Olen aina ollut yksinäinen, sillä olen todella kiinnostunut tieteestä (erityisesti fysiikasta, filosofiasta ja yhteiskuntatieteistä) jolloin yläasteella ja lukiossa olin jokin viisas erakko. Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä kanssani :( Varsinkaan kun en käytä ollenkaan päihteitä ja samanhenkistä porukkaa on todella vaikeaa löytää Suomesta. Tietenkin jos joku ei ymmärtänyt tehtäviä, niin silloin olosuhteiden pakosta minullekkin oli puhuttava.
Yliopistoon mennessäni ajattelin, että siellä on ihmisiä, jotka haluavat ja jaksavat keskustella kanssani näistä mielenkiintoisista asioista. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan opiskelijatoverini saavat jo pelkästä yliopistolla olemisesta yliannostuksen ja eivät halua keskustella kanssani. Noh eihän se mitään haitannut, kun olin tottunut yksinäisyyteeni jo koko koulutushistoriani ajan.
Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti, kun opiskelututtavani olivat ryhmäytyneet ja muodostaneet porukoita. Pian olinkin täysin ulkopuolinen. Opiskelijatuttavani istuivat aina koko ryhmän kanssa (poislukien minä). Vaikka juttelen heidän kanssaan ennen luennon alkua ja kysyn että mennäänkö tuonne istumaan, niin kaikki sanovat että mennään vain ja kun menen ensimmäisenä niin kuulen kuiskintaa "ei mennä tuon viereen" ja koko ryhmä meneekin istumaan toiseen paikkaan :(
Sama kaava toistuu myös ryhmätöissä, jos kurssilla ei satu olemaan sivuaineopiskelijoita niin joudun tekemään yksin. Epäreiluksi tilanteen tekee vielä se, että minua ei oteta edes sosiaalisen median ryhmään, jossa ilmoitetaan jotakin opiskeluun liittyviä asioita ja vastaavasti minulle ei ikinä kerrota mitään opiskeluun liittyviä uutisia. Törkeintä kyllä on se, että opiskelututtuni ovat keksineet uuden "hauskan" asian: kysyvät minulta asioita, mutta eivät kuuntele, vaan alkavat välittömästi puhua keskenään kun aloitan puhumisen :( Minusta tuntuu koulukiusatulta :( Nyttemmin myös seminaareissa opiskelijatuttavani ovat alkaneet kilvoin kritisoimaan (mm aihevalintojani)tutkimussuunnitelmiani sekä muita projekteja, vaikka arvioivat professorit ja lehtorit antavat hyvää palautetta ja arvosanani ovat korkeat. En ymmärrä mitä olen tehnyt väärin, mutta minusta tuntuu pahalta.
Onko muille tullut vastaan vastaavaa korkeakoulutasolla?
Koulukiusaamista korkeakoulussa
18
431
Vastaukset
- opuspopus
"niin kuulen kuiskintaa "ei mennä tuon viereen""
Tämä vaikuttaa pahalta. Ettet sittenkin vain kuvittele? Voisitko päästä psykologille selvittelemään ongelmaasi?
Mitään vastaavaa en itse ole kohdannut yliopistossa, ellei sellaiseksi lueta sitä, kun joku vain on syrjään vetäytyvä eikä osallistu koskaan mihinkään keskusteluun. Ei tällaistakaan kuitenkaan hyljeksitä, saa kuitenkin olla rauhassa, koska haluaa olla itsekseen.
Kaikki eivät ole ystäviä keskenään yliopistossakaan, mutta lapsellinen ja mielenosoituksellinen käytös muita kohtaan on tosi harvinaista.- ViisasErakko
Niinpä tietysti. Tämä on kyllä ihan todellista, eikä mitään hullun höpinää ja olen täysin varma etten kuvittele asiaa. Jos olisikin niin, että kuulemani äänet olisivat vain pääni sisäisiä niin eihän se muuttaisi sitä tosiasiaa, että opiskelutoverini välttelevät ja kohtelevat mielestäni epäreilusti. Sitä paitsi olen käynyt YTHS:n perusterveys-tarkastuksessa eikä mielenterveyskyselyssä ollut lääkärin mukaan mitään normaalista poikkeavaa.
