Seppo Hietasen blogin

MTV näkyy uutisoineen tällaista joitain vuosia sitten:

"Terveyspalveluja tarjoavasta Terveystalosta kerrotaan, että SSRI-masennuslääkkeiden ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan pysyviä muutoksia ihmisen persoonallisuuteen. Esimerkiksi tavanomainen tunneherkkyys palautuu lääkityksen lopettamisen jälkeen. Mehiläisen asiantuntija kuitenkin väittää toista.

– Pysyviä käytön jälkeisiä haittoja ei tunneta, vaikka jotkut väittävät muuta, psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen sanoo."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kolmasosa-ei-hyody-masennuslaakkeista-osa-pelkaa-sivuvaikutuksia-nain-masennusta-voidaan-hoitaa-laakkeettomasti-pelkka-pilleri-yksin-ei-toimi/7129572#gs.lntly5

Lääkärilehdessä suomalainen professori puolestaan on dokumentoinut runsaiden tutkimusviitteiden kera siitä, että pitkäaikaisia jälkikäteisiä haittavaikutuksia nimenomaan nykyään myös tunnetaan, vaikka eivät olekaan kovin yleisiä:

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook

Minkä takia osa psykiatreista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kiistää pysyvien haittavaikutusten olemassaolon tai jopa mahdollisuuden, vaikka niistä on kertynyt aika paljon näyttöä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa?

Anonyymi kirjoitti:

MTV näkyy uutisoineen tällaista joitain vuosia sitten:

"Terveyspalveluja tarjoavasta Terveystalosta kerrotaan, että SSRI-masennuslääkkeiden ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan pysyviä muutoksia ihmisen persoonallisuuteen. Esimerkiksi tavanomainen tunneherkkyys palautuu lääkityksen lopettamisen jälkeen. Mehiläisen asiantuntija kuitenkin väittää toista.

– Pysyviä käytön jälkeisiä haittoja ei tunneta, vaikka jotkut väittävät muuta, psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen sanoo."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kolmasosa-ei-hyody-masennuslaakkeista-osa-pelkaa-sivuvaikutuksia-nain-masennusta-voidaan-hoitaa-laakkeettomasti-pelkka-pilleri-yksin-ei-toimi/7129572#gs.lntly5

Lääkärilehdessä suomalainen professori puolestaan on dokumentoinut runsaiden tutkimusviitteiden kera siitä, että pitkäaikaisia jälkikäteisiä haittavaikutuksia nimenomaan nykyään myös tunnetaan, vaikka eivät olekaan kovin yleisiä:

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook

Minkä takia osa psykiatreista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kiistää pysyvien haittavaikutusten olemassaolon tai jopa mahdollisuuden, vaikka niistä on kertynyt aika paljon näyttöä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa?

Lue lisää

Uskon että tulevaisuus tulee vahvistamaan pysyvien tai ainakin pitkään jatkuvien haittojen olemassa olon psykiatrian lääkkeissä vaikka juuri kukaan änkyrä psykiatri ei halua niitä myöntää jotka voi helposti vedota potilaisen mielenterveyteen ongelmien syynä ja käyttää hyödyksi sitä että harmi ei näy selkeästi päällepäin vaan voi kyllä olla invalidisoivaa jopa tai ainakin lämänlaatua laskevaa mutta ei päällepäin nähtävillä (paitsi jotkut pakkoliikkeet). Juuri kellään ei ole intressiä vain tutkia niitä aktiivisesti lääketieteessä. Se ei tuota, se vain lisää tahroja psykiatrian kiillotettuun kuvaan tai lääkeyhtiöiden myyntiin. Niistä on viitteitä.

Antipsykootit - tardiivi dyskinesia (naaman nykiminen, pakkoliikkeet). Tardiiveja lääkkeen jälkeen jatkuvia oireita (tai varmaan toisinaan vieroituksessa puhkeavia) voi olla monentyyppisiä esim tardive akathisia, tardiivi akatisia. On myös epäilyä että pitkään käytettynä esim.masennuslääkeaineet saattavat kroonistaa joidenkin taudin kuvaa ja lisätä hoitoresistenttiyttä uusille masennuslääkkeille(Giovanni Fava). Puhutaan myös ilmiöstä tardive dysphoria jossa masennuslääke voinee kroonistaa masennusta pitkällä aikavälillä. Ilmiö dopamine supersensitivity psychosis on myös mielenkiintoinen hoidolla iatrogeenisesti tuotettu ongelma antipsykooteissa.

Etenkin SSRI masennuslääkkeet - PSSD. Toisaalta uskon että seksuaalihäiriöt ja PSSD liittyy moniin psykiatrian aineisiin antipsykootteihin asti. Finasteridi (ei psyykenlääke mutta samanlaisia ongelmia kuin SSRI-aineissa)-kuvattu post finasteride syndrome. Laaja kokoelma oireita, joista seksuaalihäiriöt vain yksi osa. Bentsodiatsepiineista oppaan kirjoittanut Heather Ashton kuvasi pitkittyneitä vieroitusoireita bentsoista jotka kesti vuosia.jo nykyisellään ymmärretään että masennuslääkkeistä voi jäädä pitkäkestoisempia vaikeampia vieroituaoireita. Kukaan ei tohdi sanoa niitä vaurioksi kehon toimintaan mitä ne voi olla joka jatkuu ajan X. Vieroitusoireina pitkäaikaisista harmeista puhuminen voi olla vain hämäännyttävää ja moni psykiatri toteaa "vieroitusoireet kestää sen ajan X, ei ne sitten enää ole vieroitusoireita*.

Uskon että yksi syy vieroituksessa puhkeaville oireille voi olla se että keholla on vaikeuksia saavuttaa uusi homeostaasitila aineen jälkeen jossa sen pitää palauttaa aineen tekemät muutokset kehossa ja siirtyä uuteen homeostaasitilaan. Tämä vaihe voi olla monimutkaisempi kuin luullaan. Kenties joillakin ihmisillä tässä vaiheessa koituu ongelmia. Vaarallisin hetki lääkkeen käytössä haittojen osalta ei välttämättä ole aineen jatkuva käyttö aina, vaan muutokset lääkeannokseen ja lopetus. Ja tietenkin myös aloitus. Psykiatriassa dependence ilmiötä voidaan herkästi käyttää syynä jatkaa lääkkeitä loputtomiin koska dependencen eli kehon mukautumisen ja fyysisen riippuvuuden myötä voi olla hankala hahmottaa mikä on lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja mikä vieroitusoireiden välttelyä. Dependencen myötä aineesta tulee vieroitusoireita.

Kun mekanismi PSSD:hen ymmärretään se tulee osoittamaan sen että masennuslääkkeistä voi jäädä pysyvää tai ainakin, pitkään jatkuvaa harmia joillekin. Nykyisellään on hyvä suunta että 2019 merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli lääkepaketteihin ja lääkärien sivustot kirjoittaa siitä. Mekanismi on kiinnostava. Olen törmännyt netissä teorioihin tästä, yksi on esim "small fiber neuropathy" koska lukuisilla PSSDtä potevilla on todettu tätä. Toki nämä on vasta hypoteesien asteella. En ihmettelisi jos aineet olisi neurotoksisia myös kuten moni muukin aine joillekin

Psykiatri David Healyn sivusto on kirjoittanut aiheesta PSSD paljon jos haluaa lueskella aiheesta lisää (RXISK).

Surviving ADs palstalla puhutaan, kuinka jokainen lääkkeen käyttö, vieroitus ja huono lääkereaktio jättää jälkensä hermostoon. Toistuvat vieroitukset voi lisätä riskiä pahemmille vieroitusoireille tai tuleville huonoille lääkereaktioille kindling-reaktion tavoin joka ymmärretään käytännössä sedatiiveissa ja alkoholissa. Uskon itse henkilökohtaisesti että myös muihin psykoaktiivisiin aineisiin ulottuvat ongelmat voi olla hyvin samanlaisia kuin psyykenlääkkeissä esim laittomiin serotonergisiin huumausaineisiin liittyvät seksuaalihäiriöt, dependence, kroonistunut masennus jatkuvassa käytössä. Kenties kroonisten käyttäjien aivoterveyskään ei ole parasta mahdollista. Mutta kuka tietää?

Surviving ADs palstalla yksi teoria pitkittyneiden vieroitusoireiden taustalla pn se että vieroitus sotkee autonomisen hermoston toimintaa ja pitkäaikaisireet on autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä. Muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa.

