Osakkeen osto kuolinpeltä, ositus, avio-oikeus

Hienosti on taas tehty, kannatti säästää.

Ensinnäkin perinnönjako, on PK 23:9 kirjallinen, jonka kaikki osakkaat ja kaksi esteetöntä todistajaa tai toimittaja allekirjoittaa. Ei mitään suullisia tunneta.

Ja oikeilla jäljillä olet AL 35:2 testamentissa voi olla määräys, ettei puolisolla ole avio-oikeutta. Mutta tapauksessahan tuo kaatuu jo siihen ettei B saanut mitään perintönä, vaan osti asunnon. No sitä en osaa arvata mitä papereissa oikeasti luki, eli ostiko vain 5/6, koska silloin omisti myös vain 5/6 osaa ja kp 1/6. Ilman perinnönjakoa henkilö ei suoraan omista mitään itse asunnosta vaikka hänellä olisi 1/6 osa kp:stä, toisin kuin kirjoitat. Eli mitä siinä kauppakirjassa oikeasti luki?

Toisaalta puolisolla ei ole Akp:n omaisuuteen silti, eli siihen joka on vielä jakamatta.
Ja ilman avioehtosopimusta puolisoilla on avio-oikeus omistuksiinsa.

"Ensinnäkin perinnönjako, on PK 23:9 kirjallinen, jonka kaikki osakkaat ja kaksi esteetöntä todistajaa tai toimittaja allekirjoittaa. Ei mitään suullisia tunneta."

Väärin meni. Suullinen perinnönjako on tietenkin muotovirheinen, mutta muotovirhe korjaantuu, jos kukaan osakkaista ei nosta moitekannetta määräajassa. Toimittajalla tarkoittanet toimitusjaon pesänjakajaa. Osakkaan puolisolla ei liene mahdollisuutta moittia tätä perinnönjakoa muotovirheeseen, tai muuhunkaan nojautuen, vaan mahdollinen liian pieneen osaan jaossa tyytyminen olisi osituksessa käsiteltävänä vastikkeena (mutta tätähän ap ei väittänyt). Jos jako on todellakin tehty kauppakirjalla niin että myyjät laittoivat kauppasumman omiin taskuihinsa ja yksi sai koko asunnon maksettuaan siitä vain 5/6-osaa, niin eipä sinne mitään kuolinpesää jäänyt kummittelemaan vaan se tuli jaetuksi (jos ei siis muuta omaisuutta ollut), olkoonpa asiakirjan otsikointi mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki osakkaat olivat mukana toimessa.

Itse kysymykseen. 1/6 asunnossa on VO-omaisuutta ja 5/6-osaa AO-omaisuutta surrogaattiperiaatteesta johtuen. 5/6-osaa on hankittu jollain muulla kuin VO-omaisuudella eikä se ole "kolmatta omaisuuslajiakaan" joten päättelisin sen olevan hankittu AO-omaisuudella (lainattu raha ikään kuin saa AO-luonteen lainan nostohetkellä). Ap on oikeassa siitä, että asunnon tuotto on _kokonaan_ AO-omaisuutta tässä tapauksessa.

Joo-o, taas on tosiaan säästetty lakimieskuluissa, ja metsään on menty ja pahasti. Nämä tee-se-itse -miehet saavat kyllä pahaa sotkua aikaan. Hienoa lukea tällaisia "osakkeet jotenkin siirtyivät" -juttuja. Huoh...

Ensinnäkin kysyisin miten ja milloin B oli saanut omistukseensa tuon 1/6:n asunnosta? Jos kerran kuolinpesä oli jakamaton, kun tämä mysteerikauppa tehtiin, niin oliko B aikoinaan sittenkin ostanut osuuden asunnosta?

Toinen kysymys: Ap kertoo, että B:n osuus vanhempansa kuolinpesästä oli 1/6. Jos sisaruksia oli kolme, B:n lakimääräinen perintöosuus olisi tietysti ollut 1/3. Testamentilla oli siis pienennetty B:n osuutta niin, että hän saikin vain lakiosansa.