Suorastaan loukkaavaa on puolestaan ehdotella, että mielenterveydessäni olisi vikaa, kun tällaista kohtelua olen osakseni saanut. Tässäkin korostuu hyvin se, että jopa anonyymit kirjoittelijat suhtautuvat minuun negatiivisesti eli minussa on oltava jotakin vikaa.
Eikä se, että syrjään vetäytyvä jätetään rauhaan ole kiusaamista, sillä hän haluaa olla omassa rauhassaan. Kuitenkin minun tapauksessani yritän jutella heidän kanssaan, mutta he eivät noteeraa ollenkaan. Välillä kun tulen ryhmän luo, niin joku saattaa kysyä minulta jotakin, mutta heti kun alan vastaamaan niin kysyjä tahalleen alkaa jutella muun ryhmän kanssa eikä kuuntele mitä sanon. Olen havainnut, että vastaava käytös on todella harvinaista. Olen usein ainoa joka istuu yksin ja tekee kaikki työnsä yksin. Olisi minusta mukavaa olla edes joku juttukaveri, mutta ei niin ei.
Lopuksi vielä kiitos vastaajalle todella positiivisesta kommentista. Kukaan ei vielä olekkaan epäillyt mielenterveyttäni, joten onnittelut siitä, että nyt sekin on saavutettu.
- jannukkk
Moi! Millä alalla opiskelet? Liittyykö ala fysiikkaan? Todella lapsellista ja outoa, että yliopistossakin tuollaista tapahtuu. Harmittelut siitä sulle, ja toivottavasti saat pian joitain kavereita. Ainoa ''vika'' jota nyt susta voisin keksiä, niin oletko tyly näille ihmisille? Tarkoitan nyt sitä, että jos puhut jonkun kanssa, niin oletko kohtelias vai lauotko välillä ihmisille turhankin suoraan asioita? Vaikka et olisikaan, niin pyri jatkossa olemaan kohtelias ja kehu muita ihmisiä (älä liikaa, mutta hiukan), itse olen ainakin huomannut, että se toimii.
- Hallaahon.äänestäjä7
päihteitä käyttävät putoavat ennen pitkää tästä maailmasta
perheet alkavat muodostua viimeistään 30-iässä ja kaikki poistuvat porukasta, silloin on hyvä on ammatti
KYSYVÄT MUTTA EIVÄT KUUNTELE - on maailman yleisin ilmiö, siihen suhtaudutaan : ei kannettu vesi kaivossa pysy, voi vähän empaattisesti neuvoa, muttei sympaattisesti mene mukaan. SUURIN OSA IHMISISTÄ EI KUUNTELE VAIKKA OLISIT ITSE MENESTYKSEN HUIPULLA NIILLÄ PERIAATTEILLA, syy: kuuntelijan ego on niin valtava että hän kysyy vain esiintyäkseen ei kuunnellakseen neuvoja
Jos alat lukea heterogeenista kuten filosofiaa yhteiskuntatieteitä fysiikkaa löydät itsesti mahdollisesti työttömyyskortistosta loppuiäksesi jolloin pienin ongelmasi on parinmuodostus ja kaverit, pienenä mahdollisuutena on hallinnolliset tehtävät työpaikkana
Keskitä opinnot tiettyyn alueeseen on pelin henki
Mieti varman päälle sellainen aineyhdistelmä joka tuottaa työpaikan ne ihmissuhteet tasoittuvat menestyksen myötä
Jos olet kätevä ala insinööriksi, etu polyteknisesti valmis saa aina työtä, saat toimia aikuisten kanssa ja työ on siten palkitsevaa ja on urakehitys, haitta usein joudut yksityiselle töihin jossa on aikarajoja ja kiirettä
Opiskelupaikka on silloin esim. Aalto-yliopiston fysiikka-osastot tai sähköosastot ja sen kaltaiset
Jos olet epäkäytännöllinen ala opettaa ja valitse aineita jotka johtavat opettajan pätevyyteen, auskultoi, haitta joudut lasten ja murrosikäisten kanssa ja matujen kanssa töihin ja niitä ei usein opiskelu kiinnosta, ei siis ole palkitsevaa eivätkä ne muista koskaan sinua päästyään pois, urakehitystä ei ole mutta iso kasa korjattavia opintosuorituksia, etu pitkät kesälomat ei oikeasti vastuuta sen kun puhuu hommat läpi . Opiskelupaikka on silloin Helsingin yliopisto, matematiikka pääaine, sivuaineina fysiikka, kemia, tietojenkäsittely, teoreettinen fysiikka elleivät kielet ja historia ja biologia kelpaa eli on syytä katsoa virkojen määrittelyjä
