Jos on teininä ollut lutka ja aikuisena ei enää halua elää niin ja on ymmärtänyt tehneensä virheitä ja on parantanut tapansa. Muuttanut toiselle paikkakunnalle ja aloittanut puhtaalta pöydältä. Tavannut ihanan miehen, ihastunut ja rakastunut, parisuhteen aloittaminen on lähellä ja haluaa olla tälle miehelle paras mahdollinen vaimo ja onnellinen äiti meidän yhteisille tuleville lapsille.
Niin pitääkö miehelle kertoa että on lapsena vaihtanut poikaystäviä kuin sukkia ja iskenyt varattuja ja ollut todella vihattu ihminen?
Olen virheistäni maksanut kovan hinnan. Mulle on oltu niiden takia todella ilkeitä ja se vei myös mielenterveyden, aloin käyttämään päihteitä liikaa ja jouduin 3kk suljetulle. Kärsin, kärsin ja kärsin todella paljon silloin.
Mietin nyt että onko mulla koskaan enää oikeutta onneen kenenkään miehen kanssa tai lapsiin.
Silloin kun mulle oltiin todella ilkeitä, tuntuu että niillä teoilla osoitettiin ettei mulla ole enää oikeutta tavalliseen onneen eli aviomieheen tai lapsiin. Kukaan jätkä ei enää halunnu seurustella mun kanssa koska mulla oli niin huono maine.
Kerran mulle tehtiin niin, että kun oli yks jätkä josta olin todella kiinostunut ja meillä oli juttua, niin jotkut oli menny vittu sössöttämään sille mun menneisyydestä asioita ja se jätkä ei saanu kertoa mitä oli sanottu ja ketkä sano! Niin tuossa tilanteessa ne tyypit on voinu kertoa minusta vaikka mitä paskaa, sellasiakin asioita mitkä ei oo ees totta! ja mä en pysty puolustautumaan mitenkään, koska mulle ei saa kertoa mitä on sanottu ja ketkä sano. Sitten mua aina syyttivät virheistäni, mutta onko tuo nyt rehellistä peliä että ei uskalla omalla nimellä sanoa asioita... Minä vihaan niin paljon tuommosta että ei haittais vaikka kyseiset ihmiset kaatuisivat rappukäytävässä ja löisivät päänsä oikein pahasti portaisiin !
Usein minusta on tuntunu että koko maailma on ollu mua vastaan. Kukaan ei suostu ymmärtämään sitä, että mä oon ollu lapsi kun oon virheeni tehny ja oon teoillani tavotellu vaan poikien suosiota, niiltä saama huomio on imarrellu teini-ikäisen minän itseluottamusta erittäin paljon, silloin elämä pyöri vaan oman navan ympärillä. Emmä pyrkiny tietoisesti miksikään lutkaksi ja jos oisin tienny, miten paljon muhun tulee sattumaan niiden tekojen seurauksena, niin olisin jättänyt nuo virheet tekemättä. Aikuisena asioista ajattelee myös toisin, osaan ottaa paremmin toisten tunteet huomioon ja seksikkyys ei ole aina tärkein asia elämässä. Kukaan ei silti usko mua, vaikka asiat on minusta aika itsestäänselviä, että lapsena tekee virheitä ja aikuisena on viisaampi ihminen... Mutta se on kivempaa tuomita aina lutkaksi/huoraksi, kuin antaa anteeksi ja antaa toisenkin elää rauhassa.
Ärsyttää, niin vitusti ärsyttää. Tuntuu että ajoin itseni joskus puun ja kuoren väliin, eikä ihmiset oo aina ymmärtäny että minullakin on ihmisarvo, eikä mun perään saa huudella törkeyksiä.
Pelkään jos aloitan miehen kanssa suhteen ja teen lapsia, niin joku vielä tulee ja kertoo mun menneisyydestä, romuttaa meiltä kaiken hyvän.
Silloin multa menisi lopullisesti psyyke pirstaleiksi ja saattaisin vihasta käydä jopa tämän lässyttäjän kimppuun, koska siinä tilanteessa ei kärsi enää pelkästään mies ja minä, vaan myös meidän lapset, jos joku yrittää meidän perhettä hajottaa.
Enkä rupea enää kantamaan syyllisyyttä monta vuotta vanhoista asioista, jos olen kuitenkin koko suhteen ajan ollut paras vaimo ja rakastava äiti.
Enkä koe eläväni mitään kaksoiselämää, vaikka jättäisin menneisyydestä miehelle kertomatta kipeitä asioita, koska en enää ole sellainen ihmisenä ja halua näitä asioita tämän enempää muistella.
Mietin myös että pitääkö mun uusille ystäville kertoa menneisyydestäni? Miten te miehet suhtautuisitte jos pitkän ajan onnellisen seurustelun jälkeen saisitte kuulla että tyttöystävänne on entinen lutka?
Itseäni mä en pidä edes lutkana tai huorana, vaan edelleen lapsena joka teki virheitä. Oon myös herkkä ja muhun sattuu se, et tuol on varmasti aina ihmisiä jotka ajattelee minusta paljon pahaa.
Laittakaa vastauksia, mitä ajatuksia tää teksti herätti!
Pitääkö kumppanille kertoa menneisyydestä?
63
3507
Vastaukset
- ainavoiparemminelää
Tuli tunne ettet ole vielä pystynyt käsittelemään ja kohtaamaan asioita ja tunnet siitä syyllisyyttä, ehkä itseinhoa, katumusta, voimattomuutta ja siitä syystä itseluomus ja -itsetunto, sekä omanarvontunne ovat kärsineet. Mieti miksi et pysty pääsemään yli menneisyydestä vaan olet siinä kiinni. Silloin on vaikea rakentaa ja elää tässä ajassa hyvää elämää. Kun olet päässyt irti menneisyydestä alat arvostamaan sitä ihmistä joka olet tänä päivänä.
Diakoni Erkki- villimango-
Pelko estää elämästä.
En mä ainakaan kertoisi miehelle, varsinkaan kun mullakin on tosi runsaasti seksihistoriaa takana vaikken mä olekaan lutkaillut paljoa. Tosin mä en oo alkamassa mihinkään vakavampaan seukkajuttuun, joten mun ei onneks tarvii miettiä sitä mitä sä joudut tekee. Muutenkin mulla on vähän muut kuviot menossa.
Tietysti se paljon riippuu ihmisistäkin että kertoisko menneisyydestä vai ei. Luulen, et toisia ei varmaan edes kiinnosta sun historias, heitä kiinnostaa nykyisyys sun kanssa. Mutta ainahan sä voit selittää asiat sun miehelle, jos hän osoittaa kiinnostusta siihen. Luulis kuitenkin, että nykyisyys olis suhteessa tärkeämpää kuin joku historia ja et mitä silloin muinoin on tehnyt.
Tietysti joku sun menneisyydestä voi myöhemmin tulla sulle huutelee, mutta sä voit kuittaa hänet paskanpuhujaksi. Niin mä ainakin tekisin ja niin varmaan teen itsekin, jos joku tulee mun jutuista mulle päätään aukomaan. Eiköhän susta löydy sellaiseen tilanteeseen tarpeeks kiukkua, et sä voit antaa sit sanallisesti tulla vaan.
Varmaan sun kohdalla riittää, et sun miehes tietää sun menneisyydestä, hän kuitenkin on se eka, joka tulee sit puolustaa sua silloin.- villimango-
Viisaita ajatuksia sulta. :)
- vaimitä
Ei pidä. Voi kertoa tasan tarkkaan sen minkä haluaa kertoa.
- villimango-
Juuri näin! :)
- trollion
Kukaan nainen ei oikeasti kirjoittaisi itsestään tuollaisia.
- villimango-
Sä oot niitä ihmisiä jolle kaikki on elämässä trollaamista, mitään ei voi oikeasti tapahtua ja sitten kun jollekin tapahtuu, hän kertoo siitä avoimesti keskustelupalstalla, kierrät sitten eri keskusteluissa saarnaamassa kuinka joka ikinen asia mitä näille henkilöille on tapahtunut niin on sinun mielestä epätotta. Se on köyhää viihdettä sinulle.
- SiitäVaan
En viitsinyt lukea koko pitkää avautumista.
Eniveis jos haluat joskus rakentaa kestävän suhteen, se perustuu luottamukselle. Kerrot mitä kerrot, mutta totta. Varma tapa romuttaa suhde on peitellä menneisyyttään, jota ei halua esiin. Kyllä se jostain kuitenkin tulee tietoon ja varmasti juuri väärällä tavalla.
Jos mies haluaa olla kanssasi, menneisyys ei ole este.- maananTaina
Juuri näin - kerrot mitä kerrot mutta totta.
Mutta toivottavasti kumppani ei ole vielä ajankohtainen, vaan vasta tulevaisuudessa. Sitten kun aloittaja on jonkun kanssa (ammattiauttaja?) puinut ja käsitellyt menneisyytensä niin, että se asettuu oikean kokoiseen lokeroon. Nyt se tuntuu olevan valtavan kokoinen mörkö, joka vaanii ulottaakseen jonkin myrkyllisen lonkeron nykyisyyteen. Ja senhän se tulee tekemään, jos aloittaja ei saa itse omassa päässään asioita mietittyä ja käsiteltyä.
Aloittajan käsitys asioista on myös huolestuttavan mustavalkoinen. Joko menneisyys pysyy piilossa ja elämä on auvoista ja ihanaa (no ei se ole - vaikeuksia tulee silti). Tai jotakin menneestä tihkuu ja kaikki on pilalla. No sekään ei mielestäni ole realismia - kyllä meillä kaikilla on mokia ja sotkuja ja menneisyyttä (=elämää), mutta ei se vaani mielessämme tilaisuutta tuhota nykyistä.
