Olen yksinäinen.
37-vuotias mies Uudeltamaalta.
Työpaikka löytyy, siellä kollegat näkee iloisen ja hymyilevän ulkokuoren, juttelevat, kyselevät kuulumisia, vastaan ja juttelen heille takaisin. Kotipersoona on hyvin erilainen. Jos tietäisivät millä mielellä tulen kotiin ja vietän iltani yksinäisyydessä, saattaisivat katsoa hieman eri tavalla.
Itken lähes päivittäin nykyään sitä kuinka sydän kuihtuu pois. Tahtoisin läheisyyttä ja rakkautta, kukapa meistä ei.
Olen etsinyt seuraa netistä, joitakin jopa aiemmin löytänytkin mutta nyt alkaa käymään vaikeaksi. Olen etsinyt ja ottanut yhteyttä aika aktiivisesti hyvin tarkoin valittuihin naisiin joiden luonteet, kiinnostukset ym. osuu samoihin itseni kanssa.
Kukaan ei vastaa sanallakaan. Miksi? En ymmärrä mitä teen väärin.
Kirjoitan pitkiä avausviestejä joissa osoitan kiinnostusta, kerron itsestäni ja kyselen jotain pientä jotta keskustelu lähtisi liikkeelle.
Odotan vielä yhdeltä henkilöltä jos vaikka vastaus tulisi. Jos ei, vetäydyn pysyvästi.
En keksi enää sanoja hukattavaksi siihen etten saa minkäänlaista vastakaikua.
Nyt alkaa voimat olla loppu. En jaksa enää edes tutustua jos en kiinnosta ketään.
Olen liian tunteellinen ihminen ollakseni yksin.
Olen introvertti jolla olisi paljon annettavaa sydämestään.
En jaksa olla yksin. En tiedä mitä teen. Jään yksinäiseksi.
Hyvää vointia kaikille kohtalotovereille.
Yksikseskös itkeskelet?
25
503
Vastaukset
- lihght
Jaa, mä olen aina luullut, ettei introvertti sanottavammin kaipaa tai halua/tarvitse muiden seuraa. On varautunut, hiljainen, omissa aatoksissaan...
Taisinpa olla väärässä.Kyllä mä ainakin kaipaan seuraa enemmän kuin mitään muuta.
En tarvitse porukkaa ympärilleni vaan Sen Yhden Tärkeän.
Introvertti eli minä en viihdy väkijoukoissa ja olen toki hieman hiljainenkin muttei se tarkoita ettenkö kaipaisi rakkautta ja kaikkea mitä siihen liittyy.
Kaikkein parasta olisi jos se joku olisi samanlainen kuin minä. Intro, yksinäinen jne.
Mutta hyvä jos käsityksesi meidänkaltaisista muuttui :)- ihgiulytgj5
longlost kirjoitti:
Kyllä mä ainakin kaipaan seuraa enemmän kuin mitään muuta.
En tarvitse porukkaa ympärilleni vaan Sen Yhden Tärkeän.
Introvertti eli minä en viihdy väkijoukoissa ja olen toki hieman hiljainenkin muttei se tarkoita ettenkö kaipaisi rakkautta ja kaikkea mitä siihen liittyy.
Kaikkein parasta olisi jos se joku olisi samanlainen kuin minä. Intro, yksinäinen jne.
Mutta hyvä jos käsityksesi meidänkaltaisista muuttui :)Älä sitten diaknosoi tai luulottele itseäsi ja omaa persoonaasi johunkin tai joihinkin itsellesi ja rajauttuihin ryhmiin kuuluvaksi. Meet metsään heti kun lähet noin ittes kanssa.
- N_81
Samoja tuntoja me muutkin yksinäiset käydään läpi, valitettavasti. Ja sitten tälleen kolmekymppisenä muut alkaa pariutumaan ja elämään omaa perhe-elämäänsä niin tuntuu ettei oikeen ketään kiinnosta yksinäisen ihmisen seura. Mielletäänkö se taakaksi? Vai vain tarpeettomaksi seuraksi? Perheellisillä ei ole yhteistä yksinäisen kanssa?
