Kerro joku unesi

Sulla on hauskoja unia. Ja mielikuvitusta.

Näen silloin tällöin unta että olen muuttanut johonkin vanhaan asuntoon. Tunne päällimmäisenä on paha mieli ja kysymys itselleni, miksi olen muuttanut.

Ärsyttävä, ikävä uni.

Minä olen jo ainakin 15 vuoden ajan nähnyt toistuvasti tällaisen unen.

Nukun pihamökissä jollaisessa oikeastikin nukuin asuessani lapsuuden kodissani.
Unessani olen herännyt siihen, että joku uhkaava kävelee tuon mökin kuistilla ja mökkiä ympäri kuulen sen askeleet selvästi. Tuo joku/jokin yrittää selvittää kuuntelemalla ja mökin ikkunan verhojen raosta kurkistelemalla saada selville olenko tuossa mökissä.

Minä taas tuossa unessa pyrin makaamaan paikoillani ja olemaan mahdollisimman kuulumaton ettei tuo joku havaitse minua pidätän jopa hengitystä ja odotan, että tuo joku poistuisi.

Luulisin, että tuo uni kestää noin viisi minuuttia ja sitten herään.

Alussa tuo tuntui painajaiselta mutta nyt viimeisen 15 vuoden ajan olen niin tottunut tuohon uneen, että en pelkää edes unessa.

En ole onnistunut keksimään miksi toistuvasti näen tuota unta.

Mulla toistuu sellainen unen loppu, että ensin uni on täynnä erilaista vaihtelevaa toimintaa, kiirettä, takaa-ajoa, "maailman pelastamista", taistelua ym. Sitten olen unessa illalla "pelastettuani" maailman aivan uupunut ja yhtäkkiä muistan: Mulla on vauva, jonka olen ihan täysin unohtanut ja joka on yksin kotona tms. Viimeksi oli vielä 1-vuotiaat kaksoispojat! Herään yleensä silloin sydän jyskyttäen, tuskaisena: miten olen saattanut unohtaa pienen vauvani ja hänen/heidän hoitamisen.

Mikä helpotus, kun tajuan, että mitään vauvoja ei enää ole, se aika on onnellisesti takanapäin.. :D

Lattialle heitetyllä valkoisella neuleella kiemurtelee ohut kova mato taikuoriainen. Se kasvaa. Ennen kuin se on tavoittanut neuleen reunan, se on kasvanut rikkakihvelin kokoiseksi mustakeltaiseksi sirkaksi, jolla on musta pää ja eloisat leuat. Se lähtee lentoon kovaa suristen ja on törmätä suoraan kasvoihini. Väistän. Sirkka lentää kaartaen kirjahyllyn ylimmälle hyllylle. Seuraan sitä ja suihkutan sitä jollain myrkyllä. Se kiemurtelee, kuolee ja putoaa maahan.

Kummallista tässä unessa on se että olin surullinen herätessäni siitä.

(Naurua tukka pystyssä)

Olen ollut hammaslääkärissä ja aamulla kun herään kokeilen etuhammasta eikä se onneksi olekkaan hävinnyt minnekään.

Olemme kaverin kanssa reissussa pakettiautolla ja eksymme pikkutietä liian pitkälle. Joudun peruuttamaan vanhan navetan eteen kääntääkseni auton, mutta perässä olli pitkä ja matala peräkärry, eikä peileistä näkynyt juuri mitään. Kaveri käy viittoilemassa, mutta siitä ei ole suurta apua. Kun olen saanut auton lähes käännettyä, säntää pikkumökistä setähenkilö ärhentämään ettei hänen pihassaan saa ajella. Kaveri hoitaa tilanteen ja palaa autoon.
Näin tuon joskus vuosi sitten ja se tapahtui viime syksynä. Olimme siis hakemassa trailerin kanssa kaverille hänen hankkimaansa antiikkiautoa. Samasta reissusta näin vielä senkin kun tulemme siihen pihaan josta auton sitten otimme kyytiin.