Ja lopeta hyvä ihminen ajatukset ja puheet itsestäsi lutkana ja huorana. Niinkuin kirjoititkin olit keskenkasvuinen ja hait tietäsi aikuisuiteen. Ehkä väärillä ja tyhmilläkin jutuilla, mutta sellaista se joskus on. Ymmärrä itseäsi ja ole armollinen itsellesi. Hae tasapainoa itsesi kanssa ja kutista menneet asiat pienemmiksi. Kun kumppaniehdokkaita löytyy olisit valmiimpi suhteeseen, etkä niin herkillä kuin nyt, että kaikki voi tuhoutua yhdestä väärästä sanasta.
Tsemppiä ja voimia - olet jo ottanut askeleita eheyteen ja kehitykseen. - villimango-
Se mitä sain teininä kokea, niin kukaan ei halunnut enää seurustella mun kanssa koska mulla oli huoran maine.
Suurin osa pojista vaan halveksui mua, naureskeli ja sylki päälle.
Se joukkoviha on jättänyt sellaisen jäljen, että vaikea uskoa ettei kellekään miehelle mun menneisyys olisi este. Varmasti niitäkin on joille se ei ole este, mutta ne on ollu harvassa.
Ja en halua olla sellaisen miehen kanssa, jota en rakasta oikeasti. Mutta en halua olla loppuelämää yksinkään.
Haluaisin ettei olis mitään sellasta niin painavaa estettä, ettenkö minä vois kelvata lähes kelle tahansa, että mulla ois vapaus valita ja onnistua ihmissuhteissa.
Tällä hetkellä olen myös siis erittäin ihastunut ja rakastunut yhteen ihanaan mieheen. <3
Oon näitä asioita käsitelly myös ammattilaisen kanssa sillon kun olin suljetulla hoidossa, mutta en kokenut sen auttavan mitään, ainut mikä on auttanut niin aika, muutto muualle ja että on käsitellyt niitä asioita oman pään sisällä. Rauhottavia ne osas kyllä siellä suljetulla määrätä, mutta niistä meinas vaan elämä mennä enemmän solmuun, kun oli jo päihteidenkin kanssa ongelmia.
Sillon kun ne pojatkin halveksu mua, sylki päälle ja naureskeli, tuntui että kaikki nautti vaan mun kärsimyksistä, eikä kellään käyny mielessäkään lopettaa... Mä olin sen pienen yhteisön pellehermanni, mun kustannuksella revittiin kaikki hupi irti... En tajua vieläkään miten ihmiset voi käyttäytyä noin tunteettomasti toista ihmistä kohtaan. Ihan kuin olisivat jotain hyeenoita, kaikki ovat sen lihan kimpussa, repivät siitä paloja irti ( niin kuin jokainen repi musta irti kaiken hyödyn ja huvin ) ja sitten kun se raato on täysin syöty, niin jätetään lojumaan vaan hyödyttömänä maahan, ihan niin kuin mäkin oon jääny tän kaiken myllytyksen jälkeen yksin.
Tolta se musta tuntuu. Ihan vittu yhtä raa'alta !!!
Niinhän se menneisyys onkin valtavan kokoinen mörkö ja sillä on myrkylliset lonkerot.
Jos en myöskään kaikkia itsestään selvyyksiä kirjoita, niin se ei tarkota sitä ettenkö ajattelis niitä. En mä tietenkään ajattele et elämä ois pelkkää ruusuilla tanssimista aina, vaikka menneisyys ei paljastuiskaan. Tottakai arjessa muitakin normaaleja vaikeuksia on. Mutta emmä jaksa enää mitään tälläsiä saatanan raskaita kriisejä jotka vie multa terveyden !! . Siinä on se ero näissä asioissa. Sen luulis olevan ihan ymmärrettävää.
Enkä mä yleensä puhu itsestäni huorana tai lutkana. Mutta tässä tekstissä kirjoitin niin, koska aikoinaan moni on niin musta puhunut.
Herkkyys on aina ollu mun luonteessa ja tulee varmastikin olemaan.
No, mieti asiaa toisin päin. Pitäisikö miehen kertoa, jos on ollut vaikka väkivaltainen tai käyttänyt huumeita aikaisemmin?
Itseäni ei hirveästi haittaisi, jos vaikka nainen olisi 28 v ja olisi jokus 13-17 v. tehnyt töppäyksiä elämäss, mutta jos lutkailu olisi jatkunut pitkälle aikuisikään, voisi asialla olla jo merkitystä.
Riippuu myös olosuhteissa. Jollain pikkupaikkakunnalla yleisen polkupyörän menneisyys on pahempi kuin isommassa kaupungissa.- villimango-
Tottakai haluaisin ainakin että mies kertois väkivaltaisuudestaan tai että on entinen narkkari. Väkivaltaisen ihmisen kanssa tuskin voisin olla, se aiheuttaisi mulle liikaa pelkoa, mutta ihmistä joka on sairastunut päihdeongelmaan, niin sellaista vastaan mulla ei mitään ole.
Mutta onko mun tekemät asiat niin pahoja että niitä voi verrata väkivaltaisuuteen tai narkkaamiseen?
Mä olin 12-16vuotias kun tein virheeni. Mulla alkoi murrosikä aikaisin, joten siitä syystä tuli aikaisemmin myös kiinnostus seurusteluun, seksiin, meikkaamiseen ja seksikkääseen pukeutumiseen verrattuna joihinkin muihin ikätovereihin joilla murrosikä alkoi pari vuotta myöhemmin. Kerran ala-asteella lääkärin tarkastuksessa, niin se lääkärikin sano, että mun ois pitäny rajoittaa mun seurustelua ja seksikästä pukeutumista, koska iällisesti mä en vielä ollu sen ikäinen kelle se ois kuulunu. Mutta mun pää oli niin hormooneista sekaisin, ettei mua kiinostanu rajoittaa, enkä mä myöskään silloin ois halunnu tehdä sitä...
Mut nyt jälkikäteen ymmärrän miks mulle on sanottu niin, vaikka mä en sillon uskonukkaan sitä mitä mulle sanottiin ja kun saisin omia lapsia ja jos saan tytön, niin hän ei meikkaa ennen ylä-asteelle menoa tai pukeudu seksikkäästi. Sitten kun täyttää 13v ja jos on halua laittaa itseänsä, niin vietetään yhdessä sellaisia äiti & tytär hetkiä jolloin opetan hänet meikkaamaan siististi ja että naisellisesti ja seksikkäästi voi pukeutua hyvän maun mukaan ja se raja on hyvin ohut milloin seksikkyys muuttuu halvan näköiseksi ja haluan että tyttäreni oppii näkemään sen rajan... Minkään ikäisen ei tarvitse tietenkään koko ajan seksikkäästi pukeutua, mutta alle 13v ei ollenkaan.
Mun äiti ei huolehtinut paljon yhtään ulkonäöstään ja sen takia hän ei voinut opettaa mulle näitäkään asioita. Nämäkin asiat oon joutunu käymään kantapään kautta läpi, ennen kun oon oppinut. villimango- kirjoitti:
Tottakai haluaisin ainakin että mies kertois väkivaltaisuudestaan tai että on entinen narkkari. Väkivaltaisen ihmisen kanssa tuskin voisin olla, se aiheuttaisi mulle liikaa pelkoa, mutta ihmistä joka on sairastunut päihdeongelmaan, niin sellaista vastaan mulla ei mitään ole.
Mutta onko mun tekemät asiat niin pahoja että niitä voi verrata väkivaltaisuuteen tai narkkaamiseen?
Mä olin 12-16vuotias kun tein virheeni. Mulla alkoi murrosikä aikaisin, joten siitä syystä tuli aikaisemmin myös kiinnostus seurusteluun, seksiin, meikkaamiseen ja seksikkääseen pukeutumiseen verrattuna joihinkin muihin ikätovereihin joilla murrosikä alkoi pari vuotta myöhemmin. Kerran ala-asteella lääkärin tarkastuksessa, niin se lääkärikin sano, että mun ois pitäny rajoittaa mun seurustelua ja seksikästä pukeutumista, koska iällisesti mä en vielä ollu sen ikäinen kelle se ois kuulunu. Mutta mun pää oli niin hormooneista sekaisin, ettei mua kiinostanu rajoittaa, enkä mä myöskään silloin ois halunnu tehdä sitä...
Mut nyt jälkikäteen ymmärrän miks mulle on sanottu niin, vaikka mä en sillon uskonukkaan sitä mitä mulle sanottiin ja kun saisin omia lapsia ja jos saan tytön, niin hän ei meikkaa ennen ylä-asteelle menoa tai pukeudu seksikkäästi. Sitten kun täyttää 13v ja jos on halua laittaa itseänsä, niin vietetään yhdessä sellaisia äiti & tytär hetkiä jolloin opetan hänet meikkaamaan siististi ja että naisellisesti ja seksikkäästi voi pukeutua hyvän maun mukaan ja se raja on hyvin ohut milloin seksikkyys muuttuu halvan näköiseksi ja haluan että tyttäreni oppii näkemään sen rajan... Minkään ikäisen ei tarvitse tietenkään koko ajan seksikkäästi pukeutua, mutta alle 13v ei ollenkaan.
Mun äiti ei huolehtinut paljon yhtään ulkonäöstään ja sen takia hän ei voinut opettaa mulle näitäkään asioita. Nämäkin asiat oon joutunu käymään kantapään kautta läpi, ennen kun oon oppinut.No siinä varmaan sait vastauksen.
Jos mies olisi nuorena ollut väkivaltainen tai käyttänyt huumeita, mutta ei enää.
