Päiväkirja

"m i e h i ä ja siinä ei ollut tilaa lässytyksille."

:D. Okei, kerro enemmän itsestäsi . Kenestä "meistä". Saattoihan joku olla runopoikakin.

siilimuori3 kirjoitti:

"m i e h i ä ja siinä ei ollut tilaa lässytyksille."

:D. Okei, kerro enemmän itsestäsi . Kenestä "meistä". Saattoihan joku olla runopoikakin.

Onko sellainen blogi, jota kirjoittaa vain itselleen eikä julkisesti jaa sitä kaikkien luettavaksi?

voi kuinka herttaisia ne pienten tyttöjen lukolliset pinkkiset päiväkirjat olivatkaan.
ei niitä olisi voinut kuvitellakaan poikien harrastukseksi.

herttileidi-sentään kirjoitti:

voi kuinka herttaisia ne pienten tyttöjen lukolliset pinkkiset päiväkirjat olivatkaan.
ei niitä olisi voinut kuvitellakaan poikien harrastukseksi.

Runopoikia ei silloin vissiin oikein hyvällä silmällä katsottu. Miehen piti olla karski.

No mitä teit?

Itse aloin kirjoittamaan siskoni innoittamana joskus?v -74 ja nyt on iäkkäänä (ei vanhoina:))) mukavaa seurata, kuinka hän ja minä koimme jonkin asian, ja aina eri lailla, mitä puhelimessa puhutaan?

Paljon on muistoja tuossa kassissa, joka minun pitäisi selvittää ennen kuolemaani. Siellä on kaikki päiväkirjani, mutta sitä ennen meidän pitäisi käydä siskoni kanssa, mitä hänkin toivoo, tällainen, sanoisinko? "uudelleen syntyminen"?

kuka-hävitti-kirjeeni kirjoitti:

Itse aloin kirjoittamaan siskoni innoittamana joskus?v -74 ja nyt on iäkkäänä (ei vanhoina:))) mukavaa seurata, kuinka hän ja minä koimme jonkin asian, ja aina eri lailla, mitä puhelimessa puhutaan?

Paljon on muistoja tuossa kassissa, joka minun pitäisi selvittää ennen kuolemaani. Siellä on kaikki päiväkirjani, mutta sitä ennen meidän pitäisi käydä siskoni kanssa, mitä hänkin toivoo, tällainen, sanoisinko? "uudelleen syntyminen"?

Lue lisää

Tuo minua harmittaa että olen hävittänyt kaikki. Olisi kiva ollut lukea niitä nyt. Lukea mikä oli tärkeä silloin ja mikä nyt Miten mualima ja eletty elämä on muokannut ajatuksia.

siilimuori3 kirjoitti:

No mitä teit?

Oota mä katson vanhasta kalenterista....

Joo. Olen ollut töissä sinä päivänä.

Liian harva ikäihminen kirjoittaa muisteloitaan tai ylipäätään ajatuksiaan. Uskon että moni saisi siitä eri tavalla sisältöä elämäänsä, muisteloita :).

siilimuori3 kirjoitti:

Liian harva ikäihminen kirjoittaa muisteloitaan tai ylipäätään ajatuksiaan. Uskon että moni saisi siitä eri tavalla sisältöä elämäänsä, muisteloita :).

Lainaus: Liian harva ikäihminen kirjoittaa muisteloitaan tai ylipäätään ajatuksiaan. Uskon että moni saisi siitä eri tavalla sisältöä elämäänsä, muisteloita ?

Nykyisin on tuo almanakka, johon merkitsen tapahtumat ja samoin on lapseni luona, josta voin kurkata, mitä milloinkin tapahtuu?

Taitaa olla nykyaikaa, että nämä entisajan päiväkirjamerkinnät nyt kirjoitellaan johonkin blogiin?

Kristiina23 kirjoitti:

Lainaus: Liian harva ikäihminen kirjoittaa muisteloitaan tai ylipäätään ajatuksiaan. Uskon että moni saisi siitä eri tavalla sisältöä elämäänsä, muisteloita ?

Nykyisin on tuo almanakka, johon merkitsen tapahtumat ja samoin on lapseni luona, josta voin kurkata, mitä milloinkin tapahtuu?

Taitaa olla nykyaikaa, että nämä entisajan päiväkirjamerkinnät nyt kirjoitellaan johonkin blogiin?

Lue lisää

Aivan. On minullakin almanakka jossa on menot ja tapahtumat ym. Mutta päiväkirja on erilainen. Siinä mennään sillain niin kuin omiin tuntoihon syvemmälle. Ikään kuin oksennetaan ulos ja sitten jälkeen päin katsellaan et ai tuollainen oksuko se silloin oli :D

siilimuori3 kirjoitti:

Liian harva ikäihminen kirjoittaa muisteloitaan tai ylipäätään ajatuksiaan. Uskon että moni saisi siitä eri tavalla sisältöä elämäänsä, muisteloita :).

Sehän on oikein hoitomuoto; muisteluterapia. Paljon käytetty toimintamuoto monipuolisissa palvelukeskuksissa.
Itse en halua menneisyyttäni muistella, vaikka päiväkirjoja pidin ja kaikki ovat tallessa. En tule hullua hurskaammaksi niitä lukiessani!

Wrong. Käsität väärin. Asian merkitys jostain syystä korostuu juuri nyt. Se oikein ryöpsähtää alkukankeudesta päästyään. Uskon että hyödyn siitä, jälkeenkin päin.

Hipillä oli varmaan kukkaiset kalenterit sydämillä maustettuna.

Aivan. Minäkin ajattelin tuolla uudella päiväkirjallani tiettyä teemaa ja sen nostattamia ajatuksia. Mutta vain minulle, ei muille. Voipa olla että valokuvaankin siihen matkan varrella, yksityiseen kansioon.

Mitenköhän se, Paloma, tulee olemaan muistelmasi lapsuudestasi.
Luulen melkein, että muistelmasi tulee olemaan pahasti värittynyt aikuisen ajatusmaailmalla, ellei sinulla ole päiväkirjoja, mistä näet lapsuutesi lapsen silmin.
Oli muuten mielenkiintoista lukea likkani 8-vuotiaana kirjoittamaa päiväkirjaa ja nähdä, miten hän on sen ikäisenä ottanut kantaa päivänpolttaviin tapahtumiin, mitä hän oli nähnyt ja kuullut telkkarin uutisista. Miten hän on kokenut ympärillä olevan maailman lapsen silmin.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Mitenköhän se, Paloma, tulee olemaan muistelmasi lapsuudestasi.
Luulen melkein, että muistelmasi tulee olemaan pahasti värittynyt aikuisen ajatusmaailmalla, ellei sinulla ole päiväkirjoja, mistä näet lapsuutesi lapsen silmin.
Oli muuten mielenkiintoista lukea likkani 8-vuotiaana kirjoittamaa päiväkirjaa ja nähdä, miten hän on sen ikäisenä ottanut kantaa päivänpolttaviin tapahtumiin, mitä hän oli nähnyt ja kuullut telkkarin uutisista. Miten hän on kokenut ympärillä olevan maailman lapsen silmin.

Lue lisää

Aion keskittyä lähinnä äitini tarinaan ja se perustuu ensisijaisesti hänen itsensä kertomisiin siitä mitä elämä oli alkuvuosina evakossa ja siihen syssyyn minäkin tulin sitten vielä, mutta oma lapsuuteni on tavallaan kuin sivujuoni.
Ennenkuin mamman muisti katosi hän kertoi mielellään minulle muistojaan alkuvuosista Pohjois-Hämeessä ja miniänä karjalaisessa suurtaloudessa. Monet sateiset kesäpäivät istuimme mamman kammarissa, minä nojatulissa ja mamma keikkastuolissa ja joimme kahvia ja söimme mustikkapiirakkaa ja äiti kertoi ja minä kuuntelin. Vietin siihen aikaan kaikki lomani Suomessa ja vaikka aika on varmasti kullannut muistoja sekä äidin että minun, jotain saan ehkä pelastettua unohoituksen kaivosta.

Go and chance in your blog: "the house where we lived from 1972 to 1962."
Sorry open! :)

Madx kirjoitti:

Go and chance in your blog: "the house where we lived from 1972 to 1962."
Sorry open! :)

Done!
Kiitos tarkkaavaisuudestasi, Madx :)

Antaisitko jonkun lukea päiväkirjasi?

"korpikirjailija"

Olen ilahtunut suhtautumisestasi päivä-kirjoihin.
Olet hienosti huomannut niille olevan paikkansa blogeissa.
Oletan siis että et ala kirjoittamaan tänne p-kirjaasi.
Muista myös rakas ystävä yksi asia.
Faktaan sekoitettu fiktio, Sankkoniemestä, tai muualtakin pilaa uskottavuutesi.
Fakt is fakt, fikt är fikt.
Onneksi toinen rakas ystäväni, Paloma, tyytyy myöskin pelkkään mainontaan.
(hym.kuj)

H.

Niin ja onhan sinulla se "hullun päiväkirja", jossa siteeraat eri kirjoittajia, arvailen laidasta laitaan nimimerkkejä, yhdistellen niitä oman mielikuvituksesi mukaan?

Usein on ollut kirjoituksesi,....antipa olla. Kaikkihan sen tietää.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Olen ilahtunut suhtautumisestasi päivä-kirjoihin.
Olet hienosti huomannut niille olevan paikkansa blogeissa.
Oletan siis että et ala kirjoittamaan tänne p-kirjaasi.
Muista myös rakas ystävä yksi asia.
Faktaan sekoitettu fiktio, Sankkoniemestä, tai muualtakin pilaa uskottavuutesi.
Fakt is fakt, fikt är fikt.
Onneksi toinen rakas ystäväni, Paloma, tyytyy myöskin pelkkään mainontaan.
(hym.kuj)

H.

