....silloin kun eteesi heitetään elämää suurempia kysymyksiä. Vai pitääkä ainakin yrittää esittää ronskia ja rohkeaa jopa kovistakin. Onko heikkoutta tunnustaa tarvitsevansa peesiä vai pitääkö mielestäsi selvitä yksin?
Uskallatko antaa itsellesi luvan olla heikko
siilimuori3
111
1254
Vastaukset
- ystävätavittaa
Peesiä en tunnusta kaivanneeni, mutta jeesiä olen kyllä välillä tarvinnut, ja saanutkin. Hyvä on tunnistaa ja tunnustaa milloin vastoinkäyminen on liian vaikea kohdata yksin.
- Siilimuori3
Nii. Tuo tuli mullekki mieleen, sii onko helpompi vai vaikeami jakaa vai pitää ihan vaan itsellään.
- takarivin.taavi
Vetäydyn omiin oloihini jos tulee liian vaikeita asioita eteen. Selviän niistä paremmin yksin, on niin pahoja asioita että puhuminen vain pahentaa tilannetta.
- enmilläänkeksi
@takarivin.taavi Hyvin kiteytit! Lyhyestä virsi kaunis! Minä tarvitsin saman kertomiseen paljon enemmän kirjaimia ☺
- Siilimuori3
Tuo voi olla totta. Ensin haluaa pohtia itsekseen ennen kuin avautuu muille.
- Psykoterapeutitar
En ole heikko ja apua sain sen yhden kerran, kun sitä tarvitsin; lapseni takasi asuntolainani. Se on iso ja ratkaiseva apu! Kiitollinen siitä olen joka päivä :D
- Onko-lypsy-heikkoutta
Onko siilimuori karjatilallinen kun nousee joka aamu varhain lypsämään?
- Siilimuori3
No. Tavallaan joo. Mut miten se liittyy itse aiheeseen:)?
- enmilläänkeksi
Millaisia "elämää suurempia kysymyksiä" aloituksessa tarkoitetaan? Jos saan valtimoon ulottuvan haavan, se on elämää suurempi kysymys, koska vie elämän, ellei saada tukkoon. Minulle tuo ongelma ei merkitse elämää suurempaa kysymystä ja tuollaiseen vaivaan ilman muuta soitan 112 ja pyydän ensiapua myös keneltä vaan lähistöllä näkyvältä.
Miten itse, @siilimuori3 ?
Minulle "elämää suurempia kysymyksiä" ovat ihmissuhdepettymykset, jotka eivät välttämättä edes näy ulospäin. Kasvun paikka itselleni ja yritänkin oppia jotain tilanteesta, etten vastedes törmäisi samaan kiveen. En esitä mitään vaan olen oma itseni ja hoidan tilanteen vähin äänin ja harkiten ja välttäen suurempaa vahinkoa - jaksamiseen pitkät hikilenkit: selvittävät päätä, auttavat saamaan hyvät unet ja antavat huumetta, endomorfiinia. Oma apu, paras apu. Olen joskus pyytänyt apua ja huomannut, että toisen/toisten häsläämisestä on vain haittaa.- Siilimuori3
Jokainen määrittelee itse milloin on kyse elämää suuremmasta tai hallitsemattomasta.
- enmilläänkeksi
Siilimuori3 kirjoitti:
Jokainen määrittelee itse milloin on kyse elämää suuremmasta tai hallitsemattomasta.
Elämä on hallitsematonta. Relax, Nothing is Under Control .
"Uskallatko antaa itsellesi luvan olla heikko" ei se ole uskaltamisesta kiinni aina, vaan siitä, että onko vara olla heikko.
Jokaisella on omanlaisensa eletty elämä ja sen pohjalta ammentaa ja sen vuoksi menee ohipuhumiseksi koko ketju. Ei ole toista parempaa eikä huonompaa eikä mitään oikeaa eikä väärää mielipidettä. - Siilimuori3
enmilläänkeksi kirjoitti:
Elämä on hallitsematonta. Relax, Nothing is Under Control .
"Uskallatko antaa itsellesi luvan olla heikko" ei se ole uskaltamisesta kiinni aina, vaan siitä, että onko vara olla heikko.
Jokaisella on omanlaisensa eletty elämä ja sen pohjalta ammentaa ja sen vuoksi menee ohipuhumiseksi koko ketju. Ei ole toista parempaa eikä huonompaa eikä mitään oikeaa eikä väärää mielipidettä.No sitähän mä sanoin ettei oikiaa eikä väärää.
Se riippuu paljon tilanteesta ja ajankohdasta.
Päivittäin on oltava vahva ja rohkea heikompien rinnalla, luotava turvallisuutta heille, jotka tarvitsevat apuani, ei niissä tilanteissa voi nössöillä. Kova en ole koskaan, en edes silloin kun olen saanut tappouhkauksia ja saunaan taakse on uhattu viedä. Tunteeni näytän aina ja se ei mielestäni ole heikkoutta vaan vahvuutta. Itkevän kanssa on itkettävä ja nauravan kanssa on tietysti jokaisen helppo nauraa.
Toisaalta elämänkokemus antaa vahvuutta jota saa käyttää ihmissuhteissa ja erilaisissa ihmisten kohtaamisissa päivittäin.
Mutta sitten on ihan oma privaattialueensa, jolloin saan olla niin heikko, tosi heikko, silloin kasaan itseni, se ei tapahdu yksin vaan omien turvallisten luotto ihmisten lähellä. Sitten on tiettyjä ihmisiä joiden näkeminenkin tai äänen kuuleminen tekee minusta syliä kaipaavan rääpäleen, ne tilanteet ovat tietysti parhaita heikkouden hetkiä.- Siilimuori3
Tuota aloituksessani osittain ajattelin. Jos koet olevasi tavsllansa monen tukipuu, voitko tai haluatko tai rohkenetko kertoa muille et nyt on käynyt sellainen keissi et tukipuu on kontallaan
Siilimuori3 kirjoitti:
Tuota aloituksessani osittain ajattelin. Jos koet olevasi tavsllansa monen tukipuu, voitko tai haluatko tai rohkenetko kertoa muille et nyt on käynyt sellainen keissi et tukipuu on kontallaan
Kyllä uskallan ja haluankin jos sellainen tilanne tulee, koska ei tarvitse olla mikään päällepäsmäri tai suurempi tai mestari hallitsemaan kaikkea. Tulee aina mieleen Pave Maijasen laulun sanat "jokainen joka apua saa se tajuu myös antaa..."Ei avun pyytäminen ja tilanteen tunnustaminen mielestäni heikkoutta ole, jokaiselle voi joskus raja tulla vastaan.
Kerran oli käsissä katoamistilanne, jossa todella pelkäsin ja toisaalta piti olla kuin mitään suurta hämmennystä ei olisi tapahtumassa. Sitä hetkeä en haluaisi elää uudelleen, mutta se johtu siitä, että ei ollut välineitä hoitaa sitä tilannetta. Nyt on, nyt ei olisi mitään hämmennystä.
Minäkin jäin miettimään mitkä niitä "elämää suurempia kysymyksiä" voisivat olla. Puolison menettäminen, oma vakava sairaus jne eivät ole saaneet minussa (ainakaan julkisesti) mitään heikkoutta esille: periaatteena jos minä romahdan niin kaikki kaatuvat minun mukanani. Eli olen kokenut että minun on pakko olla vahva "laumani" takia. Se on ikäänkuin velvollisuuteni. Eikä sitä voi olla vahva ja kantaa vastuuta muista jos on jossain pillerihumalassa tai hommat ei ole hanskassa, laskut maksamatta ja vettä sataa katosta sisään. Siis. Murtumatta, näyttämättä heikkouksiaan, sielun säröt jäävät sitten hoitamatta ja puhkeavat myöhemmin esille psykosomaattisten, stressin katalysoimien pitkäaikaissairauksien muodossa jotka vievät sitten ennenaikaiseen hautaan.