Eri miehet suhtautuvat eri tavalla tuohon vilkkaaseen seksielämään. Jotkut kuten minä pelkäämme, että nainen palaa samoihin tapoihin jossain vaiheessa. Ehkä kannattaa antaa miehen itse päättää. Tietysti voi kysyä, että haluaako kuulla entisistä vai mielummin olla kuulematta.BEM kirjoitti:
No siinä varmaan sait vastauksen.
Jos mies olisi nuorena ollut väkivaltainen tai käyttänyt huumeita, mutta ei enää.
Eri miehet suhtautuvat eri tavalla tuohon vilkkaaseen seksielämään. Jotkut kuten minä pelkäämme, että nainen palaa samoihin tapoihin jossain vaiheessa. Ehkä kannattaa antaa miehen itse päättää. Tietysti voi kysyä, että haluaako kuulla entisistä vai mielummin olla kuulematta.Ai niin ja jos on vaara, että mies kuulee asiasta muualta ennemmin tai myöhemmin kannattanee mielummin suosiolla kertoa.
- villimango-
Miksi pelkäät että palaisin samoihin tapoihin? kuten edelleenkin sanoin oon ollu lapsi kun nuo teot tein. Aikuinen minä on erilainen. Enkä ole koskaan pettänyt, enkä voisikaan pettää.
Sinä et vaan vastannu mitään siihen että onko väkivaltaisuus ja huumeidenkäyttö yhtä paha asia kuin minun tekemät virheet, että niitä vois verrata keskenään. Ilmeisesti on, minun mielestä taas ei..
Enkä usko että mies tulisi kuulemaan tuota mistään, kun asunkin jo muualla, mutta eihän sitä koskaan tiedä. villimango- kirjoitti:
Miksi pelkäät että palaisin samoihin tapoihin? kuten edelleenkin sanoin oon ollu lapsi kun nuo teot tein. Aikuinen minä on erilainen. Enkä ole koskaan pettänyt, enkä voisikaan pettää.
Sinä et vaan vastannu mitään siihen että onko väkivaltaisuus ja huumeidenkäyttö yhtä paha asia kuin minun tekemät virheet, että niitä vois verrata keskenään. Ilmeisesti on, minun mielestä taas ei..
Enkä usko että mies tulisi kuulemaan tuota mistään, kun asunkin jo muualla, mutta eihän sitä koskaan tiedä.En minä pelkää. Jos on ollut niin huomiohakuinen, että on pitänyt olla monia suhteita, niin ei se huomiohakuisuus siitä välttämättä mihinkään katoa, mutta niinkuin itse tuossa aikaisemmin sanoin ja itsekin totesit, niin olit tuolloin lapsi ja se on eri asia.
Minkä takia noita ei voisi verrata keskenään, kaikki ovat sellaisia menneisyyden asioita asioita, jotka voisivat häiritä nykyisyydessä, ja molemmat ovat mennyttä elämää. Eri ihmiset arvottavat tekoja eri asteikolla.
Jos kerta itse et pidä historiaasi pahana ja on myös erittäin pieni todennäköisyys, että se pomppaa eteesi myöhemmin, niin mikä mättää. Miksi tuollainen vuodatus?
- miksihmeessä
Miks pitäisi ellei ole pahoissa vaikeuksissa menneisyyden takia...en minä miehenä ole kertonut naiselleni mitään mitä en halua tai katso tarpeeliseksi...eipä tuo ole mitään erikoista kysellytkään.
- villimango-
:-)
- quuppis
Olet kirjoittanut samasta aiheesta tänne ennenkin, etkä selvästikään ole sen pidemmälle päässyt, joten miksi kirjoitat taas?
Sinun on oltava sinut menneisyytesi kanssa, jotta pääset elämässä eteenpäin. Sinä voit kertoa tai jättää kertomatta ihan mitä haluat menneisyyden suhteen, mitään velvollisuuksia ei ole. Mutta kovin läheistä ihmissuhdetta et saa, jos et mitään kerro. Voithan sinä mainita, että sinulla oli teininä lutkan maine. Luuletko olevasi ainoa teini, jolla on ollut sellainen maine?? Jos yksityiskohtien kertominen tuntuu vaikealta, niin älä kerro.
Mutta oleellista on, että hyväksyt itse tapahtuneet. Jos ne joskus elämän varrella tulevat vastaan, niin pystyt itseesi tyytyväisenä miehellesi sanomaan, että "kyllä, näin on ollut. Mutta se on mennyttä ja olen onnellinen niistäkin elämän opeista, koska ne muovasivat minusta sen mitä olen nykyään." Jos siihen et pysty, niin ongelma on enemmänkin nykyisyydessä kuin menneessä. Eli sinulla on edelleen surkea itsetunto etkä ole käsitellyt ongelmiasi. Siinä tapauksessa kannattaa miettiä, että oletko vielä valmis parisuhteeseen, saatika äidiksi. Ehkä et.
Meidän ystäväpiirissä on nainen, joka on mielestäni tosi mukava. Mieheni on tuntenut naisen jo teininä, ja on kertonut minulle, että nainen on vuosien varrella muuttunut paljon: hän on huonosta perheestä, ollut päihteiden käyttöä ja useita miehiä, pieniä rikoksia jne. Paukahti paksuksi joskus 19v ja rauhoittui pakolla silloin. Hänellä on se lapsi nyt jo yli 20v, koska me olemme siis -40v porukkaa. Minä siis tiedän jotakin tuon naisen ikävästä historiasta, samoin tietää mieheni. Nainen on kuitenkin ollut nykyisessä onnellisessa suhteessaan jo 7 vuotta, elää fiksusti ja on todella ystävällinen. Minä arvostan häntä, koska hän on vuosien varrella oppinut. Miksi siis moittisin häntä siitä, mitä hän on teininä tehnyt? En tietenkään.- villimango-
En luule olevani ainoa jolla on ollut sellainen maine. Pelkään vaan et se on niin iso juttu, että menetän tämän ihanan miehen jos kerron. :(
Viisaita ajatuksia sinultakin, kiitos niistä.
- jkiou
Se on vain niin, että aina kannattaa olla rehellinen. Sen minkä jättää kertomatta, sen kertoo joku toinen ja silloin se on paha juttu, salaaminen tulee esille. Siitä jää ain huono maku.
Kertoa siis kannattaa villi nuoruutensa noin pääpiirteittäin ja mahdolliset kumppanit, jotta ei tule toiselle yllätyksiä kukaan kertomaan.
Ja aika paha on elää jatkuvan pelon vallassa, että joku kertoo ja kaikki rikkoontuu.
Se oma tyhmyys on yksinkertaisesti kestettävä , et varmasti ole ainoa hölmöillyt.
Joskus sillä saattaa tehdä itselleen todellisen karhun palveluksen, sekin on kestettävä, koska kukas käski hölmöilemään.- villimango-
Minkä takia joku toinen sitten kertoo?
- hjkio
No, minkäköhän. Jos olet tarpeeksi hölmöillyt, kyllä toisen ystävät haluavat varoittaa, koska luotosi olet menettänyt. Toinen on kateus ja kosto. Olet varmasti myös monia satuttanut entisessä elämässä, joten heillä on syynsä kostaakin.
Olen niin monen nähnyt joutuneen tilille entisistä toimistaan, ne tulevat ilmi tavalla tai toisella elämäsi aikana.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka haluaisi, sitä vastoin kertomalla totuus tai ainakin henkilöt joiden kanssa on tyhmäillyt, jotta uudelle ei tule koskaan yllätyksenä tarinat ja vihjailut.
Omatuntosi ei ole puhdas ja siten se vaikuttaa aina tekemisissäsi, et ole vapaa elämään uuttaa ja kumppanit kyllä aistivat jonkin olevan asian takana. - villimango-
Haista paska!
Nämä "enkelit" jotka haluavat samaan aikaan varoittaa mun kumppania ja uusia ystäviä minusta, ovat joskus haukkuneet minua joka päivä, huudelleet perään, uhkailleet, tönineet, lyöneet, levittäneet perättömiä juoruja... Lista on loputon.
Niin sinäkö pidät heitä hyvinä ihmisinä?
Eikö mulle ole kostettu jo sillon teini-iässä tarpeeks, kun on tehty henkistä ja fyysistä väkivaltaa minua kohtaan, joka lopulta vei mut suljetulle?
Mikähän kosto ois sunkin mielestä mulle riittävä, ehkä se kun mä hyppään junan alle ja meen veriseksi muussiksi? tai heitän narun kaulaan ja hyppään kerrostalon parvekkeelta alas? ei varmaan sekään riittäis... Sitten kun on kevyet mullat ja makaan pimeässä montussa arkussa, niin käyt potkimassa hautakiven kumoon.
Mieti vähän mitä sanot. Nämä ihmiset jotka haluavat juoruilla minun menneisyydestä, tekisivät sen ihan tahallaan satuttaakseen minua. Muuta syytä siihen ei ole. He ovat satuttaneet jo aiemmin, vaikka näkivät minun kärsivän ja haluavani jo jotakin muuta elämääni, se ei saanut heitä edes lopettamaan. Kylmiä ja julmia psykopaatteja nämä ihmiset.
Omatuntoni on nykyisin täysin puhdas. Kiusaajien itsensä kannalta on järkevää elää myös eteenpäin, koska mä takaan ja vannon, jos joku uhkaa kertoa minun menneisyydestä ja pilata uudelleen mun elämän, mä tulen näyttämään minkälaisia jälkiä kiusaaminen on muhun jättänyt ja laitan kiusaajan kurkulle veitsen ja kysyn vielä toisen kerran että kerrotko.
Minä en muuta halua enää kuin elää rauhassa. Ja mä olen saanut tehdä hyvin paljon töitä saadakseni itseni ja elämän taas kasaan, mä en anna enää kenenkään pilata sitä multa !
Mä olen valmis tekemään mitä vaan sen eteen ettei mua aleta enää rääkkäämään.
