Katkeruus myrkyttää, miten päästä yli?

Eihän siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa, koetat antaa anteeksi tai lähdet pois. Kun luottamus on menetetty, arpi jää aina. Mieti haluaisitko elää omaa elämääsi ilman katkeruutta, vai jäädä odotamaan, jos helpottaa ja elää sitten ei ihan täydellisessä liitossa lopun ikääsi. Voimia!

Erottu on jo. En vaan pääse silti pahasta olosta eroon.

Oletko masentunut? Hae mielialalääkkeet, että pääset pahimman yli ja se olisi vielä parempi neuvo, että mene tanssimaan ja kuitenkin katselemaan uutta seuraa, se piristää ja antaa muuta ajattelemisen aihetta!! Niin kauan kun istut vain kotona, ajatuksesi ovat siinä surussa ja tapahtuneessa, vaihda se oleminen elämiseksi!!!!!!

Todella järkyttävä tarina. Niin kamala, ettei edes uskoisi todeksi. Voimia sinulle. Katkeruudesta, eli petetyksi ja hylätyksi tulemisen tunteesta on vaikea päästä eroon. Se on syvää surua jossa on vihaakin. On kyse merkittävästä menetyksestä, joka vaikuttaa elämän loppuun saakka.

Vertaistuki on parasta apua. Vain ihmiset joilla parisuhteissaan tapahtumut suuri petos, voivat ymmärtää sinua. Ymmärrettävästi kovin harvalla on yhtä karua kokemusta läheisen petoksellisuudesta, mutta aina kannattaa yrittää etsiä kohtalotoveri kantamaan taakkaa.

Voi miten surullinen tilanne. Hakisin ehkä tilanteessasi keskusteluapua. Voisiko perheasioiden neuottelukeskuksesta tai perheneuvolasta saada asian ylipääsyyn tukea? Temppiä sinulle. Vuosi on vielä lyhyt aika järkytyksestä toipumiseen.

Tuossa edellä sanottiin "koetat antaa anteeksi tai lähdet pois". Minusta anteeksianto ei ole eron vaihtoehto, vaan tarpeellinen "toimenpide" molemmissa tapauksissa, yhteiselon jatkamisessa ja erossa. Olet jo eronnut, joten anna anteeksi niin ex-miehelle, naapurin naiselle, kuin itsellesikin. Mennyt on mennyttä, et voi sille mitään. Vähän ikävää myös soimata exää ja ex-naapuria heidän rakkaudestaan. Aika ymmärrettävää salata rakkaus. Tuo vain on sellainen juttu, ettei sitä olisi voinut "nätisti" mitenkään hoitaa. Aina joku suuttuu, pettyy tai ahdistuu. Katsele tv-sarjaa "kielletty rakkaus". Siinä on hyviä esimerkkejä, ettei rakastuminen käy aina tavallisen kaavan mukaan.

Anteeksiannon jälkeen kannattaa opetella myös luopumista. Samoin rohkeutta. Rohkeutta siksi, ettei kävisi kuten sinulle "Ikinä en ainakaan voi kuvitellakaan uutta suhdetta" Sinun pitäisi nimenomaan keskittyä omaan elämään, tähän hetkeen, olla avoin ja rohkea uusille suhteille. Ei elämä lopu avioeroon. Älä hylkää itseäsi, vaan rakasta itseäsi. Tämä antaa pohjan myös uusille ihmissuhteille.

Siintä pääsee yli. Mitä paskalla tekee jos ei ole peltoa?

Hae apua, jos on kovin vaikeaa. Sinulla on nyt valittavana kaksi tietä, lopun ikäinen katkeruus ja viha, joka heijastuu myös muihin ihmissuhteisiin. Toinen vaihtoehto on jättää ikävät tapahtumat taakseen, sinua pettäneet eivät ole sen arvoisia, että pilaisit loppuelämäsi heidän takiaan.
Eteenpäin rohkeasti, aikansa kirpaisee, mutta älä jää märehtimään myrkkyä, vaan etsi muuta tekemistä ja ajattelemista. Aikakin parantaa, jos maltat päästää irti huonoista ajatuksista.

Vielä ihan käytönnön pikkuasioita: rupea hoitamaan itseäsi, harrasta liikuntaa luonnossa, hanki uusia pukevia vaatteita ja uusi kampaus, jos mahdollista. Niin se vain on, että monesti ulkoinen muutos piristää elämää ja muutenkin sitä alkaa ikäänkuin "herätä henkiin" pettymyksen jäljiltä. Kannattaa kokeilla.