- korppis1
Tosi hyvä kirjoitus Paloma. Kokemukseni. Lentokone rytkötti pellolla, ulos piti päästä. Olin vahva, en tunteillut. Määrätietoisesti johdattelin lapseni liukua pitkin alas nurmikolle. Juoksimme pois koneen läheltä. Pelastusmiehistö noukki meidät kiitotieltä ja vei terminaaliin. Mieheni haki lapset, vasta kun lapset olivat turvassa lyyhistyin. Illalla hakeuduin onnettomuuden takia perustettuun terapiatukkiryhmään. En ole ihminen joka romahtaisin avuttomuuteen. Kun tarvitsen apua, haen sitä ja olen aina saanut apua ja tukea. Yksin ei kannata jäädä jos mieli järkkyy.
korppis1 kirjoitti:
Tosi hyvä kirjoitus Paloma. Kokemukseni. Lentokone rytkötti pellolla, ulos piti päästä. Olin vahva, en tunteillut. Määrätietoisesti johdattelin lapseni liukua pitkin alas nurmikolle. Juoksimme pois koneen läheltä. Pelastusmiehistö noukki meidät kiitotieltä ja vei terminaaliin. Mieheni haki lapset, vasta kun lapset olivat turvassa lyyhistyin. Illalla hakeuduin onnettomuuden takia perustettuun terapiatukkiryhmään. En ole ihminen joka romahtaisin avuttomuuteen. Kun tarvitsen apua, haen sitä ja olen aina saanut apua ja tukea. Yksin ei kannata jäädä jos mieli järkkyy.
Minä voin olla hyvinkin epävarma monista asioista ja jahkailla päätösten teon kanssa, mutta hätätilanteessa en ole koskaan lamaantunut. Saan kai sen adrenaliinikickin joka ohjaa toimintaani: sitten kun kaikki on jo ohi voi istahtaa nojatuoliin kotona ja vetää henkeä syvään ja alkaa miettimään miten pahasti oikeestaan olis voinut käydä.
Elikkä kertomassasi lentokonetilanteessa olisin todennäköisesti toiminut samoin. Laumanjohtajana on velvollisuutemme huolehtia siitä että pentue on turvassa. Samoin toimimme kun heräsimme keskellä yötä maanalaiseen kuminaan joka ennusti maanjäristyksen alkamista: alle sekunnin olimme molemmat ylhäällä ja kantamassa lapsia ulos sylissä filtteihin käärittynä, pois vaarallisesta paikasta esim. luhistuvien seinien ja romahtavan katon läheltä.- Korppis1
Paloma.se.co kirjoitti:
Minä voin olla hyvinkin epävarma monista asioista ja jahkailla päätösten teon kanssa, mutta hätätilanteessa en ole koskaan lamaantunut. Saan kai sen adrenaliinikickin joka ohjaa toimintaani: sitten kun kaikki on jo ohi voi istahtaa nojatuoliin kotona ja vetää henkeä syvään ja alkaa miettimään miten pahasti oikeestaan olis voinut käydä.
Elikkä kertomassasi lentokonetilanteessa olisin todennäköisesti toiminut samoin. Laumanjohtajana on velvollisuutemme huolehtia siitä että pentue on turvassa. Samoin toimimme kun heräsimme keskellä yötä maanalaiseen kuminaan joka ennusti maanjäristyksen alkamista: alle sekunnin olimme molemmat ylhäällä ja kantamassa lapsia ulos sylissä filtteihin käärittynä, pois vaarallisesta paikasta esim. luhistuvien seinien ja romahtavan katon läheltä.Juuri näin. Ei ihminen kysy lupaa itseltään ollako heikko vai vahva, tilanne missä juuri sillä hetkellä ollaan tekee aivoissa valinnan. Tai mistäpä minä tiedän onko sellaisia ihmisiä, jotka lyyhistyvät avuttomuuteen voi toki ollakin.
Parvekkeeni on saanut ritilikön jonka valmistin, illallla meillä oli parvekkeen avajaiset ; ) Luvassa kaunis viikonloppu nyt pakkaan hyntteeni ja lähden mökille ; )) - Siilimuori3
Entä jos se kontalleen vievä kokemus on niin vahva ettei se ole omassa vallassa miten sinulle käy. Siis aloituksessani en tarkoittanut ihan tavanomaisia itse kullekin esiintulevia ylämäkiä. Joskushab käy niinkin et vastoinkäyminen vie kukijaa eikä päinvastoin.
- Siilimuori3
Korppis1 kirjoitti:
Juuri näin. Ei ihminen kysy lupaa itseltään ollako heikko vai vahva, tilanne missä juuri sillä hetkellä ollaan tekee aivoissa valinnan. Tai mistäpä minä tiedän onko sellaisia ihmisiä, jotka lyyhistyvät avuttomuuteen voi toki ollakin.
Parvekkeeni on saanut ritilikön jonka valmistin, illallla meillä oli parvekkeen avajaiset ; ) Luvassa kaunis viikonloppu nyt pakkaan hyntteeni ja lähden mökille ; ))Joskus elämä tuo esiin sellaistakin että joutuu miettimän miten asiassa olisi viisainta toia niissä rajoissa et tuo tekijä ei kysy lupaa tulla. Se vai tulee ja sinun on vain otettava se vastaan yksin tai yhdessä.
Joutuuko tuossa tolanteessaan lohdittaan muita sen sojaan et saoso itse olla heikko.
Ei elämää suurempaa ola.
Oma elämä on aina itselle tärkein, pitäisi ainakin olla.
En ole räiskyvä persoona, ei tarvitse esittää ronskia ja rohkeaa, pitää vaan tiukassa paikassa valita paras vaihtoehto.
Jälkeenpäin voi arvioida miten on onnistunut.
Jonkun on aina kyettävä tekemään ratkaisu
Tolkullinen elämä on ratkaisuja vaihtoehtojen välillä.
Paljon puhutaan, että asioiden vatvominen jonkun kanssa olisi hyvä asia.
Ei kai siinä mitään, jos tosiasiat puhuu, niin kuin ne on. En siinä suurempaa hyötyä näe, jos ei haittaakaan.
Jos näiden tunne-asioita lähdetään vatvomaan muiden kanssa, niin silloin mennään suohon. Ne kai naisille on elämää suurempia asioita, joita minä en ymmärrä, ei niin tarvettakaan.- enmilläänkeksi
@k-kotton kirjoitat "Oma elämä on aina itselle tärkein, pitäisi ainakin olla."
Ei pitäisi olla eikä ole! Minulle ainakin äitinä lasteni elämä menee oman edelle. Jos lapsiani uhkaa joku, se on "elämää suurempi kysymys". enmilläänkeksi kirjoitti:
@k-kotton kirjoitat "Oma elämä on aina itselle tärkein, pitäisi ainakin olla."
Ei pitäisi olla eikä ole! Minulle ainakin äitinä lasteni elämä menee oman edelle. Jos lapsiani uhkaa joku, se on "elämää suurempi kysymys".Noin se menee. Mutta puutuisiko ainakin osalta miehiä (tai naisia) tuo biologinen laumansuojeluvaisto?
Mutta jos jätetään tuo normaali, terve suojeluvaisto syrjään, niin tuossa edellisessä on yksi toinenkin juttu joka pistää silmään: miksi oman elämän pitäisi olla tärkeintä?
Mitä sillä voitetaan jos ei ota huomioon muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Pitemmällä tähtäimellä?- bessie-
enmilläänkeksi kirjoitti:
@k-kotton kirjoitat "Oma elämä on aina itselle tärkein, pitäisi ainakin olla."
