Pakko osallistua lähisukulaisen hautajaisiin. Minulla ei ollut häntä kohtaan mitään tunteita, ei positiivisia eikä negatiivisiakaan, hän oli yhdentekevä, ei vastenmielinen, vaan pelkästään mitäänsanomaton ja väritön ihminen. En ole ollut hänen kanssaan tekemisissä vuosikymmeniin kuin aivan satunnaisesti ja ohimennen. Se mikä ottaa aivoon on se, että on osallistuttava hautajaisiin ja hänellä oli muita lähisukulaisia, jotka ilmeisesti surevat tai ainakin muodon ja tavan vuoksi sen tekevät, nämä pahastuvat ellen mene. Yritän siis käyttäytyä arvokkaasti, mutta silti ottaa päästä mennä hautajaisiin, jotka vielä järjestetään kirkollisin menoin pitemmän kaavan mukaan, kun yksi lähisukulainen on joku uskonhihhuli.
Onko joku muu, joka on joutunut osallistumaan vastaavaan teatteriin? Mitä hittoa sanoitte ihmisille, jotka tulivat esittämään osanottoa, vaikka hyvin tiesivät, että ette ollut vainajalle mitenkään läheinen, vaikka biologisen sukulaisuuden perusteella niin olisi voinut olla. Ja mitä jos pitää ruveta muistelemaan vainajaa? En voi sanoa, että käsittääkseni hän ei ollut koskaan ollut elossa, nyt kuoli vain hänen ruumiinsa. Ja jos vielä pappi tulee esittämään osanottoa. Ei sitä selvin päin kestä, paitsi että en pidä tapanani ottaa alkoholia juurikaan.
Hautajaisiin meno vituttaa
49
1440
Vastaukset
- vainajaakunnioittaen
hei.jos kantasi on noin negatiivinen niin jätä menemättä hautajaisiin.mielestäni vainajaa täytyy kunnioittaa,eikä mennä hautajaisiin jos ei tunnu siltä.
- teekutentahdot
Ei kenenkään ole pakko mennä hautajaisiin toisten mielipiteen vuoksi, Jos et tunne asian koskevan sinua jää pois.
En minäkään menisi, tekopyhyyttä se silloin on jos menee - menisin
Joskus täytyy osallistua ja olla paikalla, vaikka ei niin tahtoisi. Olen ollut vastahakoisesti muutamilla synttäreilläkin. Pitää kärsiä ja kunnioittaa sukua.
- vituttaakojos
Mahdollisen testamentin sisällöstä ei kannata puhua ennen kuin vainaja on saatu hautaan. Tein sen virheen että kerroin ja oli vaikea saada kantajia. Tuli matka (oli tilattu) paikkaan johon ei edes tehty tuolloin matkoja. Sitten tuli olkapääleikkaus. Kaikki valheita. Ennen kuolemaa vainajan elämä oli heillekkin rakas, mutta testamentin avaaminen muutti kaiken .
- turhaastressaat
Onpahan kasvun paikka. Kyllä ihmisen pitää kehittää tahdon voimaa sen verran että osaa olla asiallinen tilanteissa, joihin joutuu puoliväkisin ja jopa velvollisuudesta. Eiköhän se parituntinen mene.
- Anonyymi
Usein on niin että ne testamentit perintö asioissa ovat aikaan saaneet riitoja. Mutta pitää kunnioittaa sitä että vainaja eläessään on ajatellut asioita , ja tehnyt testamentin kuten hän on halunnut , siis päätös omaisuutensa siirtyvän henkilölle joka on jostain syystä ansainnut sen.
Ainoaan kerran kun minä olin tyytyväinen kun äitini kuoli ettei minulla ole sisaruksia , kun on katsellut yhden sun toisen sisarparven perintö riitoja . Ja niiden perusteella katkaisevat välitkin toisiinsa . Kun on yksin niin sellaisia juttuja ei tarvitse mennä lävitse .
- Hautajaisnäytelmä
Minua ei se testamentti kiinnosta. Jos olisi kiinnostanut, olisi pitänyt tietenkin ylläpitää jonkun valtakunnan näytelmää jo vainajan eläessä.
Tuli luvattua että menen.
Mitenkähän saan pidetyksi pokan koko tilaisuuden ajan. Ei sieltä keskenkään voi lähteä, lupasin toimia kuskina.
Mistähän johtuu, että meillä on niin sovinnainen tapa ajatella, että kun olet sitä ja sitä sukua ja olet ns. läheinen, niin kuoleman täytyy jotenkin koskettaa? Tai sitten, että olet hirveissä vihoissa vainajan kanssa. Ei ole sellaista välimuotoa, että ihminen oli yhdentekevä, ihan sama kuoliko vaiko eli, kun ei oltu tekemisissä. Itse valitsin, ettei oltu. Kyllä kai sosiaalisen kanssakäymisen pitäisi olla ainakin joskus iloinen ja myönteinen asia.- Anonyymi
Muista kohdallani yhden sellaisen tapahtuman kun kaikki ystävät menivät tutun hautajaisiin . Miunukke tämä tuttu oli ihan yhdentyvään myös !enkä halunnut, niin yksi sanoi että tottakai tuke ja miksi et tulisi. Sanoin suoraa ettei tämä ihminen ole ollut mitenkään minun. Elämässäni kiinni siiis ihan yhdentekevä . Olivat vihaisia , kuollutta pitää kunnioittaa sanoivat. Mutta mielestäni se kunnioitus, jos sitä on pitäisi jo olla elin aikana. Siis en mennyt enkä ole katunut päivääkään.
