äidin neuvo

Näinhän se on että tyhjästä on paha nyhjästä eli ei voi ottaa, jos ei ole koskaan säästetty. Yritys hyvä kymmenen eli minäkin yritän säästää euron kerrallaan.

Kyllä oli hyvä neuvo. Näin ne vanhemmat ihmiset jakelee elämän ikäisiä neuvoja, jotka antavat viisautta.

Sijoittajat nauraa, kun inflaatio syö säästöt. Katso mustalaisia. Heillä on kultakoruja, enemmän tai vähemmän.

Minä säästän niin, että inflaatio ei pääse rahoihin käsiksi ja kun pitää possua kotona, ei tarvitse miettiä liikaa, mitä inflaatio tekee. Pankki ja possu ovat turvallisia säästämiskeino ja, itse tiedän vuosien yrityksen jälkeen, onnistunut yritys.

Enpä tuota ole huomannut. On niin vähäruokainen tuo inflaatio, ettei huomaa. Lisäksi kun olen itse tyytyväinen niin eikös se ole parasta.

Nykyään minä säästän myös tilille ja tietysti kotiin. Toiset viljelee satasia tilille, toisille kymppi on suuri raha, jolla voi käydä tärkeimmät kaupasta ja ajaa linja-autolla. Niin sitä vanhana käyttää niitä taitoja, joita nuorena oppi, kenellä mitäkin taitoja. Siksi toiset on rikkaita ja toiset kuten minä, elää kituutetaan miten kuten pystytään. Paljon olisin saanut, jos olisin ollut oikein itara, mutta sen taidon puuttuessa olen oppinut korvaavia tapoja ja opetellut säästämään muulla tavoin. Rahan käyttötaidoista riippuu, paljonko minulla on kuukauden lopulla tilillä. Kun otan tilin, jolle vain siirrän rahaa, en nosta, niin vitonenkin on suuri raha ajan mittaan. Näin olen huomannut. Ja löysin tallelokeron parvekkeelta, siellä pitkä lasipurkki unohtuu joskus puoleksikin vuodeksi ja sisältö samoin. Näin minä onnistun säästämään.

Niin minunkin äitini neuvoi lapsena ja nuorena, jopa keski-iässä vielä. Äidin neuvot ovat kantaneet läpi elämän. Vanhus on tyytyväinen, että häntä kuunnellaan.

Olis kyllä aika hieno juttu, jos tässä kun nyt olen ahkerasti säästellyt pankkiin ja rahastoihin, niin tulisi pankkikriisi ja pankki kaatuisi ja kaikki haihtuisi kuin pieru saharaan.

Minä säästelen sekä kotiin että tilille. Kotiin käytettäviä ja tilille säästettäviä.

Pankkitili on se, jonne olen nyt säästänyt. Kotona purkit ja purnukat täyttyy seteleistä ja kolikoista, jahka jaksaa säästää. Tänään tuli vitonen lisää. Näitä rahoja ei varas vie eikä inflaatio syö. Ainakaan paljoa uskoisin.

Näin olen minäkin tehnyt. Tili ei näytä tyhjää milloinkaan vaan siellä on aina jotain. Ehkä kolikon verran mutta jotain Aina.

Minä alkujaan uutta tiliä avatessa päätin unohtaa tietokoneella tilinsiirrot ja nostot teen kassalta, joten korttia ei ole. On säästynyt ylimääräiselle tilille ihan mukavasti ja minun neuvoni säästämiseen tilille on seuraava, jos kaikki aina menee. Älä ota verkkopankkitunnuksia äläkä jätä korttia käyttöön, vaan leikkaa kortti kahtia. Kukaan, et edes sinä itse voi nostaa automaatilta rahaa tililtä, verkkopankkia jos ei ole, niin tilinsiirrot ovat mahdottomia. Vain kassalta rahan nostaminen käy ja tämä keino on ollut minun keinoistani se, jolla ainoana keinona olen saanut rahaa säästöön. Näin minä säästän. Sopii kokeilla.

Tämä on hyvä neuvo lapsille, mutta he tuskin lukevat.

Neuvo on nuorille, mitä parhain. Nuorille omiaan.

