Hoitokokoustutkimus

EVVVVK

http://keskustelu.suomi24.fi/t/14226213/onko-vittu

Tassa

linkin takaa oli luettavissa vaikutti olevan OK.

Hoitokokouksista voi lukea myös Wikipediasta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hoitokokous_(lestadiolaisuus)

Sekin lienee suurelta osin OK.

Aikaa on kulunut niin paljon, että enää eivät monet noina aikoina mukana olleet elä, joten ollaan kirjallisten lähteiden ja toisen käden tietojen varassa. Asiat ovat värittyneet. Hiljattain palstalla mainittiin, että SRK:lta olisi tulossa asiasta jokin uusi kirja, mutta kirjan nimeä ei mainittu.

Olihan se eräänlaista suusten sekoulujen aikaa. Se hyöty noista ajoista ainakin oli, että niitä tutkimalla on leivottu monen monta maisteria ja tohtoria jo.

Se että tämmöisiä hoitokokouksia on ollut ikinä edes olemassa kertoo sen tosiasian lestadiolaisuudesta kuinka ihmisen arvoa kunnioittamaton yhteisö se on. Se on sama vaikka on 50v kulunut.

Kyse on pelkästä vallan käytöstä jossa kuvitteellinen taivaspaikka ohjaa toimintaa.

eläköityneet hoitokokoustollot juttelee tässä ketjussa

hox http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201603241345.pdf

"...kirjoitti kuulleensa kuivasta, hempeästä, vikovasta, ulkokullaisesta hengestä, sekä isäntähengestä katkeruuden hengestä. Vääriä henkiä edustivat eri aineistoissa myös vasemmistohenki, pappiseriseuran sumu, väkevä lakihenki, uusheräyksen henki, tiukka henki, Saari Yrjön henki, takanapäin puhuva henki, ylihengellisyys, simppalaisuus, ansamaalaisuus, pollarilaisuus, kärkkääläisyys, allianssihenki, radikaali henki, ekumeenisuuden harha, ahneuden henki, kateuden pirun henki, sydämen ylpeyden henki, lihanvapauden henki, kirkkohenki, katkera henki, maailmallisuuden henki, antikristuksen henki, kylmä henki ja nuivahenki. Todennäköisesti hoitotilaisuuksissa käytettyjä henkiä oli vielä paljon enemmän...." (s. 71-72)

uppp

Paikalliset rauhanyhdistyskset saivat ohjeet hoitokokouksiin SRK:n työvaliokunnalta ja toimivat koko ajan tiukassa ohjauksessa. Toiminta oli täysin organisoitua ja järjestelmällistä, ei suinkaan joidenkin yksittäisten ihmisten omaa toimintaa.

Itselläni on hallussa virallinen rauhanyhdistyksen johtokunnan kutsu kirjallisena saapua 27.2.1976 pidettävään kokoukseen paikkakunnalle, jossa olin lapsena ja nuoruusaikana asunut.

Kutsu sisältää otteen pöytäkirjasta §5 seuraavasti:
"27.2.1976 pidettävään yleiseen kokoukseen on SRK:n työvaliokunta pyytänyt kutsua henkilöt xx Haapavedeltä ja minut Oulusta. Tämä kutsuminen annettiin puheenjohtaja VR tehtäväksi. Pöytäkirja luettiin ja hyväksyttiin." Pöytäkirjan on kokouksen puolesta allekirjoittanut kokouksen sihteeri IT.

Saatuani kokouskutsun kirjeenä ryhdyin selvittämään mistä oikein on kysymys. Toki olin jo tietoinen alkaneista hoitokokouksista ja henkisyytöksistä sekä joidenkin tekemistä Raamatun opin vastaisista henkiparannuksista. Soitin eräälle kutsuun osallistuneelle johtokunnan jäsenelle ja kysyin miksi olette minut kutsuneet. Hän ei olisi millään halunnut vastata kysymykseen ja sanoi, että kylläpähän se siellä sitten selviää. En hyväksynyt vastausta ja vaadin selitystä, eihän ketään aiheetta kutsuta. Sitten tämä johtokunnan jäsen paljasti syyn ja ilmoitti: " Olisi vain tutkittu kuinka laajasti Saari Yrjön ja Polvi Väinön henki on levinnyt."

