Onko muita jotka ei istu kuvioon? Sukkaa ei kudota eikä ruovita ruusutarhaa. Siis ihan ok juttujahan nuo on, muttei mun juttui. Mä haaveilen viel kaikkee lennokasta, ja kaikki ei jä vaa haaveiluun. Musiikkimakuni on poppia ja rokkia, hidasta hyvin harvoin. Sillanpäätä tai Katri-Helenaa en kuuntele, enkä Cheekkiä. Tykkään meikata, mutta en sillee överisti arkena, vain ripsarii ja kulmat, huulipunaa ..Vaatteet ei saa näyttää mumoselta, vaikka mummo olenkin mutta mitään napapaita rintaesiin vaatteita en käytä. Tietotekniikkaa osaa käyttää, mutta ainainen netissä olo on tylsää, varsinkin kun siellä muut esittelee täytekakkujaan tai kuormalava taideteoksiaan, ja mä listaan nuoruuden idolleita...Onko siis niin että reilu 50v ei sovi lähettää fanikirjeitä tai hankkia poppivehkeitä autoon, tai laittaa 4.ttä lävistystä korviin...Eikä ainakaan puhua että ois ihastunu johoneki, niiku teiniaikana tai ihailis jotain niiku teininä. Kuoleeko ihminen pystyy kun täyttää tuon maagisen luvun?
Pöhkö Viiskymppinen
37
402
Vastaukset
- AjanHengessäMukana
Kasvimaatani hoidan, jotta saan varmasti puhdasta tuoretta luomua ravinnokseni. Musasta tykkään, konserteissa ja festareilla tulee käytyä useamman kerran vuodessa. Meikata ei tarvitse kun on pigmentoidut kulmat ja rajaukset, sekä kestovärjätyt yumi ripset. Mulla kaverit aika saman sorttisia, joten en koe heitä mitenkään pystyyn kuolleiksi, menossa ovat kaikki mukana. Nykyään vaan tuppaa monesti mukavuudenhalu voittamaan, joten ihan mitkään telttafestarit tai reppureissut ei kiinnosta, vaan pitää saada nukkua kunnon sängyssä ja päästä kunnos suihkuun tai kylpyyn. Elän nykyisyyttä, en menneisyyttä.
- HurinaKeiju
Nykyisyyttä minäkin elän. Vai pitääkö musiikkimaku vaihtaa vain siksi että nyt kaikki muut kuuntelee jotain? En ikinä. Mukavuudenhaluinen olen minäkin, mutromessa käy festareilla, enkä juuri ulkoilmakonserteissa. Aika harvoin esitetään mitään minua kiinnostavaa. Mulla ei niitä kavereita ole, muutama entinen työkaveri, joilla harrasteena juuri maton kutominen tai sauvakävely. Itse tykkään käydä salilla, mutten ole mikään kehonrakentaja. Tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi, koska ketään ystävää tai kaveria ei ole.
- nuormieli
HurinaKeiju kirjoitti:
Nykyisyyttä minäkin elän. Vai pitääkö musiikkimaku vaihtaa vain siksi että nyt kaikki muut kuuntelee jotain? En ikinä. Mukavuudenhaluinen olen minäkin, mutromessa käy festareilla, enkä juuri ulkoilmakonserteissa. Aika harvoin esitetään mitään minua kiinnostavaa. Mulla ei niitä kavereita ole, muutama entinen työkaveri, joilla harrasteena juuri maton kutominen tai sauvakävely. Itse tykkään käydä salilla, mutten ole mikään kehonrakentaja. Tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi, koska ketään ystävää tai kaveria ei ole.
Kuulehan "HurinaKeiju" Sauvakävelykin on kivaa jonkun ystävän tai muuten saman (oloisen/henkisen) henkilön kanssa, usein tuo ulkopuoliseksi itsensä tunteminen on ihan itsestä kiinni, "älä jätä itseäsi yksin" kuten eräs näyttelijä neuvoi. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan, koleile niin yllätyt.
