Valinnanvapaus

Onneksi olkoon!nyt voit siis hakea työkyvyttömyyseläkkeelle

Jos sinulla on mahdollisuus/halua olla ns. vallitsevan psykiatrisen hoitokehyksen ulkopuolella, voihan sitä olla syömättä lääkkeitä.
Muuten hoitomyönteisyys on yksi edellytys asioiden rullaavuudelle ja lääkkeet ovat osa hoitoa. Niiden kanssa on oltava tarkkana, mutta ei niitä kannata pelätä.

Moi,
itselleni lääkkeettömyys ei ole vaihtoehto. Jätin lääkkeet pois n. 10 vuoden oireettomuuden jälkeen. Puolen vuoden kuluttua sairastuin psykoosiin ja siitä toipuminen vei kaksi vuotta, joista ensimmäinen erittäin vakavassa masennuksessa. Mikään tahdonvoima ei riitä hallitsemaan sairautta ainakaan minulla ja tärkeintä on ymmärtää, että en itse tajua milloin alan olla reunan ylitse vaan ainoastaan muut voivat sen kertoa. Lääkityksen avulla olen taas oma postitiivinen itseni ja pyöritän omaa yritystä. Jos kokeilet lääkkeettömyyttä, kuuntele tarkasti läheisiä, lääkäreitä ja muita sinua lähellä olevia ihmisiä. Päätökset ovat omiasi, mutta ne ovat usein huonoja jos et ole sairauden suvantovaiheessa.

Koska lääkkeet tuhoavat kaikissa tapauksissa terveystesi ja olet niiden orja lopun elämääsi. Ja samalla myös työkyvytön = elämiskyvytön.

Ei ole pakko syödä lääkkeitä jos ei ole itselleen tai muille haitaksi ilman. Mikään laki ei sinus pakota niitä syömään, jos et ole vaaraksi muille tai itsellesi. Minulla on ollut vaikeaa elämässäni joku diagnosoi keskivaikean masennuksen joku taas persoonallisuushäiriön.
En ole lääkkeitä susotunut syömään . On määrätty mielialalääkkeitä, rauhottavia, unilääkkeitä.
Elän normaalia elämää ja käyn työssä. Mielestäni tärkeämpää on oppia ymmärtämään itseään ja miksi reagoin niin kuin reagoin. Elämä nyt ei voi olla tasapaksua pötköä. Terapia auttoi. En halua lääkkeillä muuttua tai tulla riippuvaiseksi.

Käyhän kattomassa tämä sivu http://psycheducation.org/treatment/
Sisältää hoito-ohjeita sekä lääkkeelliseen, että lääkkeettömään hoitoon. Muutenkin tämä psykiatri haluaa mennä pienimmän haitan mukaan, eli kannattaa lukea.

Moi!

Jotta kysymykseesi voisi järkevästi vastata, pitäisi tietää sairautesi luonteesta vähän enemmän. Bipoja on moneen junaan, toisille lääkkeettömyys ei ole lainkaan vaihtoehto, toisille taas se voi toimia, mutta vaatii sitoutumista hyvin säännöllisiin elämän- ja elintapoihin (tästä sinulla onkin kaiketi jo aavistus kysymyksesi pohjalta).

Jos biposi on lievempää sorttia, eli olet tyyppiä II ja mielialasi ei masennusvaiheissa tipahda aivan totaalisesti itsetuhoiseksi, en näe mitään syytä mikset hyvällä psykoedukaatiolla ja keskusteluavulla voisi pärjätä ilman lääkkeitä. Jos sinulla on nyt lääkityksenä vain Abilify 15mg, arvelisin, ettei lääkkeettömyys ole lainkaan mahdoton vaihtoehto. Abilify lääkevalintana viittaa kuitenkin siihen, että sairaudessasi on vallalla joko (hypo-)maanista tai ahdistuneisuusoireilua. Tämä voi olla ongelmallista, jos näin on.

