Haluaisiko joku syrjäytynyt kirjoitella mun kans?

Laita osotetta minne kirjotella? :)

Sä olet vasta onneksi kakskymppinen, joten mitään ei ole vielä menetetty. Mä olen 38, eli toisin sanoen mitään toivoakaan ei enää ole, siksi parasta mitä voin tehdä, on pamauttaa aivoni pihalle.

Kenenkään toivo ei ole mennyt koska tämä yhteiskunta ei määritä ihmisen arvoa!
Meidät kyllä aivopestään lapsesta asti siihen että vain yhteiskunnan määrittämä arvokas ihminen on jonkin arvoinen. Mutta tämä on valhe. Yhteiskunta rakennetaan sen kaltaiseksi kuin varakkaat sen tahtovat rakentaa. Eli yhteiskunnan arvot ovat eliitin arvoja ei kaikkien ihmisten arvoja.
Kukin meistä voi itse määrittää elämälleen arvot. Jos yhteiskunta on mennyt rahan ahneiden käsissä mielisairaaksi niin sen ei tarvitse tarkoittaa että Sinulla täytyy olla samat elämän arvot. Jos joku "syrjätyy" tästä sairaasta yhteiskunnasta niin se ei tarkoita että hän on huono ihminen. Saattaa jopa olla että hän juuri on arvoiltaan ja näkemyksiltään "terve".
Kaiken lisäksi "syrjäytyä" voi monella tapaa. Jos arvostat luontoa ja elämän yksinkertaisuutta, sellaista mitä elämä oli esimerkiksi ennen internettiä, silloin voi tehdä "syrjäytymisestä" seikkailun. Survival-seikkailun. "Metsästät" yhteiskunnasta kaikenlaisia ilmaisia palveluja, työtön pääsee esim museoihin halvalla, voit kerätä sivistystä historiasta. Selvittää kuinka ihmiset eli ennen tai kuinka he elää muissa köyhiissä maissa nyt. Ota huomioon että maailmassa ehkä 70% ihmisistä on köyhiä. Kuulut siis enemmistöön etkä suinkaan "sivullisiin syrjäytyneisiin".
Vain mielikuvitus on rajana kun rakennat elämästäsi oman seikkailun. Lue mediasta vain niitä juttuja joissa muutkin ovat keksineet ratkaisuja selviämiseen. Älä vertaa itseäsi niihin pelureihin jotka haluavat olla kieroja muiden pettäjiä vain saadakseen rahaa ja tuhotakseen omat elämän arvonsa ja muiden elämän.
Kaiken perusta on kuitenkin että Jumala on Luoja ja Tuomari. Hän määrää jokaisen ihmisen lopullisen tuomion ja armahtaa niitä jotka Häneltä pyytävät apua. Kyse ei ole siitä uskooko joku tämän vai ei, kyse on siitä että se on Fakta. Ja kukin meistä valitsee elämässään sen huomioiko tuon Faktan vai haluaako juhlia illuusiossa kunnes tulee tuomio. Pelurit juhlivat vain aikansa.

http://kylahullun-erakon-paivakirja.blogspot.fi/

Täällä voi alkaa seurata minun syrjäytynyttä elämääni, joka olkoon seikkailu. Kirjoittaa voi osoitteeseen [email protected]

Haet kuitenkin kontakteja netin kautta? Silloin et ole täysin erakko, eristäytynyt etkä syrjäytynyt.