En ole sukankutoja, en myökään mykkä, mutta olen valitettavadti jäänyt yksin. Olen juuri eronnut 25v jälkeen ja haluisin käydä keikoilla ja kesäterasseilla. Lähipiiristä en seuraa saa. Olen paraikaa meren rannassa drinksulla, parien ympäröimänä. Arvaa onko hauskaa?
Käyn myös salilla, pyöräilen ja tykkään uida jäisissä vedissä ja meloa. Löytyisikö jostain kohtalotoveria - siis naista tai miestä - joka ei halua istua yksin mykkänä? Ihan kaverimielessä? Toki mielelläni menisin myös vaikka Kalleen hypähtelemään lattialle - ei siis humppaa.- Missäpäin
Mikä on "Kalle" ?
Kalle on "klassinen" helsinkiläinen ravitsemusliike, jossa käy etenkin torstai iltaisin monenikäisiä, ei siis vain 20v bilehaita tai rollaattorilla liikkuvia. Suomi baarin lattia täynnä ja pompputyyli on vapaa.
- Erääntienpää
Tietämättömälle ei kyllä voisi puhua lempinimellä kun paikan nimi näyttää olevan KaarleXII. Tarttis ehkä tutustua mutta nähtäväksi jää, riittääkö mielenkiinto ikinä koskaan laahustamaan sinne saakka.
Onko vielä olemassa oikeita tanssiravintoloita joissa soi elävä musiikki? Ja mielellään tuntemattomat esiintyjät. Jatsia löytyy "elävänä", kuunneltavana & tanssittavana. Töölönlahdella on su iltaisin salsa tanssit - siinä tarvittaneen jo rytmitajua jota pomppijalaahustajana minulla ei ole. Korjaamon & Tavastian tuntemattomien keikoilla voi pomppia ja tanssahdella ilman pelkoa varpaiden tallomisesta. Koska itse kärsin pahasta humppa-allergiasta, en ole asiantuntija nk tanssiravintoloiden suhteen. Pahoittelen.
- Jazz-tyttö-kin
Mikä sen Töölönlahden jazzipaikan nimi on? Mikä on Korjaamo? Meikälle humppa ei nyt ihan allergiaa tuota, mutta en kuuntele sitä jos vain voi olla kuuntelematta. Joskus sitä on ollut mukava tanssia. Jammailu on vielä mukavampaa ja jammailtava musiikki monipuolisempaa.
Oopperasalsat Töölönlahden amfiteatterilla tanssitaan sunnuntaisin klo 18-21, ulkoilmassa siis. Laahustajana en ole ollut rytmeissä mukana mutta nauttinut musiikista lenkkikierroksella.
Kulttuuritehdas Korjaamo sijaitsee Töölönkatu 51 & siellä on siis mm erilsisten bändien keikkoja jossa voi hytkyä mukana.
Storyvillessä on ollut talvella Afrojazz klubi jossa on voinut halutessaan pomppia. Kesällä klubi on valitettavasti tauolla. Ensi vkonloppuna on Lonnan saarella We jazz X Lonna, jonka ohjelma löytyy tapahtuman FB sivuilta. Jammailla siis ainakin luvassa- Ehkävieläjoskus
Kiitos infosta. Nyt muistin uutisen Oopperatalon takana ja ulkona olevasta 'lattiasta' jolla järjestetään tansseja. Eikö siellä sisälläkin ole jotain sellaista toimintaa - myös.
Muista mainitsemistasi tunnen vain Storyvillen, jossa männävuosina kävin muutaman kerran, ihastuin ja ajattelin että sen paikan vakioasiakas meikästä tulee. Mutta viikonlopun yöjuna ei sitten ollutkaan niin hirveän mukava matkustustapa.