Avonaiselle ovelle ilmestyy nainen kädet ristissä rinnan päällä. Huutaa aivan naama punaisena ,että vien häneltä kaikki naiset työpaikalla. Hapuilen pöydän alla olevaa vasaraa ,jolla olisin itsepuolustukseksi torjunut mahdollisen hyökkäyksen . Samaan aikaan heräsin ja olin hyvin kiihtynyt. Päivällä muistin tuon unen ja samalla palautui eräs työpaikka jossa oli tällainen mustasukkainen lesbo ,joka vihasi kaikkia miehiä . Olivat uhkana hänen hänen haaremissaan (esimiesasema) Oliko tämä joku post traumaattinen jälkitila . Sitä olen miettiny. Aina kun näen ns. rekkalesbon olen varautunut kohtaamaan pahimman mahdollisen.

Viimeyönä olin jossain virastossa ja siellä oli otettu käyttöön kätevä ja pettämätön henkilötunnistusjärjestelmä: kaikkien nauruhan on yksilöllistä, ja virkailijan piti sit kertoa aina joku hyvä vitsi että saisi asiakkaan nauramaan ja kone sitten analysoi onko nauru oikean henkilön.
Ois kyllä kiva jos virastoissa ois oikeesti noin hauskaa.

Mitään toistuvia unia en ole koskaan nähnyt, aina tulee uusia. Joskus epäilen melkein mielenterveyttäni aamuisin.

Ison kauppakonsernin kassal oon töis & ohivirtavii tavaroit lyön kassaan tai oon lyömäti kassaan. Välil tunnen ettei myyntiartikkelit oo ihan lain mukaisii. Asiakkaat ostelee miehii, naisii, lapsii. Osa muksuist tutuil näyttää. E vaan muista syystä.
Stopparii e löydy liukuhinnan pääst & kaikki katoo aukkoon mustaan. Asiakkaat valittaa, eivät saa ostoksiaan & hyppäävät aukkoon mustaan.
Sit tulee esimieheni, joka o naine naputtaa mulle, ettei liike oo mikään SPR vaan yritys, minkä päätavoite o liikevoitto. Eikä asiakkaat kömmi takas mustast aukost.
Äkkii tajuun, et toi mulle naputtaja oon mä ite & tajuun myös myyneeni kaikki sukulaiseni & tuttavani markkinatalouden rattaisiin.

Toi tulee uniin ain, ku ees uuen asiakkaan kans neuvottelut.

Usein näen unta junamatkasta, jossa pääteasema vaihtelee. Olen matkalla, juna kiitää hurjaa vauhtia, saavun kuitenkin aivan eri paikkaan, kuin mitä oletin. Siellä yritän (huonolla menestyksellä) selvittää ja pähkäillä miten pääsen sinne, mihin olin alunperin menossa.
.
Uni on jotenkin painostava ja jatkuvaa ongelmien selvittelyä.
Taidan olla vaan stressaantunut, se ehkä vaikuttaa unimaailmaan.

näin unta poikani katosi ja seuraava yönä unessa nuorin tipahti kerrosängystä päälteen ja niskat nurin.

ei ollut mukavia unia.
aloitin taas koulun.

Viime yönä näin unta lasisesta lootasta tai arkusta, johon minut oli suljettu. Olin kuin kuollut. Ehkä olinkin kuollut, en osaa sanoa. Mutta kuitenkin jokin osa minusta oli yhä elossa, sillä havainnoin tätä kaikkea kaiken ulkopuolelta.

Ennen arkkuun sulkemistani, pieni kääpiölauma oli sekä myrkyttänyt minut, että nostanut ylös kylpytynnyristä, johon tarinani loppui. Ennen pukemistani omituiseen satuasuun, he olivat raiskanneet minua vuorokauden tai vuoden. Ehkä vuoden. En tuntenut mitään, sillä leijuin kuin henki jossain katonrajassa. Tilaa tuntui olevan, ja oloni oli perin mainio. Taas vuoteella makaavan naisen kohtalo oli surkeampi, sillä pienet menninkäiset kourivat ja nylkyttivät häntä herkeämättä. En silti tuntenut mitään. Ruumis oli minulle yhdentekevä, kuin nukke tai mollamaija, joka ei ollut oma.

Kun käppänät olivat saaneet tarpeekseen ja heitä alkoi ahdistaa kuollut nainen, he laskivat hänet lootaan ja kuljettivat omenavuorelle kilometrien korkeuteen, jossa paistoi aina aurinko. Tänne hänet jätettiin.