- Suuta_väärinpäin
Menet sinne ja tiedustele hautajaisväeltä suureen ääneen, että tietääkö kukaan, oliko juuri sinut mainittu vainajan testamentissa. Aatteleppa jos olisitkin kohta itsekäs moukka, mutta hapannaamainen miljonääri.
- Hautajaisnäytelmä
Ei sillä ole rahaa. Jos olisi, olisin kaiketi näytellyt sen eläessä.
Ihmettelen kyllä edelleen tuota sovinnaista tapaa ajatella. Hautajaisissakin pitäisi puhua vainajasta hyvää. No mitä ihmettä kukaan voi siitä sanoa, sen enempää hyvää kuin pahaakaan. Oli se niin väritön ja mitäänsanomaton ihminen.
Sille oli kai joku avu olla semmoinen kuin se oli. Ehkä siitä saa muita isomman harpun pilven päällä.
Tuon edellä mainitun voisin kyllä sanoa hautajaisissa. Ehkä sanonkin, jos joku alkaa minua kauheasti ärsyttää. - Vähäpätöinen
Kylläpä halventavasti puhut vainajasta. Jos on niin mitäänsanomaton ihminen. Miksi vaivaudut hautajaisiin. Ole menemättä. Tosi outoa puhetta vainajasta. Kunnioitusta vähän?
- Anonyymi
Hautajaisnäytelmä kirjoitti:
Ei sillä ole rahaa. Jos olisi, olisin kaiketi näytellyt sen eläessä.
Ihmettelen kyllä edelleen tuota sovinnaista tapaa ajatella. Hautajaisissakin pitäisi puhua vainajasta hyvää. No mitä ihmettä kukaan voi siitä sanoa, sen enempää hyvää kuin pahaakaan. Oli se niin väritön ja mitäänsanomaton ihminen.
Sille oli kai joku avu olla semmoinen kuin se oli. Ehkä siitä saa muita isomman harpun pilven päällä.
Tuon edellä mainitun voisin kyllä sanoa hautajaisissa. Ehkä sanonkin, jos joku alkaa minua kauheasti ärsyttää.Minunkin mieheni sanoi aina että kyllä hänestäkin joskus hyvä mies tulee kun on ensin kuollut. Oli oikeassa kyllä ihmiset ylistivät kovasti, mitta eibåvät ylistäneet koskaan hänen eläessään .
Joten teatteria koko tilaisuus. Vaikka kamalaahan se olisi jos joku sanoisi puheessaan että oli sitten kamala ihminen niin että se kehuminen ilmeisesti kuuluu mukaan seremioihin.
- huohmaar
Ai että oikein vituttaa?
Älä mene, tuskinpa kukaan haluaa välinpitämätöntä paikalle. - surusilmä2
Itse suosittelisin tuos tapauksessa : Älä mene hautajaisiin. Itse olin ainakin tyytyväinen ettei eräs lähisukulainen tullut isäni hautajaisiin, juuri tuon takia et häntä ei kiinnostanut edes elinaikana isäni vointi ni miks sit pitäisi tulla hautajaisiin esittämään surullista kun kerran ei ole. Se on loukkaavaa niitä kohtaan ketkä surevat siellä oikeasti. Luulisi sitä noin välinpitämätön ihminen löytävän jonku tekosyyn sit olla menemättä jos ei voi rehellisesti sanoa miksi ei halua mennä paikalle.
- Anonyymi
Ihmisen ei tartte olla luonteeltaan mikään välinpitämätön , kun ei ole ollut yhteyttä niin ei ole, siksi toiseksi kai se vainajakin eläessään olisi ehkä voinut pitää yhteyttä, mutta oli välinpitämätön juuri tätä ihmistä kohtaan .aamutta ehkä välitti muista sitäkin enemmän . kas kun yhteys ihmisten välillä on molempien tahto pitää yhteyttä . Ja kaikki ihmiset eivät niin tee.
Minä en ainakaan pitäisi yhteyksiä yksipuolisesti.
- Keissa
Olen ollut monissa hautajaisissa kun vuosikymmeniä on saanut elellä. Ei kaikki sukulaiset ole olleet niin tuttuja ja läheisiä ja on ollut niitä värittömiäkin ihmisiä. Ja ei kaikkien tarvitse loistaa ja olla esille. Jokainen meistä on "laulun arvoinen" ja on korrektia asiallisesti hautaan saattaa.
Ja ei oman kokemuksen mukaan ole kaikissa hautajaisissa ole kuorossa itketty, surtu tai yleistetty vainajaa. Kyllä siellä riittää ihan tavallinen oleminen ja ei ole pakko ottaa osaa puoleen eikä toiseen.
Jos muistojuhla järjestetään, niin kaukaisemmat sukulaiset istuvat etäämpänä ja voivat kai jutella ihan mielensä mukaan.
Kun maanpanijaiset on se ihmisen viimeinen juhla, niin ei kai ole väärin jos häntä muistellaan mahdollisin parhain sanoin ja jätetään ne ikävät tapaukset sanomatta.- Anonyymi
Minun mummo ennenvanhaan juoksi ihmisten hautajaisissa vaikka ei edes tuntenut vainajaa saatikka hänen omaisiaan. Hänelle yritettiin sanoa että ei nyt juoksisi vieraiden ihmisten hautajaisissa mutta ei ollut auttanut mitään mummo juoksi heti kun näki lehdessä jonkun kuolin ilmoituksen ja oli puheiden mukaan itkenytkin siellä aina kovasti ihan niinkuin olisi ollut joku läheinen .. oli ne aikoja lopulta mummon nuorin poika repi irti ne sivut lehdistä missä oli kuolin ilmoituksia niin loppui juokseminen hautajaisissa ,
Niin että olen monet kerrat ajatellut miksi hänelle oli jokin pakko juosta ventovieraiden ihmisten hautajaisissa itkemässä .