Lue lisää

logini Sankkoniemen tarinoissa on totuuspohja. Vain tarinoiden talo, on kokovuosikäytössä. Tarinat ovat koko vuotisesti kesämökillä koettuja. Koska työskentelin vuosikausia Korven lentokentällä tiedän paljon lentämiseen liittyviä asioita ja kuinka lentokentällä työskennellään, olen siis tarinoissa fiktiivisti lentoemo ; ) Se oli hyvin selkeä ratkaisu, sillä lensin myös usein väliä Kajaani Helsinki.

Tänne minä pruukaan kirjoittaa seuraavasti:

Olen huilannut isommillta töiltä muutaman päivän, mutta kohta lähden mökille istuttamaan salaatin siemeniä.

valheen-verkko kirjoitti:

Niin ja onhan sinulla se "hullun päiväkirja", jossa siteeraat eri kirjoittajia, arvailen laidasta laitaan nimimerkkejä, yhdistellen niitä oman mielikuvituksesi mukaan?

Usein on ollut kirjoituksesi,....antipa olla. Kaikkihan sen tietää.

Lue lisää

Hullun päiväkirja on mielestäni ainutlaatuinen kooste palstasekoiluista. Se kertoo siitä kuinka fakta ja fiktio voi sekoittua yhdeksi isoksi mykkyräksi, tosi muuttuu epätodeksi ja epätosi todeksi.

Esim. koet kirjoituksieni olevan mielikuvituksen tuotosta. Mutta jos näin on, eikö sen pitäisi ehkäistä kateuden ja katkeruuden verkon syntymistä sen verkon, jonka olet kierittänyt ympärillesi niin sanotuksi valheen verkoksi.

hunksz kirjoitti:

"korpikirjailija"

Olen ilahtunut suhtautumisestasi päivä-kirjoihin.
Olet hienosti huomannut niille olevan paikkansa blogeissa.
Oletan siis että et ala kirjoittamaan tänne p-kirjaasi.
Muista myös rakas ystävä yksi asia.
Faktaan sekoitettu fiktio, Sankkoniemestä, tai muualtakin pilaa uskottavuutesi.
Fakt is fakt, fikt är fikt.
Onneksi toinen rakas ystäväni, Paloma, tyytyy myöskin pelkkään mainontaan.
(hym.kuj)

H.

Lue lisää

Sinulle on vaikea asia avautua ja kertoa omasta elämästäsi muille koska et usko että tällaiset pienet arkipäivän asiat eivät jaksaisi muita kiinnostaa ja tuntisit itsesi pettyneeksi ja turhaksi ja pienikin sisältö jota haluaisit jakaa hajoaisi taivaan tuuliin kuin tähtipöly josta et koskaan enää saisi mitään oteta ja kukaan ei huomaisi sitä edes.
Minä koen riimittelyn paitsi vaikeaksi myös vaikeaselkoiseksi ja joskus suorastaan pitkästyttäväksi lukea kun kirjoittaja pukee riimeihin ajatuksia jotka eivät ole yhtenäisiä, kokonaisia tai eivät sivua mitenkään omaa elämääni, kokemuksiani, kiinnostuksiani, aihepiirejäni. Vapaamuotoinen runo taas on helppoa ja vaivatonta lukea ja jopa kirjoittaa. Mutta, meillä kaikilla on lahjakkuutemme :)

MVH
P

korpikirjailija kirjoitti:

logini Sankkoniemen tarinoissa on totuuspohja. Vain tarinoiden talo, on kokovuosikäytössä. Tarinat ovat koko vuotisesti kesämökillä koettuja. Koska työskentelin vuosikausia Korven lentokentällä tiedän paljon lentämiseen liittyviä asioita ja kuinka lentokentällä työskennellään, olen siis tarinoissa fiktiivisti lentoemo ; ) Se oli hyvin selkeä ratkaisu, sillä lensin myös usein väliä Kajaani Helsinki.

Tänne minä pruukaan kirjoittaa seuraavasti:

Olen huilannut isommillta töiltä muutaman päivän, mutta kohta lähden mökille istuttamaan salaatin siemeniä.

Lue lisää

"korpikirjailija

Muista myös rakas ystävä yksi asia.

"Faktaan sekoitettu fiktio, Sankkoniemestä, tai muualtakin pilaa uskottavuutesi".


H.

silimuori3 kirjoitti:

Antaisitko jonkun lukea päiväkirjasi?

Päiväkirjoissani ei ole suuria salaisuuksia, taidan kuitenkin olla sut normaali ja jos tunnen, että jotain asiaa en halua kertoa kenellekään se säilyy parhaiten ja turvallisesti pääni "muistikansioissa".

Aikuisten oikeesti ketä kiinnostaisi lukea päiväkirjojani? Kertomuksia nuoruuteni tanssimatkoista, suuteluista kuutamolla kun paleli niin pirusti. Ketä kiinnostaa kun ensimmäinen ns. poikaystäväni itki kun kerroin lopettavani tapailun. Tai kun tyttöystäväni pokasi ihastukseni.

Ei ketään ; ) muuta kuin itseäni koska niitä on hauska lukea.

korpikirjailija kirjoitti:

Hullun päiväkirja on mielestäni ainutlaatuinen kooste palstasekoiluista. Se kertoo siitä kuinka fakta ja fiktio voi sekoittua yhdeksi isoksi mykkyräksi, tosi muuttuu epätodeksi ja epätosi todeksi.

Esim. koet kirjoituksieni olevan mielikuvituksen tuotosta. Mutta jos näin on, eikö sen pitäisi ehkäistä kateuden ja katkeruuden verkon syntymistä sen verkon, jonka olet kierittänyt ympärillesi niin sanotuksi valheen verkoksi.

Lue lisää

Kristiina23@ tiedän, että valheen-verkko nikki on sinun.

korpikirjailija kirjoitti:

Päiväkirjoissani ei ole suuria salaisuuksia, taidan kuitenkin olla sut normaali ja jos tunnen, että jotain asiaa en halua kertoa kenellekään se säilyy parhaiten ja turvallisesti pääni "muistikansioissa".

Aikuisten oikeesti ketä kiinnostaisi lukea päiväkirjojani? Kertomuksia nuoruuteni tanssimatkoista, suuteluista kuutamolla kun paleli niin pirusti. Ketä kiinnostaa kun ensimmäinen ns. poikaystäväni itki kun kerroin lopettavani tapailun. Tai kun tyttöystäväni pokasi ihastukseni.

Ei ketään ; ) muuta kuin itseäni koska niitä on hauska lukea.

Lue lisää

Kyllä niit on sellaisiakin jotka haluaa tirkistellä toisten elämää.

Noin minäkin ajattelen. Kun asioita saa paperille, ne saa samalla tavallaan kuin purettua ulos. Sellainen terapiavihko :).

"kesi.vä"

Mukavasti mukaellen otat minutkin huomioon.
Mitä mieltä olet?
Onko helpompaa tunteitaan purkaa...
Palstalle vai paperille?
Varsinkin jos kotona on kiva kääriytyä vilttiin nurkaansa.
Kuunnellen asiaan sopivaa musiikkia nyyhkyttäen.
-
Vai onko sittenkin parasta palstalla piilotella vihjaillen :)

H.

siilimuori3 kirjoitti:

Noin minäkin ajattelen. Kun asioita saa paperille, ne saa samalla tavallaan kuin purettua ulos. Sellainen terapiavihko :).

Just noin, terapiavihko on kuvaava.

kesi.vä kirjoitti:

Just noin, terapiavihko on kuvaava.

Onko helpompaa tunteitaan purkaa...

Palstalle vai paperille?

hunksz kirjoitti:

Onko helpompaa tunteitaan purkaa...

Palstalle vai paperille?

Vaikea kysymys. Löysin syksyllä kotikiusatun riimiketjun oikeaan aikaan eli silloin oli tummien tunteiden aika. En riimitellyt papereille.
Jos tarkoitat kysymykselläsi rakkauden lirkutuksia toisiin palstalaisiin, niin en oikein ymmärrä semmoista heppoista ihastumista tuntemattoman ihmisen sanoisin.

kesi.vä kirjoitti:

Just noin, terapiavihko on kuvaava.

Kesivä@ Minulle päiväirjat eivät ikinä ole olleet terapiavihkoja. Unipäiväkirjan koin terapiavihkoksi kun sitä pidin. Unet eivät avautuneet useinkaan ennen kuin ajan kanssa ja ahaa kokemukset olivat terapeuttisia.

kesi.vä kirjoitti:

Vaikea kysymys. Löysin syksyllä kotikiusatun riimiketjun oikeaan aikaan eli silloin oli tummien tunteiden aika. En riimitellyt papereille.
Jos tarkoitat kysymykselläsi rakkauden lirkutuksia toisiin palstalaisiin, niin en oikein ymmärrä semmoista heppoista ihastumista tuntemattoman ihmisen sanoisin.

Lue lisää

"kesi.vä"

Höpö, höpö.
K/K inhoaa tunteista riimittelyä.
Eikä hän suin-surminkaan käytä aloituksessaan sanaa riimittely. :)
Jos hän käyttäisi, tunnustaisi hän tekevänsä kopiota.
Minun riimi-aloitukseni on ollut jo vuosia kauemmin.
Arvaa vaan, miten k/k aloitti.


H.

hunksz kirjoitti:

"kesi.vä"

Mukavasti mukaellen otat minutkin huomioon.
Mitä mieltä olet?
Onko helpompaa tunteitaan purkaa...
Palstalle vai paperille?
Varsinkin jos kotona on kiva kääriytyä vilttiin nurkaansa.
Kuunnellen asiaan sopivaa musiikkia nyyhkyttäen.
-
Vai onko sittenkin parasta palstalla piilotella vihjaillen :)

H.