Mistä B otti lainaa ostaessaan asunnon? Kun kerran perinnönjakokuvio oli vähintäänkin hämäräperäinen, niin oliko tuota lainaakaan oikeasti olemassa? Miksi ei laadittu kunnollista jakokirjaa? Saiko B sittenkin asunnon kokonaan perintönä? Mitä kaikkea omaisuutta kuolinpesässä ylipäätään oli? Miten se jaettiin? Oliko kyseessä sittenkin lahja?

Ja MITÄ tuolla kauppakirjalla myytiin? Jos pesä oli jakamaton, oliko kaupan kohteena sittenkin kuolinpesäosuudet? Millä perusteella leski oli kuolinpesän osakas? Oliko perusteena asema leskenä vai oliko leski myös testamentinsaaja? Siksikö B:n perintöosuus oli vain lakiosan suuruinen eikä lakimääräisen perintöosan?

Ja pitäisi vielä tietää avioerohakemuksen vireilletulopäivä vanhemman kuolinpäivä, jotta koko asiaan olisi ylipäätään edes mahdollista vastata.

Näin_ kirjoitti:

Joo-o, taas on tosiaan säästetty lakimieskuluissa, ja metsään on menty ja pahasti. Nämä tee-se-itse -miehet saavat kyllä pahaa sotkua aikaan. Hienoa lukea tällaisia "osakkeet jotenkin siirtyivät" -juttuja. Huoh...

Ensinnäkin kysyisin miten ja milloin B oli saanut omistukseensa tuon 1/6:n asunnosta? Jos kerran kuolinpesä oli jakamaton, kun tämä mysteerikauppa tehtiin, niin oliko B aikoinaan sittenkin ostanut osuuden asunnosta?

Toinen kysymys: Ap kertoo, että B:n osuus vanhempansa kuolinpesästä oli 1/6. Jos sisaruksia oli kolme, B:n lakimääräinen perintöosuus olisi tietysti ollut 1/3. Testamentilla oli siis pienennetty B:n osuutta niin, että hän saikin vain lakiosansa.

Mistä B otti lainaa ostaessaan asunnon? Kun kerran perinnönjakokuvio oli vähintäänkin hämäräperäinen, niin oliko tuota lainaakaan oikeasti olemassa? Miksi ei laadittu kunnollista jakokirjaa? Saiko B sittenkin asunnon kokonaan perintönä? Mitä kaikkea omaisuutta kuolinpesässä ylipäätään oli? Miten se jaettiin? Oliko kyseessä sittenkin lahja?

Ja MITÄ tuolla kauppakirjalla myytiin? Jos pesä oli jakamaton, oliko kaupan kohteena sittenkin kuolinpesäosuudet? Millä perusteella leski oli kuolinpesän osakas? Oliko perusteena asema leskenä vai oliko leski myös testamentinsaaja? Siksikö B:n perintöosuus oli vain lakiosan suuruinen eikä lakimääräisen perintöosan?

Ja pitäisi vielä tietää avioerohakemuksen vireilletulopäivä vanhemman kuolinpäivä, jotta koko asiaan olisi ylipäätään edes mahdollista vastata.

Lue lisää

AP koettaa vastailla esitettyihin tarkentaviin kysymyksiin. Aikajärjestyksessä siis asiat ovat menneet siten, että B:n vanhemman kuolemasta on hyvin monta vuotta. Kerrostalo-osakkeen kauppa tehtiin A:n ja B:n avioliiton aikana ennen ositusperusteen syntymistä. Kauppakirjassa oleellinen kohta menee seuraavasti: Asiakirja on otsikoitu kauppakirjaksi, ja tavanomaiset kohdat löytyvät, kuten kaupan kohde, myyjät, ostaja, hinta, omistusoikeuden siirtyminen. Myyjinä on siis aiemmin mainitut henkilöt C, B2 ja B3. Ostajana B, josta mainitaan että "...joka omistaa jo 1/6...". Myyjistä mainitaan heidän osuutensa vastaavasti. Asiat on esitetty kauppakirjassa hieman sekavasti (kauppakirja ei siis ole ammattilaisen laatima), mutta selkeästi myydyt osuudet sekä maksetut kauppasummat täsmäävät. Myös kauppaan liittyvä varainsiirtovero on maksettu vastaavasti. Joka tapauksessa, myyjät sekä ostaja ovat yhtä mieltä kaupasta ja koko kerrostalo-osake on ollut yksin B:n hallinnassa useita vuosia. Kuolinpesään jäi myös tämän jälkeen muuta jakamatonta omaisuutta.