- KaipauksenJuhla
Hautajaiset kuuluvat juhliin, joita ei toivoisi olevan, mutta jossakin vaiheessa elämässä tulee eteen hautajaisia, jos on sukulaisia. Olen ollut useissa lähisukulaisten ja myös lähinaapureiden hautajaisissa.
Ennen hautajaisia on yleensä ulosveisaus tilaisuus, ainakin täällä Keskipohjanmaalla. Olen ollut useamman kerran kantamassa arkkua, joka on arvokas tehtävä hautajaisissa, vaikkakin raskas, ei niin fyysisesti.
Hautajaispäivä on elämän raskain päivä, varsikin omien vanhempien hautajaiset, kun vielä on kaikki hautajaisjärjestelyt oli tehtävä.
Ymmärrän aloittajaa, että hänelle on jäänyt etäinen ja väritön kuva vainajasta. Ei voi syntyä lähempää ja värillisempää kuvaa vainajasta, jos ei ole ollut tekemissä hänen kanssaan vuosikymmeniin.
Vaikka aloittaja ei tunne surua vainajaa kohtaan, niin hänen käsitys siitä, että vainajan kanssa enemmän ja lähemmin tekemisissä olleet ihmisten suru olisi jotenkin muidon tai tavan vuoksi suremista on väärä. Kyllä se on aitoa surua. Mitä enemmän ihminen on ollut eläessään tekemisissä vainajan kanssa, niin sitä enemmän hän jää kaipaamaan vainajaa ja suree, mutta jos ei ole ollut tekemisissä vainajan kanssa tämän eläessä, niin vainaja jää tällöin etäiseksi ja vieraaksi ihmiseksi, jonka kuollessa ei synnyt kaipauksen ja surun tunteita.
Jos aloittajalla on hänelle hyvin rakkaita ja läheisiä ihmsiä, niin aloittaja tulee kokemaan samat surun ja menetyksen tunteet heidän kuollessa ja silloin aloittajakin saa kokea ja tuntea surua ja kaipausta, jota nyt tuntevat ne läheiset, joiden hautajaisiin aloittaja joutuu osallistumaan.
Aloittajan ei kannata huolestua hetkestä, jolloin vainajaa muistellaan. Muistopuheen pitää yleensä vainajan lähesin ja hänet parhaiten tunteva, mutta usein lähiomaiset pyytävät jonkun toisen henkilön pitämään muistopuheen, koska lähiomaiset ovat niin surun murtamia, etteivät pysty muistopuhetta pitämään.
Yleensä vanhempien kuollessa vanhempien lapset laativat ja joku lapsista pitää muistopuheen.
Hautajaiset järjestetään muutaman viikon kuluttua kuolemasta, jolloin omaiset ovat suurimmat itkut itkeneet, mahdoton olisi pitää hautajaisia muutaman päivän tai viikon kuluttua, koska omaisilla on vielä niin suuri suru, etteivät kykenisi, kuin itkemään, vaikkei se suru ole vielä paljoa helpottanut kuukaudenkaan kuluttua kuolemasta. - Hautajaisnäytelmä
Miksi lupasin osallistua niin minua kiinnostaisi nähdä ne muutamat ihmiset, jotka sinne tulevat. En mene sinne vainajaa suremaan enkä myöskään iloitse hänen kuolemastaan. Muodollisesti ottaen hän oli minulle ns. läheinen eli kuulun lähiomaisiin. Korrekteinta olisi varmasti jättää menemättä, kuten monet ovat minua neuvoneetkin.
Vainajaan ja niihin muutamiin on aina liittynyt eräänlaista ankeaa uskonnollisuutta ja elämänkielteisyyttä, mistä syystä olen heitä vierastanut. Itseään ei saisi puolustaa, ei pitää omia rajoja, omia mielipiteitä ei saa sanoa, nauraminen on tarpeetonta tai ehkä syntiä, työntekokin on lähes syntiä. Pitäisi vain harrastaa kirkossakäyntiä, muutoin olla hiljaa paikallaan, puhua mahdollisimman vähän, olla olematta toisille ihmiselle vaivaksi. Sellaisesta maailmasta olen ponnistellut elämäni aikana kauemmas ja sitä ei ole minulle ansioksi laskettu, päinvastoin, välit minuun on katkaistu.
Vissiin hautajaisissa ei saa missään vaiheessa nauraa eikä edes hymyillä. Saa nähdä, ruvetaanko minua käännyttämään, sen koin aikanaan kovin raskaana. Enkä oikein ymmärrä sitäkään, että kun joku kuolee (tämä ei koske tämänkertaista vainajaa) niin se mitä hänellä on ollut, annetaan ilomielin joillekuille ihan vieraille, jotka ovat ilmestyneet tyhjästä vähän ennen vainajan kuolemaa kärkkymään miten voisivat tästä hyötyä.
Arvelen, että kuvaamani elinpiiri on monelle täällä aika vieras. Se että se on vieras, ei tarkoita, ettei sellaista olisi olemassa.- kaikkeahyvääeläämäsi
Olen uskovainen, ihan tosissani, sillä kuulun vapaisiin suuntiin. Ainakin meidän porukoissa hautajaiset ovat jopa iloinen juhla. Tietenkin lähiomaiset, puoliso, vanhempi tai lapsi on luonnollisesti surullinen, jos rakas lähtee ja häntä ei näe enää maan päällä.
