Miesystävän negatiivisuus

Sano vain rehellisesti että haluat päästä neljän yhteisen vuoden jälkeen takaisin kullikaruselliin ja haluat omatunnollesi täältä hyväksynnän.

Ei ihme että ukkosi on masentunut, jos arki vain junnaa paikallaan ja ei ikinä halua tehdä mitään. Kuulostaa masennukselta, joka voi johtua työstä( jos ei ole tyytyväinen,tai ei tiedä onko ammattinsa) tai sitten voi johtua aiemmista ikävistä elämän tapahtumista(lapsuus,jonkun läheisen kuolema) tommoset voi jäädä oireileen jos niistä ei puhu eikä syö vaikka masennuslääkettä. Parhainta olisi jos masennuksen syy selviäisi koska pelkkä lääke ei oloa paranna kuin hetkeksi.

Tuo nykytilanne syö suhdettasi,omaa oloasi, jos mies ei halua puhua eikä tehdä asialle mitään, joko hyväksyt tilanteen semmoisenaan ja elät omaa elämääsi,matkustelet vaikka kaverien kanssa,käy paikoissa, älä kumminkaan jämähdä vain poikaystävän seuraksi muuten sinusta tulee samanlainen lapanen.

toinen vaihtoehto on ero, etsit miehen joka ei niin pessimisti ja joka haluaa elääkin sitä elämäänsä. Itse valitset seurasi. Sekin on tosia ettei kaikki edes halua muuttua,vaan ovat aina samanlaisia hautaan asti.

Vaikuttaa masennukselta. Koeta ottaa asia varovasti esille, mikä miehesi mieltä painaa. Meniskö työterveyshoitajalle/ omalääkärille tms... voisitte mennä yhdessä parisuhdeneuvojalle ja kartoittaa parisuhteenne hyvät ja kehittäviä vaativat seikat. Kyllä apua löytyy. Toivottavasti mieskin haluaa virkistyä. Jokin uusi harrastus vois piristää. Ulkona liikunta on myös parasta mielenterveydenhoitoa. Alkoholia ei lainkaan sillä lisää masentuneisuutta. Miten sen käyttö?

Ymmärrän tilanteesi. Mielestäni ei tarvitse heti vetää masennusta esiin. Elämässä myös voi olla ihan yleis-vitutusta aika ajoin. Miehesi kohdalla tyytymättömyys työhön, jo itsessään tietokoneen ja kaljatölkin ääressä notkuminen saa väsähtäneeksi ja apaattiseksi. Yritä olla tukena ja houkutella se mies ulos ja raittiiseen ilmaan / luontoon edes hetkeksi kerrallaan. Kaikki on tietysti hänestä itsestään kiinni! Jos ei suostu niin tee sitten sinä ainakin niitä asioita mitkä piristää, muutenhan teitä on sitten kohta kaksi apaattista....

Ällistyttävä yksimielisyys vallitsee kommenteissa kyllä! Miehessäsi on siis vika mitä pitäisi nyt työstää. Huomattu jo alussa mutta nyt alkaisi olla muutoksen aika! :-D

Mun on nyt ihan sanottava että en itse kyllä olisi ollenkaan innostunut ravaamaan puolisoni sukulaisissa joka vapaahetki, parin sadan kilsan päässä tai varsinkaan kauempana. Työssäni näen liikaakin ihmisiä ja se todellakin väsyttää. Matkustelukaan ei kiinnosta sillä erotuksella tosin, että jos nyt lähtisin, niin ei olisi ensimmäinen eikä toinenkaan reissu kyseessä vaan siltä osin olen jo aiemmin suorittanut tämän pakollisen kurssin suuressa muistojenkeräysoperaatiossa. Nykyään olisin oikein mielelläni kotona enkä hirveästi myöskään arvosta sitä kuinka minua syyllistetään siitä. Että pitäisi haluta jotain muuta ja olen jotenkin väärässä ja kipeä. Voi olla että ukkosi sietäisi hieman piristyä mutta en nyt ihan ole varma että auttaako siihen masennusdiagnoosin tarjoilu sen perusteella että on ehkä vaan erilainen ihminen kuin sinä/kaikki tähän mennessä vastanneet? Hän ei ilmeisesti kuitenkaan estä ja kiellä sinua menemästä ja tekemästä. Entä jos roikkuisi kimpussasi kokoajan selittämässä että olet ihan kipeä haaveinesi ja tarviit ehkä pillerin, sinun olisi pakko muuttua? Olisiko hyvät fiilikset?

Vaikka ei sillä, kyllä minä sinuakin ymmärrän. Jotain yhteistä olisi hyvä puolisoilla olla niiden eroavaisuuksienkin lisäksi, oli miten oli. Tiedä sitten onko se kovin monella muullakaan paljon muuta kuin yhteinen asuntolaina ja kersat. Noissa riittääkin puuhaa vähäksi aikaa ja vapaa-aikana voi hakeutua kavereiden seuraan. Niiden kanssa yleensä yhteinen sävel tekemisissä löytyy muuten varsin helposti eikä siellä haukuta edes jos haluaakin jotain muuta kuin muut? Jotain samanlaista suhtautumista saisi olla puolisoidenkin välillä. Tietystikin molempien on tultava vastaan, muuten se tosiaan menee siihen että pelkästään toinen toteuttaa toisen unelmia ja ideaa koko elämänsä.