Aika Alpertti

Liekö neroille kaikki on lopulta yksinkertaisesti matematiikkaa? Albert Einsteinin toteamus: "Maailman ikuinen mysteeri on sen ymmärrettävyys" viittaa siihen.

"Suhteellisuusteoriaa runoilijoille", on teoreettisen fysiikan prof. Kari Enqvistin kirjasta suomennettu rallatus, joka kansantajuisesti antaa ymmärtää teoriasta jotakin.

Oli kerran nuori mies nimeltään Jalo,
joka osasi matkustaa nopeammin kuin valo.
Hän eräänä päivänä lähti, relatoivasti kuin tähti
ja tuli takaisin päivää ennen kuin lähti.

Kiitos vastauksesta!

Harvaa kiinosta vastata ja minä kun kuitenkin kirjoitan!

Kiitos kiitos, onhan tiede sinänsä kiinnostava aihe, joskin tuo viimeisin gravitaatioaaltojen löytö ei tavalliselle tallaajalle kerro muuta kuin Einsteinin suht.teorian saaneen viimeisen todistuskappaleensa.

Esko Valtaojan toteamus, ettei tiede rationaalisuudessaan silti ole kaikki, tyydyttää omaakin ajatusmaailmaani.

Yhdyn mielelläni Jungin näkemykseen, että ihminen tarvitsee niin Jumalansa, kuin, kuin käsityksensä tuonpuoleisesta. Onhan Albert Einsteinkin sanonut "mielikuvituksen olevan tärkeämpi kuin tieto"

Niin kuin näkyy, on aihe lähinnä ylivaikea ja vaatisi sellaista osaamista jatietämistä, jota ei meiillä palstalaisilla tyypillisestiole.

Kun meitä kaikkia kinnostaa maailmankaikkeuden synty ja nyt ollaan hiuksenleveyden päässä tuosta totuudesta, niin vilkaista pitää!

Jatkan vieläkin ihan ymmärrettävälä tiedolla, jota esitti amerikkalainen tiedemies ilta-uutisissa.

Etäisyyttä mitataan totutusti metrimitalla, mutta jos etäisyys on niin suuri, että valonkin kestää kulkea tuo väli vuosimiljardeja, on aika otettava avuksi.

Mitataan matkaan kulunut aika ja kun tiedetään valon nopeus 300 000 km/sekunnissa, niin sinähän tuo on, ainakin 1/1000 millin tarkkuudella.

Aikakin mittakäsityksenä on pitänyt keksiä. Kuinka aikaa mitattiin ennenkuin esim. sekunnit on otettu käyttöön? Oli pelkkää arviointia auringon nousun ja laskun mukaan.

No, en jaksa ajatella noin suuria asioita pienellä "koneellani" :) vaan teen aasinsillan siihen Alperttiin, joka aikojen alussa saattoi olla wordissa apuna.

Kuka muistaa tikku-ukko Alpertin, joka ilmestyi ruudulle ja esitti kysymyksen:
- Voinko auttaa? Mutta harvoin hän pystyi auttamaan. Esitti ehkä kysymyksen
uudestaan ja sanoi: - En ymmärtänyt mitä tarkoitit, voisitko toistaa kysymyksen? Sitten Alpertti meni pitkälleen ja jos kirjoittaja aikaili niin Alpertti alkoi kuorsata. Jos kirjoittaminen pysähtyi niin Alpertti aukaisi toista
silmäänsä tai hyppäsi ketterästi ylös kysyäkseen kirjoittajalta: - Voinko auttaa?

Yritin etsiä Alperttia, mutta kai se on jo potkaissut tyhjää, tai lomautettu
työn puutteen takia. Moni ikäihminen selviää koneensa kanssa ihailtavan hyvin, eikä Alperttia enää tarvita.

Eipä siitä ole kovinkaan pitkää tovia kulunut, kun kysyin näitten Einsteinin teorioita koskevien uutisten tiimoilta mieheltäni : mitä aika sinun mielestäsi on ? Kotvasen mietittyään hän tokaisi : aika on rahaa. Tottahan sen pitää monille olla , koska niin aina tolkutetaan ja pidetään tulenpalavaa kiirettä.