Ei ainakaan minun hengellisessä yhteisössä ole tuollaisia sääntöjä, että ei saa nauraa, pitää istua "kusi sukassa tilaisuuksissa". Ei edes pakkokäännytetä ketään. Ei ole sinun syys, jos suvussa ja yhteistössä on kieroutuneita tapoja, jotka kulkevat suvun perintönä sukupolvelta toiselle.
Alussa annoit kyllä ymmärtää, että sinut on jotenkin vaadittu osallistumaan. Nyt kuitenkin annat ymmärtää, että olet itse halukas menemään saadessasi tavata nuo ihmiset. Älä syytä ainakaan tässä mielessä sukua, kun menet sittenkin sinne omasta tahdostasi. - Hautajaisnäytelmä
Taisin todellakin käyttää sanaa "pakko", se antoi harhaanjohtavan kuvan. Toisaalta sana pakko tuli myös siitä, että muodollisesti ottaen olen lähiomainen ja vaikka en itse välitä siitä, mitä muut ajattelevat, niin olisi kai toisille outoa, jos en osallistuisi. Osallistuminen on siis huomaavaista toisia kohtaan. Jos en osallistuisi, siitä tulisi esimerkiksi sisarpuolilleni kiusallisia kysymyksiä.
Vainaja yritti aikoinaan pakkokäännyttää minua ja myös toinen sisarpuolistani teki sitä. Minulla ei sinänsä ole mitään kirkkoa vastaan ja esimerkiksi diakoniatyötä pidän arvokkaana ja tiedän, että monet uskonnolliset ihmiset ovat ulospäin ihan tavallisia, pitävät huolta asioistaan, työ ei ole syntiä eikä nauraminenkaan ja ei ole mikään kunnia asia olla korostetun "vaatimaton" (hirveä sana).
Joku sanoi aiemmin, että tunnen kyllä surua, kun läheinen kuolee. Ettekö te ole koskaan kokeneet, että rakkaan ihmisen voi menettää vain elämälle? Siksi, että suhde katkeaa tai muusta syystä. Myös jos läheinen on vaikeasti sairaana ja kuolema käy ajatuksissa. Kuoleman kautta olen kuitenkin tähän mennessä menettänyt vain lemmikkieläimen, vaikka ikää on runsaasti. No, anoppi oli aika läheinen, häntä surin. Mutta hän ei ollut tunteellinen ihminen, ei päästänyt tunnetasolla lähelle, joten se suru oli erilaista. Mukava ihminen poistui maailmasta. - ymmärrätköitsekään
Onkohan sittenkin taustalla pelkoa kuolemaa kohtaan? Pelkäät että joudut kasvotusten nyt itsellesi käsittelemättömien tunteiden. Yrität käyttää syynä mielellesi, noita verukkeita. Jotain olen lukevinani rivien välistä. Sinulla on valtava tarve selitellä.
Nuorin siskoni sanoi jokin vuosi sitten, että miksi pitää mennä hautajaisiin. Eikä yhteiskunta tai kirkko voisi hoitaa sen jutun, kun on sairaalassa saatu jättää hyvästit kuolevalle tai vainajalle, katseltu kun on laitettu arkkuun, ym.
Hän sanoi että hautajaiset ahdistaa ja ei sillä väliä, miten läheinen vainaja on. Ei osannut määritellä, mikä siinä ahdistaa.
Jos haluaa kasvaa ihmisenä, on hyvä kohdata asioita ja tilanteita, jotka mielellään kiertäisi tai jättäisi väliin. - Anonyymi
Olen kuullut joidenkin kertovan myös näistä uskonnollisista raameista ja miten ne vaikuttavat terveeseen nuoreen ihmiseen jotka haluavat elää omilla ehdoillaan kuten kaikkien pitäisi saada tehdä, eikä olla kun joku robotti ilmeettömänä jossain istumassa ettei vaan olisi liikaa kellekkään.
Joten voin hyvin aavistaa tunteesi , ei niissä ole mitään vikaa mitenkään. - Anonyymi
kaikkeahyvääeläämäsi kirjoitti:
Olen uskovainen, ihan tosissani, sillä kuulun vapaisiin suuntiin. Ainakin meidän porukoissa hautajaiset ovat jopa iloinen juhla. Tietenkin lähiomaiset, puoliso, vanhempi tai lapsi on luonnollisesti surullinen, jos rakas lähtee ja häntä ei näe enää maan päällä.
Ei ainakaan minun hengellisessä yhteisössä ole tuollaisia sääntöjä, että ei saa nauraa, pitää istua "kusi sukassa tilaisuuksissa". Ei edes pakkokäännytetä ketään. Ei ole sinun syys, jos suvussa ja yhteistössä on kieroutuneita tapoja, jotka kulkevat suvun perintönä sukupolvelta toiselle.
Alussa annoit kyllä ymmärtää, että sinut on jotenkin vaadittu osallistumaan. Nyt kuitenkin annat ymmärtää, että olet itse halukas menemään saadessasi tavata nuo ihmiset. Älä syytä ainakaan tässä mielessä sukua, kun menet sittenkin sinne omasta tahdostasi.Uskovaisia on niin monenlaisia , lahkoja joiden toiminta ei mahdu minun päähäni mitenkään. Joten toisissa uskon lahkoissa ehkä ovat tiukat säännöt miten on oltava!toisissa ehkä hellemmät säännöt .
