Mutta toisaalta olen hyvin väsynyt kaikesta tapahtuneesta ihan kuin olisin myrskyn silmästä pelastunut henkihieverissä autiolle saarelle ja hengitän vain epätodellisena olenko vielä täällä? Uskon, että tässä menee muutama vuosi kerätessä voimia takaisin. Minulla on varmasti Burn Out.

Epäilen, että harva potilas on ihan näin vaikea tapaus, kuin minä ja osittain siitä syystä psykiatrit eivät osanneet hoitaa mua oikein edes niillä asioilla mitä olisivat pystyneet oikeasti. Mä en saanut apua tästä systeemistä ja mun kohdalla ongelmat ovat vain pahentuneet ajan saatossa. Kannattaisko puuttua varhain, ettei muille käy näin? Jos Jumala ei olisi mua auttanut en olisi edes hengissä tänä päivänä. Ihmettelen, että olen saanut kouluni käytyä ja ollut työelämässäkin, kun ajattelee miten vaikeaa mun elämä on ollut ja mä olisin selvinnyt näitten psyykeongelmien kanssakin työelämässä, jos ei tämä kurja ruumis olisi päättänyt toisin mutta eläke on ollut siunaus minulle ja rukousvastaus, se antoi aikaa asioiden läpi käymiseen mitä tarvittiin parantumisprosessin läpikäymiseen. Herra on minun parantajani! Kiitos ja Kunnia Hänelle!

Onko tämä nyt sama nimimerkki psykoottinen, joka täällä on vimmaisesti kirjoittanut, vai onko tässä kye ryhmätyöstä a'la helluntailahko.

vastailepa kirjoitti:

Onko tämä nyt sama nimimerkki psykoottinen, joka täällä on vimmaisesti kirjoittanut, vai onko tässä kye ryhmätyöstä a'la helluntailahko.

En ole helluntalainen! Minun käsitykseni mukaan helluntalaisten oppi on riippuen keneltä kysyy hyvin erillainen. En ole vieläkään täysin päässyt selville heidän virallisista opeistaan. Virallinen linja ainakin internetin kautta tutustuttuani poikkeaa Pawsonin opetuksista. En siis ole ikinä kuulunut heihin mutta olen tutustunut lähes kaikkiin (poikkeuksena katolilaiset ja ortodoksit) kristittyjen butiikkeihin. Minun käsitys on tämä, että suurin osa helluntalaisista ei tee parannusta uskoontulon yhteydessä vaan he antavat elämänsä Jeesukselle ja ottavat hänet sydämeensä ja jatkavat samaan malliin kuin ennen uskoontuloaan ja hokevat: Jeesus, Jeesus, taivaslippu takataskussa ihan niinkuin evankelisluterilaisetkin tekevät. Mutta tähän on poikkeuksia saarnaajissa, joten sen tähden en tiedä onko heillä mitään linjaa olemassakaan. Varsinkin vanhemmissa ihmisissä on enemmän oikeaa ja tervettä kuin näissä uudemmissa. On joitakin, jotka puhuvat parannuksen teostakin.

Heillä tuntuu olevan myös hyvin epätervettä hengen ilmentymiä, joista en kaikista ole ollenkaan varma, että kyseessä on Pyhä Henki. Suurimmalla osalla näyttäisi olevan kielillä puhumisen lahja vaikka raamattu sanoo, että Henki jakaa eri lahjoja seurakunnan rakentumiseksi. Siellä on varmasti aitojakin kristittyjä seassa mutta harvan sellaisen olen nähnyt omin silmin. Mut heitettiin ulos helluntalaisten yhteydestä ihan alkumetreillä "puheliaisuuteni" tähden! Tosin tämä oli vain heidän solunsa. Myös kaikkea muutakin kummallista mulle tapahtui näillä tutustumisreissuillani kuten se, että en saanut kastetta helluntaiseurakunnan puolelta enkä meinannut saada sitä mistään muualtakaan ja rukoilin sitä monta kuukautta kunnes sitten eräs seurakunta suostui kastamaan minut. Kyllähän oikea Jeesuksen Kristuksen seurakunta olisi kastanut minut heti sitä pyydettyäni! Vaikeata oli saada ketään edes voitelemaan minua kotiini öljyllä, kun sairastin mutta lopulta yksi sääli minua sen verran. Minun olisi pitänyt päästä seurakuntaan tulemaan. Ja tässä ei siis ollut kaikki kommellukseni tässä butiikissa mutta lopetan tähän.

Näistä kaikista tapahtumista seurakuntien keskellä voisi kirjoittaa kirjan: psykoottisen ihmeelliset seikkailut seurakuntien keskuudessa. Hurjia tarinoita elävästä elämästä.