Hetki, tovi, kotva, tiima, tuokio - nämä ovat epämääräisiä lyhyen ajan määreitä, luvataan tulla tuossa tuokiossa ja pyydetään odottamaan hetkinen. Silmäräpäys vain, niin ihminen voi siirtyä ajasta iäisyyteen. Tiimalasi on paitsi tunnin mittari, ajan eräs symboli. Yhdestoista hetki on kriittinen, pian kohtalon hetki lyö. (mitä se lyö, on lapsi joskus minulta kysynyt ja kellon lyöntiin se yhdistettiin ).

Carpe diem, tartu hetkeen. Tämän elämänohjeen moni sisäistää vasta aikansa juostuaan ajan kanssa kilpaa, vai pakoonko ? Eihän meillä todellisuudessa ole kuin tämä ohikiitävä hetki. Muu on ollutta ja mennyttä tai tulevaa, jos Luoja suo.

Aikakäsityksiä punnitaan luomistapahtuman yhteydessä. Raamatun mukaan Jumalalle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta yksi päivä. Samaa aikakäsitystä ja vahvaa elämänuskoa näen tässä Lauri Viidan runossa :

Mitä ei voi silmin vajain nähdä, siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen luojan kämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen lastut arkinrakentajain.
Lienet kasvi, eläin taikka puu:
kaikin soluin sydämin,
usko, tahdo jotakin!
niin se kerran tapahtuu.
Tuhat kertaa tuhat vuotta mitään ei voi tehdä suotta.

(Lauri Viidan runosta Luominen)

Tällainen Viidan viisas runo tulee mieleen aikailun autuudesta :

Ei pidetä kiirettä, istutaan
Ei hätäillä, annetaan mennä;
ei maata somemmin, ainoakaan
satelliitti lennä.

Mitäpä jos aikaa ei ole?
Moni asia selittyisi helpommin, jos aikaa ei olisikaan.
Ihan olemattomaksi aikaa ei Albert:ikaan määrittänyt, mutta kertoi sen olevan suhteellista.

Siinä merkityksessä kuin nykyihminen ajan ymmärtää, se on kokonaan ihmisen keksimä käsite. On vain päätetty, että on olemassa kronologia, siis tapahtumajärjestys.

Jos aikaa ei olisi, niin ei olisi kronologiaakaan. Mitään ei tapahtuisi, sillä tapahtuma vaatii kronologian.

Jospa mitään ei tapahdukaan, vaan mielemme muodostaa kronologian. Mitä hullua, eihän meitä edes olisi olemassa, jos ei mitään tapahtuisi.
Miten todistaa, että olemme olemassa?
Voimmehan olla vain maailmankaikkeuden luoma illuusio.

Joku voi sanoa, että näenhän peilistä, että olen olemassa ja näen muita, jotka sanovat, että olen olemassa.
Onko sitten olemassa muitakin kuin mistä teemme havaintoja? Emme voi tehdä havaintoja kaikista, eivätkä kaikki meistä. Niin onko siis heitä olemassa? Ja olemmeko me heille olemassa?
Miten voi yhtäaikaa olla olemassa ja ei olla olemassa? Sitenkö, että havaintomme ovat puutteellisia. Jos havaitsemme puutteellisesti, niin onko aivan varmaa, että olemme olemassa? Jos ei ole aivan varmaa, että olemme olemassa, niin ei ole myöskään aivan varmaa, että aikaa on olemassa.

Jos aika onkin suhteellista havaisijan havaintokyvyn kautta havaitsijan olemassa olon varmuuteen.

Ei aikaa olla taidettu määritellä, mutta jotekin tuttu se on. Olisikohan tuotullut tutuksi seinäkelloista tai vielävrhaisemmista aurinkokelloista, joissa maahan työnnetyn kepin varjo liikkui auringon liikuessa taivaalla.

Joku on yrittänyt määritellä aikaa aineeksi. Ei aikaa ainakaan säilytetä kansainvälisten mittojen toimistossa, Pariisissa. Siellä ei aika ainakaan muuttuisi kun lämpötila on vakio ja painekin. On kovin outoa, ettei mitään laboratoriokokeita ole vaikkapa ajan säilyvyydestä tehty. Hölmöläiset sentään koittivat kuljettaa valoa säkissä, mutta ei tuo kestänyt kuljetusta.

