Naimisissa olevan tapailu

Itse en ollut niinkään suhteessa naimisissa olevan naisen kanssa vaan naisen joka seurusteli, mutta luulen, että syy tai selitys voi olla sama, kuin omassa tilanteessani. Tapasin seurustelukumppanini yhteisen ystävämme kautta ja meillä synkkasi heti. Oli hauskaa, jutut samanlaisia ja huumori yms. Siinä kävi sillei, että aloimme vain viettää aikaa yhdessä ystävinä ja kokoajan huomasimme olevamme yhä enemmän samankaltaisia. Minulle alkoi kehkeytyä tunteita, mutta jarruttelin niitä, koska en halunnut särkeä hänen parisuhdettaan. Aloin kuitenkin ajan kanssa huomaamaan, että hän ei ollut tyytyväinen suhteessaan vaan oli pelokas esimerkiksi vastatessaan puhelimeen miehen soittaessa. Mies oli hyvin mustasukkainen ihminen. Nainen usein pakeni toiseen huoneeseen puhumaan hänen kanssaan ettei minun ääneni kuuluisi ja jouduinkin hyvin usein olemaan omassa asunnossanikin hiljaa miehen soittaessa. Vietimme kokoajan enemmän ja enemmän aikaa yhdessä ja tunteeni kasvoivat ja en voinut katsoa sitä miten onneton hän oli. Sitten eräänä kertana hän jäi yöksi luokseni, koska ei jaksanut palata opiskelija-asunnolla (olimme siis opiskelijoita). Kiusoittelin häntä siten ''et uskalla halata minua''. Hän halasi ja sanoi ''en vai''. Seuraavaksi sanoin ''et uskalla suudella minua''. Siihen hän vastasi ettei uskallakkaan ja kiusaan liikaa. Sen jälkeen olimme menossa nukkumaan. Nainen aikoi jäädä sohvalle, mutta heitin täysin leikilläni ''et uskalla nukkua vieressäni''. Nainen sano ''en vai?'' ja tuli viereeni nukkumaan. Tämän yön aikana hän tuli nukkumaan kainalooni ja silitin hänen hiuksiaan ja nukahdimme. Sen jälkeen hän alkoi käydä yhä enemmän luonani ja jäi monta kertaa yöksi. Sitten eräänä kertana kysyin omaksikin yllätyksekseni ''haluatko hyvän yön pusun?'' ja hän vastasi ''joo''. Annoin hänelle pusun poskelle. Hetken siinä hänen maatessaan vieressäni ajattelin antaa hänelle toisen pusun poskelle ja sillä hetkellä hän kääntyi minuun päin ja huuleni osuivatkin vahingossa hänen huuliinsa. Pyysin anteeksi, mutta hän sanoi ''ei se mitään'' ja syöksyi kimppuuni. Emme harrastaneet seksiä, mutta suutelimme jne. Aamulla hän ei tiennyt miten kertoisi asian miehelleen, mutta siitä alkaen alkoi kolmiodraama joka lopulta johti siihen, että hän erosi miehestään ja alkoi seurustella kanssani. Sanoisin, että omalla kohdallani selitys on, että yritin jarrutella, mutta kun huomasin naisen johon olin rakastunut olevan onneton en enää voinut hillitä itseäni ja nainenkin kertoi myöhemmin, että hän oli tarkoituksella kääntynyt niin, että huuleni osuivat hänen huuliinsa.