Kyseessä voi olla samantyyppinen ilmiö kuin long covid jossa viruksen jälkeen keho jää oirehtimaan. Miksei hermostoaineista johon keho jää fyysisesti riippuvaiseksi (dependence) ei voisi jäädä jotain häikkää jollekin niiden jälkeenkin? Kertoo vain lääketieteen naiiviuudesta, huolesta maineelle, korkeasta egosta lääketurvallisuuteen liittyen ettei tätä sanota ääneen

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että tulevaisuus tulee vahvistamaan pysyvien tai ainakin pitkään jatkuvien haittojen olemassa olon psykiatrian lääkkeissä vaikka juuri kukaan änkyrä psykiatri ei halua niitä myöntää jotka voi helposti vedota potilaisen mielenterveyteen ongelmien syynä ja käyttää hyödyksi sitä että harmi ei näy selkeästi päällepäin vaan voi kyllä olla invalidisoivaa jopa tai ainakin lämänlaatua laskevaa mutta ei päällepäin nähtävillä (paitsi jotkut pakkoliikkeet). Juuri kellään ei ole intressiä vain tutkia niitä aktiivisesti lääketieteessä. Se ei tuota, se vain lisää tahroja psykiatrian kiillotettuun kuvaan tai lääkeyhtiöiden myyntiin. Niistä on viitteitä.

Antipsykootit - tardiivi dyskinesia (naaman nykiminen, pakkoliikkeet). Tardiiveja lääkkeen jälkeen jatkuvia oireita (tai varmaan toisinaan vieroituksessa puhkeavia) voi olla monentyyppisiä esim tardive akathisia, tardiivi akatisia. On myös epäilyä että pitkään käytettynä esim.masennuslääkeaineet saattavat kroonistaa joidenkin taudin kuvaa ja lisätä hoitoresistenttiyttä uusille masennuslääkkeille(Giovanni Fava). Puhutaan myös ilmiöstä tardive dysphoria jossa masennuslääke voinee kroonistaa masennusta pitkällä aikavälillä. Ilmiö dopamine supersensitivity psychosis on myös mielenkiintoinen hoidolla iatrogeenisesti tuotettu ongelma antipsykooteissa.

Etenkin SSRI masennuslääkkeet - PSSD. Toisaalta uskon että seksuaalihäiriöt ja PSSD liittyy moniin psykiatrian aineisiin antipsykootteihin asti. Finasteridi (ei psyykenlääke mutta samanlaisia ongelmia kuin SSRI-aineissa)-kuvattu post finasteride syndrome. Laaja kokoelma oireita, joista seksuaalihäiriöt vain yksi osa. Bentsodiatsepiineista oppaan kirjoittanut Heather Ashton kuvasi pitkittyneitä vieroitusoireita bentsoista jotka kesti vuosia.jo nykyisellään ymmärretään että masennuslääkkeistä voi jäädä pitkäkestoisempia vaikeampia vieroituaoireita. Kukaan ei tohdi sanoa niitä vaurioksi kehon toimintaan mitä ne voi olla joka jatkuu ajan X. Vieroitusoireina pitkäaikaisista harmeista puhuminen voi olla vain hämäännyttävää ja moni psykiatri toteaa "vieroitusoireet kestää sen ajan X, ei ne sitten enää ole vieroitusoireita*.

Uskon että yksi syy vieroituksessa puhkeaville oireille voi olla se että keholla on vaikeuksia saavuttaa uusi homeostaasitila aineen jälkeen jossa sen pitää palauttaa aineen tekemät muutokset kehossa ja siirtyä uuteen homeostaasitilaan. Tämä vaihe voi olla monimutkaisempi kuin luullaan. Kenties joillakin ihmisillä tässä vaiheessa koituu ongelmia. Vaarallisin hetki lääkkeen käytössä haittojen osalta ei välttämättä ole aineen jatkuva käyttö aina, vaan muutokset lääkeannokseen ja lopetus. Ja tietenkin myös aloitus. Psykiatriassa dependence ilmiötä voidaan herkästi käyttää syynä jatkaa lääkkeitä loputtomiin koska dependencen eli kehon mukautumisen ja fyysisen riippuvuuden myötä voi olla hankala hahmottaa mikä on lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja mikä vieroitusoireiden välttelyä. Dependencen myötä aineesta tulee vieroitusoireita.

Kun mekanismi PSSD:hen ymmärretään se tulee osoittamaan sen että masennuslääkkeistä voi jäädä pysyvää tai ainakin, pitkään jatkuvaa harmia joillekin. Nykyisellään on hyvä suunta että 2019 merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli lääkepaketteihin ja lääkärien sivustot kirjoittaa siitä. Mekanismi on kiinnostava. Olen törmännyt netissä teorioihin tästä, yksi on esim "small fiber neuropathy" koska lukuisilla PSSDtä potevilla on todettu tätä. Toki nämä on vasta hypoteesien asteella. En ihmettelisi jos aineet olisi neurotoksisia myös kuten moni muukin aine joillekin

Psykiatri David Healyn sivusto on kirjoittanut aiheesta PSSD paljon jos haluaa lueskella aiheesta lisää (RXISK).

Surviving ADs palstalla puhutaan, kuinka jokainen lääkkeen käyttö, vieroitus ja huono lääkereaktio jättää jälkensä hermostoon. Toistuvat vieroitukset voi lisätä riskiä pahemmille vieroitusoireille tai tuleville huonoille lääkereaktioille kindling-reaktion tavoin joka ymmärretään käytännössä sedatiiveissa ja alkoholissa. Uskon itse henkilökohtaisesti että myös muihin psykoaktiivisiin aineisiin ulottuvat ongelmat voi olla hyvin samanlaisia kuin psyykenlääkkeissä esim laittomiin serotonergisiin huumausaineisiin liittyvät seksuaalihäiriöt, dependence, kroonistunut masennus jatkuvassa käytössä. Kenties kroonisten käyttäjien aivoterveyskään ei ole parasta mahdollista. Mutta kuka tietää?

Surviving ADs palstalla yksi teoria pitkittyneiden vieroitusoireiden taustalla pn se että vieroitus sotkee autonomisen hermoston toimintaa ja pitkäaikaisireet on autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä. Muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa.

Kyseessä voi olla samantyyppinen ilmiö kuin long covid jossa viruksen jälkeen keho jää oirehtimaan. Miksei hermostoaineista johon keho jää fyysisesti riippuvaiseksi (dependence) ei voisi jäädä jotain häikkää jollekin niiden jälkeenkin? Kertoo vain lääketieteen naiiviuudesta, huolesta maineelle, korkeasta egosta lääketurvallisuuteen liittyen ettei tätä sanota ääneen

Lue lisää

Siis mikä voisi mennä pieleen psykiatria, kun puututte kehossa tärkeiden välittäjäaineiden toimintaan jotka säätelee erilaisia tärkeitä prosesseja kehossa? Niin? Ja tehdä tätä kroonisesti vuosi toisensa jälkeen lyhyiden tutkimisnäyttöjen perusteella datan ollessa vähäistä pitkäaikaiskäytöstä/vaikutuksesta kasvuun ja kehitykseen nuorilla. Kertoo vain psykiatrian hölmöydestä olla näkemättä tässä mitään ongelmaa ja nähdä että tässä vielä korjataan potilaiden aivoja :D Ja nykyajan lääketieteessä tuntuu olevan ajatus että tää lääke toimii tän hetkisen näin, se on tehokas. Entäpä pitkän aikavälin ongelmat, pitkän aikavälin teho, oikeat pitkän aikävälin vaikutukset elämänlaadullt ja terveydelle? Ollaanko niistä niin kiinnostuneita?

Kuinkakohan monen lääkkeestä koituva hyöty on dependencen ylläpitoa?

Keskittyisivät edes koko kehon ja hermoston terveyteen eikä aina vain aivoihin (joille kyseisten aineiden krooninen käyttö tuskin myöskään tekee mitään hyvää) ja myös, elämänlaatuun. Elämänlaatua ei lisää lääkekoukut joihin ajautuu ilman tietoa tai seksuaalihäiriöt?

Täekeä osa tutkimusta pitäisi olla miten välttää harmia. Miten määrätä lääkettä niin että se on mahd turvallinen. Mikä altistaa ongelmille, vieroitusoireille,seksuaalihaitoille? Määrääminen vailla huolta huomisesta pitemmällä aikavälillä ei ole aina turvallista.

Toivon että joku joutuu isoon vastuuseen PSSD-asiassa. Myöskin psykiatria sietäisi joutua vastuuseen pimitellessään viekkareita ja puhuesaaan vain kuinka lääke ei aiheuta riippuvuutta (mutta dependenceä aiheuttaa ja siitä johtuen vieroitusoireita). Näitä ei ole mainittu suurelle osalle ihmisistä määrätessä. On aika karua kemiallisesti kastroida ihmisiä. Näitö on määrätty miljoonille ja miljoonille. Harvinaisemmat haitat voi koskea MONIA.

Entäpä harhaanjohtava markkinointi missä lääkeyhtiöt on puhuneet kemiallisen epätasapainon korjaamisesta vailla edes kunnon tieteen taustatukea väitteilleen? Mainokset, lääkepakettien merkinnät. Miksi niin moni potilaskin on kuullut tätä höpöteoriaa kun heille on määrätty pillereitä?

On höpöpuhetta että aina jokatapauksessa tunne-elämä lääkkeistä tunneherkkyyksineen palaa entiselle tasolle. Ei PSSD ihmisillä.