Omanja naapuriekin olemassaolon voi helposti kokea. Riitatilanteessa paljastuu kiukkuinennaapuri kun nyrkki livahtaa omaan turpaan ja vastaiskussa naapuri saman.

Lopetan asteluni tällä tieteen saralla ja asettaudun vaakasuoraan asentoon.

Jos onnistun nukkumaan,niin aikakäsitykseni ikäänkuin katkeaa ja toivonkin, että aamulla kello osoittaa nukahtamishetkeänä. Pahasti pelkään, että kello taas hosuu etenpäin kuin ei mitäänolisitapahtunut.

Aikaahan voi mitata suhteessa muihin eläviin olentoihin.

Mitä on jonkin hyttysen elämän pituus ihmisen elämän pituuteen verrattuna?
Jos mennään vaikka päätäin tasolle niin täi elää n. kuukauden, ja jos se ei saa veriateriaa niin korkeintaan viikon.
Muurahaiskuningatar saattaa elää useita vuosia, kun taas työmuurahaiset
3-10 kuukautta.
Mahtaako hyttysillä olla mitään aikatajua, ehkä heidän elämäänsä määrää ainoastaan vaisto, mitä niitten on elämänsä aikana ehdittävä tekemään.
Ja kun tehtävä on suoritettu kuollaan pois.

Ehkä ihmisenkin elämän pituus on johonkin muuhun suurempaan verrattuna
kuin hyttysen elämä meidän käsityksissämme?

Minä aina ihmettelen fundamentalistien väitteitä maailman iästä ja luomistapahtumasta. Eipä Alperttikaan tainnut kertoa mikä oli se päivän pituus, jonka aikana luotiin kalat ja muut meren elävät, ja seuraavana päivänä jatkettiin. Miten Raamatun kertomuksissa "ajastaikaa" on mitattu? Millä kalenterilla on Paratiisin vuodet todettu?
Huimaavaa on ajatella. millainen myllerrys Alpertin pääkopassa vallitsi, kun hän mietti teorioitaan jotka ainakin meikäläisellä livahtavat tosi korkealla yli hilseen!

Tuommoiset Albertit voivat olla aika yksinäisiä tuon kaikkein-viisaimmuutensa takia. Esko Valtaoja osaa selittää yksinkertaistaen niin, että vähemmän älykkäätkin ainakin kiinnostuvat tieteistä. Ymmärtäminen on kuitenkin liikaa vaadittu.

Meitä voisikin sivistää kirjoittamalla kirjoja suurpiirteisemmin käsitellen niitä avaruusasioita, tarkoituksena suurempi lukijamäärä, eikä oppikirjaksi.
Jonkin sellaisen luinkin, muistaakseni kirjan nimi oli jotakin, "Tähtitiedettä helppotajuisesti".

Ihmisen nerous saattaa tosiaan tehdä ihmisen yksinäiseksi
neroutensa kanssa.
Joku saattaa olla tosilahjakas ja nerokas jossakin asiassa, mutta
on kykenemätön jakamaan tietojansa toisille. Jollakin toisella
saattaa "käytännön nerous" piillä siinä että osaa paneutua vasta-
alkajan lähtökohtiin ja osaa opettaa sillä tavalla että toinen
ymmärtää. Monelle nerolle/lahjakkaalle tietyt asiat ovat itsestään-
selvyyksiä, kun taas jollekin noviisille samat asiat ovat täysin vieraita
ja on opittava alusta lähtien.

Uutta tietoa tähtitieteellisesti vauvaikäisestä planeetasta joka kelluu avaruudessa 150 valovuoden etäisyydellä maasta. Planeetta on lentänyt omasta aurinkokunnastaan yksinään kellumaan.
Vauva on iältään vain 10-30 milj. v.

Sen takia olisi saatava uutta helppotajuista kirjallisuutta tieteisaiheista jotta voin päivittää tietouttaan kelpoiseksi nykyiseen aikaan ja pystyy osoittamaan tietoutensa tason olevaksi paljon yli tavallisten kansalaisten tasosta.