Unijukalle

Varmasti voit vaikuttaa itsekin omaan kuntoutukseesi. Ehkä asiasta olisi hyvä puhua henkilön kanssa joka siitä nyt vastaa, ja mainita nämä epäilykset.
Mutta jäi mieleen, että tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, että jotakin on kuntoutuksessa nyt väärin, vai tulivatko nämä ajatukset sen jälkeen kun olit keskustellut tämän henkilön kanssa?! Ja jos olet keskustellut hänen kanssaan vain netin välityksellä, niin mistä hän päätteli, että nykyinen tapa olisi väärä!?
Etupäässähän kyse on siitä, miltä itsestäsi tuntuu eli mitkä tulokset ovat. Minun on vaikea tähän suoraa vastausta sanoa, koska en tunne alaa tarpeeksi. Mutta varmasti kuntouttajiakin on "eri koulukunnan" väkeä, joilla on asioista eriäviä näkemyksiä. Sikäli siis on ensiarvoista varmastikin se mitkä tulokset nykyisellään ovat ja miltä ne ovat itsestäsi tuntuneet. Jos ne ovat toimivia, niin ei niitä kai ole silloin syytä vaihtaa!?

Kyllä tämä henkilö on ihan välittävä persoona, jonka kanssa siis olat kirjoitellut. Ja sinulla on häneen syntymässä mahdollisesti suurempikin yhteys.
Teillä on yhtymäkohtia sekä henkisiin että käytännön asioihin, eli suhteenne on kahden kypsän ihmisen suhde. Sitä voi pitää harvinaisena ja varmasti hyvälaatuisena merkkinä. Toisaalta tulee mieleen se, että koettako molemmat elämän jollakin tapaa liian raskaana tai haasteellisena, jostakin "painosta" voisi tehdä hyvää luopua !

Unijukka, miten näet tämän asian?

Kyseinen mies toi esiin sen, että hän on eronnut.
(Olin jo aiemmin arvellut itsekseni, mutta nyt
asia selvisi, kun hän mainitsi.)
Mikä olisi oikea tapa, että olisin korrekti?
Olisiko hyvä kirjoittaa asiaan liittyen jotakin
vai olla kirjoittamatta? Kaipaisiko hän ymmärrystä
tai että olen surullinen erostaan? Olikohan hänellä
jokin motiivi kertoa asiasta?

Ole sopivan avoin niin olet korrekti. Toisaalta taas saan kyllä viitteitä siitä että elämään henkinen puoli ja toisaalta henkisen taakan helpottaminen on teitä yhdistäviä tekijöitä.
Se onko hyvä kirjoittaa ja mistä, on jo suhdeneuvontaa, joka ei ihan lopulta alaani ole sekään. Mutta paremminkin kannattaisi ajatelle tätäkin viestintää sitä kautta, että miksi et uskaltaisi tehdä sitä mikä tuntuu oikealta ja helpottaa omaa sisintäsikin. Onko lopulta jotakin menetettävää. Vaikka toki ei kerralla kaikkea voi tai pidä kertoa.
Kannattaa yleensäkin mennä rohkeasti "kohti tuntematonta", ja sitä mikä tuntuu oikealta ja hyvältä, lievittää henkisestikin. Siellä on lopulta mahdollisuudet muutokseen ja paranemiseen monessa mielessä. Älä epäröi liikaa, äläkä pohdi asioita liian monimutkaisesti, on mahdollisuus löytää aito yhteys !

Aivan oikein, ei ole mitään menetettävää, vain voitettavaa. Ja sekin on jo aivan riittävä asia, että osaa avoimesti kertoa itsestään. Ja kun asiat avautuvat itsestään tietyssä tilanteessa, tarkoittaa se lopulta sitä, että menee ihmisenä ikään kuin eteenpäin.
Ei ole tarpeen ajatella mitä toinen tekee. Mutta se on tietenkin totta, että ei netin välityksellä kommunikoidessa voi toisen reaktioita nähdä, eli se on eri asia kuin tavata ikään kuin kasvotusten. Mutta siinähän se positiivisuus on, että kuitenkin voi oppia ymmärtämään paremmin sekä itseään, että joskus vähän muitakin.
Siitä voi joka tapauksessa taasen jatkaa jotakin vähän oppineena. Ei ole syytä pelätä ainakaan omaa avoimuttaan, vaikka joskus voi toki olla varovainenkin.