Niinhän on, mutta kyllä se oppi meni vanhempana vasta minunkin päähäni. Olen saanut vasta joitakin aikoja rahan riittämään aivan loppupuolelle kuuta seuraavaan eläkkeeseen asti, jolloin en ole kärsinyt mistään. Kun tämän tiesin jo lapsuudessa, minä en ollut varautunut siihen, että pikkueläke ei välttämättä kestä isoja ostoja ja luottokortti vain vie loputkin rahat takaisin maksujen muodossa. Pitempiaikainen säästäminen ei luonteeni huomioiden sopinut minulle. Siksi kun elämä opettaa, niin minäkin lopulta mietin, miten saan rahan riittämään ostoksiini ja myös ruokaan. Vaatteiden osto ei tullut kysymykseenkään, siihen raha ei riittänyt. Niinpä minä käyn kaiken siistiltä korkeatasoisilta kierrätystavarataloista, joita spr yllä pitää ja isoilta yksityisten yllä pitämiltä kirpputoreilta, kuten mammuttitori ja jättikirppis. Lisäksi otan aina ruokaostosten kanssa samaan käyttörahaa, mutta en ota sitä ruokarahastani. Näin minun eläkkeeni säästyy ja olen saanut jatkuvasti pieniä summia säästymään.

Aikuiset ihmiset täällä höpöttää jonkun kympin, tai satasen hätävarasta ja miten vaikeaa se on, voi hyvää päivää teidän kanssa!
Itse huolestuisin, jos tilin saldo olisi alle kymmenentuhatta euroa, tosin isommat rahat tuottaa sijoituksissa ja tavallinen paskapersepulliainen olen, en mikään kultalusikka suussa syntynyt.

Saahan jäämään ankarasti pihistämällä.
Muutama satanenkin merkitsee.
Tärkeintä on ajatella positiivisesti ja pitkäjänteisesti, ei pääse helposti unohtumaan kun joskus tuota korostettiin että olet omillasi.
Tekisin hankinnat silloin kun on rahaa.

Itse olen pikkuisella eläkkeellä toimeen tulija. En koskaan yleensä voi säästää yli saasta ja satanenkin tekee tiukkaa ruokabudjetissa. Kun nyt säätelee, säästän pikkuhiljaa vähän kerrallaan, enkä luota osakeantiin enkä muihin vastaaviin vaan omaan järkeen. Yritän maalaisjärjellä pähkäillä, mitä jää säästöön pakollisten menojen jälkeen. Kun laitan säästöön, jos ruokarahaa ei riitä, silloin ei yleensä jää mitään säästöön. Olen minäkin haaveillut tonnia pankkitilille, mutta Kymppitonni tuntuu jo utopistiselta. Harva Suomen eläkkeellä olija tai työssä käyväkään saa hetikään kymppitonnin säästöön vuodessa. Yleensä sellaisen säästämiseen otetaan enemmän aikaa.

Rahaa jää säästöön jos on jäädäkseen, eli kaikki on tulotasosta kiinni. Ja jos sitä jää niin ei sitä mihinkään kenkälaatikkoon tungeta vaan sijoitetaan tai rahastoidaan korkoa tuottamaan.
Köyhän ja pienipalkkaisen on oikeasti täysin älytöntä kituuttaa elämisessään jonkun olemattoman pesämunan takia. Se on niin typerää että ihan raivostuttaa lukea joitakin tämän topicin miltei älyvapaita viestejä.
Laskee vaan mihin tulot riittää ja elää sen mukaan, suu säkkiä myöten kuten vanha kansa sanoi. Tärkeintä on elää nyt ja tässä, tänään. Ostakaa terveellistä ruokaa ja harrastakaa liikuntaa, opiskelkaa, lukekaa muutakin kuin Seiskaa ja Iltistä. Nauttikaa ainoasta elämästänne.

Minusta olet väärässä. Kyllä juuri pienituloisten tehtävä on säästää sillä jokainen tarvitsee säästöjä sekä kotona että pankkitilille. On esimerkiksi yhtiövastike tai uuden asunnon vuokra, sairastuminen tai vammautuminen, työttömäksi jääminen tai esimerkiksi murtovarkaus kuten minun kohdallani. Jokainen tarvitsee säästöjä tulevaisuutta varten.