- maistiinan
Menneisyydestäsi et pääse eroon, sen kanssa on opittava tulemaan toimeen. Menneisyys putkahtelee esiin sopivissa ja sopimattomissa kohdissa joka tapauksessa koko elämäsi ajan. Siksi olisi hyvä hiukan avautua menneisyydestäsi kumppanillesi, jos aiotte yhteiselämää.
Olet edelleen lapsi, kuten itsekin sanot. "Itseäni mä en pidä edes lutkana tai huorana, vaan edelleen lapsena joka teki virheitä." Lutka sinun ei enää tarvitse olla, älä nimittele itseäsi niin rumasti.
Niin. Olet kuitenkin edelleen lapsi, mutta sitä virhettä älä nyt tee, että hankkisit itsellesi lapsia, ennen kuin olet aikuinen. En haluaisi olla lapsi, jonka äiti on itsekin lapsi.- villimango-
Sössössössöö. :D
Eli en saisi ikinä unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin? 40-vuotiaanakin pitää aina uusille tuttaville kertoa et oon ollu lutkan maineessa teini-ikäsenä, niinkö...
Ymmärrät nyt tahallaan väärin mitä kirjoitan, se että sanon että pidän edelleen itseäni lapsena kun tein virheitä, niin niihän se 12-16vuotias tulee aina olemaan lapsi, kun on alle täys-ikänen, ei se koskaan muutu siitä mihinkään... Siksi sanoin että edelleen, koska se on aina ollu niin ja tulee aina olemaan niin. Ehkä tajusit tai ehkä et, anyway, nyt oon 24-vuotias ja kyllä ihan täysin aikuinen ihminen ja voisin hyvinkin tehdä lapsen.
Ulkopuolinen ihminen ei määritä sitä mitä olen milloinkin ja teen milloinkin, sinäkään et ole niin täydellinen että voisit sellaista tehdä, ajattelit päässäs sitten mitä tahansa. ;)
Mulla on niin kova pää, vaikka oon myös herkkä, että siitä ei oo ikinä menny tuollaset ärsyttävät paskan sössöttäjät läpi, ilman että ärähdän. Eikä mene ! - Lutkalutkempilutkin
Pöpihän sinä raasu olet selvästi.
Tuo jolle sössöttelit vastasi
tosi kiltisti ja heti auot päätäsi.. Et taida olla muuttunut pohjimmiltasi yhtään.
Teikäläiset tunnistaa helposti. Muissa on aia vikaa ja itse ollaan niin "pulmusia" mielestään. Sitten jos lumpustelua ei kaikki ihannoikaan niin vedetään herneet ja itketään miten nyt pikku lumppua väärin kohdellaan. Kenenkään ei tarvitse arvostaa tekojasi ja sun ei tarvi sitä vaatia eikä välittääkään muiden mielipiteistä lopulta.
Et ole harkinnut sitä maailmam vanhinta ammattia? ;) voisit olla hyväkin..
Lapsellinen ajatustyyli muutenkin kun aiemmin kirjoitat haluavasi olla lähes kaikille kelvollinen nainen. Huh! Kukaan ei kelpaa kaikille miehille.. Toki ns.reikänaiset, jotka elää alapäänsä jakelun suosiolla noin ajattelevat. Jotain mielensairautta sekin, kai.
Aika ilkeä mielkuva susta tulee. Jotenkin vihamielisen oloinen ja kaivamalla kaivat pahaa muiden sanomisista.
Lutka on lutka ja jos sitä ei kehtaa kertoa kumppanilleen niin peräst kuuluu aina lopulta valehtelu.
Oikeus miehellä valita tai jättää. Ei kenenkää pitäisi joutua erilaisen moraalitaustan omaavan ihmisen kanssa yksiin. Kertomalla totuuden selvität miehen ajatukset käytöstyylistäsi ja voihan hän jopa olla samanlainen kukasta kukkaan hyppijä! Silloin suhteella olisi hyvät pohjat teille. :) - villimango-
Voi jumalauta, tulet mua sanomaan hulluksi vaikka itse olet selvästi sellainen.
Sinne suljetullekin minä jouduin muiden ilkeilyn takia, kun pää ei sitä enää kestänyt, se oli jotain niin raskasta ja silloin lähti päihteiden käyttö myös lapasesta. Kuten aloituksessani jo kerroin. Eli muut tekivät minusta hullun. Enkä rupea siitäkään ikuista leimaa kantamaan.
Tietäsitpä vaan minkälainen olin ennen teini-ikää. Olin kiinostunut kilpajuoksusta ja paljon afrikan eläimistä, mulla oli nuket joiden nimet oli Atte ja Roosa, ne oli mun lapsia ja tykkäsin paljon leikkiä kotista ja tiesin että musta tulisi joskus todella hyvä äiti. Haaveammattini oli opettaja. Olin kiltti ja ystävällinen tyttö, jolla oli myös tempperamenttinen ja itsepäinen pää ja nämä piirteet löytyy musta edelleen, eli en ole paha ihminen. Mutta kun murrosikä tuli ja hormoonit sotki pään, niin pää oli kuin sumussa, sitä teki kaikkea tyhmää, eikä mikään mua ois pysäyttänyt...
Eikä se ole reilua, että kun olin keskeneräinen ihminen sillon teininä ja mun virheet ei kuitenkaan ole olleet niin pahoja et ne ois vieny kenenkään henkeä, niin ne virheet määrittäis koko mun aikuisiän ja loppuelämän!
Jos mä nyt aikuisena käyttäytyisin tuolla tavalla, sillon jo voisi määrittää minua ihmisenä niiden virheiden takia.
Järki pitäisi pelata ihmisillä päässä jos on kova halu tuomita. Jos joltain tässä meinasi mennä henki, niin minulta, kiusaamisen, masennuksen ja holtittoman päihteiden käytön takia. :/
Mulla on oikeus puolustaa itseäni jos minulle vittuillaan! vaikka olen tehnyt virheitä. Ne virheet eivät saa koko loppuelämää estää mua puolustamasta itteeni, jos joku selvästi mua kohtaan väärin käyttäytyy.. niin kun sinä nyt teet.
Mä en oo mitään muuta kuin tässä keskustelussa puhunut omista virheistäni, eli siitä voi jo päätellä kun kirjotan niistä asioista virheinä, niin tiedän tehneeni väärin. Sinä kusipää sen sijaan haluat vääristellä mun sanomiset!
Mun perään on huudeltu, mun päälle on syljetty, naurettu, katottu pahasti, tönitty... yms. Joten ihme on jos tälläisestä käytöksestä ei saa sitten ketään syyttää, kun kaikki ei minun lumpustelua hyväksykkään!!!
Enkä mä vaadi mun virheille arvostusta, mitä helvettiä hölmöilet!? mutta sen vaadin, että musta ei juoruilla ja että mua kohtaan käyttäydytään normaalisti, vaikee olla välittämättä jos kuulee huudot korvissaan...
Eikä mua huoraaminen kiinnosta, olen tyytyväinen mun työhön kaupassa.
Suutuin sulle vittuilun lisäksi siitä kuin aliarvioit minua, mä en ole enää lapsi tai lapsellinen. Tiiän kyllä ite mitä oon. Sinäkin voisit kunnioittaa sitä. :)
Kukaan ei varmasti kelpaa kaikille, mutta maineeni on ollu niin paha, että se on aikoinaan karsinu suurimman osan poikaystävä ehdokkaista pois vaikka oon yrittäny olla mun ihastusta kohtaan tosi ihana. Sekään ei oo riittänyt että oon kohdellu häntä hyvin ja ollu rehellinen asioista! Niiden joukossa on saattanu mennä hyvinkin todennäköisesti se oikea. Haluaisin vaan että mun arvo parisuhde markkinoilla nousisi takasin sinne tasolle mitä se oli ennen huoran mainetta ja kiusaamista.
Haluaisin vaan miehen ja lapsia. Onnellista tavallista elämää. Mun sydämessä on kova kaipuu juurtumista kohtaan.
En ole edelleenkään ollut lutka, vaan lapsi. Se että jättää jotain kipeitä asioita kertomatta ei ole myöskään valehtelua, ei siinä silloin muuteta niitä asioita miksikään. Ärsyttävät tekopyhät moraalinvartijat on kans yks helvetinmoinen ongelma.
Itse olet ilkeä, haukut mua lutkaksi ja suoranaisesti vittuilet vielä siihen päälle. :)
Enkö ole susta kärsinyt jo tarpeeksi? - lökmlöke
villimango- kirjoitti:
Sössössössöö. :D
Eli en saisi ikinä unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin? 40-vuotiaanakin pitää aina uusille tuttaville kertoa et oon ollu lutkan maineessa teini-ikäsenä, niinkö...
Ymmärrät nyt tahallaan väärin mitä kirjoitan, se että sanon että pidän edelleen itseäni lapsena kun tein virheitä, niin niihän se 12-16vuotias tulee aina olemaan lapsi, kun on alle täys-ikänen, ei se koskaan muutu siitä mihinkään... Siksi sanoin että edelleen, koska se on aina ollu niin ja tulee aina olemaan niin. Ehkä tajusit tai ehkä et, anyway, nyt oon 24-vuotias ja kyllä ihan täysin aikuinen ihminen ja voisin hyvinkin tehdä lapsen.