- HurinaKeiju
Kyllä on kokeiltu. Vastauksena asioihin joista minä innostun, on jonkilainen aha, joo kiva.Enkä oikein tiedä mistä hakea sellaista ystävää, jota tässä tarkoitan. Ei mitään suhdetta, ei ollenkaan. Musiikki ja visuaalisuus on minulle tärkeitä. Mistä sellaiseen ystävän löytää, kun maku on siis jämähtänyt nuoruusvuosiin. Paras ja ainoa lapsuudenkaverini on kuollut jo vuosia sitten. Ulkonäöillä ei ole sen ystävän suhteen väliä, jos minä saan pukeutua kuinka haluan ja meikata mieli mukaan. Ei millään muullakaan ulkoisella jutulla. Kännittely ei ole juttuni. Mutta että vois mennä kylään ilmottamatta, ja hän minun luo. Kiinnostuksemme olisi samanlainen. Ehkä "KummanKaa" olisi läheellä sitä mitä haen, mutta ilman viinaa ja ainasta panojen miettimistä.
- Jokaisella.on.oikeus
olla just sitä mitä on, välittämättä kenenkään kommenteista esim. ulkoisen habituksen vuoksi.
Ne jotka siitä huomauttelee, se on heidän ongelmansa, ei sen joka haluaa olla oma itsensä, eikä mikään mummolan massatuotannon kasvatti.- ilman-pilkkaa
jokaisella on myös oikeus olla mummolan massatuotannon kasvatti, sauvakävelijä, ruusujenhoitaja, tai Sillanpäätä ja Katri-Helenaa kuunteleva sukankutoja.
- Jokaisella.on.oikeus
ilman-pilkkaa kirjoitti:
jokaisella on myös oikeus olla mummolan massatuotannon kasvatti, sauvakävelijä, ruusujenhoitaja, tai Sillanpäätä ja Katri-Helenaa kuunteleva sukankutoja.
Näin on. Jokainen tekee ja elää oman tahtonsa mukaan.
- Semeneemuutennäin
50 eteenpäin alkaa se ikäkausi elämässä, kun ei tarvitse kysellä enää keneltäkään mitään. Ei lupaa, ei mielipidettä, ei arviota saatika arvostelua. Tässä iässä saa jo vihdoinkin tehdä sitä mitä itse haluaa ja tahtoo. Kunhan ei tee kenellekään pahaa.
- HurinaKeiju
No en väitä, etteikö jokainen saa olla sellainen kun on, mutta lähinnä mietin, eikö minunlaisiani ole muita? Esim. Saatan tunnin varotusajalla lähteä jonnekkin, en nyt sentään ulkomaille. Tai tykään kokeilla uusia asioita, vaikka carttingia tai tehdä jotain lapselista. En kuitenkaan mitään pahaa kellekkään tai ilkeää, vaikka joskus olenkin hieman röyhkeä. No, e.hkä tämä ainakin on väärä foorumi, toisaalta halaun muutenkin tutustua ihmisiin lifessä, en virtuaalina
- Ikäeisiltipaina
En nyt taida oikein snaijata mitä yrität itsestäsi kertoa. Voisitko vain sanoa sen suoraan. Jos joku 'pystyy' lähtemään tunnin varoitusajalla johonkin, niin eihän se kerro mitään muuta kuin harkinnan puutteesta. Tai no, jonnekin voi lähteä nopeasti, jonnekin muualle ei.
Monet iäkkäämmätkin henkilöt, avoimet ja sosiaaliset ainakin, kokeilevat mielellään uusia asioita mutta ikä, eli ns. viisaus, aiheuttaa kuitenkin sen, että osaa jo ajatella mikä ei ole hyväksi ja voi viedä jos ei nyt ihan henkeä niin terveyden. Siksi useat panostavat mieluummin henkistä kapasiteettia vaativiin harrasteisiin, ajankuluihin ja menoihin. - Tähtitarha
HurinaKeiju, taidan ymmärtää sinua, vaikka olenkin sinua vanhempi. Ja jos etsit parisuhdetta, niin siihen olen väärä ihminen, sillä olen nainen ja hetero.
Minäkin koen toistuvasti, etten sovi meille vanheneville tai nuorillekaan naisille tehtyyn muottiin. Koti ja perhe eivät ole minun juttujani, olen ne kokenut ja kokenut tylsäksi. Työelämä on ok, mutta jätän sen kohtapuoleen siirtyäkseni vanhuuseläkkeelle. Musiikki ei ole minun juttuni, ei ole ollut koskaan, olen täysin epämusikaalinen. Kirjallisuus on ja kirjoittaminen ja kuvataide jonkin verran, tosin pidän eniten graffiteista ja muusta katutaiteesta.