Ei pitäisi olla eikä ole! Minulle ainakin äitinä lasteni elämä menee oman edelle. Jos lapsiani uhkaa joku, se on "elämää suurempi kysymys".Omat jälkeläiset ovat yksi osa omaa elämää, ei mikään "elämää suurempi kysymys"?
Tämä on 60-70 ikäisille tarkoitettu palsta, joten suurimman osan jälkeläiset lienevät jo reilusti aikuisia, monilla jo omat perheet. Onkohan ihan luonnollista asettaa heidän elämänsä oman elämänsä edelle? - enmilläänkeksi
bessie- kirjoitti:
Omat jälkeläiset ovat yksi osa omaa elämää, ei mikään "elämää suurempi kysymys"?
Tämä on 60-70 ikäisille tarkoitettu palsta, joten suurimman osan jälkeläiset lienevät jo reilusti aikuisia, monilla jo omat perheet. Onkohan ihan luonnollista asettaa heidän elämänsä oman elämänsä edelle?@bessie- kysyt "Onkohan ihan luonnollista asettaa heidän elämänsä oman elämänsä edelle?"
On. Jos lapsiani uhkaa joku, se on "elämää suurempi kysymys".
@bessie- "suurimman osan jälkeläiset lienevät jo reilusti aikuisia, monilla jo omat perheet"
Minä en ole suurin osa. Nuorimmat lapseni ovat vastikään saavuttaneet aikuisuuden.
:)))))))))))))))))))) - Siilimuori3
Paloma.se.co kirjoitti:
Noin se menee. Mutta puutuisiko ainakin osalta miehiä (tai naisia) tuo biologinen laumansuojeluvaisto?
Mutta jos jätetään tuo normaali, terve suojeluvaisto syrjään, niin tuossa edellisessä on yksi toinenkin juttu joka pistää silmään: miksi oman elämän pitäisi olla tärkeintä?
Mitä sillä voitetaan jos ei ota huomioon muita ihmisiä ja heidän tarpeitaan? Pitemmällä tähtäimellä?Jos olet laumanjohtaja ja sinulle käy todella vakavan huonosti. Kykenetkö ohittamaan itsesi ja laittamaan etusijalle laumasi. Pitääkö sinun lohduttaa laumaasi oman keissisi vuoksi vai saatko olla heikko ja näin saada tukea laumaltasi. Siis olisiko tässä tilanteessa paras vaieta?
enmilläänkeksi kirjoitti:
@k-kotton kirjoitat "Oma elämä on aina itselle tärkein, pitäisi ainakin olla."
Ei pitäisi olla eikä ole! Minulle ainakin äitinä lasteni elämä menee oman edelle. Jos lapsiani uhkaa joku, se on "elämää suurempi kysymys".Tietenkin voi mielikuvitusmaailmassa voi kuvitella eri tapahtumia, mutta todellisessa elämässä niitä ei tapahdu, tai tapahtuu hyvin harvoin.
Tarkoitan tilannetta, että vaakakupissa on lasten elämä tai oma elämä. No se siitä.
Minun paksuun kalloon ei mene, mitä hyötyä elämällä, joka ei itselle ole tärkein, ei siitä silloin ole muillekaan. Puhutaan reaalimaailmasta.- enmilläänkeksi
k-kotton kirjoitti:
Tietenkin voi mielikuvitusmaailmassa voi kuvitella eri tapahtumia, mutta todellisessa elämässä niitä ei tapahdu, tai tapahtuu hyvin harvoin.
Tarkoitan tilannetta, että vaakakupissa on lasten elämä tai oma elämä. No se siitä.
Minun paksuun kalloon ei mene, mitä hyötyä elämällä, joka ei itselle ole tärkein, ei siitä silloin ole muillekaan. Puhutaan reaalimaailmasta.Kyllä minä kirjoitin reaalimaailmasta enkä mitään kuvitelmia. Joku muu tässä ketjussa sepittelee jos, jos, jos olisi niin tai näin. Jos lapsiani uhkaa joku (siis iso uhka), niin teen kaikkeni lapsiani auttaakseni ja suojellakseni. Ei edes mieleeni tule oman elämäni tärkeys muussa mielessä kuin että onneksi voin toimia tilanteessa.
Kuin leijonaemo - onko outo sanonta? - enmilläänkeksi
enmilläänkeksi kirjoitti:
Kyllä minä kirjoitin reaalimaailmasta enkä mitään kuvitelmia. Joku muu tässä ketjussa sepittelee jos, jos, jos olisi niin tai näin. Jos lapsiani uhkaa joku (siis iso uhka), niin teen kaikkeni lapsiani auttaakseni ja suojellakseni. Ei edes mieleeni tule oman elämäni tärkeys muussa mielessä kuin että onneksi voin toimia tilanteessa.
Kuin leijonaemo - onko outo sanonta?Olen toiminut reaalielämässä juuri noin.
Senverran ollut tapahtumia elämässä että vahvuus ja heikkoudentunteet vuorotelleet tarvittavassa järjestyksessä:) kaikki on käytetty.
Luulen etten olisi selvinnyt elämässä ollenkaan, jos uskoa korkeimpaan ei olisi ollut.- enmilläänkeksi
@Reeta3
Minä tiedän, etten olisi selvinnyt, jos ei olisi ollut uskoa, joka antoi luottamuksen selviämiseeni. Vaikka minun uskoni on heikko kuin tuulessa lepattava kynttilän liekki, niin se kantoi yli synkän virran.
- de-meter
Kun tuollaisia kysymyksiä pohtii, pakkaa käydä niin, että koko elämänhistoria avautuu silmien eteen. Revi sitten siitä. Saiko, pyysikö apua, jos teki tiukkaa ? Minä sain sitä pyytämättäni, mutta yleinen kasvatusilmapiiri oli kyllä pärjäämiseen painottuva. Omillaan oli hyvä tulla toimeen. Kai siitä sitten kasvoi se oma luonto: apua on ollut vaikea pyytää, antaminen on sujunut liiankin helposti.
Tommy Hellsten lanseerasi aikanaan käyttöön sellaisen sanaparin kuin "vahvuuteen sairastunut". Tunnistin siitä itseäni ja vasta kun auttamisesta tuli ammatti opin erottamaan toisen- ja omat tarpeeni ja huolehtimaan niiden tasapainosta. Tässä elämänvaiheessa se on jo helppo tehdä.
Olen myös sitä mieltä, että jos ihminen on psyykeltään joustava, hänelle siirtyminen vahvuudesta heikkouteen on luontevaa, ei hänellä ole tarvetta esitellä itseään jomman kumman ominaisuuden kantajana. Kokonaistilanne määrää, mikä puoli itsestä tulee käyttöön.- Korppis1
Jos ei pystyisi erottamaan vahvuutta ja heikkoutta itsestään ei (näin oletan) pystyisi auttamaan itseään saati muita. Vapaaehtoistyötä tehneellä/tekevällä (sinä, minä) pitää olla selkeä raja, että ei sairastu vahvuuteen. On mieltä hivelevää kun saa ylenpalttista kiitosta työstään silloin on syytä olla varovainen, että ei sorru lupaamaan liikoja (sairastu vahvuuteen).
- Siilimuori3
Samaa mieltä tuosta joustavuudesta demeter. En uskaltaisi vannoa vahvuuden nimiin, jokaisella on oikeus olla heikko ja pokkaa pyytää apua kun omat voimat ei riitä
- Siilimuori3
Korppis1 kirjoitti:
Jos ei pystyisi erottamaan vahvuutta ja heikkoutta itsestään ei (näin oletan) pystyisi auttamaan itseään saati muita. Vapaaehtoistyötä tehneellä/tekevällä (sinä, minä) pitää olla selkeä raja, että ei sairastu vahvuuteen. On mieltä hivelevää kun saa ylenpalttista kiitosta työstään silloin on syytä olla varovainen, että ei sorru lupaamaan liikoja (sairastu vahvuuteen).