Jo sillä psykiatrian väitteellä että lääkkeet korjaa jotain aivoissa, kääntäen sairausprosesseja pois on kritiikkiä. Psykiatri Joanna Moncrieff models of drug action mallissaan kuvaa kuinka psykiatriassa aiat halutaan ymmärtää disease centred, sairauskeskeisen mallin kautta juuri näin. Verraten psykiutrian lääkkeitä kuin insuliiniin ja muuhun lääketieteeseen. Hänellä on toinenkin malli. Drug centred, lääke keskeinen malli. Siinä psyykenlääkkeet vertautuu psykoaktiivisiin aineisiin jotka muuttaa aivojen toimintaa. Tekee muutoksia. Ei ne mitään korjaa välttämättä. Psykoaktiivisiin aineisiin kuuluu että niistä voi tulla myös haitallisia vaikutuksia tunne-elämälle. Niistä voi olla hyötyä oireisiin toki mutta korjaako ne aivoja pitemmän päälle? Ei. PSSD on merkki siitä.

Miten mikään voi olla tosi aivoille hyödyllinen jos se saa naaman nykimään joillakin tai kemiallisesti kastroi ihmisiä tai jopa kroonistaa mielialaoireilua? Joilla on vieroitusfoorumeita netissä kun vieroitusoireet on niin kamalia? Psykiatria paljonko tutkimusta olette tehneet aivoterveydestä vieroituksen aikana? Kun keskitytte aina vain kuvaamaan "hei tää lääke teki positiivista ajattelua kahdella annoksella", "tämä lääke alussa parantaa aivojen toimintaa lisäämällä neuroplastisuutta". Entäs niillä ketkä vieroittautuu ja alkaa kokea ongelmia lääkkeen jälkeen vieroituksessa? Entäs heidän aivot? Hermosto?

Jokainen jolla on vähääkään älyä päässä näkee tämän huijauksen läpi. Ihan niinkuin psykiatrian yhtä tai useampaa välittäjäainetta veivaavat aineet olisi niin fiksuja että ne korjaisi evoluution aikana kehittyneet ihmisten kehon kemiallisen toiminnan ja aivot. Ei. Ne tekee sekasotkua kehossa.

Psykiatrian etu on että sekasotku ei ole aina selvästi huomattavissa. Joillakin se sotku alkaa tulla pintaan kun joku on pahemmin häiriintynyt.

Anonyymi kirjoitti:

MTV näkyy uutisoineen tällaista joitain vuosia sitten:

"Terveyspalveluja tarjoavasta Terveystalosta kerrotaan, että SSRI-masennuslääkkeiden ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan pysyviä muutoksia ihmisen persoonallisuuteen. Esimerkiksi tavanomainen tunneherkkyys palautuu lääkityksen lopettamisen jälkeen. Mehiläisen asiantuntija kuitenkin väittää toista.

– Pysyviä käytön jälkeisiä haittoja ei tunneta, vaikka jotkut väittävät muuta, psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen sanoo."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kolmasosa-ei-hyody-masennuslaakkeista-osa-pelkaa-sivuvaikutuksia-nain-masennusta-voidaan-hoitaa-laakkeettomasti-pelkka-pilleri-yksin-ei-toimi/7129572#gs.lntly5

Lääkärilehdessä suomalainen professori puolestaan on dokumentoinut runsaiden tutkimusviitteiden kera siitä, että pitkäaikaisia jälkikäteisiä haittavaikutuksia nimenomaan nykyään myös tunnetaan, vaikka eivät olekaan kovin yleisiä:

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook

Minkä takia osa psykiatreista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kiistää pysyvien haittavaikutusten olemassaolon tai jopa mahdollisuuden, vaikka niistä on kertynyt aika paljon näyttöä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa?

Lue lisää

Haittavaikutusten määrää ja laatua pitää myös suhteuttaa käytettyihin määriin, ja hyötyihin nähden.

Anonyymi kirjoitti:

Haittavaikutusten määrää ja laatua pitää myös suhteuttaa käytettyihin määriin, ja hyötyihin nähden.

"Mutta voiko masennusta hoitaa ilman lääkitystä?

Pilleriresepti ei yksin auta
Kyllä voi, mutta se riippuu yksilöstä. Pääsääntöisesti hoitosuositus on, että masentunut käyttää masennuslääkkeittä ja saa samaan aikaan psykoterapiaa. Masennuslääkkeet näyttävät lisäävän aivojen muovautuvuutta, mutta ajatusmallien muokkaaminen vaatii työtä masentuneelta itseltään."

Joillakin tunteet leikkautuu lääkkeissä eivätkä pääse terapiassa eteenpäin ts. eivät pääse tunteisiin käsiksi mitä pitäisi käsitellä. Sitä ei auta se että masennuslääkkeet perustellaan niin että masennus liittyy johonkin alhaisiin serotoniinitasoihin mitä lääke korjaa minkä pohjalta ihminen alkaa selittää masennustaan aivokemioiden häiriönä jota ylläpitohoidetaan lääkkeillä mikä edesauttaa tunnetta lääkkeiden tarvitsemisesta.

Masennuslääkkeet voi olla vaan tunne-elämää sekaannuttava kokemus vuoristoratamaisine tunteineen vieroituksessa ja leikattuine tunteineen käytön aikana. Ja lisätä vierauden tunnetta itseensä. Itselleni puhkesi depersonalisaation tunteita. On niin mind fuckia yhtäkkiä tuntea enemmän samaistumista ihmiseen ennen lääkkeitä kuin lääkkeissä ja jatkaa prosessointia siitä pisteestä miettien että kukakohan lie oli tuo ihminen vuosia pillereissä.

Aivojen muovautuvuutta voi lisätä myös liikunnalla, elintavoilla, pysymällä aktiivisena ja niin päin pois. Jos joskus masentuneena ei kykene, elämäntapojen parannuksen aika voi tulla myöhemmin kun on levätty ja pidetty tauko. Nykyaikana kaiken pitäisi tulla heti. Hyvän mielialankin purkista sormia napsauttamalla. Prosessointi vaatii aikaa.

Itse toivon etten olisi koskenut ensimmäiseenkään psykiatrian lääkitykseen koskaan ikinä.

Anonyymi kirjoitti:

MTV näkyy uutisoineen tällaista joitain vuosia sitten:

"Terveyspalveluja tarjoavasta Terveystalosta kerrotaan, että SSRI-masennuslääkkeiden ei ole kuitenkaan todettu aiheuttavan pysyviä muutoksia ihmisen persoonallisuuteen. Esimerkiksi tavanomainen tunneherkkyys palautuu lääkityksen lopettamisen jälkeen. Mehiläisen asiantuntija kuitenkin väittää toista.

– Pysyviä käytön jälkeisiä haittoja ei tunneta, vaikka jotkut väittävät muuta, psykiatrian erikoislääkäri Seppo Hietanen sanoo."

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kolmasosa-ei-hyody-masennuslaakkeista-osa-pelkaa-sivuvaikutuksia-nain-masennusta-voidaan-hoitaa-laakkeettomasti-pelkka-pilleri-yksin-ei-toimi/7129572#gs.lntly5

Lääkärilehdessä suomalainen professori puolestaan on dokumentoinut runsaiden tutkimusviitteiden kera siitä, että pitkäaikaisia jälkikäteisiä haittavaikutuksia nimenomaan nykyään myös tunnetaan, vaikka eivät olekaan kovin yleisiä:

https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/uutiset/masennuslaakkeen-seksuaalinen-haittavaikutus-voi-jatkua-kayton-jalkeenkin/?public=e6a1bd3417895ce93146b7d82c2abefd&utm_source=facebook

Minkä takia osa psykiatreista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa kiistää pysyvien haittavaikutusten olemassaolon tai jopa mahdollisuuden, vaikka niistä on kertynyt aika paljon näyttöä englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa?

Lue lisää

Eikö tämä Roope Tikkanen työskennellyt juuri Terveystalossa, samaa koulukuntaa, puhunut adhdn alilääkinnästä syynä rikollisuuteen....

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että tulevaisuus tulee vahvistamaan pysyvien tai ainakin pitkään jatkuvien haittojen olemassa olon psykiatrian lääkkeissä vaikka juuri kukaan änkyrä psykiatri ei halua niitä myöntää jotka voi helposti vedota potilaisen mielenterveyteen ongelmien syynä ja käyttää hyödyksi sitä että harmi ei näy selkeästi päällepäin vaan voi kyllä olla invalidisoivaa jopa tai ainakin lämänlaatua laskevaa mutta ei päällepäin nähtävillä (paitsi jotkut pakkoliikkeet). Juuri kellään ei ole intressiä vain tutkia niitä aktiivisesti lääketieteessä. Se ei tuota, se vain lisää tahroja psykiatrian kiillotettuun kuvaan tai lääkeyhtiöiden myyntiin. Niistä on viitteitä.