Vanheneminen ei ole mukavaa. Tekisi mieli tehdä kaikkea älytöntä. Onneksi meille on suotu mielikuvitus, se ei aseta rajoja. - Terveydenhuoltojumittaa
Ja mikä "tähtitarhaa" estää tekemästä "kaikkea älytöntä"? Liika viisausko, arvostelun pelko vai jämähtäminen. Kaikkea voi tehdä kunhan ei satuta muita eikä mielellään itseäänkään.
- vanhaonvanha
Tykkään vieläkin kuunnella 90- luvun disco hittejä. Talvella voin kutoo sukkaakin jos villasukat loppuu ja kesällä puutarhani aivan loputon työmaa.
Äiti enkä mummo ole, eikä kiinnosta meikkaus muodista puhumattakaan. Opiskelen ja kehitän itseäni tietokoneiden saralla jossa riittää työstettävää sekä erityisesti kuvankäsittely ja valokuvaus on intohimoni.
Noi lävistykset ja tatuoinnit viiskymppisellä näyttää nurettavilta kuten vanhan naaman kumakarvojen pellen tatuoinnit joista hyvin harva on onnistunut kun niissä liioitellaan. Parempi se on hyväksyä ikänsä niin ettei sentään tarvitse pelleltä näyttää.
Ulkonäkö varustelun ja ikäkriisin vanhenemisen pelkoineen jätän jo taakseni ja keskityn ihan muihin asioihin kuten älyllisiin. Jos tässä iässä ei ole hyväksynyt vielä itseään sellaisena kuin on niin ei koskaan.
Toisilla on ikuinen murrosikä eikä koskaan hyväksy vanhenemista, pitää väen vängällä nuorta esittää eikä siihen kykene muut kuin rikkaat kun rahalla saa rypyt suoriksi ja löysät kiristettyä. Kyllä ne maksavat varmasti naamataulunsa uusimisesta ja muustakin itsensä kipeiksi. Köyhä ei saa halvalla muuta kuin tekemällä itsensä vielä halvemman näköiseksi suttuisilla tatuoinnella vanhaan nahkaan.
Tietokonetaidot monille ovatkin vain naamakirjaa ja silloinhan on jo oikein alan ammattilainen kun osaa sosiaalisen median ja päivittää sinne ihan turhaa paskaa.
Kuoleeko niin ei ja toivottavasti elämään tulee jotkut muut arvot tärkeimmäksi kun ulkonäkö jottei tarvitse ihan halvalta pelleltä alkaa näyttämään. Jonkun sosiaalisessa mediassa päteminen ja vanhan naamataulunsa restoroiminen jollain pakkelilla, koruilla ja maalauksilla ei tee enään kakasikymppistä vaan naurettavan pellen vanhasta ihmisestä joka on yli puolet elämästään elänyt ja suosittelisinkin pätemään ihan muilla kuin ulkonäkö seikoilla.- tyylinsäkullakin
Positiivinen elämänasenne itseään ja muita kohtaan tekee ihmisestä kauniin, ulkonäöstä huolimatta, kun taas toisten moittiminen rumistaa.
- nuormieli
tyylinsäkullakin kirjoitti:
Positiivinen elämänasenne itseään ja muita kohtaan tekee ihmisestä kauniin, ulkonäöstä huolimatta, kun taas toisten moittiminen rumistaa.
Aivan kyllä positiivinen ja valoisa luonne heijastuu ja heijastaa ympärilleen hyvää oloa ja positiivisuutta, kun etsii aina ja kaikesta juuri sen positiivisen puolen on elämä huomattavasti helpompaa ja vaikeudetkin on helpompi voittaa.