Mielenkiintoista. Miten erotat vahvuuden ja heikkouden itsessäsi. Ovatkos ne sinussa jotenkin erillään. Toinen on se mitä tarkoitat et itsessäsi tunnista?Oletkos sitä mieltä et auttaja ei milloikaan omassa elämässään saa tai tunnusta olevansa heikko? Teetkäs vapaaehtoistyötä ylenpalttisten kiitosten toivossa vai ihan pyyteettömistä lähtökohdista.
Elämä ei voi olla suurempaa kuin minä.
Ilman minua elämä seisahtuisi, alkaisi pyöriä paikallaan.
Minä en ole pudonnut lento-koneellakaan.
-
Olen K/K-kottonin kanssa samaa mieltä.
Aloitus on tuskastuttavan typerä ja älytön.
-
Miten tuo nainen jaksaakin, eikö sitä ala jo hävettämään?
Eikä tässä ole vaginaakaan.
H.- Siilimuori3
Täs kohden minä jaksan aina. Eikä.minua hävetä edes sinun puolestasi. Kiva kun jaksat osallistua, kykyjesi mukaan ;).
Elämää suurempi kysymys?
Elämä on suurta ja se sisältää monenlaisia tapahtumia.
Mikään niistä ei ole suurempi kuin elämä itsessään on.
Ellei elämästä ja sen tuomista "kysymyksistä" selviä, niin mitä sitten tapahtuu. Sen voi jokainen päättää itse, kyvyillään ja mahdollisilla jeesiavuillaan.
Olen samoilla linjoilla k-kottonin ja hunkszin kanssa, ilman peesailuja.- Siiluori3
Kiva että tämä aloitus on poikinut erilaisia kannanottoja.
Elämästä selviää mut kiva lukea eri ihmisten ajatuksia aiheesta.
Ja sitten tää juna lähti lyhyessä ajassa jo kolmosraiteelle....(olemme korppiksenkanssa syyllisiä kakkosraiteesta).
Eikö "elämää suurempi" ole vain ilmaisu joka tarkoittaa suuria, elämää mullistavia asioita tai tapahtumia elämässä? Ei kai sitä oltu tarkoitettukaan kirjaimellisesti tulkittavaksi?Varmaan onkin ilmaisu, joka tarkoittaa mullistuksia. Mutta nekin kuuluvat elämään, eivätkä ole elämää suurempia. Tai voivat olla, jos kenestä siltä tuntuu ja sellaisena ne ottaa.
Kuka nyt taas sen enemmän on oikeassa ja kuka väärässä, omia mielipiteitämme kirjoitamme.- Elämääsuurempaaeiole
Me muut emme laillasi tienneet mitä aloittaja oli tarkoittanut.
Elämääsuurempaaeiole kirjoitti:
Me muut emme laillasi tienneet mitä aloittaja oli tarkoittanut.
MInä OLETIN että se oli vain sanonta. Ja että siili tarkoitti sillä elämän suuria kysymyksiä tai nimenomaan negatiivisia tapahtumia jotka mullistivat elämää. Jos olen väärässä, niin otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja siilimuori saa ITSE selittää mitä hän tarkoitti.
Paloma.se.co kirjoitti:
MInä OLETIN että se oli vain sanonta. Ja että siili tarkoitti sillä elämän suuria kysymyksiä tai nimenomaan negatiivisia tapahtumia jotka mullistivat elämää. Jos olen väärässä, niin otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja siilimuori saa ITSE selittää mitä hän tarkoitti.
Ja sitten vielä...kaikesta mahdollisesta sitä voidaan etsiä riidansiementä.
"Paloma.se.co"
Niin sanotussa livessä ei koskaan saa käyttää runoilijoiden lauseita.
Jos niitä ei tarpeeksi hyvin osaa ja ymmärrä.
-
Valitettavasti on ihmisiä jotka luulevat liian paljon.
Varsinkin itsestään.
-
Kmmenttini on yleinen.
Kohdistumatta kehenkään erityisesti.
H.- Elämääsuurempaaeiole
Paloma.se.co kirjoitti:
Ja sitten vielä...kaikesta mahdollisesta sitä voidaan etsiä riidansiementä.
niin ... huomasin kyllä etsimisesi, kun taas lähes ainoana olit ymmärtänyt avauksen oikein ja pyrit mitätöimään toisten kommentit
Elämääsuurempaaeiole kirjoitti:
niin ... huomasin kyllä etsimisesi, kun taas lähes ainoana olit ymmärtänyt avauksen oikein ja pyrit mitätöimään toisten kommentit
Älä puhu soopaa. Minä en ole etsinyt mitään riitaa. Havaitsin vain että puhumme kaikki vähän eri asioista.
- toisetonväärässä
Paloma.se.co kirjoitti:
Älä puhu soopaa. Minä en ole etsinyt mitään riitaa. Havaitsin vain että puhumme kaikki vähän eri asioista.
Ja sinun kantasi on ainoa ja oikea?
- bessie-
Paloma.se.co kirjoitti:
MInä OLETIN että se oli vain sanonta. Ja että siili tarkoitti sillä elämän suuria kysymyksiä tai nimenomaan negatiivisia tapahtumia jotka mullistivat elämää. Jos olen väärässä, niin otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja siilimuori saa ITSE selittää mitä hän tarkoitti.
Vain sanonta se onkin. Sanonta, jota ei juurikaan kuule käytettävän 'vakavasti' puhuttaessa, käyhän se vitsistä jo sellaisenaan.
toisetonväärässä kirjoitti:
Ja sinun kantasi on ainoa ja oikea?
En todellakaan ole missään kohdassa sanonut niin.
- Siilimuori3
Paloma.se.co kirjoitti:
MInä OLETIN että se oli vain sanonta. Ja että siili tarkoitti sillä elämän suuria kysymyksiä tai nimenomaan negatiivisia tapahtumia jotka mullistivat elämää. Jos olen väärässä, niin otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja siilimuori saa ITSE selittää mitä hän tarkoitti.
En halua rajata aihetta. Minusta on kiva lukea miten eri tavoin ihmiset ovat käsittäneet aloitukseni. Ei ole oikeaa eikä väärää kommenttia tässä.
- Siilimuori3
Ancelina kirjoitti:
Varmaan onkin ilmaisu, joka tarkoittaa mullistuksia. Mutta nekin kuuluvat elämään, eivätkä ole elämää suurempia. Tai voivat olla, jos kenestä siltä tuntuu ja sellaisena ne ottaa.
Kuka nyt taas sen enemmän on oikeassa ja kuka väärässä, omia mielipiteitämme kirjoitamme.Minusta kuoleman varjo elämän yllä on elämää suurempi. Ja se jos mikä saa nöyräksi.
Siilimuori3 kirjoitti:
Minusta kuoleman varjo elämän yllä on elämää suurempi. Ja se jos mikä saa nöyräksi.
Sen varjon alla olemme kaikki, mutta ei sen tarvitse jokaista päivää ja hetkeä pimentää.
- Siilimuori3
Ancelina kirjoitti:
Sen varjon alla olemme kaikki, mutta ei sen tarvitse jokaista päivää ja hetkeä pimentää.
Ei tietenkään mutta silloin kun se sen tekee, voi saada jonkun pohtimaan et pitääkö olla vava vai onko oikeus olla tarvittaessa heikko. Siitä aloituksessa oli kysymys.