Itsellä pitkälti elämä on päivän rutiinit, koti, työ, harrastus. Ja voi luoja nuo kaikki alkaa jo tympäsemään kun haluaisi vaan jakaa arkea ja elämää jonkun kanssa. Olisi mukava olla haluttu, pidetty, tykätty. Tuntuu, että ne vähäisetkin sosiaaliset taidot kuihtuu pois kun ei ole ketään ihmistä läsnä, Työminä on taas ihan eriasia kuin arkiminä, joten sosiaalisena elämänä en työtä pitäisi.
Ehkä minussa on vain jotain vikaa, jos tietäisi niin helppohan se olisi korjata. Juuri tänään aamulenkillä mietin, miten sitä osaisi olla yksin ja nauttia siitä? En keksinyt mistä sitä alkaisi ratkomaan. Selkeästi on semmoinen olo ettei kelpaa kenellekään tai ei vaan osaa rakentaa ihmissuhteita niin kait se vaan olisi opittava nauttimaan yksinäisyydestä.. ja toivottava, että joskus jonain päivänä törmään johonkin hyvään tyyppiin jonka kanssa kemiat kohtaa. Toisaalta tuntuu, että lotossa voittaminenkin on todennäköisempää kuin törmääminen johonkin. Ehkä mulla vaan on niin väärät rakennuspalikat, että yritän tunkea kolmiota väkisin neliönmuotoisesta aukosta ja ei toimi -niin ei toimi!Kirjoitat asiaa.
Perheellisillä on omat kuvionsa ja niihin oman kokemuksen perusteella ei kovin hyvin sovi raitis yksinäinen sinkku. Eli ei sitä yhteistä tosiaan hirveästi löydy.
Se sitten että törmäisi johonkin sopivaan ihmiseen on niin häviävän pieni mahdollisuus että jo sekin pistää mielen mustaksi.
Mulla on toki kriteerini asetettuna joista ulkonäkö on lopulta aika pieni tekijä vaikka helpompihan se on ihastua ihmiseen jota katsoo silmät suurena että voiko tuollaista ollakaan....<3 <3
Epäilen sitä että osaisin opetella nauttimaan yksinäisyydestä. Aina se kelpaamattomuuden tunne on siellä taustalla ja se sattuu. Välillä aivan liikaa.- hoppalooo
älä tuomitse kaikki jos sinulla on jostain ihmisistä huonoja kokemuksia, se mitä on joskus ei päde aina ja ikuisesti, jos olisit fiksu tajuaisit sen, iästäsi huolimatta sinulta puuttuu elämän viisautta. =)
- Mirremaru
My words exactly. Olen ollut hyvin yksinäinen jo vuosikausia. Ihmiset eivät vain viihdy seurassani, syystä tai toisesta. Tuttavuudet joiden kanssa kuvitteli päässeensä vähän läheisemmäksi, katkaisevat yhtäkkiä välit, ei tule vastauksia viesteihin, ei mitään. En ymmärrä. Ehkä sanoin jotain todella törkeää, en vain tajua mitä ja milloin...
Minäkin olen koettanut tappaa aikaani harrastuksiin uppoutuen. Ulkoilu, luonto ja liikunta ovat todella tärkeitä asioita minulle, mutta viime aikoina nekään eivät ole oikein enää tuntuneet miltään. Aina teen kaiken yksin. Ei ole ketään joka suostuisi mukaan. Pelkään että edessä on todella pitkä, katkera ja merkityksetön loppuelämä. Alan oikeasti kadehtia kaikkia joilla on joku, myrkylliset ajatukset valtaavat mielen yhä useammin. Myös perheelliset ihmiset alkavat ärsyttää, heille on annettu mahdollisuus kotiin jossa on elämää ja läheisiä, rakkaita ihmisiä. Minulle ei sitä onnea suotu. Eihän kukaan huoli tällaista...