Jos olet aivan tumppu ala johtajaksi eli hallintohenkilöksi, joka ei osaa opettaa ei ole kätevä eikä luova, haitta voi joutua silti työttömäksi, tosihyviä paikkoja on erittäin vähän ja poliitikot kiilaavat ja niiden sukulaiset, etuna kovat palkat, laiskanhommat, lätty lätisee selittämisellä pärjää, töitä ei paljon tarvitse tehdä. Opiskelupaikka on mikä tahansa mutta oikeustieteelliset tiedekunnat, valtiotieteellisen kansantalousopinnot, matematiikan approbatur jos koulussa jäi prosenttilasku ja derivaatta oppimatta, it-alan jonkinlainen tuntemus auttavat, katso VALMISTUSTIEDEKUNTIA JNE. jotka tuottavat nimikkeitä politiikkatieteiden opinnot, erilaisia päällikkö johtaja koordinaattori sihteeri -nimikkeitä markkinointi-osasto-projekti
miksei vaikka toimittaja jos ei mitään muuta - Puppelippeli
Olisiko siellä ketääs tukiopettajaa tai vanhempaa oppilasta joka voisi auttaa asiassa? Voisiko vaikka joku ylemmän vuosikurssin oppilas auttaa pääsemään sisään johonkin porukkaan. Tutustu vaikka sillä tekosyyllä että kysyt tehtäviin apua tms. (vaikket sitä tarvitsisikaan niin siinä saa hyvän keskustelunavauksen ja sitten voikin kohta jutella muustakin)
Tai löytyisikö sivuainesta parempia kaveriporukoita? - Ishareyourfeelings
En tiedä luetko alkuperäinen kirjoittaja tätä, mutta luettuani tekstisi ymmärsin heti mitä tarkoitat. Itse opiskelen amk:ssa, neljäs vuosi lähtee syksyllä ja kärsin samoista ongelmista kuin sinä. Taustani on aika vaikea mikä heijastaa huonona onnea ihmissuhteissa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen etenkin uusissa tilanteissa äärettömän arka, enkä ala puhumaan ihmisille tuosta noin vain, spontaanisti. Tämä johti aika nopeasti siihen, että putosin opiskeluporukkani ulkopuolelle, koska en itse juurikaan bileitä tai juo, koska kiinnostuksenkohteet ovat muualla. Oma ryhmän kanssa kävi valitettavasti niin huono tuuri, että monet ovat tulleet enemmän juhlinnan takia, kuin opiskelun. En siis löytänyt heidän kanssaan yhteistä säveltä, muutamissa bileissä kävin ekana vuonna, kunnes tajusin miten homma menee.
Tilanne on se, etten ole saanut yhtään kaveria ja teen suuretkin ryhmätyöt pääasiassa yksin, ellei opettaja jaa ryhmiä. Koska en ole tekemisissä luokkakavereiden kanssa vapaa-ajalla, jään paitsi informaatiosta ja monesti olen saattanut mennä kouluun istumaan tunneiksi, kun en tiedä niiden peruntuneen. Koska en voinut vaihtaa koulua, päätin keskittyä vain opiskeluun saaden hyviä arvosanoja, kun muut bailaavat. Tämä johti siihen, että jouduin kiusaamisen kohteeksi ja hikipingon maineeseen. Olen keskustellut koulussa tilanteesta opettajien kanssa, mutta mikään ei auta. En ole koskaan ollut suosittu, ja onhan se surullista, ettei kavereita tullut. Olen myös tottunut olemaan yksin monta vuotta, enkä jaksa sillä juurikaan päätäni vaivata, vaikka se aika ajoin kirpaisee. Menestyn opinnoissa, mutta välillä se laittaa pakostakin miettimään, onko kaikki tämä vaivan arvoista, koska peruasosiaalisena sitä kaipaa ihmisiä ympärilleen.
Mutta haluan vain sanoa, ettet todellakaan ole yksin! Tämä on niin vaiettu suuri ongelma, josta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän.- ViisasErakko
Seuraan kyllä tätä keskustelua vaikkakin vain muutaman kerran viikossa, kun olen jälleen projektien kimpussa.