Kokoukseen en mennyt moista humpuukia kuulemaan. Seurauksena asian käsittely siirrettiin rauhanyhdistykseen Ouluun. Kodissamme Oulussa minua ja vaimoani kävi puhuttelemassa kolme tuttavaamme yrittäen suostutella ja käännyttää meitä hyväksymään henkioppi. Totesimme uuden opin Raamatun vastaiseksi ja emme suostuneet henkioppiin.

Sitten minulle soitti eräs rauhanyhdistyksen puhuja OA. Kysyin häneltä miten henkioppi perustuu Raamattuun. Silloin hän pontevasti totesi: "Voi tuota pimeyttä, voi mikä saasta, olet Raamatulla sekoittanut itsesi."Siihen puhelu päättyi.

Minut ja vaimoni kutsuttiin kokoukseen rauhanyhdistykselle Oulussa. Emme menneet ja meidät suullisesti saadun tiedon mukaan erotettiin. Tarkempaa tietoa erotuksesta ei ole saatu. Paljon myöhemmin 80-luvun loppupuolella erään marketin pihalla tapasin rauhanyhdistykseen kuuluvan entisen työkaverini. Hän ilmoitti, että nyt on selvinnyt miksi minut ja vaimoni on erotettu rauhanyhdistyksestä, syynä on kososlainen henki.

Kyllä on kovat omantunnot puhujilla!

s. 75, "...Aimo Hautamäki kuvaili hempeää henkeä sellaiseksi, että se sallii sekä omat että muiden synnit. Tämä saattoi näkyä siten, että eriseuraisia tervehdittiin Jumalan terveellä ja ystävyys saattoi olla läheisempää epäuskoisen ystävän kuin uskovaisten ystävien kanssa. Hän perustelee Raamattuun tukeutuen, että epäuskoisia ihmisiä ei saisi pitää läheisinä tai edes päästää omaan kotiin vierailemaan."

"Koko ekumeeninen hengellinen maailma on yhtä hengellistä huoruutta. Minä hyväksyn teidät, hyväksykää te meidät. Tätä se on. Kun uskovaista ihmistä houkutellaan tähän, niin ensimmäisinä ovat kristillisyydestä lähteneet eriseurat, lähimmäiset. Jos me veljeilemme heidän kassaan, olemme osalliset heidän synneistään. Vaikka neuvoisimme eriseuraista parannukseen, ja kuitenkin häntä Jumalan terveellä tervehdimme, se on samaa kuin me porttoa neuvoisimme luopumaan huoruudesta, ja tämän neuvon päälle antaisimme suuta hänelle." PM 5.4.72, ”Porton polut”

Hoitokokousjulmurit.
Ylpeys käy lankeemuksen edellä.
Olen ollut muutamassa paikassa hoitokokouksissa.
Ulko-ovet suljettiin. Ja sitten alkoi vanhuksien kidutus.
Lopun arvannettekin. Aika oli 1975 jälkeen.
Saivat pitää haisevat henkensä, joka muutenkin oli jo tupakista.

Jumalan huoneen hallitus on sisäinen asia. Jumalan huoneen hallituksen keskeinen
ja tärkeä asia on, että Jumalan lapset säiyttäisivät uskon ja hyvän omantunnon.
Vielä puheenjohtaja kehotti kertomaan, mitä tämä aika on tuonut mukanaan
monilla paikkakunnilla ja miten Jumalan huoneen hallitus on niitä hoitanut.—
Monet kertoivat kokemuksia omilta paikkakunniltaan. Näissäkin tuli esille se, että
kuuliaiset lapset ymmärtävät Jumalan huoneen hallitustoimenpiteet, mutta tottelemattomat
sotivat niitä vastaan. Tulee syytöksiä, että on väärin hoidettu ja
hoitotoimenpiteen johdosta rakkauden tilalle tulee viha. Onpa niinkin suuri pimeys
muutamat sokaissut, että vaikka Jumalan huoneesta kuinka osoitettaisiin
väärä vääräksi, niin sittenkin kysytään, mikä on väärä henki. PM 25.1.78, ”Oulun puhujainkokouksen sanomaa”.