Antipsykootit - tardiivi dyskinesia (naaman nykiminen, pakkoliikkeet). Tardiiveja lääkkeen jälkeen jatkuvia oireita (tai varmaan toisinaan vieroituksessa puhkeavia) voi olla monentyyppisiä esim tardive akathisia, tardiivi akatisia. On myös epäilyä että pitkään käytettynä esim.masennuslääkeaineet saattavat kroonistaa joidenkin taudin kuvaa ja lisätä hoitoresistenttiyttä uusille masennuslääkkeille(Giovanni Fava). Puhutaan myös ilmiöstä tardive dysphoria jossa masennuslääke voinee kroonistaa masennusta pitkällä aikavälillä. Ilmiö dopamine supersensitivity psychosis on myös mielenkiintoinen hoidolla iatrogeenisesti tuotettu ongelma antipsykooteissa.

Etenkin SSRI masennuslääkkeet - PSSD. Toisaalta uskon että seksuaalihäiriöt ja PSSD liittyy moniin psykiatrian aineisiin antipsykootteihin asti. Finasteridi (ei psyykenlääke mutta samanlaisia ongelmia kuin SSRI-aineissa)-kuvattu post finasteride syndrome. Laaja kokoelma oireita, joista seksuaalihäiriöt vain yksi osa. Bentsodiatsepiineista oppaan kirjoittanut Heather Ashton kuvasi pitkittyneitä vieroitusoireita bentsoista jotka kesti vuosia.jo nykyisellään ymmärretään että masennuslääkkeistä voi jäädä pitkäkestoisempia vaikeampia vieroituaoireita. Kukaan ei tohdi sanoa niitä vaurioksi kehon toimintaan mitä ne voi olla joka jatkuu ajan X. Vieroitusoireina pitkäaikaisista harmeista puhuminen voi olla vain hämäännyttävää ja moni psykiatri toteaa "vieroitusoireet kestää sen ajan X, ei ne sitten enää ole vieroitusoireita*.

Uskon että yksi syy vieroituksessa puhkeaville oireille voi olla se että keholla on vaikeuksia saavuttaa uusi homeostaasitila aineen jälkeen jossa sen pitää palauttaa aineen tekemät muutokset kehossa ja siirtyä uuteen homeostaasitilaan. Tämä vaihe voi olla monimutkaisempi kuin luullaan. Kenties joillakin ihmisillä tässä vaiheessa koituu ongelmia. Vaarallisin hetki lääkkeen käytössä haittojen osalta ei välttämättä ole aineen jatkuva käyttö aina, vaan muutokset lääkeannokseen ja lopetus. Ja tietenkin myös aloitus. Psykiatriassa dependence ilmiötä voidaan herkästi käyttää syynä jatkaa lääkkeitä loputtomiin koska dependencen eli kehon mukautumisen ja fyysisen riippuvuuden myötä voi olla hankala hahmottaa mikä on lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja mikä vieroitusoireiden välttelyä. Dependencen myötä aineesta tulee vieroitusoireita.

Kun mekanismi PSSD:hen ymmärretään se tulee osoittamaan sen että masennuslääkkeistä voi jäädä pysyvää tai ainakin, pitkään jatkuvaa harmia joillekin. Nykyisellään on hyvä suunta että 2019 merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli lääkepaketteihin ja lääkärien sivustot kirjoittaa siitä. Mekanismi on kiinnostava. Olen törmännyt netissä teorioihin tästä, yksi on esim "small fiber neuropathy" koska lukuisilla PSSDtä potevilla on todettu tätä. Toki nämä on vasta hypoteesien asteella. En ihmettelisi jos aineet olisi neurotoksisia myös kuten moni muukin aine joillekin

Psykiatri David Healyn sivusto on kirjoittanut aiheesta PSSD paljon jos haluaa lueskella aiheesta lisää (RXISK).

Surviving ADs palstalla puhutaan, kuinka jokainen lääkkeen käyttö, vieroitus ja huono lääkereaktio jättää jälkensä hermostoon. Toistuvat vieroitukset voi lisätä riskiä pahemmille vieroitusoireille tai tuleville huonoille lääkereaktioille kindling-reaktion tavoin joka ymmärretään käytännössä sedatiiveissa ja alkoholissa. Uskon itse henkilökohtaisesti että myös muihin psykoaktiivisiin aineisiin ulottuvat ongelmat voi olla hyvin samanlaisia kuin psyykenlääkkeissä esim laittomiin serotonergisiin huumausaineisiin liittyvät seksuaalihäiriöt, dependence, kroonistunut masennus jatkuvassa käytössä. Kenties kroonisten käyttäjien aivoterveyskään ei ole parasta mahdollista. Mutta kuka tietää?

Surviving ADs palstalla yksi teoria pitkittyneiden vieroitusoireiden taustalla pn se että vieroitus sotkee autonomisen hermoston toimintaa ja pitkäaikaisireet on autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä. Muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa.

Kyseessä voi olla samantyyppinen ilmiö kuin long covid jossa viruksen jälkeen keho jää oirehtimaan. Miksei hermostoaineista johon keho jää fyysisesti riippuvaiseksi (dependence) ei voisi jäädä jotain häikkää jollekin niiden jälkeenkin? Kertoo vain lääketieteen naiiviuudesta, huolesta maineelle, korkeasta egosta lääketurvallisuuteen liittyen ettei tätä sanota ääneen

Lue lisää

Masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia laitetaan itse taudin piikkiin. On normaalia olla masentunut elämän kolhiessa ja miksei myös yleisemmin, tietoisuudella on hintansa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että tulevaisuus tulee vahvistamaan pysyvien tai ainakin pitkään jatkuvien haittojen olemassa olon psykiatrian lääkkeissä vaikka juuri kukaan änkyrä psykiatri ei halua niitä myöntää jotka voi helposti vedota potilaisen mielenterveyteen ongelmien syynä ja käyttää hyödyksi sitä että harmi ei näy selkeästi päällepäin vaan voi kyllä olla invalidisoivaa jopa tai ainakin lämänlaatua laskevaa mutta ei päällepäin nähtävillä (paitsi jotkut pakkoliikkeet). Juuri kellään ei ole intressiä vain tutkia niitä aktiivisesti lääketieteessä. Se ei tuota, se vain lisää tahroja psykiatrian kiillotettuun kuvaan tai lääkeyhtiöiden myyntiin. Niistä on viitteitä.

Antipsykootit - tardiivi dyskinesia (naaman nykiminen, pakkoliikkeet). Tardiiveja lääkkeen jälkeen jatkuvia oireita (tai varmaan toisinaan vieroituksessa puhkeavia) voi olla monentyyppisiä esim tardive akathisia, tardiivi akatisia. On myös epäilyä että pitkään käytettynä esim.masennuslääkeaineet saattavat kroonistaa joidenkin taudin kuvaa ja lisätä hoitoresistenttiyttä uusille masennuslääkkeille(Giovanni Fava). Puhutaan myös ilmiöstä tardive dysphoria jossa masennuslääke voinee kroonistaa masennusta pitkällä aikavälillä. Ilmiö dopamine supersensitivity psychosis on myös mielenkiintoinen hoidolla iatrogeenisesti tuotettu ongelma antipsykooteissa.

Etenkin SSRI masennuslääkkeet - PSSD. Toisaalta uskon että seksuaalihäiriöt ja PSSD liittyy moniin psykiatrian aineisiin antipsykootteihin asti. Finasteridi (ei psyykenlääke mutta samanlaisia ongelmia kuin SSRI-aineissa)-kuvattu post finasteride syndrome. Laaja kokoelma oireita, joista seksuaalihäiriöt vain yksi osa. Bentsodiatsepiineista oppaan kirjoittanut Heather Ashton kuvasi pitkittyneitä vieroitusoireita bentsoista jotka kesti vuosia.jo nykyisellään ymmärretään että masennuslääkkeistä voi jäädä pitkäkestoisempia vaikeampia vieroituaoireita. Kukaan ei tohdi sanoa niitä vaurioksi kehon toimintaan mitä ne voi olla joka jatkuu ajan X. Vieroitusoireina pitkäaikaisista harmeista puhuminen voi olla vain hämäännyttävää ja moni psykiatri toteaa "vieroitusoireet kestää sen ajan X, ei ne sitten enää ole vieroitusoireita*.

Uskon että yksi syy vieroituksessa puhkeaville oireille voi olla se että keholla on vaikeuksia saavuttaa uusi homeostaasitila aineen jälkeen jossa sen pitää palauttaa aineen tekemät muutokset kehossa ja siirtyä uuteen homeostaasitilaan. Tämä vaihe voi olla monimutkaisempi kuin luullaan. Kenties joillakin ihmisillä tässä vaiheessa koituu ongelmia. Vaarallisin hetki lääkkeen käytössä haittojen osalta ei välttämättä ole aineen jatkuva käyttö aina, vaan muutokset lääkeannokseen ja lopetus. Ja tietenkin myös aloitus. Psykiatriassa dependence ilmiötä voidaan herkästi käyttää syynä jatkaa lääkkeitä loputtomiin koska dependencen eli kehon mukautumisen ja fyysisen riippuvuuden myötä voi olla hankala hahmottaa mikä on lääkkeen hyödyllistä vaikutusta ja mikä vieroitusoireiden välttelyä. Dependencen myötä aineesta tulee vieroitusoireita.