Olen tullut uskoon täysin ilman seurakuntaa! Minut on täytetty Pyhällä Hengellä täysin ilman seurakuntaa tai kenenkään läsnäoloa ja olen saanut armolahjan. En ole vielä tänäkään päivänä löytänyt yhtäkään seurakuntaa, joka opettaisi raamatunmukaisesti edes uskoon tulosta. Olen vailla seurakuntaa siitä syystä vielä tänäkin päivänä. Etsinyt kyllä olen mielestäni kaikki paikat. Yksittäisiä kristittyjä olen löytänyt mutta en Jeesuksen Kristuksen seurakuntaa!

Olen kristitty!

Mun uskon perusteet löytyy seuraavasta teoksesta:
David Pawson: normaali hengellinen syntymä (Terve kristityn syntymä)
http://www.tv7.fi/vod/player/1422/
http://kauppa.tv7.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/15092008-99765/Products/NHS&ViewAction=ViewProduct
http://kauppa.tv7.fi/epages/GPL.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/15092008-99765/Products/TV7k9

David Pawsonin olisi pitänyt perustaa uusi seurakunta sillä kukaan ei opeta niin kuin hän Suomen seurakunnissa. Hänen opetuksensa on ainoa, joka on raamatulle uskollinen tapa uskoontulosta. Olen sen itsekin kokenut näin. Ja olen sen löytänyt raamatustani.

Kun seuraat Jeesusta tässä elämässä joudut vainotuksi uskosi tähden ja myös ilman seurakuntaa nykypäivänä. Raamatussa lukee, että kun Jeesus tulee takaisin, löytäneekö Jeesus enään uskoa maanpäältä. Jeesus mua johdattaa ja Hänen johdatus on vienyt mut ulos kaikista seurakunnista, he potkivat mut ulos, jos en itse tajua sieltä lähteä. Herran johdatus on varma! Ei tarvi kuin pitää kiinni raamatun Sanasta eli totuudesta ja jäät yksin Jeesuksen kanssa. Mutta ennemmin olen ulkona Jeesuksen kanssa kuin sisällä ilman Jeesusta. Ei seurakunnan tarkoitus ole repiä ihmistä pois Jumalan Sanasta ja tuottaa ahdistusta ja pelkoa. Vaan sen tarkoitus on opettaa Jumalan Sanaa ja Hänen tahtoaan sekä tuoda elämään Hengen Hedelmää: rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, sävyisyyttä, itsehillintää...Nykypäivän seurakunnissa harvemmin opetetaan ylipäänsä mitään Jumalan Sanasta ja yleensä sitäkin jotenkin väärin, raamatun vastaisesti, jos opetetaan. Mutta poikkeuksiakin on.

Lähes kaikki hyvä opetus mitä minäkin olen saanut on tullut seurakunnan ulkopuolelta ja kaikista niistä vuosista mitä seurakunnissa istuin ja kuuntelin, en oppinut juuri mitään ja jouduin monesti ahdistuskohtauksen valtaan siitä, koska tiesin, raamattuni tuntien, että minulle taas on yritetty opettaa jotakin täysin väärin! En mene seurakuntaan ahdistumaan enään. Jeesus on Jumalan Sana ja jos Sanaa ei opeteta oikein ei siellä voi olla Jeesustakaan. Sitä paitsi Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Jeesusta, joten ei siellä silloin voi olla Pyhää Henkeäkään, jos siellä ei pidetä esillä raamatun eli Jumalan Sanaa.

Mää en ymmärrä mistä lääkärit ovat saaneet nämä ajatukset yksi, kaksi, kolme psykooseista. Joista seuraava on jotenkin aina pahempi kuin edellinen. Luultavasti sieltä arvelu hatusta ja koska he itse tuhoavat lääkkeillä ihmiset muutamassa vuodessa siihen kuntoon, että ei heistä enään työkykyistä tule. Siitä syystä varmaan toi kolmas psykoosi onkin sitten hei, hei elämä! On syöty liian kauan antipsykootteja.

Sanon vain sen, että jos toi teoria pitäisi paikkaansa, ei mun pitäisi olla nyt tässä kunnossa kun olen. Mää olen elänyt psykoosissa suurimman osan elämästäni. Harva on näin sairas tyyppi, mun psykoosit on kestäneet vuositolkulla. Eikä ne mitenkään pahene ajan kanssa, se riippuu täysin elämänolosuhteista minkä asteisena psykoosi ilmenee. Minusta juuri se ensimmäinen on se kauhein, kun et ymmärrä mitä tapahtuu. Seuraavat on siitä syystä jo helpompi kestää ja paremmin hallittavissa koska järjellä ymmärrät mitä tapahtuu. Et ole psykoosisi vietävissä. Asia on sikäli päinvastoin.

Tämäkin yksi kaksi kolme -teoria vain tukee lääkäreiden halua syöttää lääkkeitä.