Selvittämisen vaatimus on tullut aiheesta. SRK:n ja Rauhanyhdistysten toimesta järjestettiin laajasti ja vuosikausia kestäneitä hoitokokouksia, joissa pilkattiin ja häväistiin ihmisiä tosi julmasti. Keksittiin vaikka minkälaisia perusteita syytöksille. Oli todellista sadismia. Henkiä oli jos minkälaisia ja nimisiä. Mikä vaan saattoi olla joku henki. Jos ei hyväksynyt keksittyä syytöstä, oli syytetty heidän mukaansa noussut Jumalan seurakuntaa vastaan. Näin korotettiin Rauhanyhdistys Jumalaksi, sitä piti kuulla ja totella vastoin Raamattua.

Usko pitää perustua yksin Raamattuun, siihen Jumalan Sanaan, joka meidät uskon kautta voi puhdistaa kaikesta vääryydestä. Jeesuksen lunastustyö on ainoa tie pelastukseen. Minä olen tie, totuus ja elämä opettaa Jeesus itse. Jumalan Sana seisoo ja on pysyvä viimeisenäkin päivänä ja ikuisesti.

Nyt myöhemmin asioista ei haluttaisi puhua, eikä tunnustaa tapahtuneita. Moni aikoinaan kielletty asia on nyt tullutkin sallituksi, vaikka Raamattu on sama. Muistaa sopii ettei rikokset Jumalan edessä vanhene. Jeesuksen sovintotyö on ainoa joka puhdistaa meidät.

Perustus on edelleen puhdistamatta. Tunkion voi poistaa ja itsensä puhdistaa kaikesta. Se edellyttää rehellistä toimintaa. Vääryydet ja rikokset pitää tunnustaa, tehdä parannus. Selittely ja vähättely ei puhdista mitään.

Vääryydessä ei voi olla osallisena vaikka ei itse tekisikään, osallisuuteen riittää että tavalla tai toisella hyväksyy, vaikkapa hiljaa hyväksymällä. Sehän on itsensä pettämistä. Jumalaa ei voida pettää.

Selvityksen tarkoituksena on oltava asioiden korjaaminen sekä saattaminen totuuden tuntoon parannukseksi ja autuudeksi. Ketään ei saa häpäistä, ei yksilöitä eikä yhteisöä. Toiminnan pitää olla rakentavaa Raamattuun perustuen.

Raamattu on uskon ylin ohje. Muuta perustusta ei ole.

Yhteisön kannalta ongelma on siinä, että järjestelmällisesti tosiasiat kiistetään, vähätellään ja selitellään. Ei riitä pahoittelut, rikokset ja väärintekemiset pitää tunnustaa, pitää pyytää anteeksi ja korjata mitä korjattavissa on. Valheella ei valetta paikata, reikä tulee vain suuremmaksi ja kieroilu ei mitään auta Jumalan edessä.

Salailu ja rikosten vähättely on kaikkien niiden vastuulla jotka sitä tekevät tai tukevat. SRK:n virallisten edustajien lausunnot koskevat koko yhteisöä. Vapautuakseen vastuusta pitää ilmaista eriävä mielipide kuten on yleinen menettely koskien muidenkin yhteisöjen päätöksiä tai kannanottoja. Vähin mitä voi tehdä on olla puolustamatta valhetta ja vääryyttä. Hämmästyttää jatkuva selittely ja puolustaminen vähätellen tapahtuneita.

Yksilön tulee vastata omista tekemisistään henkilökohtaisesti, niin usko kuin parannus ovat täysin henkilökohtaisia asioita. Mikään yhteisö ei pelasta ketään, eikä sinne voi Jumalalta piiloutua. Vääryyttä ei pidä tukea eikä siinä voi olla osallinen edes nimellisestikään.

Ei ole pilkkaa eikä vainoa ilmoittaa asioista totuus ja olla hyväksymättä tehtyjä vääryyksiä. Jumalan sana tuomitsee kaikki vääryydet. Jokaisen on syytä katsoa mihin uskonsa perustaa.

