Päivän hyvä työ.

Olen työtön ja aikaa on, rahaa ei. Tekemisenpuutetta päivittäin.
Tuttu eläkeläispariskunta pyysi pikku palvelusta johon ilomielin suostuin.
Heittäisin heidät heidän autollaan laivaterminaaliin eteläsatamaan ja noutaisin parin päivän kuluttua.
Harvoin tulee helsingissä ajeltua, kun inhoan ruuhkia, eikä se muutenkaan niin tuttua ole se ajaminen kaistaviidakossa. Suunnilleen kyllä reitin tiesin.
Eräs risteys oli sitten heti hieman epäselvä, mutta ryhmityin varmuuden vuoksi, etten jäisi pussiin väärälle kaistalle. Tien kohdalla oivalsin, ettei se ollutkaan oikea ja palasin lähtemältäni kaistalle. Vasta seuraava ja laitoin uudelleen vilkun päälle.
En siirtynyt kaistalle, koska viereeni ajoi auto, jonka kuski viittoi pysähtymään.
Valoissa seisoessamme kaveri nousi autostaan, tuli viereeni, näytti jotain virkavallan lappua ja kehoitti ajamaan perässään seuraavan kadunkulmaan, jossa pysähdyttiin.
Liikennevirta sekosi ja autot kiertelivät meidät ahtaassa paikassa.
Ajokorttia kyselivät ja komensivat seuraamaan autoonsa, jossa toinen jo katseli koneelta auton tietoja ja tivasivat, miksi ajan vieraalla autolla ja kenen se on.
Selitin minkä osasin.
Rikemaksua siinä sitten toinen esitteli ja pyysi allekirjoitusta.
Kysyin syytä ja kertoi minun ajaneen bussikaistalla yhden korttelinvälin.
Rikemaksun syy; liikennemerkin noudattamatta jättäminen.
Kovasti yritin nöyränä selittää harvoja käyntejäni ja sitäkautta osaamattomuuttani kovissa liikennevirroissa ja oudoilla kaduilla ja erehtyneeni risteyksessä.
Tympeä neuvo oli, että parempi silloin jäädä sinne maalle kotiin.

Satasen reissu minulle työttömälle ja varattomalle. 7 päivän valitusoikeus.
Minä vastaan virkavalta ja suomen valtio. Kumpihan valituksen veisi nimiinsä.
Varaa maksuun nyt vaan ei ole, enkä tiedä mihin tämä johtaa. Perintään ainakin.
Päivärahaa saan ja 100e siitä on kova pala.

Olen menettänyt uskoni tähän oikeusvaltioon, sen päättäjiin ja toimiin.
Köyhää lyödään kuin vierasta sikaa ja lyöjinä ihmisvihaajat poliisit.
Olen erittäin katkera näille paskaviran haltijoille, joille kaikki inhimillinen on vierasta.
Toivon ja uskon, että tällaiset tapaukset kääntyvät heitä itseään vastaan ja että jonainpäivänä saavat laskun tekemistään vääryyksistä.
Poliisi ei ole ystävä, vaan omaa surkeuttaan muille kostava pikkusieluinen vallan väärinkäyttäjä.