Ulkopuolinen ihminen ei määritä sitä mitä olen milloinkin ja teen milloinkin, sinäkään et ole niin täydellinen että voisit sellaista tehdä, ajattelit päässäs sitten mitä tahansa. ;)
Mulla on niin kova pää, vaikka oon myös herkkä, että siitä ei oo ikinä menny tuollaset ärsyttävät paskan sössöttäjät läpi, ilman että ärähdän. Eikä mene !Mitä ihmettä... Edellinen vastaaja vastasi hyvin fiksusti ja kohteliaasti, ja sinä saat siitä tällaisen kilahduksen? En tarkoita pahalla vaan ihan vakavissani: sinä olet edelleen mielenterveydeltä järkkynyt. Tarvitset ammattiapua. Et missään nimessä ole vielä valmis äidiksi, ja tuskin pitkään parisuhteeseenkaan. Se asia toki riippuu miehestä. Mutta mielenterveytesi heikkouden pitkässä suhteessa mies huomaa joka tapauksessakin.
- villimango-
" Et ole harkinnut sitä maailmam vanhinta ammattia? ;) voisit olla hyväkin.. "
" Lutka on lutka ja jos sitä ei kehtaa kertoa kumppanilleen niin peräst kuuluu aina lopulta valehtelu. "
" Sitten jos lumpustelua ei kaikki ihannoikaan niin vedetään herneet ja itketään miten nyt pikku lumppua väärin kohdellaan. "
" Pöpihän sinä raasu olet selvästi. "
" Olet kuitenkin edelleen lapsi, mutta sitä virhettä älä nyt tee, että hankkisit itsellesi lapsia, ennen kuin olet aikuinen. En haluaisi olla lapsi, jonka äiti on itsekin lapsi. "
^ Tässä näitä edellisen vastaajan kommentteja. :) jos tämä on sinun mielestä kuva fiksusta ja kohteliaasta, niin huh huh!
Kannattaisi katsoa peiliin.
Minun mielenterveydessä tulee olemaan arvet kiusaamisesta koko loppuiän, terapiakaan ei niitä täysin mielestä poista. Ainut mikä ehkä auttaisi olisi muistin menetys. Se että minun mielenterveys on pilattu, se on pilattu muiden tekemän väkivallan vuoksi ja se jos mun mies tulee näkemään jossakin asioissa mun mielenterveyden heikkouden, on voi voi.
Sen verran hyvään kuntoon olen saanut kuitenkin itseni hoidettua että pystyisin olemaan hyvä vaimo ja äiti. Kiusatuksi en kestä kuitenkaan tulla enää koskaan. Ja jos joku selkeästi mua kohtaan ilkeästi käyttäytyy, vittuilee, nimittelee, niin minä annan takaisin ja sitä sun ei kannata edes ihmetellä. :)
- 1816
Tataa olla samaa trollia , kun tuolla toisessa "petin poikaystävääni kännissä" keskustelussa. Täsmälleen samat avaukset ollut aiemmin.
- Fuck-Norwegian
Tunge sinä se löylykauha vain anaalisi.
- 1812
Fuck-Norwegian kirjoitti:
Tunge sinä se löylykauha vain anaalisi.
Heti, kun saat sen pois omastasi.
Mä oon tässä miettiny hieman enemmän tuota sun juttuasi. Koskeehan se meitä muitakin, jotka lutkailee tai huorailee - tai on tehnyt sitä aiemmin. Tai jos ei ole tehnyt, niin ajattelee mitä sitä tehnyt saa "kantaa".
Jos niitä tehnyt "kertoo sen suureen ääneen", se on melkein sama kuin itsemurha. Seurauksena on, että kokonainen yhteiskunnallinen imbesillejä tekee "uhrin" elämästä loppumattoman helvetin kiusaamisella, vittuilulla tai toisaalta säälillä ja sössönsööllä. Suomalainen yhteiskunta ei ole älylliseltä tai henkiseltä kehitykseltään tippaakaan kypsempi kuin joku jemeniläinen yhteiskunta; se on nimenomaan se, että lutkailija tai huorailija lynkataan, jos hän uskaltaa avata suunsa julkisesti. Yhteisössäsi sinusta tulee loppuelämäksesi leimattu, objekti jota ei enää koskaan nähdä normaalina yhteisönsä jäsenenä. Sinut nähdään jonkinlaisena epäihmisenä tai holhottavana rassukkana tai sitten pääset tosiaankin "nauttimaan" huoran leimasta. ON olemassa myös uskomaton määrä kusipäitä, jotka kuvittelevat että lutkaillut tai huoraillut nainen on pilalla ja häntä voi täten käyttää jatkossakin mihin tahansa. Että "siellä se tyttö menee haarat levällään pitkin maailmaa" kun sitä ei pidetä kontrollissa.
Julkilutkailleen ja huorailleen ei siis todellakaan kannata mennä ensimmäisenä huutelemaan kylillä asiasta. Se on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Tällaiset tapahtumat saavat aivan yllättäviä puolia esille jopa niistä ihmisistä, joita olet aina pitänyt jokseenkin täyspäisinä. Pirunsarvet kasvaa päähän ihmisille joiden olet uskonut olevan älyllisesti kehittyneitä, humaaneja kansalaisia.
Jos on siis lutkaillut tai huorailee, niin älä IKINÄ mene huutelemaan siitä kylillä. Pahimmillaan ne on ne rakkaat läheisesi ja yhteisösi jäsenet jotka viimeistelevät tuhotyön jonka muut kiusaajat aloittivat.
Ota yhteyttä asiantunteviin tahoihin - ja opettele suojaamaan itseäsi ääliöiltä. Useimmiten myös "auttajien" eli näennäisesti uhrin puolella olevien henkilöiden todellinen tarkoitus on pitää uhri kontrollissa ja hiljaisena jotta yhteisön tai perheen maine ei tahraannu.
Älä siis erehdy olettamaan että tässä maailmassa kukaan on oikeasti julkilutkailleen tai huorailevan naisen puolella.- villimango-
Juuri näin!
Kirjoitit asiaa jota moni ei edes kestä kuulla tai halua kuulla koska se on liian tuskallista ja ärsyttävää.
Tässä tilanteessa joutuu jokainen avaamaan omat silmänsä ja ennen kaikkea myöntämään rehellisesti virheensä.
Sit on tietty myös niitä ihmisiä, joita ei ollenkaan kiinnosta miten paljon toista kiusaa ja vittuilee. Jos ei edes aikuisella iällä kiinosta, on ilmiselvä psykopaatti!
Sillä toisen kärsimys pitäisi herättää edes jonkinlaisia tunteita, jos on itse yhtään empatiakykyinen, oli tämä toinen ihminen tehnyt virheitä sitten sinua itseäsi kohtaan tai ei.
Mutta emmä tiedä voiko viha olla niin suurta, että se sokaisee silmät. Toivottavasti silti sun kommenttisi RR02X, sai jonkun ottamaan päänsä pensaasta ulos ja lopettamaan toisen ihmisen huonosti kohtelun.
Synnitön meistä ei taida olla kukaan, joten jokainen joutuu joskus ottamaan sen peilin käteen ja katsomaan sinne. villimango- kirjoitti:
Juuri näin!
Kirjoitit asiaa jota moni ei edes kestä kuulla tai halua kuulla koska se on liian tuskallista ja ärsyttävää.
Tässä tilanteessa joutuu jokainen avaamaan omat silmänsä ja ennen kaikkea myöntämään rehellisesti virheensä.
Sit on tietty myös niitä ihmisiä, joita ei ollenkaan kiinnosta miten paljon toista kiusaa ja vittuilee. Jos ei edes aikuisella iällä kiinosta, on ilmiselvä psykopaatti!
Sillä toisen kärsimys pitäisi herättää edes jonkinlaisia tunteita, jos on itse yhtään empatiakykyinen, oli tämä toinen ihminen tehnyt virheitä sitten sinua itseäsi kohtaan tai ei.
Mutta emmä tiedä voiko viha olla niin suurta, että se sokaisee silmät. Toivottavasti silti sun kommenttisi RR02X, sai jonkun ottamaan päänsä pensaasta ulos ja lopettamaan toisen ihmisen huonosti kohtelun.
Synnitön meistä ei taida olla kukaan, joten jokainen joutuu joskus ottamaan sen peilin käteen ja katsomaan sinne.Mä en osaa oikein suhtautua tuohon syntinen/synnitön -dilemmaan. Mulle merkitystä on vai siinä, millainen on itse omissa sanoissaan ja teoissaan. Jos hyväksyy ne, ok.
Jos ajattelee asiaa mun puolelta, että mitä kaikkea mä oon jo kokenut ja tehnyt ja mihin oon suostunut, niin olisihan siitä mässyttelemistä niin keskustelupalstoilla tai muuallakin. Mutta onneks mua on teinistä alkaen opetettu siihen, että muista aina sun oma yksityisyys. Et jos on pakko jakaa jotain tietoo tekemisistään tai niistä jutuista mihin suostuu tai mistä tykkää, niin jaa se sillai yleisesti otettavalla tasolla. Ja anna tarkemmat tiedot sitten vaikka privana jos niitä on pakko antaa (ja onhan mun välillä aina täytyny sitä mun helmaa vähän raottaa). Mut et silloinki täytyy muistaa, et aina joku voi pettää siinä ketjussa, et aina pitää olla varovaine sen tiedon tai materiaalin kaa mitä itsestään antaa. Onneks mullekin on muita sivustoja, missä sen tiedon kanssa on helpompaa liikkua. Ja missä muu porukka on paljon sellaista jotka hyväksyy sen asian ja joille se on muiltakin osin hyväsyttävää.
Mutta kaikkein eniten mulle on ollu hyötyä siitä, etten mä ole enää niin herkkänahkainen huuteluille. Vaikkei mun niitä oo tarvinnut enää pahemmin kuunnellakaan. Mutta aina toisinaan joku dorka tulee huutelee. Jos mitä, niin hän yrittää kerää huomioo. Kun kohde eikä muutkaan kiinnitä huomioo, niin se hoituu parhaiten. Niin että opi sinäkin, et jos joku huutelee sulle, niin älä ainakaan sä itse provosoidu siitä.