Kääpiöt elivät epäsopuisasti keskenään ikuisesti.

(Naurua)

Olen nähnyt hirveästi unia, etenkin painajaisia lähiaikoina. Taidan elää jotenkin jännittävää elämänvaihetta :/

Yksi uni oli tällainen: Heräsin aamulla normaalisti, mutta kun nousin ylös, huomasin että toinen jalkani reiden yläosasta nilkkaan oli tatuoitu hämähäkinseitti-kuviolla. Siinä oli myös erilaisia värejä, kuvioita ja verta tihkuvia haavoja. Näin hereillä ajatellen, se olis voinut olla hienonkin näköistä, mutta unessa se ei ollut. Näytin pahasti pahoinpidellyltä, jalkani oli lähes musta. Muistan kauhun tunteen, koska en tiennyt, kuka oli tatuoinnin tehnyt ja miksi. Ja miten se oli onnistunut nukkuessani. Minua ei niinkään kauhistuttanut itse tatuointi, vaan se, että joku oli tehnyt tietämättäni minulle jotain, jota ei voi poistaa ja joka pysyy ikuisesti.

(Tää ei ollut mikään kannanotto tatuointeihin. Minulla ei ole niitä tai tatuoituja ihmisiä vastaan mitään, vaikka itsellä ei tatuointeja olekaan eikä tule. Joillekin sopii, itselle ei.)

Vuosia sitten näin usein unen, missä kiipeän kalliota ja heräsin kun tipuin. Kuten myös uniin tuli ihmisiä, joita en halunnut ja poistuin paikalta.

Sitten radiossa kerrottiin, miten unia voi hallita ja unessa ei oikeasti kuole. Jos kuusesta tippuu, ei muuta kuin uusi yritys peliin.
Ihmistä jota ei halua uneensa, voi käskeä pois. Tässä tapauksessa unista voi tulla tylsiä, ainakin minulla tuli, vaikka kieltämäni henkilö tuottikin unessani aina harmia.

Niinpä, kun tipuin kalliolta, ei kun uusiksi ja muutaman yrityksen jälkeen, pääsin ylös. Nyt ky. unta ei ole näkynyt.

Lisäksi, kun tuo ei toivottu henkilö oli unesta poistettu ja aina ilmetyessä sanottu "Häivy". piti houkutella takaisin.

Näin vuosia sitten unen jossa putosin jonkun korkean rakennuksen katolta.

Putoaminen ei unessa tuntunut lainkaan pelottavalta vaan oli hauskaa.

En olisi halunnut pudotuksen loppuvan ja harmikseni jäin henkseleistäni kiinni ja roikkumaan erään ikkunan kaltereihin ja siihen uni päättyi.

Metka ketju tämä.

Runo ja Ukko kertoivat tippumisunista ja selviytymisestä. Lisäisin siihen vielä, että voi opetella lentämään jos se tuntuu hauskemmalta(korkean paikan kammo). Avaruudessakin on tullut käytyä jo monet kerrat. Samoin olen opetellut uimaan (vesikauhu). Ja fillaroimaan sotatantereella. Kummituksille olen alkanut nauramaan päin naamaa ja käskenyt painua niitä hevon .... Jatkuvien ovien sulkemiselle ja avaamisille olen keksinyt muita ratkaisuja (oven voi jättää auki tai repiä irti saranoiltaan). Todellisempi harmihan on sisään pörräävät itikat. Jatkuvien asuntokauppojen unille yritän järkeistää jotain sisustussuunnitelmaa.

Todellisia merkittäviä unia (joita ei voi laittaa ihan läskiksi) näkee todella harvoin. Ehkä muutama mahtuu koko elämään.

Isotissinen blondi tuli istumaan naamalleni enkä saanut henkeä, sen jälkeen se tyhjensi baarikaappini ja pissasi taksin takapenkille.

Ruotsin kuningasparioli vuokrannut naapurista mökin. Juteltiin kaikenlaista ja suomeksi. Heräsin siinä vaiheessa, kun olin käynyt vetämässä maihin irronneen ison kohon näköisen venekiinnikkeen.
Suomea puhuttiin ja osasivat sitä hyvin