Pääsittekö Kriittiseen Korkeakouluun?

Kirjoitan pitkää proosaa. Itse myös odotan kovasti vastaanottoja ja erityisesti sitä, että on viikottain mahdollista päästä keskustelemaan kirjoittamisesta muiden samasta aiheesta kiinnostuneiden kanssa 😊.

Itse olen käynyt työväenopiston kirjoituskursseilla, enkä voi sanoa, että siellä on automaattisesti ihmisiä joiden kanssa voi keskustella kirjoittamisesta. Lähinnä keskusteltiin siitä miksi ei oltu ehditty tekemään tehtäviä, kuinka aika ei riitä tms.

Uskon, että vertaiskirjoittajilta voi oppia paljonkin, silloin jos he panostavat kirjoittamiseen. Mutta jos kirjoittaminen on vaan yksi harrastus monien muiden joukossa, keskustelu/palaute kirjoittamisesta voi jäädä aika laihaksi.

Anteeksi, jos annoin tekstissäni väärän kuvan. Tarkoitukseni ei toki ollut vähätellä ohjauksen ja opetuksen tarpeellisuutta saati sitä, kuinka innoissani siitä olen. Tietenkin odotan pääseväni vastaanotoille ja saavani rakentavaa palautetta työstäni.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että vertaisryhmä on todella tärkeä osa yksilön kehitystä, oli ala mikä tahansa. Käytännössä muut kurssille osallistujat ovat kollegoitani, jotka jollakin tavalla jakavat samankaltaisen tilanteen ja työnvaiheen kanssani. Heillä on varmasti käytössään lukuisa joukko metodeja ja työskentelytapoja, joiden avulla voin itse kehittyä omassa työssäni. Samoin toivon, että voin jakaa hyväksi kokemiani työskentelytapoja heille. Useissa vertaisryhmissä ja seminaareissa istuneena olen lisäksi oppinut kaikkein eniten, en suinkaan suorasta luennoitsijan opetuksesta, vaan avoimesta kriittisestä keskustelusta vertaisoppijoiden kanssa. Toki hyvä opettaja osaa ohjata keskustelua ja auttaa sitä kehittymään. Toivoisinkin, että opetus kriittisessä olisi nimenomaan kirjoittajayhteisön erilaisten jäsenten tuottama kokonaisuus, jossa laadukas opetus ja motivoituneet kirjoittajat luovat suotuisan ympäristön oppimiselle.

Lisäksi, kirjoittaminen on hiljaista työtä. Jos sitä tekee liian kauan yksin, voi kieli kangistua. Kieli on kuitenkin kirjoittamisen perusyksikkö, joten en suinkaan toivo sen surkastuvan. ;) Juuri sen tähden odotan kohtaavani laajan ja monipuolisen joukon kirjoittajia, joiden kanssa kehittyä. :)

En vihjannut sinun vähättelevän opetusta, vaan enemmänkin korostavan liikaa vertaistukea.

En ennen esikoistani koskaan panostanut vertaiskeskusteluihin. Kivaa se tietenkin oli, mutta en edes ajatellut, että minulla olisi metodeja, työskentelytapoja tai ylipäätään mitään opittavaa henkilöiltä, jotka minun laillani vasta pyrkivät saamaan esikoisensa kustantajalle, ja jotka suurella todennäköisyydellä eivät sitä koskaan tule saavuttamaan. Sen sijaan kirjoitin, luin oppaita ja ostin kirjoituksistani arvioita ammattilaisilta. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta kirjaani.

Jos epäilet kantaani, kysy vapaasti muilta julkaisseilta kirjailijoilta. Toki vuorovaikutus kollegoiden kanssa on uran kaikissa vaiheissa elähdyttävää, motivoivaa, ja saattaa tuoda joitain yksittäisiä oivalluksiakin tms., mutta pääasiallisesti kirjoittajana kehittyminen ei ole piirissä istumista ja keskustelua, vaan päämäärätietoista toimintaa, jossa tehdään halvatusti töitä kirjoituspöydän ääressä, yritetään vainuta oman kirjoittamisen esteet ja ongelmat ja ratkoa ne, ja jossa ennen kaikkea haetaan apu tahoilta, jotka asiasta oikeasti jotakin tietävät.

Kirjoittajana olet nyt varmasti yhdessä parhaista paikoista kehittymään. Onnittelut siitä, ja juttele toki kamujen kanssa, mutta muista, että kirjoittajuus kehittyy vain omien korviesi välissä.