Tiedän, että nämä ajatukset ovat todella säälittäviä ja ne vievät minut mukanaan pohjaan vaikka kuinka rimpuilisin ja koettaisin pitää itseni kiireisenä. Mutta en vain pääse pakkoajatuksista eroon. Enää itsensä huijaaminen ei onnistu. Totuus on tässä, olen yksinäinen ressukka, eikä se siitä parane. - N_81
hoppalooo kirjoitti:
älä tuomitse kaikki jos sinulla on jostain ihmisistä huonoja kokemuksia, se mitä on joskus ei päde aina ja ikuisesti, jos olisit fiksu tajuaisit sen, iästäsi huolimatta sinulta puuttuu elämän viisautta. =)
Millaista elämänviisautta oikein tarkoitat?
Ensinnäkään et tiedä elämästäni ja ihmiskokemuksista yhtään mitään, joten aika kevyellä raapaisulla toteat "jos sinulla on jostain ihmisistä huonoja kokemuksia" ja " jos olisit fiksu tajuaisit sen, iästäsi huolimatta sinulta puuttuu elämän viisautta. =)" Jos olisin fiksu.. jaaha. Vallan mainiosti tajuan, että kaikki on yksilöitä, tapahtumat ovat yksittäisiä ja turha niitä on ketjuttaa ja yleistää. Missäköhän kohtaa tekstiäni olin tuomitsemassa kaikki? - Etelä-Suomi
Mirremaru kirjoitti:
My words exactly. Olen ollut hyvin yksinäinen jo vuosikausia. Ihmiset eivät vain viihdy seurassani, syystä tai toisesta. Tuttavuudet joiden kanssa kuvitteli päässeensä vähän läheisemmäksi, katkaisevat yhtäkkiä välit, ei tule vastauksia viesteihin, ei mitään. En ymmärrä. Ehkä sanoin jotain todella törkeää, en vain tajua mitä ja milloin...
Minäkin olen koettanut tappaa aikaani harrastuksiin uppoutuen. Ulkoilu, luonto ja liikunta ovat todella tärkeitä asioita minulle, mutta viime aikoina nekään eivät ole oikein enää tuntuneet miltään. Aina teen kaiken yksin. Ei ole ketään joka suostuisi mukaan. Pelkään että edessä on todella pitkä, katkera ja merkityksetön loppuelämä. Alan oikeasti kadehtia kaikkia joilla on joku, myrkylliset ajatukset valtaavat mielen yhä useammin. Myös perheelliset ihmiset alkavat ärsyttää, heille on annettu mahdollisuus kotiin jossa on elämää ja läheisiä, rakkaita ihmisiä. Minulle ei sitä onnea suotu. Eihän kukaan huoli tällaista...
Tiedän, että nämä ajatukset ovat todella säälittäviä ja ne vievät minut mukanaan pohjaan vaikka kuinka rimpuilisin ja koettaisin pitää itseni kiireisenä. Mutta en vain pääse pakkoajatuksista eroon. Enää itsensä huijaaminen ei onnistu. Totuus on tässä, olen yksinäinen ressukka, eikä se siitä parane.Mirremaru, oletko minkä ikäinen, mies/nainen, mistä päin?
Itselläni täysin sama tilanne.
- tsemppiä
Jos ei sitä seuraa tahdo netin kautta löytyä, niin lähde ulos pirtistä bongaamaan. Näin kesällä on kaikenlaisia tapahtumia, joissa voi tehdä tuttavuutta naisihmisten kanssa. Rupeet vaan jutteleen, väliäkö sillä, jos tulee pakit. Tai mene tanssikouluun ja lähde kesälavoille. Kuulostat fiksulta ja sympaattiselta mieheltä. Jos olisin vielä sinun iässäsi, minä ainakin haluaisin sinuun tutustua mielelläni. Älä luovuta!