Yleensäkkin nykyaikana ei enää niin monia ole jotka laittavat elämänsä uskon käsiin , vaan luottavat ihan vaan omaan itseensä
- edessä-on
Hautajaisiin osallistuminen on mielestäni nimenomaan rehellinen "sydämen asia". Älä mene, kuuntele itseäsi - viesti tulee itsestäsi. Ei ne ole mitkään peijaiset. Etkö ymmärrä ? Jos Sinulla ei ole (ollut) kontaktia Häneen tai ole nyt aitoa tarvetta mennä (ryhmä)hyvästelemään, ei kukaan pakota näyttelemään teatteria. Sehän on halveeraamista.
Jos et halua yhdessä/ryhmässä surra, hyvästellä tai halua yleisesti kohdata asiaa, voit mielessäsi Hänet hyvästellä. Voit mielessäsi asian Hänen kanssaan selvittää. Näin minä asian koen.
Hautajaiset ei ole mitkään bileet tai ryhmähali tai tapahtuma. Sillä on oma tarkoitus ja sanoma. Joillekin hautajaiset on tärkeä, rehellinen, vapauttava tai kovinkin kompleksinenkin kipeä tilinpäätös. Mutta rehellinen ja arvokas tapahtuma. - Liianaikaisin
Inhoan hautajaisia. Viimeksi jouduin tuttavani hautajaisiin. Kuoli maksakirroosiin. Ei ollut kaunis kuolema. Arkkukin oli auki. Oli todella ahdistava tilaisuus. Onneksi muistotilaisuudessa sai vähän viiniä, auttoi ahdistukseen.
Jos lipität viiniä, niin maksakirroosin vuoksi sinäkin voit kuolla ennen aikaasi.
- Hautajasnäytelmä
Kappas vain, keskustelu on jatkunut täällä. No jatketaan vielä hetken aikaa, sillä hautajaisia ei vielä ole ollut. Totta puhuakseni en ole sen alun jälkeen asiaa ajatellut paljoakaan, vaan elänyt ihan tavallista elämää.
Minua ei tällä hetkellä "vituta" osallistua niihin, vaan osallistun sitten kun ne ovat edessä, odotan niitä uudenlaisena kiinnostavana kohtaamisena ihmisten kanssa. Tietysti voi olla, että paikan päällä se näytelmä sitten ottaakin päästä. Ja todettakoon, että kuoleman kohtaaminen ei pelota minua. Itse kuolen joskus aikanaan, se on luonnollista. Tunnetasolla läheisen ihmisen kuolema olisi varmasti minulle paha asia. Jos joku täällä kokee, että minulla on tarve selitellä se johtuu siitä, että minulla on yleensäkin tarve keskustella asioista pitkään ja selventää kantaani. Joskus ilmaisen itseni epäselvästi. Joskus taas tulen väärinymmärretyksi syystä, että en ajattele asioista perinteisesti (toki useimmiten silloin pidänkin mölyt mahassani).
Tilasin kukkalaitteenkin. Halusin tilata itseni näköisen. Sen ihmisen näköisen, joka minusta on vuosikymmenten varrella kasvanut, mutta johon vainaja ei jostain syystä halunnut koskaan tutustua. Hän ei halunnut kohdata minua minuna. Se oli hänen valintansa, vaikka en sitä ymmärtänytkään, iin yritän sitä kunnioittaa. Hyväksyin sen pitkään jo hänen linaikanaan enkä yrittänyt enää mitään kohtaamisia.
Kommentoisin vielä yhtä asiaa noin yleisesti. Täällä tulee toisinaan vastaan oletus, että ihmisillä on paljon itselle käsittämiä tunteita. Voi ollakin. Mutta voi olla myös, että tunteita on työstetty vuosia tai vuosikymmeniä sekä pitkissä terapioissa että oman itsen kanssa. Joten se mitä on oman sisällä ei ole välttämättä niin kovin suuri arvoitus. Vaikka eihän ihminen siinä suhteessa koskaan valmiiksi tule.- Keissa
On se kyllä totta, että jatkuvasti oppii uutta itsestään ja vaikuttaa sekin, että sitä muuttuu ja kasvaa pitkän elämän aikana. Ja sekin, ettei kaikki, esim. sukulaisissa miellytä tai minusta tai mielipiteistäni ei pidetä, ei enää kenkuta niin kuin se meni nuorempana.
Eihän se minulta vie pois, jos joku haluaa näytellä, vaatii arvokkuutta, määrättyä pukeutumistapaa, ym. Uskaltaa olla oma itsensä ja sallii toisellekin tapansa käyttäytyä. Ehkä minusta on tullut vähän liikaakin se oma tiensä kulkija. En kyllä halua tietoisesti silti loukata ja ärsyttää ketään. - Anonyymi
Totta kai se on hyvä että kertoo asioiden oikean laidan. En mitenkään katso sitä miksikään selittelyksi , jote jo joku yritti tuossa laittaa esille , olikohan uskovainen peräti. Äminä ainakin selitän asian aina perin pohjiin jos siihen on tarve.
Niin että tunteita meillä on kaikilla, eihän muuten oltais ihmisiäkin, mutta jokainen käsittelee tunteitaan omalla tavallaan , eikä kukaan voi mitenkään edes arvostella niin kovasti että alkaa diagnostiseeraamaan ventovieraan ihmisen tunne elämää etekkin jos ei tunne henkilöä - Anonyymi
Keissa kirjoitti:
On se kyllä totta, että jatkuvasti oppii uutta itsestään ja vaikuttaa sekin, että sitä muuttuu ja kasvaa pitkän elämän aikana. Ja sekin, ettei kaikki, esim. sukulaisissa miellytä tai minusta tai mielipiteistäni ei pidetä, ei enää kenkuta niin kuin se meni nuorempana.