Kiitos taas vastauksestasi ja onnentoivotuksestasi. :) Olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi siitä, millaista työtä kirjoitajan työ on. Samoin olen yhtä mieltä siitä, että kirjoittaja kehittyy kirjoittamalla. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani. Olen ollut kymmenen vuotta alalla, joka on jatkuvaa tekstin tuottamista, hiomista ja omasta kirjoittamisesta ja kirjoittajuudesta oppimista. Onneksi en kuitenkaan ole joutunet tekemään sitä aivan yksin, vaan minua ovat tukeneet ja ohjanneet niin minua vanhemmat ja kokeneemmat, kuin samalla taitotasolla olevat tekijät.

Proosaa olen kuitenkin alusta asti kirjoittanut yksin, vailla muita kirjoittajia ympärilläni. Kenties juuri siksi korostinkin vertaistuen merkitystä nimenomaan minulle itselleni. Olen vertaisryhmästä rehellisen innoissani, koska tällä hetkellä minulla ei ole sitä. Sen sijaan minulla on kova rutiini tekstin tuottamiseen, sekä itseni harjaannuttamiseen. Huudahdukseni vertaisryhmästä kumpusi siis puhtaasti omasta elämäntilanteestani ja henkilökohtaisista mieltymyksistäni, ei niinkään siitä, millaisena ylipäätään näen kirjailijan työn luonteen. Viestini oli siis hyvin subjektiivinen ilonpurkaus, eikä minkäänlainen kokonaiskattava selvitys omasta suhteestani kirjoittamiseen.

En myöskään oleta, että oppisin pelkästään vertaisryhmältä, tietenkään. Päinvastoin, oletan että oppimiseni ja kehittymiseni tulee olemaan hyvin monen eri tekijän summa, jossa erilaiset oppimisen osa-alueet tukevat toisiaan. En kuitenkaan näkisi vertaisryhmää pelkästään kamujen keskustelupiirinä: keskustellessa vertaisryhmässä joudun aina perustelemaan oman työni uudelleen ja tarkastelemaan sitä useiden näkökulmien kautta. Näin todennäköisesti opin huomattavan paljon suhteestani omaan tekstiini ja tekemiseeni.

Luulenkin, että pohjimmiltamme olemme hyvinkin samoilla linjoilla siitä, mistä kirjoittamisessa ja kirjoittamisen oppimisessa on kysymys. Ainakin pystyn hyvin vahvasti samastumaan kokemuksiisi kirjoittamisesta. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin omani. Ongelma tässä lieneekin ainoastaan alkuperäisen tekstini funktio: Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kovin pitkästi, lähinnä vaihtaa kuulumisia, ja silloin, luonnollisesti, jää asioita sanomatta ja perustelematta. (Hyvä kuitenkin, että pyysit niitä minulta :) ) Alkuperäinen eksti olisi kuitenkin ollut luonteeltaan hyvin erilainen, jos olisin halunnut kirjoittaa näkemyksiäni kirjoittajakoulutuksesta ja kirjoittamisen oppimisesta. :)

Kiitos vielä kovasti kannustuksestasi, ja paljon onnea ja tsemppiä sinulle kolmannen kirjan kanssa :)

jauau kirjoitti:

Kiitos taas vastauksestasi ja onnentoivotuksestasi. :) Olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi siitä, millaista työtä kirjoitajan työ on. Samoin olen yhtä mieltä siitä, että kirjoittaja kehittyy kirjoittamalla. Tiedän sen myös omasta kokemuksestani. Olen ollut kymmenen vuotta alalla, joka on jatkuvaa tekstin tuottamista, hiomista ja omasta kirjoittamisesta ja kirjoittajuudesta oppimista. Onneksi en kuitenkaan ole joutunet tekemään sitä aivan yksin, vaan minua ovat tukeneet ja ohjanneet niin minua vanhemmat ja kokeneemmat, kuin samalla taitotasolla olevat tekijät.

Proosaa olen kuitenkin alusta asti kirjoittanut yksin, vailla muita kirjoittajia ympärilläni. Kenties juuri siksi korostinkin vertaistuen merkitystä nimenomaan minulle itselleni. Olen vertaisryhmästä rehellisen innoissani, koska tällä hetkellä minulla ei ole sitä. Sen sijaan minulla on kova rutiini tekstin tuottamiseen, sekä itseni harjaannuttamiseen. Huudahdukseni vertaisryhmästä kumpusi siis puhtaasti omasta elämäntilanteestani ja henkilökohtaisista mieltymyksistäni, ei niinkään siitä, millaisena ylipäätään näen kirjailijan työn luonteen. Viestini oli siis hyvin subjektiivinen ilonpurkaus, eikä minkäänlainen kokonaiskattava selvitys omasta suhteestani kirjoittamiseen.