Väärästä lähtökohdasta mun mielestä olet alkanut ajatella asiaa. Sun pitäisi miettiä, mikä mättää ja missä sen varatun kohdalla, joka laskee jonkun kolmannen liittonsa väliin. Ketään naimisissa olevaa tai muuten varattua ei kukaan väkisin vie. Hyvin usein he ovat niitä aloitteentekijöitä. Surullista toki sun ja tyttäresi tilanne, mutta lähteekö kukaan, jolla on omassa liitossa kaikki hyvin, noin vaan pettämään?
Mun mielestä pettäminen on aina tietoista. Siihen ei kukaan ajaudu vahingossa. Syyn tietää vain se pettäjä ja hänen puoleen sun pitäisi kääntyä ja kysyä että miksi.
Mä itse tapasin baarissa mukavan miehen, joka kertoi olevansa eronnut. Mä en miestä ennestään tuntenut, joten en edes tajunnut epäillä mitään miehen kertomaa. Seurusteltiin ihan kuin vapaat ihmiset. Sänkyyn päädyttiin jonkun ajan kuluttua. Mä olin onnellinen että näinkö munkin onni kääntyi ja tapasin miehen, jonka kanssa voisin elää loppuelämäni. Ihastuin häneen mun mittapuun mukaan täysillä.
Kunnes koitti päivä että sain viestin, että mitä tekemistä sulla on mun miehen kanssa? Vyyhti aukesi. Ei mies mikään eronnut ollut vaan saman naisen kanssa avoliitossa jo yli 20 vuotta. Mä tipahdin korkealta ja kovaa. Enkä ikinä anna itselleni anteeksi, etten tajunnut asiaa ennenkuin sänkyyn hänen kanssaan päädyin. Seksi oli nimittäin mahtavaa ja siitä luopuminen oli tuskaista.
Silloin harvoin kun käyn baarissa saan aina ehdotuksia varatuilta miehiltä. He itse lähestyvät mua. Vierasta on saatava keinolla millä hyvänsä joten selitykset on mitä erilaisempia. Joku ei saa muka seksiä kotona. Jonkun vaimo muka on täysi paska. Tuo mies, jonka kanssa suhteilin ei ole ikinä suostunut mulle kertomaan, miksi ei kertonut olevansa varattu. Mä vielä hänestä sen tiedon ulos nyhdän. Tapaillaan välillä ihan kahvittelun merkeissä, vaihdetaan kuulumiset.
Tuo tapaus avasi mun silmät. Jos mä vain seksiä olen vailla, sitä saa varatuilta helposti. Käytänkin tilaisuutta joskus hyväkseni. Harvoin ja vain sellaisen kanssa, joka ei ruikuita huonoista kotioloistaan vaan kertoo suoraan, että seksiä tekisi mieli. Kehenkään en enää luota. Jos joku mies kertoo olevansa vapaa mä epäilen ja epäilen. Harmittaa. Ennen mä lähtökohtaisesti ajattelin, että ihminen on se mitä sanoo olevansa. Eli luotin. Nyt en.
Mä mietin, että jos mä olisin jatkanut suhdetta sen varatun kanssa, olisiko hän jossain vaiheessa puolisonsa jättänyt. Veikkaan että ei. Heille tuli tietenkin kriisi suhteessa ja hyvin hanakasti puolisonsa mua syytti tilanteesta. Millään ei uskonut, kun kerroin että sun mies itse teki aloitteen, valehteli ummet ja lammet.

Kenenkään liittoon ei kukaan tule väkisin väliin vaan liitossa oleva antaa itse siihen mahdollisuuden.

Se, joka pettää, tekee enemmän väärin, mutta se, joka ryhtyy tekemisiin varatun kanssa (tietäen tämän varatuksi), tekee myös väärin. Jos varatun puolisoa ei tunne, hänet on helpompi sivuuttaa. Tyyliin "ei kuulu mulle". Ihastuin itse entiseen miesystävääni uudelleen, kun hän oli jo naimisissa. Tuntui siltä, että hänen puolisonsa ei liity asiaan millään tavalla vaan kyse on meidän kahden suhteesta; tunsimmehan toisemme jo ennen miehen avioliittoa. Ja toisaalta voi ajatella, että jos mies ei petä minun kanssani, ehkä jonkun toisen kanssa. Järkeilin kuitenkin, että mies on valintansa tehnyt, enkä itse tee sellaista, mitä en haluaisi omalle kohdalleni tai vaikkapa siskoni kohdalle. Tunteita miestä kohtaan on yhä, mutta sen, mitä tarvitsen, haen muualta. Arvostan sitoumusta, joka avioliittoa solmittaessa annetaan. En halua olla osallisena sen rikkomisessa. Ei minulla ole oikeutta siihen, kun katson omien (häilyvien) tunteideni ulkopuolelle ja hahmotan koko kuvan.

Tyttäresi puoliso vaikuttaisi ns tapapettäjältä; on useampi yhtä aikaa kierroksessa ja pettänyt koko ajan minkä ollut naimisissa. Itse olin naimisissa narsisti-pettäjän kanssa, jo seurusteluaikana oli useita naisia eikä avioliitto sitä asiaa korjannut, vaikka ajattelin liiton olevan niin pyhän, että lopettaa. Koskaan ei myöntänyt mitään, vaikka merkit olivat täysin selvät. En pystynyt sellaisen ihmisen kanssa elämään, joten otin eron. Sanon vielä, että kotona olisi ollut seksiä tarjolla ylinkyllin, mutta meillä se oli mies joka pihtasi.