Eihän se minulta vie pois, jos joku haluaa näytellä, vaatii arvokkuutta, määrättyä pukeutumistapaa, ym. Uskaltaa olla oma itsensä ja sallii toisellekin tapansa käyttäytyä. Ehkä minusta on tullut vähän liikaakin se oma tiensä kulkija. En kyllä halua tietoisesti silti loukata ja ärsyttää ketään.Ihminen joka on rehellinen uskaltaa olla ihan vaan oma itsensä . Joten silloin voi olla aika vaikea katsella näytelmää joka perustuu usein ihan muille asioille se kun siihen joka makaa arkussa.
- Niinmakaakunpetaa
Moikka, pystyn samaistumaan tähän, mummoni kuoli joskus viime syksynä ja ei ollut minulle mitenkään läheinen (olin tuntenut hänet muutaman vuoden). Ei tosin ollut kovin moni muukaan sukulainen, sillä meitä oli kolme ihmistä siellä hautajaisissa, itse otin kuskin roolin. Oletteko koskaan ajatellut että on olemassa vain kahdenlaisia vanhuksia, niitä mukavia keiden kanssa viettää mielellään aikaa ja sitten ihan täysiä mulkkuja? :D
- Hautajaisnäytelmä
Tiedoksi vain kaikille, että hautajaiset oli oikein hauskat, jos sallitte ilmaisun. Oli mukava nähdä ihmisiä, joita en ollut nähnyt vuosikymmeniin ja nuorempaa polvea en kaikkia ikinä. Se, että kyseessä oli nimenomaan hautajaiset, ei häirinnyt. Onnistuin välttämään papin ja kaikki uskonnolliset keskustelut ja ihan sattuman kautta. päättämällä vain etten mene lähiomaisten pöytään, vaan muualle.
- hautajaisissamonissa
Yleensä papin pöydässä istuukin ne kaikkein lähimmät omaiset ja jos on iso suku, ei kaikki edes sovi samaan pöytään. Turhaan väänsit kärpästä härkäseksi.
- Hautajaisnäytelmä
No minähän olin muodollisesti ottaen nimenomaan lähiomainen. Olisi siis kuulunut istua juuri siinä itkupöydässä eikä siinä toisessa.
Kärpäsen ja härkäsen suhdetta tässä yhteydessä en ymmärtänyt, mutta ei oravakaan ole majava eikä sudella ole kainalossa ketunhäntää. - hautajaisissamonissa
No etköhän ole saanut asiaa pyöritellä päässäsi ja palstalaisille lienee ihan yksi ja hailee, missä ja kenen vierellä istut. Eiköhän nämä sittenkin jää jokaisen henkilökohtaisesti päätätettäviksi.
- eimuistotilaisuutta
Miksiköhän hautajaisten jälkeen järjestetään muistotilaisuus? Ei siellä vainajaa muistella, vaan sukulaiset vaihtaa kuulumisia. Jälkeenpäin sitten arvostellaan tarjoiluja. Sen takia jätän menemättä. Hautajaisissa menen vain kirkkoon ja haudalle. Se on se oleellisin asia.
- muodollisuusauttaa
Hautajaiset ovat ohi muistotilaisuuden kera.
Hyvä että menit.
Joku varmaan ehti ottaa osaa ja voi vielä kylilläkin tulla sanomaan. Olet mitä mieltä tahansa, niin hyvä vastaus on kiitos. Sitä ei tarvitse enempää selittää. Voit pitää sitä muodollisena hyvin käyttäytyvän ihmisen vastauksena. Joku toinen ihminen sanoisi saman sanan suoraan sydämestään. Entä sitten.
Kuten huomaat hautajaisissa tapaa sukua ja vainajan ystäviä.
Muistotilaisuuden voi järjestää monella tapaa. Viime aikoina olen ollut tilaisuuksissa, jossa todella on muisteltu vainajaa monella tapaa. Se on hienoa.- hautajaisnäytelmä
Siellä oli kaikenkaikkiaan vähän yli 10 ihmistä mukaan lukien pappi ja kanttori. Ei yhtään vainajan ystävää, vaikka sisarpuoleni mukaan vainaja oli kaikkien pitämä ihminen, jolla oli ystäviä runsaasti. En tiedä, mikä on totta, koska asun itse muualla eikä niitä osanottoilmauksia tule, koska ne jotka puolestaan tuntevat minut tietävät, että vainaja ei ollut minulle läheinen. Virkamiehenoloinen pappi yritti jotain muistopuheenpoikasta, mutta oli ehkä itsekin ymmällään, ei ollut saanut paljoakaan tietoa, koska vainajasta ei ollut paljoa kerrottavaa. Syntyi siellä ja siellä niin monta vuotta sitten ja pian sen jälkeen hän jo kuoli. Siinä välissä ei oikein tapahtunut mitään.
Tällainen saa miettimään ihan ohi niiden hautajaisten, että miksi meistä ehkä useampikin tuhlaa elämänsä elämällä elämättömän elämän? Missä vaiheessa ja miten paljon siihen voi itse vaikuttaa? Ja miten elää silloin, kun ympäristö vaientaa normista poikkeavat?
Ja onko koskaan liian myöhäistä muuttaa suuntaa, elää itsensä näköinen elämä? - monissahautajaisissa
Se on vain niin, että jos ei eläessään kutsu ja tee tahtoaan tiettäväksi henkilölle, siis lähisukulaiselle tai vastaavalle, jonka vastuulla hautajaisjärjestelyt ovat, niin tällä järjestäjällä on aika suuri valta ketä, kutsuu, kenelle ilmoittaa ja saattaa olla ettei tämä järjestelijä edes tiedä millainen ystäväpiiri vainajalla oli.
