Huoneistohotelli Margarita.

hahhahhh, taisit keksiä juttun vähän ylimääräistä. Saahan Turkissa hernesoppaa, syövät sitä itsekin, hieman eri versiona mutta kuitenkin.

Todellako? Tuota en tiennytkään. Ostamme herneet aina Tokmannilta, maksavat muistaaksen jotain euron pussi? Vaimo nyt kuitenkin pelkää niitä vatsatauteja ja pakkaa evästä mukaan aina niin paljon että punnitsemme jo kotona matkalaukut ettei tulisi sitä kallista ylipainoa.
Takaisintullessa ovatkin sitten laukkumme aina melkein tyhjinä. Mitään järkevää ostettavaa emme ole koskaan Turkista löytäneet.

Kun nyt muistelen tarkemmin niin herneet taisivat maksaa 79 senttiä/pussi eivätkä olleet edes tarjouksessa. Tiedä sitten mitä olisivat herneistä nylkeneet turistilta Turkissa?
Mutta hyvää soppa oli ja mielihyvällä sitä mamman kanssa parvekkeella lipotimme. Sinappiakin oli mamma mukaan pakannut. Sanoi ettei ne turkkilaiset mitään kunnon sinapista tiedä. Eihän tuo matkatavaroissamme paljoa painanut. Minä söin alku- ja jälkipaloiksi niitä paistamiani rapsakoita munia. Reilusti laitoin suolaa päälle. Mistään kolestroliosta en tiiä koska olen laiha. Luupiipuksi se mamma minua aina kutsuu ja takapuolelleni nauraa. Sanoo että luuperse! Se ei ole hauskaa.
Nuorten kisailua altaalla seurailimme sieltä parvekkeelta käsin. Oli oikein mukavaa ja sitten menimmekin mamman kanssa päivänokosille.
Iltarientoihin emme menneet koska mamma on jo vähän huonojalkainen.

Niin siitä hotellista vielä. Pari- kolme kertaa viikossa kävi sellainen karvajalkainen ja oikein viehkeä tyttönen siivoamassa. Lattiat moppasi ja lakanatkin vaihtoi. Eihän meillä mamman kanssa oikein hurjia sänkypelejä enää ole kovinkaan usein ja tyttöä toppuuttelin ettei niitä olisi tarvinnut vaihtaa. Eihän tuo ymmärtänyt, nauroi vain ja hyräili. Minä sitä sitten vähän viurusilmällä katselin. Toimiihan se vanhallakin vielä se silmä. Mamma sen heti huomasi ja tytön lähdettyä sihahti:
- sinäkin siinä, vanha mies!

Viereisessä huoneistossa asui juoppo saksalainen pariskunta. Monesti tarjosivat ryyppyä kun tavattiin mutta en ottanut. Mitäs, iloinen pariskunta. Illalla äijä veteli joskus marssilauluja aika mahtipontisesti. Tykkäsin kuunnella kun ne menivät niin mahtipontisesti. Tuli oikein armeija- ajat mieleen. Silloin vielä oli SA:ssa saksalaismyönteinen ilmapiiri ja homot saivat heti vapautuksen palvelusta. Nyt ei kai siellä enää muita olekaan.
Mutta kun se ukko istui parvekkeella ryyppäämässä niin se päästeli oikein voimapieruja ja molemmat ne nauroivat vain.

Hervotonta naurua heh heh.

Niitä Vaasan Ruispaloja taisi tulla mukaan vähän liikaa. Emme huomanneet laittaa niitä pakkaseen eikä ne olisi edes mahtuneet, niin pieni tuo lokero on. Jouduimme sitten ottamaan niitä leipiä pussista pois etteivät homehtuisi. Se johti siihen että kovettuivat. Meillä on täydet tekohampaat mamman kanssa että sitten taittelimme niitä leipiä ja liotimme niitä maidossa tai kahvissa. Hyviä olivat niinkin.
Ei meitä sitten ripulitaudit olekaan vaivanneet kun kotoeväitä söimme. Ruisleipä ja hedelmät sisältävät runsaasti kuituja jotka takaavat vatsan kuohkean toiminnan. Hernesoppa taasen parantaa ilmankiertoa. Hyvinkin vaimeasti me mamman kanssa ilmoja päästelemme. Toisin kuin tuo naapurin saksalainen. Siitä mamma sanoikin:
- mokomakin nazi!

Se mamma on vähän huonojalkainen niinkuin jo kerroin. Kepin kanssa köpöttelee mutta mikäs kiire meillä on kun eläkkeillä ollaan. Pienet toki ovat ne eläkkeet.
Yhtenä aamuna sanoi että sandaalit pitäisi saada että tänään kylälle. Kuulemma aamutossut hiostavat. Meillä on mukana ne Reinot ja Ainot. Umpinaiset kuitenkin. Kylmät ovat ne hotellin laattalattiat kuitenkin paljain jaloinkaan tepsutella.
Vähän syrjässä tuo meidän hotelli on tai riippuu mistä sen katsoo. Taksilla ajettiin rantakadulle ja limut juotiin. Mamma sanoi jyrkän ein jääpaloille kun sitä ripulia pelkää. Joka kojussa noita läpysköitä melkein oli. Mamma on jääräpää eikä sitten millään ollut suostua poikien hintapyyntöihin. Yhdellekin sanoi:
- senkin rutjake!

Kerro lisää teidän hulvattomasta lomareissusta 😂😂😂

Niin, se naapurin saksalainen jota mamma naziksi sano laulaa niitä marssilauluja iltaisin kun kylältä tulevat. Minä niistä tykkään kovasti ja komea ääni nazilla on. Iso ja punakkakin se on. Ihan kun oopperalaulaja. Mamma sano et ne iltalaulut häiritsee mutta ei toi nuku muutenkaan, ähisee ja pyörii ja hyvä niin. Silloin kun se nukkuu niin kuorsaa kun hevonen ja sitten minä valvon. Olenhan minä tottunut, kohta ollaan 50 vuotta oltu naimisissa. Aikoinani sen ajattelin nuorempaan vaihtaa mutta laiska kun olen niin ei sitten tullut vaihdettua. Narisevahan tuo on mutta hyvin se kokkaa ja oli se joskus nättikin. Heh heh, nyt ei voi samaa enää sanoa, ei. Minulla vielä joskus aamusella pelittää ja mammaa paijailen. Silloin se nauraa ja sanoo:
- oletkos siinä, vanha mies!