Joo pitäähän kotona toki murtovarkaille olla rahaa.
- yhtiövastikkeeseen ei säästetä kun se maksetaan 12×/v. Se laitetaan suoraveloitukseen kk tuloista.
- sairastuminen tai vammautuminen hoituu vakuutuksella joka sekin maksetaan suoraveloituksen avulla tai varatililtä kuten minä , sinne ohjautuu kuukausittain tasasumma vakuutusmaksuja ja liikenneveroa varten.

Sä et nyt oikein osaa elää tätä elämää.

Typerää touhua koko säästäminen.Itse olen pienituloinen.Minulla on aina laina päällä.Nytkin menee kaikki ylijäämä lainaan.Maksan sijoitusasuntoa.Kituuttelen kuusta toiseen.Sitten kun jään eläkkeelle saan vähän lisäeläkettä vuokratulosta.Rahan arvo alenee pankissa tai sukan varressa.

Niin, asuntotuotto on tavallisilla ihmisillä melko heikkoa, yrityksellä aivan eri asia koska eri verotus ja vähennykset ja bisnes eri mielessä.

On myös useita paikkakuntia kun hintataso laskee ja voi jopa jäädä asunto käteen, eli ei saa myydyksi, aina tulee vain tonnien laskuja rempoista yms. Nykyään on myös huoltoyhtiön ja isännöinnin kulut paljon kalliimmat kuin 20 v takaperin ja varsinkin -80 luvulla.

toiseksi, yksi julkisivuremppa voi viedä 3-5 vuoden, jopa 10 vuoden vuokratuoton nollille.

tuotto yleensä 5-8 % ainakin meillä, oli asuntoja 1964-2008, 3-38 huoneistoa yhtäaikaa, Tampereelta, Turusta, Helsingistä ja omalta paikkakunnaltani Hämeenlinnasta. Tietysti tuoton päälle asuntojen hinnan nousu, mutta pitää huomioida, on monia paikkakuntia joissa asuntojen hinnat ei nouse ja nykyään on hurja tapa tehdä putki-, sähkö-, viemäri-, julkisivu-, jopa piharemontteja ja ne vie tuoton. Meillä oli monta taloa jossa ei tehty yhtään mitään remppoja ja ehkä 16 asukasta jotka asuivat yli 25 vuotta ja yli 10 vuotta asujia oli todella paljon. Moni teki myös itse keittiörempat yms.

Annoin aina noin15 % edullisemmin kuin yleinen hintataso, sen takia oli pysyviä vuokralaisia.

Vuokratalon omistin 36 vuotta ei kehumista, omatalo ei ole sijoittamista. Vuokratalolla toisella tavalla kylläkin hyvin perheen taloudessa 28 vuodessa.

Niinpä sitä minäkin päätin kuukauden ajaksi käteen ottaa pieninä rähinä satasen. Suurieleisesti kerroin hakevani rahat tänään mutta laskujen maksun jälkeen viidelle päivälle jäi 17,00 euroa ruokarahaa, joten piti perua pienten rahojen haku pankista. Sitten hänkään miten tämä jokapäiväinen yllätysvieras suhtautuu siihen, ettei löydykään pikkurahaa kukkarosta. Mielessäni liikkui kertoja, joka kertoi, että varas oli varannut Helsingin matkaan rahat sitä varten, että tyhjennettyään eläkkeen tultua erään mummon, hän pääsee karkuun ja voi todistaa että ei voi olla mainittu yllätysvieras. Minua kehuttiin älykkääksi, kun pidän rahat tilillä ja kortin varmassa tallessa. Äidin neuvo tähän on ollut Se, että syö sen mukaan, kuin on rahaa. Pienikin eläke voi riittää moneksi. Kotiin possuunkin on riittänyt. Sielläkin kiiltelee jotain rahaa.

Minä olen lapsille ja lapsen mielisille kuten itselleni ajatellut vinkin, että joka kerta kun olen lähtemässä ruokaa ostamaan, siirrän säästöön 2-5,00 euroa joka kerta kun käyn kaupassa ottamatta niitä enää pois. Tällä tavalla siirtyy säästötilille noin 50-80 euroa joka kuukausi sillä käyn kaupassa kuukausittain 16-20 kertaa.

Tässä vaiheessa on myöhäistä itse aloittaa, mutta vinkkiä nuoremmille- säästä itseäsi. Vähän työtä, paljon liikuntaa. Anna hevosten murehtia.