- pipöju
Joo, älä karsinoi itseäsi luulojesi ja lukemisiesi perusteella tai edes kenenkään sanomisien perusteella taio edes vallitsevan hiljaisuuden vuoksi. Painovirheeseen on moni kuollut ja mullakin on lepra :-)
Mene rohkeesti ja jätä nuo tyhjät diaknoosit. - asiastatietävätaho
Ongelmasi on todennäköisesti juurikin toi tunteellisuus, katos kun naiset eivät etsi mitään nössöjä parisuhteeseen, vaan mietä joka ottaa ja sanoo miten asiat tapahtuu ja nussii kovaa edestä ja takaa. TÄMÄ ON SE FAKTA ja naisten yleinen fantasia ja ajatusmailma. Naiset eivät todellakaan eti mitään romanttista nössöä piipittäjää.
He haluaa miehen jota katella ylöspäin ja josta tuntea ylpeyttä kavereille esitellessään.- Nopenope
No siinäpä vasta. Aina mukava kuulla mieheltä mitä nainen tahtoo.
Machot mekastajat yököttävät minua. Mielestäni mies saa näkyä, muttei kuulua. Joten kumoan väitteesi omalta kohdaltani. - ed_
Nopenope kirjoitti:
No siinäpä vasta. Aina mukava kuulla mieheltä mitä nainen tahtoo.
Machot mekastajat yököttävät minua. Mielestäni mies saa näkyä, muttei kuulua. Joten kumoan väitteesi omalta kohdaltani.Ja kumminkin naiset rakastuvat aina renttuihin..Yhä uudelleen ja uudelleen, joten haista paska.
- tunteellinenmiesnami
ed_ kirjoitti:
Ja kumminkin naiset rakastuvat aina renttuihin..Yhä uudelleen ja uudelleen, joten haista paska.
Eivät kaikki naiset rakastu renttuihin, joten äläpä yleistä ed_. Avaa silmäsi, ja huomaa! Kas, suurin osa onkin ihan tavallisen mukavan miehen kanssa. Et vaan huomaa heitä vai? Omani löysin kesäiseltä tanssilavalta ja selvin päin oltiin. Osasin vain tangoa jotenkin (huonosti), mutta se riittikin. Sanoin ujosti, etten osaa tanssia, ja mies sanoi, ettei se haittaa. Ps. puku päällä ei nykyään tansseissa tarvi miehen olla.
Jaahas, johtopäätös on siis se että ilmeisesti esimerkiksi mä olen joku spitaalipotilas ja kaukaa kierrettävä tapaus jos en nussi kovaa joka suunnasta vaan Rakastelen ja laitan naisen tarpeet etusijalle. Sen lisäksi olen raitis, se on ehkä vielä suurempi synti Suomessa. Vaikka kirjoitinkin sanan "synti" en ole vähääkään uskonnollinen.
Myös vapaaehtoinen lapsettomuus karsii vaihtoehtoja todella rankasti pois.
Romanttiset mietteet ei vissiin myöskään kolahda nykypäivänä muihin kuin itseeni. Tämänkin kesän auringonlaskut menee siis jälleen yksin haaveillessa että olisipa joku jonka kanssa jakaa ne hetket.
Ehkä näillä ominaisuuksilla ei omaa kultaa koskaan sitten saa tai en ainakaan keksi missä voisin hengenheimolaiseen törmätä. En uskalla lähestyä ventovieraita kassajonossa tms. vain kysyäkseni että onkohan neiti sinkku...
Mirremarun ajatukset voisi olla hyvin mun suusta.
Ulkoilen ja liikun luonnossa, yksin luonnollisesti.
Koitan pitää itseäni jossakin kunnossa ja samalla ihastelen maisemia kulkiessani mutta jaettu ilo olisi paras ilo.
Tästä kai se syöksykierre masennukseen lähtee kun alkaa ajattelemaan ettei kelpaa kellekään mutta nyt tiedän syynkin kiitos Asiastatietäväntahon: Olen nössö piipittäjä koska haluaisin vaan pitää kiinni, rutistaa ja pussata.
Tänäänkin näin taas onnellisen näköisiä, kauniita ihmisiä ja mietin miksen se voi olla minä joka saa kulkea vierelläsi.