Kun mekanismi PSSD:hen ymmärretään se tulee osoittamaan sen että masennuslääkkeistä voi jäädä pysyvää tai ainakin, pitkään jatkuvaa harmia joillekin. Nykyisellään on hyvä suunta että 2019 merkintä lääkkeen jälkeen jatkuvista seksuaalihäiriöistä tuli lääkepaketteihin ja lääkärien sivustot kirjoittaa siitä. Mekanismi on kiinnostava. Olen törmännyt netissä teorioihin tästä, yksi on esim "small fiber neuropathy" koska lukuisilla PSSDtä potevilla on todettu tätä. Toki nämä on vasta hypoteesien asteella. En ihmettelisi jos aineet olisi neurotoksisia myös kuten moni muukin aine joillekin

Psykiatri David Healyn sivusto on kirjoittanut aiheesta PSSD paljon jos haluaa lueskella aiheesta lisää (RXISK).

Surviving ADs palstalla puhutaan, kuinka jokainen lääkkeen käyttö, vieroitus ja huono lääkereaktio jättää jälkensä hermostoon. Toistuvat vieroitukset voi lisätä riskiä pahemmille vieroitusoireille tai tuleville huonoille lääkereaktioille kindling-reaktion tavoin joka ymmärretään käytännössä sedatiiveissa ja alkoholissa. Uskon itse henkilökohtaisesti että myös muihin psykoaktiivisiin aineisiin ulottuvat ongelmat voi olla hyvin samanlaisia kuin psyykenlääkkeissä esim laittomiin serotonergisiin huumausaineisiin liittyvät seksuaalihäiriöt, dependence, kroonistunut masennus jatkuvassa käytössä. Kenties kroonisten käyttäjien aivoterveyskään ei ole parasta mahdollista. Mutta kuka tietää?

Surviving ADs palstalla yksi teoria pitkittyneiden vieroitusoireiden taustalla pn se että vieroitus sotkee autonomisen hermoston toimintaa ja pitkäaikaisireet on autonomisen hermoston toiminnan häiriöitä. Muistuttavat lääkkeen puhkaisemaa dysautonomiaa.

Kyseessä voi olla samantyyppinen ilmiö kuin long covid jossa viruksen jälkeen keho jää oirehtimaan. Miksei hermostoaineista johon keho jää fyysisesti riippuvaiseksi (dependence) ei voisi jäädä jotain häikkää jollekin niiden jälkeenkin? Kertoo vain lääketieteen naiiviuudesta, huolesta maineelle, korkeasta egosta lääketurvallisuuteen liittyen ettei tätä sanota ääneen

Lue lisää

Ihmistä ei ehkä ole tarkoitettu asumaan näillä leveyksillä, pitkä pimeä aika vaikuttaa elimistöön haitallisesti.

"The results suggest that longer relapses were associated with brain tissue loss."

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tekijöitä noiden skitsofreenikkojen elämässä oikein otetaan huomioon, kun kontrolloidaan aivojen koon muutosta. Yleensä pidempi psykoosi ei itsessään välttämättä pienennä aivoja, vaan siihen liittyvät elämäntavat ja ajatuslukkiutumat ja riippuvuudet, joiden ansiosta pitkään psykoosissa (ja vuosikausia äärimmäisen stressin alaisina eläneet) olleet ihmiset eivät käytä aivojaan samalla tavalla kuin ns. terveet ja minkä vuoksi heidän muistinsa ja muut kognitiiviset toiminnot ovat usein heikentyneet. Kroonistunut syrjäytyminen, päihderiippuvuudet yms. voivat heijastua aivojen rakenteeseen. Usein skitsofrenian aivokuvantamistutkimuksissa tunnutaan otettavan ilman mitään perusteluja, että psykoosin että primaarisyynä aivojen surkastumisessa olisi jokin (mekanismiltaan tuntematon) biologinen taustasairaus eikä elinolosuhteet, vaikka toisaalta tiedetään hyvin, että erilaiset riippuvuudet ja jo pelkästään sosioekonominen status voi heijastua aivojen rakenteeseen. Lääkitys vain vahvistaa tätä surkastumista luonnollisesti, mikä ilmenee yhä pahenevina psykooseina ja toiminakyvyn laskuna vuosien mittaan. Tästäkin on näyttöä monista pitkäaikaistutkimuksista, joiden mukaan psykooseista toivutaan sitä paremmin, mitä vähemmin lääkitystä käytetään:

http://psychrights.org/research/digest/Chronicity/50yearecord.pdf

Andearsenin tutkimukset eivät täten ole suinkaan ainoita, jotka viittaavat tähän "masentavaan löytöön".

minhhk kirjoitti:

"The results suggest that longer relapses were associated with brain tissue loss."

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tekijöitä noiden skitsofreenikkojen elämässä oikein otetaan huomioon, kun kontrolloidaan aivojen koon muutosta. Yleensä pidempi psykoosi ei itsessään välttämättä pienennä aivoja, vaan siihen liittyvät elämäntavat ja ajatuslukkiutumat ja riippuvuudet, joiden ansiosta pitkään psykoosissa (ja vuosikausia äärimmäisen stressin alaisina eläneet) olleet ihmiset eivät käytä aivojaan samalla tavalla kuin ns. terveet ja minkä vuoksi heidän muistinsa ja muut kognitiiviset toiminnot ovat usein heikentyneet. Kroonistunut syrjäytyminen, päihderiippuvuudet yms. voivat heijastua aivojen rakenteeseen. Usein skitsofrenian aivokuvantamistutkimuksissa tunnutaan otettavan ilman mitään perusteluja, että psykoosin että primaarisyynä aivojen surkastumisessa olisi jokin (mekanismiltaan tuntematon) biologinen taustasairaus eikä elinolosuhteet, vaikka toisaalta tiedetään hyvin, että erilaiset riippuvuudet ja jo pelkästään sosioekonominen status voi heijastua aivojen rakenteeseen. Lääkitys vain vahvistaa tätä surkastumista luonnollisesti, mikä ilmenee yhä pahenevina psykooseina ja toiminakyvyn laskuna vuosien mittaan. Tästäkin on näyttöä monista pitkäaikaistutkimuksista, joiden mukaan psykooseista toivutaan sitä paremmin, mitä vähemmin lääkitystä käytetään:

http://psychrights.org/research/digest/Chronicity/50yearecord.pdf

Andearsenin tutkimukset eivät täten ole suinkaan ainoita, jotka viittaavat tähän "masentavaan löytöön".

Lue lisää

minhhk, kiitos, tuot esiin joitain hyvin tärkeitä asioita.

minhhk kirjoitti:

"The results suggest that longer relapses were associated with brain tissue loss."

Olisi kiinnostavaa tietää, mitä tekijöitä noiden skitsofreenikkojen elämässä oikein otetaan huomioon, kun kontrolloidaan aivojen koon muutosta. Yleensä pidempi psykoosi ei itsessään välttämättä pienennä aivoja, vaan siihen liittyvät elämäntavat ja ajatuslukkiutumat ja riippuvuudet, joiden ansiosta pitkään psykoosissa (ja vuosikausia äärimmäisen stressin alaisina eläneet) olleet ihmiset eivät käytä aivojaan samalla tavalla kuin ns. terveet ja minkä vuoksi heidän muistinsa ja muut kognitiiviset toiminnot ovat usein heikentyneet. Kroonistunut syrjäytyminen, päihderiippuvuudet yms. voivat heijastua aivojen rakenteeseen. Usein skitsofrenian aivokuvantamistutkimuksissa tunnutaan otettavan ilman mitään perusteluja, että psykoosin että primaarisyynä aivojen surkastumisessa olisi jokin (mekanismiltaan tuntematon) biologinen taustasairaus eikä elinolosuhteet, vaikka toisaalta tiedetään hyvin, että erilaiset riippuvuudet ja jo pelkästään sosioekonominen status voi heijastua aivojen rakenteeseen. Lääkitys vain vahvistaa tätä surkastumista luonnollisesti, mikä ilmenee yhä pahenevina psykooseina ja toiminakyvyn laskuna vuosien mittaan. Tästäkin on näyttöä monista pitkäaikaistutkimuksista, joiden mukaan psykooseista toivutaan sitä paremmin, mitä vähemmin lääkitystä käytetään:

http://psychrights.org/research/digest/Chronicity/50yearecord.pdf

Andearsenin tutkimukset eivät täten ole suinkaan ainoita, jotka viittaavat tähän "masentavaan löytöön".

Lue lisää

Voin omakohtaisesti todeta että neuroleptilääkitys on alentanut toimintakykyäni. Olen sitä omin toimin yrittänyt jonkun verran parantaa, lähinnä aktivoimalla aivojani.. Siltikään en ole samanlainen kuin ennen lääkityksen aloittamista. On lääkityksestä kai jotain hyötyäkin ollut, liian iso annos vain ja liian pitkän aikaa. Lisäksi vahva lääkitys vain auttaa ihmistä sietämään erittäin vaikeitakin elämäntilanteita joka ei luonnollisesti olotilaa helpota.