Todellakin positiivisuus kaunistaa vaikka ulkokuori ei olisikaan kuin kiiltokuva, juuri se sisäinen kauneus on kaunista ja se ei haihdu koskaan, se jää vielä meidän jälkeemmekin läheisillemme ja ystävilemme tuomaan lämpöä ja uskoa et kyl elämässä on paljon hyvää ja kaunista vaik joskus mustat pilvet taivaallemme ilmestyvätkin, aurinko paistaa sieltä pilvien takaakin jos vain haluaa. Minusta jokainen meikatkoon niinkuin haluaa ja laittakoon päälle vaikka minihameen. Tärkeintä lienee olla oma itsensä (mainittakoon, että toivoisin osaavani meikata). En usko yksin henkistymiseen, vaikka tykkäänkin möyhiä pihalla. Henkisen puolen lisäksi kaipaan myös fyysistä rääkkiä (tai sitä mihin kroppa antaa periksi). Siitä syntyy minun mielestäni balanssi ei jokotai aatteella.
- expimot
"Opiskelen ja kehitän itseäni tietokoneiden saralla jossa riittää työstettävää sekä erityisesti kuvankäsittely ja valokuvaus on intohimoni."
Kannattaisikohan kokeilla jotain muuta, kun noilla ei näytä henkinen tasapaino löytyvän.
Paria riviä lukuunottamatta, koko pitkä viestisi oli toisten ihmisten valintojen haukkumista. - Inhimillinenkasvu
Vanha on kauan elänyt ja se on ihmiselle ja sen kehitykselle pelkästään hyväksi. Ikä taas on sana, jossa on kolme kirjainta joilla ei ole mitään merkitystä, koska ikä ei ratkaise mitään. Vain se ratkaisee, miten elämänsä aikana kehittyi. S-tanan surullista jos ei kehittynyt lainkaan, kuten kommenttisi kertoo.
- reppuriika
Minä olen jo 60 vuotta. Siis reilusti isoäiti-iässä, mutta en kenellekään mummo tai isoäiti. Sukkia ja lapasia kudon, koska olen kutonut niitä aikuisikäni. En hoivaa ruusutarhaa, en käy tanhuilloissa. Meikkaa en nyt, sillä en ole sitä oikeastaan koskaan harrastanut. Vaatetus on vähän mitä sattuu - tuulipuvusta rimpsumekkoon. Saatan pukeutua jonkun mielestä liiankin nuorekkaasti ja ihoakin näkyy kesäaikaan. Ei minulla ole mitään ikäpaalua, jolloin elämäntapojen tulisi vaihtua jollekin vuosikymmenelle. Totuus on että kun vuosikymmeniä tulee, niin askel jossain alkaa hidastumaan. On hyvä satsaus tulevaisuuteen haastaa itsensä päivittäin ylös, ulos ja lenkille ja miettiä, mitä suuhunsa laittaa. Tykkään elää näin luonnonlapsena.
Ihana aloitus. Kiva juttu, että on muitaki tän iän ylittäneitä jotka ei kuitenkaan suostu vielä kangistumaan. Mä koin kyllä niin samaa aloittajan kanssa. :)
- HurinaKeiju
No tarkoitan että moni ikäiseni jämähtää totaalisesti. Työpaikkaa ymmärrän ettei vaiheta, koska elää pitää. Työpaikalla kyllä vastustetaan kaikkia muuttumista, oli hyväksi tai ei. Kun kahvitauolla en tuntenut kiinnostusta Sillanpään synttärikonserttiin lähtemisee, ja kerroin kuuntevani vaikka Apulantaa tai Sweettiä, sain hymähdyskonsertin. Kun kerroin että lähden reissuun Usaan ilman suunnitelmaa, niin sehän oli ihan kauheaa. En myöskää näe omistamisessa tai tavaran hulluna arvostamisessa mitään iloa. Mökki? Uusi auto? Atk taidot on hyvät, olenhan joutunut niitä työssä ja työn ohessa joutunut opettelemaan. Nyt olen innostunut kossaamisesta. Ei niinkään anime hahmoja, koska eivät kiehdo. Mutta esim keskiaika kossaus tai esim idolli kossaus olisi kivaa. Luen myös elämänkertoja, mieluiten Englanniksi ja mieluiten taiteilijoiden. yms.