Lue lisää

Vastasin tuohon alempaan eli virheiden korjaukseen ennen kuin huomasin tämän kyssärin.
Palstalla piilotella vihjaillen, jahas mitäs piilottelemista tässä. En ole takkiauki-tyyppiä eli en herkästi avaudu, joten jos joku riimeistäni jotain poimii omikseen niin siitä vaan :)

kesi.vä kirjoitti:

Vaikea kysymys. Löysin syksyllä kotikiusatun riimiketjun oikeaan aikaan eli silloin oli tummien tunteiden aika. En riimitellyt papereille.
Jos tarkoitat kysymykselläsi rakkauden lirkutuksia toisiin palstalaisiin, niin en oikein ymmärrä semmoista heppoista ihastumista tuntemattoman ihmisen sanoisin.

Lue lisää

Kuulepa kesivä, kun hän on kertonut leikkivänsä musa-aloituksessaan ja siihen pitää mennä mukaan.
Tosin oikeasti ihastuneiden tunteilla leikkiminen ei ole kivaa.
Toki halutessaan voi lirkutella myös aloittajalle, vaan se ei ole pakollista.
Jos/kun on hyvä kohde muualla, vaikka oikeassa elämässä, voi sanansa osoittaa tälle.
Minulla on joskus ketunhäntä kainalossa, kun kirjoitan ja siitäkös herra IsoHerra kiusaantuu.

Päiväkirjaa en kirjoita, allakkaan joskus jotain laitan, jos löydän sen oikealla hetkellä.

hunksz kirjoitti:

Onko helpompaa tunteitaan purkaa...

Palstalle vai paperille?

Ehottomasti paperille ja vain itelle. Sinne ei pääse kukaan irvistelemään ja toisaalta muutoinkaan en tänne syvimpiä tuntojani avaisi.

korpikirjailija kirjoitti:

Kesivä@ Minulle päiväirjat eivät ikinä ole olleet terapiavihkoja. Unipäiväkirjan koin terapiavihkoksi kun sitä pidin. Unet eivät avautuneet useinkaan ennen kuin ajan kanssa ja ahaa kokemukset olivat terapeuttisia.

Lue lisää

Minulla oli aikoinaan tarkoitus, kun ostin tuon kovakantisen, pitää matkapäiväkirjaa, mutta sitten tapahtui jotain henkilökohtaista ja siitä tuli ns. terapiavihko riimitellysti. Kun on paha olla ja puhuu itselleen tunteet auki ikään kuin samalla terapoi itseään. (Epäselvästi tulkkaan taas, sori.)

Ancelina kirjoitti:

Kuulepa kesivä, kun hän on kertonut leikkivänsä musa-aloituksessaan ja siihen pitää mennä mukaan.
Tosin oikeasti ihastuneiden tunteilla leikkiminen ei ole kivaa.
Toki halutessaan voi lirkutella myös aloittajalle, vaan se ei ole pakollista.
Jos/kun on hyvä kohde muualla, vaikka oikeassa elämässä, voi sanansa osoittaa tälle.
Minulla on joskus ketunhäntä kainalossa, kun kirjoitan ja siitäkös herra IsoHerra kiusaantuu.

Päiväkirjaa en kirjoita, allakkaan joskus jotain laitan, jos löydän sen oikealla hetkellä.

Lue lisää

Ahaa, ehkäpä keksin jonkun fiktiivisen hahmon jolle riimittelen musaketjuun. No ehkä en, voi aiheuttaa väärintulkintaa.

hunksz kirjoitti:

"kesi.vä"

Höpö, höpö.
K/K inhoaa tunteista riimittelyä.
Eikä hän suin-surminkaan käytä aloituksessaan sanaa riimittely. :)
Jos hän käyttäisi, tunnustaisi hän tekevänsä kopiota.
Minun riimi-aloitukseni on ollut jo vuosia kauemmin.
Arvaa vaan, miten k/k aloitti.


H.

Lue lisää

Mitä höpö höpö?
Täytyy tunnustaa, että olin joskus musaketjua availlut ennen k/k:n riimiketjun löytämistä, mutta se musaketju tuntui ahdistavalta. Ja kuten sanottu jollain lailla siellä joutuu pakkorakoon vedettäessä tunteita kuin hohtimilla hampaita.

siilimuori3 kirjoitti:

Ehottomasti paperille ja vain itelle. Sinne ei pääse kukaan irvistelemään ja toisaalta muutoinkaan en tänne syvimpiä tuntojani avaisi.

Tuossa olen samoilla linjoilla siilimuorin kanssa: vaikka pidän itseäni avoimena ihmisenä, en osaa, enkä halua avautua "julkisesti".
Osittain sitä saattaa olla vaitiolovelvollisuuden halvaannuttama. Siitä on tullut toinen luonto, kun on pitänyt eri kuvioissa seuloa sanansa, miettiä mitä niistä saattaa seurata, miten väärin ne voi tulkita.

Ja jos on jostain syystä haavoilla, ei ole kiva kokea sitä täälläkin nähtyä naljailua säälipisteiden keruusta...

de-meter kirjoitti:

Tuossa olen samoilla linjoilla siilimuorin kanssa: vaikka pidän itseäni avoimena ihmisenä, en osaa, enkä halua avautua "julkisesti".
Osittain sitä saattaa olla vaitiolovelvollisuuden halvaannuttama. Siitä on tullut toinen luonto, kun on pitänyt eri kuvioissa seuloa sanansa, miettiä mitä niistä saattaa seurata, miten väärin ne voi tulkita.

Ja jos on jostain syystä haavoilla, ei ole kiva kokea sitä täälläkin nähtyä naljailua säälipisteiden keruusta...

Lue lisää

Nimenomaan. Itseäänkin pitää osata suojella.

Jotkut asiat voivat olla sellaisissa mittasuhteissa että niiden äärelle pitää pysähtyä kirjoittaen. Kirjoittamalla asiaa ulos paperille sitä joutuu pohtimaan ja jäsentämään ja samalla se jäsentyy päässä järjestykseen :).Kirjoittamisen jälkeen se asia on ikään kuin analysoitu tarkemmin ja läpikäyty, kun joutuu tarkemmin miettimään ilmaisua.

siilimuori3 kirjoitti:

Jotkut asiat voivat olla sellaisissa mittasuhteissa että niiden äärelle pitää pysähtyä kirjoittaen. Kirjoittamalla asiaa ulos paperille sitä joutuu pohtimaan ja jäsentämään ja samalla se jäsentyy päässä järjestykseen :).Kirjoittamisen jälkeen se asia on ikään kuin analysoitu tarkemmin ja läpikäyty, kun joutuu tarkemmin miettimään ilmaisua.

Lue lisää

Noin juuri. Puhuitte demeterin kanssa, että niitä asioita ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi. Olen samaa mieltä ja luulen, että siksi aikoinaan aloin riimitellä asioita auki, että saatoin tunkea sinne enemmän kuin mitä niissä luki, eli perimmäinen tulkinta jäisi vain minulle.

kesi.vä kirjoitti:

Noin juuri. Puhuitte demeterin kanssa, että niitä asioita ei ole tarkoitettu muiden luettavaksi. Olen samaa mieltä ja luulen, että siksi aikoinaan aloin riimitellä asioita auki, että saatoin tunkea sinne enemmän kuin mitä niissä luki, eli perimmäinen tulkinta jäisi vain minulle.

Lue lisää

Tuo onkin erityistaito, kesi.vä, jättää hiukan tulkinnanvaraa lukijalle riimitellen. Itse en sitä lajia taida, mutta luen kyllä mielelläni muiden tuotantoa. Riimeissä on paljon yleispätevää viisautta, eikä niissä osoitella eriltyisesti ketään. "Joka voi itseensä sovittaa, sovittakoon"..))

de-meter kirjoitti:

Tuo onkin erityistaito, kesi.vä, jättää hiukan tulkinnanvaraa lukijalle riimitellen. Itse en sitä lajia taida, mutta luen kyllä mielelläni muiden tuotantoa. Riimeissä on paljon yleispätevää viisautta, eikä niissä osoitella eriltyisesti ketään. "Joka voi itseensä sovittaa, sovittakoon"..))

Lue lisää

Se on vähä vaarallinen "taitolaji" suorasanaisessakin tekstissä, julkaistuna.
Monestiko olet tälläkin palstalla huomannut joittenkin lukeneen rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ehdottomasti ole. Minä mukaan lukien.
Yleensäkään en välitä alkaa miettimään paljonkaan, mitä runoilijan päässä on liikkunut ja miten hän on tarkoittanut. Se on hänen päänsä.
Mikä minulle on olennaista niin se, mitä se runo, riimi, teksti minulle, juuri vain minulle, sanoo. Minkä tunteen minä siitä saan. Jotkut runot iskevät läpi niin, että sattuu, voi saada jopa kyyneleetkin silmiin, joistakin tulee märäntynyt olo, jotkut hymyilyttävät, naurattavatkin, joitakin vain silmäilee ylimalkaisesti vaikka runoilija olisi ne kenties kirjoittanut hyvinkin syvällä tunteella ja tarkoittanut ihan eri tavalla kuin miten minä ne koen.
Tykkään lukea runoja vaikka itse en osaa ilmaista itseäni runoilemalla, siis silleen, ettei mene toisten runoilijoitten matkimiseksi ja kopioimiseksi.

de-meter kirjoitti:

Tuo onkin erityistaito, kesi.vä, jättää hiukan tulkinnanvaraa lukijalle riimitellen. Itse en sitä lajia taida, mutta luen kyllä mielelläni muiden tuotantoa. Riimeissä on paljon yleispätevää viisautta, eikä niissä osoitella eriltyisesti ketään. "Joka voi itseensä sovittaa, sovittakoon"..))