Pakko oli vaan itseäni lähteä kiusaamaan koska kodin seinät kaatuu välillä päälle, yhä useammin viime aikoina.
Kiristin askeliani kohti autoa ja kiiruhdin kotiin, yksinäisyyteen....- N_81
Niin totta tuo kirjoittamasi.
Itse tässä taannoin ostin kaksi lippua koomikon keikalle, toiveikkaana, että EHKÄ joku kaveri lähtisi mukaan. Mutta en aina viitsi olla se peräänkyselijä, joten todennäköisesti laitan toisen lipun myyntiin, kun keikka lähestyy. Tuntuu ettei ihan vastavuoroisesti nää mene niin ehkä mä (taas) tällä kertaa menen yksin. Tapahtumissa käymisen huono puoli on se, että siellä näkee niitä onnellisia ihmisiä joilla on se toinen osapuoli lähellä. Se joskus riipaisee normaalia syvemmältä, voi kun itselläkin olisi kosketusmatkan päässä se toinen ihminen! Ei nyt kuitenkaan julkisesti viitsi ventovieraita lääppiä. Sen verran estynyt ja käytöstavallinen olen.
Tuo alkottomuus on kyllä joskus ihan riesa. Tähän kulttuuriin kuuluu niin vahvasti edelleen alkoholin käytön itsestäänselvyys, että raitis ihminen aiheuttaa tahtomattaan outoja katseita, silloin on onneksi helppoa heittää "miksi sä juot?". Toinen jo lempiaihe on vapaahtoinen lapsettomuus, se on semmoinen punainen vaate (ainakin naisihmisille), että se on ihan suora synonyymi lastenvihaajalle! Sama reaktio tulee kun sanoo "en tykkää lapsista" - vastakysymys on lähes aina "vihaatsä niitä". Niin kuin, että jostain tykkäämätön tarkoittaa suoraan vihaamista. Maailmassa on myös monta muutakin asiaa josta en tykkää, nuo on nyt vaan yhdet siellä muiden joukossa. Tästä se keskustelu usein sitten jatkuukin, kuinka lasta ja jotain muuta ei voi verrata :D Niiden tykkäämättömyyttä ei voi verrata keskenään. Excuse me? Vielä en ole keksinyt nasevaa lausetta millä saisi kerralla perille tämän kovin yksinkertaisen asian.
Mä olen aamulenkin tehnyt mukavassa ilmassa ja nyt taitaa päiväunet kutsua. Joskus kun ei ole mitään tekemistä niin nukkuminen on loistava ratkaisu (lukeminen on toinen). Toiset nukkuu haudassa, mutta mä nukun vähän ennakkoon, näytänpähän haudassa sitten paremmalta :D N_81 kirjoitti:
Niin totta tuo kirjoittamasi.
Itse tässä taannoin ostin kaksi lippua koomikon keikalle, toiveikkaana, että EHKÄ joku kaveri lähtisi mukaan. Mutta en aina viitsi olla se peräänkyselijä, joten todennäköisesti laitan toisen lipun myyntiin, kun keikka lähestyy. Tuntuu ettei ihan vastavuoroisesti nää mene niin ehkä mä (taas) tällä kertaa menen yksin. Tapahtumissa käymisen huono puoli on se, että siellä näkee niitä onnellisia ihmisiä joilla on se toinen osapuoli lähellä. Se joskus riipaisee normaalia syvemmältä, voi kun itselläkin olisi kosketusmatkan päässä se toinen ihminen! Ei nyt kuitenkaan julkisesti viitsi ventovieraita lääppiä. Sen verran estynyt ja käytöstavallinen olen.