Gal. luku 5
22. Mutta Hengen hedelmä on: rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävyys, hyvyys, usko, hiljaisuus, puhtaus.
23. Senkaltaisia vastaan ei ole laki.

lukekaa http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201603241345.pdf

Onko tuo aimo hautamäki se asianajaja? Onko se puhujana srk lla? Puhuuko se ilmaiseksi?

Olipa taas mukava lukee...

Eiköhän hörhö avaaja riitä jo kun olet 27 viestiä itsellesi vastaillut...

-Esimerkkejä löytyy Päivämiehestäkin, jossa lukijakirjeessä oululainen nainen kiitti hoitajiaan näiden osoitettua 17 vuoden takaiset jo anteeksipyydetyt teot ”väärän hengen hedelmiksi”. Nainen oli kirjoituksensa mukaan elänyt 17 vuotta ”kuivassa hengessä ja samalla myös hempeyden synnissä”, joista hän hoitokokouksessa sai kuitenkin tehdä parannuksen ja palata jälleen uskovien yhteyteen. Sekä hempeä ja kuiva henki näkyivät kososlaisuudessa, joka tässä vaiheessa hoitokokousaikaa (1978) oli saanut jo hyvin monenlaista kuvailua osakseen. Molemmat johtivat synnin luvallisuuteen, vaikka kuivan hengen määrittelyyn liitettiinkin usein lakihenkisyys ja liiallinen keskittyminen synnin poispanemiseen ja hyvään elämäntapaan. Erityisesti kuitenkin kummatkin väärät henget johtivat siionin käsitysten kyseenalaistamiseen ja saarnaajien arvostelemiseen. - Janne Metsänheimon gradu s. 76

Kososlainen henki saattaa jopa taistella toisen ihmisen kososlaisuutta vastaan.

Kaikenlaisesta disinformaatiosta huolimatta 70-luvun hoitokokousten syy oli yksinkertaisesti eriseura nimeltä "kososlaisuus" . Eriseurassa on väärä henki, " toinen henki kuin meissä ", kuten Luther Marburgissa zwingliläisille eriseuraisille 1529 totesi. Se, että eriseuraa hoidetaan ja eriseuraan joutuneita kehoitetaan parannukseen, ei ole mitään väärää harhaoppia.

Kososlaisuutta esiintyi jo 30-luvulla :
"Jos ihmiselle tulee salattu luulo oman kristillisyytensä paremmuudesta
toisten Jumalan lasten rinnalla, ei hän alennu ottamaan vaaria toisten
rakkauden neuvoista ja varoituksista, sillä kuinkapa hän niiden neuvoista
vaarin ottaisi, jotka hän sydämessään ylenkatsoo.Sellainen kristitty on sen vuorille eksyneen lampaan vertainen, jonkä löytymisestä Hyvällä Paimenellakin oli vakavat epäilykset, koska Hän sanoo: "Jos niin tapahtuu, että hän sen löytää".

Hyvän Paimenen lammaslauma, Herran seurakunta, on sille ihmiselle niin
halpa-arvoinen, etteivät siinä annetut rakkauden neuvot ja varoitukset, eivät yksityiset,
eivät kahden ja kolmen kesken annetut, eivätkä kokoontuneen seurakunnan antamat
varoitukset merkitse hänelle mitään.

Minkä tähden hän ei niistä perusta? Sentähden, kun hän mielestään ei niitä tarvitse, vaan itse ymmärtää asian paremmin. Sellainen ihminen uskaltaa itseensä, sillä ei hänellä ole vaivaa oman heikkouden tunnosta. " (O.H. Jussila Siionin Lähetyslehdessä v 1934 )

Informaatiosodassa asiat esitetään siten , miltä ne halutaan tunteisiin vetoavasti näyttävän.
Se mitä oikeasti tapahtui, ei ole relevanttia.

Länsimaiden raju yhteiskunnallinen ja moraalinen murros 1960-luvulla ei voinut olla
näkymättä myöskään vl -kristillisyyden keskuudessa. Erityisesti 1964 jenkeistä liikkeelle lähtenyt nuorisovallankumous, joka huipentui 1968 "Euroopan hulluksi vuodeksi", vaikutukset vl- liikkeeseen tulivat näkyviin suurimmista kaupungeista alkaen . Näihin ilmiöihin suhtautuminen vaihteli hempeästä suvaitsevaisuudesta äärimmäiseen kireyteen.
Tämä synnytti ristiriitoja, joita lähdettiin hoitokokouksin korjaamaan.