Joskus minäkin tunnen itseni yksinäiseksi, vaikka paljolti omissa oloissa viihdynkin, joten tekaisin itselleni sähköpostin tänne eli jos tämän keskustelun aloittaja, tai miksi ei joku muukin, haluaa vaihtaa ajatuksia, niin sähköpostiosoite on: [email protected]. Jotain tietoja kai voin tähänkin kertoa: Ikä: n. 20, sukupuoli: mies, poliittiset mielipiteet: sekalisia, uudistusmielinen sosialisti-kapitalisti kai, uskonto: ei ole, musiikki: esim. Depeche Mode, Tiamat, Teathre of Tragedy, Sisters of Mercy ja jotain muuta sekalaista muistakin lajeista, luonne: jotain INTJ-INTP väliltä vissiin. Yritän jaksamisen mukaan vastailla asiallisiin viesteihin, ellei tämä osoite mene tukkoon spämmistä :P

Jos on syrjäytynyt eikä ole juttuseuraa niin seurakunnilla ainakin pitäisi löytyä kerhoja missä voi käydä musisoimassa ja saada sitä kautta seuraa. Entisaikoinakin kirkko yhdisti ihmiset. Vaikka ei usko mihinkään niin silti voi mennä :-) Itsekin käyn vaikka pidän uskomuksia sairaina, mutta kadehdin niitä ihmisiä jotka uskoo kovin johonkin. Se pitää ne tolkuissaan, etteivät he luovu toivosta, vaikka mitä tapahtuisi :)

Miten elämä muuten sujuu? Onko yhtään kavereita tai ketään, jolle jutella?

Kakskytvuotta jo aika yksinäistä elämää on tullut vietettyä ja en vaihtaisi hiljaisia "tuokioitani" enää maailmalla menestyneitten omakehun kuunteluun mistään hinnasta

Turha mihinkään turhaan joukon sisälle on pyrkiä. Ala tosissasi harrastamaan jotakin sinulle tärkeää tosissasi. Silleen voit löytää samoin ajattelevia ihmisiä ympärillesi

Joukossa tyhmyys tiivistyy yleensä? Valitse oma tie ja kulje sitä pitkin kuunnelleen samalla omaa sisäistä ääntäsi niin ehkä vielä löydät lopulta onnen? Joskus maan ja valuutan vaihtaminen jo nuorella iällä voi tuoda ihmiselle muutoksen parempaan päin? Ei kuitenkaan aina käy niin. Vanha ukko ei pysty sinulle juurikaan muuta neuvoa näin yleisesti ajatellen antamaan valitettavasti.

Älkää toivoko äkkikuolemaa...mulla on sitä lajia luvassa tuon tuostakin,sillä sairastuin 40v.sarkoidoottiseen sydänlihastulehdukseen,ja sydämeen jäi tulehduksesta niin paha arpi,että se aiheuttaa tuon tuostakin kammiotakykardia kohtauksia.Minulla on tahdistin,joka on pelastanut henkeni useita kertoja.En uskalla lenkkeillä enää yksin,sillä monta kertaa olen jäänyt välille menetettyäni tajuntani tahdistimen toimiessa.Eli kun se havaitsee rytmihäiriön,yrittää ehättää sen edelle,ja jos ei onnistu,antaa kunnon sähköiskut,siinä kun on myös defilaattori.Jotenkin liikunta provosoi näitä kohtauskiatai etukeno asento,joka ilmeisesti syntyy sauvakävellessä ja pyöräillessä.Olen joutunut jäämään pois työstä,ystävät pelkäävät minua,olen erakoitunut...syrjäytynyt tästä yhteiskunnasta,niinkuin aloittajakin.Mutta kirjoitin tarinani,että se panisi teidät miettimään,kun olette kuitenkin terveitä vielä...että osaisitte arvostaa terveyttä,vaikka yksinäisiä olettekin!

No,tottakai se äkkilähtö sitten kuitenkin.Mutta harva saa valita.Sairauksiakaan ei saa valita,ne annetaan niille jotka niitä jaksavat kantaa!Henkisesti olen tullut vahvemmaksi,enkä kummastu pienistä jutuista enää.Itselläni on vielä elämänhaluja joten en ole hommaamassa tykkejä tai pateja,mitä ne sitten lieneekin...

"Sairauksia annetaan niille jotka niitä jaksavat kantaa"
Tuota en usko omaan enkä muutamien muidenkaan kokemukseen nojaten.

Valovoimia kaikille, jaksetaan vielä ja nähdään pienet ja isommatkin hyvät asiat.