Tuo alkottomuus on kyllä joskus ihan riesa. Tähän kulttuuriin kuuluu niin vahvasti edelleen alkoholin käytön itsestäänselvyys, että raitis ihminen aiheuttaa tahtomattaan outoja katseita, silloin on onneksi helppoa heittää "miksi sä juot?". Toinen jo lempiaihe on vapaahtoinen lapsettomuus, se on semmoinen punainen vaate (ainakin naisihmisille), että se on ihan suora synonyymi lastenvihaajalle! Sama reaktio tulee kun sanoo "en tykkää lapsista" - vastakysymys on lähes aina "vihaatsä niitä". Niin kuin, että jostain tykkäämätön tarkoittaa suoraan vihaamista. Maailmassa on myös monta muutakin asiaa josta en tykkää, nuo on nyt vaan yhdet siellä muiden joukossa. Tästä se keskustelu usein sitten jatkuukin, kuinka lasta ja jotain muuta ei voi verrata :D Niiden tykkäämättömyyttä ei voi verrata keskenään. Excuse me? Vielä en ole keksinyt nasevaa lausetta millä saisi kerralla perille tämän kovin yksinkertaisen asian.
Mä olen aamulenkin tehnyt mukavassa ilmassa ja nyt taitaa päiväunet kutsua. Joskus kun ei ole mitään tekemistä niin nukkuminen on loistava ratkaisu (lukeminen on toinen). Toiset nukkuu haudassa, mutta mä nukun vähän ennakkoon, näytänpähän haudassa sitten paremmalta :DNiinpä, eilenkin niitä onnellisia taas näkyi...
Kävin elokuvissa, myöhäisnäytöksessä.
Olin ainoa yksin liikkeellä oleva siellä.
Laskin varmaan 20 paria , iältään kaikki mun ikäisiä tai nuorempia, alle 40v joka tapauksessa. Pidettiin kädestä, silitettiin vähän polvea, hiuksia...Nättejä naisia, komeita miehiäkin. Hyvännäköisiä pareja.
Kyllä siinä tunsi itsensä aika pieneksi ja painui vähän syvemmälle penkkiin mutta sitten ihan viereen tuli viimeiseksi tuo säärensilittelijäpari. Ole siinä nyt sitten täysjärkinen :D
Ja nuo parit siis vaan samassa teatterisalissa, siihen päälle kaikki muut liikkeellä olevat...Aika kummajainen sitä vaan on.
Ei kummajainen ulkoisesti, mielestäni olen ihan ok-näköinen eli sellaista ulkonäkökriisiä ei ole päällänsä.
Sisimmässä kuohuu ja kaihertaa.
Hah, kyllä siinä litsaria poskelle tulisi jos ventovierasta lääppisin.
Kivahan se olisi taas koskettaa toista mutta käytöstavat ja introverttiys estää sen.
Nettitreffejä läpikäyneenä vähimmäisvaatimuksena on aina että edes viiniä pitäisi lipittää jos ei muuta. Alkottomuus on niin suuri kehitysvamma tässä maassa että ei voi käsittää.
Ei siinä mitään jos toinen haluaa sitä viiniä maistella, mä voin juoda seuraksi vaikka vettä tai sekamehua, sehän olis saman väristäkin :D
VELA-naisia löytyy toki, osa ihan järkeviäkin mutta johonkin se aina tyssää...kriteerit tai muut jutut ei osu kohdalleen kai. Siksi ei vastata sanallakaan lähestymisiin.
Lopetin muuten nettitreffit juuri kannattamattomana.
Lapsettomuutta olen onneksi joutunut perustelemaan hyvin vähän.
Yksi toimiva lause mulla on käytössä : En vaan pidä lapsista tarpeeksi jotta omia haluaisin. Kokeile sitä seuraavalla kerralla :)
Oletko täältä Uudeltamaalta kotoisin, N_81?- N_81
Tuosta säärensilittelystä tulikin mieleen, olin jokin aika sitten Helsingissä eräässä konsertissa kulttuuritalolla, ja ai että kun vieressä oli oikein toistensa hilpailijapariskunta (n.25v). Se 3 tuntia oli kovin vaivaannuttavaa kun sivusilmällä koko ajan näki heidän hiplailut. Ei sillä, saahan sitä hiplailla, mutta jotenkin hmm.. 3 tuntia (!) ja nainen oli hieman vaivaantunut ensimmäisen tunnin.