Lue lisää

"Jos voi itseensä sovittaa, sovittakoon...". Juuri noin minä ajattelen.

kesi.vä kirjoitti:

"Jos voi itseensä sovittaa, sovittakoon...". Juuri noin minä ajattelen.

Minusta vähän kiusallista et jos täällä joku lirkuttelee sillain "vihjailevasti", jokainen sitten luulottelee et juuri muka minulle vihjaili :DD. Minustakkait lähinnä vaivaannuttavan kiusalliseslta tunnostaa. Ehkä siksikin kun en itse osaa riimitellä vaan tyydyn ihastelemaan toisten riimejä eli siis joskus saatan jopa kopsunkin tänne räväyttää, sellaisen joka minua on puhutellut.

siilimuori3 kirjoitti:

Minusta vähän kiusallista et jos täällä joku lirkuttelee sillain "vihjailevasti", jokainen sitten luulottelee et juuri muka minulle vihjaili :DD. Minustakkait lähinnä vaivaannuttavan kiusalliseslta tunnostaa. Ehkä siksikin kun en itse osaa riimitellä vaan tyydyn ihastelemaan toisten riimejä eli siis joskus saatan jopa kopsunkin tänne räväyttää, sellaisen joka minua on puhutellut.

Lue lisää

Juurikin noin, siksi minä jättäydyin pois siitä musaketjuriimittelystä, koska alkoi tuntua liian tukalalta :)
Tuonne hömppäketjuun jotain bliipalaapaa riimittelen, mutta sekin on mulle täyttä asiaa, vaikka jotkut sitä hömppänä pitävät.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Se on vähä vaarallinen "taitolaji" suorasanaisessakin tekstissä, julkaistuna.
Monestiko olet tälläkin palstalla huomannut joittenkin lukeneen rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ehdottomasti ole. Minä mukaan lukien.
Yleensäkään en välitä alkaa miettimään paljonkaan, mitä runoilijan päässä on liikkunut ja miten hän on tarkoittanut. Se on hänen päänsä.
Mikä minulle on olennaista niin se, mitä se runo, riimi, teksti minulle, juuri vain minulle, sanoo. Minkä tunteen minä siitä saan. Jotkut runot iskevät läpi niin, että sattuu, voi saada jopa kyyneleetkin silmiin, joistakin tulee märäntynyt olo, jotkut hymyilyttävät, naurattavatkin, joitakin vain silmäilee ylimalkaisesti vaikka runoilija olisi ne kenties kirjoittanut hyvinkin syvällä tunteella ja tarkoittanut ihan eri tavalla kuin miten minä ne koen.
Tykkään lukea runoja vaikka itse en osaa ilmaista itseäni runoilemalla, siis silleen, ettei mene toisten runoilijoitten matkimiseksi ja kopioimiseksi.

Lue lisää

Juu, siivoojaparka, Wiion lakia: "viesti ei mene perille. Jos se menee se ymmärretään väärin" kannattaa ehkä pitää oletusarvona täällä kun käytössä on vain yksi kanava..))
Noin kai runoja tulisikin lukea kuin kuvasit - ilman että yrittää kaivella runoilijan tarkoitusta, analysoida tekstiä...Lähtee vain siitä, että kaikki runot on kirjoitettu minulle, otan tai jätän...

de-meter kirjoitti:

Juu, siivoojaparka, Wiion lakia: "viesti ei mene perille. Jos se menee se ymmärretään väärin" kannattaa ehkä pitää oletusarvona täällä kun käytössä on vain yksi kanava..))
Noin kai runoja tulisikin lukea kuin kuvasit - ilman että yrittää kaivella runoilijan tarkoitusta, analysoida tekstiä...Lähtee vain siitä, että kaikki runot on kirjoitettu minulle, otan tai jätän...

Lue lisää

"de-meter"

Olen pikkuisen peloissani odottanut että sinuunkin iskee väsymys ja kirjoitat
jotain tyttömäistä hömpää riimittelyistä.
Luojillemme kiitos olet jaksanut pitää naisellisen pintasi.
-
Toivottavasti olet huomannut että minä riimittelen, en runoile :)
-
Yritä nyt saada näiden pikku-tyttösten päähän että riimi ja musiikki kertoo
enemmän asiaa, kuin nippu lyijy-kyniä ja kumi.
-
Voisit sinäkin...ees kerran?
Mimmihän sinäkin kai?
Laitan helpin:

"Punaviini, pöytä ja miehelle tuoli
xx xxx xxxxxx xxx...huoli."

luv

H.

hunksz kirjoitti:

"de-meter"

Olen pikkuisen peloissani odottanut että sinuunkin iskee väsymys ja kirjoitat
jotain tyttömäistä hömpää riimittelyistä.
Luojillemme kiitos olet jaksanut pitää naisellisen pintasi.
-
Toivottavasti olet huomannut että minä riimittelen, en runoile :)
-
Yritä nyt saada näiden pikku-tyttösten päähän että riimi ja musiikki kertoo
enemmän asiaa, kuin nippu lyijy-kyniä ja kumi.
-
Voisit sinäkin...ees kerran?
Mimmihän sinäkin kai?
Laitan helpin:

"Punaviini, pöytä ja miehelle tuoli
xx xxx xxxxxx xxx...huoli."

luv

H.

Lue lisää

Minä tuskin hylkään tätä kuivan asiallista linjaani, hunksi. Kiva jos jollekin kelpaa.
Mutta riimi ja musiikki natsaa kyllä minullekin, vaikka musaketjuihin en ole ottanut osaa.
Kiitos helpistä. Jos nyt mieliksesi vähän veistelen:
"Punaviini, pöytä ja miehelle tuoli.
niistäpä minulla onkin huoli,
niitä kun tarjoilin, jotakin kuoli."

de-meter kirjoitti:

Minä tuskin hylkään tätä kuivan asiallista linjaani, hunksi. Kiva jos jollekin kelpaa.
Mutta riimi ja musiikki natsaa kyllä minullekin, vaikka musaketjuihin en ole ottanut osaa.
Kiitos helpistä. Jos nyt mieliksesi vähän veistelen:
"Punaviini, pöytä ja miehelle tuoli.
niistäpä minulla onkin huoli,
niitä kun tarjoilin, jotakin kuoli."

Lue lisää

"de-meter"


Väärä kommentti.
Väärässä paikassa.
Taas :)
Ei ole musaakaan :)

H.

hunksz kirjoitti:

"de-meter"

Olen pikkuisen peloissani odottanut että sinuunkin iskee väsymys ja kirjoitat
jotain tyttömäistä hömpää riimittelyistä.
Luojillemme kiitos olet jaksanut pitää naisellisen pintasi.
-
Toivottavasti olet huomannut että minä riimittelen, en runoile :)
-
Yritä nyt saada näiden pikku-tyttösten päähän että riimi ja musiikki kertoo
enemmän asiaa, kuin nippu lyijy-kyniä ja kumi.
-
Voisit sinäkin...ees kerran?
Mimmihän sinäkin kai?
Laitan helpin:

"Punaviini, pöytä ja miehelle tuoli
xx xxx xxxxxx xxx...huoli."

luv

H.

Lue lisää

"Yritä nyt saada näiden pikku-tyttösten päähän "
Mitenkähän sun päähäs sais. Anna enempi musa-aloituksesssi vapaat kädet eläkä rajoita. Musalla on vaikutuksensa mut jos se rajoitetaan riimittelyyn, se rajaa monia pois, koska kaikkien pirtaan riimittely ei istu.

Vieraskirjat on kivoja. Vieraidenkin luettavaksi.

Totta. Elämä kuitenkin joskus nakkaa eteen niin isoja asioita että ne on raapustettava paperille jotta sainsnsiistä jonkinlaisen analyysin :).

siilimuori3 kirjoitti:

Totta. Elämä kuitenkin joskus nakkaa eteen niin isoja asioita että ne on raapustettava paperille jotta sainsnsiistä jonkinlaisen analyysin :).

siis saisi niistä.......................

siilimuori3 kirjoitti:

Totta. Elämä kuitenkin joskus nakkaa eteen niin isoja asioita että ne on raapustettava paperille jotta sainsnsiistä jonkinlaisen analyysin :).

Aivan noin, siilimuori. Joskus tuntui, että oli pakko kirjoittamalla analysoida ja hahmottaa kokemaansa, saada päänsä jonkinlaiseen järjestykseen. Nykyisin kai trafiikki päässä on sen verran hiljentynyt, ettei analysointiin enää tarvitse apuvälineitä..))

de-meter kirjoitti:

Aivan noin, siilimuori. Joskus tuntui, että oli pakko kirjoittamalla analysoida ja hahmottaa kokemaansa, saada päänsä jonkinlaiseen järjestykseen. Nykyisin kai trafiikki päässä on sen verran hiljentynyt, ettei analysointiin enää tarvitse apuvälineitä..))

Lue lisää

Totta tuokin. Kyllä minullakin tämä kirjoittamalla-pää-jäsennykseen kohdistuu vain erityisiin tapauksiin.

Sinä olet rohkeasti avautunut täällä elämästäsi. Minä en moiseen kykenisi. Avaudun vain niissä piireissä missä koen avautumisen turvalliseksi ts. porukka on sillain sellaista johon luotan.