Siilimuori3 kirjoitti:
Minusta kuoleman varjo elämän yllä on elämää suurempi. Ja se jos mikä saa nöyräksi.
Kiitos tarkennuksesta.
Näin minäkin koen "elämää suuremmat" asiat.
Oman lapsen sairaus, kuolema, oma sairastuminen johonkin parantumattomaan sairauteen ovat juuri tällaisia asioita eikä silloin ole aina kysymys välttämättä omasta elämästä vaan esim. juuri jonkun toisen, itselle läheisen ihmisen elämästä.
Nämä vaaratilanteissa käyttäytyminen ja omaan elämään keskittyminen liittyvät vain osittain aloituksen teemaan.- siilimuri3
Paloma.se.co kirjoitti:
Kiitos tarkennuksesta.
Näin minäkin koen "elämää suuremmat" asiat.
Oman lapsen sairaus, kuolema, oma sairastuminen johonkin parantumattomaan sairauteen ovat juuri tällaisia asioita eikä silloin ole aina kysymys välttämättä omasta elämästä vaan esim. juuri jonkun toisen, itselle läheisen ihmisen elämästä.
Nämä vaaratilanteissa käyttäytyminen ja omaan elämään keskittyminen liittyvät vain osittain aloituksen teemaan.Aivan, aloituksen voi ymmärtää varmaan niin monelta eri kantilta.
Siilimuori3 kirjoitti:
Ei tietenkään mutta silloin kun se sen tekee, voi saada jonkun pohtimaan et pitääkö olla vava vai onko oikeus olla tarvittaessa heikko. Siitä aloituksessa oli kysymys.
Ymmärsin aloituksesi oikein hyvin, mutta tarvittaessa heikko?
Kun eteen tulee tilanne, jossa lyödään jalat alta ja suru ja tuska vyöryy ylitsesi, et mieti voinko olla heikko. Sillä hetkellä olet sitä.- siilimuori3
Ancelina kirjoitti:
Ymmärsin aloituksesi oikein hyvin, mutta tarvittaessa heikko?
Kun eteen tulee tilanne, jossa lyödään jalat alta ja suru ja tuska vyöryy ylitsesi, et mieti voinko olla heikko. Sillä hetkellä olet sitä.Tuo on sinun totuutesi jollain toisella voi olla toinen.
Sisimmässäsi voit olla kontallasi mutta ulospäin näytät muuta. Jotkut (laumanvartijat?) miettivät sellaistakin et onko itsellesi helpompaa selvitä tilnteessa yksin kuin että kertomallasi ja jakamalla aiheutat muille tuskaa ja toisaalta itse joudut lohduttamaan muita. Lienee persoonakohtaistakin ja tyypillistä sellaisille henkilöille, jotka ovat tottuneet selviytymään ja pärjäämään elämässä yleensä ilman toisten ihmisten apua ja tukeakin pää-asiassa. siilimuori3 kirjoitti:
Tuo on sinun totuutesi jollain toisella voi olla toinen.
Sisimmässäsi voit olla kontallasi mutta ulospäin näytät muuta. Jotkut (laumanvartijat?) miettivät sellaistakin et onko itsellesi helpompaa selvitä tilnteessa yksin kuin että kertomallasi ja jakamalla aiheutat muille tuskaa ja toisaalta itse joudut lohduttamaan muita. Lienee persoonakohtaistakin ja tyypillistä sellaisille henkilöille, jotka ovat tottuneet selviytymään ja pärjäämään elämässä yleensä ilman toisten ihmisten apua ja tukeakin pää-asiassa.Mikähän "totuus" nyt oli kyseessä?
Omista kokemuksistahan täällä vain voi kertoa.
Ellet ole tuollaista tilannetta kokenut, et siitä mitään voi tietää.
En usko sellaista ihmistä olevankaan, joka ei joskus toisen apua ja tukea tarvitsisi. Ellei ole robotti tai zombie.- siilimuori3
Ancelina kirjoitti:
Mikähän "totuus" nyt oli kyseessä?
Omista kokemuksistahan täällä vain voi kertoa.
Ellet ole tuollaista tilannetta kokenut, et siitä mitään voi tietää.
En usko sellaista ihmistä olevankaan, joka ei joskus toisen apua ja tukea tarvitsisi. Ellei ole robotti tai zombie.No nimenomaan tarkoitin että jokainen voi kirjoita vain omista lähtökohdistaan käsin, sitä juuri tarkoitin. Sillä kullakin on omat mokkasiinit ja niitä ei käytä kukaan muu, joten ei kykene toisten puolesta kommentoimaankaan tai yleistämään.
Kyse onkin siitä haluaako ottaa tulea vastaan, syytä tai toisesta.
- bessie-
"Uskallan" olla oma itseni, olen melko vahva ja peloton nainen. En "yritä esittää" vahvaa ja rohkeaa, minä vain olen sitä, omalla hiljaisella ja rauhallisella tavallani. Nyt vastasin kun kysyttiin.
Vahvuuteni tulee osittain tiedosta, luottamuksesta itseeni, kanssaihmisiin ja yhteiskuntaamme, kyvystäni tehdä rauhallisia ja useimmiten oikeaan osuneita tilannearvioita ja toimia niiden mukaisesti.
Kaikki ihmiset tarvitsevat joskus toisten ihmisten apua tai tukea, mutta ajattelen kyllä, että 'täysivaltaisen' terveen aikuisen on loppujen lopulta tavallaan "selvittävä yksin".- Siilimuori3
Nii. Yksin syntynyt oot...
- bessie-
Siilimuori3 kirjoitti:
Nii. Yksin syntynyt oot...
Nooh, yksin ja yksin... kohdussa en ollut yksin, tunsin ja kuulin äitini sydämen lyönnit ja paljon muutakin. Matka maailman puolelle oli lyhyt, tiekin enimmäkseen pehmeä eikä yksin olemisesta tietoakaan kun ei tainnut vielä olla sellaista tietoisuutta.
Myöhemminkään en koskaan tuntenut olevani yksin, juuri siitä tulee osa vahvuudestani. - Siilimuori3
bessie- kirjoitti:
Nooh, yksin ja yksin... kohdussa en ollut yksin, tunsin ja kuulin äitini sydämen lyönnit ja paljon muutakin. Matka maailman puolelle oli lyhyt, tiekin enimmäkseen pehmeä eikä yksin olemisesta tietoakaan kun ei tainnut vielä olla sellaista tietoisuutta.
Myöhemminkään en koskaan tuntenut olevani yksin, juuri siitä tulee osa vahvuudestani.Kohdusta putkahdit kuitenkin yksin ja kuolemassasi olet yksin. Sitä lie tu värssy tarkoittaa.
- eppu2
Niin, mitenköhän tuon mieltäisi, elämä itsessään on suuri, joka sisältää eritasoisia kysymyksiä.
Oma tapani ongelman kohdatessani on ruveta heti miettimään ratkaisua, puliveivaamalla päässäni eri vaihtoehtoja. Sitä kestää, kunnes päätös on tehty.
Itse olen lähinnä ollut se tukipylväs elämäni ihmisille.
Tähän päivään mennessä en ole tarvinnut itseltäni lupaa olla heikko, koska en ole kokenut olevani heikko.
Oletan, että jos apua joskus tarvitsen, sitä myös saan.- Siilimuori3
Ehkä eteesi eu ole tullut vielä sellainen seinä et piäisi omaa rooliasi siinä miettiä.
- eppu2
Siilimuori3 kirjoitti:
Ehkä eteesi eu ole tullut vielä sellainen seinä et piäisi omaa rooliasi siinä miettiä.
Montakin kertaa. Suuntaakin olen muuttanut useamman kerran. Tuskimpa kukaan on tähän ikään mennessä niiltä säästynyt.