Olin puoli vuotta sitten enoni hautajaisissa ja eno oli todella läheinen lapsuudessa ja nuoruusvuosina. Hänen tyttärensä ei asiasta ollut varmaan tietoinen tai ainakaan halunnut tietää. Oli ilmoittanut enon sisarelle, että yksi enon veljen leski saa tulla, hänen lapsena ja tämän elossa olevan siskon jälkikasvu.
Oli suorastaan kieltänyt meitä muita tulemasta, jos mahdollista niin edes kappeliin. Olisin mielelläni käynyt laskemassa kukat siskoni kanssa enon arkulle ja ollut siunaustilaisuudessa, mutta ei.
Kerran olin yksinäisen miehen hautajaisissa. Oli toivomus että kappeliin voi miehen ystäväksi itsensä kokevat tulla jos niin kokevat tai sellaisia on. Pienellä suvulla oli tarkoitus juoda kahvit jossain siunaamisen jälkeen. Oli sitten yllätys saattoväelle, kun kappeli oli melkein täynnä vainajan ystäviä. Jälkeenpäin miehen sisko sitten pahoitteli, että jos olisivat tietäneet, että veljellä oli monikymmenien ystäväporukka, niin olisivat toki järjestäneet kunnolliset muistojuhlat. Suku ei aina tiedä tai ei sitten halua tietää. - äikkämaikka
monissahautajaisissa kirjoitti:
Se on vain niin, että jos ei eläessään kutsu ja tee tahtoaan tiettäväksi henkilölle, siis lähisukulaiselle tai vastaavalle, jonka vastuulla hautajaisjärjestelyt ovat, niin tällä järjestäjällä on aika suuri valta ketä, kutsuu, kenelle ilmoittaa ja saattaa olla ettei tämä järjestelijä edes tiedä millainen ystäväpiiri vainajalla oli.
Olin puoli vuotta sitten enoni hautajaisissa ja eno oli todella läheinen lapsuudessa ja nuoruusvuosina. Hänen tyttärensä ei asiasta ollut varmaan tietoinen tai ainakaan halunnut tietää. Oli ilmoittanut enon sisarelle, että yksi enon veljen leski saa tulla, hänen lapsena ja tämän elossa olevan siskon jälkikasvu.
Oli suorastaan kieltänyt meitä muita tulemasta, jos mahdollista niin edes kappeliin. Olisin mielelläni käynyt laskemassa kukat siskoni kanssa enon arkulle ja ollut siunaustilaisuudessa, mutta ei.
Kerran olin yksinäisen miehen hautajaisissa. Oli toivomus että kappeliin voi miehen ystäväksi itsensä kokevat tulla jos niin kokevat tai sellaisia on. Pienellä suvulla oli tarkoitus juoda kahvit jossain siunaamisen jälkeen. Oli sitten yllätys saattoväelle, kun kappeli oli melkein täynnä vainajan ystäviä. Jälkeenpäin miehen sisko sitten pahoitteli, että jos olisivat tietäneet, että veljellä oli monikymmenien ystäväporukka, niin olisivat toki järjestäneet kunnolliset muistojuhlat. Suku ei aina tiedä tai ei sitten halua tietää."tietäneet" =väärin, oikea ilmaisu olisi "tienneet".
- Outojuttu
Nuorena kävin usein äidin haudalla. Siellä tuli hyvä ja rauhallinen olo.
Perussa eräässä pyhässä paikassa oppaan mukaan tulee hyvä olo. Ja näin kävi. Maaperässä oli kuulemma jotain mineraaleja. Suomessa ei kuitenkaan hautausmaalla ole mitään erityistä maaperässä. Hei.
Mielenkiintoinen ketju hautajaisista. En malta olla kommentoimatta, olenhan hautajaisissa paljon, pienissä ja suurissa.
Ketjun aloittajan alkuperäiseen ajatukseen siitä pitääkö hautajaisiin mennä vai ei, sanoisin ettei muiden mieliksi. Jos kokee alusta loppuun asti, ettei jostain syystä tahdo mennä hyvästelemään vainajaa, ei ehkä kannata mennä, mikäli kokee sen aivan turhaksi. Silti hautajaisissa on suuri merkitys meille. Ymmärrys omaan rajallisuuteen tulee todeksi, hautajaisissa voi sanoa jäähyväiset vainajalle vaikkei hän niitä enää kuule ja hautajaisissa voi saada myös lohtua.
Pysäyttävintä on hautaan siunaamiset, jossa ei ole yhtään saattajaa mukana. Silloin miettii kuinka jonkun elämä on mennyt sellaiseen solmuun, sellaiseen tilanteeseen, ettei kukaan tule saattamaan. Jos on omista hautajaisista toiveita, ne kannattaa kertoa läheisille tai kirjoittaa johonkin ylös. Läheisten on toki paljon helpompaa suunnitella ja valmistella hautajaisia, ei tarvitse miettiä mitä vainaja olisi toivonut.
Joku sanoi, ettei muistotilaisuudessa muistella. Se kyllä riippuu aivan tilaisuudesta. Oma kokemukseni on täysin päinvastainen, useimmiten muistellaan. Tämä asiahan on täysin omaisista kiinni.
Ja vielä siitä elämättä jääneestä elämästä. On totta, että kun vanhoilta tai vaikeasti sairailta kysytään mitä he katuvat, vastaus on toisinaan juuri tuo; elämätön elämä. Se on surullista. Suunnan voi muuttaa jokainen itse ja sen voi tehdä heti, tänään. Se kannattaa tehdä.