70-luvun ilmiöitä onkin tarkasteltava osana niiden omaa kontekstia. Murroksen rajuutta on vaikea nykyihmisen tajuta. Se aiheutti silloisessa yhteiskunnassa hämmennystä yleisestikin. Ensimmäisen kerran maailman historiassa uudenlainen "valistus" ei jäänyt vain tiedostavan yläluokan debatiksi, vaan tunkeutui
uuden välineen, television avulla matalimpaankin salotorppaan, jossa kuva yleensäkin oli merkinnyt tähän asti lähinnä kuvaa kirkon seinässä.

Varsinkin koillismaalla äärimmäinen kireys johti nk "kososlaisen eriseuran"
syntymiseen, jonka oppiharhoina nähtiin mm. "parempien uskovaisten" seurakunta
seurakunnan keskellä , rippioppiharha, jossa ripistä tehtiin synnin peite sekä
oppi siitä, että synti ei kadota. Hedelmänä oli salaisten syntien salliminen itselle, mutta muita kohtaan äärimmäinen kireys, kyttääminen ja arvostelu. Oli "lampaanlihaa hampaissa". (ks Kurvinen: Raportti Lestadiolaisuudesta 1980).

Ensimmäisen kerran eriseurojen historiassa nyt ei tullut selkeätä eroa, vaan kososlainen eriseura jäi vaikuttamaan vl-kristillisyyden sisälle lähes kaikille paikkakunnille . Siksi sen hoito oli äärimmäisen vaikeaa varsinkin kun kososlaiseen eriseuran henkeen joutuneet katsoivat olevansa "parempia uskovaisia" , joilla oli varaa arvostella muita, varsinkin nuoria.

Jossain vaiheessa eriseura rekisteröityi kuitenkin virallisesti nimellä " Vanhoillislestadiolainen Rauhanyhdistys". Mielenkiintoista, että kyseinen yhdistys liittoutui Amerikassa samaan aikaan syntyneen toisen ääripään eriseuran nk "töröläläisyyden" kanssa. Tältä taholta, samoin kuin sen ajan sensaatiolehdistössä esitettiinnäitä samoja syytöksiä painostuksesta ja terrorista, joita yhä vieläkin näyttää ilmenevän.

Se, että seurakunnassa hoidetaan, ei ole mitenkään Raamatun vastaista. Päin vastoin, sillä Paavalikin siihen moneen otteeseen kehoittaa.

Lutherin mielestä se on merkki siitä, että kyseessä on oikea Jumalan seurakunta :

"Jos siis näet syntejä julkisesti tai yksityisesti anteeksiannettavan tai ihmisiä rangaistavan, niin tiedä, että edessäsi on Jumalan kansaa. Sillä siellä, missä ei ole Jumalan kansaa, siellä ei myöskään ole
taivaan valtakunnan avaimia. Sillä Kristus on jättänyt ne jälkeensä tänne maan päälle, että ne olisivat näkyvänä tunnusmerkkinä ja armonvälikappaleena, jolla Pyhä Henki jälleen pyhittää langenneita syntisiä ja joiden kautta kristityt tunnustavat olevansa Kristuksen alainen pyhä kansa tässä maailmassa.

Ja ne, jotka eivät tahdo kääntyä, eivätkä salli itseään pyhitettävän, työnnetään pois tästä pyhästä kansasta, Toisin sanoen, tämän avaimen voimalla heidät sidotaan ja suljetaan ulkopuolelle." ( Luther : Sana ja Armo )

Päinvastaisista puheista huolimatta 70-luvun kristillisyydessä ei ollut mitään oppiharhaa taistelussa kososlaista fundamentalismia vastaan, jossa erityisesti nuorten olisi ollut todella tukalaa elää. Hoitokokousten siunauksellisuus tuli esiin 80-luvulla kun kristillisyydestä tuli yhteen hiileen puhaltava nuorten
valtakunta.