- Onnellinenaikuinen
Tämä on mielenkiintoinen huomio sinulta "Hurinakeiju" koska itse taas lähempänä 6-kymmentä olen havainnut juuri päinvastoin eli moni ikäiseni säilyy aktiivisena ja innokkaana ihmisenä, pitää huolta ulkonäöstään ja kunnostaan. Näitä jämähtäneitä en tiedä yhtäkään eikä täällä palstalaisetkaan tunnu sellaisilta. Keitähän nämä sinun tuntemasi jämähtäneet ovat?
Musiikkimaku ei kerro yhtikäs mitään ihmisestä tai hänen jämähtyneisyydestään. Ehkä sen, että jos yhä edelleen kuuntelee nuoruuden aikaista musiikkia niin eikös se ole sitä jämähtyneisyyttä menneisyyteen ja aikaan, jota ei saa takaisin vaikka olisi sata tatskaa ja meikit kuinka hurjat tahansa.
Me vanhenemme, halusimme tai emme, ja ikääntyminen kasvattaa sekä luontoa että usein kehoakin. On hienoa, että voi viisastua ja vahventaa identiteettiään oman näköiseksi. Ikinuoruutta ei ole olemassa.
Aikuisuus on kivaa ja nuoria meistä ei tule vaikka mitä tehtäisiin. - Viisasvaimo
Jos nuori lähtisi Usaan ilman suunnitelmia, se olisi myös kauheaa ja erittäin typerää, joten ymmärtänet miksi se on typerää kun aikuinen sen tekee.
Olen jo paljon lähempänä kuutta- kun viittäkymppiä, mutta en suostu kangistumaan kaavoihin vieläkään.
Voi kun kutoisin sukkia mielelläni mutta vaikka langat ja puikot löytyy niin ei ole malttia siihen. Liian hyvässä muistissa vieläkin se kouluaikainen pakkokutominen. Ja kun otan kutimen käteen niin kädet hikoo ja kaikki menee ihan pieleen.
Onneksi on kutojia ja virkkaajia ympärillä niin paljon etten jää ilman villasukkia tai mitään vastaavaa.
Extempore eläjä olen. Saatan ykskaks hypätä bussiin joka vie..... minne sitten viekin. Kamera mukaan ja kuvailemaan.
Enkä siihen tarvi seuraa vaan sitä on siellä minne menen, on aina ollut.
Ulkomaan matkoja kun olen tehnyt "yksin" sitten kun melkein viiskymppisenä uskalsin sille ensimmäiselle reissulle Kreetalle.
Musiikissa parasta on 60-luvulta eteenpäin. Ja myös jos tansiin haluan niin silloin humppa ja muu tanssimusa. Myös kotimainen musiikki. Rock,pop, ihan melkein mikä vaan musiikki. Paljon kuuntelen ns. henkistä musiikkia joka on meditatiivista ja rauhallista. Ihan silleen mikä sattuu olemaan sen mielentila.
"Elän täysillä" tosin se mitä se on minulle on varmasti ihan erilaista kuin monelle muulle. Tykkään vaellella meren rannalla ja metsissä. Yksin. Koska toisten kanssa joutuu kuuntelemaan ja vastailemaan. Itse tykkään istua kannolle ja antaa luonnon puhua.
En voisi mennä ulos musiikki korvissa tai puhumalla kännyyn.
Se on muuten miulla vielä sitä vanhaa mallia jolla ei pääse nettiin, ja kun lähden ulos niin sekin jää kotiin pöydälle odottamaan.
Yksi ihan ihana asia odottaa minua tuolla autotallissa. Se on maalauksen alla nyt.
Keinutuoli, sellainen valkoinen kaunis. Vielä tällä viikolla saan sisään ja siinä sitten istuskelen aamukahvin kanssa ja katselen pihalle.
Olen menossa värjäämään hiukseni pitkästä aikaa punaiseksi ens viikolla ja sitten haluan itsestäni kuvan siinä keinutuolissa, sellaisena kun olen sydämeltäni.