Huomaan kirjoituksessasi samoja kokemuksia kuin omani, ne eivät opiskelua tietenkään haittaa, mutta yleistä hyvinvointia sen sijaan kyllä. Toivottavasti jaksat suorittaa opiskelun loppuun asti ja ehkä sitten tulevassa työyhteisössä on parempi henki. Asiaa tutkittuani vaikuttaa todellakin siltä, ettei tämä olekkaan korkeakoulutasolla niin harvinaista kuin olisin ajatellut ja tämä on siinä tapauksessa melko hyvin vaiettu aihe. Jaksamisia ja menestystä sinulle!
Ihmettelen kuitenkin korkeakoulukulttuuria tässä asiassa, jonka yhteisöllisyys rakentuu voimakkaasti alkoholin varaan. Suurin ongelma vaikuttaisi olevan se, etten juo alkoholia, sillä muilla se näyttää olevan vapaa-ajan tärkeintä toimintaa. Jos sosiaalinen kanssakäyminen perustuu sellaisen yhteisen arvon varaan, on selvää, että kohtaan ongelmia sillä en omaa keskeistä ryhmään sosialisoivaa tekijää.
Tämän ns. nokkimisjärjestyksen luominen, kuten nimimerkki o.pe esittää, on kyllä luonnollista jokaiselle sosiaaliselle ryhmälle, mutta erona eri ryhmien välillä onkin juuri se millaisen arvon ympärille nokkimisjärjestys asetetaan. Oleellista ja kummaksuttavaa on se, että korkeakoulutasolla voisi olettaa, että opiskelijat tiedostaisivat tällaisia ryhmän muodostamiseen tietyn arvon ympärille liittyviä epäkohtia ja ottaisivat ymmärtäväisemmän asenteen myös erilaisia ihmisiä kohtaan (vaikka en eroakkaan muuten ryhmästä kuin sillä etten juo ja että opiskelen ahkerasti).
Nimimerkille Benbenb kommentoidakseni sanoisin, että se pitää hyvin paikkansa, että heti on tavallaan heittäydyttävä sosiaaliseksi oman ryhmänsä kanssa ja sitä itsekkin tein heti ensimmäisenä päivänä. Lopputulos voi kuitenkin olla tällainen jos et omaa ryhmän mielestä oikeita arvoja, kuten suurta alkoholin käyttöhalua sekä siitä ja sen liitännäisistä puhumista siirryttäessä luennolta toiselle. En ole myöskään mikään fanaattinen absolutisti, joka katsoo pahalla alkoholinkäyttöä, vaan olen itse sitä mieltä, ettei se sovi omille arvoilleni, enkä siten tuomitse muita sen mukaisesti.
Paljon myös psykologiaa lukeneena uskallan sanoa, ettei psykologille puhuminen oikein voi auttaa tällaisessa asiassa. Psykologille kannattaa mennä juttelemaan, jos tuntemuksista tarvitsee kertoa jollekkin eikä ole ketään kelle puhua tai vastaavasti jos kokee tarvitsevansa apua jossain omaa psyykettään koskevassa asiassa. Kuitenkaan psykologin työvälinearsenaali ei yletä koskemaan yksilön psyykkeen ulkoisia tekijöitä, ellette sitten jälleen vihjaa, että ongelma olisi omassa psyykkeessäni, mutta valitettavasti myös psyykkeeni ulkopuoliset tekijät (eri tiedekunnassa opiskeleva kaverini sekä opettajat) ovat huomanneet kuvaustani vastaavaa käytöstä tapahtuvan ihan täällä reaalimaailmassa.
Tällaista ongelmaa ei itsessään pystytä ratkaisemaan ryhmän ulkoisten toimijoiden avulla, kun ryhmän suuntaumusta ei voida muuttaa ilman ryhmän omaa suostumusta, jolloin opettajille tai psykologille asian setviminen ei kykene ratkaisemaan asiaa, vaan saattaa pahimmillaan ruokkia ikävää suhtautumista, jos ryhmä alkaa kokea "kantelijan" vihollisenaan. Tämä on tullut havaittua vierestä alemmilla koulutusasteilla, joten tämän käyttöä en suosittele muuten kuin fyysisen kiusaamisen kanssa, jonka pitäisi mielestäni olla jo poliisiasia. - ViisasErakko
Nopea lisäys vielä, että olen havainnut etteivät kaikki ryhmän jäsenet jaa samaa mielipidettä, vaan jotkut tulevat kanssani ihan hyvin juttuun, mutta ryhmäpaine pakottaa heidätkin jättämään minut ulkopuolelle. Esimerkiksi kun olen matkalla opistolta asunnolleni, niin joskus joku yksittäinen henkilö ryhmästäni haluaa kulkea samaa matkaa ja jutellaan niitä näitä ihan hyvässä hengessä, mutta jos joku ryhmän toinenkin jäsen liittyy seuraan, minut jätetään välittömästi ulkopuoliseksi "perässäroikkujaksi".