Hyvää kesää,
Pirkko-pappi- hautajaisnäytelmä
Myöhässsä olevat kiitokset Pirkko-papille kommentista, en ole enää käynyt ketjussa, jostain syystä palasin siihen ja luin kommentin.
Itse en näe ongelmana, jos ei ole yhtään saattajaa, ongelmallisinta on, jos elämässä ei ole koskaan ollut ketään läheisiä ihmisiä. Eihän niitä elämän varrella olleita enää välttämättä ole siinä vaiheessa kun kuolee. Ihmiset muuttavat, ihmissuhteet muuttuvat, ihmiset tulevat ja menevät. Sitähän se elämä on. Ei kaikilla automaattisesti ole ns. luontaisia läheisiää, jotka ököttävät kuin tatit paikallaan vuosikymmenestä toiseen.
Elämätön elämä on sitä, ettei koskaan ole ketään. Ja ettei ole mitään asioita, jotka saisivat innostumaan. Innostuminen suorastaan kielletään ja sitä toppuutellaan.
Mutta suunnan voi muuttaa ja sen voi tehdä jo tänään. Riittää, että tiedostaa.
Perunkirjoitus on muuten pitämättä, luultavasti saan vain lakiosan. Mutta se on samantekevää. hautajaisnäytelmä kirjoitti:
Myöhässsä olevat kiitokset Pirkko-papille kommentista, en ole enää käynyt ketjussa, jostain syystä palasin siihen ja luin kommentin.
Itse en näe ongelmana, jos ei ole yhtään saattajaa, ongelmallisinta on, jos elämässä ei ole koskaan ollut ketään läheisiä ihmisiä. Eihän niitä elämän varrella olleita enää välttämättä ole siinä vaiheessa kun kuolee. Ihmiset muuttavat, ihmissuhteet muuttuvat, ihmiset tulevat ja menevät. Sitähän se elämä on. Ei kaikilla automaattisesti ole ns. luontaisia läheisiää, jotka ököttävät kuin tatit paikallaan vuosikymmenestä toiseen.
Elämätön elämä on sitä, ettei koskaan ole ketään. Ja ettei ole mitään asioita, jotka saisivat innostumaan. Innostuminen suorastaan kielletään ja sitä toppuutellaan.
Mutta suunnan voi muuttaa ja sen voi tehdä jo tänään. Riittää, että tiedostaa.
Perunkirjoitus on muuten pitämättä, luultavasti saan vain lakiosan. Mutta se on samantekevää.Hei nimimerkki, hautajaisnäytelmä
Olipa mukava lukea kiitokset :) ja ajatuksesi myös. Totta puhut, kun sanot, että ongelmallisinta on, ellei elämässä ole ollut ihmisiä läsnä. Ja näitä yksinäisiä on joukossamme liikaa. Epäilen vahvasti, että meidänkin lähipiirissämme on heitä, jotka eivät yksinäisyyttään julista, se on kipeä asia, josta ei tee mieli puhua. Ihmisiä, jotka koulun tai töiden (jos sellaisissa vielä ovat mukana) jälkeen menevät kotiin ja ovat siellä yksin arjet ja juhlat.
Sanot, että suunnan voi muuttaa. Sekin on totta. Mutta yksinäisyyden kanssa kamppailevan on vaikea muuttaa sitä, yksin. Se lienee helpompaa, jos joku huomaa pyytää mukaan jonnekin...
No, teillä tulee pian ajankohtaiseksi perunkirjoitus. Se on yksi sukulaisen kuoleman jälkeiseen aikaa liittyvä asia, joka on hoidettava. Sanot, että samantekevää, jos/kun saat vain lakiosan. Viime päivinä olen taas pohtinut juuri tuota; ei raha ensinnäkään tee ketään onnelliseksi eikä sitä kukaan saa mukaansa, kaikilta se jää tänne ja toisinaan se aiheuttaa paljonkin huolia.
Hyvää kesän jatkoa sinulle,
Pirkko-pappi
- Eipakkomenna
No mahtaako olla aloittajalla lakiosasta enää paljoa jäljellä, jos on jatkanut yhtä mulkkuna ja välinpitämättömänä kuin aiemminkin. Vainaja ei moisten hapanviilien surua kaipaa.
- Anonyymi
No eihän tämä ole 15-vuotiaita varten. 9-13 vuotiaiden juttu. Miksi noin 15-vuotias on liian kuolematon henkilö?
- Anonyymi
Oli mielenkiintoinen palsta vaikka olikin vanha sinänsä . Ja paljon mielipiteitä joista oppii asioista
- Anonyymi
Minä en ole mennyt silloin kun tuntuu vastenmieliseltä , ei kenenkään mieliksi tartte mennä, etenkin kun se joka on kuollut ei edes tiedä että olet siellä. Mutta aika yleistä in tuo painostaminen sinänsä. Joskus on ollut niinkin että olisin ehkä halunnut mennä jonkun todella rakkaan ystävän hautajaisiin , mutta en ole mennyt koska en ole jaksanut henkisesti , jo senkin että ihmiset olettavat että kaikkien on oltava hautajaisissa on itsekkäitä , sillä se joka suree jotain ystävää suree ihan samalla lailla ilman hautajaisiakin. Joten tee kuten itse tunnet sisimmässäsi , ja etenkin jos ei sinulla ole ollut mitään erityistä yhteyttä tähän ihmiseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1642783Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha222011- 242006
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.881816Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?681557Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191313Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371212- 101201
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan361188Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91171