mies nukkuu

Minäkin olen työtön. Herään siinä 8-9 aikaan ja lähden salille siitä sitten ja siellä menee pari kolme tuntia. Ei tule laiskoteltua ainakaan koko päivää. Siivoon säännöllisesti vaikka ei mun kämppä mitenkää sotkussa ole mutta imuroitua tulee kolmisen kertaa viikossa ja pyykkiä pesen myös

On se ihanaa, että teillä on sitä arkiromantiikkaa ja tunteita elämässä :)

Kuulostat menevän nyt tunne edellä kaikessa. Totta kai sellainen käy päivä päivältä vaan raskaammaksi, odottaa ja pettyä ja odottaa ja pettyä vaan. Luulisi sen asenteen jo tympäisevän sinua itseäsikin.
No vaihda asennettasi.
Sulla on energiaa ja tahtoa pyörittää vaikka koko huushollia yksin, jos niikseen tulee, joten käytä sitä voimaasi kotona olevan kumppanisi tukemiseen. Kannusta häntä, kiitä häntä silloin kun hän ON tehnyt jotakin ihan ite tai vaikka vaan vahingossa, anna miehelle vaihteeksi positiivistakin palautetta - ja varsinkin lasten kuullen! - niin hänkin saa voimaa, syyn nousta uuteen aamuun ja tehdä taas jotain perheensä ja kotinsa hyväksi, olla "talonmiehenä" jota arvostetaan.
Anna sen miehen ymmärtää, että häntä tarvitaan edelleenkin, että hän on tärkeä työttömänäkin isänä/aviomiehenä/ystävänä/rakastajana/läheisenä. Työttömyys ei sentään siirtänyt häneltä puolison ja isän rutiineja ja vastuita automaattisesti vaimon ja äidin hartioille, vai siirsikö?
Ei ketään kannusta se, jos kokee jatkuvasti vain pettävänsä itsensä ja muidenkin odotukset, on riittämätön ja tarpeeton. Siihen ajatuskehään on helppo pudota kun työ menee alta, se ainut palkitseva toiminta poistuu arjesta eikä yhtäkkiä ole mitään yhtä palkitsevaa tilalla, sama sitten vaikka istuisin tietsikalla kaiket yöt...
Noin ajattelevan ja tekevän ihmisen elämässä se kumppanin oikea asenne on erityisen tarpeellinen ja tärkeä. Jotta kaikki ei mullistuisi, päivärutiinit muljahtaisi nurinpäin. Jotta kaikki eivät menettäisi toivoaan ja turhautuisi.

Anna pojan nukkua.

Itsellä ollut moinen vaihe ohi menee ja aina helpommin mitä enemmän tuet.
Syllistäminen vaan pahentaa.
Ei oo miehen helppoo, kun on oppinut, että hän on se joka ylläpitää taloutta.
Jossain vaiheessa, kun ryhtyy hommiin ihan mihin vaan niin yritä olla arvostelematta ja kannusta.
Vaiheen jälkeen arvostaa ja rakastaa sinua kulta musukkaansa aina ihanammin, kuin koskaan aikaisemmin ja saat huomionosoitusta hellyyttä ihan muiden kadehdittavaksi.
Ise olet ihan hyvä vaimoksi, kun kyselet ja haet tietoo.

Mitä kauemmin työttömyys jatkuu niin sitä epätodennäköisempää on että työtä enää löytää saatika halua sen tekemiseen joten voit varautua siihen ettei tilanne tule tuosta paranemaan tulevaisuudessakaan. Ratkaisu: kerrot ottavasi eron jos ei huomenna ole kotityöt tehtynä sekä kuukauden sisällä työpaikka hankittuna sillä tekevälle löytyy töitä aina

Ei niitä töitä hakemalla löydä. Siksi pitääkin kehittää jotain muuta puuhaa ettei vaan makaile sohvalla. Eikös urheileminen ole järkevää puuhaa.