- Ishareyourfeelings
Hei, minä täällä taas. Olen pahoillani että vastaamisessa vierähti tovi.
On mukavaa, että luit viestini ja sait siitä voimia. Meitä korkeakouluopiskelijoita on paljon, jotka voivat huonosti sosiaalisen verkoston puuttumisen takia. Itse olin aluksi sitä mieltä, että olen ainoa joka näin kokee, mutta nyt katsottuani tilannetta uudesta näkökulmasta, en olekaan yksin. Tämä on vain niin arka aihe, ettei siitä hevin puhuta.
Olen vahvasti kanssasi sitä mieltä siitä, että alkoholi määrittää opiskelijaporukoita hyvin paljon. Kun sattuu itse kuulumaan siihen "valtavirrasta poikkeavaan nuorisoon", joka ei käytä aikaansa pelkästään ryypäten, samanhenkistä seuraa on vaikea löytää. Itselleni kävi näin huono tuuri, mutta pakko vai kestää. Kestän vain sen takia, että pian alan tekemään oppariani ja saan ammatin käteen.
Ja ei, opettajat ja psykologit eivät pysty pakottamaan opiskelijoita lähentymään keskenään. Omia huolia voi toki käydä kertomassa, mutta ei se mitään konkreettista tuo. Osittain surullista, mutta kylmä fakta vain on se, että korkeakoulussa ihmisten ajatellaan olevan sen verran aikuisia ja kypsiä, että toimeen pitäisi pystyä tulemaan. Tämä seikka on osittain totta, mutta kohtelee julmasti meidänkaltaisiamme.
Nyt on loma alkanut, miten sinulla menee? Tsemppiä myös sinnekin, toivottavasti helpottaa tietää, ettet ole asian kanssa yksin. - ViisasErakko
Enemmänkin ongelma vaikuttaisi olevan siinä, ettei erilaisia arvoja hyväksytä elleivät ne koske tiettyjä kategorioita. Esimerkiksi se, että juo alkoholia vaikuttaa melko ehdottomalta arvolta ja jos poikkeat siitä niin oma vikasi. Eihän se meidän vikamme ole, ettemme kannata samoja arvoja, sillä kyllähän yhteiskunnassa saa olla eri mieltä asioista ja ei sen vuoksi pitäisi ihmisiä syrjiä. Yliopistossa ajatellaan yhteisöllisyyden muodostuvan juuri vapaa-ajan juomisen kautta, sillä suurin osa ihmisistä niin tekeekin, mutta sitten ne jotka eivät sitä tee, ovat täysin ulkona koko yhteisöstä.
Hyvä, että sinulla menee hyvin ja olet jaksanut suorittaa opintosi. Kesä on mennyt hyvin ja on rentouttavaa olla hetki poissa ryhmästäni. Surullisinta on se, että oikeasti haluaisin tieteellistä keskustelua heidän kanssaan, mutta se ei heitä kiinnosta ollenkaan tai ainakin niin minulle sanoivat. Ajattelin, että kun lukiossa ketään ei kiinnostanut, niin yliopistossa ihmisiä kiinnostaa jutella omasta alastaan, mutta ei näköjään. Onneksi minulla riittää kiinnostusta ja osaamista myös matemaattisiin aineisiin ja aloitankin siellä sivuaineopinnot :) Siellä olen tavannut mukavampia ihmisiä ja ehkä saadaan jotain keskusteluakin aikaan. - Ishareyourfeelings
Totta. Korkekouluissa on valitettavasti hyvin usein tuollainen juontimeininki, ja sitä sitten harrastamattomana putoaa helposti pois porukasta. En sano sitä olevan kaikkialla, mutta omassa ryhmässäni se on valitettavan yleistä. Todella harmillista katsoa vierestä kun itse ei vain siihen muottiin sovi.