Esimerkiksi luentokalvoissa Tapani Lohi, Aviovarallisuusoikeus 2014 II, Velkojen kattaminen ja vastike, Aviovarallisuusoikeuden kurssi 2014, kalvoissa sivulla 45, otsikolla VO-omaisuuden hankkiminen tai parantaminen AO-omaisuudella (AL 95 §), esimerkkeinä: Puoliso A käyttänyt AO-omaisuuttaan johonkin seuraavaan hankkeeseen:
- VO-kiinteistöllä tehdyt perusparannustyöt.
- VO-asuinhuoneistossa teetetty peruskorjaus.
- VO-osakkeiden omistukseen perustuva uusmerkintä.
- Perinnönjaon yhteydessä suoritettu lunastus tai muu tasoitus – peritty omaisuus määrätty testamentissa avio-oikeudesta vapaaksi.

Jos siis kauppakirjan tulkinta menisi noista kahden alimmaisen kohdan suuntaan, niin voisiko käydä niin, että osakkeesta 5/6 todettaisiin B:n VO-omaisuudeksi ja tällöin B:n avio-oikeuden alaisilla varoilla tehty lainan lyhennys oikeuttaisi vain vastikkeeseen?

"Väärin meni. Suullinen perinnönjako on tietenkin muotovirheinen, mutta muotovirhe korjaantuu, jos kukaan osakkaista ei nosta moitekannetta määräajassa."
Totta kai ryhmä ihmisiä, jotka ovat samalla kuolinpesän osakkaat voivat yhdessä myös suullisesti päättää, että siirtävät kuolinpesän varat, päälukunsa mukaan heille. Tuolla tavoin voidaan jopa vähentää kaikki varat kuolinpesästä mutta tuo ei ole perinnönjakoa, joka lopettaa/jakaa kuolinpesän, vaan tili- tai muita siirtoja, jotka kyllä voivat osoittaa, että ovat saaneet mihin ovat oikeutettuja kuolinpesältä. Mutta en kyllä ikinä suosittele tuollaista kenellekään, koska silloin pitää vielä myöhemmin kaikkien muistaa asiat samoin tai osoittaa, että kaikki saivat osansa.

"Jos jako on todellakin tehty kauppakirjalla niin että myyjät laittoivat kauppasumman omiin taskuihinsa ja yksi sai koko asunnon maksettuaan siitä vain 5/6-osaa, niin eipä sinne mitään kuolinpesää jäänyt kummittelemaan vaan se tuli jaetuksi (jos ei siis muuta omaisuutta ollut), olkoonpa asiakirjan otsikointi mitä tahansa. Tärkeintä on, että kaikki osakkaat olivat mukana toimessa."

Ap="myivät osuutensa kerrostalo-osakkeesta B:lle"

Otsikolla ei ole kauheasti väliä, siitä olemme samaa mieltä mutta sisällöllä on. Jos kaikki kuolinpesän osakkaat myivät vain ja ainoastaan 5/6 B:lle, niin hän omistaa 5/6. Jos B osti koko osakekannan mutta maksoi 5/6 rahalla ja 1/6 perintöosuudellaan, niin sitten voisin olla kanssasi samaa mieltä mutta noissa on iso ero. Itse en jaksa olettaa noin paljoa kuin sinä, olettaminen on se varmin tapa mennä metsään.

Raa'asti yksinkertaistaen AL 35§: avio-oikeudesta vapaata omaisuutta on avioliiton tai rek. parisuhteen aikana tai sitä ennen vastikkeettomasti saatu omaisuus, jos niin on määrätty testamentissa, lahjakirjassa tai avioehdossa, jos vastiketta käytetään sen pitää olla jostain syystä vapaaomaisuuta.
Ap:n tapauksessa B osti 5/6 osakkeista, eli kauppa(vastikkeellinen) ei perintö(vastikkeeton), ei tuossa tarvitse edes mennä surrogaattiin. 1/6 osakkeista voi olla vapaaomaisuutta, jos sen on saanut perintönä.

Itse en kyllä ostaisi B:ltä noita osakkeita, vaan haluisin vähintään suostumukset koko kp:ltä, joku muu voisi kyllä.