"Henkiopin monimutkaisuus ja –tulkintaisuus johti siihen, että kenttäväki ei hoitokokousajan kiivaimpanakaan aikana ollut usein perillä siitä, mitä henkiopilla tarkoitettiin ja mistä heitä illan ja yön tilaisuuksissa syytettiin. Syytökset saattoivat perustua käytännössä melkein mihin tahansa. Linjakummun keräämässä aineistossa tällainen satunnaisuus on vahvasti läsnä. Hoidetuksi saattoi joutua vaikkapa naapurin tervehtimättä jättämisestä, liian harvoista seurakäynneistä ja vastaavista. Oli käytännössä mahdotonta pitää itsensä turvassa syytöksiltä, sillä ainakin joissain paikallisyhdistyksissä kaikkia ja kaikkea tarkkailtiin ja asioita tulkittiin mielivaltaisen tuntoisesti. Toimittaja Hannu Karpo muisteli hoitokokouksista kertovan ohjelman kuvaamista Yleisradiolle työskentelynsä ”mieleenpainuvimpana ja surullisimpana” kokemuksena. Hän todisti ohjelmaa tehdessään lasten tekevän ilmiantoja vanhemmistaan..." Metsänheimo s.85

"Hedelmiä etsiessä täytyy joskus mennä vuosia ja vuosikymmeniäkin taaksepäin kilvoituksen matkaa tarkistaen. Siellä on voinut olla luvallista monelle perhesuunnittelu, sunnuntaityöt, sunnuntaimetsästys tai –kalastus, urheilu, veikkaukset, lotot, pajatsot, vasemmiston kannattaminen, perintöriidat, riidat uskovaisten ja uskottomien kanssa, alkoholi eri muodoissa ym. Moni myöhemmin parannustakin tehnyt, mutta usein on vain lakattu synnistä eikä tehty parannusta ollenkaan." SL 11/79

Henkiopin mukaan synti ei siis olekaan synti, vaan aina joku henki tai hengen aiheuttama. Näinköhän Raamattu opettaa? No ei kyllä opeta, sellaista ei todellakaan löydy. Vaarallista ja vastuutonta on antaa vääriä neuvoja, niistäkin joutuu vastaamaan aikanaan.

Raamatun mukaan jokainen tuomitaan sen mukaan mitä ruumiissaan on tehnyt, oli sitten hyvää tai pahaa. Miten henkiä voisi tehdä? Kun ei voi edes tehdä, miten voi tehdä parannuksen mitä ei kykene tekemään. Syntiä ihminen voi kyllä tehdä ja niistä pitääkin tehdä parannus. Parannus on katumusta ja uskomista anteeksi Kristuksen lunastustyön kautta.

Henkioppi näyttää edelleen pysyvän tiukasti rauhanyhdistyksen uskon perusteena, vaikka siitä johtuvia asioita ja hoitokokouksia on julkisesti pahoiteltu. Parannusta ja asioiden korjaamista ei ole tehty. Edellä olevien henkioppia puolustavien kirjoitusten mukaan sama henkioppi vaikuttaa yhä rauhanyhdistyksessä.

Henkiparannuksista en ole nykyään kuullut, mihin ovat sitten ne lukuisat henget joutuneet? Muutamilta vl-ihmisiltä olen kysynyt, jos heitä nyt vaadittaisiin tekemään joku henkiparannus esim kososlaisesta hengestä, tekisittekö. Vastaus oli: milloin ja miten minä sellaista olisin tehnyt tai edes voisin tehdä, en varmasti tekisi sellaista parannusta.

Katsokaapa taas näitä ohjelmia, ne ovat hyviä kuvauksia hoitokokouksista.
(katso 2.40 min kohdalta)
https://www.youtube.com/watch?v=bcNpz4_J0Ps

On se Jumalan kiitos ettei ole tarvinnut päivääkään elämästään kuluttaa veeäljoukon penkkejä missään muodossa!

Mutta Jeesuksen seuraamisesta iloitsen omalla kohdallani jo kymmenien vuosien ajan!

siinä suhteessa ei ole hulluille henkiopeille tilaa sen enempää kuin jumalattomille hoitajillekkaan!!