Elämäni ensimmäisen kerran ostin alkoholittoman siiderin tässä 3 viikkoa sitten. Monta kertaa olen miettinyt, että miksi ostaisin sellaisen, sehän on limpparia tai mehua, joten miksi tuhlaisin rahaa keinotekoiseen mehuun tai limppariin, kun en limppareitakaan käytä kuin ehkä kerran vuodessa. No ostin silti -jos nyt kerran elämässä kokeilee -ajattelin. Poreilevaa limpparia se olikin ja koko tölkin juominen oli työlästä. Ehkä oma kroppa on vaan niin vieroittunut tuollaisista sokerijuomista ettei ne mene alas. Yhtä työlästä oli juoda sprite-tölkki eilen, kun reissussa ajattelin että saa sokeria ja nestettä samalla. Joten jatkan mielelläni vesi ja kivennäisvesilinjalla joskus tuoremehua käyttäen.
Uudeltamaalta en ole kotoisin vaikka sielläkin on tullut asuttua, tällähetkellä asun Päijät-Hämeessä, jospa sitä hetken sais täällä olla, vaikka töissä onkin yt:t (missä niitä nyt ei olisi). Onhan sitä jo kerran nekin tullut koettua, mutta voisin olla kokematta niitä uudestaan. Onneksi sentään itselläni löytyy vakaa työpaikka joten ainakin se tuo turvaa ja jotain sisältöä elämään, oma kattokin on pään päällä.
Sisimpään kun saisi vielä lisää sisältöä niin sitten voisi sanoa olevansa onnellinen.
Limuja en itsekään juo muulloin kuin hamburgerilla käydessä eli melko harvoin.
Kiva tietää että en ole ainoa tällainen :)- N_81
longlost kirjoitti:
Onneksi sentään itselläni löytyy vakaa työpaikka joten ainakin se tuo turvaa ja jotain sisältöä elämään, oma kattokin on pään päällä.
Sisimpään kun saisi vielä lisää sisältöä niin sitten voisi sanoa olevansa onnellinen.
Limuja en itsekään juo muulloin kuin hamburgerilla käydessä eli melko harvoin.
Kiva tietää että en ole ainoa tällainen :)Totta turiset :)
- N_81
et sä haluaisi ostaa multa lippua louis ck:n stand-up keikalle? Helsingin jäähallissa pe 19.8. klo 20 (alakatsomo c3, rivi 11, paikka 175, hinta 60e). aattelin nyt vaan tarjota ennen kuin laitan huutonettiin.
- LonelyOne111
:) ihan mielettömän hieno lukea tälläistä. toivottavasti longlost ilmestyy vielä linjoille ja lähdette yhdessä keikkaa katsomaan. vielä hienompaa olisi jälkikäteen lukea että juttua riitti ja aiotte tavata toistekin. :)
itsekin introvertti jolla sydän täynnä rakkautta muttei ketään kenelle se rakkaus antaa. saisi kenties vähän uskoa siihen ettei toivo ole vielä kokonaan menetetty. N_81 kirjoitti:
et sä haluaisi ostaa multa lippua louis ck:n stand-up keikalle? Helsingin jäähallissa pe 19.8. klo 20 (alakatsomo c3, rivi 11, paikka 175, hinta 60e). aattelin nyt vaan tarjota ennen kuin laitan huutonettiin.
Kiitos tarjouksesta N_81.
Nyt vaan näyttää siltä että jos olisin menossa niin tarvitsisin kaksi lippua...
Vaikuttaa siis siltä että yksinäisyys on nyt mennyttä elämää.
Enpä olisi uskonut että mullekin tällaista suodaan.
- ymmärräntilanteesi
Kelpaisiko sinulle ihan ystävä? vai parisuhde ainoastaan
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 575450
Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap233497Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti
Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei281622Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?
Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei1981564- 761076
MAKEN REMPAT
Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna261038Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan
5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee49897Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille
Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel259836Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.71799Mulla on kyllä
Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..35798