Aina voi miettiä miten asioihin suhtautuu.
Jotkut luovuttaa samanlaisessa kohtaa, missä toiset vaan nostaa pään ylös ja jatkaa matkaa. - ent.siivoojaparka
Siilimuori3 kirjoitti:
Ehkä eteesi eu ole tullut vielä sellainen seinä et piäisi omaa rooliasi siinä miettiä.
No niin, siilimuori, kakistapa nyt ulos se mitä haluat sanoa.
Mikä on ennuste? Monenko prosentin mahdollisuus parantua, vai onko se jotain hitaasti mutta varmasti tappavaa? Montako vuotta jäljellä?
Aloituksesi ja kommenttisi ovat viime aikoina olleet sellaisia, että laittaa väkisin olettamaan sinun saaneen kuulla tohtorilta jonkun vakavamman diagnoosin. - siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No niin, siilimuori, kakistapa nyt ulos se mitä haluat sanoa.
Mikä on ennuste? Monenko prosentin mahdollisuus parantua, vai onko se jotain hitaasti mutta varmasti tappavaa? Montako vuotta jäljellä?
Aloituksesi ja kommenttisi ovat viime aikoina olleet sellaisia, että laittaa väkisin olettamaan sinun saaneen kuulla tohtorilta jonkun vakavamman diagnoosin.En taho.
- ent.siivoojaparka
siilimuori3 kirjoitti:
En taho.
No ei sit, mutta pärjäilehhä.
- siilimuori3
ent.siivoojaparka kirjoitti:
No ei sit, mutta pärjäilehhä.
Jes, elämä jatkuu.
- Cha-cha-cha
Taas näitä aivonsa tienposkeen jättäneiden jeesus-uittajien lässytyksiä. Enx mä oo kuule vielä aika vahva semmoisessa tilanteessa, että voin itse antaa itselleni luvan vaikka heikkouteen? Mikä tahansa "elämää suurempi" olisi muuten pitänyt panna keksijänsä Peter von Baghin mukana kirstuun.
- eppu2
En löytänyt kommentistasi mitään sellaista, missä tarvittaisiin aivoja.
- Cha-cha-cha
No voi hellanlettas, kerro sä nyt sit jotain fiksua.
- mimmimum-..mi
Ei niin vahvaa ihmistä ole....ettei joskus elämän aikana ole tullut tilannetta.....kuinkahan tästä selvitään...jaksanko.... Me olemme jo siinä iässä ettei tarvitse kilpailla vahvuudesta koulussa....opiskelussa...työssä...emme muista kaikkia heikkoja hetkiämme...ehkä... Naiset kantavat paljon vastuuta lapsistaan aina....heidän ilonsa ja surunsa ovat myös meidän...
Itse kun otin äitini viimeiset vuodet vastuulleni ....yritin kaikki hoitaa "täydellisesti" että hänellä olisi hyvä olla.... lapseni sanoikin tässä hiljan että minä en itse huomannut kuinka paljon se vei minulta se jaksaminen.....
Kaikilla on lupa olla joskus heikko.....ja turvata johonkin- bessie-
Voisihan se olla niinkin, että jo valmiiksi heikko ja epävarma ihminen ajaa itsensä entistäkin heikompaan jamaan yrittäessään päteä teeskentelemällä ja tekemällä yli voimiensa.
Vahvalla ihmisellä on realistisempi kuva itsestään, muista ja tosiasioista. Hän ei ylitä voimiaan sillä hän ei tunne tarvetta esittää mitään.
Vastoinkäymiset, surut ja menetykset, pettymykset ihmissuhteissa, sairaudet jne., eivät muuta pohjimmiltaan vahvaa ja itseensä luottavaa ihmistä heikoksi. - Siilimuori3
bessie- kirjoitti:
Voisihan se olla niinkin, että jo valmiiksi heikko ja epävarma ihminen ajaa itsensä entistäkin heikompaan jamaan yrittäessään päteä teeskentelemällä ja tekemällä yli voimiensa.
Vahvalla ihmisellä on realistisempi kuva itsestään, muista ja tosiasioista. Hän ei ylitä voimiaan sillä hän ei tunne tarvetta esittää mitään.
Vastoinkäymiset, surut ja menetykset, pettymykset ihmissuhteissa, sairaudet jne., eivät muuta pohjimmiltaan vahvaa ja itseensä luottavaa ihmistä heikoksi.Tarkoitatko että tasapaimoinen ihminen ei voisi koskaan tunnustaa olevansa heikko,?
- Siilimuori3
Samaa mieltä mimmimummi. Inhimillistä.
- bessie-
Siilimuori3 kirjoitti:
Tarkoitatko että tasapaimoinen ihminen ei voisi koskaan tunnustaa olevansa heikko,?
Vähän tasapainotonta minusta on lähteä "tunnustamaan" selvää ja yksinkertaista asiaa, ja vielä ikävämmällä tavalla tasapainotonta olisi vaatia ja odottaa "tunnustuksia" ennen kuin apuaan tarjoaa.
Jos itselläni milloin ei ole riittävästi voimia tai mahdollisuuksia selvitä jostain, niin minä vain yksinkertaisesti totean että nyt tarvitsen apua ja kerron mikä on sen hetkinen tilani ja tilanteeni. En siis suinkaan lähde huolestuttamaan ihmisiä 'tunnustamalla' olevani jotain mitä en ole ja heittäytymällä heikoksi. - Siilimuori3
Siilimuori3 kirjoitti:
Samaa mieltä mimmimummi. Inhimillistä.
Bessie. Kaikille ei ole itsestään selvää antaa lupa olla heikko elämän eri käänteissä. Ja tämä on eri asia kuin avun pyytäminen toisilta. Itse näen oman hekkouden myöntämisen ja sallimisen henkilökohtaisena asiana. Annanko itselleni luvan olla heikko ja annanko itselleni luvan surra ja tuntea erilaisia heikkouden tunteita.
- bessie-
Siilimuori3 kirjoitti:
Bessie. Kaikille ei ole itsestään selvää antaa lupa olla heikko elämän eri käänteissä. Ja tämä on eri asia kuin avun pyytäminen toisilta. Itse näen oman hekkouden myöntämisen ja sallimisen henkilökohtaisena asiana. Annanko itselleni luvan olla heikko ja annanko itselleni luvan surra ja tuntea erilaisia heikkouden tunteita.
Ai noin. Mahdotonta minulle. Pystyn tietenkin (tarvittaessa) säätelemään käytöstäni niin, etten näytä ihan kaikkia tunteitani ja niiden voimakkuutta ulospäin, mutta olemassa ne silti ovat. Mieleni, tunteeni ja ajatukseni ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta, minua, sitä en pysty jakamaan lupia antaviksi ja niitä tarvitseviksi minuiksi. Ajatus tuntuu minusta hyvin vieraalta ja sanoisinko teennäisen työläältä ja väkinäiseltä.
- Siilimuori3
bessie- kirjoitti:
Ai noin. Mahdotonta minulle. Pystyn tietenkin (tarvittaessa) säätelemään käytöstäni niin, etten näytä ihan kaikkia tunteitani ja niiden voimakkuutta ulospäin, mutta olemassa ne silti ovat. Mieleni, tunteeni ja ajatukseni ovat yhtä ja samaa kokonaisuutta, minua, sitä en pysty jakamaan lupia antaviksi ja niitä tarvitseviksi minuiksi. Ajatus tuntuu minusta hyvin vieraalta ja sanoisinko teennäisen työläältä ja väkinäiseltä.
Niin me ihmiset olemma erilaisia saman asian äärellä :).välttämättä emmä kuitekaan ymmärrä täysin mistä toinen puhuu mut haitanneko tuo viime peleissä mitään.