Kun kerroit tuon, hmpf, muistan kyllä, että joskus nelikymppisenä myös minulla oli tuo "julkisen tilittämisen tarve", eikä siitä huonoja kokemuksia tullut. Ymmärrystä ja myötämieltä sain osakseni ja uskon, että se on omalta osaltaan auttanut eheytymisessä.
Vahvuutta ja rohkeutta oman haavoittuvuuden paljastaminen aina vaatii ja kyllä se on kaiken kunnioittamisen arvoista.
Tietysti ajassa liikkuu minusta - enkä nyt tarkoita sinua - myös sellainen trendi, että ihminen markkinoi itseään tarjoamalla omaa tarvitsevuuttaan ja aina siihenkin koukkuun joku tarttuu...

de-meter kirjoitti:

Kun kerroit tuon, hmpf, muistan kyllä, että joskus nelikymppisenä myös minulla oli tuo "julkisen tilittämisen tarve", eikä siitä huonoja kokemuksia tullut. Ymmärrystä ja myötämieltä sain osakseni ja uskon, että se on omalta osaltaan auttanut eheytymisessä.
Vahvuutta ja rohkeutta oman haavoittuvuuden paljastaminen aina vaatii ja kyllä se on kaiken kunnioittamisen arvoista.
Tietysti ajassa liikkuu minusta - enkä nyt tarkoita sinua - myös sellainen trendi, että ihminen markkinoi itseään tarjoamalla omaa tarvitsevuuttaan ja aina siihenkin koukkuun joku tarttuu...

Lue lisää

Olen peräti kokenut sen niin, että vasta kun uskaltaa olla avoin asioista, on niistä oikeasti Vapaa. Kun pelkää avautua koska saattaa saada negatiivista kohtelua, pelkää samalla kohtaavansa itsensä, olen omalla kohdallani kokenut. Koska ihminen on aika ankara itseään kohtaan, ja etsii ensin viat ja syyt itsestään. Sitten joutuu kohtaamaan nekin, ja antamaan itselleen anteeksi.
Ei sitä voi kun aikansa vaan harrastaa, muuten se on tavallaan kuin pitää kiinni siitä uhriudestaan. Sitäköhän sä sillä viimeisellä lauseella tarkoitit? En ehkä sitä kokonaan ymmärtänyt.
Mutta moni kieltää itseltään asioita jotka ovat heille tapahtunut. Minusta se ei ole ehkä ihan tervettä. Vaikka sitten avautuu missä ympyröissä, vaikka vaan itselleen, niin kannattaa se inventointi kuitenkin suorittaa.

hmp.f kirjoitti:

Olen peräti kokenut sen niin, että vasta kun uskaltaa olla avoin asioista, on niistä oikeasti Vapaa. Kun pelkää avautua koska saattaa saada negatiivista kohtelua, pelkää samalla kohtaavansa itsensä, olen omalla kohdallani kokenut. Koska ihminen on aika ankara itseään kohtaan, ja etsii ensin viat ja syyt itsestään. Sitten joutuu kohtaamaan nekin, ja antamaan itselleen anteeksi.
Ei sitä voi kun aikansa vaan harrastaa, muuten se on tavallaan kuin pitää kiinni siitä uhriudestaan. Sitäköhän sä sillä viimeisellä lauseella tarkoitit? En ehkä sitä kokonaan ymmärtänyt.
Mutta moni kieltää itseltään asioita jotka ovat heille tapahtunut. Minusta se ei ole ehkä ihan tervettä. Vaikka sitten avautuu missä ympyröissä, vaikka vaan itselleen, niin kannattaa se inventointi kuitenkin suorittaa.

Lue lisää

Vähän vaikeasti ilmaistu tuo viimeinen lause, mutta juuri tuota tarkoitin, hmp.fi, että esittelee itseään uhrina vedotakseen muihin, kerätäkseen niitä säälipisteitä, mistä täälläkin helposti syytetään.
Riippuvuuteen taipuvaiset ihmiset toimivat minusta helposti noin.

hmp.f kirjoitti:

Olen peräti kokenut sen niin, että vasta kun uskaltaa olla avoin asioista, on niistä oikeasti Vapaa. Kun pelkää avautua koska saattaa saada negatiivista kohtelua, pelkää samalla kohtaavansa itsensä, olen omalla kohdallani kokenut. Koska ihminen on aika ankara itseään kohtaan, ja etsii ensin viat ja syyt itsestään. Sitten joutuu kohtaamaan nekin, ja antamaan itselleen anteeksi.
Ei sitä voi kun aikansa vaan harrastaa, muuten se on tavallaan kuin pitää kiinni siitä uhriudestaan. Sitäköhän sä sillä viimeisellä lauseella tarkoitit? En ehkä sitä kokonaan ymmärtänyt.
Mutta moni kieltää itseltään asioita jotka ovat heille tapahtunut. Minusta se ei ole ehkä ihan tervettä. Vaikka sitten avautuu missä ympyröissä, vaikka vaan itselleen, niin kannattaa se inventointi kuitenkin suorittaa.

Lue lisää

Kuinka kauan pitää avautua samoista asioista koko maaolmalle ennenkuin niistä on todella vapaa?
Se jatkuva avautuminen joistakin asioista osoittaa minun mielestäni sitä, että ne vain kaivelevat ja kaivelevat mielessä, eikä niistä ole päässyt vapaaksi millään avautumisella.
Voisiko joku muu konsti auttaa paremmin vapautumaan niistä?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kuinka kauan pitää avautua samoista asioista koko maaolmalle ennenkuin niistä on todella vapaa?
Se jatkuva avautuminen joistakin asioista osoittaa minun mielestäni sitä, että ne vain kaivelevat ja kaivelevat mielessä, eikä niistä ole päässyt vapaaksi millään avautumisella.
Voisiko joku muu konsti auttaa paremmin vapautumaan niistä?

Lue lisää

Tuo on sun mielipide, kokemus?
En mä ole niistä elämäni vaikeimmista hetkistä enää avautunutkaan pariin vuoteen. Vaikka ei ne ole silti lakanneet tapahtumasta mulle. Edelleen saatan keskustella yleisellä tasolla siitä. Miksei? Jos syöt nyhtökauraa, onko sulla lupaa vain kerran sanoa että söit sitä?
Mietin sitä mitä demeter kirjoitti, ja mistä sinä olet mua syytellyt jo aiemminkin. Osaanko aina olla vetämättä sitä "uhrikorttia"? Pyrkimyksistä huolimatta, en varmaan aina osaa. Entäs sitten? Se asia tuskin koskettaa sua hirveesti, ei satuta, meinaan. Kunhan osaa olla elämättä uudestaan sitä vaihetta.

hmp.f kirjoitti:

Tuo on sun mielipide, kokemus?
En mä ole niistä elämäni vaikeimmista hetkistä enää avautunutkaan pariin vuoteen. Vaikka ei ne ole silti lakanneet tapahtumasta mulle. Edelleen saatan keskustella yleisellä tasolla siitä. Miksei? Jos syöt nyhtökauraa, onko sulla lupaa vain kerran sanoa että söit sitä?
Mietin sitä mitä demeter kirjoitti, ja mistä sinä olet mua syytellyt jo aiemminkin. Osaanko aina olla vetämättä sitä "uhrikorttia"? Pyrkimyksistä huolimatta, en varmaan aina osaa. Entäs sitten? Se asia tuskin koskettaa sua hirveesti, ei satuta, meinaan. Kunhan osaa olla elämättä uudestaan sitä vaihetta.

Lue lisää

Demeterhän oikein painotti, ettei hän sinua tarkoittanut.
On sinulla sitten ollut kamala elämä läpi asti, jos et kateen vuoteen ole niistä kaikkein pahimmista avautunut. Olisiko nyt sääli paikallaan?
Jos syöt nyhtökauraa (tai söitpä mitä vaan), niin kyllä sinun on avauduttava ennemmin tai myöhemmin, jos et aio haleta nimittäin. Luultavasti vielä vähän ennemmin, koska siinä on niitä herneitä ja papuja. Jotkut avautuvat jo pelkästä aamukahvistakin.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Demeterhän oikein painotti, ettei hän sinua tarkoittanut.
On sinulla sitten ollut kamala elämä läpi asti, jos et kateen vuoteen ole niistä kaikkein pahimmista avautunut. Olisiko nyt sääli paikallaan?
Jos syöt nyhtökauraa (tai söitpä mitä vaan), niin kyllä sinun on avauduttava ennemmin tai myöhemmin, jos et aio haleta nimittäin. Luultavasti vielä vähän ennemmin, koska siinä on niitä herneitä ja papuja. Jotkut avautuvat jo pelkästä aamukahvistakin.

Lue lisää

Taisinkin kirjoittaa että mistä Sinä olet mua syyttänyt. En väittänyt että Demeter niin teki. Laitat sinne rivienväleihin enemmän draamaa kuin mitä siellä on.
Elämäni on ollut kuten kaikkien muidenkin, ihana ja kamala. On varmaan sunkin ollut, ja monen muun. Ite pidän itteäni pihan peruspositiiivisenä kuitenkin, että aika hyvin olen pärjännyt.
Miten sä oot pärjännyt?

hmp.f kirjoitti:

Taisinkin kirjoittaa että mistä Sinä olet mua syyttänyt. En väittänyt että Demeter niin teki. Laitat sinne rivienväleihin enemmän draamaa kuin mitä siellä on.
Elämäni on ollut kuten kaikkien muidenkin, ihana ja kamala. On varmaan sunkin ollut, ja monen muun. Ite pidän itteäni pihan peruspositiiivisenä kuitenkin, että aika hyvin olen pärjännyt.
Miten sä oot pärjännyt?

Lue lisää

Pihan?? Ihan, piti olla. Täytyy ruveta pihistelemään peetä.

hmp.f kirjoitti:

Taisinkin kirjoittaa että mistä Sinä olet mua syyttänyt. En väittänyt että Demeter niin teki. Laitat sinne rivienväleihin enemmän draamaa kuin mitä siellä on.
Elämäni on ollut kuten kaikkien muidenkin, ihana ja kamala. On varmaan sunkin ollut, ja monen muun. Ite pidän itteäni pihan peruspositiiivisenä kuitenkin, että aika hyvin olen pärjännyt.
Miten sä oot pärjännyt?