En myöskään oleta, että oppisin pelkästään vertaisryhmältä, tietenkään. Päinvastoin, oletan että oppimiseni ja kehittymiseni tulee olemaan hyvin monen eri tekijän summa, jossa erilaiset oppimisen osa-alueet tukevat toisiaan. En kuitenkaan näkisi vertaisryhmää pelkästään kamujen keskustelupiirinä: keskustellessa vertaisryhmässä joudun aina perustelemaan oman työni uudelleen ja tarkastelemaan sitä useiden näkökulmien kautta. Näin todennäköisesti opin huomattavan paljon suhteestani omaan tekstiini ja tekemiseeni.

Luulenkin, että pohjimmiltamme olemme hyvinkin samoilla linjoilla siitä, mistä kirjoittamisessa ja kirjoittamisen oppimisessa on kysymys. Ainakin pystyn hyvin vahvasti samastumaan kokemuksiisi kirjoittamisesta. Ne ovat hyvin samankaltaisia kuin omani. Ongelma tässä lieneekin ainoastaan alkuperäisen tekstini funktio: Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa kovin pitkästi, lähinnä vaihtaa kuulumisia, ja silloin, luonnollisesti, jää asioita sanomatta ja perustelematta. (Hyvä kuitenkin, että pyysit niitä minulta :) ) Alkuperäinen eksti olisi kuitenkin ollut luonteeltaan hyvin erilainen, jos olisin halunnut kirjoittaa näkemyksiäni kirjoittajakoulutuksesta ja kirjoittamisen oppimisesta. :)

Kiitos vielä kovasti kannustuksestasi, ja paljon onnea ja tsemppiä sinulle kolmannen kirjan kanssa :)

Lue lisää

Hei jauau! Onnea pääsystäsi! Mielenkiinnosta tiedustelen, miksi päätit hakea tuohon koulutukseen, jos olet jo ollut kymmenen vuotta alalla? Kirjoitat vertaistuesta, jonka ymmärrän kyllä. Pohdin vain itse koulutuksen merkitystä vs. itsekseen kehittymistä, ja jotenkin tuo kymmenen vuotta alalla tuntuisi siltä, että olet varmaankin jo päässyt siinä ajassa pitkälle. Olen aina ajatellut, että tuollaiset koulutukset olisivat enemmän aloittelijoille. Mutta onko kirjallinen kenttä muuttumassa (tässäkin)?

Kaarlensilta kirjoitti:

Hei jauau! Onnea pääsystäsi! Mielenkiinnosta tiedustelen, miksi päätit hakea tuohon koulutukseen, jos olet jo ollut kymmenen vuotta alalla? Kirjoitat vertaistuesta, jonka ymmärrän kyllä. Pohdin vain itse koulutuksen merkitystä vs. itsekseen kehittymistä, ja jotenkin tuo kymmenen vuotta alalla tuntuisi siltä, että olet varmaankin jo päässyt siinä ajassa pitkälle. Olen aina ajatellut, että tuollaiset koulutukset olisivat enemmän aloittelijoille. Mutta onko kirjallinen kenttä muuttumassa (tässäkin)?

Lue lisää

Minustakin on kiinnostavaa, että miksi sinä pyrit kriittiseen jos olet jo ammattilainen? Ymmärsin kuitenkin, että kirjoitat asiateksteljä. Ja ei pahalla, mutta kommenttisi on kuin koneen kirjoittama. Tarkoitan, että se on fraasia fraasin perään. Ikäänkuin haluaisit tukehduttaa lukijan sanoillasi:) Mutta onnea kriittisen opiskeluihin, siellä on varmaan hieno opiskella.