- suru.murtaa
Mikään ei voi olla kauheampaa, poikamme sairastui syöpään ja menehtyi kahdessa vuodessa, se kaksi vuotta oli kuluttavaa aikaa, toivon ja epätoivon vuorottelua, kunnes kaikki toivo oli mennyttä. Silti vielä hänen ollessaan kuolinvuoteellaan toivoin ihmettä, luopuminen otti koville, kovemmalle kuin mikään voisi ottaa.
Eipä tullut mietittyä onko vahva vai heikko, kunhan selviytyi päivästä toiseen. Joka päivä hän on mielessä, vieläkin tuska yllättää murskaavana.- eppu2
Tulipa ihan surullinen tunne minullekin.
En voisi kuvitella suurempaa koettelemusta, kuin oman lapsen menetys.
Kun tietää mihin päädytään ja tuntee, että ei pysty tekemään mitään asioiden muuttamiseksi.
Voimia Sinulle jatkaa elämää.
Sanovat asian kokeneet, että tuska ja suru helpottaa ajan myötä, mutta kaipaus ei katoa. - Siilimuori3
Pitikö sinun koittaa esittää pojallesi olevasi vahva tai pitikö sinun lohduttaa muita sukulaisia tai poikasi.
- RealistiN
En nyt jaksa kahlata läpi koko ketjua, joten sorry jos joku on tämän jo kirjoittanut. Mielestäni oman heikkoutensa tunnustaminen ja avun pyytäminen voi olla juuri sitä vahvutta.
- Siilimuori3
Iso peukutus. On vahvuutta tunnustaa olevansa myös joskus heikko.
- RealistiN
Olen nyt viime kuukausina vierestä joutunut seuraamaan tapausta missä perheen äiti on sairastunut vakavaan sairauteen. Tuntuu tosi pahalta seurata kuinka sairastunut joutuu itse väsyneenä vähäisillä voimillaan olemaan se joka lohduttaa läheisiään ja kuinka nämä läheiset ruikuttaa ja voivottelee sitä kuinka kurjaa heillä on kun on niin surua ja huolta äidin sairauden vuoksi.
Lohduttaisitte läheiset itsenne voivottelun sijaan sitä sairastanne, sanokaa että pärjäätte, eikä sairastuneen tarvitse olla teistä huolissaan vaan hän voi täysin keskittyä omaan paranemiseensa. Yrittäkää edes esittää vahvoja, ettei sairaan tarvitse tehdä sitä puolestanne.- siilimuori3
Pitääkö tuossa sairastuneen koittaa hillitä heikkoutensa sen vuoksi että muu lähipiiri pysyy kasassa?Sairastuneen voimat menevät lähipiirin kannatteluun.
Hoidin vaimoani yli kaksi vuotta kotona pääasiassa ilman mitään tukia, siksi en ymmärrä aloitusta.
Suomi on tukien verkko ei ihme että maa on huonossa kunnossa. Ruotsi taas elättää kaikkia apinoita maailmassa ei omia.
Ruotsia käyttää hyväksi monet rikolliset ja laiskat ihmiset.- Siilimuori3
Sinä vastaat aloitukseen sillä tavoin miten sen ymmärsit omista lähtökohdistasi käsin. Niin kuin täällä kaikki muutkin.
Ihminen pystyy mihin vaan, niin kauan kuin hän ei ole yksin. Niin kauan kuin joku tarvitsee minua, olen valmis taipumaan vaikka mihin, ja olen myös nähnyt että ihmisellä on sisällään uskomattomia voimavaroja jos itseään vain vähänkin haastaa. En ymmärrä miksi itseään pitäisi säästää, että tulee parempaa multaa kun kuolen?
Mutta olen surkea avuntarvitsijana. Ylpeä ja vähättälevä. Kun äiti tarvitsi kipeästi apuani, mutta ei siltikään saanut auttaa, tajusin kuinka paljon vaikeammaksi se tekee kaikkien muiden elämän.
Ihminen unohtaa nopeasti ne heikot hetkensä. Varmaan luonnollista, koska niiden yli kuitenkin pääsee, ja kaikki näyttää jälkeenpäin niin paljon paremmalta (ja tutulta) kuin silloin kun seisoo järkytyksen edessä.- eppu2
Tuon minä allekirjoitan, että ihmisellä on uskomattomia voimavaroja. Se pitää vaan tiedostaa ja uskaltaa ottaa niitä käyttöön.
Käy niinkin, että huono ja kurja asia tapahtumahetkellä voi näyttäytyä aikojen päästä aivan toisessa valossa. - siilimuori3
eppu2 kirjoitti:
Tuon minä allekirjoitan, että ihmisellä on uskomattomia voimavaroja. Se pitää vaan tiedostaa ja uskaltaa ottaa niitä käyttöön.
Käy niinkin, että huono ja kurja asia tapahtumahetkellä voi näyttäytyä aikojen päästä aivan toisessa valossa.Aivan. Voisiko jopa ajatela niin että huonolle ja kurjalle oli tässä kohden jssain mielessä tilaus ihmisen elämässä. Eli tarvi sitä kokemusta matkalla jonnekkin.
- elämä-sekasi-auttakaa
alotukseen :
Olen heikko,
auttakaa
avun tarpeessa,
mutta
kukaan ei auta,
kuulemma itte pitää auttaa itteään,
mä tuhoudun,
en jaksa
en onnistu
tahtoisin selviytyä
mutta kuinka
tie on pystyssä edessäni
tai ei
koska jos olisi selkärankaa tarpeeksi
voisin lopettaa tyhmyyden
mutta kun en tahdo
tuhoudun
auttakaa
kaikki huutaa
hae apua
kaikki haluu auttaa
mutta
mä en tahdo
auttakaa
mä hukun
olen heikko avuton
auttakaa- elämä-on-tuskaa-
elämä on arvoitus,
tässä jonkinlainen vastus ihmisen kärsimyksiin,
https://www.youtube.com/watch?v=7VwOY_xZjew
Teitenkin olen ollut heikko elämässäni, tuurilla kuin laivat.
- Psykoterapeutitar
xx9 kirjoitti:
Ilman rahaa on ihminen heikko, erityisesti Suomessa.
Totta! Rahan merkitystä aina vähätellään, mutta ilman rahaa olet heikoilla ja muiden varassa. Elämä on huomattavasti hankalampaa ilman rahaa. Ihmissuhteet ovat epävarmoja, mutta raha on varma!
- siilimuori3
Psykoterapeutitar kirjoitti:
Totta! Rahan merkitystä aina vähätellään, mutta ilman rahaa olet heikoilla ja muiden varassa. Elämä on huomattavasti hankalampaa ilman rahaa. Ihmissuhteet ovat epävarmoja, mutta raha on varma!
Nii, tämä koskee myös ikääntyvä työntekijää ;).
- tööttt
Uskallan - ärtyvän vatsan ja allergian kanssa on opeteltava elämään
. harmittavaa toki että aiemmin sovitut jutut tökkii ja peruuntuu, muttei voi mitään kun olo yhtäkki' on niin kanttuvei ettei jaksa edes öötä sanoa
- siitepölyä ilma pullollaan, vatsaan sais mahduttaa ruokaa 1-2 dl krrallan
6 kert/vrk - menin sitte syömään paistettua kalaa - tuli sangen akanaiset olot - ikävää ja kurjaa on shokkiin putoaminen. Ei kestäis edes auringonvaloa, musta täysin pimeä koppi olis paras, mieluusti pimeä ja pehmustettu. Toivoo vain että ohimenevää ja joku seuraava päivä parempi ja kivuton. Muistuu kesämökit,,, oli mökki puoli järvellä ja puoli vuorella ei minulla kuitenkin heillä joilla asuin kun olin koulussa. Aikaan on paljon muistoja hyvin paljon näin jälkeenpäin ajatellen kuin unia. Vanha aika ja nuoruus muistot tulevat esille nyt usein kuinka on Teillä rakkaat kulkijat?