Lue lisää

Minulla ei mitään niin traumaattista ole ollut elämässäni, että tuntisin tarvetta palstan avautumisterapiaan.
Ehkä viimeisin työpaikkani siellä slummissa oli elämäni etovinta aikaa (aina välillä). Siitä taas en oikein saa avautua täällä terapiapalstalla kovin vapaasti ilman, että minua hakataan rasistileimasimella.
Tuosta rasismista mielleyhtymä siihen, että nyt sitten oli täällä meilläpäin tehty ryöstö burkhat päällä. Mikä hyvin peittävä naamioitumiskeino rosvoille ja luvallinenkin vielä.
Syyttänytkö sinua jostain? Enhän toki. Luultavasti vain todennut.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Minulla ei mitään niin traumaattista ole ollut elämässäni, että tuntisin tarvetta palstan avautumisterapiaan.
Ehkä viimeisin työpaikkani siellä slummissa oli elämäni etovinta aikaa (aina välillä). Siitä taas en oikein saa avautua täällä terapiapalstalla kovin vapaasti ilman, että minua hakataan rasistileimasimella.
Tuosta rasismista mielleyhtymä siihen, että nyt sitten oli täällä meilläpäin tehty ryöstö burkhat päällä. Mikä hyvin peittävä naamioitumiskeino rosvoille ja luvallinenkin vielä.
Syyttänytkö sinua jostain? Enhän toki. Luultavasti vain todennut.

Lue lisää

Meissä kahdessa on hyvin pieni ero. Mä kirjoitan minusta ja sä kirjoitat muista, toisinaan säkin kirjoitat peräti minusta. Jopa. Yhteinen intressi meillä? Joskus ainakin?

hmp.f kirjoitti:

Meissä kahdessa on hyvin pieni ero. Mä kirjoitan minusta ja sä kirjoitat muista, toisinaan säkin kirjoitat peräti minusta. Jopa. Yhteinen intressi meillä? Joskus ainakin?

Ai jaa.
KIrjoititko sinä tämän?:
"""""Mietin sitä mitä demeter kirjoitti, ja mistä sinä olet mua syytellyt jo aiemminkin. sekin?"""""
Ja tämän?:
""""Mä kirjoitan minusta ja sä kirjoitat muista,"""""
Et vain itse huomaa, kenestä kirjoitat, hassulainen.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Ai jaa.
KIrjoititko sinä tämän?:
"""""Mietin sitä mitä demeter kirjoitti, ja mistä sinä olet mua syytellyt jo aiemminkin. sekin?"""""
Ja tämän?:
""""Mä kirjoitan minusta ja sä kirjoitat muista,"""""
Et vain itse huomaa, kenestä kirjoitat, hassulainen.

Lue lisää

Ja kyllähän sä ittestäsikin tänä aamuna kerkesit kirjoittaa, että en mä ihan yksoikoisesti oikeassa ollut.
Mutta nuo peilaamisjutut voi olla hankalia ja harhaan johtavia. Vaikka mun lauseissa vilistikin villisti sinä ja Demeter, niin määmäämää oli kuitenkin se peilauksen kohde ja päämäärä. Myöskin se takaisinpuraisu kun hengityksesi tuntuu niskassani. Jos olisin puhunut sinusta, olisin miettinyt mitä sä teet mun niskassa, ja mitkä sun motiivit siihen on. Mutta sitä mä en tee, saat olla ihan mitä haluat, motivoitua mistä huvittaa, mutta jätä pieni hajurako. Mun varpaat on mun varpaat, käytä omia.

Niinpä. Se.mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle. Minun päiväkirjani tulee sisältämään pohdintoja ja mietteitä, tunnekuvauksia ja ajatuksia, mitä teema herättää ja saa aikaan minussa. Ei siis itkua eikä hammastenkiristystä vaan syväluotausta. Henkilökohtaisesti.

Mitään rajaa ei ole sillä mitä kirjoitan, johonkin on ihmisen saatava asiansa laittaa, hyvät ja pahat jutut. Tuntuu että yksineläjällä pitää olla päiväkirja, aikaa pohdiskeluun ja kirjoitteluunkin on. Vaikka käy erilaisissa piireissä ja terapioissa, läpikäydyt asiat voi kirjoittaa sitten pois. Olen kuullut että toiset polttavat jossain vaiheessa päiväkirjat, symbolinen teko.

siilimuori3 kirjoitti:

Niinpä. Se.mikä sopii yhdelle, ei välttämättä toiselle. Minun päiväkirjani tulee sisältämään pohdintoja ja mietteitä, tunnekuvauksia ja ajatuksia, mitä teema herättää ja saa aikaan minussa. Ei siis itkua eikä hammastenkiristystä vaan syväluotausta. Henkilökohtaisesti.

Lue lisää

Kuten esimerkiksi?

Korppis1 kirjoitti:

Kuten esimerkiksi?

No sehän siinä juuri onkin se juju etä en halua jakaa niitä tuntoja kenenkään kanssa, vain itselleni privaatisti ja paperille laittaen. En ole sen luontoinen et alkaisin syvimpiä tuntojani jakamaan esimerkiksi jossain ryhmässä, missä kaikki ovat vieraita toisilleen. Toisille se sopii toisille ei.

Päiväkirja ei sulje pois sitä etteikö olisi läheisiä joiden kanssa keskustella ja jakaa asioita. Minusta päiväkirja on erilaisia pohdintoja varten. Tunnelmia, kielikuvia valokuvia. Ajanjakson läpikäymistä ja tapahtumien kirjaamista ylös, itä tapahtuu ja milloin. Mitä juuri siinä hetkessä ajattelin.

Paloma@

Koen, että sinulla on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja elämän asenne kuin minulla. Tapamme on avoimesti dokumentoida ympäröivää todellisuutta, johon kuuluvat tärkeänä osana läheiset. Lapsemme jakavat elämämme ylä- ja alamäkiä. Olemme heille avoimia ja rehellisiä. Kasvokuvammekin liittäminen profiiliin ei tuota ongelmia. (tällä hetkellä omassani komeilee pieni kasvimaani ;)

Täällä keskusteluissa puolustamme näkökantojamme. Erona koen, että minulle on varaa vääriin asioiden arvionteihin siitä seurauksena halua muuttaa kantaani huomatessani olleeni väärässä. Sinä poikkeat siinä siten, että pidät kannastasi kynsin hampain kiinni ja veivaat rautalankaa ; ) Et suinkaan ole ainoa vänkääjä.

Kohdistan seuraavan alustuksen avoimuudesta, muille palstailijoille ;))

Usein saa lukea, että henkilö ei halua avautua palstalla. Mutta......

Kirjoittaja, joka käyttää vakionikkiä paljastaa ajan saatossa itseään pala palalta. Kirjoittaja ei itse useinkaan tiedosta kirjoituksiaan avautumiseksi. Jos vaikka kirjoittaja kertoo, että ei halua asioitaan palstalle ja vielä luulee, että ei ole kertonut mitää itsestään ja elämästään, erehtyy.

Puskasta (mollaava) kirjoittaja paljastuu myös ilman, että talkattava itse edes näkee vaivaa hänen taustansa selvittämiseen, hän itse paljastaa itsensä. Vaikka kuinka talkkaaja on muka paljastumisestaan H-Moilasena.

Eli haluan sanoa, että päiväkirjan kirjoittajan yksityistä salaista päiväkirjaa, emme pääse porukalla lukemaan, mutta luemme kirjoittajasta hänen kommentointiensa kautta. Saamme viitteitä kommentoijien luonneesta, perhesuhteista, arkielämästä ja elämän asenteista ylen selkeästi jopa avoimesti.

Mikään ei pysy salassa, kaikki kertovat itsestään täällä sangen avoimesti vaikka eivät sitä itse tiedosta. Mitä enempi kirjoitat sitä enempi kerrot itsestäsi.

korpikirjailija kirjoitti:

Paloma@

Koen, että sinulla on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja elämän asenne kuin minulla. Tapamme on avoimesti dokumentoida ympäröivää todellisuutta, johon kuuluvat tärkeänä osana läheiset. Lapsemme jakavat elämämme ylä- ja alamäkiä. Olemme heille avoimia ja rehellisiä. Kasvokuvammekin liittäminen profiiliin ei tuota ongelmia. (tällä hetkellä omassani komeilee pieni kasvimaani ;)

Täällä keskusteluissa puolustamme näkökantojamme. Erona koen, että minulle on varaa vääriin asioiden arvionteihin siitä seurauksena halua muuttaa kantaani huomatessani olleeni väärässä. Sinä poikkeat siinä siten, että pidät kannastasi kynsin hampain kiinni ja veivaat rautalankaa ; ) Et suinkaan ole ainoa vänkääjä.

Kohdistan seuraavan alustuksen avoimuudesta, muille palstailijoille ;))

Usein saa lukea, että henkilö ei halua avautua palstalla. Mutta......

Kirjoittaja, joka käyttää vakionikkiä paljastaa ajan saatossa itseään pala palalta. Kirjoittaja ei itse useinkaan tiedosta kirjoituksiaan avautumiseksi. Jos vaikka kirjoittaja kertoo, että ei halua asioitaan palstalle ja vielä luulee, että ei ole kertonut mitää itsestään ja elämästään, erehtyy.

Puskasta (mollaava) kirjoittaja paljastuu myös ilman, että talkattava itse edes näkee vaivaa hänen taustansa selvittämiseen, hän itse paljastaa itsensä. Vaikka kuinka talkkaaja on muka paljastumisestaan H-Moilasena.