Hienoa, että olet saanut hengähtää. Itsellänikin on mieliala kohentunut kun ei tarvitse nähdä luokkakavereita lomalla ja pääsee muihin ympyröihin. Vielä ensi vuosi ja toivottavasti sitten pääsen muihin maisemiin.
Hyvä juttu, jos löytäisit sivuaineopinnoista kavereita! Yhteiset kiinnostuksenkohteet yhdistävät ihmisiä, vaikka niiden löytämisessä kestäisikin kauemmin. Joskus pitää ajautua kauaskin vieraille vesille, että samankaltaisia tyyppejä löytyy.
- o.pe
Tyypillistä koulukiusaamista. Valitettavasti "sivistys" ei ole sidoksissa koulutusasteeseen.
Aina uutta ryhmää muodostettaessa arvoitetaan ns. sosiaalinen nokkimisjärjestys. Ryhmän johtohenkilöiksi valikoituvat ryhmässä olevien vallitsevia arvoja/ihanteita parhaiten vastaavat. Alimmiksi nokkimisjärjestyksessä jäävät helposti jollakin tapaa ryhmä ihanteista poikkevat, esim. ujot, lihavat, erilailla pukeutuvat, muita vanhemmat, tms.
Aina ryhmästä löytyy joku narsistisia piirteitä omaava, joka alkaa omaa statusta nostaakseen kyseinalaistaa ns. erilaisen henkilön tapoja ja toimintaa. Muut eivät uskalla sosiaalisen statuksen alenemisen pelossa puuttua ja kaveerata kiusattavan kanssa.
Näin se ryhmädynamiikka ja ihmisluonto toimii, valitettavasti koulukiusaamisesta ei päästä koskaan eroon.
Muut saattavat olla kateellisia sinulle koulumenestymisestä ja se ruokkii osaltaan kiusaamista. Koittavat laskea sinun statusta tämän johdosta.
Itse olin amk:ssa (terveydellisistä syistä) muita vanhempana ja sain aika paljon törkyä, seläntakana puhumista, huohotusta (astman johdosta), sukupuolisen kyvykkyyden arvointeja päivittäin, vähättelyä vähän joka asiassa. Kannattaa vain jatkaa opintoja muista välittämättä, ennenpitkää sinut hyväksytään jollakin tasolla ryhmään kuuluvaksi.
Ei kannata lopettaa opintoja muutaman idiootin takia. - eihuoltahnakitteoman
Hei. Vinkkini on että ette laita liikaa painoa niille koulussa luoduille ystävyyssuhteille. Hankkikaa harrastuksia jne, joista sitten luotte omat verkostot. Useimpien seura näin muotoutuu.
- Benbenb
Onhan tuo kiusaamista jos tuolla tavalla käyttäydytään.
Ei moni muukaan halua sosialisoida tai heittää itseään heti peliin muiden edessä, mutta jos haluaa kavereita, niin se on pakko tehdä. Osa olisi mielellään kotona illalla, mutta menee opiskelijabileisiin, jotta tutustuisi muihin. Jos on pitkään eristäytynyt ja alkaa juttelemaan muille vasta myöhemmin, niin muut todennäköisesti ovat jo tehneet arvion siitä, etteivät he sinua kiinnosta. Haluat nyt vaan yhtäkkiä heistä seuraa, koska olet jäänyt yksikseni passiivisuutesi vuoksi. Monesti myös ajatellaan, että ehkä olet kiinnostunut vain itsestäsi, kun et ole aikaisemminkaan yrittänyt ottaa kontaktia.
Tämä kaikki pätee siis lähinnä silloin jos ongelma on se, että muut välttelevät. Sinun tapauksessasi kyse on kiusaamisesta. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja voisin kuvitella, että ryhmään on päätynyt kiusaaja, joka on saanut muutkin kääntymään sinua vastaan. Niinhän siinä yleensä taitaa käydä. Neuvoja en osaa antaa, koska itseäni ei ole koskaan kiusattu. Psykologille jutteleminen voisi auttaa. - kuulostaa_trollilta
Joku sun kirjoituksissa mättää. Et ole vastannut mitä pääainetta opiskelet ja puhut opistosta..