Seppo Hietanen: "Szazsista tuli skientologien ensimmäinen psykiatrinen neuvonantaja." Tulihan se sieltä, skientologikortti!

"The following statement is intended as response to requests for clarification regarding Dr. Szasz's co-founding of the Citizens Commission for Human Rights (CCHR). Thomas Szasz is not now nor has he ever been a Scientologist or a member of the Church of Scientology.

Dr. Szasz co-founded CCHR in the same spirit as he had co-founded -- with sociologist Erving Goffman and law professor George Alexander -- The American Association for the Abolition for Involuntary Mental Hospitalization (AAAIMH; see http://www.szasz.com/abolitionist.html)

Scientologists have joined Szasz's battle against institutional psychiatry. Dr. Szasz welcomes the support of Jews, Christians, Muslims, and any other religious or atheist group committed to the struggle against the Therapeutic State. Sharing this battle does not mean that Dr. Szasz supports the unrelated principles and causes of any religious or non-religious organization. This is explicit and implicit in Dr. Szasz's work. Everyone and anyone is welcome to join in the struggle for individual liberty and personal responsibility -- especially as these values are threatened by psychiatric ideas and interventions."

http://www.szasz.com/enemies.html

kpkkkppkkj kirjoitti:

Seppo Hietanen: "Szazsista tuli skientologien ensimmäinen psykiatrinen neuvonantaja." Tulihan se sieltä, skientologikortti!

"The following statement is intended as response to requests for clarification regarding Dr. Szasz's co-founding of the Citizens Commission for Human Rights (CCHR). Thomas Szasz is not now nor has he ever been a Scientologist or a member of the Church of Scientology.

Dr. Szasz co-founded CCHR in the same spirit as he had co-founded -- with sociologist Erving Goffman and law professor George Alexander -- The American Association for the Abolition for Involuntary Mental Hospitalization (AAAIMH; see http://www.szasz.com/abolitionist.html)

Scientologists have joined Szasz's battle against institutional psychiatry. Dr. Szasz welcomes the support of Jews, Christians, Muslims, and any other religious or atheist group committed to the struggle against the Therapeutic State. Sharing this battle does not mean that Dr. Szasz supports the unrelated principles and causes of any religious or non-religious organization. This is explicit and implicit in Dr. Szasz's work. Everyone and anyone is welcome to join in the struggle for individual liberty and personal responsibility -- especially as these values are threatened by psychiatric ideas and interventions."

http://www.szasz.com/enemies.html

Lue lisää

Skientologikortti lentää tosi helposti näissä yhteyksissä. Tuossahan Hietanen ei varsinaisesti leimaa Szaszia skientologiksi tai vastaavaa, joten en häntä skientologikortin käytöstä tuomitse.

Thomas Szaszhan lähti CCHR:ään mukaan järjestön perustamisen aikana. Hän toimi kuolemaansa asti asiantuntijaneuvonantajana. Szasz perusteli siirtoaa sillä, että CCHR oli ainoa järjestö, ja taitaa olla yhä, jolla on resursseja auttaa ihmisiä ulos psykiatrisista laitoksista, joihin ihmisiä vasten Yhdysvaltainkin perustuslakia ihmisiä vangitaan. Oikeusmenot ovat nimittäin aika kovia ja köyhillä ei ole mahdollisuutta käydä oikeutta. Samoin CCHR takasi näkyvyyden tärkeälle asialle.

CCHR:n käytännön toiminnasta voi olla montaa mieltä. Itse kunnioitan, että ovat auttaneet joitain ihmisiä vankeudesta ulos, mutta toki huonoakin olen heidän toimintatavoistaan kuullut, mm. dokumenteissa haastatelluilta henkilöiltä. Eivät ihan hyvien tapojen mukaisesti taida haastatteluita järjestää. Joka tapauksessa Thomas Szaszin syyttäminen olisi harhaista. Hänellä oli järjestössä käytönnössä asiantuntijarooli, ei hallinnollinen millään tavalla.

Thomas Szasz syntyi juutalaiseen perheeseen ja oli omien sanojensa mukaan itse ateisti.

RIP

Skientologia on tehnyt hallaa psykiatriaa kritisoivien sanomalle, kun se on sotkeutunut uskontona tai kulttina kritisoimaan psykiatriaa monesti propagandamaisella otteella. Toki sillä on rahaa koneistona auttaa ihmisiä, ja varmaan on auttanutkin joitakin esim. pääsemään laitoksesta.

Psykiatria ja mielen sairauksien medikalisaatio on saanut niin hyvän otteen yhteiskunnasta, että sen kritiikki on hyvin vaimeaa tai olematonta. Siitä, huolimatta, että se niin merkittävästi puuttuu yksilön oikeuksiin ja lääkehoidoissa on paljon haittoja. Ja siitäkin huolimatta, että Suomessa on esim korkeimmat suhteessa väestöön pakkohoitoluvut(jolloin potilas joutuu usein pakkolääkintään) mitä sopisi todenteolla miettiä miksi näin on. Ei psykoottisia vanhuksia lääkitään yleisenä käytäntönä antipsykoottitokkuraan hiljaiseksi. Noh, ehkäpä osa vanhana tajuaa, ettei tämä psyykenlääkehulluus niin kaukana omasta elämästä ole.

Psykiatriaa vastaan parasta on tieteellinen tutkimus ja näyttö lääkkeiden haitallisuudesta, terveysriskeistä ja tehottomuudesta. Joita parhaan mukaan yritetään kumota lääkeyhtiöiden tutkimuksilla kuinka esim. diabetes on yhteydessä skitsofreniaan.

Suomessa usko omaan mielenterveysjärjestelmään on joskus ajanut oikeudessa jopa yli ihmisoikeustuomioistuinten mielipiteen, joka ei usko, että potilaille annetaan riittävästi turvaa mielivaltaa vastaan. Parempi oikeusturva maksaisi paljon rahaa.http://yle.fi/uutiset/kho_eri_mielta_psykiatrisesta_pakkohoidosta_kuin_eit/6292972
http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/2012/09/635.html?m=1
Diagnosointi ei ole niin luotettavaa psykiatrian piirissä.
http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/2_2016/psyyke-ja-laake/psykiatrisen-diagnostiikan-epavarmuus

Potilaiden sanomalla esim."hoidon" haitoista ja valituksilla ei tunnu olevan juurikaan minkäänsorttista tehoa, sillä lääkärin sana usein ajaa potilaan mielipiteiden yli tai ne kuitataan potilaan diagnoosilla. Psykiatristen potilaiden kantelut johtavat muita terveydenhuollon kanteluita harvemmin seuraamuksiin.Joskus monen sanomalla on ollut voimaa, kun kyse ollut esim. ollut joukko-oikeuskanteista Yhdysvalloissa lääkeyhtiötä vastaan tai hoidon väärinkäytösten paljastamisesta joukkona (Turun Kupittaa). Usein potilas jää yksin haittoja kokiessaan vailla tukea ja ymmärrystä.







.

Nimen omaan. Tuosta kohtaa minullekin tuli mieleen heti ensimmäisenä kirjoittaja itse ja muut kollegansa.

Subjektiivisia asioita, mielipiteitä, kuka mitäkin mieltä ja miten asiansa näkee, koskee myös ja ennen kaikkea psykiatreja itseään. Yksi osapuolista voi nähdä asian noin ja toinen osapuoli vastaavasta toiseen suuntaan. Mielestäni hyvä esimerkki tästä kuvastusta "koulutus-transferenssi"-ilmiöstä olisi vaikkapa Hannu Lauerman käytännössä lähes perusteeton ontuva kritiikki Aku Kopakkalan tutkimusdatatulkintoja ja kantoja kohtaan. Minua huvittaa aina eniten psykiatrit, jotka uskovat psykiatriaan ja kritisoivat äänekkäästi uskomushoitoja, syyttävät toisia näkökulmia ja mielipiteitä esimerkiksi "koulutus-transferenssista" tai muusta vastaavasta. Miten kaksimielistä. :)

Btw. Vaikka kirjoitus on vuoden vanha ja Aku Kopakkala irtisanottiin vuosi ennen kirjoitus 2014, jutussa heti kärkeen virheellisesti sanotaan, että Aku kritisoi MOT: Masentavat Lääkkeet -jaksossa Suomen käypä hoito suosituksia ja tuli siksi irtisanotuksi. Tämä ei pidä paikkaansa ja myös Mehiläinen jälkeen päin korjasi/vaihtoi irtisanomissyyn, kun joutuivat tunnustamaan, että niin ei tapahtunut, mikä itsessään on varsin paljastavaa koko tapauksesta. Kyseessä on täytynyt olla kiinni paljon enemmästä kuin mitä julkisuuteen annettiin kertoa.