Onnea sisäänpääsystä! Mä ymmärrän tosi hyvin, miksi hait, vaikka oot ollut alalla jo pidempään. Mahtava kuulla, että joku toinenkin ajattelee samoin kuin minä vertaistuesta ja vertaispalautteen merkityksestä ja lisäksi mä odotan myös sitä kirjoittajien yhteisöä, jonka merkitys on korostunut yksin kirjoittaessa. Ehkei se toimi kaikille, mutta itse haaveilen sellaisesta ja siksi hain nyt ekaa kertaa tähän kouluun. En ole ikinä tänne kirjoittanut mitään kommenttia mihinkään, mutta nyt oli pakko kirjoittaa. Mä oon myös ammattikirjoittaja ja pääsin myös Kriittiseen, joten nähdään nyt syksyllä ja vaihdetaan sitten lisää ajatuksia kirjoittamisesta. Kivaa kesää kaikille! :)

Onnittelut sisäänpäässeille!

Lähes kaikki kirjailijat ovat nykyään ja ennenkin olleet ammattikirjoittajia (toimittaja, tutkija,kustannustoimittaja, copywriter lienevät tavallisimpia ammatteja) ennen kirjailijanuraa, mikä tietysti näkyy tällaisissa pääsykokeen läpäisemistä vaativien koulutusten opiskelijoissa myös. Itselläni ei ole tuosta koulusta mitään kokemusta, mutta ainakin maine on hyvä. Ja vertaistuki jo ennen kirjailijan uraa on tärkeää. Myös toisesta kirjoittajasta voi tulla omille teksteille tärkeä lukija jo opintojen aikana eikä vasta sitten, kun tutustuu muihin kirjailijoihin. Ja erilaiset kustannusmaailmaan liittyvät asiat on tietysti parasta jakaa kollegoiden kanssa.

Vastitivastiti kirjoitti:

En vihjannut sinun vähättelevän opetusta, vaan enemmänkin korostavan liikaa vertaistukea.

En ennen esikoistani koskaan panostanut vertaiskeskusteluihin. Kivaa se tietenkin oli, mutta en edes ajatellut, että minulla olisi metodeja, työskentelytapoja tai ylipäätään mitään opittavaa henkilöiltä, jotka minun laillani vasta pyrkivät saamaan esikoisensa kustantajalle, ja jotka suurella todennäköisyydellä eivät sitä koskaan tule saavuttamaan. Sen sijaan kirjoitin, luin oppaita ja ostin kirjoituksistani arvioita ammattilaisilta. Tällä hetkellä kirjoitan kolmatta kirjaani.

Jos epäilet kantaani, kysy vapaasti muilta julkaisseilta kirjailijoilta. Toki vuorovaikutus kollegoiden kanssa on uran kaikissa vaiheissa elähdyttävää, motivoivaa, ja saattaa tuoda joitain yksittäisiä oivalluksiakin tms., mutta pääasiallisesti kirjoittajana kehittyminen ei ole piirissä istumista ja keskustelua, vaan päämäärätietoista toimintaa, jossa tehdään halvatusti töitä kirjoituspöydän ääressä, yritetään vainuta oman kirjoittamisen esteet ja ongelmat ja ratkoa ne, ja jossa ennen kaikkea haetaan apu tahoilta, jotka asiasta oikeasti jotakin tietävät.

Kirjoittajana olet nyt varmasti yhdessä parhaista paikoista kehittymään. Onnittelut siitä, ja juttele toki kamujen kanssa, mutta muista, että kirjoittajuus kehittyy vain omien korviesi välissä.

Lue lisää

Vertaistukea on hyvin monenlaista niin kuin kirjailijoitakin. Toiset pitävät tekstin itsellään näyttämättä sitä kenellekään, kunnes lähettävät sen kustannustoimittajalle, kun taas osa on jo aiemmalla kirjoittajanurallaan tottunut tuottamaan tekstiä tiimityönä tai läheisessä vuorovaikutuksessa muiden ammattilaisten kanssa. Hyvin monien kirjailijoiden takana on nykyisin erilaista tiimikirjoittamista, mikä näkyy heidän hyvinä työskentelyvalmiuksinaan, joustavuutena, idearikkautena ja kykynä lukea muiden tekstejä aivan yhtä hyvin kuin kustannustoimittajatkin. Ts. he ovat ammattilaisia jo ennen ensimmäisen kirjansa julkaisemista.

Arvostelupalvelut ovat erinomainen asia, mutta koska arvostelupalveluissa työskennellään lähinnä sivuansioiden vuoksi, sieltä saatua palautetta ei voi verrata korkeatasoisesta koulutuksesta saatuun vertaistukeen, jota saadaan paljon enemmän ja useammilta henkilöiltä, joiden valmiudet antaa palautetta voivat olla paremmatkin kuin arvostelupalvelun yksittäisellä henkilöllä. Kriittistä voisi ehkä verrata teatteri- ja elokuva-alan oppilaitoksiin opiskelijamateriaalinsa puolesta.