- hyvästit_narsisteille
Rehellisyys on parempi kuin se, että toinen kuulee muilta epämääräisiä ja muunnettuja juttuja. Juorupuheilla on taipumus kasvaa isommaksi ja muuntua aivan toisenlaiseksi.
Kestävän parisuhteen perusedellytys on rehellisyys. Jokaisella ihmisellä on oma menneisyytensä ja se on vaan ymmärrettävä ja kestettävä.
Jos toinen ei tätä tajua niin sellaisen kanssa ei kannata edes yrittää perustaa parisuhdetta.
Yleensä toisen menneisyyden kieltäjällä on itsellään vielä pahemmat luurangot omassa kaapissaan. Tai sitten hän on narsistinen pyhimys joka onkin syytä jättää välittömästi vaeltamaan omassa pyhyydessään yksin.
Järjellinen rehti ihminen kyllä tajuaa toisen menneisyyden. Jos toinen ei halua ymmärtää rehellisyyttä niin parasta on sanoa sille hyvästit.- villimango-
Noinhan se on!
- Madonna_mutta_huora
Taidat olla luonteine lutka, ei se hönö muuten sua olisi yrittänyt niin intensiivisesti. Sulta lohkee ilmeisen helposti?
- villimango-
Välillä lohkeaa helposti, välillä ei. En kuitenkaan ala katumaan sitä että pidän seksistä ja erotiikasta. Se ei ole synti mielestäni. :)
Monen muun pellen mielestä on!
Pitkä oli avautumisesi. Mutta poimin perusasiat. Siis olet ollut 12-16 v kun nuo itseäsi satuttaneet asiat on tapahtuneet.
Samaan syssyyn on tullut juomista liikaa niin että olet ollut hoidossa suljetulla. Nyt olet 24 v ja rakastunut.
Kysy itseltäsi , onko parempi että käy niin kuin pelkäät ? Joku toinen kertoo tarinasi poikaystävällesi. Kertoo niin kuin juorutessa yleensä vähän lisättyä ja korostettua tarinaa. Eikö sellainen tilanne ole se pahin skenaario ?
Jos korostat olevasi lutka alkaa ihminen yleensä toimia ajatusmalliensa mukaan alitajuisesti. Ethän sinä sellaista halua . Ryyppäät vielä joskus liikaa ja ajaudut väärään petiin. Niin siinä yleensä käy.
Ainakin tekstistä tuli läpi se että et edelleenkään ole hyvä itsetuntoinen ihminen. Sellaiseksi kasvetaan kun osataan antaa itselle ja toisille ne rumimmatkin menneisyyden luurangot anteeksi.
Kaikesta lopulta tulee elämä. Siihen kuuluu paskoja ajanjaksoja ja niitä hyviä. Kertomalla oman tarinasi vahvistat itseäsi ja määrität mitä haluat kykenet kertomaan menneestä miehellesi. Kerro kuitenkin ja rehellisesti.
Kaikkea mitä on tehnyt kännäten ei tarvitse voi kertoa - onneksi. Eihän ne miehetkään jotka sun kanssa on olleet kerro / muista kaikkea / mitä olette tehneet .
Ihan vakavasti.
Onko sinun agendasi siis todellakin ruoskia itseäsi ja muistella kaikkea huonoa mitä elämässäsi on 4-8 v sitten tapahtunut ?
Nyt on parempi jakso alkamassa elämässäsi. Älä sössi sitä menneillä . Mutta ole rehellinen kun kerrot sen minkä olet valmis kertomaan miehelle.
Liian erilainen moraali joka ei muutu suhteen aikana, vie suhteen tuhoon.
Käsittäisin että sinä olet halunnut oppia virheistäsi että et niitä enää toista. Anna anteeksi itsellesi ja niille tyhmille juoruilijoille.- villimango-
Näitä asioita täytyy miettiä tarkasti. :)
- nykypäivänelämääkö
Luin kirjoituksesi ja pidin sitä alkuun provona, mutta ajattelin että ei sittenkään välttämättä, sillä se sisälsi ajatuksia joita kiusatulla herkästi voi olla.
Se mitä nuoruudessasi olet tehnyt ja kun nyt puhut tuosta lutkailusta, joka nykypäivän kaikkinen seksipuhteineen taitaa olla monelle nuorelle ihan arkipäivää (tällaiselle vanhemmalla fossiilille se on epäuskoa ja kauhistustakin herättävä, ei meidän aikana tuollaista ollut), joten en usko että sinä kauheasti olet muista poikkeava. Mutta et ole enää teini, joten ehkä sinun pitäisi olla itsellesi armeliaampi, kyllä monet ihmiset muuttuvat. Niin sinäkin varmaan olet muuttunut.
Kaikki kiusaajatkaan eivät enää aikuisiässä ole kiusaajia. Tosin tässä ketjussakin ovat monet kiusaajat vastailleet ja ihmiset, jotka eivät osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Monet joutuvat myös kiusatuiksi ihan ilman syytäkin tai väärinkäsityksistä. Mutta vaikka kuinka apua kiusattu saisi ja asian selvittäisi niin kyllä kiusaaminen aina tietynlaisen arkuuden ihmiseen jättää. Vaikka olisit kuinka vahva itsetunnoltasi niin tehtyä ei koskaan saa tekemättömäksi. Ja olkoon kiusaamisen aihe mikä tahansa niin se lyö herkästi ennakkoleimaa ihmiseen. Sinunkin ap täytyy tavallaan näyttää, että et ole tuollainen, vaikka muiden ei vastaavassa asemassa täydy ja se ei ole reilua. Se saa jotkut eristäytymään omiin oloihinsa ja ainakin ihmissuhteet monesti takkuaa. Kumppani, joka on riittävän kypsä ja itsetunnoltaan itse terve ymmärtää kyllä sinua ap. Tottakai tuo asia kulkee varjonasi ja valitettavasti karsii sinulta mahdollisuuksia pois ja varmaan uskoa suhteeseen ja mahdollisuuksiisi ylipäätään vähentää. Toivottavasti löydät sopivan kumppanin, joka on sujut menneisyytesi kanssa ja sen kyllä varmasti huomaat melko pian seurustelunne aloitettua eikä tiukoissa paikoissa käytä lyömäaseena. Tsemppiä ap:lle ja lopuksi vielä: voi kuinka kaikki oikeasti ymmärtäisivät kiusauksenkin vaikutukset.- villimango-
Sanoppa muuta. Kiusaaminen jättää syvät arvet ihmiseen.
Just vähän aikaa sitten tuli dokkari siitä kiusatusta Laurista, joka suunitteli massamurhia. Tuo ei ole ehkä niin yleistä, mutta se on erittäin yleistä, että kiusattu joka on ajettu henkisesti pohjalle, niin alkaa masentuneena ja ehkä muutenkin mielenterveysongelmaisena pohtia ennen kaikkea itsensä tappamista mutta myös jonkun kiusaajan tappamista.
Ei kenenkään pää kestä sitä että vuosia häiriköidään joka päivä jollakin tavalla.
Kiusaaminen sairastuttaa terveen ihmisenkin mielenterveyden.
Kiusaamisesta jää aina jälki. - valitettavanyleistä
Kiusattuja on Suomessa lukuisia ja kiusaamisestakin selviää, kun käsittelee asiaa, hyväksyy asian ja tarvittaessa hakee ammattiapua. Tottakai kiusaaminen jättää jäljet ja muokkaa ihmisestä varovaisemman, ehkä välttelevänkin, mutta monilla ihmisillä on erilaisia ongelmia muutoinkin. Monista kiusatuista tulee myös ihan pakon sanalemina vahvempia. Ei näitä asioita voi yleistää. Ihmisiä on erilaisia, tilanteita on erilaisia ym.
- 223456586798
En ole koskaan ymmärtänyt jälkikäteen itkemistä tekemistään valinnoista. Tuon ikäinenkin jo ymmärtää riittävän hyvin tekonsa seuraukset. Sitä saa mitä tilaa.
- nykypäivänelämääkö
Et tainnut vastata minulle vaan ap:lle. Itse puhuin kiusaamisesta ja siitä,että siihen ei välttämättä ole edes mitään syytä.
Mutta tietty ap:n tapauksessa hän on toiminut tietyllä tapaa,mutta ollut nuori. Ja ei teini vielä oikeasti välttämättä tajua mitä tekee. Aika tuomitsevaa on ajatuksesi ja se että ihminen kun kerran mokaa niin se on siinä loppuelämä, ja joillakin valitettavasti onkin. - villimango-
223456586798, sinä et oo sit ikinä tehny virheitä? eikö se oo ihan realistista että katuu virheitään ja osottaa niistä pahaa oloa, sen sijaan että pistelisi vaan menemään niin kuin mitään ei ois tapahtunu. Tajuatko sä oikeesti miten nuori esimerkiks 12-16vuotias on? jos vertaat tätä asiaa siihen, et nykypäivänä ihmiset elää ainakin keskimäärin 70-vuotiaiksi, niin vertaa siihen ja ajattele miten alussa henkisessä kehityksessään 12-16v on ollu. Ei monikaan sen ikäinen tiedä vielä paskaakaan monista elämän todellisista asioista!. Missä muussakaan iässä kuvittelit seksuaaliset ylilyönnit helpoiten tapahtuvan kuin teini-iässä?
Mä en todellakaan ajatellu tuon ikäsenä nenääni pidemmälle. Kuvittelin olevani nuori ja kuolematon! Enkä mä todellakaan tilannut sitä että elämäni menisi pilalle.
Tilasin ehkä pienen näpäytyksen ja siihen olisi riittänyt se, että mulle oltaisiin sanottu kerran, pari, suoraan asioista ja lutkiteltukin ja huoriteltu, niiden ihmisten ei ois tarvinnu olla enää mun kavereita keille tein pahasti. Mut se et mua vuosien ajan joka päivä haukuttiin, naurettiin, katottiin pahasti, syljettiin päälle, tönittiin... Se kaikki oli liikaa!