Lauermalla, jos kellä, on taatusti ”koulutus-transferenssi". Hänhän kaiken muun lisäksi nimenomaan on peräänkuuluttanut "oikeita asiantuntijoita" eli niitä lääkäreitä, joita hän itsekin edustaa. Psykologi ei ole mitään, koska hän ei ole lääkäri.

Lisäksi Lauerma esiintyy kaikkien alojen asiantuntijana puolustaen mm. ravitsemusasioissa ns. virallista kantaa olematta itse oikeasti ravitsemusasiantuntija tai kiihkeästi vastustaen kaikkia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, vaikka hän itse ei osaa yhtäkään vaihtoehtoista hoitomuotoa, hän ei ole kokeillut niitä eikä hän ole tutkinut niitä. Esimerkiksi Pauliinaa Aarvaa vastaan (joka oikeasti on tutkinut vaihtoehtoisia hoitoja Tampereen yliopistossa ja on dosentti) hyökkäävät rajusti juuri "skeptikot", Skepsis ry:n jäsenhän Lauerma on myös.

Lauerma jopa esiintyi oikeudessa jäsenkorjauksen "asiantuntijana" ja on todistanut, että se on vain hypnoosia! Syytetty joutui vankilaan tästä syystä, vaikka ei osaa hypnoosia lainkaan eikä edes tiennyt mitä se oikeastaan on. Dosenttia vastaan kadunmiehen oli mahdoton taistella.

Lauerma hyökkää erikoisesti juuri hypnoosintaitajia kohtaan, jos nämä eivät ole lääkäreitä kuten hän. Kukaan muu ei saisi hypnoosia käyttää muuhun kuin urheiluvalmennukseen. Ilmeisesti Lauerma ei tee urheiluvalmennusta itse. Koko puoskarilakialoite taitaa olla lähtöisin Lauermalta, on tai ei, mutta hän sitä on ajanut.

Tällaista itseriittoisuutta on vaikea ymmärtää ja sen selittää vain juuri koulutus-transferenssin tapaiset vahvat epätieteellisyyteen perustuvat ajatusrakennelmat.

Lauerma menee jopa niin pitkälle tässä, että kuvittelee olevansa oikeutettu valehtelemaan asiansa puolesta. Hän on useissa lehtiartikkeleissa väittänyt harhaisten ihmisten tappaneen läheisiään, koska heitä oli hoidettu vaihtoehtolääkkeillä. Tosiasiassa näitä oli kaksi tapausta, joissa toinen tappoi kaksi läheistään, mutta hän oli lääkärin hoidossa eikä vaihtoehtohoitajan. Toinen taas oli hakenut vitamiineja luontaistuotekaupasta, koska ei halunnut lääkärin hoitoon. Sellaisesta tuskin voi syyttää ketään vaihtoehtohoitajaa. Voi vain kysyä miksi lääkäri ei lähettänyt selvästi harhaista ja psykoottista potilasta pakkohoitoon? Ei huomannut? Hoitovirhe? Tai voi kysyä miksi ihmiset eivät halua yleensä ottaen mielisairaalaan tai psykiatrille? Olisiko hoito niin pelottavaa ja leimaavaa (ei ulkopuolisten, vaan "papereihin jää merkintä" eikä saa enää normaalia kohtelua)?

Hupaisinta on, että Lauerma väitää, että kulteissa tai kulttimuotoisissa yhteisöissä muita pidetään huonompina ja epäilyttävinä ja vain he itse saavat esimerkiksi hoitaa... Onko lääkäreillä siis läääketiedekultti?

Voi_vain_kysyä kirjoitti:

Lauermalla, jos kellä, on taatusti ”koulutus-transferenssi". Hänhän kaiken muun lisäksi nimenomaan on peräänkuuluttanut "oikeita asiantuntijoita" eli niitä lääkäreitä, joita hän itsekin edustaa. Psykologi ei ole mitään, koska hän ei ole lääkäri.

Lisäksi Lauerma esiintyy kaikkien alojen asiantuntijana puolustaen mm. ravitsemusasioissa ns. virallista kantaa olematta itse oikeasti ravitsemusasiantuntija tai kiihkeästi vastustaen kaikkia vaihtoehtoisia hoitomuotoja, vaikka hän itse ei osaa yhtäkään vaihtoehtoista hoitomuotoa, hän ei ole kokeillut niitä eikä hän ole tutkinut niitä. Esimerkiksi Pauliinaa Aarvaa vastaan (joka oikeasti on tutkinut vaihtoehtoisia hoitoja Tampereen yliopistossa ja on dosentti) hyökkäävät rajusti juuri "skeptikot", Skepsis ry:n jäsenhän Lauerma on myös.

Lauerma jopa esiintyi oikeudessa jäsenkorjauksen "asiantuntijana" ja on todistanut, että se on vain hypnoosia! Syytetty joutui vankilaan tästä syystä, vaikka ei osaa hypnoosia lainkaan eikä edes tiennyt mitä se oikeastaan on. Dosenttia vastaan kadunmiehen oli mahdoton taistella.

Lauerma hyökkää erikoisesti juuri hypnoosintaitajia kohtaan, jos nämä eivät ole lääkäreitä kuten hän. Kukaan muu ei saisi hypnoosia käyttää muuhun kuin urheiluvalmennukseen. Ilmeisesti Lauerma ei tee urheiluvalmennusta itse. Koko puoskarilakialoite taitaa olla lähtöisin Lauermalta, on tai ei, mutta hän sitä on ajanut.

Tällaista itseriittoisuutta on vaikea ymmärtää ja sen selittää vain juuri koulutus-transferenssin tapaiset vahvat epätieteellisyyteen perustuvat ajatusrakennelmat.

Lauerma menee jopa niin pitkälle tässä, että kuvittelee olevansa oikeutettu valehtelemaan asiansa puolesta. Hän on useissa lehtiartikkeleissa väittänyt harhaisten ihmisten tappaneen läheisiään, koska heitä oli hoidettu vaihtoehtolääkkeillä. Tosiasiassa näitä oli kaksi tapausta, joissa toinen tappoi kaksi läheistään, mutta hän oli lääkärin hoidossa eikä vaihtoehtohoitajan. Toinen taas oli hakenut vitamiineja luontaistuotekaupasta, koska ei halunnut lääkärin hoitoon. Sellaisesta tuskin voi syyttää ketään vaihtoehtohoitajaa. Voi vain kysyä miksi lääkäri ei lähettänyt selvästi harhaista ja psykoottista potilasta pakkohoitoon? Ei huomannut? Hoitovirhe? Tai voi kysyä miksi ihmiset eivät halua yleensä ottaen mielisairaalaan tai psykiatrille? Olisiko hoito niin pelottavaa ja leimaavaa (ei ulkopuolisten, vaan "papereihin jää merkintä" eikä saa enää normaalia kohtelua)?

Hupaisinta on, että Lauerma väitää, että kulteissa tai kulttimuotoisissa yhteisöissä muita pidetään huonompina ja epäilyttävinä ja vain he itse saavat esimerkiksi hoitaa... Onko lääkäreillä siis läääketiedekultti?

Lue lisää

Niin, Hietanen ja Lauerma ovat samassa Tieteellinen Hypnoosi ry:ssä, jossa maallikkohypnoosia vihataan.

Meillä kaikilla ihmisillä voi ja varmasti onkin pakostakin aina vähintää pala ilmiötä nimeltä koulutus-transferenssi. Se on inhimillistä ja miltei väistämätöntä. Se se vitsi tai kikka tuossa Hietasen kirjoituksessa on. Se sopii kaikkiin ihmisiin enemmän tai vähemmän. Seppo Hietasen antaa vain kuvan, että ilmiö ei koskettaisi häntä tai kollegointansa vaan ainoastaan kritisoitavia tahoja, mikä tekee kirjoituksesta huvittavan. :)

Neuroleptic surkastuttavat selvästi aivoja myös "terveillä" makaki-apinoilla:

The influence of chronic exposure to antipsychotic medications on brain size before and after tissue fixation: a comparison of haloperidol and olanzapine in macaque monkeys.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15756305

"It is unclear to what degree antipsychotic therapy confounds longitudinal imaging studies and post-mortem studies of subjects with schizophrenia. To investigate this problem, we developed a non-human primate model of chronic antipsychotic exposure. Three groups of six macaque monkeys each were exposed to oral haloperidol, olanzapine or sham for a 17-27 month period. The resulting plasma drug levels were comparable to those seen in subjects with schizophrenia treated with these medications. After the exposure, we observed an 8-11% reduction in mean fresh brain weights as well as left cerebrum fresh weights and volumes in both drug-treated groups compared to sham animals."

Nancy Andreasen - Imaging to Look at Changes in the Brain - New York Times

http://www.nytimes.com/2008/09/16/health/research/16conv.html?_r=2&Using

"That’s an awful lot over an 18-year period. And then we’re trying to figure out why. Another thing we’ve discovered is that the more drugs you’ve been given, the more brain tissue you lose.