Eli haluan sanoa, että päiväkirjan kirjoittajan yksityistä salaista päiväkirjaa, emme pääse porukalla lukemaan, mutta luemme kirjoittajasta hänen kommentointiensa kautta. Saamme viitteitä kommentoijien luonneesta, perhesuhteista, arkielämästä ja elämän asenteista ylen selkeästi jopa avoimesti.

Mikään ei pysy salassa, kaikki kertovat itsestään täällä sangen avoimesti vaikka eivät sitä itse tiedosta. Mitä enempi kirjoitat sitä enempi kerrot itsestäsi.

Lue lisää

Näinhän sitä voisi kuvitella :D. Yleistähän täällä voi höpistä mutta kyllä henkilökohtaisemmat ja yksityisemmät eivät tänne avaudu tai jos avautuu, on se lukijan omaa mielikuvituksen tai johtopäätöksen luomaa fiktiota. Tai jopa tahallaan vääristewlyä, niinkin täällä on tapahtunut.

korpikirjailija kirjoitti:

Paloma@

Koen, että sinulla on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja elämän asenne kuin minulla. Tapamme on avoimesti dokumentoida ympäröivää todellisuutta, johon kuuluvat tärkeänä osana läheiset. Lapsemme jakavat elämämme ylä- ja alamäkiä. Olemme heille avoimia ja rehellisiä. Kasvokuvammekin liittäminen profiiliin ei tuota ongelmia. (tällä hetkellä omassani komeilee pieni kasvimaani ;)

Täällä keskusteluissa puolustamme näkökantojamme. Erona koen, että minulle on varaa vääriin asioiden arvionteihin siitä seurauksena halua muuttaa kantaani huomatessani olleeni väärässä. Sinä poikkeat siinä siten, että pidät kannastasi kynsin hampain kiinni ja veivaat rautalankaa ; ) Et suinkaan ole ainoa vänkääjä.

Kohdistan seuraavan alustuksen avoimuudesta, muille palstailijoille ;))

Usein saa lukea, että henkilö ei halua avautua palstalla. Mutta......

Kirjoittaja, joka käyttää vakionikkiä paljastaa ajan saatossa itseään pala palalta. Kirjoittaja ei itse useinkaan tiedosta kirjoituksiaan avautumiseksi. Jos vaikka kirjoittaja kertoo, että ei halua asioitaan palstalle ja vielä luulee, että ei ole kertonut mitää itsestään ja elämästään, erehtyy.

Puskasta (mollaava) kirjoittaja paljastuu myös ilman, että talkattava itse edes näkee vaivaa hänen taustansa selvittämiseen, hän itse paljastaa itsensä. Vaikka kuinka talkkaaja on muka paljastumisestaan H-Moilasena.

Eli haluan sanoa, että päiväkirjan kirjoittajan yksityistä salaista päiväkirjaa, emme pääse porukalla lukemaan, mutta luemme kirjoittajasta hänen kommentointiensa kautta. Saamme viitteitä kommentoijien luonneesta, perhesuhteista, arkielämästä ja elämän asenteista ylen selkeästi jopa avoimesti.

Mikään ei pysy salassa, kaikki kertovat itsestään täällä sangen avoimesti vaikka eivät sitä itse tiedosta. Mitä enempi kirjoitat sitä enempi kerrot itsestäsi.

Lue lisää

"korpikirjailija"

Meillä miehillä on helppoa avaaminen.
Niinkuin vaikuttaminen avautumiseen.
-
"Kirjoittaja(sininen) ei itse useinkaan tiedosta kirjoituksiaan avautumiseksi"
Tämä lauseesi ei koske minua.
Minulla on vain yksi nikki.
Sekin on aina ollut sininen.
Minä kirjoitan aina aidosti avautuen.
Jos minusta kantaa otetaan.
Nimmarini mainitaan.
Älä puolustele horjahduksiasi.
Älä Palomankaan avulla.
-
H.

korpikirjailija kirjoitti:

Paloma@

Koen, että sinulla on hyvin samanlainen ajatusmaailma ja elämän asenne kuin minulla. Tapamme on avoimesti dokumentoida ympäröivää todellisuutta, johon kuuluvat tärkeänä osana läheiset. Lapsemme jakavat elämämme ylä- ja alamäkiä. Olemme heille avoimia ja rehellisiä. Kasvokuvammekin liittäminen profiiliin ei tuota ongelmia. (tällä hetkellä omassani komeilee pieni kasvimaani ;)

Täällä keskusteluissa puolustamme näkökantojamme. Erona koen, että minulle on varaa vääriin asioiden arvionteihin siitä seurauksena halua muuttaa kantaani huomatessani olleeni väärässä. Sinä poikkeat siinä siten, että pidät kannastasi kynsin hampain kiinni ja veivaat rautalankaa ; ) Et suinkaan ole ainoa vänkääjä.

Kohdistan seuraavan alustuksen avoimuudesta, muille palstailijoille ;))

Usein saa lukea, että henkilö ei halua avautua palstalla. Mutta......

Kirjoittaja, joka käyttää vakionikkiä paljastaa ajan saatossa itseään pala palalta. Kirjoittaja ei itse useinkaan tiedosta kirjoituksiaan avautumiseksi. Jos vaikka kirjoittaja kertoo, että ei halua asioitaan palstalle ja vielä luulee, että ei ole kertonut mitää itsestään ja elämästään, erehtyy.

Puskasta (mollaava) kirjoittaja paljastuu myös ilman, että talkattava itse edes näkee vaivaa hänen taustansa selvittämiseen, hän itse paljastaa itsensä. Vaikka kuinka talkkaaja on muka paljastumisestaan H-Moilasena.

Eli haluan sanoa, että päiväkirjan kirjoittajan yksityistä salaista päiväkirjaa, emme pääse porukalla lukemaan, mutta luemme kirjoittajasta hänen kommentointiensa kautta. Saamme viitteitä kommentoijien luonneesta, perhesuhteista, arkielämästä ja elämän asenteista ylen selkeästi jopa avoimesti.

Mikään ei pysy salassa, kaikki kertovat itsestään täällä sangen avoimesti vaikka eivät sitä itse tiedosta. Mitä enempi kirjoitat sitä enempi kerrot itsestäsi.

Lue lisää

@korpikirjailija:
:)
olen minäkin muuttanut kantaani moneen kertaan täällä, mutta en ehkä niinkään asioissa joissa olemme olleet eri mieltä sinun kanssasi.
Mutta:
olemme molemmat ulospäin suuntautuvia, vahvan psyyken omaavia, emmekä ihan vähästä säikähdä. Ajatusmaailmamme kohtaavat usein ja silloinkun ne ei kohtaa tai sattuvat vastakkain lentää säkeniä, mutta emme ole kovinkaan erilaisia perusluonteeltamme.

Tuosta yksityisyydestä.
Minä en ole vieläkään tajunnut oikein varman päälle mitä hyötyä tai mikä perustarve ihmisellä voi olla kun halutaan hampaat irvessä salata omaa yksityisyyttään keskustelupalstoilla. Siis, eihän sitä tarvitse nimeään ja osoitettaan laittaa näkyville (paitsi jos muutkin tulevat esille oikeilla nimillään en näkisi mitään syytä olla tekemättä niin itsekkin).

Olen samaa mieltä korpikirjailijan kanssa siitä että me KAIKKI jätämme näihin kommentteihin paljon itseämme, erityisesti me jotka olemme olleet pitkään palstalla ja rekkautuneina, mutta myäs vakinikit jotka kirjoittavat aina samalla kuten siivooja, siilimuori, koti-kiusattu,pirre jne....jopa hunksz, ovat kertoneet tosi paljonitsestään ja elämästään täällä ja joka ikisenvakikirjoittajan luonteesta ja temperamentista on saatu aivan riittävästi näyttöä.

Samanlaisuutta kyllä, kun kirjoitetaan ainoastaan itsestä, mitä minä tein eilen, tänään ja ehkä huomennakin. Maailma on teiltä unohtunut ja sen ohella elämä ja paljon muuta.

Paloma.se.co kirjoitti:

@korpikirjailija:
:)
olen minäkin muuttanut kantaani moneen kertaan täällä, mutta en ehkä niinkään asioissa joissa olemme olleet eri mieltä sinun kanssasi.
Mutta:
olemme molemmat ulospäin suuntautuvia, vahvan psyyken omaavia, emmekä ihan vähästä säikähdä. Ajatusmaailmamme kohtaavat usein ja silloinkun ne ei kohtaa tai sattuvat vastakkain lentää säkeniä, mutta emme ole kovinkaan erilaisia perusluonteeltamme.

Tuosta yksityisyydestä.
Minä en ole vieläkään tajunnut oikein varman päälle mitä hyötyä tai mikä perustarve ihmisellä voi olla kun halutaan hampaat irvessä salata omaa yksityisyyttään keskustelupalstoilla. Siis, eihän sitä tarvitse nimeään ja osoitettaan laittaa näkyville (paitsi jos muutkin tulevat esille oikeilla nimillään en näkisi mitään syytä olla tekemättä niin itsekkin).

Olen samaa mieltä korpikirjailijan kanssa siitä että me KAIKKI jätämme näihin kommentteihin paljon itseämme, erityisesti me jotka olemme olleet pitkään palstalla ja rekkautuneina, mutta myäs vakinikit jotka kirjoittavat aina samalla kuten siivooja, siilimuori, koti-kiusattu,pirre jne....jopa hunksz, ovat kertoneet tosi paljonitsestään ja elämästään täällä ja joka ikisenvakikirjoittajan luonteesta ja temperamentista on saatu aivan riittävästi näyttöä.