Mitä sä haluat mun tekevän!? jotta sä voit vittu lopettaa mun tuomitsemisen.. Kerro mulle.
- Johanna37
Tuolla ylempänä kerroit että lääkäri oli koulussa neuvonut että älä pukeudu noin seksikkäästi, ehdit myöhemminkin... Ja olit ala-asteella?
Mitä ihmettä tapahtui että halusit niin lapsena olla ''seksikäs''? Ja sitten myöhemmin tapahtui varmaan niin, että olit jo jäänyt ''koukkuun'' tuohon seksikkyyteen, siitä tuli tapa olla ja elää. Mutta mikä laukaisi sen, että lapsena, ala-asteella,ylipäätään havahduit sellaiseen asiaan kuin ''seksi'' tai ''seksikkyys''?
Itse sanot että hormoonit hyrräsivät. En usko tuota.
Joka tapauksessa tuntuu siltä, että olet itse pahin tuomari. Syytät ja tuomitset itsesi, nimittelet ja harrastat itsehäpäisyä nimittelemällä itseäsi lutkaksi. Sanon sinulle, että tuo on turhaa.
Niiden inhottavien kiusaajien ja solvaajien nimittely, sanat ja teot jäivät soimaan päähäsi ja toimivat nyt nimittelynä oman itsesi kautta. Siis olet muuntanut heidän solvauksensa OMIKSI ajatuksiksesi. Sinun on lopetettava tuo itsesi tuomitseminen, sillä niiden solvaajien teot määrittävät sinun elämääsi yhä. Et kai halua sitä? Näethän tästä ketjustakin: Koska solvaat itseäsi lutkaksi, niin kommentoijatkin nimittävät sinua lutkaksi tyyliin kerro miehelle että olet ollut lutka!
Ajattele asiaa oikeassa mittasuhteessa. Olit ala-asteikäinen, ja jatkoit seksikkäänä teininä 16 vuotiaaksi. Et ollut aikuinen, halusit huomiota, luulit seksiä hellyydeksi ja hyväksynnäksi.
Jos / kun menit sänkyyn aikuisten äijien kanssa, niin ne äijät tekivät väärin, sen sanoo jo laki, olit alaikäinen. He näkivät hulvattomasti käyttäytyvän keskenkasvuisen teinin, jota oli helppo käyttää hyväksi. Olit nätti tyttö, joka oli vähän sekaisin, joka ei kyennyt suojelemaan itseään, ja kun aikuinen äijä näkee sellaisen, niin sitähän tilaisuutta täytyy käyttää hyväksi! Ei sentään kaikki äijät, mutta hyväksikäyttäjiä löytyy aina.
Ja todennäköisesti nuoret pojat levittelivät sinusta perättömiä juoruja, tällä tavoin he saivat tuntea itsensä mieheksi vaikkeivat olleet seksiä nähneet muualla kuin pornoelokuvissa. Tekopyhät hurskastelijat ja naistenvihaajat myös ovat oma lukunsa.
Älä siis suurentele asiaa vaan näe asiat oikeassa mittasuhteessa. Ja vielä: Ihan selvästi olet kiusattu, ja haluat puolustaa itseäsi ja omaa olemassaolon oikeutta omana itsenäsi, koska älähdit tuolla ylempänä aggressiivisesti - sössössöö kommentti. Tuo oli inhimillinen, ymmärrettävä reaktio, tyypillinen kiusatuille jotka kokevat tulleensa väärin kohdelluiksi.Johanna37: "Itse sanot että hormoonit hyrräsivät. En usko tuota."
Minä puolestani uskon, sillä kaikki on yksilöllistä. On erittäin seksuaalisesti aktiivisia naisia ja miehiä. Joitakin hormonit todella vievät. Itse huomasin sen neuropsykologian luennolla, kun suuri rakkauteni istui vieressäni viimeisen luennon. Olin rakastunut ja onnellinen. Hormonit hyrräsivät hermoverkossani ja elimistössäni. Ihmiskeho ja kognitiivinen tajunta on biologiaa, jossa hormoneilla on suuri merkitys.
Psykologiaa sivuaineena opiskelijana suosittelen psykologia, jonka kanssa voisit keskustella aiheesta muutaman kerran. Ehkä 2-6 kertaa käyntiä saattaa riittää. Ehkä seksologi voisi myös olla se henkilö, jonka kanssa muutaman kerran keskustelut. Ammattilaiselta saatat saada sopiman neuvon ja näkökulman asiaan. Luonnollisesti on hieno se, että käsittelet tunteitasi, pelkojasi ja menneisyyttäsi täällä palstalla. Joitakin hyviä neuvoja olet saanut. Itse en osaa neuvoa muuta kuin hyväksyt oman menneisyytesi. Joskus tulevaisuudessa sopivana hetkenä voit kumppanillesi kertoa suurista peloista: siitä että menetät hänet teinihölmöilyn takia. Tunnusta se, että nuorena hormonit veivät ja olit liian aktiivinen omasta mielestäsi seksuaalisesti jokseenkin lapsena/teininä. Tee ehkä tunnustus silloin, kun olette todella rakastuneita ja on sopiva hetki rehellisille omien pelkojensa tunnustamiselle. Ehkä mies ymmärtää rakastuneen naisen pelkoja ja ymmärtää sen, että nainen rakastaa todella häntä peloissaan.- Johanna37
Siis tässä kyse oli ala-asteikäisestä! Tuolla ylempänä ap kertoi kuinka 12 vuotiaana alkoi pukeutua ''seksikkäästi'' jne. Ja siitä tämä ''seksikkyys'' alkoi josta sitten seurasi muutamaa vuotta myöhemmin nimittelyä jne.
Ap selitti sen hormonien hyrräämisellä. Kyllähän puberteetti-ikäisellä hormonituotanto muuntuu kohti naiseksi kasvamista. Mutta joskus käy niin että pikkutyttö tulee ''herätetyksi'' seksuaalisuuteen liian varhain ja liian perusteellisesti. Vrt aikuiset miehet jotka viettelevät ja lähentelevät puberteetti-ikäisiä tyttöjä. - villimango-
Johannalle: Halusin olla lapsena seksikäs, koska sillä tavoin sain tuntea itseni naiselliseksi ja aikuiseksi. Itseasiassa inhosin aina olla lapsi, halusin olla aikuinen. Koin että lapsena olin alistetussa asemassa verrattuna aikuiseen, en ole ikinä tykännyt siitä että mua määräillään tai käsketään. Olen ihannoinut aina kauniita asioita kuten meikkaaminen ja korkokengät. Luulen että laukaisijana toimi elokuvat. Mulla kun ei koskaan oo ollu mitään rajoja, niin oon saanu pienestä lähtien jo kahtoo kaikki K16 ja K18 elokuvat läpi joissa on ollu myös sitten seksiä. Lapsena pidin myös leikekirjaa julkkiksista, oon aina fanittanu sellasia naisia kuten Pamela Andersson, Katie Jordan Price, Britney Spears, Tara Reid, Marika Fingerroos, Martina Aitolehti...
Fanitin heitä koska pidän siitä tyylistä, seksikäs, kaunis, rohkea, vahva nainen! Ehkä koin jotain yhteenkuuluvuutta, että tollanen mäkin haluan olla... :)
Vaikka on lapsi, voi joistakin ihmisistä löytää samanlaisia luonteenpiirteitä mitä itsessään on, vaikka sitä ei näin tarkasti ymmärtäiskään mitä nyt sitten aikuisena.
- think_about_it_first
Ei pidä. Vaikkei nuoruutesi mennyt kuin Strömsöössä, niin turha siitä on tehdä numeroa - edes itselleen.
Mikään entinen lutkakaan et ole ollut, vaan itseltään kadoksissa ollut onneton lapsi/nuori. Ole sovussa itsesi kanssa ja anna piupaut sille mitä muut ajattelevat. - villimango-
Alettiin miehen kanssa seurustelemaan tänään ja oon pohtinu tässä asioita, teidän sanomisia ja tullu siihen tulokseen, että en aio mun miehelle kertoo menneisyydestä.
Ei se oo siitä mitään kysynykkään, ainakaan vielä. Kai se ajattelee että kun oon niin kiltin, mukavan ja fiksun oloinen nainen, että ei mulla voi olla mitään luurankoja kaapissa tai sitten sitä ei edes ylipäätään kiinnosta. :)
Ja eihän mulla toisaalta mitään luurankoja olekkaan kaapissa. Oon käsitelly itseni kanssa nämä virheeni ja ymmärrän että oon ollu sillon kakara kun oon ne tehny, niistä oppineena, aikuisena ihmisenä ja nykyään eri tavalla ajattelevana en enää tekis edes niin.
Tiedä sitten ovatko kaikki mun kanssa samaa mieltä. Eivät varmasti ole.
Mutta en usko että mies saisi tietää mistään ja jos jollakin sattuisi joskus sellanen mahdollisuus eteen, että voisi olla niin ilkeä et möläyttelisi minusta asioita miehelle, totuuksia tai epätosia, toivon että ajattelee hetken ennen sitä ja osaa kunnioittaa minun elämää, niin kun minäkin kunnioitan nykypäivänä muiden elämiä ja ymmärtää sen, miten paljon mua on jo aikasemmin rääkätty ja minkälaisia jälkiä se on jättäny muhun.
Et ei viittis lähteä enää kostamaan ihan typerien ja turhien asioiden takia.
