Masentunut vaikka elämä on melkein tädyellistä

Minulle tulee satunnaisesti päivä, jolloin tuntuu että kaikki vihaavat minua. Tunnen itseni turhaksi ihmiseksi, vajoan sängyn pohjalle itkemään kuinka epäreilu minun elämäni on. En tiedä mistä se johtuu. Minulla on ihana perhe, työ, taloudellisesti olemme tasapainossa, minulla on yksi hyvä ystävä, sekä kaksi siskoa. Meillä on hyvät välit toisiimme. Sitten yks kaks tuntuu että minun perhe vihaa minua. Kaikki vihaa minua ja haluaisin vain kuolla pois. Joskus nuorempana minulla niitä päiviä oli usein ja harkitsin itsemurhaa. En kuitenkaan sitä tehnyt. Aina sellaisena päivänä tulee vain ne huonot asiat mieleen ja ne kummittelee koko ajan. Sitten yritän ajatella jotain hyvää asiaa niin tuntuu että kaikki on teeskentelyä, ei ne kaverit koskaan minusta aidosti välittänyt tmv. En löydä syytä miksi olisin masentunut, silti aina toisinaan yritän itkien poistaa maailman pahuutta. Kerroin tästä minun sille kaverille. Hän on joskus tuntenut samoin ja hänellä on siihen ollut hyvät syyt. Kaveri ihmetteli että miksi ajattelen toisinaan niin ettei kukaan välitä minusta? Minun elämässähän on kaikki hyvin. En oikein osannut sanoa mitään. En tiedä sitä itsekään. Se surukohtaus kestää koko päivän ja vasta seuraavana aamuna on kuin olisin eri ihminen. Olen täynnä virtaa ja häpeän sitä miksi menin itkemään suotta. Olen yleensä silloin hyvin iloinen ja pirteä. Minua hävettää se, että menin avautumaan kaverilleni näistä ajatuksistani. Nyt minusta tuntuu että kaveri luulee että esitän. Joskus muutama vuosi sitten tuntui kuin masennus olisi ollut coolia ja monet teeskentelivät olevansa masentuneita. En tiedä onko minun kanssa ollut sama ongelma, mutta jotenkin alitajunnallisesti hankkiudun sellaiseen tilanteeseen. Käännän pienenkin vastoinkäymisen, esim. pikkuriidan ylitsepääsemättömäksi. Pieni riita ja käännän sen niin suureksi että "siinä on aihe olla masentunut". Mitä ihmettä tämä on? En oikein tiedä olenko oikeasti jollain tavalla masentunut vai mitä tämä on. :/ Toisinaan tulee vaan niin hirveä ahdistus