"Henkivaltojen oireet olivat hyvin moninaisia. Liikkeen julkaisuissa eniten mainintoja saivat väärä henki, kuiva henki, hempeä henki, ekumenian harha ja varsinkin vuoden 1979 aikana kososlainen henki, joka imi itseensä lähes kaikki henkien yhteydessä mainitut vaikutukset ja johon lähes kaikki seurakunnan jäsenet olivat ajautuneet. Henkivaltojen merkittävin oire oli se, ettei seurakunnan neuvoja kuunneltu tai niistä oltiin eri mieltä. Hoitokokousten ja henkiopin pääasiallinen merkitys näyttääkin olleen rivien palautus, jossa toisinajattelijat ja liikkeen yhtenäisyyden vaarantajat haluttiin mieluiten mukauttaa seurakunnan tahtoon tai jos se ei onnistunut, poistaa yhteisöstä. Synteihin sitominen oli tehokas keino, koska seurakunnan tahdon uhmaamisesta seurannut sosiaalinen rangaistus oli kova. 1960-luvulta lähtien liike oli kääntynyt merkittävällä tavalla sisäänpäin verrattuna aikaisempiin aikoihin. Liikkeen ulkopuolisten kanssa tekemistä olemista kehotettiin välttämään ja liikkeestä eronnut luopio väärine ajatuksineen oli maailman ihmisistä kenties vaarallisin. Liikkeestä 1970-luvulla erotetut kokivat merkittävissä määrin hylätyksi tulemisen tunnetta ja eristyksiin joutumista jopa oman perheen taholta"

Kun "henkiparannusoppi" aikoinaan alkoi, monet ns. penkkiläiset ottivat tuon mielihyvin vastaan puhujista puhumattakaan. Ihmetyttää vieläkin se, miksi tuollainen outo ja uusi opetus meni kai useimmille "kuin häkä päähän".

Joissakin Oulun kokouksissa tai nimeltään "seurakuntailta" mukana olleena minua kauhistutti se meno ja pilkka, mitä mm. anteeksipyytäjät kohtasivat. Silloin ei riittänyt että tehtiin asiasta parannus, vaan anteeksisaamiseen piti älytä liittää "tunnustus" olevansa tai olleensa väärärssä hengessä ja tehneensä mitäpä milloinkin.

Oppi oli siis muutettu ihan toiseksi kuin mitä se aiemmin oli ollut ja mitä se Raamatun mukaan on, kuten esim. "muista ainoastaan sinun syntisi...".
Tuona hoitokokousten kiivaimpina aikoina monelta meni mielenterveys ja pahimmillaan muutamat päättivät itse päivänsä, joukossa perheellisiäkin.
Kyse oli ja on siis todella vakavista asioista.

Sitä en tiedä, milloin tuo henkiparannusoppi on jätetty Ry:ltä pois, vai onko?
Tiedän sen, että joitain "ylilyöntejä" on julkisesti pahoiteltu, mutta aito ja raamatunmukainen anteeksipyyntö on yhä tekemättä. Se saattaa selittyä sillä, että nk. hoitajat ovat uskovaisia pilkatessaan ja tuomitessaan tehneet Pyhän Hengen pilkan, josta Raamatun mukaan ei tule synnintuntoa ja siten se on myös anteeksiantamaton synti.

Vanhasta v.1961 siioninlaulusta n.216" Oi nuoret Herran seuraajat..."
3.ja 4. säkeistö:

3.Ja vaikka myrskyt pauhaavat Maailman merellä, Pimeyden lapset pilkkaavat Pestyjä verellä.
4.Älkäämme siitä huoliko, On Jeesus turvamme. Älkäämme lainkaan peljätkö, kun Hän on kanssamme.

Lopuksi haluan rohkaista teitä kanssasisaret ja -veljet siitä, että Jumala pitää meistä huolen, kunhan itse haluamme pitää sen vanhan uskon, mikä vie kerran perille.

Onpa hyvä gradu. Ihmehommaa, että oikeastaan paras hoikkarikuvaus ilmestyy v. 2016 ja opinnäytetyönä jonkun senioritutkijan tuotoksen sijaan... Kertoo varmaan siitä, että näitä asioita tutkivat lähinnä lestadiolaiset itse (gradun kirjoittajan sieluntilaa en lähde kuitenkaan arvailemaan... aika objektiiviselta tuo teksti kuitenkin näyttää).

vähäinen kommentointi