Tärkeimmät pointit ovat seuraavat:

- Tunne itsesi. (tunne diagnoosisi, myös muut kuin bipo, jos niitä on. tunne lapsuuden/nuoruuden/aikuisuuden traumasi ja jutut jotka toimivat sinulle "triggereinä"; ts. laukaisevat sairausoireilua. näitä ovat monesti esim. ruoka- ja unirytmi, valon määrä eli vuodenajat, jne. ole sinut sen kanssa, mitä olet. tämä on tosi olennaista: jos kusetat itseäsi, et pääse pitkälle ennen kuin romahdat.)
- Elä säännöllistä elämää. (pidä yllä vuorokausirytmi: niin ruokailujen kuin nukkumisten suhteen, pysy rutiineissa. jos unirytmi ei pysy, kokeile vaikka melatoniinia tueksi. älä altista itseäsi tilanteille, joissa tunnetilasi pomppivat ääritasoille: ei päihteitä, ei extremeurheilua, ei villiä voyeurismiseksiä :D jne ja pidä päiväkirjaa, johon kirjaat tapahtuneita asioita ja mielialojasi ja vireystasojasi -> opit ymmärtämään itseäsi)
- ÄLÄ KÄYTÄ PÄIHTEITÄ. Alkoholi ja muut päihdyttävät nautintoaineet hankaloittavat oireidesi seurailua ja mielialojesi hallintaa. Tämä on yksilöllistä, mutta alkoholi ei sovi koskaan, ikinäkoskaan, bipolle. Kofeiini, nikotiini ja kannabis ovat joillekin ok. Kannabis harvalle, mutta näitäkin on nähty.
- Syö terveellisesti JA ota lisäksi omega3- ja D-vitamiinilisä, reilulla annoksella. Päivittäinen kalanmaksaöljylusikallinen normi n.50mikrogramman d-vitamiini varmaan aivan jees, varsinkin kesäaikaan. Edes 100mikrogrammaa ei missään nimessä kannata ottaa/vrk, maksa saattaa kärsiä! Jos näihin ravintolisiin yhdistää terveellisen, kala- ja pähkinä-/siemenpitoisen ruokavalion (maidossakin dvitamiinilisä), homman tulisi olla jees.
- Hanki jotain tukea elämääsi. (kumppani, ystävä, netin keskustelufoorumi, psykiatrinen sh, terapeutti, kummi kaima tai koiranulkoiluttaja: kuka tahansa, joka voi vähän peilata sinulle, mitä milloinkin tapahtuu. oma ajatus sairauden johdosta kun on välillä jumiutunut tai tukossa tai ihan suoranaisesti vaan aivan vääränlainen.)
- Elä. (pidä rutiini: käy työssä/opiskele, harrasta. mutta muista myös nauttia, ole olemassa muutenkin kuin sairautesi kautta. ole sinä, ole sinut sinun kanssa ja nauti elämästä. pidä itsestäsi huoli ja rakasta itseäsi, mutta älä ole sokea omille virheillesi äläkä piiloudu sairautesi taakse).

Kaikkea hyvää ja tsemppiä lääkkeettömään elämääsi. Se ei ole mahdotonta, mutta vaatii paljon duunia ja sitä, että sairaus ei ole puikoissa päässäsi.

Mä pärjään ihan ok (II-bipona). Tarvittavia haluan mulla olevan pahoja masisvaiheita varten, etten tee itselleni mitään idioottimaista, mutta pärjään nykyisin ihan jees ilmankin. Enemmänkin se on vain se tieto, että jos tuntuu, että yli menee, niin nappi naamariin ja nukkumaan ja katsotaan huomenna uusiks. Ei oo pitkään aikaan tarvinnut niin tehdä. Opiskelen, käyn töissä ja välillä on ihan v-n vaikeaa. Mutta ei mahdotonta.

Tsemppiä!