Kiitos. Jännä että ihan tämän viestin kirjoittaminen jo auttoi ihan vähän. Muutenhan koko juttu on suuri salaisuus ettei kenenkään muun elämä hajoa. Lapsetkaan eivät tiedä todellista eron syytä kun en halua pilata heiltä isäsuhdetta. Asumme pienellä paikkakunnalla ja tiiviisti ollaan tekemisissä koko ajan. Myös kolmannen osapuolen perhe"onnen" jatkuminen tuntuu aika rajusti. Kaiken se kestää jne. Ihan kaikkea vaan ei.

Voimia Sulle ! Tollanen satuttaa ja pahasti. Minäkin kamppailen katkeruuden kanssa ja vuosi sitten myös minun maailmani romutettiin. Oletko lukenut kirjaa : Tunne sydämesi. Minusta siinä oli paljon hyviä ajatuksia. Ex miehesi ei arvostanut sua tarpeeksi, joten oikeesti hyvä että pääsit hänestä eroon ! ......Pienin askelin eteenpäin...Tsemiä !

Oletan että on jo erottu , muta väliäkö sen ? Kasvoin riitaiswessa perheessä ja äitini katkeruus minut herätti . Nuorena , kun uskoon tulin ja Jeessuksen autavan armon sain kokea ...löysin kirjan jonka ohjeita noudatin.
Mennyt on jo vuosikymmeniä , Hiljennyin ja kaikki jotka henklöt mieleeni tuli sanoin ääneen annan anteeksi sinulle , Jeesus anna hänelle anteeksi ristintyösi tähden .
Olen huomannut , että ei menneet kalva , .....

. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Tuo on jo sen verran erikoinen tarina, että siitä kannattaisi kirjoittaa kirja. Kirja olisi varmasti menestys. Elokuvaoikeuksista saisi myös hyvän hinnan. Jos et itse osaa, hanki haamukirjoittaja.

Todella paljon paasataan siitä anteeksiannosta ja pyytelystä.
Sanoilla anteeksi tai pahoittelen ei oikeastaan ole merkitystä lainkaan. Tärkeintä on saada itsensä irti asian ajattelemisesta, toivottavasti on tekijälle niin suuri myrkky, että hajoaa tekemäänsä tekoon.
Minä ainakin uskallan sanoa, että anteeksi ei saa koskaan, itse yritän löytää tasapainon asian kanssa elämiseen.
Turhia sanoja on turha sanoa, jos niillä ei muuta te kuin tekijä puhdistaa omaatuntoaan ja sitä se useimmiten on.

Juuri näin, tekijä ajattelee vaan itseään, kun ahdistaa ja hyvä et ahdistaa, saa maistaa omaa lääkettään.

En aloitusta todeksi uskokaan. Jos noin elämässä kävisi ottaisin täydellisen pesäeron enkä katselisi jälkeeni. Sillä siitä eroon pääsee. Nenä kohti uutta tulevaisuutta, paikkakunnan vaihto ja menoksi.

Shit happens, taas se on todistettu.

Olet tuossa saanut jo neuvoja. Pyri siis kiinnittämään katseesi itseesi, hyvinvointiisi - älä mieti menneitä. Tällaisissa pahoissa pakoissa on vain niin helppoa sanoa puolison toiminnasta "itse en olisi tehnyt ikinä noin" tai "tai ihan varmasti olisin tehnyt näin". Vaikka sitä ei voi oikeasti ikinä tietää. Siksi näissä tilanteissa olisi melko moisen tähdellistä, jos osaisi olla ja toimia niin siten kuin itse toivoisi muiden tekevän vastaavassa tilanteessa, jossa siis sinä olisit se "pahis".

Kiinnostaisi kovasti tietää mitä ex-naapurin rouvalle kuuluu? Onko hän eronnut? Tietääkö naapurin mies? Onko hänelle tiedotettu asiasta mitään, vai luuleeko, että lapsi on hänen?

Hei!
Olen itse juuri kokenut eron, itse asiassa paperit vast'ikään menivät käräjäoikeuteen avioerosta.
Jos haluat vertaistukea ja jutella, laita s.postia [email protected] niin vaihdellaan kuulumisia. Omalla kohdalla on auttanut, kun samassa tilanteessa olleet ystäväni ovat jutelleet kanssani.

Kovasti juu paasataan siitä anteeksiannosta, mutta mitä se sitten noin niin kuin käytännössä on?