- kesi.vä
Mun mielestäni just silloin kun on heikko pitää yrittää jaksaa rykäistä ulos viesti läheisilleen, että mä en nyt jaksa, kyllä te pärjäätte. MÄ tarviin nyt vain hetken aikaa olla.
Mun systeri on sellainen, että jos meillä suvussa jollekin jotain tapahtuu, niin hän on se joka vetää kaikista voimat heittäytymällä niin kärsivän rooliin, että monta kertaa olis tehnyt mieli motata.
Hitsi, että sukulaiset/läheiset ovat sellaisia joita pitäisi kannatella, kun itse on myttynä. PAH!- siilimuori3
Tuo onkin jännä pointti. Pidätkös tiedon itselläsi vai jaatko heti ja sitten alkaa vatkaus ja vaikerrus. Sellaisillakin jotks eivät siihen mitenkään ole osallisena. Ookkonä kuullu?
- kesi.vä
siilimuori3 kirjoitti:
Tuo onkin jännä pointti. Pidätkös tiedon itselläsi vai jaatko heti ja sitten alkaa vatkaus ja vaikerrus. Sellaisillakin jotks eivät siihen mitenkään ole osallisena. Ookkonä kuullu?
Sori, tää vastaus tulee viiveellä. Joo siis, kun toistakymmentä vuotta sitten sairastuin vakavasti, niin en kertonut systerille ennen kuin asiat olivat tolallaan. En olis jaksanut hänen höösäämistään. Kun veljeni syksyllä oli onnettomuudessa ja kaksi viikkoa teholla, niin systeri romahti totaalisesti. Niin kuin Hän olisi ollut veljeni tilassa ja systeri vei meiltä muilta voimia, kun jouduimme tukemaan häntä. Tokihan meillä kaikilla oli sama huoli ja suru, mutta pidimme itsemme koossa.
No niin siis, mun "neuvo" sulle jos olet kriisin silmäkkeessä, että sure, laita sinne voimakirjaan tuntosi, se helpottaa. Tee siivous elämässäsi, eli järjestele asiat paperit joita täytyy jonkun hoitaa jos sulle kävisi jotain. Mua se helpotti ja kun tilanne oli ohi, niin se selkeyttäminen elämässä jäi "päälle".
Siis jos, niin tsemmpiä sulle, ole heikko ainakin itseksesi välillä.
P.S. Systeri taitaa olla läheisriippuvainen. - siilimuori3
kesi.vä kirjoitti:
Sori, tää vastaus tulee viiveellä. Joo siis, kun toistakymmentä vuotta sitten sairastuin vakavasti, niin en kertonut systerille ennen kuin asiat olivat tolallaan. En olis jaksanut hänen höösäämistään. Kun veljeni syksyllä oli onnettomuudessa ja kaksi viikkoa teholla, niin systeri romahti totaalisesti. Niin kuin Hän olisi ollut veljeni tilassa ja systeri vei meiltä muilta voimia, kun jouduimme tukemaan häntä. Tokihan meillä kaikilla oli sama huoli ja suru, mutta pidimme itsemme koossa.
No niin siis, mun "neuvo" sulle jos olet kriisin silmäkkeessä, että sure, laita sinne voimakirjaan tuntosi, se helpottaa. Tee siivous elämässäsi, eli järjestele asiat paperit joita täytyy jonkun hoitaa jos sulle kävisi jotain. Mua se helpotti ja kun tilanne oli ohi, niin se selkeyttäminen elämässä jäi "päälle".
Siis jos, niin tsemmpiä sulle, ole heikko ainakin itseksesi välillä.
P.S. Systeri taitaa olla läheisriippuvainen.Kiitos kesi.vä ystävällisistä sanoista ja neuvosta :).
- kesi.vä
siilimuori3 kirjoitti:
Kiitos kesi.vä ystävällisistä sanoista ja neuvosta :).
Ole hyvä vaan :)
- tööttt
Aika armoton ja raaka on maailma - luontokin vaikka on niin kaunis ja uljas - paljon on kuitenkin asioita, jotka kirkkaasti menevät yli ihmisen kestokyvyn ja jaksamisen - sillekään ei mitään mahda - kun fyysinen ynnä psyykkinen terveys rakoilee - eikä ihan kaikki ole omaa syytä.
Elämään mahtuu niin myötä- kun vastoinkäymisiä - arkipäivää kuin sunnuntaita, joskus työtä ympäri vuorokauden, on asioita, jotka liittävät
ihmisiä yhteisöihin ja myös erottavat, oma henkilökohtainen elämä silti jokaisella - miksi aloituksen kaltaista jakomieliseltä kuulostavaa kysymys-vastaus-dialogia ihmisten pitäisi selittää itselleen ja toisille,
terveyskin on vain henk.koht. asia siinä missä talousasiatkin
- vastuuntuntoinen hoitaa, vastuuntunnottomat enempi elelee toisten rahoittamaa elämää - kuormitus silleen tasan mene vaikka kuinka demokratiasta jauhetaan - eikä elokuvien seksplootu-markkina-vöyhötys silleen ole joka iikan juttu - ei liioin uskontojen ja maailmanhistorian sangen myrskyisät vaiheet ihmiskohtaloineen
- elämää silti kaikki vaiheet ihmisten elossa. - Korppis1
Luin ketjun. Yhteenvetoni.
Bessiellä oli parhaat mielipiteet (vastasi kaiketi eniten omiani).
Palomalle alettiin taas syyttä haastamaan riitaa. Paloma oli oikeassa.
Siili ei tiedä mitä tarkoittaa, jankkaa yhtä ja samaa.
Jatkakaa!- Siilimuori3
Hah. Kuka on valtuuttanut sinut arvioijaksi tähän ketjuun. Hus hus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 3863911
Miksi suomalaisia vainajia säilytetään kylmäkonteissa ulkona? Näin kuolleita kohdellaan Suomessa
Suomesta ei löydy enää tilaa kuolleille. Tänä päivänä vainajia säilytetään ympäri maata ulkona kylmäkonteissa. Kontit2161935Olen ärtynyt koska
minulla on tunteita sinua kohtaan. Tunteita joita en voi ilmaista. Kaipaan kaikkea sinussa. Siksi olen välillä hankala.671444Suomalaiset marjat loppuvat
Suomalaiset marjat mätänevät metsään, koska ulkomaalaiset, lähinnä thaimaalaiset poimijat ovat huolehtineet suomalaisten1521305Joku tukeva täti syyttää suomalaisia rasisteiksi Hesarissa
”Kaikki valkoiset ihmiset Suomessa ovat kasvaneet rasistiseen ajatteluun”, sanoo Maija Laura Kauhanen: https://www.hs.167971Yhteiskuntaa hyväksi käyttäjät
Kyllä täällä Suomussalmellakin osaavat käyttää näitä Suomen etuja hyväksi. Vuokrataan ns. asunto lapselle että saa asu60950- 117903
Mitä teen väärin?
Alkaa pikku hiljaa tympäsemään ainainen pakkien saanti. Eka ennen kun nähdään, miehet ovat kiinnostuneita viestittelemää117900Haluaisin tietää
mikä saa sinut tuntemaan olosi rakastetuksi. Ja sitten haluaisin mahdollisuuden tehdä juuri niin. 💔51868Oli mukava tavata irl
Sattuma toi sinut matkani varrelle. Ihmettelin sitä silloin, ehkä vähän vieläkin. Oli ilo jutella ja tuntea, vaikka nyt24859