Hei! Ymmärrän ap:n tilanteen täysin. Olen itse aikanaan kokenut vastaavan. Työttömyydestä tulee helposti elämäntapa ja helposti se pitenee pitenemistään. Jaksoin aikani uskoa parempaan huomiseen, mutta toisin kävi. Työttömyys vaikuttaa tosiaan myös muuhun kuin taloudelliseen puoleen - juuri unirytmi, normaali vuorokausirytmi on niistä yksi. Tämä taas johtaa kohtaamattomuuteen parisuhteessa - toinen vasta on pirteimmillään tai heräilee, kun itse olin jo tehnyt päivän työt. Sama rytmi jatkuu helposti myös viikonloppuna, jne, jne. Varsinkin kun itselläkin on työelämässä tiukkaa ja stressiä, toivoisi toiselta tukea, mutta toisen toimeentulottomuus ja erilaiset vuorokausirytmit tuovat vain lisäpainetta, ahdistusta, turhautumista. Ja vieläpä, jos työtön menettää mielenkiinnon olla millään tavalla aktiivinen päiväsaikaan. Koin, että on seesteisempää elää itsekseen kuin jatkuvati turhautua juuri yllä mainituista asioista. Tämän nähneenä ja kokeneena olen ollut tarkkana, että valitsen kumppanin, joka on töissä ja jolla on vankka työhistoria takana.

Vihellä peli poikki! Mitä pikemmin, sen parempi.

Myötä ja vastoinkäymisissä...Ei paljon rakkautta ole nykypareilla kun vastaan tulee vastoinkäyminen. Jos on rakkaudeton sitä saa myös osakseen. Itsekkyys poikii lisää itsekkyyttä. Noh tämä koski molempia sekä työtöntä kuin työllistettyä.

Eroa. Vastuuntunnoton, pelaava pentu, joka odottaa että muut tekee: vaimo tai äiti. Hyi helveddi.

Miehesi elää selkeässä kannustinloukussa. Miksi hän tekisi mitään?

Pieni komento voisi olla paikallaan niiden kotitöiden suhteen.

Ei niistä tarvitse alkaa huutamaan. Voit kuitenkin alkaa yksitellen toteamaan, mitkä työt ovat jääneet tekemättä. Tämä tekee selväksi, mitä häneltä halutaan ja odotetaan.

Jos mitään ei vähitellen ala tapahtumaan, otat asian vakavasti puheeksi. Teet selväksi, että lähtö tulee jos tavat eivät muutu. Ja jos tavat eivät muutu, pistät ulos ja otat avaimet pois. Eroprosessi vireille ja huoltajuussopimus pöydälle.

Jos jotain alkaa tapahtumaan, voit pari kertaa kehua kun tulet töistä. Tyyliin: "Onpa ihanaa kun joku tekee kotitöitä" ja "onpa minulla ihana mies". Tätä ei kuitenkaan pidä jatkaa kovin kauan aikaa. On miehesi velvollisuus tehdä yhteisen kotinne eteen jotain. Hänet on vain houkuteltava siihen mielekkäällä tavalla.

Miestä pitää opettaa kuten lasta. Parhaiten se onnistuu lahjomalla, kiristämällä ja uhkailemalla.

Yritykset pyytää täyttää jonkun lapun ja ottavat sitten yhteyttä jos ottavat. Henkilöstöfirmat o niitä jotka haastattelee työttömiä mutta sieltä ei töitä saa ellet ole joku salainen agentti jota hallitus tarvii. Työn haku on siirtynyt nettiin, vain tuurilla pääsee haastatteluun koska hakijoita on niin paljon että oma hakemus hukkuu sinne jonnekkin. Olin tässä kerran haastattelussa jossa sanottiin että olen kyllä pätevä, soittivat edelliselle työnantajalle ja luulin että saan töitä mutta en saanut.