Joku tuossa kirjoitti, että se ei ole sitä, että unohtaisi asian. No ei hemmetissä sitä pystykään unohtamaan. Sittenhän sitä vasta itsensä liemeen pistää, jos koko ajan vain yrittää unohtaa, ja asiat jää käsittelemättä. Lisäksi jos menee toiselle sanomaan,että nyt mä sitten annan sulle anteeksi tämän petoksesi, niin eihän siinä välttämättä muuta tapahdu kuin se, että se toinen kokee saaneensa täydellisen synninpäästön ja voi olla hyvillä mielin, kun ei enää tarvitse tuntea tehneensä toista kohtaan mitään väärää. Omatuntokin kivasti kevenee. Eihän tässä mitään pahaa tapahtunutkaan, sehän on niin kiltti ja ymmärtäväinen ja käsittää, että heikkojahan tässä oltiin. Eikä ikinä sitten saa asiaan enää palata, kun kerran on luvannut toiselle antaa kaiken anteeksi.

No mitä se sitten on se anteeksianto? Sitäkö, että ei ryhdy toiselle mitään kostamaan? No vaikea sitä on tuollaista millään tavalla kostaakaan.

Sitäkö on anteeksianto, että on välinpitämätön koko asiasta? Kuka siihen pystyy ja miksi pitäisi? Kun loukataan syvältä, sehän sattuu. Vaikea olla välinpitämätön, kun puukko kääntyy haavassa. Jos anteeksianto on sitä, ettei ajattele asiaa ollenkaan, niin onnittelen ihmistä, joka pystyy ajatuksenkulkunsa täydellisesti säätämään. Jotkut itämaiset joogit tai gurut kuulemma siihenkin pystyy. Ja onnhan se neuvottu kääntämään lyöjälle se toinenkin poski, mutta siitä yleensä seuraa se, että isku tulee sitten sinnekin. Sitten ei ole enää poskia käännettäväksi vai pitääkö loppuikänsä käännellä niitä vuoronperään toiselle lyötäväksi?

Olen enemmän kuin varma siitä, että ketään ei tällainen kohtalo jalosta. Jättäisin mokomat anteeksianto-hymistelyt omaan arvoonsa. Voisihan muuten myös kysyä, onko joku pyytänyt anteeksi, vai pitäisikö antaa anteeksi pyytämättä? Eiköhän tällaisessakin tapauksessa moiset pyytämiset ja antamiset kuitenkin kannattaisi jättää tekemättä. Kukaan ei tunteilleen kuitenkaan mitään mahda. Pettäjän on parempi olla tietoinen tekemästään vääryydestä ja kenties joutua jopa kärsimään tekonsa seuraukset, vain silloin hänellä on mahdollisuus kasvaa ihmisenä. Jos minä olisin noin julman petoksen toiselle tehnyt, en edes kehtaisi pyydellä anteeksiantoa.

Ainoa, mihin voi luottaa, on aika. Ja muutokset elämässä, niitä tulee aina. Vaikka miten kovan kolauksen on joutunut kestämään, ajan myötä se kuitenkin lakkaa vaivaamasta kokoaikaisesti ja lopulta se jää jonnekin hämärään - ei nyt ihan kokonaan, mutta kuitenkin niin, ettei se enää merkitse paljon mitään. Maailma se vaan menee eteenpäin ja aina tulee jotain uutta.

Kun minulle tapahtui, että hyvä ystävä osoittautui kieroksi petturiksi, kävin tietysti kaikki skaalat läpi mitä ikävissä tunteissa vain kokea voi. Kerran otin esille hengellisen kirjan ja avasin sen umpimähkään ja kas, siinä luki jotenkin näin, että pysyttele loitolla niistä ihmisistä, jotka ajatuksissaan tai teoissaan tuottavat sinulle pahaa. Se oli hyvä ohje, katkaisin kaikki yhteydet tuohon ihmiseen ja sen myötä jouduin tekemään vaikeita ratkaisuja, jotka koskivat ihan muitakin ihmisiä. Mutta niin se oli tehtävä. Ajattelin, että en halua edes hengittää samaa ilmaa, no kuvaannollisesti tietysti. Poistin hänet täydellisesti elämästäni. Ja se on ollut hyvä ratkaisu.

Ap:llä on lapsia miehensä kanssa, joten yhteys on kuitenkin jollain tasolla oltava, mutta kun järjestelmällisesti pitää sen minimissä, on helpompi olla. On suojeltava itseään. Sen verran tervettä itsekkyyttä on ihmisessä oltava.