Uteliaana rockkitätinä. omia lapsia kun ei ole niin voin lähettää niitä systerin jälkeläisille :D
Muuten taidan mennä pihalle kitkemään noita kukkapenkkiä kun ne niitä kaipaa :D- tavallisempaaelöydy
Etkö tosiaan ole huomannut,että on hyvin yleistä pitää itseään ainutlaatuisena
- eimitäänuuttanoissa
Totta....Silloin huomaa että ihminen tuntee jo itsekin itsensä vanhaksi, kun alkaa todistella muille kuinka hän on niiiiin erilainen ja nuorekkaapi kuin muut ikäisensä..:::)))
Jokain envoi mielestäni harrastaa mihin vielä pystyy ja mikä kiinnostaa yli viisikymppisenä...Noita aloittajan juttuja en pidä minkäänlaisina todisteina " nuorekkuudesta.
Its e yli 50, kudon, koska olen aina kutonut, nyt yhä enmmän nyt aikaa käsityöharrastuksille, ja eri.kursseilta haen lisäoppia. Meikkaan, olen meikannut nuoresta, kestopigmentoinnit aion ottaa lähiaikoina, iän myötä helpottavat meikkausta. Pihaa ja puutarhaa hoidan, samaa pihaa jo 30v.
Käytän korkokenkiä koska olen aina käyttänyt, lyhyehköjä hameita myös löytyy, sekä muotivaatteita ...Matkailen enemmän kuin nuorena, koska nyt on enemmän rahaa siihenkin, olen myös hoikka, käyn kuntosalilla kuten olen viimeiset 30v-käynyt, jumpissa , uimassa ym.
Mikään näistä ei mielsetäni nuorenna tai vanhenna saati tee ainutalaatuiseksi ketään..::)) - Ainaerimieltä
Ei nuorekkuus tarkoita mitään yksittäistä tekemistä tai ajatusta, olemista tai menemistä. Nuorekkuus syntyy ja pesii ihmisen elämänasenteessa, siinä miten hän pysyy ja kulkee ajan mukana, 'aalloilla, kartalla, hermolla' nykymaailman menosta. Siitä huolimatta vaikka hän pysyisi fyysisesti aivan paikoillaan.
Miksi "ainutlaatuisuus" olisi pahasta? Kaikkihan me olemme sellaisia omalla tavallamme ja siitä huolimatta vaikka olisimme miten tavan taneleita tahansa. Minun ainoalaatuisella ajatusmaailmallani siunattuja on tuskin kovin montaa, esimerkiksi, vaikka muuten olen ihan tavallinen 'tantta'.
Olen ainutlaatuinein. Olen fiksu ja pöhkö yhtäaika, mummikin. Mieheni kanssa tunnen kulkevani aivan epätahdissa ja se raastaa. Mulla on ystäviä, mutta en oo heitä viittiny vaivaa omilla synkillä ajatuksillami, six avaudun tänne....
- Impi.Vaaralainen
Todellisuus 50 vuotiaiden elämänkirjosta on monin verroin monimuotoisempi kuin tämänkään keskustelun perusteella voisi päätellä. Stereotypiat tyydyttävät meissä tarvetta hallita todellisuutta ympärillämme, mutta ne ovat auttamattomasti pielessä. Analogia Perussuomalaisten tapaan hahmottaa maailmaa on ilmeinen: ensin esitetään virheellinen väittämä tai lähtöoletus jostakin asiasta, tahallisesti tai tahattomasti, jonka perusteella sitten argumentoidaan syvällä umpimetsässä. Elinpiirin laajentaminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja tuttujen tietolähteiden vaihtaminen muuttavat käsityksiämme. Olkaamme rohkeita elämälle niin kauan kuin sitä riittää.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1031575
Välillä käy mielessä
olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.781224- 881137
- 1391056
Mika Muranen juttu tänään
Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras11007Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta
Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt5801005Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."
Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih8902- 20900
Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."
Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum9764Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa
On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida8690