Alla nousevan auringon

Muistelen katsettasi,
ääntäsi ja juttujasi,
päällimmäisenä lämpimät keskustelut, silloin joskus,
viimeksi kun nähtiin,
haistattelit,
se jäi mieleen,
onneksi.


Pitkä aika näkemisestä,
hieman otit yhteyttä,
kuitenkin sulkeutuen,
jättäen taas ikävän.


Nyt hieman rauhallisempi olo,
ehkä järki tullut tunteiden tilalle,
toiveesi mukaisesti,
pääset rauhaan,
mies.

Yritän kovasti,
nyt kun ei nähdä,
että unohtaisin tunteet,
järkiintyisin.

Ja kun taas joskus nähdään,
katson kylmästi ohitsesi,
en silmiesi lämpöä,
en toivo mitään,
olet poistunut elämästäni,
lopullisesti.