Sit jos mies sais kuitenkin tietää mun menneisyydestä, haluan luottaa siihen että meidän rakkaus kestää. Koska niiden vuosien ajan kuitenkin kun ollaan oltu yhdessä, oon pystyny näyttämään miehelle nykyisen hyvän todellisen minän ja ollut hyvä vaimo ja äiti meidän lapsille. En voi uskoa sitä että mies ois valmis laittamaan sen kaiken likoon, asioiden takia mitä joku ulkopuolinen tulis sönköttämään sille ja mitkä oon tehny lapsena/teininä.
Silloin toteaisin vaan, että oompa paskaan äijään ollu rakastunu, kun ei kunnioita tuon verran enempää nykyistä minää ja meidän rakkautta, eikä kykene käsittämään lapsuuden ja aikuisuuden välistä eroa, eikä välitä meidän lapsista yhtään kun on valmis hajottamaan pienten asioiden takia meidän perheen! .
Kyllä se tosin minunkin sydämmen hajottais tuhanteen sirpaleeseen jos parisuhde hajoais tai perhe. :(
Mä en myöskään ikuisuutta jaksa kantaa tuota menneisyyttä mukanani, se syö liikaa energiaa multa. Mun täytyy päästä siitä irti. Juuri sen takia en jaksa/halua ruveta miehellekään kertomaan siitä mitään, koska haluan vaan unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin! Eikä mulla tavallaan ole edes mitään huoran tai lutkan menneisyyttä, koska olin vaan virheitä tekevä lapsi, omasta mielestäni siis.
Jokatapauksessa mä toivon, että mun ja miehen rakkaus kestää ja kantaa yli vaikeuksien, jos joskus kävisi niin et mies sais tietää miten vihattu ihminen oon ollu ja mulla on ollu huoran maine, niin toivon että rakastaa mua silti, osaa nähdä asiat oikeissa mittasuhteissa, eikä pidä mua valehtelevana kantturana.
Nämä asiat on vaan liian kipeitä kerrottavaksi. Vaikka ne ois kuinka käsiteltyjä. Pitää päästä elämässä eteenpäin. - eikatkeruudella
Teilläon orastava ja alkava suhde ja hyvä niin.
Mutta autaarmias kun tulee ensimmäinen kivi kenkään ja menee sukset ristiin parisuhteessanne niin olet varmasti hakemassa lohtua ja hyväksyntää vanhoilla tavoillasi...ja tämä on faktaa.
Kokemuksellani voin sanoa tuon ja useamman naisen kanssa ja en ole halunnut tietää toisen menneisyydestä mutta olen rivien välistä lukenut ja itsekkään en ole kertonut menneisyydestäni mutta uskollisimpia eivät ole naiset jotka ovat toimineet laillasi kun se aita on matala....- villimango-
Miten saisin sinunlaiset ihmiset tajuamaan että en aio satuttaa itseäni enää!?
Vaikka ois kuinka miehen kanssa riitoja, en aio pettää tms. Enkä ole koskaan pettänytkään.
Minä haluan oikeasti ajatella myös lasteni parasta, oikeasti tulen rakastamaan lapsiani, enkä aio perhettä rikkoa pienten asioiden takia, koska samalla rikkoisin myös lapseni, enkä halua ikinä rikkoa lapsiani!
Eikä mun aita ole enää matala, mut on poljettu todella pohjalle ja oon saanu ponnistella sieltä ylös, sen takia se aita on myös kasvanu.
Mä oon jo 24v, enää kuus vuotta kolmekymppisiin... mulla on oikeus tehdä tästä kestävä ja loppuelämän suhde, moni rupeaa just minun iässä sitoutumaan ja hankkimaan lapsia, en halua että se aika ajaa mun ohitse ja huomaan 45-vuotiaana olevani katkera, yksinäinen, alkoholisoitunut, lapseton eukko... teini-iän sekoilujen takia.
- Luottavainentyttö
Mun mielestä sun tulisi kertoa miehelle! Kadut mitä oot tehnyt ja jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden! Asiat mitä oot tehnyt on varmasti asioita jotka moni muistaa ikuisuuden kun nimesi mainitaan ja osa on jo kauan sitten unohtanut! Vilkuta vihaajille! Hienoa kuulla että joku oikeasti haluaa muuttua ja todellakin sen muutoksen ja itsesi kanssa sujut pääset kun kohtaat pelkosi. Ole rehellinen! Jos tämä tuleva mies ei kestä rehellisyyttä suustasi ei se ole sen arvoista. Sinun tulee olla jonkun kanssa joka kestää kuulla totuuden ja ymmärtää sinua. Rehellisyys on paisuhteessa arvoista suurin, ja tämän kertomalla avaat sydämesi toiselle ja seisot paljaana hänen edessään ja kerrot totuuden. Joko miehellä loksahtaa suu auki ja haluaa olla tukenasi ja auttaa sinua menemään eteen päin, tai hän ei ymmärrä mistä puhut. Uskon että suurimmalla todennäköisyydellä saat itsellesi uskomattoman mahdollisuuden muuttua. Jos asia noin sinua vaivaa ei se katoa! Se pitää kohdata! N
- Suostanossut
En jaksanut lukea kaikkien vuodatuksia ja mustamaalaamisia.Ap.lle sanoisin,olet pyyhkinyt pöydän ja aloita siltä.Unohda me´nneet ,kyllä se onnistuu.Tsemppiä ja menestystä.Elämäsi voi vata alkaa.Yötä
- jksdkjdfkjdfkj
Minusta tärkeintä on miten itse tunnet. Jos olet antanut itsellesi anteeksi, niin hyvä niin. Menneisyys vaan on sellainen asia, että se putkahtelee esiin aika-ajoin ja sun tapauksessa se ei kai ole oikein mukava asia. Jos kumppanisi ei tiedä mitään menneisyydestäsi voi se tulla paljon suuremmaksi ongelmaksi jälkeenpäin...
- villimango-
Jos mun kumppani tulisi kysymään, paljonko mulla on ollu seksisuhteita tai seurustelusuhteita, niin mä sanoisin että paljon. Enempää en kuitenkaan lähtisi asiaa aukaisemaan.
Koska jos mä kerron miehelle miten halveksuvasti mua on kohdeltu ja miten paljon on inhottu, vaikka mies siinä tilanteessa esittäisi ymmärtäväistä, saattaisin antaa miehen käteen vaan lyömäaseita, jotka voi käyttää mua vastaan riitatilanteessa. Tahallisesti tai tahattomasti.
Isomman riidan tullen, mies voi kostaa mulle, kertomalla mun nykyisille ystäville menneisyydestäni. Enkä halua että he saavat koskaan tietää että mua on pidetty huorana tai lutkana. Vaikka mies katuis jälkeenpäin möläytystään, hän ei saa pyyhittyä sitä muiden mielestä pois ja kun sana lähtee kiertämään, siitä voi taas seurata mulle vaikeuksia...
Enkä jaksa hakata enää päätäni seinään tän asian takia...
Haluan elää ja olla kuin normaalit tavalliset ihmiset joilla ei oo ihmeellisempiä luurankoja kaapissa. :) vihdoin saan elää niin, mulla on vapaus, kun kukaan ei tiedä!
Yleensä se on niin että 1/100 miehestä haluaa seurustella huoran kanssa, muita ei kiinosta edes mitä kaikkea siinä on takana, kun on lutka tai huora, niin se ämmä pitää vaan pistää menemään. Niin emmä halua olla niin tyhmä että menettäisin tän miehen kertomalla sille kaikki mokailuni. Mä haluan edes hetken ajan maistaa normaalia parisuhde ja perhe-elämää, luottaa siihen et jos mies sattuu joskus kuulemaan menneisyydestäni niin kunhan ollaan oltu vaikka 5v yhdessä, onnellisia, se on nähny sen ajan millanen mä oikeesti nykysin oon, on lapsia ja kaikkea... ei se voi heittää mua menemään teini-iän mokailujen takia siinä vaiheessa...
Ei ne jutut voi olla enää niin pahoja siinä vaiheessa...
- Nainen40vee
Mun mielestä olisi hyvä, jos kertoisit menneisyytesi miehellesi. Nämä asiat vaivaavat sinua selvästi. Ehkä pelkäät alitajuisesti, että miehesi saa selville menneisyytesi? Miten hän silloin mahtaisi reagoida? Hän saattaisi aika lailla loukkaantua, että olet salaillut asioita häneltä.
Minä olen ollut nykyisen miehen kanssa kohta 9 vuotta. Kerroin suhteemme alussa myös kipeät asiat hänelle, lapsuuden, lukuisat epäonnistuneet suhteet, uni ongelmat, työttömyydet ja muuta sellaista. Oli todella helpottavaa, kun saatoin puhua hänelle kaiken.. niin kuin hänkin minulle. Kumpikin meistä oli niin kypsiä ihmisiä, että ymmärsimme, että menneet ovat menneitä ja tapahtumiin ovat omat syynsä.
Sinä kaivannut tuskaisesti rakkautta ja hyväksyntää. Sen takia ajauduit seksuaalisiin suhteisiin, jotka eivät olleet sinulle hyväksi. Toimit sen tarpeen mukaan mikä sisälläsi olevalla nuorella tytöllä oli. Todellisuudessa sinä olit hyväksikäytön uhri. Älä soimaa itseäsi enää menneestä, vaan anna anteeksi itsellesi mennyt. Tottakai olet oikeutettu rakastavaan ihmissuhteeseen.
Itsesi kannalta olisi varmasti helpottavaa, jos uskallat kertoa menneestä miehellesi. Luulenpa, että hän osaa suhtautua asiaan. Ehkä näet itse asian pahempana kuin moni muu. - Anonyymi
Miksi pitää olla joku hiton mamujen ja matujen riemureppu ja ihmetellä kun ei enää kelpaa? Ihan ihme nillitystä muijilta!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2814702Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282508- 242181
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932176Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?1291817Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se261472- 161452
Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3441430Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361367Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351257