Meillä ainakin fysiikalla (yliopisto) 95% opiskelijoista on ujoja introverttejä, joten ihmettelen että ken siellä mahdollisesti pystyisi edes kiusata ja ketä.
Toki tuntuu varmastikin, että suurin osa on tylyjä, koska eivät omaa minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, kuten tervehtiminen ja small-talk. Se voi tuntua tylyltä, mutta on tositositositosi vaikea nähdä että esim meidän laitoksella kukaan kiusaisi tietoisesti ketään.
Se että jos itse olet sosiaalisesti kyvytön ja haluton yrittää sopeutua joukkoon, niin eihän se muiden vika ole.- ViisasErakko
En varmaankaan kerro pääainettani siitä syystä, että se on harvinaisempi ja siitä minut voidaan tunnistaa? Hieno juttu, että fysiikan puolella on mukavampia ihmisiä.
Tämä ryhmä kuitenkin omaa sosiaaliset taidot ja on enemmänkin ekstroverttiä porukkaa ja kyseessä ei ole matemaattiseen tiedekuntaan kuuluva ala, olen humanistisessa tiedekunnassa.
En mielestäni ole sosiaalisesti kyvytön, sillä uskallan kyllä keskustella ihmisten kanssa ja joidenkin ryhmäni ulkopuolisten henkilöiden kanssa tulen kyllä juttuun.
Jos olisin sosiaalisesti kyvytön, niin sinun mukaasi minun pitäisi siis syyttää itseäni, etten saa ystäviä, koska olen sosiaalisesti kyvytön.
En ole haluton olemaan ryhmäni kanssa tekemisissä, vaan haluan, että voisin olla heidän ystävällisissä väleissä enkä syrjittynä. En kuitenkaan aio "sopeutua" sanan varsinaisessa merkityksessä eli muuttaa toimintatapojani ulkoisten vaatimusten mukaisesti. En voi toimia arvojani vastaan ja esimerkiksi olla huonompi tenteissä ja juoda alkoholia. En myöskään halua keskustella pelkästään juomareissuista tai bileistä, vaan haluaisin edes joskus järkevää tieteellistäkin keskustelua :(
- 3434634
Itse olen törmännyt kiusaamiseen yliopiston järjestöissä. Usein niihin muodostuu hallituksiin tietty kaveriporukka joka pitää järjestöä omanaan. Silloin ei esim muut hallitusjäsenet saa ideoitaan huomioiduksi ja jos vaikka joku tapahtuma epäonnistuu, tää tietty kaveriporukka haukkuu ja puhuu selän takan paskaa niistä jotka järjesti tapahtumaa. Samoin tää kaveriporukka voi tehdä paljon keskenään ja muut hallitusjäsenet jäävät ulkopuolisiksi, eriitäin vaikea silloin enää vaikuttaa mihinkään päätöksiin jne.
Omalla kohdalla kävi niin että sairastuin masennukseen koska järjestötoiminta oli minulle se kaikista mieleisin harrastus ja kaveriporukka oli siellä. Mutta kun sinne muodostui pj.n ja vara-pj:n oma kaveriporukka joka ei enää kuunnellut muita ja puhui muista paljon paskaa jne, ei mitenkään enää pystynyt viihtymään ja jouduin lopettamaan suosikkiharrastuksen. Pj ei halunnut auttaa koska olin hänelle vähemmän tärkeä kuin hänen kiusaajakaverinsa.
Menetin tuossa työkykynikin ja graduni jota tein töissä viivästyi yli vuodella. Psykiatri diagnosoi vähintään keskivaikean masennuksen jota kesti 2 vuotta ja työkykyni oli lähes nolla. Ihmeellisintä tässä on että Suomen laki sallii tällaisen kiusaamisen täysin. Ilmeisesti mielummin maksetaan sairaspäivärahaa (menetettyjen verotulojen lisäksi) kuin rangaistaan kiusaajia. - jjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjjj
Tuskinpa kiusaamista on sen enempää kuin elämässä yleensä. Suomessa ei kilpailu edes varsinaisesti kuulu yliopistoon, kun ei käytetä gaussin käyriä tms keskinäistä kilpailua lisääviä tekijöitä. Suurin osa ottaa opiskelun positiivisella itsemotivoituneella otteella.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1692970Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha262079- 232034
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901852Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?691567Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se191323Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371222- 101221
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351193Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k91181