Q. WHY DO YOU THINK THIS IS HAPPENING?

A. Well, what exactly do these drugs do? They block basal ganglia activity. The prefrontal cortex doesn’t get the input it needs and is being shut down by drugs. That reduces the psychotic symptoms. It also causes the prefrontal cortex to slowly atrophy.

If I were developing new drugs, I’d switch targets. Till now it’s been chemically formulated targets. I believe we should be thinking more anatomically and asking, “With schizophrenics, which brain regions are functioning abnormally?”

Q. ARE YOU WORRIED YOUR FINDINGS MIGHT BE MISUSED?

A. The reason I sat on these findings for a couple of years was that I just wanted to be absolutely sure it was true. My biggest fear is that people who need the drugs will stop taking them."

Ho, Andreasen, et al - varsinainen tutkimus aiheesta. Long-term Antipsychotic Treatment and Brain Volumes
http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=211084

"Results During longitudinal follow-up, antipsychotic treatment reflected national prescribing practices in 1991 through 2009. Longer follow-up correlated with smaller brain tissue volumes and larger cerebrospinal fluid volumes. Greater intensity of antipsychotic treatment was associated with indicators of generalized and specific brain tissue reduction after controlling for effects of the other 3 predictors. More antipsychotic treatment was associated with smaller gray matter volumes. Progressive decrement in white matter volume was most evident among patients who received more antipsychotic treatment. Illness severity had relatively modest correlations with tissue volume reduction, and alcohol/illicit drug misuse had no significant associations when effects of the other variables were adjusted.

Conclusions Viewed together with data from animal studies, our study suggests that antipsychotics have a subtle but measurable influence on brain tissue loss over time, suggesting the importance of careful risk-benefit review of dosage and duration of treatment as well as their off-label use."

Vielä tuohon Hannu Lauerman kommenttiin:

""Tosiasiassa haastattelun työryhmä oli muiden työryhmien tavoin “osoittanut, että skitsofreniaan liittyy jo ennen lääkitystä aivojen eräiden rakenteiden tyypillisiä poikkeamia ja että sisäsyntyinen aivokato on potilailla nopeampaa kuin verrokeilla. "

Andreasen oli tuossa tutkimuksessa aivokuvannut skitsofrenia- tai psykoosi-diagnoosin saaneita potilaita yli vuoksikymmenen ajan. Tavallinen ihminenkin tajuaa, että sellaisesta datasta ei saa ulos tietoa siitä, miten näiden potilaiden aivojen rakenne eroaa muista ihmisistä. Siinä datassa ei ollut "verrokkeja". Lauerma keksii ja aggressiivesti selittää ihan mitä päähän tulee ja julkaisee sen vielä kirjassa.

Viesti

Tuo outo Hannu Lauerman kommentin lähde siis paljastuu hänen psykiatri- ja hypnoosi-klubin kollegansa Seppo Hietasen kommentista. Hietanen ja Lauerma ovat ilmeisesti yrittäneet tulkita Adreasenin tutkimuksia vain tuon yhden artikkelin perusteella, ja lopulta he ovat tulkinneet senkin väärin.

Andreasen - How schizophrenia affects the brain
https://now.uiowa.edu/2013/09/how-schizophrenia-affects-brain

““There are several studies, mine included, that show people with schizophrenia have smaller-than-average cranial size,” explains Andreasen, whose appointment is in the Carver College of Medicine. “Since cranial development is completed within the first few years of life, there may be some aspect of earliest development—perhaps things such as pregnancy complications or exposure to viruses—that on average, affected people with schizophrenia.”

Andreasen puhuu tuossa muista tutkimuksista (joihin lukeutuu hänen omiaan), joiden mukaan skitsofrenia-potilailla on keskimäärin pienempi kallon koko kuin muilla ihmisillä.

Varsinainen Andreasenin aivokuvauksia käsittelevä tieteellinen artikkeli on kuitenkin tässä. Kenties Lauerma tai Hietanen eivät ole edes lukeneet sitä tai eivät ymmärrä mitä siinä sanotaan. Tai ehkä lukemastaan huolimatta he jostain syystä kirjoittavat ihan mitä sattuu. Johtuuko se kenties ajatusharhoista?

http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=211084
Long-term Antipsychotic Treatment and Brain Volumes

"The most perfidious way of harming a cause consists of defending it deliberately with faulty arguments."

-- Friedrich Nietzsche

Asia on triviaali. Koska skitsofrenia nimistä sairautta ei ole olemassa, ei sellainen tietnkään voi aiheuttaa mitään.

Jos henkilöillä joita nimitetään skitsofreniaa-sairastaviksi ("skitsofrenikoiksi") havaitaan _ennen_ neuroleptien tai muiden psykiatristen aineiden käyttöä aivojen surkastumaa tai muuta ongelmaa, syy ei ole kuvitelma nimeltä skitsofrenia vaan jokin muu syy, mahdollisesti myös jokin vielä tunnistamaton aivosairaus. Sitten pitää vielä huomioida, että aivommehan tekevät jatkuvaa muutosta läpi elämän ja sitä ei tule laskea miksikään sairaudeksi. Niin kuuluu elossa olevilla ihmisillä ollakin jatkuvaa muutosta. Neuroleptien taas tiedetään tappavan soluja, mikä näkyy aivojen selvänä surkastumisena mm. etulohkon alueella niin ihmis- kuin eläintutkimuksissa.

Hietaselta ja Lauermalta taas sitä tuttua psykiatrista tuubaa.

Tämäkin psykiatri ja psykoterapeutin blogi oli ihan virkistävää luettavaa

"Olen saanut useilta tahoilta kritiikkiä siitä, että puhun sielusta käsitellessäni inhimillisiä tunteita ja kaipauksia."
"Olen mielestäni sielutieteilijä vaikka psykiatri olenkin sillä rajoituksella, että en usko biologiseen psykiatriaan enkä sen hoitomuotoihin."

Ylivieskan kirkonpolttajasta hän toteaa;

"Hän on ilmeisesti ollut psykiatrisessa hoidossa, näin veikkaisin ja se herättää monia kysymyksiä. Onko hän käyttänyt aktivoivia masennuslääkkeitä, jotka saattavat heikentää impulssikontrollia?"

Masennuksen hoidosta hän taas toteaa että:
"Lääkärikeskus Mehiläinen teki yllättävän ratkaisun, kun antoi potkut psykologille, joka ei varauksetta hyväksynyt depressioiden lääkehoitoa. Suomeen ei siis taida mahtua kuin yksi vallitseva mielipide, muut saavat väistyä. Olen kuitenkin paljolti samaa mieltä kuin TV-ohjelmassa esiintynyt Ari Kopakkala."

"Psykodynaamisessa psykoterapiassa joudutaan usein huomaamaan, kuinka työ ei tahdo edistyä, jos lääkitys vie pois ne tunteet, joista olisi tarkoitus puhua."...
"Ihmisen sisäinen maailma jää mykäksi, kun se ei saa tilaisuutta avautua. Se ei kykyne avautumaan, kun se on kemiallisesti sidottu."
http://juhanimattila.blogspot.fi/

Asia on triviaali. Koska skitsofrenia, tai psykoosi, nimistä sairautta ei ole olemassa, ei sellainen tietnkään voi aiheuttaa mitään.

Oletko sinä itse psykiatri? Jos menisit sinne Seppo Hietasen hoitoon itse?

"Seppo ottaa Töölöön Mehiläisessä vastaan ja on todella hyvä löytämään toimivaa lääkitystä. Suosittelen koko porukalle käyntiä siellä. Kyllä teillekin troppi löytyy, angsti väistyy ja luetun ymmärtäminenkin sujuu. Kaikella rakkaudella."


Ai oletko itse hänen potilaana vai...

Nimimerkki "Hyötähäpeä" on todennäköisesti taas yksi psykiatrinen hoitaja, tai muu sen kaltainen säätäjä.

Ja kun hoitsu tuli tänne avautumaan, niin jälleen hän kenties tahtomattaan promotoi tätä Seppo Hietasen kirjoituksia kritisoivaa ketjua ylöspäin. Kiitos paljon!

Olen kirjoittanut tuon alkuperäisen viestin vuosia sitten. Näköjään tämäkin ketju nousee edelleen esimerkiksi Googlen hauissa paljon korkeammalle kuin Sepon oma blogi. :)

Anonyymi kirjoitti:

Olen kirjoittanut tuon alkuperäisen viestin vuosia sitten. Näköjään tämäkin ketju nousee edelleen esimerkiksi Googlen hauissa paljon korkeammalle kuin Sepon oma blogi. :)

Se on ihan positiivista.

Tämä koko saaga on kuin suoraan Kummelista, tai ehkä Lars von Trierin sarjasta Kingdom/Kriget.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä koko saaga on kuin suoraan Kummelista, tai ehkä Lars von Trierin sarjasta Kingdom/Kriget.

On tuosta yhtälöstä löydettävissä kyllä mustaa huumoria. Siellä psykiatrit tutkimassa toistensa mielenterveyttä ja kartottamassa mielentilaa.