Oletko itse opiskelija? Kuinka suuria tasoerot ovat? Olen miettinyt kriittistä, mutta ei tee mieli lähteä untuvikkojen kanssa samaan altaaseen "leikkimään kirjailijaa".

Joo oon. On siellä muutama untuvikko tyyppiä "runopoikana tässä". Kokonaisuutena kuitenkin tasokkaampaa mun mielestä kuin esim jossain orivedellä. Mutta joukossa on kyllä todella hyviä eli vahvasti omaäänisiä kirjoittajia, joilla on laajasti näkemystä, kokemusta ja sivistystä. Suurin anti on ehdottomasti ne vastaanotot, tiedän kriittisläisiä jotka käy vain niillä eikä osallistu juurikaan muuhun opetukseen. Henkilökohtaista ohjausta kirjailijoilta ja kustannustoimittajalta, sen parempaa ei voi olla.

Onko sitten niin, että Kriittistä korkeakoulua kannattaa miettiä, vaikka taustalla olisi jo muita kirjoittajakoulutuksia?

Olen lykkäillyt tuolta Kriittiseen hakemista Viita-akatemian vuoksi. Ilmeisesti kuitenkin olisi antoisa kokonaisuus siitä huolimatta? Tai juuri siksi. Onhan se käsittääkseni kyllä aika erilainen.

Jossain vaiheessa vaan ihmiselle tulee sellainen olo, että pitäisikö keskittyä siihen kirjoittamiseen eikä kirjoittamiskoulutuksiin. Harmikseni olen sellainen ihminen, joka tuntuu tarvitsevan sen koulutuksen itsensä potkimiseen.

keskilkeskil kirjoitti:

Onko sitten niin, että Kriittistä korkeakoulua kannattaa miettiä, vaikka taustalla olisi jo muita kirjoittajakoulutuksia?

Olen lykkäillyt tuolta Kriittiseen hakemista Viita-akatemian vuoksi. Ilmeisesti kuitenkin olisi antoisa kokonaisuus siitä huolimatta? Tai juuri siksi. Onhan se käsittääkseni kyllä aika erilainen.

Jossain vaiheessa vaan ihmiselle tulee sellainen olo, että pitäisikö keskittyä siihen kirjoittamiseen eikä kirjoittamiskoulutuksiin. Harmikseni olen sellainen ihminen, joka tuntuu tarvitsevan sen koulutuksen itsensä potkimiseen.

Lue lisää

On antoisa kokemus. Moni on käynyt Orivedet, Jyväskylän opinnot tai jotkut opistot jo tätä ennen.

Sain myös tiedon paikasta kesäkuussa. Innolla odotan opintoja, mutta voi olla haastavaa saada aika riittämään kaikkeen, sillä ilmeisen aikaa vievä koulutus. Tekisi lomalla mieli jo alkaa valmistautua opintoihin, jos tietäisi miten.

L0malainen kirjoitti:

Sain myös tiedon paikasta kesäkuussa. Innolla odotan opintoja, mutta voi olla haastavaa saada aika riittämään kaikkeen, sillä ilmeisen aikaa vievä koulutus. Tekisi lomalla mieli jo alkaa valmistautua opintoihin, jos tietäisi miten.

Lue lisää

Paras valmistautuminen on kirjoittaminen (ja ehkä myös miettiminen mistä mahdollisesti haluaa kirjoittaa.) Sitten on materiaalia vastaanotoille ja editointipajaan, jos niihin aikoo osallistua. Aristoteleen runousoppia voi kanssa lukasta, sitä käsitellään mahdollisesti luennoilla.
Ihan ilman valmistautumistakin koulussa pärjää hyvin. :)

L0malainen kirjoitti:

Sain myös tiedon paikasta kesäkuussa. Innolla odotan opintoja, mutta voi olla haastavaa saada aika riittämään kaikkeen, sillä ilmeisen aikaa vievä koulutus. Tekisi lomalla mieli jo alkaa valmistautua opintoihin, jos tietäisi miten.

Lue lisää

Itsekin olen lukenut ja koittanut kirjoittaa. Harmi vaan, että toukokuun lopulla loukkasin yhden kirjoittamisessa käytettävän ruumiinosan ja siksi olen lähinnä ideoinut ja editoinut. Odotan erityisesti vastaanottoja, ja aion kyllä ottaa koulusta kaiken irti.