Millaisissa seuroissa viihdyt parhaiten?

Viihdyn yksin tai kaksin, en sen suuremmissa ryhmissä.

Vaikea sanoa, millaisessa seurassa viihdyn parhaiten.
Jos sanon tylsän epämääräisesti, että viihdyn parhaiten siinä seurassa jossa kulloinkin (vapaaehtoisesti) olen, niin se on koko lailla oikea arvio. Olen utelias ja aidosti kiinnostunut (uusista) asioista ja ihmisistä, joten ainakin hetken aikaa viihtyisin melkein seurassa kuin seurassa. Edellyttää kylläkin, että koen myös heidän olevan kiinnostunut seurastani.

Noin muuten viihtymiseni vaihtelee, en ole aina samoista asioista innostunut tai aina yhtä jaksava. Aikuisten seurasta puhuttaessa voin kuitenkin sanoa, että pitkän päälle olen kiinnostunut vain ihmisistä joilla on avoin mieli, suora ja mutkaton käytös (luonne), tärkeimpinä arvoina oikeudenmukaisuus, kunnia ja vastuuntunto, arvostan suuresti myös viisautta, hyvin laajaa yleissivistystä ja elämäniloa.

Pienemmissä porukoissa, luontohenkisissä. Sienestystä, marjastusta, kalastusta ja puutarhajuttuja, tavallisten luonnollisten reilujen ihmisten kesken. Talvella vetäydyn olemaan issekseni kuin karhu talviunilla.

Olen huomannut olevani parasta seuraa itselleni :) Namu löytö näin mieheksi.
Mutta nyt alkaa päivän tärkein hetki. MM loppuottelu.

Mnaah

Suviseuroissa mukavan potunviljeliäloispummieläkeläis-seurassa . >;/


=DW=

Yksin tai seurustelukumppanin kanssa.
Mitä vähemmän tapaa ihmisiä, sen paremmin säästyy harmeilta.

Positiivisia ja mutkattomia ihmisiä ihailen. Sellaisten kanssa puhetta riittää ja saatetaan keksiä yhteisiä uusia juttujakin, kaikenlaista kivaa tekemistä tai 'menemistä'.
Olen luonteeltani aika mutkaton ja otan sekä asiat että ihmiset sellaisina kuin ne vastaan tulevat. On vaikeampaa olla aina (yltiö)positiivinen. Ja olen aika varovainenkin... ikä lie tuonut varovaisuutta kehiin.

Savuttomassa!!!

Ittiäni paremmassa tietenkin ,heikolla menestyksellä tosin kun toi palomakaan ei ymmärrä mun juttuja .

Tykkään itseäni nuoremmista, avoimista, iloisista ja fiksuista ihmisistä ympärilläni. Jotka puhuvat enemmän asioista kuin ihmisistä ainakaan arvostelevassa ja halventavassa mielessä. Selän takana juoruilu, pahansuopuus, on ikävää ja sitä harrastavat iäkkäämmät jostain kumman syystä enemmän.

Viihdyn myös enemmä "itseäni paremmassa seurassa" ehkä sen takia kun seura tekee kaltaisekseen, en halua muuttua ikäväksi ja negatiivikseksi katkeroksi.

Minä viihdyn yksin ja seurassa, suurissakin porukoissa ja pienemmissä ryhmissä. Ompeluseuroja ja marttakerhoja boheemi hippisieluni välttää; konsertit ja festarit ei ole mun juttuja myöskään, viihdyn taidenäyttelyissä, kotiseutumuseoissa, käsityömarkkinoilla, viherlandiassa, toreilla, turuilla ja vanhoissa linnoissa. Kultturitätien viininmaistajaiset, kirjakerhot ja poliittiset ryhmittymät kiinnostavat vain ohikiitävän hetken; etsin seurassani autenttisuutta, pidän hyvän itsetunnon ja terveen itseluottamuksen omaavista ihmisitä. Koulutustaso ei ole tärkeä; osata käyttäytyä on. Sivistys on tultava tosi syvältä jos haluaa esittää sivistynyttä.
Ystäväpiirini on laaja mutta läheisiä ystäviä on ehkä vain noin tusina, heistäkin osa on sukua ja perhettä.

Sellaisessa seurassa jossa ollaan ystävällisiä ja kohteliaitakin. Aina ei tarvitse olla samaa mieltä mut oikeassaolemisen pakkoa ei ole. Jossa kuullaan ja tullaan kuulluksi. Ja nähdyksikin vaikkei sanoisi mitään.