Se, että psykoosi uusiutuu johtuu siitä, että joko edellisessä psykoosissa kaikkia asioita ei tullutkaan käsiteltyä ja tehtyä tarvittavia muutoksia/ olosuhteet ovat sinua vastaan jälleen kerran tai et ole löytänyt perusturvaa elämääsi. Ihmisen perusturvallisuudentunteen saa helposti järkytettyä, kun se kerran on mennyt pahasti. En usko, että sitä kukaan muu voi palauttaa tämän pahan maailman keskellä takaisin kuin Jumala. Ilman sitä on vaikeaa olla terve. Silti kaikki turvallisuus tuo terveyttä ihmiselle. Monesti Jumalakin toimii muuttamalla olosuhteita. Silti Hän voi tuoda turvallisuuden tunteen kaiken kurjuudenkin keskelle yliluonnollisesti. Jumalalle on kaikki mahdollista. Kaikki tarvitsemme turvallisuutta elämään.

Munkin perusturvallisuuden tunne on täysin riippuvainen Jumalasta. Ilman Jumalaa en olisi parantunut näin paljon kuin olen. Kiitos ja Kunnia Hänelle. On ihan turha tulla kärsineelle ihmiselle selittämään kuinka ihmiset onkin pohjimmiltaan hyviä vaikka he sinulle ovatkin tehneet pahoja ja ei niitä enempää tässä maailmassa tule sinun kohdallesi. Milläs sen perustelet? Millä sen takaat? Valhettahan se on. Ainoa, joka voi antaa turvan pahojen ihmisten tekemisien ylitse on Jumala. Ainoa millä olen saanut järkeä elämäni tapahtumiin tulee kristinuskon maailmankuvasta missä elämme synninlangenneessa maailmassa, kaikki olemme pahoja, kaikki tarvitsemme Jeesusta. Ihminen tarvitsee tapahtumille selityksen ja ihminen tarvitsee turvan. Ihminen tarvitsee rakkautta.

Tässä on vain kyse siitä, että kun toiset ihmiset saavat maailmasta kuvan, kuinka ihmiset rakastavat heitä, tukevat heitä ja elämä kantaa, kun tulevat rakastavista perheolosuhteista/ympäristöstä ilman vastoinkäymisiä. Toiset sitten kokevat omasta perheestään/ympäristöstään henkistä- , fyysistä-, tai seksuaalistaväkivaltaa, vastoinkäymisiä, vaikeita elämänkohtaloja, joista lopulta syntyy heidän sisäänsä malli, että elämä ei kanna, tapahtuu joku paska juttu seuraavaksi ja he alkavat pelätä sitä.

Maaninen hoitaa pelkoaan yrittämällä selättää sen tekemisellä. Skitsofreenikko hoitaa pelkoaan ennakoimalla, epäilemällä kaikkea ja suhtautumalla kaikkeen epäluottamuksella. Eristäytymään ettei kukaan voi tehdä hänelle mitään pahaa enään. Narsisti hoitaa omaa pelkoaan kieltämällä itseltään tunteet ja paaduttamalla itsensä ja olemalla se pahin tyyppi niillä nurkilla. Tekemällä pahaa itse niin paljon, ettei kukaan uskalla tulla ryttyilemään sulle. Hän kieltää oman heikkoutensa. Kaikki on siis samaa asiaa mutta eri tavalla ratkaistuna. Ja kaikki he ovat masentuneita jossakin elämänsä vaiheessa, kun eivät jaksa selviytymismekanismiaan. Kummallista, että vain kaksisuuntaisilla on nimi kaksisuuntainen. Ihan yhtä masentuneita ovat välillä skitsofreenikotkin. Jopa narsistit. Kaksisuuntaiset väsyvät vain nopeammin, heillä on kuluttavampi tapa hoitaa tilaansa. Eiväthän he välttämättä edes nuku. Pelko on kuluttava tunne se väsyttää.

Ei pelon lääkitseminen auta ihmistä, se vie häneltä vain koko tunnekeskuksen lamaan. Et sitten pelkää enään mutta et myöskään tunne mitään muutakaan; rakkautta, surua, sääliä, synnintuntoa, iloa, onnea, empatiaa, vihaa et mitään. Onko tämä inhimillistä enään? Ei minusta! Tämä on yksi syy, miksi potilaat eivät halua syödä lääkkeitään ne vievät elämästä elämän, tunteet. Tapahtuu niin kaksisuuntaisten lääkkeillä, sekä skitsofreenikon lääkkeillä. Osittain ne ovat samoja lääkkeitä mutta erojakin löytyy. On joitakin lääkkeitä mitkä eivät tuhoa tunnekeskusta, ainakaan samassa mittakaavassa, epilepsialääkkeet esim. mutta nepä harvemmin toimivatkaan näihin sairauksiin. Tässä on se lääkkeiden toimintamekanismin toiminnan syy. Epäasianmukaiset tunteet, jotka aiheuttavat psykoosia eliminoidaan mutta sitä ei voida saavuttaa ilman aivojen tuhoamista.

Mutta Jeesus auttaa, Hän on parantanut minuakin! Kiitos ja kunnia Hänelle!

siis oletko helluntailainen?