Lue lisää

Tottakai jokainen kirjoittaa itsestään asioita noin niin kuin sisältä päin ja sillain tulee tutuksi jos paljon kirjoittaa. Mitä mieltä on asioista ja ilmiöistä jne. Mutta sillain en kirjoittaisi et minut voisi tunnistaa tai edes paikkakunnan millä asun. Maakuntahan voipi olla tiedossa :D. Mutta tuskin se ketään kiinnostaakaan. Omaa naamaani tai kotini kuvaa en koskaan tänne laittaisi, tämä nyt kun kuitenkin on anonyymipalsta.

nikillä_tai_ilman kirjoitti:

Samanlaisuutta kyllä, kun kirjoitetaan ainoastaan itsestä, mitä minä tein eilen, tänään ja ehkä huomennakin. Maailma on teiltä unohtunut ja sen ohella elämä ja paljon muuta.

Lue lisää

LOL
Minähän otan paljonkin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin maailmalla.
Joten,nikillä_tai_ilman. älä höpise.

siilimuori3 kirjoitti:

Tottakai jokainen kirjoittaa itsestään asioita noin niin kuin sisältä päin ja sillain tulee tutuksi jos paljon kirjoittaa. Mitä mieltä on asioista ja ilmiöistä jne. Mutta sillain en kirjoittaisi et minut voisi tunnistaa tai edes paikkakunnan millä asun. Maakuntahan voipi olla tiedossa :D. Mutta tuskin se ketään kiinnostaakaan. Omaa naamaani tai kotini kuvaa en koskaan tänne laittaisi, tämä nyt kun kuitenkin on anonyymipalsta.

Lue lisää

Onko sinulla joku syy miksi sinua ei saisi tunnistaa tai miksi et laittaisi kasvojasi tai kotipihaasi esim. profiilikuvaan?
Minä en ole vieläkään käsittänyt asiaa miksi se anonyymiteetti on niin tärkeää.
Minä uskoisin että kirjoittaisin aivan samoja asioita vaikka palsta ei olisikaan anonyymipalsta.

Paloma.se.co kirjoitti:

Onko sinulla joku syy miksi sinua ei saisi tunnistaa tai miksi et laittaisi kasvojasi tai kotipihaasi esim. profiilikuvaan?
Minä en ole vieläkään käsittänyt asiaa miksi se anonyymiteetti on niin tärkeää.
Minä uskoisin että kirjoittaisin aivan samoja asioita vaikka palsta ei olisikaan anonyymipalsta.

Lue lisää

Jos täällä kaikki muutkin kirjoittaisivat omalla nimellänsä ja kuvallansa, voisin minäkin kirjoittaa. Mutta kun tämä sattuu nyt kuitenkin olemaan anonyymipalsta niin syy siihen miksi en laita omaa kuvaani on jonkinlainen pelko et saan perääni jotain mitä en halua tai toivo. Täällä kun kaikki eivät ole hyvissä aikeissa liikkeellä kuitenkaan. Enkä tarkoita yksin tätä palstaa vaan koko suomi24:sta.

Samoja asioita kirjoitan vaikka en omalla nimelläni ja naamallani esiinnykkään. Kuitenkin kirjoitan niin että minua ei voi tunnistaa eli minua ei sillä tavoin voi yksilöidä.

Viisaasti sanottu tuo juuri minunlaiseni merkitys. Noin minäkin sen koen.

Vaikka varmaan on terapeuttista kaikki, luonto, puhuminen, kirjoittaminen, niin eri tasolla kuitenkin. Jokaisella on aikansa ja paikkansa. Pitää lisätä tähän että näin koen :) Ne on myös eri tavalla vaativia.
Tälleen kärjistetysti: Sua huijataan autokaupassa. Kun sen huomaat, lähdet kävelylle. Mietit miten tähän tultiin ja miksi, selvität ajatuksia. Sitten kerrot asiasta jollekin ja saata psykoterapiaa. Kirpaisee kertoa miten hyväuskoinen hölmö sä olit, mutta... ei tässä nyt kaatunutta maitoa kannata itkeä. Saat vertaistukea, neuvoja. Tämän jälkeen alkaa kogniitivinen terapia, joka auttaa sua jatkossa tekemään oikean ostopäätöksen.
Toisilla nämä päätökset ja vaiheet kestää tunnin, toisille puoli elämää :))

siilimuori3 kirjoitti:

Viisaasti sanottu tuo juuri minunlaiseni merkitys. Noin minäkin sen koen.

Niin, varsinkin täällä palstalla on aivan turha yrittää selvittää juuri niitä omia tuntemuksiaan, koska kukaan ei niitä ole kokenut aivan samallalailla.

kesi.vä kirjoitti:

Niin, varsinkin täällä palstalla on aivan turha yrittää selvittää juuri niitä omia tuntemuksiaan, koska kukaan ei niitä ole kokenut aivan samallalailla.

Niin tai voihan niitä yrittää selvittää mutta samalla varautua siihen että kukaan ei oikein ymmärrä ja vastineet saat sen mukaisesti. :). Kun ne ovat niin yksilölliset. Ja kunkin omista taustoista kummunneet.

siilimuori3 kirjoitti:

Niin tai voihan niitä yrittää selvittää mutta samalla varautua siihen että kukaan ei oikein ymmärrä ja vastineet saat sen mukaisesti. :). Kun ne ovat niin yksilölliset. Ja kunkin omista taustoista kummunneet.

Lue lisää

Heh ja sitten tulee joku vänkääjä, että ei se noin voi mennä.
Mulla itselläni nyt just sydän läpättää tyttäreni puolesta, ihan hyvästä asiasta ja fillarireissu siirtyy iltapäivään.

kesi.vä kirjoitti:

Heh ja sitten tulee joku vänkääjä, että ei se noin voi mennä.
Mulla itselläni nyt just sydän läpättää tyttäreni puolesta, ihan hyvästä asiasta ja fillarireissu siirtyy iltapäivään.

Lue lisää

Jännittävät hetken sulla, toivottavasti tyttärellesi käy hyvin.

Voihan sen tietysti noinkin ajatella.

Minä juur nyt ajattelisin näin että ehkä elämässäni on edessä sellainen jakso, jonka ajtukset ja tunnelmat haluan laittaa muistiin ja kuten aiemmin olen tuolla kirjoittanut, jäsennellä ja järjestää. Vaikka en sitä kirjaa koskaan jälkeenpäin lukisi, se auttaisi nyt ja sitten kun tämä on ohi, voisin aikain päästä palata siihen et miltä missäkin vaiheesa tunnosti.

Uskoisin että meillä kaikilla on sellainen pieni salainen lipas jonka avaimenkin olemme hävittäneet.
Omia töppäyksiä, virhevalintoja, tyhmyyksiä joita häpeämme niin paljon että emme ole koskaan kertoneet kenellekään ja olemme kätkeneet ne niin syvälle oman psyykemme kätköihin että ne ovat melkein lakanneet olemasta :)
Niitä ei kirjoiteta blogeihin, päiväkirjoihin, muistelmiin.
Niistä ei kerrota lapsenlapsille keikkastuolissa kevätillan hämärtyessä, takkatulen loisteessa, marjapiirakkaa mussuttaessa.
(Juttuja jotka olemme käsitelleet mielessämme, ottaneet opiksi ja sitten lukinneet ne sinne lippaaseen, pois häiritsemästä arkipäiväämme. )

Aion kirjoittaa kaiken minkä tässä asiassa koen oleelliseksi, koska tämä koskee ainoastaan ja vain minua. Minun matkaani ja minun ajatuksiani tässä teemassa.
Vihko on meillä kotona ja siinä ei ole lukkoa. En usko että kukaan täällä menee penkomaan laatikoitani tai vaikka joku täälläolija menisi, ei kai se haittaisikaan.
Se ei ole siis mikään ihmissuhdeteema :D.

Paloma.se.co kirjoitti:

Uskoisin että meillä kaikilla on sellainen pieni salainen lipas jonka avaimenkin olemme hävittäneet.
Omia töppäyksiä, virhevalintoja, tyhmyyksiä joita häpeämme niin paljon että emme ole koskaan kertoneet kenellekään ja olemme kätkeneet ne niin syvälle oman psyykemme kätköihin että ne ovat melkein lakanneet olemasta :)
Niitä ei kirjoiteta blogeihin, päiväkirjoihin, muistelmiin.
Niistä ei kerrota lapsenlapsille keikkastuolissa kevätillan hämärtyessä, takkatulen loisteessa, marjapiirakkaa mussuttaessa.
(Juttuja jotka olemme käsitelleet mielessämme, ottaneet opiksi ja sitten lukinneet ne sinne lippaaseen, pois häiritsemästä arkipäiväämme. )

Lue lisää

Kirjoitit:"Uskoisin että meillä kaikilla"? Useimmat eivät vain tunnusta, tai se "lipas" on todella hyvin suljettu, ....mukamas?

Miksi hit..., ei, kun, kun, miksi sen avain löytyy itselle iän myötä kiusallisesti ja siihen ei tarvita kuin pikkuinen muisto jostain siihen aikaan liittyvää, kun juttelee ystävien (siskon) kanssa näitä "vanhoja muistoja".

Miksi hän ei voi unohtaa, että on joutunut joskus nuoruudessa selvittelemään minun trefi-sekoiluja, mutta omat "sekoilunsa" on unohtanut täysin?D

ps. lukaisin ketjun läpi ja kaikki oleellinen oli jo sanottu, jopa nikkini oli "turhaan mainittu"?

Ai mulla vai? Mitä tarkoitat "viennillä"?
Aloin seurustelemaan liian nuorena ja yleensäkin kaikki suhteet (4) mitä minulla on olleet, ovat olleet pitkiä. Eli voisin jopa sanoa et villi nuoruus jäi elämättä :D. Mut jos sitten seuraavassa elämässä.

Jep jep, arvostaminen tarkoittaa arvostamista ja kirjoittaminen kirjoittamista.